fbpx

Hanialainen nälkä

En olisi koskaan uskonut joutuvani kertomaan, että monella kreetalaisella on todellinen hätä. Aikaisemminkin töitä oli tarjolla vain kesäkuukausiksi, talven yli laahauduttiin miten kuten ja sitten kun koitti kevät, löytyi taas töitä, sai palkkaa ja taas selvisi seuraavaan syksyyn. Jos kertyi riittävästi työpäiviä, sai sairasvakuutuksen ja saattoi saada talvellakin pienen työttömyysavustuksen. Keväällä teki jo tiukkaa.

Mutta kun sitä kesää ei viime vuonna tullutkaan. Tuli sen sijaan työttömyyttä, sairautta ja syrjäytymistä, pahaa oloa. Lock down on jatkunut nyt tasan neljä kuukautta. Millaista on olla äiti ja isä, joilla ei ole tarjota lapsilleen edes ruokaa riittävästi? Ylettyisikö kädenojennus täältä meren ja vuorten yli ja tavoittaisi edes muutaman?

Hanian kaupungin viranomaisten mukaan pelkän kaupungin, ei läänin, alueella on yli tuhat nälkäistä, ihan kirjaimellisesti. Ja määrä kasvaa nyt jo kovaa vauhtia koko ajan.

`Meillä oli ennen 400 avustettavaa, nyt luku on yli viidensadan, TEVA avustaa noin 1200 henkeä, sielläkin 15 % lisäys. TEVAn piiriin kuuluvat kaikki ne, joiden vuositulo jää alle 4500 euron, jäi siis viime verovuotena (!). Saamme joka päivä puheluita tarvitsevilta, todellisia hätäpuheluita. Jos ajattelette kuinka moni matkailualan ihminen on ollut jo kauan työttömänä, tarjoilijat, taiteilijat, hotellityöntekijät, siivoojat, puutarhurit, ymmärrätte, kuinka suuri ongelma on,´ sanoo Eleni Zervudáki, Hanian varakaupunginjohtaja.

TEVA on EU:n oma ruoka-ohjelma kaikkein hädänalaisimmille. Joka kuukausi määrä lisäntyy noin sadalla, hän sanoo.

Ehkä huomasit kymmenkunta päivää sitten näillä Kreetaa koskevilla mesekanavilla käydyn keskustelun Hanian kaupungin nälkäisistä perheistä. Haniassa asuva Johanna Litmo kävi tuolloin Social Groecery/Kunnallista/Sosiaalista päivittäistavarakauppaa ylläpitävän rouva Irini Kanterakin puheilla ja pyysi saada lisää tietoa ja ohjeita lahjoituksiin.

Rouva Kanteraki kertoi, että heidän avustustoimintansa kohdistuu runsaaseen 500 avustettavaan yksikköön pelkästään Hanian kaupungin (dimos) alueella. Näistä perheitä on 380, muut yksin asuvia. Nämä runsaat 500 elävät köyhyysrajan alapuolella; heidän vuositulonsa veroilmoituksen mukaan on alle 4500 €.

Kuukausittain jaettava avustuspaketti yksin asuville on noin 25- 35 euron arvoinen, perheellisille noin 60 euron. Se sisältää pesuaineita, shampoota, vaippoja ja kuivamuonaa, kuten jauhoja, riisiä, papuja, korppuja, säilykemaitoa jne.. Kahvia siihen ei saada mahtumaan, oli rouva Kanteraki kertonut. Näistä avustuksista vastaa siis kunta. Pieni laskutoimitus 380 x 60 + 130 x 35 antaa jo tulokseksi lähes 30 000 euroa! Se on suuri summa muutenkin heikosti voivalle kaupungille.

Pienikin apu, varsinkin säännöllisesti toistuva, saattaa jo tehdä runsaamman maitoannoksen tai kahvipaketin lahjoittamisen mahdolliseksi. Kuten huomaat, tuohon kunnalliseen ostoskoriin ei saada mahtumaan sen paremmin vihanneksia kuin hedelmiäkään saati minkäänlaisia herkkuja.

Monet paikalliset yritykset ja yksityiset avustavat kunnan kauppaa kuukausittain sekä rahalla että elintarvikkeilla. Kaupat antavat pois viimeistä käyttöpäivää/parasta ennen-päivää lähestyviä elintarvikkeita, maahantuojat saattavat lahjoittaa kokonaisia lavallisia esim. säilykemaitoa, pesuaineita, vessapaperia jne.

Nopeasti pilaantuvat vihannekset ja hedelmät löytävät tarvitseville usein seurakuntien tai luostareiden kautta. Niitä on myös jaettu kylien keskusaukiolla tarvitseville. Kahvilat, jotka nyt ovat take-away-paikkoja, antavat usein kupillisen kuumaa sitä pyytävälle tai tuntemilleen kulmakuntansa heikommin pärjääville. Hätä naapurista on kova ja se saa ihmiset toimimaan spontaanisti.

Jokaisessa Kreetan kunnassa toimii kyseinen Kunnallinen Ruokakauppa. Löysin Apokoronasin kunnan sivut, jossa kerrotaan avustettavia olevan noin 150, lisäksi sieltä käsin jaetaan vapaaehtoisvoimin vaateavustuksia ymmärtääkseni myös Haniaan. Tosin nyt jo neljä kuukautta jatkuneen lock downin aikana se ei ole ollut mahdollista.

Monissa supermarketeissa kassojen vieressä on keräilykori, johon on voinut sujauttaa omien ostosten yhteydessä tehdyt lahjoitukseksi aiotut elintarvikkeet.

Jos omatuntosi vaatii toimia niin lahjoitukset todella kelpaavat ja menevät lyhentämättöminä eniten apua tarvitseville.


Voit maksun saajaksi laittaa Social Grocery of the Municipality of Chania,
maksun aiheeksi Donation ( = lahjoitus).
Tili on Kansallispankissa, National Bank of Greece TAI ΕΘΝΙΚΗ ΤΡΑΠΕΖΑ,
BIC/SWIFT ETHNGRAA
IBAN GR 05011 0489 0000 0489 20124 137.

Kohtaan viesti voit kirjoittaa vaikka Finland tai donation from Finland. Laita lahjoitus toistuvaksi niin moneksi kuukaudeksi kuin haluat. Jos kirjoitat viestin ei viitenumeroa tarvita.

Johanna juuri kertoi Facessa, että 10 päivän aikana on jo kertynyt 470 euroa! Hieno saavutus! Pystymme vielä isompaan!

Merirosvo nimeltä Barbarossa

Barbarossa, totta vai tarua?

Nimi Barbarossa on vilahtelee dokumenteissä silloin tällöin Kreetan menneisyyttä kaivellessani. Merirosvoksi häntä useimmiten kutsutaan. Ihanko tosi henkilö vai pelkkää tarua?

Barbarossan nimi oli kaiverrettuna Alikianoksen Pyhän Jorgon kirkon ovipieleen, mutta se katosi kun kirkkoa pommitettiin, Barbarossa poltti Retimnon ja Hanian heinäkuussa 1538 ja Paleóhoran 1539. Barbarossa on hakusanana opaskirjassani, mutta kuka tämä rosvo oli? Kerran löysin Barbarossan ´etunimen´, Hajreddin. Ei se etunimi ole, arvonimi, mutta sitä en silloin tiennyt.

Myöhemmin tajusin, että tämä Hajreddin oli sama kaveri, joka olikin Turkin laivaston amiraali. No, jopas nyt! Ahaa, kreikkalainen propaganda nimittää häntä rosvoksi ja turkkilaisille hän oli osmanilaivaston suuramiraali?

Barbarossa olikin kreikkalainen

Vielä myöhemmin opin, että Barbarossa olikin kreikkalainen! Syntynyt Lesvoksen saarella, äiti kreikkalainen, isä janitsaari. Syntymävuodesta ei ole ihan tarkkaa selvyyttä, se oli joko 1466 tai 1478. Kuolinvuosi ja päivä sen sijaan tiedetään tarkalleen, Konstantinopoli 5. heinäkuuta 1546. Arvonimen Khair-al-Din, josta Hajreddin on väännös, hän sai sulttaani Suleiman Suurelta. Nimi Barbarossa taas oli kristittyjen antama lisänimi, punapartainen rosvo.

Wikipedian mukaan Barbarossan isä Yakup oli joko albanialainen tai kreikkalainen janitsaari tai turkkilaisritari, joka oli osallistunut ansiokkaasti Lesvoksen valtaamiseen Genovalta muutamaa vuotta ennen pojan syntymää. Yakup sai arvonimen aga ja se oikeutti Bonovon kylän hallintaan.

Hän nai kreikkalaisen Katerinan, joka oli ortodoksipapin leski. Parille syntyi neljä poikaa, joista yksi kantoi nimeä Hizar, ja kaksi tytärtä. Yakup perusti saarelle kermaiikkaverstaan ja osti laivan, jolla kaupata tuotteita. Pojat olivat jo varhain isänsä opissa ja heistä tuli paitsi taitavia kauppiaita, myös sitkeitä merenkulkijoita, jotka osasivat useita kieliä.

Kauppias vai kaappari

Pojat olivat aluksi rauhanomaisia kauppiaita, mutta heistä tuli kaappareita ryhdyttyään vastustamaan Rodokselta käsin toimivien johanniittaritarien vainoa, jonka kohteena olivat islaminuskoiset kauppiaat ja merenkulkijat.

Vuonna 1492 kaksi veljestä oli palaamassa kauppamatkaltaan, kun johanniittaritarien laiva yhytti heidät. Syntyneessä taistelussa toinen veli sai surmansa ja toisesta tehtiin kaleeriorja. Isä maksoi lunnaat johanniitoille ja veli vapautettiin.

Hajreddin Barbarossa
Hayreddin Barbarossa, kreikkalais-turkkilainen merenkulkija

Barbaarirannikon synty

Kymmenkunta vuotta myöhemmin tämä vapautettu veli Aruj, ja Hizir, joka on tarinamme päähenkilö, saapuivat Tunisiaan parin laivansa kera. He harjoittivat merirosvousta, mutta maksoivat kiltisti provikat paikalliselle hallitsijalle. Pojat menestyivät toimissaan ja saivat hallitsijalta luvan perustaa uuden tukikohdan Djerban saarelle. Kolmas veli liittyi porukkaan. Yhteenottoja syntyi kun espanjalaiset uhkasivat rajoittaa heidän elinkeinoaan. Rosvojen maine kasvoi samaa tahtia kuin Välimeren rannikolla asuvien keskuudessa levisi pelko.

He olivat liittoutuivat Välimeren valtiaaksi pyrkivän Turkin kanssa ja saivat avukseen tuhat sotilasta. Tällä armeijalla he valtasivat takaisin espanjalaisten viemät satamat Pohjois-Afrikan rannikolta ja saman tien Algerian pääkaupungin Algerin ja lopulta lähes koko maan. Veljekset jakoivat maan hallitsemisen keskenään, Aruj sai itäosan ja Hizir läntisen.

Aruj tarjosi omaa osuuttaan osmaneille, jotka hyväksyivätkin tarjouksen. Espanjan kuningas Kaarle V kuitenkin hyökkäsi itäiseen Algeriaan, Aruj tapettiin ja Hizirille jäi hallittavakseen vain Algerin kaupunki. Sen kimppuun hyökkäsi Sisilia, mutta Hizir joukkoineen voitti, ja valtasi takaisin veljensä hallitsemat alueet. Näissä taisteluissa hän sai lisänimen Barbarossa.

Omille hyvä, vieraille armoton

Näiden taistelujen jälkeen Hajreddinin laivat partioivat joka kesä Välimeren rannikoita häiriten kaupankäyntiä ja tehden kiusaa erityisesti Venetsialle. Kreetan rannikoilla ei ollut turvallista asua, kylät siirrettiin ylemmäs piiloon niin, ettei niitä mereltä nähty. Venetsialaiset organisoivat rannikkovartioinnin. Lähellä rantaa asuvien kylien miehet velvoitettiin kesien ajaksi vartiopaikoille. Vihollisen lähestymisestä annettiin savumerkit. Monet Vigla-nimiset paikat muistuttavat tästä edelleen.

Barbarossalla riitti mahtia. Hän liehitteli Turkin sulttaania saaden tältä lisää sotilaita ja laivoja. Wikipedia sanookin, että suuramiraalina Hayreddin piti Välimerta täysin osmanien hallussa 30 vuoden ajan, mutta hän myös jätti osmanien valtakunnalle huolellisesti organisoidun pohjoisafrikkalaisen provinssin. Barbarossa on säilynyt turkkilaisten muistissa kansallissankarina, ja hänelle, aikansa mahtimiehelle pystytettiin Istanbuliin mausoleumi, jonka rakentamisesta vastasi itse Sinan.

Miten tukea kreetalaisia?

Olen usein miettinyt miksi tätä teen? Miksi jaan Kreeta-tietoutta kanssakulkijoilleni? Vaikka kuinka syvälle kaivaisin, löydän aina saman syyn: halun jollain tavalla auttaa kreetalaisia

  • ymmärtämään oman maansa ainutlaatuisuuden ja rikkauden,
  • katsomaan saartansa ulkoa tulevan silmin nähden mahdollisuudet,
  • lopettamaan valittamisen siitä, että ei ole mitään mitä kehittää,
  • osoittamaan väylää, jota kautta kreetalaiset tuotteet voisivat saada laajemman näkyvyyden/käyttäjäkunnan,
  • valitsemalla sellaiset paikalliset yhteistyökumppanit, että matkailun mukanaan tuoma raha jää kyliä kiertämään eikä lihavoita suuryritysten taskuja.

Tässä on syitä, miksi tuotamme pienelle yleisölle kokemuksellisia ja yhteisöllisiä matkailupalveluja. Emme haikaile massamatkailun perään emmekä halua viedä bussilastillista väkeä sinne, missä palvelut tai luonto tai sosiaalinen rakenne ei sitä kestä. Tärkeämpää on luoda leveä yhteistyöpohja kreetalaisten pienyrittäjien kanssa kuin ohjata virtoja sinne, missä jo porskutetaan.

Pienet yhteistyökumppanit levittävät rahan paikalliseen yhteisöön

Olemme tietoisia, että pienryhmämme lyhyt pysähdys paikallisessa vuoristokahvilassa voi tuplata kahvilanpitäjän sen päivän kassan. Mummolta ostettu omenapussi/appelsiinikassi/hunajapurkki/oliiviöljy ilahduttaa sekä mummoa että syöjää. Siinä saa aitoja tuliaisia ja raha taatusti jää kylille, korkeintaan menee sähkölaskun maksamiseen. Eikä tule kannettua kiinalaista krääsää kotinurkkiin.

Tämä asenne ja liiketoimintatapa ei osu yhteen nykyisen äkkiä rikkaaksi-mentaliteetin kanssa. Se on kuitenkin osoittanut voimansa vuosien vieriessä. Olemme pieni, mutta meidät tunnetaan ja tiedetään, olemme vahvoilla puolustaessamme kreetalaisten etua ja haluamme, että he saavat kohtuullisen palkkion tekemästään arvokkaasta työstä.

Ilias oliivinkorjuun tauolla

Ilmastonmuutos kurittaa oliivitarhureita

Kreetalainen pienviljelijän tie on viime vuosina kulkenut katastrofista toiseen. Menneen viikon uutisia ovat taas kerran olleet rankkasateet, nyt Keski-Kreetan pohjoisrannikolla vanhoissa perinteisissä turistikohteissa, joissa oliivitarhat ovat menettäneet paitsi satonsa myös multansa. Uivia täysinäisiä oliivisäkkejä on kuulemma kerrostunut Ylä- ja Ala-Hersonissoksen väliselle tielle, Malliassa joistakin kasvihuoneista on tullut jokia niin että koko sato on virrannut mullan mukana mereen. Ja raekuuro joku viikko sitten pudotti oliivimarjat maahan siellä missä rakeita tuli.

Eikä nämä sateet tähän lopu, lisää on tulossa. Meri on hyvin lämmin ajankohtaan nähden, pohjoisesta saapuvat kylmät ilmamassat kohtaavat Afrikan lämmöt Kreetan länsipuolella merellä ja ajavat pilvet sitten Kreetan ylle. Ja silloin sataa, sataa rankasti.

Lähes kaikki kreetalaiset ovat oliivinviljelijöitä. Saarella on arvioitu olevan ainakin 40 miljoonaa oliivipuuta, 65 % viljelypinta-alasta on oliivilla. Sadot ovat kuitenkin pienentyneet viimeisen 10 vuoden aikana. Yhtenä syynä ilmastonmuutoksen rinnalla on ollut oliiviöljyn heikko hinta suhteessa työvoimakustannuksiin. Suurin osa öljystä myydään halvalla italialaisille, jotka eivät ilman kreetalaista lisäystä saisi öljyään nostetuksi myyntikelpoiseen luokkaan! Kreetalaiset siis avustavat italialaisia keräämään voitot.

Oliivit korjataan tällaisina puoliraakoina, jotta polyfenoliepitoisuus olisi korkea

Auta uusi yrittäjä alkuun

Monet jättävät oliivinsa keräämättä ellei omaa korjuuväkeä ole. Vanhojen viljelijöiden poistuma on suuri eivätkä nuoret koe alaa houkuttelevana. Saari tuottaa vuosittain noin 80 000 tonnia oliiviöljyä, josta yli 90 % on extra virgin-tasoa. Mutta jos he saavat myytyä öljynsä vientiin, kokevat he saavansa tuotteestaan kannattavan hinnan

Kun matkailu ei tunnu vielä vähään aikaan lähtevän liikkeelle, kun paluuta entiseen ´normaaliin´ ei ole, olemme mekin Kreetan Maun piirissä pohtineet tulevaa. Kun loppukesästä meihin otti yhteyttä nuori yrittäjä, joka halusi lähteä auttamaan kreetalaisia oliivinviljelijöitä, löytyi yhteinen tahto auttaa hänet alkuun tarjoamalla laaja kontaktien verkostomme hänen käyttöönsä.

Me olemme nyt auttaneet nuoren yrittäjän niin pitkälle, että Happy Olive-verkkokauppa on avattu. Nyt on sinun vuorosi. Voit tukea sekä kreetalaista pienvelijelijää että suomalaista yrittäjää varaamalla itsellesi varhaisen sadon tuoretta oliiviöljyä, sellaista mitä se parhaimmillaan on.

Jos et koskaan ole tuoretta öljyä vielä kokenut, niin kerron: Se on vihreää, aromikasta, sen tuoksu tuo kesän keittiöösi, se nostaa erityisesti vihannesten makua suhteessa (1+1=3) ja se tekee sinulle hyvää!!

Happy olive-verkkokauppa tarjoaa tämän syksyn tuoretta oliiviöljyä joko isoissa 0,75 litran pulloissa tai kolmen litran kanistereissa. Käy varaamassa omasi!

Lisää asiaa oliiviöljystä ja oliivitarhasta  löydä täältä!
Lisää asiaa ruuanlaitosta oliiviöljyllä löydät täältä! 

Pikkupossuja raitavuorilla

Kreetalla odotan lokakuuta ja sen tyyniä, rauhallisia päiviä, jolloin kuumuus on taittunut lempeäksi lämmöksi. Viime vuonna sellaisena päivänä lähdin syysretkelle Rethimnon toiselle puolen. Kaupunkia ohittava tie kulkee korkealla. Meren pinta oli vaaleansininen ja liikkumaton aina horisonttiin saakka. Se houkutteli kellumaan. Rannalla oli muutama muu syysuimari. Tyyntä vedenpintaa ei voi rikkoa hätäilemällä ja äänekkäästi, sellaiseen mereen on mentävä rauhallisesti, sitä häiritsemättä. Meditoiden Mediterrassa.

Päiväretkeni jatkui itään. Pyrin Balissa olevaan luostariin, mutta se oli jo sulkenut ovensa. Jatkoin matkaa Iraklioon päin. Hieman ennen Sissesin kylää tie kulkee syvällä laaksossa ja nousee vastapäisillä rinteillä korkealle ylös Talosvuorille. Vatsanpohjasta kouraisi kun päätin ryhtyä tutkimusmatkailijaksi ja ottaa haltuuni kyseisen tien mutkat. Säikähdys oli ihan turha, tie oli hyvässä kunnossa, leveää asfalttia koko matkan.

Vosáakuun vievää tietä reunustavat raidalliset vuoret

Taloksen raitavuoret

Tálosvuorilla muinoin asuneesta Talos-nimisestä titaanista kerrotaan, että hän vartioi saarta ja juoksi kaksi kertaa päivässä sen ympäri. Hän oli myös mytologian ajan teknologinen ihme, robotti, joka oli rakennettu kiiltävästä metallista, ja joka siis juoksi ja käveli ja puhui. Robotit eivät kuole, saattavat vain muuttua käyttökelvottomiksi. Niin varmaan kävi Táloksellekin, hänestä kun ei ole mitään viime aikoina kuulunut.

Mutta jotain erityistä näissä vuorissa on. Aiemmin väitettiin, että vuorissa on niin paljon rautaa, että se sotkee magneetit. Jospa Tálos itse on unohtunut vuorten sisään? Sissesin nurkilta geologit ovat hämmentyneinä löytäneet kiviä, joissa on 300 miljoonaa vuotta sitten eläneitä fossiileja. Niiden päällä on paksu kerros vaaleaa Sissesin marmoria.

Noustessani rantavuoria ylös runsaaseen 500 metriin seurasin toisella silmällä kallionkylkeä, johon tie oli viilletty. Kyläläiset kertoivat, että tietä kallioon louhittaessa satuttiin katkomaan vesisuoni. Ei siis vesijohtoa vaan suoni. Ei sen olemassaolosta kukaan tiennyt. Niinpä runsaiden sateiden jälkeen tien varren kallioseinämästä pursuaa vettä pieninä putouksina.

Sissesin valkoista marmoria

Ylempänä leikkauspinnoissa näkyi selviä valkoisia poikkiraitoja, marmoria sekin. Tie nousi solaan, joka lienee noin 600 metrin korkeudessa. Raitoja, nyt pystysuoria, näyti myös olevan Aloídesin kylän takaisella vuorella. Itse kylä sijaitsi pienessä vuorten väliin jäävässä taskussa. Tai ensin se näytti taskulta, kun sinne laskeutui, mutta kun ajoi kylän ohi, huomasikin olevansa ylängöllä, joka oli kuin kämmen. Siitä sojotti monta sormea eri suuntiin ja Aloídes oli yksi sormenpäistä.

Kohden Drosían kylää

Seutu oli hedelmällistä, viini- ja oliivitarhoja, syvän oranssinpunaista rautapitoista maata, reikäisiä oliivipuita. Joku on joskus laskenut, että vuosisadassa oliivipuuhun syntyy neljä reikää. Silloin näillä on paljon ikää.

Tie laskeutui puronvartta loivaa alamäkeä ja johti Drosián kylään. Ennen sen nimi oli Jeni Kavé, vanha kahvila turkin kielellä. Nyt kylän raitilla leikitään sanoilla, Uusi kahvilakin on avattu. Drosiá tarkoittaa viileätä, varjoisaa, vilpoisaa, virkistävää. Sanassa on jotain herkkää, se tarkoittaa myös kasteista luontoa enkä löydä sille täsmällistä käännöstä.

Vilpoisuudesta huolehtii puro, joka saa alkunsa ilmeisesti jo jostain Aloídesin pelloilta. Kylän raitti on pitkä ja siinä on vieri vieressä tavernoita. Yksi toisensa perään. Osa on suljettu jo, sesonki on lopuillaan, jotkut ovat olleet suljettuina jo monta vuotta. Mutta moni on auki. Valitsin yhden. Kun astuin sisään, kuuluu jostain nurkasta miehen kaikuva huuto: Vageljó! Huomio! Ja niin Vageljó (lempinimi sanasta Evangelía) kävelee minua kohti.

Pikkupossua

-Yksinkö olet? Istu tuohon, ja hän ohjaa minut kaiteen viereen katettuun pieneen pöytään.
– Näin paljon tavernoita? Mitä te oikein tarjoatte?
Gurunópula! pikkupossua, vain sitä! Sitä tänne tullaan syömään. Me kasvatetaan niitä täällä kylässä. Tuonko annoksen, tuolla suvlassa sitä pyörii?
– No, mikä ettei. Mitä sen kanssa, kun perunoita en halua? Salaattia?
– Tuon sinulle horta-salaattia, siinä on tuoreita villivihanneksien lehtiä, siinä on paljon kaikkea muutakin, granaattiomenan siemeniä, porkkanaa, balsamicoa…

Drosián kylän pikkupossua…

Kun sain juoman pöytään, kysyin lisää:

-Miksi näin paljon katettuja pöytiä? Nyt on sesongin loppu, keskiviikko ja iltapäivä…? Mistä tänne näin paljon väkeä tulee, ryhmääkö odotatte?
Vageljó lupaa, että kohta saan ihmetellä. Ja samassa kuulin ääniä. Kalkattava korkeaääninen lauma iäkkäitä kreetalaisia eläkeläisiä pelmahti tavernaan, ainakin 50. Suljin korvani. En halunnut kuulua joukkoon. Eläkeläiset olivat päiväretkellä hekin. Vosákun luostarista (Βωσακου) tulivat. Iraklioniin palaisivat.

-Tänään on vaan yksi bussillinen, lohdutti Vageljó.

Keskityin pikkupossuun. Siinä oli rapea paperinohut kuori. Se oli sopivasti revennyt ja paljasti alta parin sentin ihrakerroksen. Kuten ennen possuissa oli. Sen alla oli lihaa, mureaa kuin mikä. Aiai. Tämä on niitä kerran vuodessa-herkkuja.

Laskostetut vuoret

Lähdin toista tietä paluumatkalle, nyt kohden Retimnoa. Alempana näin viitan Vosákun luostariin, jonka olemassaolosta olin ollut tietoinen vasta lyhyen aikaa. Olin halunnut käydä siellä ja muistan, että sielläkin piiloteltiin liittoutuneita toisen maailmansodan aikana. Rantahan ei siitä ole kovin kaukana, ainakaan linnuntietä.

Löysin helposti Vosákuun johtavan risteyksen ja päättelin, että jos siellä bussit käyvät, täytyy tien olla hyvä. Se oli päällystetty, nousi loivin kaartein ylös. Bongasin kallioleikkauksessa komeita vekattuja kiviä, siksak-kuvioista pintaa, ruskeaa ja valkoista. Marmoria sekin, ja siinä pieniä kristalleja, totesin, kun jalkauduin. Hetkeä myöhemmin näkyi pieni marmorilouhos. Kaunista kiveä.

Vosákun laskotetut kivet

Luostarin rauhaa

Tie nousi taas solaan, josta se laskeutui alas pienelle punaiselle tasangolle. Vuohia ja lampaita oli kaikkialla. Itse luostari oli vuoren kyljessä pienen laakson perällä. Rytmikkäästi sommiteltu. Kävelin portilta ylös ja ihailin paikan harmoniaa. Vanhoja kivipintoja. Komea portti. Suurissa ruukuissa hyvin hoidettuja kukkia.

Aikakirjojen mukaan ensimmäinen kirkko olisi rakennettu jo 1198. Se olisi ollut alempana merelle kallistuvalla, turvattomalla rinteellä sijainneen isomman luostarin suojaisempi kirkko, Pyhälle Ristille pyhitetty. Kirkon ympärille rakentui 1600-luvulla pääluostari ja vanha raunioitui.

Tuohon aikaan näille Psiloritisin reunavuorille pystytettiin monta muutakin luostaria noin samalle korkeudelle, mm. Krusónas, Savathianós, Jerusalem, Eleúsa, Gorgoleimonas, Ajíos Antónios, Vrontísi, Varsamónero, Asómaton jne.

Laakson vastapäisellä reunalla sijaitseva Dioskuridesin luostari ja tämä Vosáku hallitsivat melkoisia maa-alueita aina Psiloritisin huipusta Zóminthosin ja ylisen vuoriston laidunalueiden kautta rannikolla sijaitsevaan Sissesiin saakka. Vosáku vartioi Taloksen myytin ympärille kiertyviä pyhiä paikkoja. Kaikki kolme paikkaa on pyhitetty Tímios Stavrosille, Pyhälle Ristille. Ja Zeulle, Dian kreetalaiselle hahmolle.

Turkkilaisaikaan Vosákun munkit osallistuivat vallankumousyrityksiin 1821 ja 1866, jonka jälkeen luostari hävitettiin, mutta rakennettiin uudelleen. En tavannut yhtään munkkia tai nunnaa, mutta joku sisätiloissa hääri, radio oli auki ja vaimea puheääni kuului avoimesta ikkunasta.

Kaikesta näkemästäni henki vastuullisuus, hyvä hoito ja henkiset arvot. Kissojakin kohdeltiin hyvin. Istahdin kivipenkille kirkon eteen ja hengitin syvään. Rauha. Tällaisessa paikassa tulee yhtä hyvä olo kuin kellumisesta tyynessä meressä. Laskeva aurinko heijastui luostarin ikkunoista. Oli aika sulkea ovet. Vieraat poistukoot.

Kun haluat lukea lisää Kreetasta, käy kirjapuodissani ja ryhdy uutiskirjeemme tilaajaksi.

Plakias yllättää

Mistä sen löytää ja mitä sieltä löytää?

Kreetan etelärannikolla, Rethimnon eteläpuolella sijaitseva Plakiás on nuori kylä, vasta noin 60-vuotias. Se katselee Libyanmerelle suojaisen lahtensa pohjukasta ja sen läpi virtaa Kotsífun rotkosta purkautuva joki. Laakson reuna nousee amfiteatterimaisesti kohden vuoria, joiden juurella on useita kyliä. Sellia on lähin, sinne johtaa monelle mutkalle väännetty tie suoraan kylän länsipäästä.

Itäisellä reunalla ovat Mirthiós ja Mariú ja vielä idempänä Asómatos. Kaikista on komeat näköalat alas Plakiaan hevosenkenkämaiseen rantaan ja kauas Libyanmerelle.

Rantatörmää pitkin länteen kiemurteleva tie johdattaa noin kolmen kilometrin päässä sijaitsevaan Súdaan (tämä on eri Súda kuin Hanian satama). Tien alapuolella on useita pieniä poukamia, joihin tieltä laskeutuu kapeita polkuja. Súdan rannalla on tavernoita ja kahviloita sekä pieni palmumetsikkö.

Itään päin kylän pitkä hiekkaranta tyssää Kakomúrin (=pahanaama) kiviseen seinään. Sen huippu kohoaa noin 230 metriin. Sen takaa löytyy Kalypson ranta, pieni vuonomainen lahti, jonne on rakennettu hotelli. Lahti on ollut merellä laivoja ryöstelevien rosvojen oiva piilopaikka. Merirosvouksessa saarelaiset ovat kunnostautuneet tuhansien vuosien ajan vaikka eivät sitä nykyisin haluakaan muistaa.

Kakomurin takana on joukko pieniä lahdenpoukamia hiekkarantoineen ja tavernoineen. Damnonin hiekkarannalla on tavernoita ja vesiurheilumahdollisuuksia. Siitä itään rantaa pitkin kiertää hiekkatie, josta pääsee laskeutumaan pienelle Ammúdakin rannalle tai sen takana olevalle pääasiassa nudistien suosiossa olevalle Klisidin hietikolle.

Niiden takana peremmällä on Ammudin ranta sekä Skhinarian ranta, joihin kumpaankin johtaa asfaltoitu tie. Niistäs seuraava onkin sitten jo Prevelin luostarin palmuranta.

Satamasta pääsee pidemmille ja lyhyemmille veneretkille

Kylän takana pystysuoraan nousevat vuoret estävät pohjantuulia puskemasta ja niin tällä alueella talvet ovat lämpimiä. Öiset lämpötilat eivät juuri laske alle +10 C-asteen ja päivisin lämpötilat ovat useimmiten +15 C-asteen paremmalla puolella. Sateita sattuu, mutta rannalla sataa harvemmin kuin ylempänä rinteillä. Kesän lämpötilat ovat korkeita, sillä pohjoinen meltemi ei tänne osu. Mereltä nousee kuitenkin virkistävä ilmavirta.

Plakias Stone Age Project

Muinaistutkijat ovat olleet kiinnostuneita alueen rannoilla näkyvistä terasseista, jotka vihjaavat varhaisista merenrannoista, ajoista satojatuhansia, jopa miljoonia vuosia sitten.

Tutkijat mallinsivat muiden saarien löytöpaikkoja ja päätyivät etsimään Kreetalta alueita, joista keräilytaloudessa elävät saattaisivat löytää tietynlaista kvartsia sekä piikiveä, makeaa vettä ja siitä löydettävää syötävää.

Kuva on lainattu tutkimusta esittelevältä sivulta Plakias Stone Age Project. Nuolet osoittavat eri-ikäisten merenrantojen muodostamta terassit ja niiden iät

Kreikkalais-amerikkalainen tutkijaryhmä aloitti työnsä kesällä 2008 ja päätyi selvittämään olisiko Prevelin-Plakiaan välisellä rantakaistaleella ollut elämän mahdollisuuksia uuden ja vanhan kivikauden väliin jäävällä mesoliittisellä kaudella noin (11 000-9000 v. eaa).

He eivät pelkästään löytäneet elämän edellytyksiä vaan myös vanhan kivikauden aikaisia työkaluja sekä luolia Damnonin rannan ylärinteiltä, joissa on asuttu mesoliittisellä kaudella.

Ne ovat vanhimmat ikinä saarelta löydettyjä ja niitä ovat käyttäneet Homo sapiensia edeltäneet sukulaisemme matkoillaan Välimeren yli, päättelevät tutkijat. Nämä hominit ja hominidit osasivat merenkulun, tieto joka keikauttaa päälaelleen aikaisemman teorian siitä, että hominidit kulkivat vain maakannaksia pitkin uusille alueille. Nämä löydöt saattavat muuttaa käsitystämme siitä miten Eurooppa asutettiin.

Ajoitus on vielä epätarkka, mutta kyse on vanhasta kivikaudesta noin 1,5 miljoonaa- 250 000 v. ennen nykyaikaa. Jatkotutkimuksissa pyritään ajoittamaan löydöt paljon tarkemmin samalla kun kaivauksia on jatkettu mesoliittisissä kerrostumissa.

Muita kaivauksia…

Pelkästään arkeologisia kaivauksia ei alueella ole tehty. Jo 1900-luvun alkupuolella louhittiin ruskohiiltä ilmeisesti pienten höyrylaivojen tarpeisiin, ja toisen maailmansodan aikana Wehrmacht jatkoi toimintaa.

Saksalaiset rakensivat pienen hotellin, tavernan sekä teitä, mutta vasta 1960-luvulla yläkylien Sellian, Mirthiosin ja Asomatosin kylien kalastajat alkoivat perheineen asettua asumaan rannalle ja saivat seurakseen hippejä.

Nyt hipit ovat kaikonneet ja matkailusta on jo kehittynyt elinkeino monelle perheelle. Tällä alueella on hyvät mahdollisuudet kasvaa paljon isommaksi. Rantakatu alkaa satamasta ja kiertää lahden pohjukkaa vajaan kahden kilometrin mittaisena kaarena päättyen Kakomúrin kallioiseen niemeen.

Sen juurella on dyynejä, nyt syyskuussa täynnä merinarsisseja ja nudisteja. Dyynien takana pystysuoraan kohoavaa seinää kutsutaan nimellä Paligremnos, vanhajyrkkä.

Rannat ja muuta tekemistä

Plakiaan satamasta voi vuokrata venekuljetuksia vaikka Preveliin tai muille lähirannoille. Sukellustakin voi opetella ja harrastaa. Hieman kylän ulkopuolella on suuret hyvin hoidetut hevostallit (noin 30 hevosta), josta pääsee vaikka ratsastusretkille.

Kyliin, oliivitarhoihin, rotkoihin ja lähirannoille vie polkuja. Kiinnostavana tutkimiskohteena ovat myös Kakamurin kyljessä ammottavat kaksi suurta reikää. Ne ovat ihmisen muokkaamia luolia, joihin ruskohiili kuljetettiin ilmeisesti kapearaiteisilla malmivaunuilla lastattavaksi vuoren kylkeen ankkuroiviin höyrylaivoihin. Taskulamppu mukaan ja varovaisuutta, viimeiseen aukon pohjalle voi pudota.

Plakiaan reunalla on hyvin hoidetut ratsastustallit

Läntisen rantatien varrella on useita poukamia ja ylempänä tavernoita ja kahviloita moneen makuun. Niitä on myös jokaisessa yläkylässä, samoin kuin lukemattomia huviloita ja villoja vuokrattavaksi.

Prevelin luostari on vanha kaunis retkikohde. Lähempänä oleva Finikasin luostari on uusi, samoin uuteen uskoon kunnostettu Arkkienkeli Mikaelin luostari lännempänä.

Palvelut


Plakiaasta löytyy kahviloiden, tavernoiden ja turistimyymälöiden lisäksi supermarketteja, leipomoita, lihakauppoja, kalakauppa, apteekkeja, koulut, lääkäri, pankkiautomaatti, taksi ja autovuokraamoita. Bussiyhteys useamman kerran päivässä Rethimnoon. Jopa sähköpyöriä oli vuokrattavana.

Kesäaikainen palvelutarjonta on huomattavan suurta mutta talveksi suurin osa matkailusta elävistä yrityksistä sulkeutuu.

Kylän koulu tuo kylään kuitenkin elämää, lapsethan tuodaan yläkylistä. Samalla kun vanhemmat tuovat ja noutavat lapsiaan ja kuljettavat harrastuksiin, asioivat he kylällä ja tekevät ostokset. Illat ovat sitten hiljaisempia, mutta pari tavernaa ja kahvilaa pysyy avoinna ympäri vuoden.

Plakiaan täysikuu


Olin saanut kuulla, että kylässä on outo valoilmiö. Hieman hävetti kysyä sen perään, niin outo sen kuvaus oli: syksyisten täydenkuiden aikaan kuun valo heijastuu jostain kivestä mereen niin, että koko meri on valistu. Ei tuollaista ihan heti todesta ota.

Kysyin kuitenkin asiaa ja sain hyvän selityksen: syys-tammikuun välisinä täydenkuun öinä kuu loistaa sellaisesta kulmasta, että se valaisee Paligremnon pystysuoran seinämän ja heijastaa valonsa veteen. Seinämä on niin iso, että kun hyvin sattuu, on meren syvyydet valaistu. Mustekalat, joita valo houkuttaa, nousevat silloin valaistuun rantaveteen…

Kerran kuussa siis paikallisissa kotikeittiöissä varmaan kokataan itsekerättyä mustekalaa…ehkäpä ensi täydenkuun aikaan harrastan keäilytaloutta muinaisten esi-isien tapaan ja kerään mustekaloja Paligremnon juurelta…

Plakias ja tyyni syyskuun aamu

19 vinkkiä miten valita hyvä taverna?

Matkailijan ikuinen ongelma. Miten valita hyvä taverna tai hyvää ruokaa tarjoava taverna? Millaisia kriteerejä tarvitsen, jotta osaan valita? Millaista kulttuuri- ja paikallisten olojen tuntemusta valinnassani tarvitsen?

Jos olet käynyt samassa kohteessa useita kertoja, olet varman huomannut, miten jollakin paikalla oleva taverna saa joka vuosi uuden yrittäjän kun taas toiset palvelevat vuosikymmenestä toiseen samalla paikalla ja jopa samalla ruokalistalla!

Vuoristokylän taverna
Pienen vuoristokylän vaatimaton taverna

Viime vuosien uutena tulokkaana ovat erityisesti kreikkalaisen nuorison rakastamat kahvila-ravintolat, joiden ruokalistalla on vain erikoiskahveja, jättimäisiä (ja ah! niin herkullisia) sandwitchejä lisukkeineen sekä jumalaisia kakkupaloja, suuria nekin. Eivät voileivät ole koskaan ennen kuuluneet kreikkalaiseen elämään, leipä on perinteisesti täällä ollut työkalu, jolla kaavitaan soosit suuhun!  Ehkäpä sen uusi rooli vaikuttaa nerokkaalta.  

Entisenä alan ammattilaisena kokosin alle hyvät neuvot, näillä pääset alkuun. Siis alkuun.  Ne herättävät ajatuksia ja voit peilailla omia kokemuksiasi näihin jakamiini huomioihin.

Keskityn tässä tavernoihin ja ravintoloihin, en monenkirjavaan (kansainväliseen välipalatarjontaan. Jos Turistikohteissa sinulle lienevät tulleet tutuiksi kreetalaisen keittiön monet variaatiot perinteisestä moderniin kreetalaiseen ja välimerelliseen keittiöön.

Tavernakategoriat

Ennen kuin kerron, miten valita hyvä taverna, kerron millaisilla nimillä erilaisia kreikkalaisia ruokapaikkoja kutsutaan

  • tavernoiden ylempää kastia ovat estiatóriot. Kääntäisin nimen ravintolaksi. Sen tunnistaa useimmiten korkealaatuisesta imagostaan, pöytäliinoista, pulloissa myytävistä viineistä ja usein vain ilta-ajan aukiolosta.
  • tavallisessa tavernassa on matalampi kynnys, pääset sisään vaikka uimapuvussa nauttimaan ateriaa. Ennen niissä oli ruutuliinat ja kiikkerät tuolit. Ne alkavat olla mennyttä, mutta ruokalistat tarjoilevat vähän kaikkea. Viinit useimmiten karahveissa.
  • tavernoiden lisäksi löydät mezeravintoloita (mezedopolío), joissa voit tilata monia erilaisia makupaloja pieninä annoksina pöytääsi. Usein ne tuodaan keskelle pöytää yhteisesti nautittavaksi vanhaan kreikkalaiseen tapaan.
  • ouzería on erikoistunut tarjoilemaan sellaisia alkupaloja ja (kala)ruokia, joiden juomaksi sopii uuso. Ouzerioita ei Kreetalta juuri löydä, ne ovat ennemminkin Egeanmeren saariston juttuja. Ja tavallisesti kesäkäytössä.
  • rakádiko on sitten ihan aito kreetalainen, jos sellaisen jostain löydät. Sen mezeet on valittu sopimaan rakin kyytipojaksi. Usein auki vain talvella.
  • ovelistírio on erikoistunut pystyvartaisiin, siis isoon vartaaseen, josta vuollaan pitan väliin siivuja. Istut pöydässä aterioidessasi.
  • suvlatzídikosta saa samaa, mutta eniten myydään suvlakia. Pohjana on sana suvla, joka tarkoittaa vaakatasossa kypsennettävää varrasta, suvlaki on pieni sellainen. Katuruokaa, viet ruuan mukanasi ja syöt muualla.
Hiljaisen rannan tavernan pöydät ovat hiekalla mutta suuren varjon alla…

Ne 19 vinkkiä valita hyvä taverna

Et löydä hyvää tutkimalla ruokalistaa tai katselemalla paikkaa ulkoa. Mutta kun olet jo asiakkaana, kiinnitä huomiota seuraaviin asioihin. Opit nopeasti arvioimaan paikan luonteen.

1. Onko tavernalla sisäänheittäjiä?

Vain kesän avoinna olevat tavernat saavat asiakkaansa matkailijoista. Jos taverna sijaitsee vilkkaalla rantakadulla, on vuokra kallis ja henkilökunta kirjavataustaista ulkomaalaista, jotka usein eivät edes puhu kreikkaa. Asiakaskunta ja henkilökunta vaihtuu koko ajan eikä ruoan laatuun tai palveluun panosteta.

Tällöin tarvitaan sisäänheittäjiä. Monikielisten sisäänheittäjien ammattikunnan tehtävä on houkutella asiakkaita, ainakin heidän kieltään ymmärtäviä, tavernaan. He saavat usein palkkionsa sen mukaan, montako asiakasta he sisään johdattavat.

He arvioivat sulavasti kokemattomuutesi, lompakkosi paksuuden ja asiantuntemattomuutesi. Laskuun lisätään sisäänheittäjän oma palkkio, väliin röyhkeästi, varsinkin Rethimnon vanhassa satamassa. Ruoka- ja juomalistakin voi olla piilossa, niin ettet sitä näe, tarjoilija vain ehdottelee ruokia ja juomia.

Kun pyydät laskua, saat paperilapun, jolle hinta on häthätää raapustettu, mutta koko aikana et ole tiennyt tilaamiesi ruokien ja juomien hintoja. Summa voi olla jopa moninkertainen. Olet oikeutettu saamaan ihan kunnollisen laskun. Muutoin ei laskua tarvitse maksaa. Jos riitaa tulee, pyydä turistipoliisi asiaa selvittämään.

2. Ympärivuotinen taverna = kreikkalaisia asiakkaita

Paras suositus tasosta on tavernan ympärivuotisuus. Näitä on vähän. Kreikkalaiset asiakkaat ovat laatutietoisia, saapuvat usein perhekunnittain isoina seurueina, istuvat pitkään ja ovat kovaäänisiä. Ja kuluttavat rahaa.

Heillä on usein erityistoiveita ja jos taverna ne täyttää, ovat he asiakkaina uskollisia. Ympärivuotisen tavernan laadun takeena on ympäri vuoden palkkaa saava henkilökunta. Se ei ole itsestäänselvyys vaan suuri poikkeus.

Jos ravintoloitsija pitää hyvän huolen henkilökunnastaan, saa asiakas laatua. Silloin tulevat myös kreikkalaiset asiakkaat, joilla on enemmän aikaa istua tavernoissa silloin kun me turistit olemme poissa.

`Viiniruokala´Maridaki Hanian sivukadulla

3. Sisustus ja kattaus

Korkeatasoisen näköinen, tyylikäs paikka ei välttämättä ole kallis eikä halpojen narutuolien kokoelma kerro mitään ruuasta.

Kun etsit tasokasta paikkaa, törmäät Kreetalla kahdentyyppisiin tavernoihin: osa on kangaspöytäliinojen paikkoja, joita pyöritetään ammattimaisesti usein keittiömestarin voimin. Kattaus on kaunista, sisustus tyylikästä ja ruoka huolella tehtyä.

Näitä paikkoja on suurimmissa turistikeskuksissa. Ruokien hinnat ovat 10-20 % korkeampia kuin keskivertotavernassa ja annosten esillepano on viimeistelty. Tällaisessa tavernassa saattaa olla oma viinikellari ja tarjoilija osaa kertoa viineistä ja niiden sopivuudesta monta olennaista seikkaa.

Ruokalistalta saatat tällöin bongaat sanan éstiatorio´. Kyse on ravintolasta eikä tavernasta. Tyylikkäät tavernat tekevät tuloaan ja sekalainen narutuolien kokoelma alkaa olla enää syrjäkylien ja sivukujien kalustoa.

Syrjässä turistivirroista löydät kyllä tavernoita, joissa on sekalainen kokoelma tuoleja ja liinoja, sisustuskamaa alkaen pässinpäistä ja sarvista ja seinälle viritetyistä isovanhempien työkaluista, mutta eivät nekään kerro mitään ruuan tasosta.

Hyvä ruoka mainostaa itse itseään, uskovat kreetalaiset. Spartalainen paikka ei heitä karkota ja sana kiertää kyllä kreikkalaisen asiakaskunnan keskuudessa, mutta me ulkomaan eläjät emme kuule näitä puskaradion viestejä.

Turistit taas pysyttelevät poissa spartalaistyylisistä paikoista, vaikka ruoka olisi kuinka hyvää. Mitä enemmän monenkirjavaa matkailijoita houkuttelevaa krääsää tavernassa on, sitä varmemmin kreikkalaiset sitä karttavat. He myös karttavat paikkoja, joissa ruokalistalla on valokuvat annoksista.

4. Perhetavernat

Omistajaperheen osaamisen ympärille rakentuneet perhetavernat, usein kylissä. Perhe omistaa kiinteistön ja osaamisen. Saat sitä mitä perhe osaa valmistaa. Laajennettua kotikeittiötä. Ruokalistat eivät vaihdu juurikaan, tosin sesongit huomioidaan, sillä tarjottavat valmistetaan useimmiten siitä mitä itse viljellään ja kasvatetaan. Tarjoilijatkin ovat oman perheen jäseniä.

Ruuat tehdään aamulla ja niin siestan aikana tarjoilijana saattaa olla mummo tai koululainen. Aukioloajat perheen menojen mukaan. Mikään ei välttämättä muutu vuosikymmeniin. Perhetavernat saattavat olla korkeatasoisia ruokapaikkoja. Niissähän valmistetaan oman perheen suosikkiruokalajeja.

Alan ammattikoulutusta ei ole, kokin taidot ovat itse opittuja, sisustus, kattaus ja ruokalista ovat kotikutoisia. Näiden paikkojen joukossa on todellisia helmiä, hyvää kreetalaista kotiruokaa valmistavia tavernoita, jotka pitävät tasonsa korkeana.

He hankkivat ruokatarpeensa joko omasta puutarhasta tai luotetulta viljelijältä suoraan ilman välikäsiä, valmistavat oman viinin, oliiviöljy on omaa, lampaat omasta tarhasta ja lähes kaikki muukin.

Näin on varsinkin siellä, missä tukkuautot eivät liiku, silloin on turvattava naapuriin ja kylän omiin antimiin. Silloin ruokalistallakin on vain sitä, mitä itse on tuotettu. Ja sen valmistamisessa ollaan perfektionisteja.

Zurvan tavernan kaksi sukupolvea

5. Keittiön ammattitaito

Hyvän tavernan sydän on keittiö. Jos siitä huolehtii ammattitaitoinen omistaja-keittiömestari, olet hyvissä käsissä. Tutki ruokalistaa. Jos siellä on perinteisten suosikkien joukossa harvemmin eteen tulevia raaka-aineita, kuten esimerkiksi simpukoita, saatat olla löytänyt helmen…

Tällaisia tavernoita löytää rantakylistä, niitä voi olla vuokra- tai omistustiloissa ja niiden menestys perustuu keittiön ammattitaitoon. Näillä on usein mielenkiintoinen ruokalista, raaka-aineet hankitaan luotetulta välittäjältä, meno kunnianhimoisempaa kuin tavallisessa mestassa jne.

Palveluun panostetaan. Usein auki matkailusesongin ajan, tai jos kreikkalaisia asiakkaita, myös ympäri vuoden. Hinnat hieman edellisiä korkeampia, täällä panostetaan laatuun ja kiivetään joka vuosi hieman edellistä korkeammalle.

6. Erikoistuminen

Myös erikoistuneet tavernat vetävät kreikkalaisia asiakkaita, esim. jotkut kalatavernat tai vaikkapa syöttöpossua tarjoilevat paikat. Niiden osaaminen on korkeatasoista. Nämä saattavat olla perhetavernoita, jolloin laatu nojaa kalastajaan, etanoiden kasvattajaan, juustojen tekijään, lampuriin tms. Eikä riitä, että raaka-aineet ovat hyviä, myös keittiön on osattava asiansa.

Rantakylien kirouksena ovat usein ravintoloitsijaa vaihtavat kiinteistöt. Yksi tai kaksi sesonkia ja sitten pillit pussiin, tavoitteet eivät täyttyneet, ei osattu löytää omaa koloa, ei erikoistuttu millään saralla. Taustalla on usein liian ahne vuokraisäntä tai yrittäjä, joka pyrkii maksimoimaan voitot, ei osaa organisoida eikä saa hyvää henkilökuntaa. Tällöin palkataan sisäänheittäjiä.

7. Henkilökunnan kansallisuus

Ilman ulkomaalaisvahvistusta eivät matkailupalvelut pyörisi. Rantakylien kokeilla ja tarjoilijoilla on kirjavat taustat. Et ehkä erota ulkomaalaisia kreetalaisista ellet kysy. Moni Jannis sanoo olevansa kreetalainen, vaikka puhuukin vain auttavasti kreikkaa.

Usein kotomaa on itäisessä Euroopasta tai itäisen Välimeren alueella. Albaanit tulivat töihin jo 80-luvulla, heitä on jo toinen tai kolmas sukupolvi. Kesät tarjoilijoina, talvet hedelmiä poimimassa.  

Romanialaisiin ja bulgaareihin on totuttu, serbejä, syyrialaisia, valkovenäläisiä, ukrainalaisia, georgialaisia jne. EU:n alueelta tulevat ovat etusijalla, heillä on henkilötunnukset.

Tarjolijamme 92 v. hoiti suvereensiti sekä keittiön että tarjoilun yksinään!

8. Bussiryhmät

Jos tavernaan vyöryy bussilastillinen toisensa jälkeen ulkomaalaisia turisteja, ole varuillasi. Ruuan taso on usein itsepalvelutasoa, mutta keittiö- ja salityöskentely on hyvin organisoitua.  Ryhmä on ruokittava tietyssä ajassa, tarkoittaa kiirettä. Taverna ei pyri miellyttämään yksittäistä ruokailijaa vaan matkatoimistoa /ryhmänjohtajaa, joka asiakkaat tuo.

9. Piiiitkä vai lyhyt ruokalista

Ymmärrä, että jos ruokalista on pitkä, ei se voi olla tavernassa valmistettua vaan se ostetaan tukusta pakasteina. Kaivetaan pakkasesta, kun tilaus keittiöön saapuu ja lämmitetään.

Annoskokoinen mussaká, se, joka tuodaan eteesi ruskeassa saviruukussa, ostetaan tukusta pakasteena, kuten moni muukin. Pitkällä ruokalistalla tarjotaan vähän kaikkea jokaiselle eikä osata juuri mitään kunnolla.

Lyhyt ruokalista tavallisimmin elää koko ajan, ottaa huomioon sesongit ja yllättävästi löytyneet raaka-aineet. Se vaatii keittiöltä suurta joustavuutta ja sopii pienille tavernoille, joissa ei ole liian kiire…

10. Annoskuvat ruokalistalla

eivät useinkaan ole kyseisen paikan ruuista napattuja. Ruokalistapalveluja kauppaavat yritykset käyttävät samoja kuvia ympäri maata, tavernoitsija vain saa eteensä luettelon, josta voi valita sen kuvan, joka lähinnä muistuttaa hänen tavernansa annosta.

Balosin rannalla on pari tavernaa

10. Sijainti suhteessa keskustaan tai rantaan

Rantakadulla/kauppakadulla/keskeisellä paikalla/iltamenojen äärellä nostaa aina hintaa.

Sijainti rantahiekalla/uimarannalla. Usein kunta, jonka alueella rantatavernat sijaitsevat, vuokraa alueita kovaan vuosihintaan. Eniten maksavat pysyvät vuosikausia. Mitä keskeisempi sijainti, sitä kovempi vuokra.

11. Suosituksia, palkintoja, kunniatauluja yms.

Suosituksia, esim. kunniatauluja, palkintoja tms. Hyvä juttu, kertovat siitä, että tavernalla on tavoite pysyä kyseisessä laatuohjelmassa. 

12. Virity puskaradion taajuudelle

ja kysy vaikkapa hotellin/supermarketin/kahvilan/leipomon/kioskin/kaupan henkilökunnalta missä he käyvät itse syömässä silloin kun käyvät/kävivät. Kysy usealta niin saat mistä valita. Kysy myös miksi he valitsevat juuri sen.

Sivulauseessa he vastatessaan saattavat paljastaa, että se on serkun tai enon taverna. Tämä maininta ei kerro ruoan tasosta mitään, mutta saattaa tuoda mukavia henkilökohtaisia kontakteja, varsinkin jos kerrot saapuneesi suosittelijan ehdotuksesta.

Trip Advisor saattaa antaa hyviä vinkkejä, mutta oma kokemukseni on, että parhaimmat paikat puuttuvat sieltä. Siellä ovat ne, joihin matkailijat helpoimmin eksyvät, mutta harvinaiset helmet ovat muualla.

Marmaran rannan taverna on auki vain kesäisin

13. Jos etsit tuoretta kalaa,

saat sitä varmimmin kalaan erikoistuneista tavernoista, mutta ilman sisäänheittäjiä! Parhaimmat kalatavernat löytyvät rannoilta hieman syrjästä.

Ruokalistalla on oltava merkintä siitä, onko kala tuoretta vai pakasteesta. Jos merkintää ei ole, voit uskoa ettei muukaan informaatio ole kovin luotettavaa. Kaupunkitavernoiden ruokalistoilla monet kalat ovat jo kasvatettuja annoskaloja ja ylen arvokkaita.

14. Opettele mezéruokailu

varsinkin jos liikut seurueessa: silloin jokainen seurueen jäsen tilaa esim. 2-3 erilaista alkupalaa (orektiká) yhteiseksi iloksi keskelle pöytää. Jos teitä on neljä, saatte näin jo kasaan 8-12 erilaista alkupalaa.

Miten kertoa tarjoilijalle, että tulevat yhteiseksi iloksi? Näytä, pyöräytä vaikka kättäsi pöydän yllä, kun annoksia tuodaan! Ei ole mikään häpeä tai kiusallinen asia tehdä näin, päinvastoin. Kreikkalaiset itse syövät näin ja kutsuvat tällaista tapaa nimellä sintrofiá.

Alkupaloja tuodaan sitä mukaa kun niitä valmistuu, vähitellen. Niiden kanssa nautitaan leipää. Alkupala-annoksissa ei ole useinkaan ottimia, ja se saa meidät hämmennyksiin: miten toimia? Ei ole tarkoituskaan tuoda ottimia.

Jokainen ottaa lautaselta oman osuutensa omalle lautaselleen omilla syömävälineillään. Ruokien jakaminen synnyttää yhteisön, sintrofian, kestiystävyyden. Vierustoverin  kanssa alkaa juttu luistaa kun on sovittava ruoan jakamisesta.

Samassa pöydässä ruokaileminen ja ruoan jakaminen saa aikaan myös oksitosiinin virtaamisen Se on se hormoni, joka yhdistää meidät lujin sitein pöytäkumppaneihin, tuo hyvän olon ja rentouttaa.

Leipä odottaa murtamistaan

15. Leipä tuodaan korissa

eikä se aina ole leikattu viipaleiksi, vain viilletty. Se ei ole huolimattomuutta vaan mielestäni korkeampaa sivistystä. Silloin joku ruokailijoista voi ottaa leivänmurtajan roolin, isännän tai emännän sijan, ja murtaa leivästä palat jokaiselle. Se kuuluu hyvään kreetalaiseen käytökseen. Tämäkin kuuluu sintrofia-ajatteluun.

Murrettu leivänpala ei ole atomistinen pala, jonka päälle voi levittää siististi levitteen ja päällysteet (ja joka pidemmälle vietynä johtaa voileipäkulttuuriin).

Murrettua palaa käytetään ruoan syömiseen! Sillä voidaan kaapia lautaselta herkulliset liemet, sen päälle voidaan nostella suupala kerrallaan vaikkapa mezépöydän tahnoja, sen päälle voi lorotella oliiviöljyä, sen saa syödä sormin: se kuuluu hyviin tapoihin.

Kahviloissa ja baareissa olet saanut juomasi viereen pähkinöitä tai muuta suolaista naposteltavaa. Jos menet turistikeskusten ulkopuolelle ja tilaat pelkän alkoholijuoman, saatat saada sen viereen pienen lautasellisen vaikkapa tikuiksi leikattuja vihanneksia, pari lihapullaa, juustopölkkyjä, korppuja, härkäpavun palon… ja kun tilaat toisen, saat lisää.

Nämä tulevat pöytään siis tilaamatta. Ne kuuluvat juoman hintaan, sillä Kreikassa ei koskaan pelkästään juoda, sen kanssa aina napostellaan. On käynyt minullekin niin, että olen kaljapullon viereen saanut kahvilassa seitsemää laatua naposteltavaa eikä lounaalle enää ole tehnyt mieli.

16. Kreikkalaiset näkevät vaivaa ruokansa eteen

Ajetaan kauemmas keskustasta pieniin, jopa syrjäisiin ranta-t ai vuoristotavernoihin. Ne hakevat kalasa joka aamuyö merestä. Omistaja saattaa olla kalastaja ja silloin hinnat ovat edullisia ja valikoima jotain ihan muuta kuin kalakaupassa.

Hyviä paikkoja on paljon etelärannikon pienissä lahdenpoukamissa. Löydät myös tavernoita, jotka kasvattavat omat kalansa, usein silloin puroforelleja tai sampia. Kokeile myös mustekaloja, esim. tuore kalmari friteerattuna on upea ja paljon maukkaampi kuin pakasteesta valmistettu.

Hiiligrillissä kypsennetty kahdeksanlonkeroinen ansaitsee erikoismaininnan, samoin seepia, kun se haudutetaan vaikkapa fenkolin kanssa padassa (seepia mureutetaan usein pakastaen se ennen käyttöä).

17. Kreikkalaiseen sivistykseen kuuluu ruuanlaittotaito ja taito keskustella siitä

Erityisesti miehet kunnostautuvat tällä alueella. Seitsemän miestä, ei-ammattilaista, saattaa keskustella innokkaasti tunnin verran kahdeksanlonkeroisen tuoreudesta kertovista merkeistä tai tunnistaa viinistä monestako lajikkeesta se koostuu.

Kreetalainen (mies) noutaa lampaanlihat teurastajalta, ei supermarketin tiskiltä. Tai vielä paremmin, tilaa lampurilta. Pakasteita hyljeksitään, eineksiä ei käytetä, valmisruokia ei osteta vaan raaka-aineita. Kotiruokakin tehdään itse alusta asti.

Kukaan ei ajattele, että se vie paljon aikaa ja sen ajan voisi käyttää paremminkin. Ruuanlaitto ei siis ole ajan haaskausta vaan kulttuuria. Korkeaa sellaista. Kuin viulun soitto.

Kaikki alkupalat keskelle pöytää kaikkien iloittavaksi

18. Varaudu näkemään vaivaa ruokapaikan eteen

vaikka vuokraamaan auto, jotta pääset vapaasti liikkumaan. Yhdistä siihen pari mukavaa pysähdystä, käy vaikka ukkokuppilassa, heittäydy juttusille, katsele maisemia, jätä auto tien vierelle ja tee pieni kävely vaikka kylän kujille, oliivilehtoihin, jokivarteen, kappelin kulmalle.

Älä ahnehdi kilometrejä äläkä syö kiireesti. Ota rauhallisesti, anna ruokailun kestää vaikkapa useita tunteja. Juttele muiden asiakkaiden, tarjoilijan, isäntäväen kanssa, kysele kylän kuulumisia. Hidas syöminen on Kreikassa korkeinta sivistystä, korkeinta kulttuuria.

19. Ja lopuksi

Kali oreksí, hyvää ruokahalua!
Huomasitko jotain tuttua tuossa toivotuksessa? Sana óreksi on samaa juurta kuin an-oreksia, ruokahaluttomuus…

Tuoreessa opaskirjassani Ihana Kreeta- läntinen Hanian alue on reittien ohella kerrottu aika monta hyvää tavernaa…

Rantatavernan pässinpäät eivät jätä isäntäväen päätoimeentulolähdettä arvailujen varaan

Miten toimit, jos maa järisee?


Viime viikkoina maa on järissyt Kreetan eteläpuolella ja Kreikan länsipuolella. Iltalehti on uutisoinut näistä. Jos olisit Kreikassa, miten toimisit, jos maa järisee? Juoksetko ulos rakennuksesta, autosta, veneestä? Suojaudutko? Miten? Mitä sitten kun lamput lakkaavat heilumasta ja tavernan lasit kolisemasta?

Kreikan matkailuministeriö on antanut ohjeita. Tärkeintä on pysyä rauhallisena. Toiseksi tärkeintä on pysyä rauhallisena pitkään, välttää paniikkia ja muistaa, että me tunnemme tavallisesti vain runsaan 4 Richterin järistykset.

Vuonna 2000 voimaan tulleiden rakennusmääräysten mukaisesti pystytetyt rakennukset on vahvistettu kestämään melko tavalliset 5 Richterin järistykset ja suuremmatkin. Kreetalla talot ovat matalia, kaupungeissakin harvoin viittä kerrosta korkeampia. Herkintä aluetta lienee edelleenkin Iraklionin seutu.

Rypyttynyttä etelärannikkoa
Kreetan etelärannikko kohoaa jyrkästi 2000 metriin Afrikan laatan työntyessä sen alle

Kun majoitut, ota selvää hotellin hätäuloskäytävistä ja portaikoista, jotta tiedät miten liikkua ja toimia, jos maa järisee ja tärähtelee lomasi aikana. Katsele huoneistoasi myös sillä silmällä, mieti mikä olisi paras paikka jos Poseidon päättää päästää villit härkänsä juoksemaan maan alla olevissa luolissa.

Me suomalaiset asumme maapallon turvallisimmalla maaperällä. Meillä ei ole korkeita vuoria, rotkoja eikä tulivuoria. Maanjäristyksetkin ovat harvinaisia. Emme ole tottuneet emmekä opppineet toimimaan silloin, kun maaperä liikkuu. Matkanjärjestäjät eivät myöskään mielellään puhu maanjäristysten mahdollisuudesta – he eivät halua pelotella ja luoda uhkia – mutta meistä on välttämätöntä ohjeistaa myös matkailijoita eikä vain henkilökuntaa. Tosi paikan tullen jokaisen on osattava toimia. Monta maanjäristystä kokeneina kokosimme alle eri viranomaisten antamista ohjeista listan:

Toimi näin, jos maa järisee ja tärisee:


Jos olet sisällä

  • pysy rauhallisena
  • suojaa itsesi menemällä polvillesi jonkun suuren muttei korkean huonekalun viereen. Pidä kiinni esim. pöydän tai sängyn jalasta, mutta älä mene huonekalun alle (varsinkaan jos rakennus tuntuu sortuvan)
  • jos tukevaa huonekalua ei ole, mene keskelle lattiaa polvillesi. Pysy mahdollisimman matalana ja peitä pääsi ja kaulasi vaikka kiertämällä käsivarret pääsi ympärille.
  • jos olet sängyssä, pysy siinä ja suojaa pääsi tyynyllä, mutta varo seiniltä tai katosta putoavia esineitä
  • pysy etäällä kaikesta mahdollisesta kaatuvasta, putoavasta tai rikkoutuvasta, kuten ikkunoista, peileistä, lampuista, kirjahyllyistä tai mistä tahansa muusta, joka saattaisi vahingoittaa sinua.
  • älä poistu rakennuksesta ellei se ole yksikerroksinen omakotitalo
  • älä mene parvekkeelle
  • älä mene porraskäytävään tai hissiin järinän kestäessä.

Jos olet isossa rakennuksessa, kauppakeskuksessa, hotellin julkisissa tiloisssa tms.

  • pysy rauhallisena
  • älä lähde ryntäämään ulko-ovelle. Paniikissa voit jäädä jalkoihin!
  • suojaa pääsi ja kaulasi vaikka laukulla
  • pysyttele etäällä suurista lasi-ikkunoista,
  • kaikesta putoavasta tai kaatuvasta
  • ulkoseinistä
  • pysy paikallasi kunnes järistys vaimenee
  • noudata henkilökunnan (hotelli) tai järjestysmiesten antamia ohjeita

Jos olet ulkotiloissa

  • mene kauas rakennuksista aukealle paikalle
  • lyhtypylväistä
  • sähkö- tai kaasujohdoista
  • puista
  • suojaa päätäsi ja kaulaasi käsivarsillasi tai vaikkapa laukullasi, takillasi tms.
  • pysy ulkotiloissa ja muista että aukiot ovat turvallisimpia paikkoja oleskella järistyksen jälkeen
  • pysy rauhallisena ja rauhoita muita

Jos olet autossa

  • pysähdy turvalliseen paikkaan
  • kauas kaikesta kaatuvasta tai romahtavasta tai pettävästä
  • älä estä muita autoja liikkumasta
  • älä aja tunneleihin, alikulkuihin, silloille, rinteille rakennetuille teille
  • varo jyrkänteiltä alas vyöryvää
  • lähde liikkeelle vasta kun ajaminen on turvallista
  • varo silloinkin siltoja, tunneleita tms. jotka ovat saattaneet vahingoittua

Jos olet rannalla

  • varo kaikkea kaatuvaa tai sortuvaa
  • poistu ranta-alueelta ylemmäs sisämaahan tsunamivaaran takia. Jos se syntyy, se ei tule välittömästi
  • pysy rauhallisena, älä panikoi


Kun järinä päättyy

  • poistu rakennuksesta aukealle paikalle
  • auta muita pääsemään ulos rakennuksista
  • älä käytä hissiä. Sähkö saattaa katketa tai olla katkeamassa jälkijäristyksen tullessa
  • muista, että jälkijäristys tai useampi on sääntö, ei poikkeus.
  • ranta ei ole sopiva aukea paikka. Siellä on tsunamin vaara.
  • puistot, suuret pihat jne. ovat sopivia paikkoja
  • käytä puhelinta vai välttämättömiin soittoihin
  • liity paikallisten seuraan, he kuuntelevat ohjeita radiosta ja televisiosta ja muista viestintäkanavista.
  • Jos tarvitset apua, soita numeroon 100 (poliisi) tai 199 (palokunta) tai kansainväliseen hätänumeroon 112. Älä välitä, ettet osaa hyvää englantia, eivät hekään sitä puhu äidinkielenään.
Tällaisia rotkoja ei synny, jos maa järisee. Tämä on revennyt miljoonia vuosia sitten.

Kreeta on oma mannerlaattansa

Kreeta sattuu sijaitsemaan Euroopan ja Afrikan mannerlaattojen yhtymäkohdassa, jossa se kelluu omana pienenä laattanaan. Afrikka tunkee sen ja Euroopan alle. Eurooppa joutuu nostamaan helmojaan juuri Kreetan kohdalla.

Tämä siirrosten alue kulkee suurena kaarena Kreikan ja Italian välisellä merialueella, kuitenkin lähempänä Kreikkaa, laskeutuu Peloponnesoksen länsireunaa, kiertää Kreetan länsipuolitse eteläiselle Libyanmerelle, kaartaa Gavroksen saaren eteläpuolelta itään ja nousee Turkkiin.

Kun toinen mannerlaatta puskee toisen alle, on maanpinnan muodoissa näkyvissä ns. lumilapioefekti. Suomalaisena tunnet sen hyvin: jos työnnät lumikolalla pehmeää lunta, rypyttyy se reunan edessä. Jokainen uusi ryppy nostaa edellisiä entistä korkeammalle. Kunnes se korkein kaatuu menosuuntaan. Sillä reunalla on loivempaa.

Jos pääsisit tarkastelemaan Kreetaa ilmasta, näkisit saman. Eteläreunalla korkeita vuoria. Pohjoisemmas mennessä loivenee. Vuoret eivät kaadu, mutta kuluvat ja kallistuvat. Jos olet asunut pidemmän aikaa Kreetalla, olet saattanut huomata, miten esim. lähirantasi muodot ovat muuttuneet muutamassa vuodessa.

Kävin viime vuonna katsomassa sitä Hersonissosin rantaa, jossa lapseni oppivat uimaan. Siellä oli kivien välissä matala allas, jossa vesi vaihtui, mutta syvyyttä oli vain puoli metriä. Se oli turvallinen ja mukava paikka. Sitä ei enää ollut. Se oli kadonnut kokonaan, samoin se pieni luonnon muovaama kivinen allas, jonka poikki kulki kolmen kiven polku ja jonka reunalla kissallamme oli tapana kalastaa… Koko kiviranta oli muuttanut muotoaan. Muutos ei ollut veden aikaansaama, se oli tektoninen.

Suurinta osaa järistyksistä et tunne. Toukokuun 9. päivänä Kreikassa rekisteröitiin lähes 60 järähtelyä, kaikki pieniä, alle 3.6 R. Seuraavana päivänä Ateenan yliopiston geofysiikan laitoksen sivuilla olevassa kartassa oli vain 35 merkintää. Yllä olevassa linkissä on hetki hetkeltä päivittyvä reaaliaikainen kartta Kreikan maanjäristyksistä.

Viime vuosina aktiivinen alue on ollut Kreetasta länteen olevalla merialueella, syvällä. Toinen lähes yhtä aktiivinen on nyt syvänne Ierapetran eteläpuolella.

Kreetallakin on sattunut historiallisena aikana yksi todella suuri järistys heinäkuun 9.päivänä vuonna 365 jKr. Sen on laskettu olleen 8,3 Richteriä ja se keikautti koko saarta. Siihen liittyi myös tuhoisa tsunami. Ja siihen päättyi Rooman valtakunnan aika Kreetalla ja Bysantin aika alkoi.

Pysytään rauhallisena, se on tärkein viranomaisten välittämä viesti. Suojaudutaan itse ja autetaan toisiamme. Myötätunto ja välittäminen auttavat meitä pitkälle tässä elämässä.

Paikoitellen pohjoisrannikkokin on jyrkkää. Tämä kuva on Sudanlahdelta.
Sudanlahden reunavuoret nousevat noin 200 metriin

Miksi Kreetalla on paljon pieniä kirkkoja oudoissa paikoissa?

Edelleenkin ihmettelen Kreetalla liikkuessani kummallisissa paikoissa noköttäviä pieniä kirkkoja. Samalla ihailen tapaa, jolla niiden paikat on valittu. Millaisia tarinoita niillä on? Miksi niitä on paljon niinkin mahdottomissa paikoissa kuin vuorten huipuilla?

Kuka niihin kiipeää? Kiivetäänkö sinne joka sunnuntaiaamu? Aasillako se pappi sinne menee? Käykö niissä joku ihan oikeasti? Pidetäänkö niissä palveluksiakin? Miten niin ne ovat yksityisiä? Mitä se tarkoittaa?

Pieni yksityinen kirkko ja hautausmaa Kandanosin jättipuiden nurkalla
Tämä vanha pieni kirkko sijaitsee itseään paljon vanhempien oliivipuiden tarhassa

                  

PALJON pieniä kirkkoja

Olet saattanut bongata useita huippuja, joiden laella olevalta kirkolta voisi aueta komea näköala, jos sinne tien löytäisi. Tai rotkonpohjan kirkkoja tai vuorenrinteen hyllyllä tasapainoilevia?  Jos siellä kerran on kirkko, niin luulisi sinne nyt tien olevan.

Mutta kun katsoo Googlen karttaa ja yrittää löytää reittiä, saattaa vetää vesiperän. Tietä ei yksinkertaisesti löydy. Miten sinne kuljetaan? Käydäänkö siellä lainkaan? Miten rakennusmateriaalit on aikanaan sinne viety, jos ei tietä ole? Paikaltako ne on kerätty?

Kreetalaisten mielen maisemaan ei kuulu asioiden tekeminen helpoksi. Päinvastoin. Jos näkee vaivaa, on saavutus arvokkaampi. Retki huipulle voisi ollakin pyhiinvaellus.

Kaukana asutuksesta olevia pieniä kirkkoja kutsutaan nimellä exóglisi, lyhenne sanoista exo-egglisia, ulkokirkko. Useimmat niistä ovat yksityisiä tai ainakin ne ovat sitä aluksi olleet. Ne on pystytetty suvun tai kylän tai yhden henkilön toimesta.

Taustalla on ollut jonkn henkilökohtainen ongelma, johon on haettu ratkaisua. Avun antaja on ollut Pyhä henkilö. Apu on koettu niin suurena, että jälkipolvillekin on haluttu jättää muistutus ratkaisusta. Etteivät unohtaisi sitä Pyhää, joka esi-isiä auttoi. Että muistettaisiin olla kiitollisia.

Näiden pienten kirkkojen synnystä kertovissa tarinoissa mainitaan uni, tai näky tai sisäinen vaatimus pystyttää kirkko. Samalla hieman jännittävän tuntuinen ja pelottava, demonien ja tzinnien asuttama paikka tulee näin pyhitetyksi. Tämä on siis lyhyt selitys, mutta tarina alkaa kaukaa, ihan aikojen alusta, ja on täynnä yllättäviä käänteitä ja muodonmuutoksia. Metamorfooseja kreikaksi.

Monet jo kivikautisten asukkaiden palvontapaikat jatkoivat pyhinä paikkoina läpi minolaisajan, mykeneläiskauden, roomalaisajan ja nyt niissä on kristillinen pyhättö. Paikka on pysynyt samana, ongelmakin on pysynyt suurinpiirtein samana kaikki vuosituhannet, vain palvonnan kohde on vaihtanut ulkoasua.

Me luterilaiset miellämme, että kirkko on yhden Jumalan palvelemista varten, mutta nämä pienet kirkot onkin nimetty Pyhien (= pyhimyksien) tai pyhien tapahtumien mukaan. Kun on monta auttavaa Pyhää, on myös paljon kirkkoja. (Ortodoksit huomauttavat, että he eivät käytä sanaa pyhimys vaan sanaa Pyhä. Sanalla pyhimys on painolastia ja he liittävät sen roomalaiskatolisuuteen ja Simon Templeen.)

Miksi PIENIÄ kirkkoja?

Kirkkojen pienuus on monen asian summa. Olisi helppoa sanoa, että suuria kirkkoja rakennettiin ekalla bysanttilaiskaudella (365 – 824), mutta pieniä kirkkoja toisella bysanttilaiskaudella (961-1204).

Niiden väliin asettuu Kreetan emiraatti, siis se aika, jolloin arabit pitivät saarta hallussaan. Heitä kutsutaan mieluummin saraseeneiksi, muhamettilaisiksi merirosvoiksi. Bysantti onnistui heittämään heidät saarelta 961, mutta Kreeta oli kovin köyhtynyt. Niin kirkotkin pienenivät. Tuon aikaisia kirkkoja on saarella vielä paljon, mutta monet ovat huonokuntoisia.

Bysantin jälkeen saarta hallitsivat venetsialaiset. he olivat roomalaiskatolisia, kielsivät ortodoksisen kirkkohallinnon, mutta sallivat kirkkojen rakentamisen. Köyhän ortodoksiväestön kustantamat kirkot olivat pieniä, mutta komeus saattoikin olla sisäpuolella. Tuolta ajalta Kreetalla on muutaman hyvän kirkkomaalarin, kuten Joannis Pagoménosin, mestarinäytteitä.

Pienet kirkot on rakennettu ja nimetty lukemattomien Pyhien mukaan. Merten rannoilla on Pyhän Nikitaksen kappeleita, hänhän suojelee merirosvoilta. Pyhä Johannes Rigologos (=Vapisija) varjelee malarialta. Hänelle pyhitettyjä kirkkoja on runsaasti akselilla Jorjúpoli-Armeni- Kalives, onhan siellä ollut soisia alueita.

Pyhä Haralambos on saanut kirkkoja sinne, missä rutto on jyllännyt. Pyhän Nikolaoksen kirkot ovat lähes järjestään meren rannalla ja Pyhän Antin löytää luolista.

Turkkilaiseen aikaan (1669-1898) maata omistaneet ortodoksit pystyttivät kirkkoja omille mailleen. Taustalla oli maaomistukseen ja verotukseen liittyvä laki, jonka mukaan islaminuskoinen ottomaanivaltio ei voinut pakkolunastaa sellaista maata, jolla sijaitsi vääräuskoisten uskonnonharjoittamiseen liittyvä rakennus. Kirkon piti vielä olla pieni, ja jos se sai luvan kellotapulin pystyttämiseen, oli sen oltava matalampi kuin minareetti.

Yksityinenkin henkilö voi nykyäänkin rakentaa kirkon. Mutta jos sen haluaa pyhittää, pitää sille hakea lupa alueen mitropolista ja samalla lahjoittaa kirkko maineen piispanistuimelle. Vain tällaisissa kirkoissa voidaan viettää panijiriä, ristisaattoa. Se on kerran vuodessa tapahtuva juhla, jota juhlitaan silloin kun on kirkkoa varjelevan Pyhän muistopäivä eli kalenterin nimipäivä.

Voit lukea lisää näistä kirjasta Koko kylän pidot..

Pyhä Katariina, huipulla Sfakian Anópolin takana. Kirkolta alkaa polku alas Lutroon ja rannaton meri näkyy hienosti.

Paljon pieniä kirkkoja, paljon Pyhiä

Mennäänpä taaksepäin ajassa pari tuhatta vuotta ja vähän enemmän. Kreetalla oli jo minolaisaikaan ollut kirjava joukko jumalattaria ja jumalia hoitelemaan monenlaisia pulmia.

Oli pääjumala Dias, josta myöhemmin tuli Zeus, oli tämän aviopuoliso Rhea, oli merten isoäiti Posedaeja, oli taivaan jumalatar Ourania, oli käärmejumalattaria, oli synnytyksessä naisia auttava Eileithia, oli Diktinna-Britomartis ja maaäiti, jonka syliin kuvattiin pieni poika.

Avarasyliset ja vieraanvaraiset kreikkalaiset asuttivat jumalansa Pantheoniin (= kaikki jumalat). Sinne mahtui mukaan myös iso joukko muunmaalaisia. Sitten tuli kristinusko. Ja vaatimus yhdestä jumalasta. Miten kävi?

Tavallinen kansa oli tottunut hakemaan apua monenkirjavalta auttajajoukolta. Yksi osasi lapsenpäästön, toinen varjeli satoa, kolmas paransi silmän, neljäs piti myrskyt loitolla, viides heinäsirkat ja kuudes kulkutaudit.

Vanha kaarti, uudet vaatteet

Nyt tämä vanha jumalkaarti puettiin uusiin kuteisiin, ne saattoivat muuttua naisesta mieheksi ja saada uuden nimenkin, mutta ennen kaikkea ne saivat uuteen aikaan päivitetyt ominaisuudet. Kaikkien näiden kerrosten alta pilkahtelee väliin vieläkin vanhoja hameenhelmoja. Väliin luulen näkeväni muinaisten jumalattarien vilauttelevan nilkkojaan kaapujensa alta.  

Oppimattomat maalaispapit eivät olleet turhan tarkkoja opin puhtauden suhteen – elettiin kaukana kirkkoisistä ja näiden käskyistä ja kirkolliskokouksista. Niin Neitsyt Mariasta tuli Panagiá (=kaikki pyhät) eikä Ajía María, yksi Pyhä. Hyvä yritys, mutta ei se ihan niin kuitenkaan mennyt.

Jumala itse tuntuu nielaisseen ihan kokonaisena Zeun, joka Kreetalla edelleenkin tunnetaan nimellä Dias, vieraanvaraisuuden jumala. Zeus oli taivaiden valtias, sään ja ukkosen herra. Sateen langetessa saattaa kuulla vanhan väen vieläkin sanovan ´jumala sataa´. Ja kun Psiloritiksen rinteiden lammaspaimen vannoo puhuvansa totta, ei hän vanno sitä käsi Raamatulla ja Jumalan nimeen, vaan edelleenkin Diaksen!

Dionysos (=Diaksen synnyttämä) viinin ja viininkorjuun jumala on nyt Ajíos Dionysios ja säilyy nimissä Sissi ja Dennis. Ikivanha meren jumalatar joutui vaihtamaan sukupuolta ja muuttui Poseidoniksi ja vähitellen Pyhäksi Nikolaokseksi, merta kyntävien suojelijaksi.

Auringonjumala Helios ajoi tulisilla vaunuillaan taivaankannen poikki ja niin Ilias hänen jalanjäljissään nousee vuoren huipulta tulivaunuissa taivaaseen joka heinäkuun 20. päivänä. Sitä juhlitaan monilla vuorenhuipuilla, mm. Jukhtasvuorella Iraklionista etelään Arhánesin viininviljelyalueen keskellä.

Metsästyksen ja villin luonnon suojelijatar oli minolaiseen aikaan Diktinna, Dikti-vuorella syntynyt, joka päivitettiin myöhemmin muotoon Britomartis ja Artemis. Mutta vajaat parituhatta vuotta sitten tämäkin entinen nymfi vaihtoi sukupuolta ja hänestä tuli mies, Pyhä Artemis. Nykyään nimi Artemis voi olla myös naisen nimi, vaikka se onkin s-päätteinen maskuliiniseen tapaan.

Myös Dimitra, viljan ja kasvillisuuden jumalatar, on muuttunut mieheksi. Hän ratsastaa mustalla hevosella ja tuo talven Dimitris-nimisenä 26.10. Hänet yhdistetään nykyisin oliivinkorjuun aloittamiseen ja sateiden tuloon. Dimitriksen vastapari on Pyhä Jorgos, 23. huhtikuuta, siis puolta vuotta aikaisemmin/myöhemmin valkoisella hevosella saapuva kesäkauden aloittaja.

Jorgon haarniskaisen virkapuvun alta saattaisi paljastua entinen Hefaistos. Monet muutkin jumalat kulkevat valepuvussa, joten heitä saattaa olla vaikea tunnistaa parin tuhannen vuoden ikäisissä rievuissaan, ja jotkut ovat paenneet maan alle.

Tällaisen kohtalon on saanut Afrodite, joka tosin esiintyy joskus naisen nimenä. Pyhä Katariina on ottanut hoitaakseen Afroditen vakavampina pidettyjä tehtäviä. Lisäksi kerrotaan, että maaäidin rinnuksilla aterioinut poikalapsi eläisi edelleen ja olisi perinyt nimensä äidiltään (=Khrist).

Pienen kirkon ikonostaasi voi olla näin karu. Vasemmalla Pantokrator, oikealla Ajíos Ioannis Prodromos eli Johannes Kastaja

Miksi kannattaa opetella tunnistamaan kenelle kirkko on pyhitetty?

Tunnistaminen saattaa antaa sinulle uuden näkökulman kreetalaisuuteen. Alat ehkä hahmottaa piilossa olevia voimavirtoja, niitä jotka ovat vaikuttaneet siihen, kenen apua on kaivattu.

Tarpeet ovat olleet hyvin arkisia. Pyhän Mamaksen pienet kirkot ovat ja olivat ennemminkin lampaiden juottopaikkoja kuin hartauden harjoittamiseen tarkoitettuja, haarniskapukuista siivekästä arkkienkeli Mikaelia on tarvittu riitoja ratkomaan ja Mikaelin jalkojen juuresta lammasvarkaudesta epäilty saattoi hakea turvaa.  

Jos kirkon nimi ei näy opastuskylteissä eikä kartoissa, helpottuu tunnistaminen jos pääset kirkkoon sisälle. Ikonostaasi pystytetään tietyn säännön mukaan: keskellä on kuninkaan portti.

Sen oikealla puolen ensimmäisenä on Pantokrator (=Kaikkivaltias) ja hänestä seuraava on se, jolle kirkko on pyhitetty. Ikonissa lukee usein nimi, tosin se saattaa olla vanhahtavin kyrillisin kirjaimin.

Ikonien maalaus noudattaa tarkkoja sääntöjä, kullakin Pyhällä on omat symbolinsa ja niiden tunteminen helpottaa tunnistusta. Jos haluat oppia lisää, ota kuva ikonista ja etsi sen avulla vastaavanlaisia netistä. Tai aloita vaikka https://iconreader.wordpress.com/-sivustolta tai https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_pyhimyksist%C3%A4. Huomaa että roomalaiskatolisilla on usein samoja Pyhiä.

Usein on niin, että lähikylissä on tiheässä kyseisen Pyhän nimelle kastettuja. Nimi on saattanut periytyä suvussa kauan, sillä lapset saavat nimen usein isovanhemman mukaan. Nimeä kantavat kokevat kirkon omakseen ja siitä tulee paikka, jossa käydään nimipäivänä ja suurina juhlina, siellä käydään vihillä ja kastetaan omat lapset.

Mistä tiedän milloin juhlitaan panijíriä?

Kirkolla saatetaan myös viettää panijiriä (=kaikki kiertää kirkon ympäri) kerran vuodessa Pyhän nimipäivänä. Sen yhteydessä on usein isohko kansanjuhla, joko aattoiltana tai seuraavana päivänä tai iltana. Niitä organisoivat kyläyhdistykset, yksityiset (kirkonrakentajat), kylän tavernat jne.

Panijirit ovat avoimia kaikille. Rohkeasti vaan mukaan!  Kirjassani Koko kylän pidot kerron miten naapurikylän Manolis näki unessa isoäitinsä, joka saattoikin olla Pyhä Paraskeva ja millainen kirkko ja panijiri siitä seurasi.  Myös kirjassa Pyhät pässit vieraillaan useammassa kuin yhdessä panijírissä.

Löydät lisää tietoa Kreetalla juhlittavista Pyhistä sekä kokonaisen Pyhäin kalenterin uudesta opaskirjastani Ihana Kreeta – läntinen Hanian alue. Siihen on listattu useimmat Kreetan vuosittaiset panijirit ja paikat.

Panijirien yhteydessä järjestettävät iltajuhlat keräävät runsaasti väkeä. Niiden pitopaikkana voi vuorenhuipun lisäksi olla kirkkoaukio tai muu (lähellä) sijaitseva suurempi (ulko)tila, johon lähiravintolat ja kahvilat kattavat pitkät pöydät. Tai sitten kyläyhdistys hoitelee tarjottavat. Useimmiten tarjoilut ovat maksullisia, mutta edullisia.

Ruokalista on yksinkertainen, etukäteen valmistettu menu, joka sisältää tavallisimmin muutaman mezeen, pääruuan ja salaatin sekä vettä. Oluet ja viinit jokainen tilaa erikseen. Tanssittamisesta huolehtii tunnettu muusikko yhtyeineen ja ilonpito jatkuu myöhään.

Paikallisissa lehdissä (esim. Ta Haniotika Nea) on organisoijien ilmoituksia lähipäivien panijireistä. Jos et itse osaa lukea kreikankielisiä ilmoituksia, pyydä hotellin respaa avuksi tai kysy paikallisilta olisiko lähialueilla lomaviikollasi sopivaa tilaisuutta.

Seuraa myös tolppailmoituksia, joissa on suuri valokuva liiransoittajista ja sen alapuolella kerrotaan päivämäärä ja paikka. Valokuvaa se ja kysy joltakulta mitä-missä-milloin.

Vasemman puoleinen ilmoitus kutsuu soitannolliseen iltajuhlaan Fanurioksen päivän aattona 26. elokuuta Ajíi Pantesin kylään. Oikeanpuoleinen Vafésin kylään Johannes Rigologosin panijíriin 28.8.