Alamäkeen

Me tiesimme jo ylämäkeen jyrrytellessämme, ettemme edes aio kävellä Kretan toiseksi korkeimman vuoren huipulle. Ei meistä enää ole siihen. Mieli kyllä halajaa, mutta omaan tasapainoon ei ole luottamista.

Olimme tilanneet kyydin kuljettamaan meidät ylös Pahneksen ylärinteille yhdestä Anopoliin tavernasta. Kylän aukiolla Daskalojannin patsasta kiertävän liikenneympyrän varjoisalle reunalla mulperin alla odotti avolava, jonka kuskiksi ilmaantui nuori Kostas. -Luuletko että ylhäällä on kylmä? -Ei tänään ole, eilen oli. Tuuli kovasti. Nyt ei tuule. Tällä lyhythihaisella paidalla aion selvitä koko reissusta. Siellä Russies-solassa teitä odottelen, hän sanoi, ja katsoi arvioivasti sisään päin hymyillen, kun yrtin kaiken tahdonvoimani ja taitoni keräten suoriutua ketterästi lavalle. Onneksi apuun tarjoutui käsiä, jotka nykäisivät minut kyytiin niin ettei jalkojen kankeus ihan kokonaan paljastunut. Niin luulin.

-Odotan solassa sen aikaa, että käytte huipulla, 3-4 tuntia, sitten ajetaan alas. Viideltä ollaan täällä takaisin. Menomatka vie avolavalla tunnin ja vartin, samoin alastulo. Noin 6,5 tuntia koko juttu, sanoo Kostas. – Me siis noustaan nelivedolla parikymmentä kilometriä tunnissa ja vartissa? Ja kävellään 3-4 tuntia huipulle ja takaisin?
Anopoli sijaitsee noin 600 metriä meren yläpuolella. Tie Pahnesin, Kreetan toiseksi korkeimman huipun läheisyyteen päättyy 1900 metrissä. Siitä on vielä noustava puolisen kilometriä ylöspäin kävellen. Ei kovin mahdoton. Neljä meistä lähtee nousemaan. He katosivat ylämäkeen niin että kivet rapisivat. Seurasin katseellani nuorta paimenta, joka oli laskeutumassa samaa polkua vierivien kivenmurikoiden peittämällä jyrkänteellä ihan kevyesti, ilakoiden, tanssiaskelin hypähtäen kiveltä toisella ja vielä kännykkä korvalla! Noin minäkin nuorena!  Paitsi en.

Me loput vain haaveilemme ylämäestä. Närpimme vähän eväitä, mutta eivät ne vielä maistuneet, kun emme mitään olleet tehneet. Miten jollakulla voi olla tuollainen tasapaino? Vaikka kirjoittihan se Buondelmonti, että sfakialaiset kuolevat saappaat jalassa vuorilla vuohien perässä laukatessaan eivätkä sängyssä maaten. Hänen bloginsa ilmestyivät jo 1415. Ja ovathan monet hänen jälkeensä olleet aivan ihmeissään tämän sfakialaisen ihmislajin vuorilla liikkumisen taidoista, kuten tuollaisista 45 km juoksumatkoista saaren pohjoisrannikolla etelärannikolle yhdessä yössä saksalaispartioita ja teitä ja kyliä vältellen yö yön perään villissä maastossa…

Kuljettajamme Kostas käänsi auton nokan sojottamaan alas, otti mukavan asennon etupenkillä ja nukahti. Me tasapainottomat päätimme lähteä kävellen alas, eksymisen vaaraa kun ei ollut. Tapasimme norjalaisseurueen menossa autolla ylös, kyselivät tien kuntoa. Me pysähtelimme ja kuvasimme ja ihmettelimme geologiaa ja kasvitiedettä ja lintuja. Mikä on västäräkin kokoinen mustavalkoinen, jonka lyhyt pyrstö aukeaa leveäksi viuhkaksi kuin teerellä? Ja asuu puurajan yläpuolella noin 1500 metrissä pelkässä kivikossa? Rusotasku? Nunnatasku? Ja mikä on tuo taivaansinisenä kukkiva tähti? Entä valkoisenaan kukkiva hernepensas mallia sohvatyyny?
Ja miten tuo alabasteri onkin valunut noin kauniiksi raudoiksi ja oi, kun se on hieno!  Entäs ne abyssit? Syvät onkalot, jonne voisi  kompastua, vuoreen revenneet rakoset, joiden pohjaa et näe eitä kuule kolinaa vaikka sinne kiviä paiskot? Kuinka syvälle ne oikein putoavat, maapallon toiselle puolen?

Kuusi kilometriä me ehdimme kävellä ennen kuin meidät poimittiin kyytiin. Vieläkään emme olleet lähelläkään puurajaa, ekat varvut toki jo kohtasimme.
Tämä alamäkikävely oli tämän kevään vaikuttavin kokemus. Huikeat maisemat. Huikeat näköalat. Ihmeellinen luonto. Tulisitko mukaan ensi vuonna?

On ihan totta se mitä Anna, vuoristokulkijaystävämme sanoi: kun olet kerran tuolla ylhäällä käynyt, et enää koskaan katsele vuoria samalla tavoin.  En niin, nyt osaan kunnioittaa niitä.

Suuri vai surii?

 

Kreikan kielessä painot ovat tärkeitä. Ne saattavat muuttaa sanan koko merkityksen. Paino myös pidentää vokaalia, ei ihan kahdenna, mutta pidentää noin puolitoistakertaiseksi. Niissä on ollut oppimista. Ja niissä on edelleen oppimista. Eivät nämä kreetalaiset tahdo ymmärtää, kun puhun niin itsestään selvästä asiasta kuin Hania. Jos sanon sen Hania, he hymyilevät, mutta jos laitan painon sanan loppuun ja sanon Haniá, he jo nyökkäävät ymmärtämisen merkiksi. Mutta eivät hekään aina noita painoja osaa oikein laittaa. Eilen soitin yhdelle isännälle, jonka tiesin asuvan kylässä, jonka englantilainen kirjoitusasu oli Souri. Olin katsonut jo aiemmin muista lähteistä, että sille sanalla tulee paino viimeiselle iille, eli Surii. Ei ihan noin pitkänä mutta melkein. Puhelimessa hän sitten käyttikin muotoa Súri, eli Suuri. Ja minä mietin kumpaanko nyt oikein olen menossa, Suurin kylään vai Suriin??

Kylän alussa on kyltti, jossa on kylän nimi. Siitä päätin sen tarkistaa. Oikealla puolella oleva kylän alkamisen merkiksi pystytetty kyltti kertoi: Surii. Tien toisella puolen oleva, kylän päättymisestä kertova kyltti ehdotti mutoa Suuri.  Isäntämme vakuutti, että kyllä se on Suuri. Jaahan. Ja niin pieni kylä!

 

Kuvassa isäntämme. Kerron pian lisää miksi hänet tapasimme.

Yksi tapa nolata itsensä

Kreetalainen, ortodoksinen ajanlasku laahaa tänä vuonna viikkoa suomalaista jäljessä. Eilen vietimme vasta palmusunnuntaita ja olimme työmatkalla Psiloritisin rinteillä. Anoija oli juuri ohitettu ja pysähdyimme risteykseen, josta pääsi Zonianáhan. Olin vihjaillut nukahtamaisillaan oleville työkavereille vuosikymmenen takaisista tapahtumista ja saanut heidät hereille. Täh? Mitäh? Kreetalla huumekauppiaiden kartelli??  Laittomia viljelyksiä, jalostamoita, täällä muka Kreikan Kolumbia?- `Koukataanko sen kautta, jotta saadaan omin silmin nähdä millainen sellainen kylä on?´

Zonianá sijaitsee korkealla, pääosa harjoittaa karjataloutta, hoitaa lampaita ja vuohia. Noin tuhat asukasta enää. Kylän raitilla ei ole yhtään kahvilaa avoinna. On sunnuntai eikä tässä kylässä ole turistiliikennettä. Sen sijaan on komeita uusia ja kalliita autoja.  Pari ilman rekkareitakin. Kiiltävän puhtaita pick-upeja. Kovin ovat leveitä. Viereisessä Anoijassa, jossa sielläkin eletään samoista aineksista,  ne olivat kuraisia ja lommoisia. Uusia isoja kartanon kokoisia taloja, useita vaikka lampaanlihan hinta on laskenut jo monta vuotta. Iltapuku- ja hepenekauppa. Kuka tuollaisia täällä käyttää?

Raittia alaspäin lasketellessamme huomaamme sentään yhden auki olevan kahvilan. Ulkopuolella istuu nuorisoa. Sisällä vanhempaa väkeä, perhe aterioimassa. Varmaan sukulaisia, mutta ruokaakin siis lienee saatavissa. Isäntä nousee ja kutsuu peremmälle, tekee tilaa ja raivaa meille väylän tuolien ja pöytien lomitse. Kahvia? Katseeni harhailee seinälle, joka on täynnä mustavalkoisia vanhoja valokuvia kehyksissään ja muutama uudempi naivistinen maalaus. Aiheena valkoviiksinen paimen. Sama joka istuu takanani. -Tekö tuossa olette? – Juu, minä se olen, ja tuo tuossa on isoisäni ja tuo on äitini isoisä, joka otti osaa Arkadin taisteluun silloin 1866…ja tuo tuossa tuo äidin veli, jonka saksalaiset tappoivat tuolla vuorilla viidenkymmenen muun joukossa…ja tuossa isoäitini, joka huutamalla pelasti aika joukon saksalaisten käsistä..

Kun pappa on hengästyttävän tarinansa puhunut, antaa hän taustajoukoilleen määräyksen: minä tarjoan rakit kun kerran nyt meidän olohuoneessa ollaan, kysykää mitä muuta haluavat.

– `Olemmeko me teidän olkkarissa??´

-`Noo…oh, me lopetettiin tämän kapakan pito tuossa jo joku vuosi sitten…´

– `Sori…siis anteeksi, onpa tämä nyt noloa..´

Pöytään lennähti korppuja, tomaattia, itse tehtyä mizithraa, oliiveja, viiniä, rakia, juustopiiraita. Ensin yksi kierros, sitten toinen. Kolme kertaa yritimme lähteä ja maksaa, joka kerta meidät nujerrettiin lempeästi kantamalla pöytä täyteen tarjottavaa.

-`Millaisia elinkeinoja täällä harjoitetaan,´ kyselin aivan viattomasti. Valkoviiksinen on hetken hiljaa ennen kuin vastaa.

-`Oliiveja, viiniä, lampaita, eniten tuota jälkimmäistä,´ hän kertoo ja sanoo olevansa Jorgos ja yksi osa suurta Parasiristen sukua. Sanallakaan hän ei viittaa vuosikymmenen takaisiin elinkeinoihin, jolloin yhdestäkin lampolasta löydettiin piilotettuna puolitoista miljoonaa. Varsin kiva vaihtorahakassa lampaanlihaa myyvälle paimenelle, joka saa 30-50 € eläimestä.

-`Meillä on ollut tapana täällä vannoa joku asia todeksi sanomalla: vannon Zeun nimeen etten tiedä siitä mitään… ja vannon myös Aj Jorgin nimeen,´ sanoo pappa ja vilkaisee varmuuden vuoksi taakseen kohden Aj Jorgin kirkkoa. Silmien pilkahdus antaa ymmärtää, että hän vastasi siihen mitä en kysynyt.

Meitä nolottaa sitä enemmän mitä enemmän tavaraa pöytään kannetaan. Lopulta keksimme ratkaisun ja kerromme haluavamme ostaa heidän rakiaan pari pulloa, ja hiukan hunajaa, ja pari kiloa heidän härkäpapujaan. Se tehoaa ja niin pääsemme pullottavin kassein kunniakkaasti nolosta tilanteesta. Kasvojen säilyttäminen on edelleenkin kaiken aa ja oo.

Kotiin päästyäni teen taustatyötä. The Telegraph´in toimittaja on käynyt Zonianássa kymmenen vuotta sitten ja haastatellut samaa miestä. -`Nyt ovat asiat paremmin eivätkä ne väärintekijät enää tee väärin, mutta kertoisinko minä koskaan jollekulle ulkopuoliselle keitä he olivat? En ikinä.´

Talvi päättyy, kevät alkaa

Elämässä on ihanaa se, että se tarjoaa yllätyksiä. Olisiko mitään ikävämpää kuin sellainen elämä, jossa kaikki menee niin kuin on itse osannut suunnitella?  Kun loppiaisena 2016 sisältäni löytyi melanooma, oli se shokki. Kuolenko tähän? Kuinka kauan on elinaikaa? Saanko enää olla auringossa, pääsenkö enää Kreetalle?  Miten käy kevään matkojen? Paniikkia ja pakokauhua, eihän näin pitänyt käydä.

Suurin huoli ei ollutkaan miten minun tässä käy, vaan miten muiden, miten lasten ja miten firman. Onneksi Kreetaltakin löytyi apua ja onneksi otin puheeksi tukalan tilanteeni Railan ja Kimin kanssa. Heillä molemmilla on jo vuosien kokemus Kreetasta, jossa heillä on oma asunto Plataniaksessa. Niinpä heistä tuli jouluna 2016 rinnalleni Kreetan Maku-yrittäjiä.  Meitä on nyt kolme.

Matkat

Kun olin yksin, niin kohteenamme oli ainoastaan Vamos. Nyt meillä on myös Platanias. Matkaohjelmatarjontamme on lisääntynyt paljon. Yhteistyökumppaneina on nyt sekä Hämeen että Tampereen kesäyliopistot, jotka molemmat tuovat omia opiskelijaryhmiään Vamosiin kirjoittamaan elämäkertaa, herättelemään luovuutta tai kirjoittamaan laululyriikkaa. Villiruuan ja yrttien lisäksi ohjelmassa on nyt pilatesta, joogaa, viinimatkoja ja valokuvausta. Ja haaveilemme vielä monesta muustakin ihanasta aiheesta!  Kim on innostunut toisesta maailmansodasta, ja niin kaikki siihen liittyvä on hänen erikoisalaansa. Katso lisää täältä:  https://kreetanmaku.fi/matkaohjelmat/

 

Nyt voit tulla Vamosiin myös yhdeksi päiväksi!

Viikon pituisten ohjelmien lisäksi panostamme nyt 2018 entistä enemmän päivän pituisiin ohjelmiin. Voit liittyä muun ryhmämme jatkoksi useampana päivänä. Nämä ohjelmat ja päivämäärät löydät sivuiltamme https://kreetanmaku.fi/paivaohjelmat-retket/. Pääset mukanamme paimenten valtakuntaan. Siihen on syytä tutustua hyvin, se ammatti kun on Kreetalla ainakin 6000 vuotta vanha. Viemme sinut myös appelsiinitarhaan ja sen jälkeen laittamaan hedelmästä herkkuja. Pääset myös laittamaan ruokaa kreetalaisittain sekä syyskuussa viininkorjuuseen. Näillä retkillä saat kaiken muun lisäksi melkoisen paketin tietoutta Kreetasta.  Ottakaa meidät mukaanne päiväoppaaksi, kysykää mitä vain, me vastaamme mitä vain!

Mikä tekee meistä erilaisia?

Haluamme tehdä matkoja eri tavalla kuin isot toimistot. Merjalla on jo lähes neljänkymmenen vuoden kokemus Kreetan matkailusta ja sen tuoma vankka tietopohja, Raila ja Kim ovat tuoneet ryhmiä jo kahdeksan vuotta. Tukenamme on Kreikan Maaseutumatkailuliitto ja sen upea verkosto, erityisesti Nikos Frantzeskakis, jota parempaa opastajaa tähän työhön tuskin voisimme saada, hän kun saa kreetalaisten vieraanvaraisuuden ryöpsähtämään missä sitten ikinä liikummekin.

Työllistämme pieniä kreetalaisia yrityksiä ja haluamme, että mahdollisimman suuri osa matkan hinnasta jää pyörimään Kreetalle eikä karkaa suurten ulkomaisten firmojen taskuun, olivat ne sitten matkatoimistoja tai hotelleja. Majoitamme mielellämme pieniin maaseutumatkailuyritysten tarjoamiin vierastaloihin, syömme hyvissä tavernoissa kaukana massamatkailukohteista, sellaisissa jotka ostavat tuotteensa lähialueelta tai vielä mieluummin viljelevät itse. Silloin se pruukaa olla myös ekologisesti tuotettua. Viemme retkille paikkoihin, joista kreetalaiset yhteistyökumppanimme vinkkaavat, sellaisiin joihin emme edes itse löytäisi ilman kumppaniemme apua. Pyrimme siis työllistämään paikallisia koko ajan enenevässä määrin, sillä haluamme osaltamme auttaa Kreetan maaseutua pysymään elinkelpoisena ja kyliä vetovoimaisina. Siihen tarvitaan nuoria yrittäjiä, joiden tarjoamia palveluja käytämme mielellämme. Niin, ja maksamme saamistamme palveluista kunnolla, sillä haluamme sitouttaa yhteistyötahomme. Uskomme, että paikallisia elinkeinoja tukeva matkailu voi näinä maahanmuuttovastaisina aikoina olla hyvä väylä kaikinpuolisen yhteisymmärryksen ja sovun ylläpitämiseen!

Luovuuden herättelyä

Vamoksen luovuusviikko 10.-17.10.2018

toteutetaan yhdessä Hämeen kesäyliopiston kanssa.

Opettelemme valmistamaan mustasavukeramiikkaa, pieniä kotiin tuomisiksi sopivia esineitä tai koruja, valmistamme paperia kasvikuiduista, vuolemme ruokokynän, teemme mustetta mm. saksanpähkinöistä, kirjoitamme runon ja riipustamme sen omatekoiselle paperille! Tekemisen sivussa kreetalainen kyläympäristö kasveineen, puutarhoineen, eläimineen, ihmisineen ja tarinoineen alkaa avautua.  Palaat kotiin ideavarasto ja matkalaukku pullollaan….

Viikko luovuutta ammentaen Kreetan rikkaasta luonnosta, mytologiasta ja kreetalaisesta kulttuurista. Luovasti vanhan ja uuden kohtaamista, menneen ja nykypäivän todellisuuden yhdistämistä taiteellisen toiminnan avulla. Kurssit dokumentoidaan valokuvaamalla ja videoimalla. 

Käy tästä sisään Hämeen kesäyliopiston sivuille, jossa koko ohjelma, hinnat ja ilmoittautumisohjeet! 

Viinitarhan salat ja viininkorjuu

Syyskuun alku Kreetalla on sitä aikaa, jolloin meri on vielä linnunmaitoa, säät samoin, mutta kiireisimmät turistit ovat jo lähteneet, koulut alkaneet ja sesonki rauhoittuu. Rypäleiden korjaaminen on alkanut, oliivi antaa vielä odottaa. Ensimmäiset pilvenhattarat ilmestyvät taivaalle.

Viikon aikana kierämme saarta ja sen viinitarhoja ja viinitaloja, maistellen, nauttien ja perehtyen viinien maailmaan, viininviljelijöiden arkeen ja viinikulttuuriin sekä sovitellen ruokaa ja viiniä toinen toisiinsa. Aloitamme Vamosista, jatkamme Iraklioniin, kierrämme saaren suurimmilla viinialueella Pezássa ja  Arhánesissa, käymme valikoiduilla viinitiloilla ja yövymme saaren pääkaupungissa ja palaamme takaisin Hanian seudulle. Iraklionin kyljessä on kuulu Malevisin viinilaakso, jossa malvoisie-viinit kypsyivät ja josta eurooppalainen viinikulttuuri alkoi. Keskiajalla Henrik VIII nimitti Kreetalle konsulin varmistaakseen viinihankinnat kaikille kuudelle vaimolleen. Malevisin tunnetaan myös sultanina-rypäleestä, joka kuivatetaan rusinoiksi. Myös pöytärypäleet kuuluvat alueen valikoimiin.

Hanian seudulla käymme myös viinitaloissa ja syömme korkeatasoisen aterian joka päivä. Viikon lopuksi otamme osaa viininkorjuuseen, poljemme rypäleet ja lopuksi juhlimme ja nautimme pitkän kaavan mukaan sadonkorjuupäivällisen.

Viikon aikana
  • pruuvaat viinejä ja ruokia toisiinsa
  • saat monenlaisia elämyksiä ja
  • tuntuvan katsauksen viineihin ja kreetalaiseen viinikulttuuriin, historiaan ja nykyiseen elämään
  • näet saarta monipuolisesti osaavaan oppaan johdolla
  • opit valitsemaan viinit joista pidät
  • koet kreetalaisen vieraanvaraisuuden
  • tutustut saarelaisiin ja pääset mukaan kreetalaiseen kyläelämään ja elämäntapaan
  • syksyn lämpö hellii ja merivesi on parhaimmillaan
  • viemme sinut paikkoihin, joihin ´tavallinen turisti´ ei koskaan eksyisi
  • liikumme paljon ulkona, rentoudumme, kaikki rauhalliseen tahtiin. Kiirettä ei ole.
  • lisää syitä valita Kreetan Maku-matka(linkki)

Viikon ohjelma

Sunnuntaina 2.9. Vamosiin

Toivomme sinun saapuvan viimeistään tämän aamun lentovuoroilla Hanian kentälle, josta sinut noudamme. Vamosissa majoitustilat odottavat, samoin brunssilautanen, joka on valmiiksi toimitettu asuntoosi. Voit ottaa aamun rauhallisesti, levätä, torkahtaa tai tutustua kylään omaan tahtiin. Ohjelmamme alkaa iltapäivällä kokoontumisella Farmille kaffelle ja virvokkeille. Teemme kierroksen kylässä ja kävelemme illalliselle kylän tavernaan.

Maanantai 3.9. Kreetalainen viinimaailma

Heti aamiaisen jälkeen ajamme lähialueen viinitaloon, jossa saamme kunnon katsauksen kreetalaiseen viinituotantoon, maistelemme viinejä ja poikkeamme luostariin. Illalla tutustumme perinteisempään viininvalmistukseen kylämiljöössä ja syömme illallisen pienen kylän aukiolla.

Tiistaina 4.9. Iraklioniin ja Pezán viinialue

Aamiaisen jälkeen suuntaamme itään kohden Iraklionia pienoisbusseilla.  Näin pääsemme paikkoihin, joihin isoilla kulkuneuvoilla ei mennä. Kiertelemme viinikylissä, käymme Sitlianoun viinitalossa ja syömme lounaan Pezan kylän kuulussa Onissimo-tavernassa. Illalla aikaa omatoimiseen tutustumiseen Iraklionin kaupunkiin, jossa yövymme.

Keskiviikkona 5.9. viinitarhoilla Jukhtasin juurella

Aamiainen ja sitten viinitarhojen ympäröimään Arhanesiin, jolla on monituhatvuotinen historia. Käymme viinitalossa ja pienessä minolaisessa museossa, joka on kuin helmi.  Syömme myöhäisen lounaan ja palaamme Iraklioniin, jossa ilta vapaata.

Torstaina 6.9. Malevisin laakso, josta kaikki alkoi

Aamiaisen jälkeen lähdemme Malevisin laaksoon, kuljemme viinitarhojen välissä sekä jalan että autolla.  Paluumatkalla länteen poikkeamme uimaan. Syömme illallisen Vamosin lähialueen tavernassa.

Perjantaina 7.9. Viininkorjuu

Heti aamiaisen jälkeen kun paahde ei vielä ole kuumimmillaan, lähdemme korjaamaan rypäleitä. Parisen tuntia aherrettuamme pidämme tauon nauttien suolapalaa, pulahdamme mereen ja siirrymme Farmille Vamosiin, jossa poljemme rypäleet mehuksi. Siellä odottaa myös sadonkorjuuateria, joka nautitaan pitkän kaavan mukaan musiikin tahdissa.

Lauantaina 8.9. Apokoronasin hiljaiset kylät

Lähdemme lyhyelle retkelle Apokoronasin hiljaisiin kyliin sekä rannalle ja illalla syömme läksiäisillallisen Vamosin tavernassa.

Sunnuntaina 9.9. Kotimatka alkaa

Kotiinlähtö jo aamulla varhain. Viemme lähtijät Hanian kentälle. Jos haluat jäädä pidemmäksi aikaa tai tulla aiemmin saarelle tai kylään, autamme sinua majoittumisessa.

 

Majoitus ja hinnat:

Majoitumme Vamosin kylän vierastaloissa. Ne ovat joko uusia, varta vasten maaseutumatkailua varten rakennettuja tai sitten vanhasta kauniisti uudistettuja. Kahta samanlaista vierastaloa ei ole, jokaisessa on oma viehätyksensä ja ne sijaitsevat eri puolilla kylää. Voit tutustua tarjontaan tästä. (Tässä on vain muutama, näitä on paljon lisää). Huomaat varmaan, että talot ovat huoneistoja.  Isommissa on kaksi kerrosta, kummassakin oma makkari ja kylppäri. Pienemmissä on yksi makuuhuone. Voit varata itsellesi joko jaetun huoneen tai oman huoneen tai pienen huoneiston. Oleskelutilat, keittiö ja terassit ovat yhteisiä.

 

HUOM! ALENSIMME HINTOJA!   

Matkan hinta riippuu siitä, mitä valitset:

  • jos jaat makuuhuoneen (tuntemasi henkilön kanssa), silloin hinta on 890 €. Ota huomioon, että Vamosissa toiseen makuuhuoneeseen saattaa myös tulla 1-2 matkalaista. Iraklionissa majoitus kahden hengen huoneessa.
  • Kun varaat oman huoneen, on hinta 990 €. Huoneiston toiseen makuuhuoneeseen Vamosissa tulee 1-2 matkalaista. Iraklionissa majoitus kahden hengen huoneessa.
  • Kun varaat pienen huoneiston kokonaan omaan käyttöön, silloin hinta on 1090 €. Jos pariskunta jakaa pienen huoneiston, on hinta 990 €/hlö. Iraklionissa vastaavasti joko yhden tai kahden hengen huone.

 

Matkaan sisältyy

  • koko yllä mainittu matkaohjelma majoituksineen ja kuljetuksineen
  • joka päivä aamiainen sekä runsas monen ruokalajin ateria
  • ohjelman mukaiset kuljetukset lentokentältä lomakohteeseen ja takaisin
  • suomenkielisen kokeneen oppaan opastukset ja palvelut

 

Matkaan EI sisälly

  • Voit ostaa ne vaikkapa Norwegianilta tai Finnairilta,edestakaisen lipun hinta vaihtelee myyntipäivän ja varaustilanteen mukaan. Lentoliput kannattaa ostaa niin nopeasti kuin mahdollista, hinnat tapaavat nousta kun matka lähenee…
  • matkavakuutuksia, mutta suosittelemme niiden ottamista aina.
Kiinnostuitko? Toimi näin:

Tutustu matkaehtoihin (linkki) ja varaa paikkasi ajoissa! (ota yhteyttä-linkki) Me emme peri ennakkomaksuja emmekä toimistokuluja.

Seuraavaksi

  • ota yhteyttäja kysy onko tilaa
  • varaa sitten lennot ja kerro lentoaikataulusi
  • saat varausvahvistuksen
  • saat matkaasi koskevat tiedot mailiisi noin 2 vk ennen matkaa