fbpx

Kirjoittamisen iloa aarteiden saarella – löydä ilo ja vapaudu kirjoittamisen lukoista!

16.-23.05. 2022 Vamosissa

Kaipaatko aurinkoa ja inspiroivaa seuraa? Haluatko kehittyä kirjoittajana ja saada aikaa hyvää tekstiä Kreetalla, oliivipuiden alla? Kiinnostavatko Merjan järjestämät huikeat seikkailut Kreetan saarella?

Tule mukaan kurssillemme toukokuussa, tarkemmin 16.-23.05.2022. Olen kurssin kirjoittajakouluttaja ja lupaan, että kurssilla opit kirjoittamaan tarinaa, saat kannustavaa ohjausta ja opit toimivia NLP-menetelmiä, joiden avulla pääset irti kirjoittamisen lukoista ja  löydät aikaansaamisen avaimet. Vaikka olisitkin jo kerran osallistunut, voit silti tulla uudestaan, sillä harjoitteet ovat joka kerta uudet, samoin retket ja ruokailupaikat.

Kiva ryhmä on tukenasi kirjoittamisessa ja ilonasi retkillä. Uimme meressä, syömme hyvää ruokaa, pääsemme Merjan kanssa paikkoihin, joihin normituristi ei eksy edes vahingossa.

Kreetalta saat matkalaukkuusi kaiken tämän lisäksi minun Hunajaa-kirjan (jossa on tarina myös Kreetalta) sekä Merjan kirjan Pyhä pässi ja muita faabeleita.

Tule mukaan, me takaamme, että et pety!

Viikon ohjelma Vamosissa, matkailutilalla

Kouluttajana toimittaja-kirjailija Terhi Friman. Elämyksiä tarjoilee Merja Tuominen-Gialitaki.

Ensimmäinen päivä, tulopäivä ma 16.5.

  • Kreetan Maku on vastassa Hanian kentällä kello 10 ja 11 saapuvia Finnairin ja Norwegianin lentoja.
  • Matkaamme pikkubussilla Vamosiin
  • Majoittuminen ja tuloateria farmilla/tavernassa. Get together-tilaisuus. 
  • Siesta
  • Kokoontuminen uudelleen illansuussa farmilla, orientoidumme ja saamme jo yötehtävän.
  • Iltakävely kylälle ryhmänä, tarinat ja muut esittelyt. Mahdollisuus illalliseen kylätavernassa.

Toinen päivä, ti 17.5.

  • Aamiainen klo 9.00-9.45 farmilla tai tavernassa (omakustanteinen)
  • Klo 10.00 farmin kokoustilassa: Miten aloitan kirjoittajan päivän hyvin? Harjoitus. Kirjoittamisen lukot ja miten pääsen niistä yli?
  • Noin klo 13.00 lounastauko
  • Kirjoitusharjoitus ja NLP-harjoitus (kirjoittamisen lukot ja esteet)
  • Illan suussa 17.30/18.00 lähdemme uimaan Kalivesiin ja syömme illallisen yhdessä rantatavernassa. Kalivesissa on myös mahdollisuus ostoksiin.

Kolmas päivä keskiviikko 18.5.

  • Aamiainen klo 9.00-9.45 farmilla/itse tehty tms.
  • Kello 10 kokoustilassa: Rajoittavat uskomukset kirjoittamisen esteenä. Kirjoitusharjoitus ja sen purku.
  • Kevyt välipala n. klo 12.30
  • klo 13.30 kävelykirjoittamista. Ajamme lähikylään/rantakylään, jossa harjoitustehtävä ja sen purku, pulahdus mereen Jorjúpoliin pitkällä rannalla ja lopuksi illallinen.

Neljäs päivä ja torstai 19.5.

  • Aamiainen kuten edellä
  • klo 10.00 Mistä iloa ja innostusta, kun kirjoittaminen tökkii? Mistä aikaa kirjoittamiseen?
  • Lähdemme retkelle Spiliin ottamaan asiasta selvää.
  • Myöhäinen pitkä lounas/aikainen päivällinen

Viides päivä, perjantai 20.5.

Vapaapäivä. Aamiainen. Rannat ja lähikylät odottavat tai Hania…Naapurikylässä saattaa olla panijiri eli pyhimysjuhlan aatto=kansanjuhla

Kuudes päivä, 21.05. lauantai

  • Aamiainen
  • Yhteinen juhla Lazy Evening farmilla. Tähän saapuu myös Plataniaksessa oleva toinen ryhmämme/Pilates, 35 €.  Aloitamme jo kello 15.00!

Seitsemäs päivä, 22.05. sunnuntai 

  • Aamiainen
  • Yhteenveto viikosta.
  • klo 10 lähdemme Retimnoon. Siellä kirjoitusharjoitus ja harjoituksen purku.  
  • Aikaa omaan kuljeskeluun ja ostoksiin, jonka jälkeen palaamme autoille ja
  • ajamme Geranin rantaan ja syömme myöhäisen lounaan/aikaisen päivällisen

Kahdeksas päivä, 23.05. maanantai

  • Varhainen aamiainen klo 8-9 
  • klo 9.00 Paluukuljetus kentälle 

Minimi: 10 maksavaa asiakasta + opettaja

Matkapaketin hinta määräytyy majoitusvaihtoehdon mukaan

  • jaettu huone á 810,00 € + Terhin opetus 240 €
  • oma huone á 920,00 € + Terhin opetus 240 €
  • oma pieni huoneisto yhdelle 1010 € + Terhin opetus 240 €
  • oma pieni huoneisto (parisänky) kahdelle á 865 € + 240 €
  • jos mukana avec, joka ei osallistu kirjoittamiseen, niin annamme perushinnasta alennusta 50 €.

Matkapakettiin sisältyy

  • majoittuminen Vamosin vierastaloissa
  • transferit Hanian kenttä-Vamos-Hanian kenttä yllä ilmoitettuina aikoina
  • viikon ohjelma retkineen
  • oppaan ja matkanjohtajan palvelut
  • ohjelmatekstissä tummenettuina näkyvät ateriat. Ne pruukaavat olla runsaita..
  • opetus

Matkapaketti ei sisällä

  • lentoja
  • matkavakuutuksia, joita suosittelemme ottamaan sekä tavara-että henkilövahingoille.
  • aamiaisia. Aamiaispaketin voi varata paikan päällä koko viikoksi.

Ota huomioon

Kiinnostuitko? Ota yhteyttä Terhi Frimaniin, puh. +358 50 582 96 23 tai sähköpostitse terhi.friman@pispala.net. Ihan pieniäkin asioiat voit kysellä, rohkeesti vaan! Ilmoittautumiset suoraan Terhille, kiitos!

Koska kevät kolkuttelee jo kohta ovella, on ilmoittautumisaikaa tammikuun loppuun. Sen jälkeenkin voit ilmoittautua, mutta me varmistamme jokaisen ilmoittautumisen ensin Vamosista ennenkuin vahvistamme sen.

Kun ilmoittaudut, Terhi laittaa sinulle laskun omasta osuudestaan. Se toimii varausmaksuna. Kreetan Maku laskuttaa oman osuutensa joko yhdessä tai kahdessa erässä. Tällöin ensimmäinen erä tupsahtaa sähköpostiisi viimeistään maaliskuun alussa ja loppu erääntyy kuukautta ennen matkaa eli huhtikuun alkupuolella.

Ota itsellesi matkaa varten sopivat vakuutukset….

Kaikkiin kysymyksiin koskien Vamosia kurssipaikkana vastaa Merja.

Yleiset  matkaehdot

Yleistä matkoistamme

Haluatko valmistautua matkaan tutustumalla Kreetaan?

Käy Merjan kirjapuodissa ja ole Pro!

Kaikkiin kysymyksiin koskien Vamosia kurssipaikkana vastaa Merja.


Miten ne oliivit korjataankaan?

Miten ne oliivit korjataankaan?

Matkatoimistomme Kreetan Maku organisoi ensimmäisen ikinä oliivinkorjuuviikon lokakuun puolivälissä Vamosissa. Sieltä on pari kolme kilometriä Tsivarasin kylään, jossa Happy Oliven öljyt valmistuvat. Tsivaras on ihan pieni, korkeintaan sadan asukkaan kylä, Vamos on monta kertaa suurempi ja sijaitsee korkeammalla Apokoronasin kukkuloilla. Sieltä näkee hyvin Sudanlahden yli Akrotirin niemimaalle aina Hanian lentokentän takaisille vuorille. Väliin iltaisin seuraan kentälle laskeutuvien ja sieltä nousevien koneiden valoja.

Lokakuun alussa oliivin satotoiveet eivät näyttäneet hyviltä. Takana kuuma kevät, kuuma ja sateeton kesä, ei pisaaraakaan vettä moneen kuukauteen. Sadonkorjuu oli jo kymmenkunta päivää myöhässä tavallisesta eikä vettä vain kuulunut pieniä aivan paikallisia kuuroja lukuun ottamatta. Oliiveissa ei ollut vielä juurikaan öljyä. Jos korjuuseen ei päästä kuivuuden takia niin miten käy oliivinkorjuuviikkomme? Vai voisivatko sateet estää korjuun?

Toisen työ on toisen lepo

Liian kuivaa vai liian märkää?

Matkatoimistomme isäntäperheellä, maaseutumatkailun konkareilla, Nikos ja Lola Frantzeskakisilla on Vamosissa pieni ´farmi´, jossa majoitusliiketoiminnan lisäksi kasvaa koko joukko oliivipuita kanojen, kukkojen, ankkojen ja hanhien lomassa. Alun perin meidän piti olla muualla kuin Nikon omassa tarhassa, mutta kun kuivuusjakso oli ollut kovin intensiivinen, ei Nikon ollut ollut mahdollista taivutella muita viljelijöitä turisteja höösäämään. Muiden mielestä oli hieman liian aikaista aloittaa, vaikka oltiin jo myöhässä. Oliivimarjassa oliivikiven ja hedelmälihan suhde oli väärä, hedelmälihaa oli niin vähän kiven ympärillä, ettei siitä vielä saada öljyä irti millään. Jos normaali suhde on 4-5 kg marjoja/kilo öljyä, niin nyt tarvittiin 8-12 kg marjoja öljykiloon. Ei kannata, supisivat viljelijät. Nikos oli kuitenkin jo ennakoinut tilanteen ja kastellut puitaan parisen viikkoa. jotta saisi järjestettyä meille elämyksen.


Matkatoimiston tehtävänä on luvattujen palveluiden toteuttaminen. Mitä teen, jos oliivinkorjuuseen ei lainkaan päästä. Mitä lähemmäs korjuuviikkoa tultiin, sitä selvemmin huoleen oli aihetta ja epätoivoni kasvoi. Sääennusteen mukaan kuivuudesta ei enää olisikaan huolta, vaan vettä sataisi joko enemmän tai vähemmän joka päivä! Sadolle se olisi hyvä, mutta ei sateella oliiveja korjata, ne saattavat alkaa käydä kun marjan pinnalla oleva ohut vahakerros liukenee pois.

Jokaisella on oma taktiikkansa

Aiheeseen tutustumassa

Ensimmäisen korjuupäivä koitti harmaana. Nautimme aamukaffeet paksun pilvipeiton alla. Varmuuden vuoksi vein ryhmän Melissakisin erottamoon visiitille, tutustuisimme aiheeseen edes videoita katselemalla. Erottamossa ei kellään ollut vielä kiire ja saimme haastateltavaksi yhden Melissakisin perhedynastian nuorimmista jäsenistä, Panajotisin. Hän paljasti, että erottamon listoilla on noin 1500 viljelijää, joista aktiivisia on noin 1000. Vasta aivan ensimmäiset viljelijät olivat korjanneet oliiveja joistakin tarhoistaan ja ensimmäisenä saatu sato menee pääasiassa lääke- ja kosmetiikkateollisuudelle.
Näin sadonkorjuun alussa satoa ei ole saatu rantakylien alueelta, joista korjuu tavallisesti alkaa vaan hieman sisempää, Valkoisten vuorten rinteiltä sellaisista tarhoista, jotka ovat aurinkoisilla rinteillä. Siellä kasvaneissa oliiveissa oli jonkin verran jo öljyä.
Nyt edessä olevat sadekuurot saisivat oliivit turpoamaan, saataisiin pelättyä parempi sato, saataisiin ainakin jotain. Jos tulisi kunnolla vettä viikon tai kahden päästä, olisi se oliiveille siunaus ja antaisi taas monelle perheelle toivoa, selitti Panajiotis. Hän maistatutti meillä monenlaisia öljyjä, vahvanmakuisia, mietoja, huonoksi mennyttä latteaa vanhaa öljyä, perinteistä tsunati-lajiketta ja tietenkin ihan uutta, edellisiltaista. Ja opimme mitä opimme.

Tästä säkkiin

Entäs jos sataa?

Reipas sadekuuro rohahtikin niskaamme kohta erottamolta lähdön jälkeen ja arvelinkin jo koko korjuun siirtyvän seuraaviin päiviin. Kävelin isäntiemme Nikon ja Lolan luo kysymään neuvoa ja pyörittelin päässäni monia skenaarioita siihen, mitä sanoisinkaan ryhmälleni, jonka oli määrä olla kello 16 liittymässä korjuuporukkaan.
– Katso taivaalle, ohjeisti Nikos.
– Harmaata näkyy, pilviä, enemmän ja enemmän, tuolta etelästä niitä vyöryy vuorten yli ja tuollahan ylhäällä sataa…
– Älä sinnepäin katso, katso itätaivasta. Mitä näet?
– Hajanaisia pilviä aika korkealla, aurinkoa läikittäin…
-Tällaisilla ilmoilla sade ei tule tähän kohtaan etelästä vaan idästä. Siellä on kaunista. Kahden tunnin päästä on vielä kauniimpaa. Usko pois, vakuutti Nikos.
Vaikea oli uskoa, mutta viestitin ryhmälle, että korjuu toteutuu. Varasuunnitelmat pyörivät kuitenkin päässäni, en antaisi ilmojen herran huijata minua. Noh, miten kävi? Nikon sääennuste piti paikkansa.

Oliivit vieritetään verkon yhteennurkkaan ja siitä säkkeihin

Tamppausta ja säkittämistä

Pihalle oli jo kurvannut jesarilla paikatulla skootterillaan Panajiotis, kylällä sekatyömiehenä tunnettu vanhempi mies. Ja heti perään saapui Ilias. Molemmat ovat päivätöissä muualla ja auttavat tarvittaessa iltapäivisin Nikoa farmilla. Edellisen illan suussa miehet olivat valmistelleet korjuutapahtumaa ja kuljettaneet puiden alle kaiken tarvittavan. He ehtivät korjata vain hetken oliiveja. Niitä oli muutama laatikollinen, aivan liian vähän. Nyt olisi tärkeää saada reippaasti lisää kun kerran aikakin oli varattu erottamosta.

Miehet käynnistivät ravistimet, joilla saatiin oliivit irtoamaan yläoksista, meille hennommille annettiin kouraan piiskat, kolmipiikkiset. Nikos neuvoi tamppaamaan oksia kuin mattoa. Senhän me osasimme! Vihreitä marjoja alkoi putoilla verkoille. Maa oli hieman kosteaa, mutta kuivahti kyllä eikä hapettumisesta olisi nyt pelkoa, sillä oliivit olisivat muutaman tunnin kuluttua jo erottamossa.


Kolme tuntia me ahersimme, pimeään saakka. Huomasimme kyllä, että nämä Nikon tosimiehet ahersivat ihan toisella puolella tarhaa apunaan Gina, georgialainen, jo kauan Vamosissa asunut ja kreetalaistunut rouva. Seurasimme miten Gina siirteli raskaita verkkoja puiden alla aina sinne minne miehet ravistimineen olivat menossa. Ymmärsimme sentään auttaa. Verkolle pudotetut oliivit kasattiin keoksi vierittämällä eikä sekään ihan kevyttä hommaa ollut. Keon päälle kertyneet isommat oksat ja lehdet haravoitiin pois ja marjat kauhottiin säkkeihin. Yksi piti suuta auki ja pari muuta kauhoi oliiveja ämpäriin ja täytti säkin toisensa perään. Miehet kantoivat ne peräkärryyn, joka jo tarhassa odotti. Nikos hyppäsi rattiin ja lähti viemään eka kuormaa erottamoon. Siellä on kullekin viljelijälle varattu oma parkkiruutu, johon päivän mittaan kuljetettiin korjatut oliivit.

Gina näytti väsyneeltä ja niin kysyinkin vointiaan. Hän kertoi siivoavansa aamuisin erottamon (!), sieltä hän liftaa kolme kilometriä Vamosiin (kaikki tuntevat hänet ja ottavat kyytiin kun hän tienvarressa seisoo), saapuu valmistamaan meille aamiaista Nikon farmille, jatkaa alemmas kylälle ja siivoaa muutaman majoitusyksikön, palaa farmille siivoamaan ja tiskaamaan ja auttaa vielä lopuksi oliivitarhassa! Ehtii kotiin kun on jo pimeää. Kun tyrmistyneenä kuuntelin hänen päiväaikatauluaan hän vain totesi, että on taottava silloin kun rauta on kuumaa…ja hymyili leveästi. Eikä hän ole enää nuori. Tämä matkailun loppusesonki on ollut raskas kaikille, vierastyövoimaa ei ole ollut koronan takia.

Early Harvestia eka pullollinen!

Vuoden kohokohta

Pimeän laskeuduttua lähdimme sovittuun aikaan Nikon kanssa erottamoon. Öljyn erottaminen kestää noin tunnin, ja sen aikana viljelijän päässä risteilevät monenmoiset ajatukset. Jännittävä tunti. Lopussa selviää kuinka hyvin vuoden ponnistukset ovat tuottaneet tulosta. Millaista öljyä saadaan? Olisiko jotain pitänyt tehdä toisin?


Oman vuoron aikana seurataan oliivien punnitusta, niiden siirtymistä puhaltimeen ja pesuun. Puhallin siivoaa lehdet ja loput oksat pois, pesulinjalla oliivit pestään juomavedellä putipuhtaiksi. Pesurista ne siirtyvät hiljalleen murskaimeen, josta ne johdatetaan vaivaamoon runsaaksi puoleksi tunniksi. Sen aikana öljy alkaa nousta massan pinnalle. Kun se on erottunut, siirretään koko massa linkoon. Sen yhdestä putkesta tulee kuivaa massaa, toisesta kasvisvettä ja kolmannesta vihreää tuoksuvaa öljyä! Sen hapettumisen aste tarkistetaan – se on illan jännittävin vaihe. Kuinka tasokasta tuli? Tuleeko hyvä hinta? Nikos murahteli tyytyväisenä, hyvää on, 0,4 % eka erä. – Ihan odotettu, totesi hän, saivathan se päälleen sateen ja olivat märkiä, vähän korkeampaa lukua (=huonompaa) odotin.


Me lähdimme ansaitulle illalliselle tavernaan mukanamme pullollinen tuoreelle ruoholle tuoksuvaa early harvest-öljyä. Siellä meitä jo osattiin odottaa! Saimme alkupaloiksi tulella paahdettua leipää, lorotimme lautaselle reippaasti vihreää öljyä, pari kierrosta suolamyllystä, puristimme sitruunaa ja huokaillen ja ahhatellen, suupieliä pyyhkien hymyilimme ja herkuttelimme. Viereinen pöytä katseli kadehtien. Tavernan isäntäväki sai myös maistiaiset ja pari kanta-asiakastakin. Vanha mantinada-värssyssä runoillaan jotenkin niin, että tulehan poika illalla kylään niin tarjoan tuoretta öljyä ja leipää…

Risumettässä

Toinen korjuu sujui jo rutiinilla

Noh, seuraavan sunnuntaina jännitettiin korjuuta ja säätä taas. Aamuyöllä satoi kunnon kuuron ja ajattelin taaskin, ettei korjuu toteudu, mutta niin vain kymmeneltä oli jo ruoho kuivaa, samoin puut. Tuuli auttoi.


Nyt meitä oli enemmän ja puolet meistä pääsi tamppaamaan puita. Korjuukavereistamme Ilias nuorimmaisena kiipesi vuorossa olevaan puuhun, käynnisti moottorisahan ja pudotteli alas suuria raskaita oliiveja täynnä olevia oksia. Samalla tulivat puut karsituiksi, mikä toistuu 2-4 vuoden välein. Me tamppasimme näitä oksia – olihan se helpompaa kuin kurottaa puuhun. Jotkut verkot olivat rikki, hiiret olivat syöneet niihin reikiä, joten kaksi meistä oli verkonpaikkaajina. Iso parsineula ja paksua narua, sillä siitä selvittiin. Tähän hommaan valittiin tietenkin koruompelua ja nimikoimista aikaisemmin harrastaneet😉!


Kaffetauko auttoi jaksamaan. Kolmisen tuntia kului nopeasti ja sen jälkeen meitä odotti runsas sadonkorjuulounas ihan katetussa pöydässä salaatteineen, viineineen, alkupaloineen ja jälkiruokineen! Kyllä kelpasi varsinkin kun jokainen sai mukaansa tuoretta öljyä tuliaisiksi! Täältä voit tilata itsellesi saman makuelämyksen!

Verkonpaikkaaja

Jotta viikko olisi täydellinen

Jotta viikosta jäisi muitakin mielikuvia kuin oliivinkorjuu, teimme joka päivä retkiä ympäristöön, otimme osaa rakinpolttoon, nousimme Valkoisille vuorille, kävimme ihmettelemässä miten 3000 vuotta vanha oliivipuu jaksaa vieläkin kasvattaa marjaa ja näyttää hyvinvoivalta ja energiseltä. Onkohan siinä öljyssä todella jotain joka auttaisi meitäkin pysymään terveinä? Uimistakaan emme unohtaneet ja tietenkin söimme joka päivä kunnon kreetalaisen aterian mihin ikinä sitten menimmekin. Ja aina ruoka oli erinomaista. Poikkesimme myös ukkokuppiloissa ahkerasti siitä syystä, että olemme havainneet niiden olevan kylän vanhusten toimintakeskuksia. Arvelimme saavamme aikaan vipinää ja virikkeitä kun isompi joukko pyrähtää tupaan rakille ja kaffelle harmaana lokakuisena päivänä! Ihan kuin olisimme olleet päivän piristys!


Ensi vuonnakin pääsee mukaan, tarkkaa ohjelmaa emme ole vielä lyöneet lukkoon, mutta lokakuun puolivälistä noin viikko 41 on tähän varattu.

Kun haluat tietää lisää oliiviöljystä ja sen käytöstä, poikkea lukemaan nämä: https://ihanakreeta.fi/2021/02/mita-on-hyva-extra-virgin/#more-1798 ja https://ihanakreeta.fi/2020/10/miten-oliivista-tulee-oljya/

Kun haluat tilata itsellesi viimeisimmän sadon oliiviöljyä, niin täältä sitä löytää!

Kaalikääryleet ja sulttaanitar Valide

Tämä on tositarina siitä miten pikkutytöstä tuli vaikutusvaltainen nainen, miten ortodoksitytöstä tuli islaminuskoinen, miten kreetalaisesta maalaispapin tyttärestä tuli ottomaanivaltakunnan mahtavin nainen.

Ottomaanit tulevat

Evmania Voria syntyi vuonna 1642 Mylopotamoksen alueella Retimnon läänissä. Venetsialaisaikaa oli vielä vähän jäljellä. Saaren linnoituksia parannettiin ja pelättiin ottomaanien valmistelevan hyökkäystä Kreetalle aikomuksenaan katkaista venetsialaisten kauppareitit Välimerellä. Kesäkuun 13.päivänä 1645 Haniasta länteen sijaitsevan Aj Thodorin saaren läheisyyteen purjehti 450 laivan ja 50 000 miehen ottomaanilaivasto.
Aj Thodorin linnake joutui jo ensimmäisten tuntien aikana turkkilaisten ruokalistalle. Sen päällikkö ei 70 asemiehensä voimalla kyennyt linnoitusta puolustamaan, joten hän avasi portit ja teeskenteli antautuvansa. Kun turkkilaisia oli sisällä mojova määrä, räjäyttivät puolustajat ruutikellarin niin, että linnoitus lensi ilmaan tappaen sekä puolustajia että hyökkääjiä.
Seuraavaksi ottomaanit hyökkäsivät Hanian kimppuun, mutta se pisti hanakasti vastaan ja turkkilaisten tappiot olivat suuret. Kaupunkia puolusti vajaat 1800 miestä ja se antautui 22. elokuuta. Muutamat henkiin jääneet sotilaat samoin kuin kaikki kynnelle kykenevät pakenivat Súdan satamaan ja sieltä eteenpäin. Kaupunkiin jääneet vietiin orjamarkkinoille, kaupunki sen hautausmaita myöten ryöstettiin, kirkot ja luostarit poltettiin.

Retimnon valloitetaan

Seuraavan vuoden syyskuussa ottomaanit lähestyivät Retimnoa, jota puolusti vain kourallinen sotilaita. Kaupunkia johtanut venetsialainen rehtori lähetti monta laivallista naisia ja lapsia (todennäköisesti vain venetsialaisia) turvaan Candiaan (Iraklion), mutta siellä heitä ei otettu vastaan, sillä saarella oli puhjennut rutto ja pelättiin epidemiaa. He kiersivät laivoillaan saarelta saarelle etsien turvaa, jota ei mistään löytynyt.
Retimnon puolustajat antautuivat 1646 marraskuussa. Keväällä 1648 koko Kreeta Candiaa lukuunottamatta oli turkkilaisten hallussa. Nämä asettivat kovat verot kreetalaisille, joiden kylät ja ansiomahdollisuudet oli tuhottu. Aikalaisten merkinnät kertovat, miten vaimot ja lapset ryöstettiin orjiksi ja miten miehet joko katosivat, tappoivat itsensä tai kääntyivät muslimeiksi säästääkseen nahkansa.

Tytöt haaremiin, pojat janitsaareiksi

Tällainen oli siis maailma Evmanian lapsuudessa. Emme tiedä miten mylopotamolainen pikkulikka päätyi sulttaanin hoviin, mutta arveluja voidaan esittää. Maantietä ei ollut Retimnon ja Candian välillä, meritse kuljettiin. Milopotamoksen laakso on rehevää ja viljavaa, siellä oli runsaasti kyliä ja kirkkoja ja siksi paljon ryöstettävää. Ehkä äitikin ryöstettiin, ehkä lapsi oli kaunis ja kiinnitti turkkilaisten huomion. Käytäntö oli, että ryöstetyt pojat joutuivat janitsaarikoulutukseen. Siitä selvinneistä tuli usein julmia ja pelättyjä sotilaita. Miehet vietiin laivoihin soutuorjiksi. Naiset ja tytöt kauneimmasta päästä vietiin haaremeihin, joita oli jokaisella isolla ja pienellä päälliköllä. Lapsenryöstöjä pidettiin ottomaanikauden pahimpana vitsauksena eivätkä ne rajoittuneet vain turkkilaiskauden alkuun vaan ne olivat tavallisia vielä 1800-luvullakin.

Kreetalta Topkapiin

Evmanian kerrotaan olleen viisivuotias ryöstähetkellä. Hänet kuljetettiin monen muun ryöstetyn lapsen ohella Konstantinopoliin (nyk. Istanbul) ja siellä vielä sulttaanin haaremiin kasvatettavaksi. Miksi Evmania päätyi sulttaanin haaremiin eikä alempien päälliköiden, on epäselvää, mutta kreikkalaiset historian harrastajat epäilevät syyn olleen joko tytön kauneudessa tai hyvässä käytöksessä.
Evmanian turkkilaiseksi nimeksi tuli Emetullah Rabia Gülnûş Sultanín. Hän sai Topkapissa hyvän kasvatuksen, hänet kastettiin muslimiksi ja kerrotaan, että hän herätti jo varhain kasvinkumppaninsa ja tulevan sulttaani Mehmet IV:n huomion. Mehmet otti hänet lempivaimokseen ja mukaan metsästysretkille ja myös sotaretkelle, kestiväthän ne vuosia. Mukana seurasi iso osa hovia, mm. sulttaanin äiti, sisaret palveluskuntineen sekä vanhin, vuonna 1664 syntynyt poika Mustafa (1664-1703). Vaimo ja lapset olivat mukana ainakin Puolan sotaretkillä vuosina 1672-3. Pariskunnan pojista Ahmed (1673-1736) syntyi nykyisen Serbian alueella Mehmet IV:n metsästysretken aikana. Myös Wienin porteille v. 1683 suuntautuneella sotaretkellä sulttaanitar poikineen oli mukana.
Elämä haaremissa oli kovaa, siellä sai pitää puoliaan ja juonia, jotta selvisi hengissä. Validen tiedetään surmanneen tavalla tai toisella sulttaanin suosiosta kilpailleita haaremitanssijoita ja pitäneen huolen, että hänen poikansa nousivat valtaistuimelle.

Validen arvonimi

Molemmista pojista tuli peräjälkeen sulttaaneja, jolloin näiden äiti sai arvonimen Valide. Hän oli valtakunnan korkea-arvoisin nainen, hänellä oli oma talous ja omat tulot, hän naitti tyttärensä korkea-arvoisten upseerien kanssa, vieraili tyttäriensä luona lupia kyselemättä ja vaikutti kulisseissa sekä sisä- että ulkopolitiikkaan. Poikansa Mustafan rinnalla hän oli mukana vierailuilla ja paraateissa ja kerrotaan, että Mustafa huomioi äitiään jatkuvasti julkisesti antamalla tälle komeita lahjoja ja kunnianosoituksia. Alamaiset eivät hänestä pitäneet ja syyksi arvellaan se, että hän viihtyi paremmin Edirnessä kuin Istanbulissa ja halusi koko hovin muuttavan sinne. Edirne (ent. Adrianopolis) sijaitsee Balkanilla Evrosjoen varrella muutaman kilometrin päässä Kreikan rajasta.
Mustafa kuoli 39-vuotiaana vuonna 1703. Valide hoiteli toisen poikansa Ahmedin valtaistuimelle ja toimi edelleen vahvasti kulisseissa. Ahmed antoi hallituskautensa alussa äitinsä asua Edirnessä juuri tämän epäsuosion takia, mutta salli tämän myöhemmin asettua Konstantinopoliin (Istanbul) ja teki tästä jopa neuvonantajansa.

Kaarle XII ja kaalikääryleet


Kaarle XII oli samoihin aikoihin hävinnyt Pultavan taistelun 1709 Venäjää vastaan ja paennut ottomaanien suojeltavaksi. Varoja oleskeluun hänellä ei ollut, mutta hän lupasi maksaa oman ja noin tuhannen henkeä käsittäneen sotilasosastonsa oleskelun päästyään takaisin Ruotsiin. Hänen kerrotaan hankkiutuneen hyviin väleihin Validen kanssa, joka sai kuin saikin poikansa Ahmedin julistamaan sodan Venäjälle v. 1710. Se oli lyhyt eikä Kaarle ollut tyytyväinen. Hän vehkeili ja yritti uutta yhteenottoa Venäjää vastaan ja vähitellen Ahmed kyllästyi hankalaan vieraaseensa ja vangitsi tämän. Kaarle passitettiin kotiarestiin Edirneen, josta hän sai 1714 luvan palata Ruotsiin. Valide kuoli vuotta myöhemmin.Kaarle oli sotaretkellään ihastunut viininlehtikääryleisiin, dolmás. Kaarlen kokit mukauttivat sotatuliaisina saadun reseptin vallitseviin oloihin ja niin ruotsalaiset kutsuvat kaalikääryleitään nimellä kåldolmar.

Sulttaanitar Validen moskeijat

Sulttaanitar Valide muisti syntyperänsä ja lahjoitti hallinnoimiensa hyväntekeväisyysrahastojen kautta moskeijat Haniaan, Retimnoon ja Iraklioniin. Niistä hänet muistetaan. Retimnonissa on ainoa jäljellä oleva, siitäkin vain minareetti on näkyvissä Neljän marttyyrin aukiolla, josta keskiaikainen kaariportti johtaa vanhan kaupungin kujille.

Kun haluat ymmärtää paremmin mitä kaikkea Kreeta kätkee sisäänsä, käy kirjapuodissamme!

Vamos Laulu Fabrika, laululeiri 12-19.9.2021

Vamos Laulu Fabrika 2021

on workshop tyyppinen elämyksellinen laulu kaikille laulun tekemisestä kiinnostuneille. Leiri järjestetään Vamoksen kylässä Kreetalla. Sanoittajat, säveltäjän, soittajat, sovittajat  –  kaikki ovat tervetulleita !  Leiri on jo ties kuinka mones…

Biisileirin rakenne on yksinkertainen. Kokoonnumme joka päivä kirjoittamaan yhdessä tai erikseen, ihan kuinka kullekin sopii. Klinikoimme porukalla tuotoksiamme periaatteella ”kaikki auttavat kaikkia” ja simsalabim – hyviä lauluja syntyy! Vapaa-aikana retkeilemme saarelle, tapaamme paikallisia muusikoita ja syömme hyvin.

Leirin primus motor ja yksi biisintekijöistä on Heikki Salo. Oppaana toimii Merja Tuominen-Gialitaki ja kreikkalaisina isäntinä Nikos ja Lola Frantzeskakis.

VAMOS LAULU FABRIKA 12-19.9.2021, VIIKON OHJELMA

SUNNUNTAI 12.9. Tulopäivä

– nouto Haniasta aamukoneilta noin klo 10.00.
– saapuminen ja majoittuminen Vamosiin, lounaat odottamassa huoneissa.
– 17-19.00 get together tilaisuus farmin amfiteatterissa, johdanto viikon ohjelmaan
– 19.00 lähtö kävelylle kylään ja tuloillallinen Taverna Blumosifissä

MAANANTAI 13.9.

– 8.00-9.30 aamiainen taverna Blumosifi
– 10.00-13.00 biisinteko alkaa farmin kokoustilassa
– 13.00-14.00. Lounas farmilla (omakustanteinen, min. 10 hlöä á 12 e)
– työskentelyä
– kävelyretki Karidi-Kalamitsi ja yhteinen illallinen.

TIISTAI 14.9.

– 8.00-9.30 aamiainen taverna Blumosifi
– 10.00-13.00 työskentelyä, 1. sessio päättyy
– 13.00-14.00. Lounas farmilla
– Klinikka farmin kokoustilassa
– 17.30 lähtö illan veneretkelle Marathiin, jossa uidaan ja syödään
– paluu veneellä noin klo 22.00

KESKIVIIKKO 15.9.

– 8.00-9.30 aamiainen taverna Blumosifi
– 10.00-13.00 työskentelyä
– 13.00-14.00. Lounas farmilla
– klo 15 päättyy 2. sessio, klinikka alkaa
– 19.00 yhteinen illallinen farmilla, kera paikallisten muusikoiden

TORSTAI 16.9. VAPAAPÄIVÄ, aamiainen tavernassa

PERJANTAI 17.9.

– 8.00-9.30 aamiainen tavernassa
– 10.00-13.00 3. sessio alkaa
– 13.00-14.00. Lounas farmilla
– työskentelyä
– klo 17.00 kaupunkiretki Rethimnoon

LAUANTAI 18.9.

– 8.00-9.30 aamiainen Tavernassa
– 10.00-13.00 3. sessio päättyy, klinikka
– 13.00-14.00. Lounas farmilla
– työskentelyä
– 19.00 viimeinen ehtoollinen Tavernassa
– 21.00 tavernassa musiikillista ilottelua…ja irrottelua

SUNNUNTAI 19.9.

– aamiaispaketti mukaan edellisenä iltana

Hinnat:

  • puolikas huoneesta 1000 € (huoneistossa, jossa kaksi makkaria ja siis 3-4 henkeä)
  • oma huone 1100 € (huoneistossa, jossa 2-3 -4 makuuhuonetta)
  • oma pieni huoneisto yhdelle 1200  €/henkilö
  • oma pieni huoneisto kahdelle /= parivuode /1200 €/henkilö

Leirimaksu sisältää:

  • Kuljetukset Hanian lentokentältä Vamosiin ja takaisin.
  • majoituksen
  • biisileirin valmennuksen
  • Kuusi täyttä illallista, joista osa iltaohjelmien ja retkien yhteydessä. Vapaapäivänä jokainen huolehtii illallisen itse.
  • 3 Iltaretkeä kuljetuksineen ja illallisineen (kävely-, kaupunki-ja veneretki)
  • Illanvieton farmilla kreetalaisten muusikoiden kera
  • läksiäisillallisen kylän tavernassa
  • HUOM! Jokainen hommaa itse omat lentolippunsa. Norwegianin DY 2950 (meno) ja DY 2951 (paluu) tai Finnairin AY1855 ja AY1856 lennot ovat aikataulujensa puolesta kätevimmät, ja kuljetukset ajoittuvat näille lennoille.
  • Itse ostettu lentolippu Kreetalle maksaa n. 350-550 euroa riippuen ostohetkestä. Mitä aikaisemmin  ostat, sitä edullisemmat lennot saat.

Ota huomioon:

  • Moni matkalainen on vähentänyt matkan kustannukset verotuksessaan ja maksanut itselleen myös päivärahoja.

Majoituksesta:

  • Kolmen tai neljän hengen majoitustilat ovat huoneistoja. Niissä on yksi tai kaksi kahden hengen makuuhuonetta. Jos makuuhuoneita on yksi, silloin kolmannella on oma soppi/parvi tms. Kylpyhuonetilat ovat yhteiset, samoin parvekkeet, terassit tms. sekä yhteiset keittiö- ja oleskelutilat.
  • Kahden hengen majoitustiloissa on kahden hengen makuuhuone, kylpytilat, keittiönurkkaus ja oleskelutilat.

Ja vielä:

  • Jokainen matkalainen vastaa itse vakuutuksistaan.
  • Voit ottaa mukaan myös puolisosi, ystäväsi jne.

Miten toimit?

  1. Päätä lähteä mukaan. Kysy Heikiltä vamos@heikkisalo.com vieläkö mahtuu. Jos hän vastaa jees
  2. Osta lentoliput mieluimmin Norwegian D8702 ja D8703 tai Finnairin AY1856 ja AY1857 lennoille.
  3. Ilmoita Heikille osoitteeseen  vamos@heikkisalo.com millaisen majoitusmuodon haluat.
  4. Jää iloisena odottamaan ennakkovarausmaksua, se tulee toukokuun loppuun mennessä.
  5. Ala iloisena säästämään leirimaksun loppusummaa, josta tulevan laskun eräpäivä on kuukautta ennen matkaasi.
  6. Haaveile.
  7. Toteuta haaveesi.

Hanialainen nälkä

En olisi koskaan uskonut joutuvani kertomaan, että monella kreetalaisella on todellinen hätä. Aikaisemminkin töitä oli tarjolla vain kesäkuukausiksi, talven yli laahauduttiin miten kuten ja sitten kun koitti kevät, löytyi taas töitä, sai palkkaa ja taas selvisi seuraavaan syksyyn. Jos kertyi riittävästi työpäiviä, sai sairasvakuutuksen ja saattoi saada talvellakin pienen työttömyysavustuksen. Keväällä teki jo tiukkaa.

Mutta kun sitä kesää ei viime vuonna tullutkaan. Tuli sen sijaan työttömyyttä, sairautta ja syrjäytymistä, pahaa oloa. Lock down on jatkunut nyt tasan neljä kuukautta. Millaista on olla äiti ja isä, joilla ei ole tarjota lapsilleen edes ruokaa riittävästi? Ylettyisikö kädenojennus täältä meren ja vuorten yli ja tavoittaisi edes muutaman?

Hanian kaupungin viranomaisten mukaan pelkän kaupungin, ei läänin, alueella on yli tuhat nälkäistä, ihan kirjaimellisesti. Ja määrä kasvaa nyt jo kovaa vauhtia koko ajan.

`Meillä oli ennen 400 avustettavaa, nyt luku on yli viidensadan, TEVA avustaa noin 1200 henkeä, sielläkin 15 % lisäys. TEVAn piiriin kuuluvat kaikki ne, joiden vuositulo jää alle 4500 euron, jäi siis viime verovuotena (!). Saamme joka päivä puheluita tarvitsevilta, todellisia hätäpuheluita. Jos ajattelette kuinka moni matkailualan ihminen on ollut jo kauan työttömänä, tarjoilijat, taiteilijat, hotellityöntekijät, siivoojat, puutarhurit, ymmärrätte, kuinka suuri ongelma on,´ sanoo Eleni Zervudáki, Hanian varakaupunginjohtaja.

TEVA on EU:n oma ruoka-ohjelma kaikkein hädänalaisimmille. Joka kuukausi määrä lisäntyy noin sadalla, hän sanoo.

Ehkä huomasit kymmenkunta päivää sitten näillä Kreetaa koskevilla mesekanavilla käydyn keskustelun Hanian kaupungin nälkäisistä perheistä. Haniassa asuva Johanna Litmo kävi tuolloin Social Groecery/Kunnallista/Sosiaalista päivittäistavarakauppaa ylläpitävän rouva Irini Kanterakin puheilla ja pyysi saada lisää tietoa ja ohjeita lahjoituksiin.

Rouva Kanteraki kertoi, että heidän avustustoimintansa kohdistuu runsaaseen 500 avustettavaan yksikköön pelkästään Hanian kaupungin (dimos) alueella. Näistä perheitä on 380, muut yksin asuvia. Nämä runsaat 500 elävät köyhyysrajan alapuolella; heidän vuositulonsa veroilmoituksen mukaan on alle 4500 €.

Kuukausittain jaettava avustuspaketti yksin asuville on noin 25- 35 euron arvoinen, perheellisille noin 60 euron. Se sisältää pesuaineita, shampoota, vaippoja ja kuivamuonaa, kuten jauhoja, riisiä, papuja, korppuja, säilykemaitoa jne.. Kahvia siihen ei saada mahtumaan, oli rouva Kanteraki kertonut. Näistä avustuksista vastaa siis kunta. Pieni laskutoimitus 380 x 60 + 130 x 35 antaa jo tulokseksi lähes 30 000 euroa! Se on suuri summa muutenkin heikosti voivalle kaupungille.

Pienikin apu, varsinkin säännöllisesti toistuva, saattaa jo tehdä runsaamman maitoannoksen tai kahvipaketin lahjoittamisen mahdolliseksi. Kuten huomaat, tuohon kunnalliseen ostoskoriin ei saada mahtumaan sen paremmin vihanneksia kuin hedelmiäkään saati minkäänlaisia herkkuja.

Monet paikalliset yritykset ja yksityiset avustavat kunnan kauppaa kuukausittain sekä rahalla että elintarvikkeilla. Kaupat antavat pois viimeistä käyttöpäivää/parasta ennen-päivää lähestyviä elintarvikkeita, maahantuojat saattavat lahjoittaa kokonaisia lavallisia esim. säilykemaitoa, pesuaineita, vessapaperia jne.

Nopeasti pilaantuvat vihannekset ja hedelmät löytävät tarvitseville usein seurakuntien tai luostareiden kautta. Niitä on myös jaettu kylien keskusaukiolla tarvitseville. Kahvilat, jotka nyt ovat take-away-paikkoja, antavat usein kupillisen kuumaa sitä pyytävälle tai tuntemilleen kulmakuntansa heikommin pärjääville. Hätä naapurista on kova ja se saa ihmiset toimimaan spontaanisti.

Jokaisessa Kreetan kunnassa toimii kyseinen Kunnallinen Ruokakauppa. Löysin Apokoronasin kunnan sivut, jossa kerrotaan avustettavia olevan noin 150, lisäksi sieltä käsin jaetaan vapaaehtoisvoimin vaateavustuksia ymmärtääkseni myös Haniaan. Tosin nyt jo neljä kuukautta jatkuneen lock downin aikana se ei ole ollut mahdollista.

Monissa supermarketeissa kassojen vieressä on keräilykori, johon on voinut sujauttaa omien ostosten yhteydessä tehdyt lahjoitukseksi aiotut elintarvikkeet.

Jos omatuntosi vaatii toimia niin lahjoitukset todella kelpaavat ja menevät lyhentämättöminä eniten apua tarvitseville.


Voit maksun saajaksi laittaa Social Grocery of the Municipality of Chania,
maksun aiheeksi Donation ( = lahjoitus).
Tili on Kansallispankissa, National Bank of Greece TAI ΕΘΝΙΚΗ ΤΡΑΠΕΖΑ,
BIC/SWIFT ETHNGRAA
IBAN GR 05011 0489 0000 0489 20124 137.

Kohtaan viesti voit kirjoittaa vaikka Finland tai donation from Finland. Laita lahjoitus toistuvaksi niin moneksi kuukaudeksi kuin haluat. Jos kirjoitat viestin ei viitenumeroa tarvita.

Johanna juuri kertoi Facessa, että 10 päivän aikana on jo kertynyt 470 euroa! Hieno saavutus! Pystymme vielä isompaan!

Merirosvo nimeltä Barbarossa

Barbarossa, totta vai tarua?

Nimi Barbarossa on vilahtelee dokumenteissä silloin tällöin Kreetan menneisyyttä kaivellessani. Merirosvoksi häntä useimmiten kutsutaan. Ihanko tosi henkilö vai pelkkää tarua?

Barbarossan nimi oli kaiverrettuna Alikianoksen Pyhän Jorgon kirkon ovipieleen, mutta se katosi kun kirkkoa pommitettiin, Barbarossa poltti Retimnon ja Hanian heinäkuussa 1538 ja Paleóhoran 1539. Barbarossa on hakusanana opaskirjassani, mutta kuka tämä rosvo oli? Kerran löysin Barbarossan ´etunimen´, Hajreddin. Ei se etunimi ole, arvonimi, mutta sitä en silloin tiennyt.

Myöhemmin tajusin, että tämä Hajreddin oli sama kaveri, joka olikin Turkin laivaston amiraali. No, jopas nyt! Ahaa, kreikkalainen propaganda nimittää häntä rosvoksi ja turkkilaisille hän oli osmanilaivaston suuramiraali?

Barbarossa olikin kreikkalainen

Vielä myöhemmin opin, että Barbarossa olikin kreikkalainen! Syntynyt Lesvoksen saarella, äiti kreikkalainen, isä janitsaari. Syntymävuodesta ei ole ihan tarkkaa selvyyttä, se oli joko 1466 tai 1478. Kuolinvuosi ja päivä sen sijaan tiedetään tarkalleen, Konstantinopoli 5. heinäkuuta 1546. Arvonimen Khair-al-Din, josta Hajreddin on väännös, hän sai sulttaani Suleiman Suurelta. Nimi Barbarossa taas oli kristittyjen antama lisänimi, punapartainen rosvo.

Wikipedian mukaan Barbarossan isä Yakup oli joko albanialainen tai kreikkalainen janitsaari tai turkkilaisritari, joka oli osallistunut ansiokkaasti Lesvoksen valtaamiseen Genovalta muutamaa vuotta ennen pojan syntymää. Yakup sai arvonimen aga ja se oikeutti Bonovon kylän hallintaan.

Hän nai kreikkalaisen Katerinan, joka oli ortodoksipapin leski. Parille syntyi neljä poikaa, joista yksi kantoi nimeä Hizar, ja kaksi tytärtä. Yakup perusti saarelle kermaiikkaverstaan ja osti laivan, jolla kaupata tuotteita. Pojat olivat jo varhain isänsä opissa ja heistä tuli paitsi taitavia kauppiaita, myös sitkeitä merenkulkijoita, jotka osasivat useita kieliä.

Kauppias vai kaappari

Pojat olivat aluksi rauhanomaisia kauppiaita, mutta heistä tuli kaappareita ryhdyttyään vastustamaan Rodokselta käsin toimivien johanniittaritarien vainoa, jonka kohteena olivat islaminuskoiset kauppiaat ja merenkulkijat.

Vuonna 1492 kaksi veljestä oli palaamassa kauppamatkaltaan, kun johanniittaritarien laiva yhytti heidät. Syntyneessä taistelussa toinen veli sai surmansa ja toisesta tehtiin kaleeriorja. Isä maksoi lunnaat johanniitoille ja veli vapautettiin.

Hajreddin Barbarossa
Hayreddin Barbarossa, kreikkalais-turkkilainen merenkulkija

Barbaarirannikon synty

Kymmenkunta vuotta myöhemmin tämä vapautettu veli Aruj, ja Hizir, joka on tarinamme päähenkilö, saapuivat Tunisiaan parin laivansa kera. He harjoittivat merirosvousta, mutta maksoivat kiltisti provikat paikalliselle hallitsijalle. Pojat menestyivät toimissaan ja saivat hallitsijalta luvan perustaa uuden tukikohdan Djerban saarelle. Kolmas veli liittyi porukkaan. Yhteenottoja syntyi kun espanjalaiset uhkasivat rajoittaa heidän elinkeinoaan. Rosvojen maine kasvoi samaa tahtia kuin Välimeren rannikolla asuvien keskuudessa levisi pelko.

He olivat liittoutuivat Välimeren valtiaaksi pyrkivän Turkin kanssa ja saivat avukseen tuhat sotilasta. Tällä armeijalla he valtasivat takaisin espanjalaisten viemät satamat Pohjois-Afrikan rannikolta ja saman tien Algerian pääkaupungin Algerin ja lopulta lähes koko maan. Veljekset jakoivat maan hallitsemisen keskenään, Aruj sai itäosan ja Hizir läntisen.

Aruj tarjosi omaa osuuttaan osmaneille, jotka hyväksyivätkin tarjouksen. Espanjan kuningas Kaarle V kuitenkin hyökkäsi itäiseen Algeriaan, Aruj tapettiin ja Hizirille jäi hallittavakseen vain Algerin kaupunki. Sen kimppuun hyökkäsi Sisilia, mutta Hizir joukkoineen voitti, ja valtasi takaisin veljensä hallitsemat alueet. Näissä taisteluissa hän sai lisänimen Barbarossa.

Omille hyvä, vieraille armoton

Näiden taistelujen jälkeen Hajreddinin laivat partioivat joka kesä Välimeren rannikoita häiriten kaupankäyntiä ja tehden kiusaa erityisesti Venetsialle. Kreetan rannikoilla ei ollut turvallista asua, kylät siirrettiin ylemmäs piiloon niin, ettei niitä mereltä nähty. Venetsialaiset organisoivat rannikkovartioinnin. Lähellä rantaa asuvien kylien miehet velvoitettiin kesien ajaksi vartiopaikoille. Vihollisen lähestymisestä annettiin savumerkit. Monet Vigla-nimiset paikat muistuttavat tästä edelleen.

Barbarossalla riitti mahtia. Hän liehitteli Turkin sulttaania saaden tältä lisää sotilaita ja laivoja. Wikipedia sanookin, että suuramiraalina Hayreddin piti Välimerta täysin osmanien hallussa 30 vuoden ajan, mutta hän myös jätti osmanien valtakunnalle huolellisesti organisoidun pohjoisafrikkalaisen provinssin. Barbarossa on säilynyt turkkilaisten muistissa kansallissankarina, ja hänelle, aikansa mahtimiehelle pystytettiin Istanbuliin mausoleumi, jonka rakentamisesta vastasi itse Sinan.

Miten tukea kreetalaisia?

Olen usein miettinyt miksi tätä teen? Miksi jaan Kreeta-tietoutta kanssakulkijoilleni? Vaikka kuinka syvälle kaivaisin, löydän aina saman syyn: halun jollain tavalla auttaa kreetalaisia

  • ymmärtämään oman maansa ainutlaatuisuuden ja rikkauden,
  • katsomaan saartansa ulkoa tulevan silmin nähden mahdollisuudet,
  • lopettamaan valittamisen siitä, että ei ole mitään mitä kehittää,
  • osoittamaan väylää, jota kautta kreetalaiset tuotteet voisivat saada laajemman näkyvyyden/käyttäjäkunnan,
  • valitsemalla sellaiset paikalliset yhteistyökumppanit, että matkailun mukanaan tuoma raha jää kyliä kiertämään eikä lihavoita suuryritysten taskuja.

Tässä on syitä, miksi tuotamme pienelle yleisölle kokemuksellisia ja yhteisöllisiä matkailupalveluja. Emme haikaile massamatkailun perään emmekä halua viedä bussilastillista väkeä sinne, missä palvelut tai luonto tai sosiaalinen rakenne ei sitä kestä. Tärkeämpää on luoda leveä yhteistyöpohja kreetalaisten pienyrittäjien kanssa kuin ohjata virtoja sinne, missä jo porskutetaan.

Pienet yhteistyökumppanit levittävät rahan paikalliseen yhteisöön

Olemme tietoisia, että pienryhmämme lyhyt pysähdys paikallisessa vuoristokahvilassa voi tuplata kahvilanpitäjän sen päivän kassan. Mummolta ostettu omenapussi/appelsiinikassi/hunajapurkki/oliiviöljy ilahduttaa sekä mummoa että syöjää. Siinä saa aitoja tuliaisia ja raha taatusti jää kylille, korkeintaan menee sähkölaskun maksamiseen. Eikä tule kannettua kiinalaista krääsää kotinurkkiin.

Tämä asenne ja liiketoimintatapa ei osu yhteen nykyisen äkkiä rikkaaksi-mentaliteetin kanssa. Se on kuitenkin osoittanut voimansa vuosien vieriessä. Olemme pieni, mutta meidät tunnetaan ja tiedetään, olemme vahvoilla puolustaessamme kreetalaisten etua ja haluamme, että he saavat kohtuullisen palkkion tekemästään arvokkaasta työstä.

Ilias oliivinkorjuun tauolla

Ilmastonmuutos kurittaa oliivitarhureita

Kreetalainen pienviljelijän tie on viime vuosina kulkenut katastrofista toiseen. Menneen viikon uutisia ovat taas kerran olleet rankkasateet, nyt Keski-Kreetan pohjoisrannikolla vanhoissa perinteisissä turistikohteissa, joissa oliivitarhat ovat menettäneet paitsi satonsa myös multansa. Uivia täysinäisiä oliivisäkkejä on kuulemma kerrostunut Ylä- ja Ala-Hersonissoksen väliselle tielle, Malliassa joistakin kasvihuoneista on tullut jokia niin että koko sato on virrannut mullan mukana mereen. Ja raekuuro joku viikko sitten pudotti oliivimarjat maahan siellä missä rakeita tuli.

Eikä nämä sateet tähän lopu, lisää on tulossa. Meri on hyvin lämmin ajankohtaan nähden, pohjoisesta saapuvat kylmät ilmamassat kohtaavat Afrikan lämmöt Kreetan länsipuolella merellä ja ajavat pilvet sitten Kreetan ylle. Ja silloin sataa, sataa rankasti.

Lähes kaikki kreetalaiset ovat oliivinviljelijöitä. Saarella on arvioitu olevan ainakin 40 miljoonaa oliivipuuta, 65 % viljelypinta-alasta on oliivilla. Sadot ovat kuitenkin pienentyneet viimeisen 10 vuoden aikana. Yhtenä syynä ilmastonmuutoksen rinnalla on ollut oliiviöljyn heikko hinta suhteessa työvoimakustannuksiin. Suurin osa öljystä myydään halvalla italialaisille, jotka eivät ilman kreetalaista lisäystä saisi öljyään nostetuksi myyntikelpoiseen luokkaan! Kreetalaiset siis avustavat italialaisia keräämään voitot.

Oliivit korjataan tällaisina puoliraakoina, jotta polyfenoliepitoisuus olisi korkea

Auta uusi yrittäjä alkuun

Monet jättävät oliivinsa keräämättä ellei omaa korjuuväkeä ole. Vanhojen viljelijöiden poistuma on suuri eivätkä nuoret koe alaa houkuttelevana. Saari tuottaa vuosittain noin 80 000 tonnia oliiviöljyä, josta yli 90 % on extra virgin-tasoa. Mutta jos he saavat myytyä öljynsä vientiin, kokevat he saavansa tuotteestaan kannattavan hinnan

Kun matkailu ei tunnu vielä vähään aikaan lähtevän liikkeelle, kun paluuta entiseen ´normaaliin´ ei ole, olemme mekin Kreetan Maun piirissä pohtineet tulevaa. Kun loppukesästä meihin otti yhteyttä nuori yrittäjä, joka halusi lähteä auttamaan kreetalaisia oliivinviljelijöitä, löytyi yhteinen tahto auttaa hänet alkuun tarjoamalla laaja kontaktien verkostomme hänen käyttöönsä.

Me olemme nyt auttaneet nuoren yrittäjän niin pitkälle, että Happy Olive-verkkokauppa on avattu. Nyt on sinun vuorosi. Voit tukea sekä kreetalaista pienvelijelijää että suomalaista yrittäjää varaamalla itsellesi varhaisen sadon tuoretta oliiviöljyä, sellaista mitä se parhaimmillaan on.

Jos et koskaan ole tuoretta öljyä vielä kokenut, niin kerron: Se on vihreää, aromikasta, sen tuoksu tuo kesän keittiöösi, se nostaa erityisesti vihannesten makua suhteessa (1+1=3) ja se tekee sinulle hyvää!!

Happy olive-verkkokauppa tarjoaa tämän syksyn tuoretta oliiviöljyä joko isoissa 0,75 litran pulloissa tai kolmen litran kanistereissa. Käy varaamassa omasi!

Lisää asiaa oliiviöljystä ja oliivitarhasta  löydä täältä!
Lisää asiaa ruuanlaitosta oliiviöljyllä löydät täältä! 

Pikkupossuja raitavuorilla

Kreetalla odotan lokakuuta ja sen tyyniä, rauhallisia päiviä, jolloin kuumuus on taittunut lempeäksi lämmöksi. Viime vuonna sellaisena päivänä lähdin syysretkelle Rethimnon toiselle puolen. Kaupunkia ohittava tie kulkee korkealla. Meren pinta oli vaaleansininen ja liikkumaton aina horisonttiin saakka. Se houkutteli kellumaan. Rannalla oli muutama muu syysuimari. Tyyntä vedenpintaa ei voi rikkoa hätäilemällä ja äänekkäästi, sellaiseen mereen on mentävä rauhallisesti, sitä häiritsemättä. Meditoiden Mediterrassa.

Päiväretkeni jatkui itään. Pyrin Balissa olevaan luostariin, mutta se oli jo sulkenut ovensa. Jatkoin matkaa Iraklioon päin. Hieman ennen Sissesin kylää tie kulkee syvällä laaksossa ja nousee vastapäisillä rinteillä korkealle ylös Talosvuorille. Vatsanpohjasta kouraisi kun päätin ryhtyä tutkimusmatkailijaksi ja ottaa haltuuni kyseisen tien mutkat. Säikähdys oli ihan turha, tie oli hyvässä kunnossa, leveää asfalttia koko matkan.

Vosáakuun vievää tietä reunustavat raidalliset vuoret

Taloksen raitavuoret

Tálosvuorilla muinoin asuneesta Talos-nimisestä titaanista kerrotaan, että hän vartioi saarta ja juoksi kaksi kertaa päivässä sen ympäri. Hän oli myös mytologian ajan teknologinen ihme, robotti, joka oli rakennettu kiiltävästä metallista, ja joka siis juoksi ja käveli ja puhui. Robotit eivät kuole, saattavat vain muuttua käyttökelvottomiksi. Niin varmaan kävi Táloksellekin, hänestä kun ei ole mitään viime aikoina kuulunut.

Mutta jotain erityistä näissä vuorissa on. Aiemmin väitettiin, että vuorissa on niin paljon rautaa, että se sotkee magneetit. Jospa Tálos itse on unohtunut vuorten sisään? Sissesin nurkilta geologit ovat hämmentyneinä löytäneet kiviä, joissa on 300 miljoonaa vuotta sitten eläneitä fossiileja. Niiden päällä on paksu kerros vaaleaa Sissesin marmoria.

Noustessani rantavuoria ylös runsaaseen 500 metriin seurasin toisella silmällä kallionkylkeä, johon tie oli viilletty. Kyläläiset kertoivat, että tietä kallioon louhittaessa satuttiin katkomaan vesisuoni. Ei siis vesijohtoa vaan suoni. Ei sen olemassaolosta kukaan tiennyt. Niinpä runsaiden sateiden jälkeen tien varren kallioseinämästä pursuaa vettä pieninä putouksina.

Sissesin valkoista marmoria

Ylempänä leikkauspinnoissa näkyi selviä valkoisia poikkiraitoja, marmoria sekin. Tie nousi solaan, joka lienee noin 600 metrin korkeudessa. Raitoja, nyt pystysuoria, näyti myös olevan Aloídesin kylän takaisella vuorella. Itse kylä sijaitsi pienessä vuorten väliin jäävässä taskussa. Tai ensin se näytti taskulta, kun sinne laskeutui, mutta kun ajoi kylän ohi, huomasikin olevansa ylängöllä, joka oli kuin kämmen. Siitä sojotti monta sormea eri suuntiin ja Aloídes oli yksi sormenpäistä.

Kohden Drosían kylää

Seutu oli hedelmällistä, viini- ja oliivitarhoja, syvän oranssinpunaista rautapitoista maata, reikäisiä oliivipuita. Joku on joskus laskenut, että vuosisadassa oliivipuuhun syntyy neljä reikää. Silloin näillä on paljon ikää.

Tie laskeutui puronvartta loivaa alamäkeä ja johti Drosián kylään. Ennen sen nimi oli Jeni Kavé, vanha kahvila turkin kielellä. Nyt kylän raitilla leikitään sanoilla, Uusi kahvilakin on avattu. Drosiá tarkoittaa viileätä, varjoisaa, vilpoisaa, virkistävää. Sanassa on jotain herkkää, se tarkoittaa myös kasteista luontoa enkä löydä sille täsmällistä käännöstä.

Vilpoisuudesta huolehtii puro, joka saa alkunsa ilmeisesti jo jostain Aloídesin pelloilta. Kylän raitti on pitkä ja siinä on vieri vieressä tavernoita. Yksi toisensa perään. Osa on suljettu jo, sesonki on lopuillaan, jotkut ovat olleet suljettuina jo monta vuotta. Mutta moni on auki. Valitsin yhden. Kun astuin sisään, kuuluu jostain nurkasta miehen kaikuva huuto: Vageljó! Huomio! Ja niin Vageljó (lempinimi sanasta Evangelía) kävelee minua kohti.

Pikkupossua

-Yksinkö olet? Istu tuohon, ja hän ohjaa minut kaiteen viereen katettuun pieneen pöytään.
– Näin paljon tavernoita? Mitä te oikein tarjoatte?
Gurunópula! pikkupossua, vain sitä! Sitä tänne tullaan syömään. Me kasvatetaan niitä täällä kylässä. Tuonko annoksen, tuolla suvlassa sitä pyörii?
– No, mikä ettei. Mitä sen kanssa, kun perunoita en halua? Salaattia?
– Tuon sinulle horta-salaattia, siinä on tuoreita villivihanneksien lehtiä, siinä on paljon kaikkea muutakin, granaattiomenan siemeniä, porkkanaa, balsamicoa…

Drosián kylän pikkupossua…

Kun sain juoman pöytään, kysyin lisää:

-Miksi näin paljon katettuja pöytiä? Nyt on sesongin loppu, keskiviikko ja iltapäivä…? Mistä tänne näin paljon väkeä tulee, ryhmääkö odotatte?
Vageljó lupaa, että kohta saan ihmetellä. Ja samassa kuulin ääniä. Kalkattava korkeaääninen lauma iäkkäitä kreetalaisia eläkeläisiä pelmahti tavernaan, ainakin 50. Suljin korvani. En halunnut kuulua joukkoon. Eläkeläiset olivat päiväretkellä hekin. Vosákun luostarista (Βωσακου) tulivat. Iraklioniin palaisivat.

-Tänään on vaan yksi bussillinen, lohdutti Vageljó.

Keskityin pikkupossuun. Siinä oli rapea paperinohut kuori. Se oli sopivasti revennyt ja paljasti alta parin sentin ihrakerroksen. Kuten ennen possuissa oli. Sen alla oli lihaa, mureaa kuin mikä. Aiai. Tämä on niitä kerran vuodessa-herkkuja.

Laskostetut vuoret

Lähdin toista tietä paluumatkalle, nyt kohden Retimnoa. Alempana näin viitan Vosákun luostariin, jonka olemassaolosta olin ollut tietoinen vasta lyhyen aikaa. Olin halunnut käydä siellä ja muistan, että sielläkin piiloteltiin liittoutuneita toisen maailmansodan aikana. Rantahan ei siitä ole kovin kaukana, ainakaan linnuntietä.

Löysin helposti Vosákuun johtavan risteyksen ja päättelin, että jos siellä bussit käyvät, täytyy tien olla hyvä. Se oli päällystetty, nousi loivin kaartein ylös. Bongasin kallioleikkauksessa komeita vekattuja kiviä, siksak-kuvioista pintaa, ruskeaa ja valkoista. Marmoria sekin, ja siinä pieniä kristalleja, totesin, kun jalkauduin. Hetkeä myöhemmin näkyi pieni marmorilouhos. Kaunista kiveä.

Vosákun laskotetut kivet

Luostarin rauhaa

Tie nousi taas solaan, josta se laskeutui alas pienelle punaiselle tasangolle. Vuohia ja lampaita oli kaikkialla. Itse luostari oli vuoren kyljessä pienen laakson perällä. Rytmikkäästi sommiteltu. Kävelin portilta ylös ja ihailin paikan harmoniaa. Vanhoja kivipintoja. Komea portti. Suurissa ruukuissa hyvin hoidettuja kukkia.

Aikakirjojen mukaan ensimmäinen kirkko olisi rakennettu jo 1198. Se olisi ollut alempana merelle kallistuvalla, turvattomalla rinteellä sijainneen isomman luostarin suojaisempi kirkko, Pyhälle Ristille pyhitetty. Kirkon ympärille rakentui 1600-luvulla pääluostari ja vanha raunioitui.

Tuohon aikaan näille Psiloritisin reunavuorille pystytettiin monta muutakin luostaria noin samalle korkeudelle, mm. Krusónas, Savathianós, Jerusalem, Eleúsa, Gorgoleimonas, Ajíos Antónios, Vrontísi, Varsamónero, Asómaton jne.

Laakson vastapäisellä reunalla sijaitseva Dioskuridesin luostari ja tämä Vosáku hallitsivat melkoisia maa-alueita aina Psiloritisin huipusta Zóminthosin ja ylisen vuoriston laidunalueiden kautta rannikolla sijaitsevaan Sissesiin saakka. Vosáku vartioi Taloksen myytin ympärille kiertyviä pyhiä paikkoja. Kaikki kolme paikkaa on pyhitetty Tímios Stavrosille, Pyhälle Ristille. Ja Zeulle, Dian kreetalaiselle hahmolle.

Turkkilaisaikaan Vosákun munkit osallistuivat vallankumousyrityksiin 1821 ja 1866, jonka jälkeen luostari hävitettiin, mutta rakennettiin uudelleen. En tavannut yhtään munkkia tai nunnaa, mutta joku sisätiloissa hääri, radio oli auki ja vaimea puheääni kuului avoimesta ikkunasta.

Kaikesta näkemästäni henki vastuullisuus, hyvä hoito ja henkiset arvot. Kissojakin kohdeltiin hyvin. Istahdin kivipenkille kirkon eteen ja hengitin syvään. Rauha. Tällaisessa paikassa tulee yhtä hyvä olo kuin kellumisesta tyynessä meressä. Laskeva aurinko heijastui luostarin ikkunoista. Oli aika sulkea ovet. Vieraat poistukoot.

Kun haluat lukea lisää Kreetasta, käy kirjapuodissani ja ryhdy uutiskirjeemme tilaajaksi.