fbpx

Plakias yllättää

Mistä sen löytää ja mitä sieltä löytää?

Kreetan etelärannikolla, Rethimnon eteläpuolella sijaitseva Plakiás on nuori kylä, vasta noin 60-vuotias. Se katselee Libyanmerelle suojaisen lahtensa pohjukasta ja sen läpi virtaa Kotsífun rotkosta purkautuva joki. Laakson reuna nousee amfiteatterimaisesti kohden vuoria, joiden juurella on useita kyliä. Sellia on lähin, sinne johtaa monelle mutkalle väännetty tie suoraan kylän länsipäästä.

Itäisellä reunalla ovat Mirthiós ja Mariú ja vielä idempänä Asómatos. Kaikista on komeat näköalat alas Plakiaan hevosenkenkämaiseen rantaan ja kauas Libyanmerelle.

Rantatörmää pitkin länteen kiemurteleva tie johdattaa noin kolmen kilometrin päässä sijaitsevaan Súdaan (tämä on eri Súda kuin Hanian satama). Tien alapuolella on useita pieniä poukamia, joihin tieltä laskeutuu kapeita polkuja. Súdan rannalla on tavernoita ja kahviloita sekä pieni palmumetsikkö.

Itään päin kylän pitkä hiekkaranta tyssää Kakomúrin (=pahanaama) kiviseen seinään. Sen huippu kohoaa noin 230 metriin. Sen takaa löytyy Kalypson ranta, pieni vuonomainen lahti, jonne on rakennettu hotelli. Lahti on ollut merellä laivoja ryöstelevien rosvojen oiva piilopaikka. Merirosvouksessa saarelaiset ovat kunnostautuneet tuhansien vuosien ajan vaikka eivät sitä nykyisin haluakaan muistaa.

Kakomurin takana on joukko pieniä lahdenpoukamia hiekkarantoineen ja tavernoineen. Damnonin hiekkarannalla on tavernoita ja vesiurheilumahdollisuuksia. Siitä itään rantaa pitkin kiertää hiekkatie, josta pääsee laskeutumaan pienelle Ammúdakin rannalle tai sen takana olevalle pääasiassa nudistien suosiossa olevalle Klisidin hietikolle.

Niiden takana peremmällä on Ammudin ranta sekä Skhinarian ranta, joihin kumpaankin johtaa asfaltoitu tie. Niistäs seuraava onkin sitten jo Prevelin luostarin palmuranta.

Satamasta pääsee pidemmille ja lyhyemmille veneretkille

Kylän takana pystysuoraan nousevat vuoret estävät pohjantuulia puskemasta ja niin tällä alueella talvet ovat lämpimiä. Öiset lämpötilat eivät juuri laske alle +10 C-asteen ja päivisin lämpötilat ovat useimmiten +15 C-asteen paremmalla puolella. Sateita sattuu, mutta rannalla sataa harvemmin kuin ylempänä rinteillä. Kesän lämpötilat ovat korkeita, sillä pohjoinen meltemi ei tänne osu. Mereltä nousee kuitenkin virkistävä ilmavirta.

Plakias Stone Age Project

Muinaistutkijat ovat olleet kiinnostuneita alueen rannoilla näkyvistä terasseista, jotka vihjaavat varhaisista merenrannoista, ajoista satojatuhansia, jopa miljoonia vuosia sitten.

Tutkijat mallinsivat muiden saarien löytöpaikkoja ja päätyivät etsimään Kreetalta alueita, joista keräilytaloudessa elävät saattaisivat löytää tietynlaista kvartsia sekä piikiveä, makeaa vettä ja siitä löydettävää syötävää.

Kuva on lainattu tutkimusta esittelevältä sivulta Plakias Stone Age Project. Nuolet osoittavat eri-ikäisten merenrantojen muodostamta terassit ja niiden iät

Kreikkalais-amerikkalainen tutkijaryhmä aloitti työnsä kesällä 2008 ja päätyi selvittämään olisiko Prevelin-Plakiaan välisellä rantakaistaleella ollut elämän mahdollisuuksia uuden ja vanhan kivikauden väliin jäävällä mesoliittisellä kaudella noin (11 000-9000 v. eaa).

He eivät pelkästään löytäneet elämän edellytyksiä vaan myös vanhan kivikauden aikaisia työkaluja sekä luolia Damnonin rannan ylärinteiltä, joissa on asuttu mesoliittisellä kaudella.

Ne ovat vanhimmat ikinä saarelta löydettyjä ja niitä ovat käyttäneet Homo sapiensia edeltäneet sukulaisemme matkoillaan Välimeren yli, päättelevät tutkijat. Nämä hominit ja hominidit osasivat merenkulun, tieto joka keikauttaa päälaelleen aikaisemman teorian siitä, että hominidit kulkivat vain maakannaksia pitkin uusille alueille. Nämä löydöt saattavat muuttaa käsitystämme siitä miten Eurooppa asutettiin.

Ajoitus on vielä epätarkka, mutta kyse on vanhasta kivikaudesta noin 1,5 miljoonaa- 250 000 v. ennen nykyaikaa. Jatkotutkimuksissa pyritään ajoittamaan löydöt paljon tarkemmin samalla kun kaivauksia on jatkettu mesoliittisissä kerrostumissa.

Muita kaivauksia…

Pelkästään arkeologisia kaivauksia ei alueella ole tehty. Jo 1900-luvun alkupuolella louhittiin ruskohiiltä ilmeisesti pienten höyrylaivojen tarpeisiin, ja toisen maailmansodan aikana Wehrmacht jatkoi toimintaa.

Saksalaiset rakensivat pienen hotellin, tavernan sekä teitä, mutta vasta 1960-luvulla yläkylien Sellian, Mirthiosin ja Asomatosin kylien kalastajat alkoivat perheineen asettua asumaan rannalle ja saivat seurakseen hippejä.

Nyt hipit ovat kaikonneet ja matkailusta on jo kehittynyt elinkeino monelle perheelle. Tällä alueella on hyvät mahdollisuudet kasvaa paljon isommaksi. Rantakatu alkaa satamasta ja kiertää lahden pohjukkaa vajaan kahden kilometrin mittaisena kaarena päättyen Kakomúrin kallioiseen niemeen.

Sen juurella on dyynejä, nyt syyskuussa täynnä merinarsisseja ja nudisteja. Dyynien takana pystysuoraan kohoavaa seinää kutsutaan nimellä Paligremnos, vanhajyrkkä.

Rannat ja muuta tekemistä

Plakiaan satamasta voi vuokrata venekuljetuksia vaikka Preveliin tai muille lähirannoille. Sukellustakin voi opetella ja harrastaa. Hieman kylän ulkopuolella on suuret hyvin hoidetut hevostallit (noin 30 hevosta), josta pääsee vaikka ratsastusretkille.

Kyliin, oliivitarhoihin, rotkoihin ja lähirannoille vie polkuja. Kiinnostavana tutkimiskohteena ovat myös Kakamurin kyljessä ammottavat kaksi suurta reikää. Ne ovat ihmisen muokkaamia luolia, joihin ruskohiili kuljetettiin ilmeisesti kapearaiteisilla malmivaunuilla lastattavaksi vuoren kylkeen ankkuroiviin höyrylaivoihin. Taskulamppu mukaan ja varovaisuutta, viimeiseen aukon pohjalle voi pudota.

Plakiaan reunalla on hyvin hoidetut ratsastustallit

Läntisen rantatien varrella on useita poukamia ja ylempänä tavernoita ja kahviloita moneen makuun. Niitä on myös jokaisessa yläkylässä, samoin kuin lukemattomia huviloita ja villoja vuokrattavaksi.

Prevelin luostari on vanha kaunis retkikohde. Lähempänä oleva Finikasin luostari on uusi, samoin uuteen uskoon kunnostettu Arkkienkeli Mikaelin luostari lännempänä.

Palvelut


Plakiaasta löytyy kahviloiden, tavernoiden ja turistimyymälöiden lisäksi supermarketteja, leipomoita, lihakauppoja, kalakauppa, apteekkeja, koulut, lääkäri, pankkiautomaatti, taksi ja autovuokraamoita. Bussiyhteys useamman kerran päivässä Rethimnoon. Jopa sähköpyöriä oli vuokrattavana.

Kesäaikainen palvelutarjonta on huomattavan suurta mutta talveksi suurin osa matkailusta elävistä yrityksistä sulkeutuu.

Kylän koulu tuo kylään kuitenkin elämää, lapsethan tuodaan yläkylistä. Samalla kun vanhemmat tuovat ja noutavat lapsiaan ja kuljettavat harrastuksiin, asioivat he kylällä ja tekevät ostokset. Illat ovat sitten hiljaisempia, mutta pari tavernaa ja kahvilaa pysyy avoinna ympäri vuoden.

Plakiaan täysikuu


Olin saanut kuulla, että kylässä on outo valoilmiö. Hieman hävetti kysyä sen perään, niin outo sen kuvaus oli: syksyisten täydenkuiden aikaan kuun valo heijastuu jostain kivestä mereen niin, että koko meri on valistu. Ei tuollaista ihan heti todesta ota.

Kysyin kuitenkin asiaa ja sain hyvän selityksen: syys-tammikuun välisinä täydenkuun öinä kuu loistaa sellaisesta kulmasta, että se valaisee Paligremnon pystysuoran seinämän ja heijastaa valonsa veteen. Seinämä on niin iso, että kun hyvin sattuu, on meren syvyydet valaistu. Mustekalat, joita valo houkuttaa, nousevat silloin valaistuun rantaveteen…

Kerran kuussa siis paikallisissa kotikeittiöissä varmaan kokataan itsekerättyä mustekalaa…ehkäpä ensi täydenkuun aikaan harrastan keäilytaloutta muinaisten esi-isien tapaan ja kerään mustekaloja Paligremnon juurelta…

Plakias ja tyyni syyskuun aamu

19 vinkkiä miten valita hyvä taverna?

Matkailijan ikuinen ongelma. Miten valita hyvä taverna tai hyvää ruokaa tarjoava taverna? Millaisia kriteerejä tarvitsen, jotta osaan valita? Millaista kulttuuri- ja paikallisten olojen tuntemusta valinnassani tarvitsen?

Jos olet käynyt samassa kohteessa useita kertoja, olet varman huomannut, miten jollakin paikalla oleva taverna saa joka vuosi uuden yrittäjän kun taas toiset palvelevat vuosikymmenestä toiseen samalla paikalla ja jopa samalla ruokalistalla!

Vuoristokylän taverna
Pienen vuoristokylän vaatimaton taverna

Viime vuosien uutena tulokkaana ovat erityisesti kreikkalaisen nuorison rakastamat kahvila-ravintolat, joiden ruokalistalla on vain erikoiskahveja, jättimäisiä (ja ah! niin herkullisia) sandwitchejä lisukkeineen sekä jumalaisia kakkupaloja, suuria nekin. Eivät voileivät ole koskaan ennen kuuluneet kreikkalaiseen elämään, leipä on perinteisesti täällä ollut työkalu, jolla kaavitaan soosit suuhun!  Ehkäpä sen uusi rooli vaikuttaa nerokkaalta.  

Entisenä alan ammattilaisena kokosin alle hyvät neuvot, näillä pääset alkuun. Siis alkuun.  Ne herättävät ajatuksia ja voit peilailla omia kokemuksiasi näihin jakamiini huomioihin.

Keskityn tässä tavernoihin ja ravintoloihin, en monenkirjavaan (kansainväliseen välipalatarjontaan. Jos Turistikohteissa sinulle lienevät tulleet tutuiksi kreetalaisen keittiön monet variaatiot perinteisestä moderniin kreetalaiseen ja välimerelliseen keittiöön.

Tavernakategoriat

Ennen kuin kerron, miten valita hyvä taverna, kerron millaisilla nimillä erilaisia kreikkalaisia ruokapaikkoja kutsutaan

  • tavernoiden ylempää kastia ovat estiatóriot. Kääntäisin nimen ravintolaksi. Sen tunnistaa useimmiten korkealaatuisesta imagostaan, pöytäliinoista, pulloissa myytävistä viineistä ja usein vain ilta-ajan aukiolosta.
  • tavallisessa tavernassa on matalampi kynnys, pääset sisään vaikka uimapuvussa nauttimaan ateriaa. Ennen niissä oli ruutuliinat ja kiikkerät tuolit. Ne alkavat olla mennyttä, mutta ruokalistat tarjoilevat vähän kaikkea. Viinit useimmiten karahveissa.
  • tavernoiden lisäksi löydät mezeravintoloita (mezedopolío), joissa voit tilata monia erilaisia makupaloja pieninä annoksina pöytääsi. Usein ne tuodaan keskelle pöytää yhteisesti nautittavaksi vanhaan kreikkalaiseen tapaan.
  • ouzería on erikoistunut tarjoilemaan sellaisia alkupaloja ja (kala)ruokia, joiden juomaksi sopii uuso. Ouzerioita ei Kreetalta juuri löydä, ne ovat ennemminkin Egeanmeren saariston juttuja. Ja tavallisesti kesäkäytössä.
  • rakádiko on sitten ihan aito kreetalainen, jos sellaisen jostain löydät. Sen mezeet on valittu sopimaan rakin kyytipojaksi. Usein auki vain talvella.
  • ovelistírio on erikoistunut pystyvartaisiin, siis isoon vartaaseen, josta vuollaan pitan väliin siivuja. Istut pöydässä aterioidessasi.
  • suvlatzídikosta saa samaa, mutta eniten myydään suvlakia. Pohjana on sana suvla, joka tarkoittaa vaakatasossa kypsennettävää varrasta, suvlaki on pieni sellainen. Katuruokaa, viet ruuan mukanasi ja syöt muualla.
Hiljaisen rannan tavernan pöydät ovat hiekalla mutta suuren varjon alla…

Ne 19 vinkkiä valita hyvä taverna

Et löydä hyvää tutkimalla ruokalistaa tai katselemalla paikkaa ulkoa. Mutta kun olet jo asiakkaana, kiinnitä huomiota seuraaviin asioihin. Opit nopeasti arvioimaan paikan luonteen.

1. Onko tavernalla sisäänheittäjiä?

Vain kesän avoinna olevat tavernat saavat asiakkaansa matkailijoista. Jos taverna sijaitsee vilkkaalla rantakadulla, on vuokra kallis ja henkilökunta kirjavataustaista ulkomaalaista, jotka usein eivät edes puhu kreikkaa. Asiakaskunta ja henkilökunta vaihtuu koko ajan eikä ruoan laatuun tai palveluun panosteta.

Tällöin tarvitaan sisäänheittäjiä. Monikielisten sisäänheittäjien ammattikunnan tehtävä on houkutella asiakkaita, ainakin heidän kieltään ymmärtäviä, tavernaan. He saavat usein palkkionsa sen mukaan, montako asiakasta he sisään johdattavat.

He arvioivat sulavasti kokemattomuutesi, lompakkosi paksuuden ja asiantuntemattomuutesi. Laskuun lisätään sisäänheittäjän oma palkkio, väliin röyhkeästi, varsinkin Rethimnon vanhassa satamassa. Ruoka- ja juomalistakin voi olla piilossa, niin ettet sitä näe, tarjoilija vain ehdottelee ruokia ja juomia.

Kun pyydät laskua, saat paperilapun, jolle hinta on häthätää raapustettu, mutta koko aikana et ole tiennyt tilaamiesi ruokien ja juomien hintoja. Summa voi olla jopa moninkertainen. Olet oikeutettu saamaan ihan kunnollisen laskun. Muutoin ei laskua tarvitse maksaa. Jos riitaa tulee, pyydä turistipoliisi asiaa selvittämään.

2. Ympärivuotinen taverna = kreikkalaisia asiakkaita

Paras suositus tasosta on tavernan ympärivuotisuus. Näitä on vähän. Kreikkalaiset asiakkaat ovat laatutietoisia, saapuvat usein perhekunnittain isoina seurueina, istuvat pitkään ja ovat kovaäänisiä. Ja kuluttavat rahaa.

Heillä on usein erityistoiveita ja jos taverna ne täyttää, ovat he asiakkaina uskollisia. Ympärivuotisen tavernan laadun takeena on ympäri vuoden palkkaa saava henkilökunta. Se ei ole itsestäänselvyys vaan suuri poikkeus.

Jos ravintoloitsija pitää hyvän huolen henkilökunnastaan, saa asiakas laatua. Silloin tulevat myös kreikkalaiset asiakkaat, joilla on enemmän aikaa istua tavernoissa silloin kun me turistit olemme poissa.

`Viiniruokala´Maridaki Hanian sivukadulla

3. Sisustus ja kattaus

Korkeatasoisen näköinen, tyylikäs paikka ei välttämättä ole kallis eikä halpojen narutuolien kokoelma kerro mitään ruuasta.

Kun etsit tasokasta paikkaa, törmäät Kreetalla kahdentyyppisiin tavernoihin: osa on kangaspöytäliinojen paikkoja, joita pyöritetään ammattimaisesti usein keittiömestarin voimin. Kattaus on kaunista, sisustus tyylikästä ja ruoka huolella tehtyä.

Näitä paikkoja on suurimmissa turistikeskuksissa. Ruokien hinnat ovat 10-20 % korkeampia kuin keskivertotavernassa ja annosten esillepano on viimeistelty. Tällaisessa tavernassa saattaa olla oma viinikellari ja tarjoilija osaa kertoa viineistä ja niiden sopivuudesta monta olennaista seikkaa.

Ruokalistalta saatat tällöin bongaat sanan éstiatorio´. Kyse on ravintolasta eikä tavernasta. Tyylikkäät tavernat tekevät tuloaan ja sekalainen narutuolien kokoelma alkaa olla enää syrjäkylien ja sivukujien kalustoa.

Syrjässä turistivirroista löydät kyllä tavernoita, joissa on sekalainen kokoelma tuoleja ja liinoja, sisustuskamaa alkaen pässinpäistä ja sarvista ja seinälle viritetyistä isovanhempien työkaluista, mutta eivät nekään kerro mitään ruuan tasosta.

Hyvä ruoka mainostaa itse itseään, uskovat kreetalaiset. Spartalainen paikka ei heitä karkota ja sana kiertää kyllä kreikkalaisen asiakaskunnan keskuudessa, mutta me ulkomaan eläjät emme kuule näitä puskaradion viestejä.

Turistit taas pysyttelevät poissa spartalaistyylisistä paikoista, vaikka ruoka olisi kuinka hyvää. Mitä enemmän monenkirjavaa matkailijoita houkuttelevaa krääsää tavernassa on, sitä varmemmin kreikkalaiset sitä karttavat. He myös karttavat paikkoja, joissa ruokalistalla on valokuvat annoksista.

4. Perhetavernat

Omistajaperheen osaamisen ympärille rakentuneet perhetavernat, usein kylissä. Perhe omistaa kiinteistön ja osaamisen. Saat sitä mitä perhe osaa valmistaa. Laajennettua kotikeittiötä. Ruokalistat eivät vaihdu juurikaan, tosin sesongit huomioidaan, sillä tarjottavat valmistetaan useimmiten siitä mitä itse viljellään ja kasvatetaan. Tarjoilijatkin ovat oman perheen jäseniä.

Ruuat tehdään aamulla ja niin siestan aikana tarjoilijana saattaa olla mummo tai koululainen. Aukioloajat perheen menojen mukaan. Mikään ei välttämättä muutu vuosikymmeniin. Perhetavernat saattavat olla korkeatasoisia ruokapaikkoja. Niissähän valmistetaan oman perheen suosikkiruokalajeja.

Alan ammattikoulutusta ei ole, kokin taidot ovat itse opittuja, sisustus, kattaus ja ruokalista ovat kotikutoisia. Näiden paikkojen joukossa on todellisia helmiä, hyvää kreetalaista kotiruokaa valmistavia tavernoita, jotka pitävät tasonsa korkeana.

He hankkivat ruokatarpeensa joko omasta puutarhasta tai luotetulta viljelijältä suoraan ilman välikäsiä, valmistavat oman viinin, oliiviöljy on omaa, lampaat omasta tarhasta ja lähes kaikki muukin.

Näin on varsinkin siellä, missä tukkuautot eivät liiku, silloin on turvattava naapuriin ja kylän omiin antimiin. Silloin ruokalistallakin on vain sitä, mitä itse on tuotettu. Ja sen valmistamisessa ollaan perfektionisteja.

Zurvan tavernan kaksi sukupolvea

5. Keittiön ammattitaito

Hyvän tavernan sydän on keittiö. Jos siitä huolehtii ammattitaitoinen omistaja-keittiömestari, olet hyvissä käsissä. Tutki ruokalistaa. Jos siellä on perinteisten suosikkien joukossa harvemmin eteen tulevia raaka-aineita, kuten esimerkiksi simpukoita, saatat olla löytänyt helmen…

Tällaisia tavernoita löytää rantakylistä, niitä voi olla vuokra- tai omistustiloissa ja niiden menestys perustuu keittiön ammattitaitoon. Näillä on usein mielenkiintoinen ruokalista, raaka-aineet hankitaan luotetulta välittäjältä, meno kunnianhimoisempaa kuin tavallisessa mestassa jne.

Palveluun panostetaan. Usein auki matkailusesongin ajan, tai jos kreikkalaisia asiakkaita, myös ympäri vuoden. Hinnat hieman edellisiä korkeampia, täällä panostetaan laatuun ja kiivetään joka vuosi hieman edellistä korkeammalle.

6. Erikoistuminen

Myös erikoistuneet tavernat vetävät kreikkalaisia asiakkaita, esim. jotkut kalatavernat tai vaikkapa syöttöpossua tarjoilevat paikat. Niiden osaaminen on korkeatasoista. Nämä saattavat olla perhetavernoita, jolloin laatu nojaa kalastajaan, etanoiden kasvattajaan, juustojen tekijään, lampuriin tms. Eikä riitä, että raaka-aineet ovat hyviä, myös keittiön on osattava asiansa.

Rantakylien kirouksena ovat usein ravintoloitsijaa vaihtavat kiinteistöt. Yksi tai kaksi sesonkia ja sitten pillit pussiin, tavoitteet eivät täyttyneet, ei osattu löytää omaa koloa, ei erikoistuttu millään saralla. Taustalla on usein liian ahne vuokraisäntä tai yrittäjä, joka pyrkii maksimoimaan voitot, ei osaa organisoida eikä saa hyvää henkilökuntaa. Tällöin palkataan sisäänheittäjiä.

7. Henkilökunnan kansallisuus

Ilman ulkomaalaisvahvistusta eivät matkailupalvelut pyörisi. Rantakylien kokeilla ja tarjoilijoilla on kirjavat taustat. Et ehkä erota ulkomaalaisia kreetalaisista ellet kysy. Moni Jannis sanoo olevansa kreetalainen, vaikka puhuukin vain auttavasti kreikkaa.

Usein kotomaa on itäisessä Euroopasta tai itäisen Välimeren alueella. Albaanit tulivat töihin jo 80-luvulla, heitä on jo toinen tai kolmas sukupolvi. Kesät tarjoilijoina, talvet hedelmiä poimimassa.  

Romanialaisiin ja bulgaareihin on totuttu, serbejä, syyrialaisia, valkovenäläisiä, ukrainalaisia, georgialaisia jne. EU:n alueelta tulevat ovat etusijalla, heillä on henkilötunnukset.

Tarjolijamme 92 v. hoiti suvereensiti sekä keittiön että tarjoilun yksinään!

8. Bussiryhmät

Jos tavernaan vyöryy bussilastillinen toisensa jälkeen ulkomaalaisia turisteja, ole varuillasi. Ruuan taso on usein itsepalvelutasoa, mutta keittiö- ja salityöskentely on hyvin organisoitua.  Ryhmä on ruokittava tietyssä ajassa, tarkoittaa kiirettä. Taverna ei pyri miellyttämään yksittäistä ruokailijaa vaan matkatoimistoa /ryhmänjohtajaa, joka asiakkaat tuo.

9. Piiiitkä vai lyhyt ruokalista

Ymmärrä, että jos ruokalista on pitkä, ei se voi olla tavernassa valmistettua vaan se ostetaan tukusta pakasteina. Kaivetaan pakkasesta, kun tilaus keittiöön saapuu ja lämmitetään.

Annoskokoinen mussaká, se, joka tuodaan eteesi ruskeassa saviruukussa, ostetaan tukusta pakasteena, kuten moni muukin. Pitkällä ruokalistalla tarjotaan vähän kaikkea jokaiselle eikä osata juuri mitään kunnolla.

Lyhyt ruokalista tavallisimmin elää koko ajan, ottaa huomioon sesongit ja yllättävästi löytyneet raaka-aineet. Se vaatii keittiöltä suurta joustavuutta ja sopii pienille tavernoille, joissa ei ole liian kiire…

10. Annoskuvat ruokalistalla

eivät useinkaan ole kyseisen paikan ruuista napattuja. Ruokalistapalveluja kauppaavat yritykset käyttävät samoja kuvia ympäri maata, tavernoitsija vain saa eteensä luettelon, josta voi valita sen kuvan, joka lähinnä muistuttaa hänen tavernansa annosta.

Balosin rannalla on pari tavernaa

10. Sijainti suhteessa keskustaan tai rantaan

Rantakadulla/kauppakadulla/keskeisellä paikalla/iltamenojen äärellä nostaa aina hintaa.

Sijainti rantahiekalla/uimarannalla. Usein kunta, jonka alueella rantatavernat sijaitsevat, vuokraa alueita kovaan vuosihintaan. Eniten maksavat pysyvät vuosikausia. Mitä keskeisempi sijainti, sitä kovempi vuokra.

11. Suosituksia, palkintoja, kunniatauluja yms.

Suosituksia, esim. kunniatauluja, palkintoja tms. Hyvä juttu, kertovat siitä, että tavernalla on tavoite pysyä kyseisessä laatuohjelmassa. 

12. Virity puskaradion taajuudelle

ja kysy vaikkapa hotellin/supermarketin/kahvilan/leipomon/kioskin/kaupan henkilökunnalta missä he käyvät itse syömässä silloin kun käyvät/kävivät. Kysy usealta niin saat mistä valita. Kysy myös miksi he valitsevat juuri sen.

Sivulauseessa he vastatessaan saattavat paljastaa, että se on serkun tai enon taverna. Tämä maininta ei kerro ruoan tasosta mitään, mutta saattaa tuoda mukavia henkilökohtaisia kontakteja, varsinkin jos kerrot saapuneesi suosittelijan ehdotuksesta.

Trip Advisor saattaa antaa hyviä vinkkejä, mutta oma kokemukseni on, että parhaimmat paikat puuttuvat sieltä. Siellä ovat ne, joihin matkailijat helpoimmin eksyvät, mutta harvinaiset helmet ovat muualla.

Marmaran rannan taverna on auki vain kesäisin

13. Jos etsit tuoretta kalaa,

saat sitä varmimmin kalaan erikoistuneista tavernoista, mutta ilman sisäänheittäjiä! Parhaimmat kalatavernat löytyvät rannoilta hieman syrjästä.

Ruokalistalla on oltava merkintä siitä, onko kala tuoretta vai pakasteesta. Jos merkintää ei ole, voit uskoa ettei muukaan informaatio ole kovin luotettavaa. Kaupunkitavernoiden ruokalistoilla monet kalat ovat jo kasvatettuja annoskaloja ja ylen arvokkaita.

14. Opettele mezéruokailu

varsinkin jos liikut seurueessa: silloin jokainen seurueen jäsen tilaa esim. 2-3 erilaista alkupalaa (orektiká) yhteiseksi iloksi keskelle pöytää. Jos teitä on neljä, saatte näin jo kasaan 8-12 erilaista alkupalaa.

Miten kertoa tarjoilijalle, että tulevat yhteiseksi iloksi? Näytä, pyöräytä vaikka kättäsi pöydän yllä, kun annoksia tuodaan! Ei ole mikään häpeä tai kiusallinen asia tehdä näin, päinvastoin. Kreikkalaiset itse syövät näin ja kutsuvat tällaista tapaa nimellä sintrofiá.

Alkupaloja tuodaan sitä mukaa kun niitä valmistuu, vähitellen. Niiden kanssa nautitaan leipää. Alkupala-annoksissa ei ole useinkaan ottimia, ja se saa meidät hämmennyksiin: miten toimia? Ei ole tarkoituskaan tuoda ottimia.

Jokainen ottaa lautaselta oman osuutensa omalle lautaselleen omilla syömävälineillään. Ruokien jakaminen synnyttää yhteisön, sintrofian, kestiystävyyden. Vierustoverin  kanssa alkaa juttu luistaa kun on sovittava ruoan jakamisesta.

Samassa pöydässä ruokaileminen ja ruoan jakaminen saa aikaan myös oksitosiinin virtaamisen Se on se hormoni, joka yhdistää meidät lujin sitein pöytäkumppaneihin, tuo hyvän olon ja rentouttaa.

Leipä odottaa murtamistaan

15. Leipä tuodaan korissa

eikä se aina ole leikattu viipaleiksi, vain viilletty. Se ei ole huolimattomuutta vaan mielestäni korkeampaa sivistystä. Silloin joku ruokailijoista voi ottaa leivänmurtajan roolin, isännän tai emännän sijan, ja murtaa leivästä palat jokaiselle. Se kuuluu hyvään kreetalaiseen käytökseen. Tämäkin kuuluu sintrofia-ajatteluun.

Murrettu leivänpala ei ole atomistinen pala, jonka päälle voi levittää siististi levitteen ja päällysteet (ja joka pidemmälle vietynä johtaa voileipäkulttuuriin).

Murrettua palaa käytetään ruoan syömiseen! Sillä voidaan kaapia lautaselta herkulliset liemet, sen päälle voidaan nostella suupala kerrallaan vaikkapa mezépöydän tahnoja, sen päälle voi lorotella oliiviöljyä, sen saa syödä sormin: se kuuluu hyviin tapoihin.

Kahviloissa ja baareissa olet saanut juomasi viereen pähkinöitä tai muuta suolaista naposteltavaa. Jos menet turistikeskusten ulkopuolelle ja tilaat pelkän alkoholijuoman, saatat saada sen viereen pienen lautasellisen vaikkapa tikuiksi leikattuja vihanneksia, pari lihapullaa, juustopölkkyjä, korppuja, härkäpavun palon… ja kun tilaat toisen, saat lisää.

Nämä tulevat pöytään siis tilaamatta. Ne kuuluvat juoman hintaan, sillä Kreikassa ei koskaan pelkästään juoda, sen kanssa aina napostellaan. On käynyt minullekin niin, että olen kaljapullon viereen saanut kahvilassa seitsemää laatua naposteltavaa eikä lounaalle enää ole tehnyt mieli.

16. Kreikkalaiset näkevät vaivaa ruokansa eteen

Ajetaan kauemmas keskustasta pieniin, jopa syrjäisiin ranta-t ai vuoristotavernoihin. Ne hakevat kalasa joka aamuyö merestä. Omistaja saattaa olla kalastaja ja silloin hinnat ovat edullisia ja valikoima jotain ihan muuta kuin kalakaupassa.

Hyviä paikkoja on paljon etelärannikon pienissä lahdenpoukamissa. Löydät myös tavernoita, jotka kasvattavat omat kalansa, usein silloin puroforelleja tai sampia. Kokeile myös mustekaloja, esim. tuore kalmari friteerattuna on upea ja paljon maukkaampi kuin pakasteesta valmistettu.

Hiiligrillissä kypsennetty kahdeksanlonkeroinen ansaitsee erikoismaininnan, samoin seepia, kun se haudutetaan vaikkapa fenkolin kanssa padassa (seepia mureutetaan usein pakastaen se ennen käyttöä).

17. Kreikkalaiseen sivistykseen kuuluu ruuanlaittotaito ja taito keskustella siitä

Erityisesti miehet kunnostautuvat tällä alueella. Seitsemän miestä, ei-ammattilaista, saattaa keskustella innokkaasti tunnin verran kahdeksanlonkeroisen tuoreudesta kertovista merkeistä tai tunnistaa viinistä monestako lajikkeesta se koostuu.

Kreetalainen (mies) noutaa lampaanlihat teurastajalta, ei supermarketin tiskiltä. Tai vielä paremmin, tilaa lampurilta. Pakasteita hyljeksitään, eineksiä ei käytetä, valmisruokia ei osteta vaan raaka-aineita. Kotiruokakin tehdään itse alusta asti.

Kukaan ei ajattele, että se vie paljon aikaa ja sen ajan voisi käyttää paremminkin. Ruuanlaitto ei siis ole ajan haaskausta vaan kulttuuria. Korkeaa sellaista. Kuin viulun soitto.

Kaikki alkupalat keskelle pöytää kaikkien iloittavaksi

18. Varaudu näkemään vaivaa ruokapaikan eteen

vaikka vuokraamaan auto, jotta pääset vapaasti liikkumaan. Yhdistä siihen pari mukavaa pysähdystä, käy vaikka ukkokuppilassa, heittäydy juttusille, katsele maisemia, jätä auto tien vierelle ja tee pieni kävely vaikka kylän kujille, oliivilehtoihin, jokivarteen, kappelin kulmalle.

Älä ahnehdi kilometrejä äläkä syö kiireesti. Ota rauhallisesti, anna ruokailun kestää vaikkapa useita tunteja. Juttele muiden asiakkaiden, tarjoilijan, isäntäväen kanssa, kysele kylän kuulumisia. Hidas syöminen on Kreikassa korkeinta sivistystä, korkeinta kulttuuria.

19. Ja lopuksi

Kali oreksí, hyvää ruokahalua!
Huomasitko jotain tuttua tuossa toivotuksessa? Sana óreksi on samaa juurta kuin an-oreksia, ruokahaluttomuus…

Tuoreessa opaskirjassani Ihana Kreeta- läntinen Hanian alue on reittien ohella kerrottu aika monta hyvää tavernaa…

Rantatavernan pässinpäät eivät jätä isäntäväen päätoimeentulolähdettä arvailujen varaan

Miten toimit, jos maa järisee?


Viime viikkoina maa on järissyt Kreetan eteläpuolella ja Kreikan länsipuolella. Iltalehti on uutisoinut näistä. Jos olisit Kreikassa, miten toimisit, jos maa järisee? Juoksetko ulos rakennuksesta, autosta, veneestä? Suojaudutko? Miten? Mitä sitten kun lamput lakkaavat heilumasta ja tavernan lasit kolisemasta?

Kreikan matkailuministeriö on antanut ohjeita. Tärkeintä on pysyä rauhallisena. Toiseksi tärkeintä on pysyä rauhallisena pitkään, välttää paniikkia ja muistaa, että me tunnemme tavallisesti vain runsaan 4 Richterin järistykset.

Vuonna 2000 voimaan tulleiden rakennusmääräysten mukaisesti pystytetyt rakennukset on vahvistettu kestämään melko tavalliset 5 Richterin järistykset ja suuremmatkin. Kreetalla talot ovat matalia, kaupungeissakin harvoin viittä kerrosta korkeampia. Herkintä aluetta lienee edelleenkin Iraklionin seutu.

Rypyttynyttä etelärannikkoa
Kreetan etelärannikko kohoaa jyrkästi 2000 metriin Afrikan laatan työntyessä sen alle

Kun majoitut, ota selvää hotellin hätäuloskäytävistä ja portaikoista, jotta tiedät miten liikkua ja toimia, jos maa järisee ja tärähtelee lomasi aikana. Katsele huoneistoasi myös sillä silmällä, mieti mikä olisi paras paikka jos Poseidon päättää päästää villit härkänsä juoksemaan maan alla olevissa luolissa.

Me suomalaiset asumme maapallon turvallisimmalla maaperällä. Meillä ei ole korkeita vuoria, rotkoja eikä tulivuoria. Maanjäristyksetkin ovat harvinaisia. Emme ole tottuneet emmekä opppineet toimimaan silloin, kun maaperä liikkuu. Matkanjärjestäjät eivät myöskään mielellään puhu maanjäristysten mahdollisuudesta – he eivät halua pelotella ja luoda uhkia – mutta meistä on välttämätöntä ohjeistaa myös matkailijoita eikä vain henkilökuntaa. Tosi paikan tullen jokaisen on osattava toimia. Monta maanjäristystä kokeneina kokosimme alle eri viranomaisten antamista ohjeista listan:

Toimi näin, jos maa järisee ja tärisee:


Jos olet sisällä

  • pysy rauhallisena
  • suojaa itsesi menemällä polvillesi jonkun suuren muttei korkean huonekalun viereen. Pidä kiinni esim. pöydän tai sängyn jalasta, mutta älä mene huonekalun alle (varsinkaan jos rakennus tuntuu sortuvan)
  • jos tukevaa huonekalua ei ole, mene keskelle lattiaa polvillesi. Pysy mahdollisimman matalana ja peitä pääsi ja kaulasi vaikka kiertämällä käsivarret pääsi ympärille.
  • jos olet sängyssä, pysy siinä ja suojaa pääsi tyynyllä, mutta varo seiniltä tai katosta putoavia esineitä
  • pysy etäällä kaikesta mahdollisesta kaatuvasta, putoavasta tai rikkoutuvasta, kuten ikkunoista, peileistä, lampuista, kirjahyllyistä tai mistä tahansa muusta, joka saattaisi vahingoittaa sinua.
  • älä poistu rakennuksesta ellei se ole yksikerroksinen omakotitalo
  • älä mene parvekkeelle
  • älä mene porraskäytävään tai hissiin järinän kestäessä.

Jos olet isossa rakennuksessa, kauppakeskuksessa, hotellin julkisissa tiloisssa tms.

  • pysy rauhallisena
  • älä lähde ryntäämään ulko-ovelle. Paniikissa voit jäädä jalkoihin!
  • suojaa pääsi ja kaulasi vaikka laukulla
  • pysyttele etäällä suurista lasi-ikkunoista,
  • kaikesta putoavasta tai kaatuvasta
  • ulkoseinistä
  • pysy paikallasi kunnes järistys vaimenee
  • noudata henkilökunnan (hotelli) tai järjestysmiesten antamia ohjeita

Jos olet ulkotiloissa

  • mene kauas rakennuksista aukealle paikalle
  • lyhtypylväistä
  • sähkö- tai kaasujohdoista
  • puista
  • suojaa päätäsi ja kaulaasi käsivarsillasi tai vaikkapa laukullasi, takillasi tms.
  • pysy ulkotiloissa ja muista että aukiot ovat turvallisimpia paikkoja oleskella järistyksen jälkeen
  • pysy rauhallisena ja rauhoita muita

Jos olet autossa

  • pysähdy turvalliseen paikkaan
  • kauas kaikesta kaatuvasta tai romahtavasta tai pettävästä
  • älä estä muita autoja liikkumasta
  • älä aja tunneleihin, alikulkuihin, silloille, rinteille rakennetuille teille
  • varo jyrkänteiltä alas vyöryvää
  • lähde liikkeelle vasta kun ajaminen on turvallista
  • varo silloinkin siltoja, tunneleita tms. jotka ovat saattaneet vahingoittua

Jos olet rannalla

  • varo kaikkea kaatuvaa tai sortuvaa
  • poistu ranta-alueelta ylemmäs sisämaahan tsunamivaaran takia. Jos se syntyy, se ei tule välittömästi
  • pysy rauhallisena, älä panikoi


Kun järinä päättyy

  • poistu rakennuksesta aukealle paikalle
  • auta muita pääsemään ulos rakennuksista
  • älä käytä hissiä. Sähkö saattaa katketa tai olla katkeamassa jälkijäristyksen tullessa
  • muista, että jälkijäristys tai useampi on sääntö, ei poikkeus.
  • ranta ei ole sopiva aukea paikka. Siellä on tsunamin vaara.
  • puistot, suuret pihat jne. ovat sopivia paikkoja
  • käytä puhelinta vai välttämättömiin soittoihin
  • liity paikallisten seuraan, he kuuntelevat ohjeita radiosta ja televisiosta ja muista viestintäkanavista.
  • Jos tarvitset apua, soita numeroon 100 (poliisi) tai 199 (palokunta) tai kansainväliseen hätänumeroon 112. Älä välitä, ettet osaa hyvää englantia, eivät hekään sitä puhu äidinkielenään.
Tällaisia rotkoja ei synny, jos maa järisee. Tämä on revennyt miljoonia vuosia sitten.

Kreeta on oma mannerlaattansa

Kreeta sattuu sijaitsemaan Euroopan ja Afrikan mannerlaattojen yhtymäkohdassa, jossa se kelluu omana pienenä laattanaan. Afrikka tunkee sen ja Euroopan alle. Eurooppa joutuu nostamaan helmojaan juuri Kreetan kohdalla.

Tämä siirrosten alue kulkee suurena kaarena Kreikan ja Italian välisellä merialueella, kuitenkin lähempänä Kreikkaa, laskeutuu Peloponnesoksen länsireunaa, kiertää Kreetan länsipuolitse eteläiselle Libyanmerelle, kaartaa Gavroksen saaren eteläpuolelta itään ja nousee Turkkiin.

Kun toinen mannerlaatta puskee toisen alle, on maanpinnan muodoissa näkyvissä ns. lumilapioefekti. Suomalaisena tunnet sen hyvin: jos työnnät lumikolalla pehmeää lunta, rypyttyy se reunan edessä. Jokainen uusi ryppy nostaa edellisiä entistä korkeammalle. Kunnes se korkein kaatuu menosuuntaan. Sillä reunalla on loivempaa.

Jos pääsisit tarkastelemaan Kreetaa ilmasta, näkisit saman. Eteläreunalla korkeita vuoria. Pohjoisemmas mennessä loivenee. Vuoret eivät kaadu, mutta kuluvat ja kallistuvat. Jos olet asunut pidemmän aikaa Kreetalla, olet saattanut huomata, miten esim. lähirantasi muodot ovat muuttuneet muutamassa vuodessa.

Kävin viime vuonna katsomassa sitä Hersonissosin rantaa, jossa lapseni oppivat uimaan. Siellä oli kivien välissä matala allas, jossa vesi vaihtui, mutta syvyyttä oli vain puoli metriä. Se oli turvallinen ja mukava paikka. Sitä ei enää ollut. Se oli kadonnut kokonaan, samoin se pieni luonnon muovaama kivinen allas, jonka poikki kulki kolmen kiven polku ja jonka reunalla kissallamme oli tapana kalastaa… Koko kiviranta oli muuttanut muotoaan. Muutos ei ollut veden aikaansaama, se oli tektoninen.

Suurinta osaa järistyksistä et tunne. Toukokuun 9. päivänä Kreikassa rekisteröitiin lähes 60 järähtelyä, kaikki pieniä, alle 3.6 R. Seuraavana päivänä Ateenan yliopiston geofysiikan laitoksen sivuilla olevassa kartassa oli vain 35 merkintää. Yllä olevassa linkissä on hetki hetkeltä päivittyvä reaaliaikainen kartta Kreikan maanjäristyksistä.

Viime vuosina aktiivinen alue on ollut Kreetasta länteen olevalla merialueella, syvällä. Toinen lähes yhtä aktiivinen on nyt syvänne Ierapetran eteläpuolella.

Kreetallakin on sattunut historiallisena aikana yksi todella suuri järistys heinäkuun 9.päivänä vuonna 365 jKr. Sen on laskettu olleen 8,3 Richteriä ja se keikautti koko saarta. Siihen liittyi myös tuhoisa tsunami. Ja siihen päättyi Rooman valtakunnan aika Kreetalla ja Bysantin aika alkoi.

Pysytään rauhallisena, se on tärkein viranomaisten välittämä viesti. Suojaudutaan itse ja autetaan toisiamme. Myötätunto ja välittäminen auttavat meitä pitkälle tässä elämässä.

Paikoitellen pohjoisrannikkokin on jyrkkää. Tämä kuva on Sudanlahdelta.
Sudanlahden reunavuoret nousevat noin 200 metriin

Miksi Kreetalla on paljon pieniä kirkkoja oudoissa paikoissa?

Edelleenkin ihmettelen Kreetalla liikkuessani kummallisissa paikoissa noköttäviä pieniä kirkkoja. Samalla ihailen tapaa, jolla niiden paikat on valittu. Millaisia tarinoita niillä on? Miksi niitä on paljon niinkin mahdottomissa paikoissa kuin vuorten huipuilla?

Kuka niihin kiipeää? Kiivetäänkö sinne joka sunnuntaiaamu? Aasillako se pappi sinne menee? Käykö niissä joku ihan oikeasti? Pidetäänkö niissä palveluksiakin? Miten niin ne ovat yksityisiä? Mitä se tarkoittaa?

Pieni yksityinen kirkko ja hautausmaa Kandanosin jättipuiden nurkalla
Tämä vanha pieni kirkko sijaitsee itseään paljon vanhempien oliivipuiden tarhassa

                  

PALJON pieniä kirkkoja

Olet saattanut bongata useita huippuja, joiden laella olevalta kirkolta voisi aueta komea näköala, jos sinne tien löytäisi. Tai rotkonpohjan kirkkoja tai vuorenrinteen hyllyllä tasapainoilevia?  Jos siellä kerran on kirkko, niin luulisi sinne nyt tien olevan.

Mutta kun katsoo Googlen karttaa ja yrittää löytää reittiä, saattaa vetää vesiperän. Tietä ei yksinkertaisesti löydy. Miten sinne kuljetaan? Käydäänkö siellä lainkaan? Miten rakennusmateriaalit on aikanaan sinne viety, jos ei tietä ole? Paikaltako ne on kerätty?

Kreetalaisten mielen maisemaan ei kuulu asioiden tekeminen helpoksi. Päinvastoin. Jos näkee vaivaa, on saavutus arvokkaampi. Retki huipulle voisi ollakin pyhiinvaellus.

Kaukana asutuksesta olevia pieniä kirkkoja kutsutaan nimellä exóglisi, lyhenne sanoista exo-egglisia, ulkokirkko. Useimmat niistä ovat yksityisiä tai ainakin ne ovat sitä aluksi olleet. Ne on pystytetty suvun tai kylän tai yhden henkilön toimesta.

Taustalla on ollut jonkn henkilökohtainen ongelma, johon on haettu ratkaisua. Avun antaja on ollut Pyhä henkilö. Apu on koettu niin suurena, että jälkipolvillekin on haluttu jättää muistutus ratkaisusta. Etteivät unohtaisi sitä Pyhää, joka esi-isiä auttoi. Että muistettaisiin olla kiitollisia.

Näiden pienten kirkkojen synnystä kertovissa tarinoissa mainitaan uni, tai näky tai sisäinen vaatimus pystyttää kirkko. Samalla hieman jännittävän tuntuinen ja pelottava, demonien ja tzinnien asuttama paikka tulee näin pyhitetyksi. Tämä on siis lyhyt selitys, mutta tarina alkaa kaukaa, ihan aikojen alusta, ja on täynnä yllättäviä käänteitä ja muodonmuutoksia. Metamorfooseja kreikaksi.

Monet jo kivikautisten asukkaiden palvontapaikat jatkoivat pyhinä paikkoina läpi minolaisajan, mykeneläiskauden, roomalaisajan ja nyt niissä on kristillinen pyhättö. Paikka on pysynyt samana, ongelmakin on pysynyt suurinpiirtein samana kaikki vuosituhannet, vain palvonnan kohde on vaihtanut ulkoasua.

Me luterilaiset miellämme, että kirkko on yhden Jumalan palvelemista varten, mutta nämä pienet kirkot onkin nimetty Pyhien (= pyhimyksien) tai pyhien tapahtumien mukaan. Kun on monta auttavaa Pyhää, on myös paljon kirkkoja. (Ortodoksit huomauttavat, että he eivät käytä sanaa pyhimys vaan sanaa Pyhä. Sanalla pyhimys on painolastia ja he liittävät sen roomalaiskatolisuuteen ja Simon Templeen.)

Miksi PIENIÄ kirkkoja?

Kirkkojen pienuus on monen asian summa. Olisi helppoa sanoa, että suuria kirkkoja rakennettiin ekalla bysanttilaiskaudella (365 – 824), mutta pieniä kirkkoja toisella bysanttilaiskaudella (961-1204).

Niiden väliin asettuu Kreetan emiraatti, siis se aika, jolloin arabit pitivät saarta hallussaan. Heitä kutsutaan mieluummin saraseeneiksi, muhamettilaisiksi merirosvoiksi. Bysantti onnistui heittämään heidät saarelta 961, mutta Kreeta oli kovin köyhtynyt. Niin kirkotkin pienenivät. Tuon aikaisia kirkkoja on saarella vielä paljon, mutta monet ovat huonokuntoisia.

Bysantin jälkeen saarta hallitsivat venetsialaiset. he olivat roomalaiskatolisia, kielsivät ortodoksisen kirkkohallinnon, mutta sallivat kirkkojen rakentamisen. Köyhän ortodoksiväestön kustantamat kirkot olivat pieniä, mutta komeus saattoikin olla sisäpuolella. Tuolta ajalta Kreetalla on muutaman hyvän kirkkomaalarin, kuten Joannis Pagoménosin, mestarinäytteitä.

Pienet kirkot on rakennettu ja nimetty lukemattomien Pyhien mukaan. Merten rannoilla on Pyhän Nikitaksen kappeleita, hänhän suojelee merirosvoilta. Pyhä Johannes Rigologos (=Vapisija) varjelee malarialta. Hänelle pyhitettyjä kirkkoja on runsaasti akselilla Jorjúpoli-Armeni- Kalives, onhan siellä ollut soisia alueita.

Pyhä Haralambos on saanut kirkkoja sinne, missä rutto on jyllännyt. Pyhän Nikolaoksen kirkot ovat lähes järjestään meren rannalla ja Pyhän Antin löytää luolista.

Turkkilaiseen aikaan (1669-1898) maata omistaneet ortodoksit pystyttivät kirkkoja omille mailleen. Taustalla oli maaomistukseen ja verotukseen liittyvä laki, jonka mukaan islaminuskoinen ottomaanivaltio ei voinut pakkolunastaa sellaista maata, jolla sijaitsi vääräuskoisten uskonnonharjoittamiseen liittyvä rakennus. Kirkon piti vielä olla pieni, ja jos se sai luvan kellotapulin pystyttämiseen, oli sen oltava matalampi kuin minareetti.

Yksityinenkin henkilö voi nykyäänkin rakentaa kirkon. Mutta jos sen haluaa pyhittää, pitää sille hakea lupa alueen mitropolista ja samalla lahjoittaa kirkko maineen piispanistuimelle. Vain tällaisissa kirkoissa voidaan viettää panijiriä, ristisaattoa. Se on kerran vuodessa tapahtuva juhla, jota juhlitaan silloin kun on kirkkoa varjelevan Pyhän muistopäivä eli kalenterin nimipäivä.

Voit lukea lisää näistä kirjasta Koko kylän pidot..

Pyhä Katariina, huipulla Sfakian Anópolin takana. Kirkolta alkaa polku alas Lutroon ja rannaton meri näkyy hienosti.

Paljon pieniä kirkkoja, paljon Pyhiä

Mennäänpä taaksepäin ajassa pari tuhatta vuotta ja vähän enemmän. Kreetalla oli jo minolaisaikaan ollut kirjava joukko jumalattaria ja jumalia hoitelemaan monenlaisia pulmia.

Oli pääjumala Dias, josta myöhemmin tuli Zeus, oli tämän aviopuoliso Rhea, oli merten isoäiti Posedaeja, oli taivaan jumalatar Ourania, oli käärmejumalattaria, oli synnytyksessä naisia auttava Eileithia, oli Diktinna-Britomartis ja maaäiti, jonka syliin kuvattiin pieni poika.

Avarasyliset ja vieraanvaraiset kreikkalaiset asuttivat jumalansa Pantheoniin (= kaikki jumalat). Sinne mahtui mukaan myös iso joukko muunmaalaisia. Sitten tuli kristinusko. Ja vaatimus yhdestä jumalasta. Miten kävi?

Tavallinen kansa oli tottunut hakemaan apua monenkirjavalta auttajajoukolta. Yksi osasi lapsenpäästön, toinen varjeli satoa, kolmas paransi silmän, neljäs piti myrskyt loitolla, viides heinäsirkat ja kuudes kulkutaudit.

Vanha kaarti, uudet vaatteet

Nyt tämä vanha jumalkaarti puettiin uusiin kuteisiin, ne saattoivat muuttua naisesta mieheksi ja saada uuden nimenkin, mutta ennen kaikkea ne saivat uuteen aikaan päivitetyt ominaisuudet. Kaikkien näiden kerrosten alta pilkahtelee väliin vieläkin vanhoja hameenhelmoja. Väliin luulen näkeväni muinaisten jumalattarien vilauttelevan nilkkojaan kaapujensa alta.  

Oppimattomat maalaispapit eivät olleet turhan tarkkoja opin puhtauden suhteen – elettiin kaukana kirkkoisistä ja näiden käskyistä ja kirkolliskokouksista. Niin Neitsyt Mariasta tuli Panagiá (=kaikki pyhät) eikä Ajía María, yksi Pyhä. Hyvä yritys, mutta ei se ihan niin kuitenkaan mennyt.

Jumala itse tuntuu nielaisseen ihan kokonaisena Zeun, joka Kreetalla edelleenkin tunnetaan nimellä Dias, vieraanvaraisuuden jumala. Zeus oli taivaiden valtias, sään ja ukkosen herra. Sateen langetessa saattaa kuulla vanhan väen vieläkin sanovan ´jumala sataa´. Ja kun Psiloritiksen rinteiden lammaspaimen vannoo puhuvansa totta, ei hän vanno sitä käsi Raamatulla ja Jumalan nimeen, vaan edelleenkin Diaksen!

Dionysos (=Diaksen synnyttämä) viinin ja viininkorjuun jumala on nyt Ajíos Dionysios ja säilyy nimissä Sissi ja Dennis. Ikivanha meren jumalatar joutui vaihtamaan sukupuolta ja muuttui Poseidoniksi ja vähitellen Pyhäksi Nikolaokseksi, merta kyntävien suojelijaksi.

Auringonjumala Helios ajoi tulisilla vaunuillaan taivaankannen poikki ja niin Ilias hänen jalanjäljissään nousee vuoren huipulta tulivaunuissa taivaaseen joka heinäkuun 20. päivänä. Sitä juhlitaan monilla vuorenhuipuilla, mm. Jukhtasvuorella Iraklionista etelään Arhánesin viininviljelyalueen keskellä.

Metsästyksen ja villin luonnon suojelijatar oli minolaiseen aikaan Diktinna, Dikti-vuorella syntynyt, joka päivitettiin myöhemmin muotoon Britomartis ja Artemis. Mutta vajaat parituhatta vuotta sitten tämäkin entinen nymfi vaihtoi sukupuolta ja hänestä tuli mies, Pyhä Artemis. Nykyään nimi Artemis voi olla myös naisen nimi, vaikka se onkin s-päätteinen maskuliiniseen tapaan.

Myös Dimitra, viljan ja kasvillisuuden jumalatar, on muuttunut mieheksi. Hän ratsastaa mustalla hevosella ja tuo talven Dimitris-nimisenä 26.10. Hänet yhdistetään nykyisin oliivinkorjuun aloittamiseen ja sateiden tuloon. Dimitriksen vastapari on Pyhä Jorgos, 23. huhtikuuta, siis puolta vuotta aikaisemmin/myöhemmin valkoisella hevosella saapuva kesäkauden aloittaja.

Jorgon haarniskaisen virkapuvun alta saattaisi paljastua entinen Hefaistos. Monet muutkin jumalat kulkevat valepuvussa, joten heitä saattaa olla vaikea tunnistaa parin tuhannen vuoden ikäisissä rievuissaan, ja jotkut ovat paenneet maan alle.

Tällaisen kohtalon on saanut Afrodite, joka tosin esiintyy joskus naisen nimenä. Pyhä Katariina on ottanut hoitaakseen Afroditen vakavampina pidettyjä tehtäviä. Lisäksi kerrotaan, että maaäidin rinnuksilla aterioinut poikalapsi eläisi edelleen ja olisi perinyt nimensä äidiltään (=Khrist).

Pienen kirkon ikonostaasi voi olla näin karu. Vasemmalla Pantokrator, oikealla Ajíos Ioannis Prodromos eli Johannes Kastaja

Miksi kannattaa opetella tunnistamaan kenelle kirkko on pyhitetty?

Tunnistaminen saattaa antaa sinulle uuden näkökulman kreetalaisuuteen. Alat ehkä hahmottaa piilossa olevia voimavirtoja, niitä jotka ovat vaikuttaneet siihen, kenen apua on kaivattu.

Tarpeet ovat olleet hyvin arkisia. Pyhän Mamaksen pienet kirkot ovat ja olivat ennemminkin lampaiden juottopaikkoja kuin hartauden harjoittamiseen tarkoitettuja, haarniskapukuista siivekästä arkkienkeli Mikaelia on tarvittu riitoja ratkomaan ja Mikaelin jalkojen juuresta lammasvarkaudesta epäilty saattoi hakea turvaa.  

Jos kirkon nimi ei näy opastuskylteissä eikä kartoissa, helpottuu tunnistaminen jos pääset kirkkoon sisälle. Ikonostaasi pystytetään tietyn säännön mukaan: keskellä on kuninkaan portti.

Sen oikealla puolen ensimmäisenä on Pantokrator (=Kaikkivaltias) ja hänestä seuraava on se, jolle kirkko on pyhitetty. Ikonissa lukee usein nimi, tosin se saattaa olla vanhahtavin kyrillisin kirjaimin.

Ikonien maalaus noudattaa tarkkoja sääntöjä, kullakin Pyhällä on omat symbolinsa ja niiden tunteminen helpottaa tunnistusta. Jos haluat oppia lisää, ota kuva ikonista ja etsi sen avulla vastaavanlaisia netistä. Tai aloita vaikka https://iconreader.wordpress.com/-sivustolta tai https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_pyhimyksist%C3%A4. Huomaa että roomalaiskatolisilla on usein samoja Pyhiä.

Usein on niin, että lähikylissä on tiheässä kyseisen Pyhän nimelle kastettuja. Nimi on saattanut periytyä suvussa kauan, sillä lapset saavat nimen usein isovanhemman mukaan. Nimeä kantavat kokevat kirkon omakseen ja siitä tulee paikka, jossa käydään nimipäivänä ja suurina juhlina, siellä käydään vihillä ja kastetaan omat lapset.

Mistä tiedän milloin juhlitaan panijíriä?

Kirkolla saatetaan myös viettää panijiriä (=kaikki kiertää kirkon ympäri) kerran vuodessa Pyhän nimipäivänä. Sen yhteydessä on usein isohko kansanjuhla, joko aattoiltana tai seuraavana päivänä tai iltana. Niitä organisoivat kyläyhdistykset, yksityiset (kirkonrakentajat), kylän tavernat jne.

Panijirit ovat avoimia kaikille. Rohkeasti vaan mukaan!  Kirjassani Koko kylän pidot kerron miten naapurikylän Manolis näki unessa isoäitinsä, joka saattoikin olla Pyhä Paraskeva ja millainen kirkko ja panijiri siitä seurasi.  Myös kirjassa Pyhät pässit vieraillaan useammassa kuin yhdessä panijírissä.

Löydät lisää tietoa Kreetalla juhlittavista Pyhistä sekä kokonaisen Pyhäin kalenterin uudesta opaskirjastani Ihana Kreeta – läntinen Hanian alue. Siihen on listattu useimmat Kreetan vuosittaiset panijirit ja paikat.

Panijirien yhteydessä järjestettävät iltajuhlat keräävät runsaasti väkeä. Niiden pitopaikkana voi vuorenhuipun lisäksi olla kirkkoaukio tai muu (lähellä) sijaitseva suurempi (ulko)tila, johon lähiravintolat ja kahvilat kattavat pitkät pöydät. Tai sitten kyläyhdistys hoitelee tarjottavat. Useimmiten tarjoilut ovat maksullisia, mutta edullisia.

Ruokalista on yksinkertainen, etukäteen valmistettu menu, joka sisältää tavallisimmin muutaman mezeen, pääruuan ja salaatin sekä vettä. Oluet ja viinit jokainen tilaa erikseen. Tanssittamisesta huolehtii tunnettu muusikko yhtyeineen ja ilonpito jatkuu myöhään.

Paikallisissa lehdissä (esim. Ta Haniotika Nea) on organisoijien ilmoituksia lähipäivien panijireistä. Jos et itse osaa lukea kreikankielisiä ilmoituksia, pyydä hotellin respaa avuksi tai kysy paikallisilta olisiko lähialueilla lomaviikollasi sopivaa tilaisuutta.

Seuraa myös tolppailmoituksia, joissa on suuri valokuva liiransoittajista ja sen alapuolella kerrotaan päivämäärä ja paikka. Valokuvaa se ja kysy joltakulta mitä-missä-milloin.

Vasemman puoleinen ilmoitus kutsuu soitannolliseen iltajuhlaan Fanurioksen päivän aattona 26. elokuuta Ajíi Pantesin kylään. Oikeanpuoleinen Vafésin kylään Johannes Rigologosin panijíriin 28.8.

Helppo ja antoisa retki – kiveen kaivettu luostari

Kauas ei tarvitse mennä. Voit tehdä helpon ja antoisan retken Ajía Irínin kiveen kaivettuun nunnaluostariin Rethimon kaupungin takaisille vuorille. Hyppää punaiseen kaupunkisaittareita ajavaan bussiin, sillä pääset helpoimmin! Kiveen kaiverretusta luostarista on hienot näköalat ja voit vaikka jäädä lounaalle naapurikylään yhden bussikierroksen ajaksi!

Bussi ajaa luostarin eteen. Jos haluat pidemmän vierailuajan, kerro bussinkuljettajalle. Tai kerro, että kävelet viereiseen Russospitin kylään ja syöt siellä ja palaat vasta seuraavalla kierroksella. Tarkista kuitenkin aika vielä kuljettajan kanssa!

Oven edustalla on mustista ja valkoisista rantakivistä koottu herkän kaunis mosaiikki kynnysmaton tilalla. Ei siihen raski jalkojaan pyyhkiä, niin kaunis se on. Helteisenä päivänä sisätilojen varjo ja viileys on helpotus, se on lahja, armo, siunaus, rakkaus, lempeys, se hellii paahteesta varjoon tulevaa.

Kiveen kaivettu

Kävin syyskuussa. Avoimen oven edessä päivysti kissa. Se kuitenkin vilahti sisään kun vieraita tuli. Sain oppaakseni ujon nunna Prodromin. Hän kertoi, että samalla kun turkkilaiset tuhosivat Arkadin luostarin vuonna 1866, tuhottiin tämäkin. Se oli jo toinen hävitys eikä se enää toipunut.

Pyhälle Irenelle omistettu luostari on saaren vanhimpia, ehkä jo 900-luvulta, mutta varmasti1300-luvulta. Tuhoutuneen ja tyhjäksi jääneen luostarin kunnostustyöt alkoivat 1990 ja se sai valmistuttuaan vuosittain jaettavan Europa Nostra-tunnustuksen upeasta entisöinnistä. Luostari ei ole mahtipontinen ja suuri vaan herkällä vaistolla kaiverrettu kuin kameekoru.

Piha on kaunis ja henkii harmoniaa, silmät lepäävät yksityiskohdissa. Muratti kiertyy kauniisti keljan kiviseiniin ja harmaan nukan peittämät juorun lehdet heijastavat valopisaroita iltapäivän varjossa. Kiven pinta on harmaantunut vuosisatojen kuluessa ja kohta jo kiiltää. Kiveen kaivettu on ihmisen mittapuulla ikuinen.

Kun kuljet pihalla, katso tarkkaan. Kirkon seinä, allasi oleva piha ja viereinen seinä ovat samaa yhtenäistä kiveä. Kirkko on kaivettu kiveen, poistettu se mikä oli liikaa, kaiverrettu kirjaimellisesti. Pienessä keljassa asui 1600-luvulla erakkomunkki, nyt siihen on haudattu rakastettu mitropoliitta. Ennen tuhoa luostarissa asuivat munkit, nyt sen on nunnien hoidossa.

Kevään 2019 tuhot luostarin mailla

Seinä ja lattia ovat samaa kiveä
Huomaa, miten seinät ja lattia on kaivettu kiveen…

Mesaran tasangolta kotoisin oleva luostarin johtajatar, igumenia, kutsui aikanaan maanviljelijäisänsä avuksi, kun nunnat olivat ostaneet kaksi peltoa. Isä tuli traktorilla ja muokkasi pelloista oliivitarhat. Vuosia niistä saatiin öljyä ja se oli nunnien talouden tärkeä selkäranka. Mutta kevään 2019 sateissa osa puista ja pelloista vyöryi alas. Öljyä ei ehkä saada jokuseen vuoteen. Lisäksi lyhin tie Retímnosta luostariin on poikki. Turisteja ja muita kävijöitä ei tule entiseen malliin.

Alhaalla kaupungissa tien alkupäässä, siellä missä kyltit ovat, ei tien puuttumista kerrota, ja niin minäkin pääsin autolla kukkuloille kiivetessäni näköetäisyydelle mutten perille. Viimeisessä mutkassa oli rinne valahtanut tielle. Niissä on täytynyt kadota todella paljon oliivipuita ja rinnepeltoja, niin suuri on haava kukkulan kyljessä. Etsin kiertotien, joka kulki Milin rotkon reunaa ja kääntyi sitten Russóspitiin kiertoajelubussia seuraten. Viiden kilometrin matka onkin nyt kymmenen ennen kuin tie taas on kunnossa.

Tämä oli tien kunto 2019, mutta puuttuva pätkä on luvattu valmiiksi vuoteen 2020 mennessä. Silloin matka ylös luostariin lyhenee ja retki on entistä helpompi ja varmasti antoisa!

Luostarissa on naisenergiaa..!

Kirkossa odotti yllätys. Se oli täynnä hyvin kauniita ikoneita ja puuleikkauksia. Hartaudella valmistettuja. Osa holveistakin oli maalattu vastikään. Tyyli on tyystin erilainen kuin miesmaalareilla, nämä kuvat ovat herkkiä, pastellisia, selvästi naisellisia, keveästi soljuvia, kuin kevättuulen henkäys. Yksi nunnista on kirkkomaalari. Noita kattoja ei maalata tikapuilla seisten. Ne pitää maalata joko selällään tai kyljellään telineellä maaten tai ehkäpä joskus istuenkin. Kasvoille ja vaatteille putoaa maalia. Joka kerta pensseliä kastettaessa pitää nousta ja vaihtaa asentoa. Jokainen uusi värierä pitää sekoittaa ja hiertää ahtaassa tilassa, sen jälkeen keplotella uuteen makuuasentoon. Entä miten kaarevassa pinnassa toteuttaa perspektiivin niin, että se näyttää oikealta myös silloin kun lattialla seisten tähyää korkeuksiin pää kenossa? – Oi, hänen olkansa ja selkänsä ovatkin jatkuvasti kipeinä, tunnustaa nunna Prodromi.

Nunnat maalaavat myös ikoneita, jopa tilauksesta, ja heidän pienestä myymälästään voi vaikka tilata nimikkoikonin. Siellä on myös ihan oikeita käsinmaalattuja, mutta myös edullisempia nykytekniikoilla valmistettuja.

Nunnilla on myös muut kädentaidot hallussa. Myymälässä on kauniita liinoja, kangaspuissa kudottuja kuvioita reunoillaan. Pitsejä. Kirjailuja. Solmeiluja. Biologinunnan valmistamia shampoita, voiteita, tuoksuja sekä kirkkaanvihreää likööriä, jossa maistuu ja tuoksuu tuoksupelargonia.  Yöpöydälläni on nyt pullo rauhoittavaa öljyä, josta tipan sivelen nukkumaan mennessäni iholle. Näen unia matkoista kauas hieman outoihin maisemiin. i

Annan vinkin: hyppää Rethimnossa Vageliksen punaisen kiertoajelubussin kyytiin ja aja hop-in-hop-off-bussilla koko iso kierros. Se kestää puolitoista tuntia ja pysähtyy myös Ajía Irinin luostarin portilla. Voit hypätä pois ja jatkaa matkaa seuraavalla vuorolla, mutta kerro sen kuljettajalle. Käy luostarin myymälässä ja ilahduta nunnia ostamalla pieni matkamuisto tai toinenkin. Jos puolentoista tunnin kierros luostarissa tuntuu liian pitkältä, voit palata kävellen pari kilometriä läheiseen Russóspitin kylään ja sen tavernaan, jonka edestä myös pääsee bussiin.

Huomaat samankuin minäkin. Ei tarvitse mennä kaus, kun on jo käynyt kaukana, aikojen takana, rauhoittavassa maailmassa.

Tavernan omistajalla on hymy herkässä
Russóspitin tavernassa saa aurinkoisen palvelun ja hyvää ruokaa luostarikäynnin päätteeksi

Onko sinun kreikkalaisessa salaatissasi fetaa?

Voi miten hyvältä se salaatti maistuu! Kypsänpunaiset tomaatit, itkevä kurkku, makeaa sipulia, lautasen pohjalla juustonmuruja öljyssä, johon voi dipata leipää! Se juustokimpale on joka kerta erilainen. Väliin se on valkoista ja suolaista, väliin lohkeilevaa, väliin juusto taas on pehmeää, hapahkoa ja tarttuvaa. Päällä tuoksuvaa oreganoa tai timjamia. Oliiviöljyä. Salaatin nimikin vaihtelee, väliin se on kreikkalainen, väliin kreetalainen tai sitten ruokalistalla on molemmat. Onko niillä eroa ja jos, niin mitä? Ja miksei se kreikkalaisen salaatin juusto olisi fetaa?

Ohrakorppu ja pehmeää juustoa, lasi retsinaa…

Mistä Kreetan juustot tehdään?

Lampaankellojen kilinän kuulee vaikkei lampaita näkisikään. Niitä Kreikassa on enemmän kuin missään muualla Euroopassa. Ne selviävät vuorilla ja kivikoissa, löytävät eväänsä ihan itse ja pysyvät laumoissa ja laitumella ilman paimenta koko päivän. Lypsyllekin ne osaavat tulla itse oikeaan aikaan vaikkeivät kelloa tunne.

Niistä saadaan maitoa ja lihaa, ei villaa. Maito on rasvaista (noin 8 %), siinä on paljon kaseiinia ja valkuaista ja se sopii erinomaisesti juustojen tekoon. Vuohistakin saadaan maitoa, mutta siinä rasvaa on puolta vähemmän. Vertailun vuoksi: lehmänmaidossa rasvaa on noin 3,4 %. Jokaisessa laumassa on myös joitakin vuohia ja niin maitokin on sekoitus molempia.

Keväisin olet varmaankin nähnyt uuhen vieressä karitsan tai kaksi. Ne hakeutuvat emon utareihin useasti päivän aikana. Emo on poikinut vuoden vaihteessa. Karitsalla on yksinoikeus maitoon helmi-maaliskuulle, jonka jälkeen vasta aloitetaan lypsäminen.

Maitoa saadaan vain keväästä syksyyn. Silloin on juustonvalmistuksen sesonki. Kevään herkkua ovat muutaman päivän säilyvät tuoreet ja pehmeät juustot. Lisää säilyvyyttä saadaan, jos juusto voidaan hapattaa. Niitä on monen nimisiä, kuten mizithra, hapanmizithra, anthótiro, malamá, malaká, tirozúli ja pikhtógala.

Juuston teko voi olla näin yksinkertaista
Paimen valmistaa tuorejuustoa vastalypsetystä maidosta

Kreikkalaisen ja kreetalaisen salaatin erona on juusto

Kreikkalaisen salaatin yleinen kutsumanimi on horiatikí eli kyläsalaatti (χωριό, χωριατικη= kylä, kylä-). Siihen tulee tomaattia ja kurkkua suurina lohkoina, sipulia sekä jotain sesongin vihreää (paprikaa/kaalia/portulakkaa tms.), lisäksi oliiveja ja fetaa. Päälle lorotellaan oliiviöljyä ja viinietikkaa.

Kreetalainen salaatti on edellisen muunnos. Tomaatin, kurkun ja sipulin lisäksi siinä on ohrakorppua joko pieninä tai isompina paloina. Jokunen oliivi. Juusto on pehmeää murustuvaa tai takertuvaa tuorejuustoa. Kevyesti suolattua. Joko vähän hapatettuna tai sitten ei lainkaan. Näiden lisäksi siinä saattaa olla oliivien lisäksi kaprista, persiljaa, paprikaa, portulakkaa tai jotain muuta ruohon oloista. Oliiviöljyä tietty.

Valkoista juustoa tomaattisalaatissa
Valkoinen juusto tai kruunaa tomaattisalaatin

Miksei salaatissa ole fetaa?

Nimitystä feta saa käyttää vain, jos se on tietyllä tavalla, tiettyjen lammas- ja vuohirotujen maidosta valmistettu tietyillä alueilla Kreikassa. Kreeta ei ole tässä luettelossa. Muilla alueilla samalla tavalla valmistetun nimi on salaattijuusto tai valkoinen juusto tms. Sana feta tarkoittaa siivua, viipaletta.

Juustonvalmistuksessa käytetystä maidosta saa olla vuohenmaitoa korkeintaan 30 %, loput rasvaisempaa ja valkuaispitoisempaa lampaanmaitoa. Valkoinen juusto, se ´feta´, säilötään suurina suorakaiteen muotoisina kimpaleina suolaveteen tai heraan noin kolmeksi kuukaudeksi. Rasvaa tässä kuorettomassa juustossa on noin 45 %.  Mitä vähemmän rasvaa, sitä kuivempaa ja lohkeavampaa se on.

Kreetalla salaatissasi ei siis ole fetaa. Saaren valkoinen juusto ei ole virallisesti fetaa. Juustokanisterin päällä lukee tavallisimmin ´lefkó tiri´, valkoista juustoa. Saarella myydään ja salaattiin laitetaan sitä mitä saari tuottaa.

Mutta jos menet juustotiskiltä valitsemaan tuliaisia, löydät kyllä fetaa. Jokaisen kimpaleen vieressä olevassa kyltissä kerrotaan hinnan lisäksi maakunta tai tuottaja. Jos pyydät, saat kyllä maistaa; se helpottaa valitsemista. Jos kerrot, että aiot kuljettaa sen tuliaisina kotimaahasi, pakkaavat he kyllä sen huolella. Suolainen juusto ei hätkähdä, vaikka toisit sen ilman kylmäpakkausta.

Suolaamaton mizithra säilyy vain muutaman vuorokauden

Pehmeät jälkiruokajuustot ja spagetin kruunaaja

Hapattamaton mizithra, lumivalkoinen herajuusto, tavallinen itäisellä Kreetalla, elää vasta nyt kylmäkuljetusten aikakaudella renesanssiaan, sen säilyvyys on noin kolme päivää. Mizithra syödään usein sellaisenaan, jälkiruokana tai välipalana. Sen kanssa tarjotaan lusikkamakeaa, petiméziä, hunajaa ja pähkinöitä, marmeladeja ja hillottuja hedelmiä. Rasvaa tässä juustossa on noin 16 %. Italialaisen keittiön ricotta on lähellä.

Läntisellä Kreetalla mizithran näköinen juusto saa nimen anthótiro, se valmistetaan kokomaidosta ja se on mizithraa rasvaisempaa. Molemmat voidaan kuivattaa suolalla, jolloin säilyvyys pitenee puoleen vuoteen ja nimenä on edelleen anthótiro! Kuivattuna tötterönä se muistuttaa pientä linnoitustornia ja on usein tyhjiöpakattu. Siinä on voimakas tuoksu ja maku, joka pyörii kielellä kauan.

Vuolen siitä ohuita lastuja paperissa kypsytettyjen vihreiden parsojen päälle tai salaattiin. Säilöttyä portulakkaa ja anthótiroa, makeaa päärynää ja anthótiroa – taivaallista. Jos tätä säilöö oliiviöljyyn, säilyy se huoneenlämmössä vuosia.

Spagettia kreikkalainen kutsuu makaroniksi ja raastaa sen päälle kasan valkoista juustoa, juuri tätä kuivaa anthótiroa, jota italialaiset kutsuvat nimellä ricota salata. Etelä-Italia oli aikanaan osa bysanttilaista kulttuuripiiriä kuten Kreetakin, siinä yhteinen nimittäjä samanlaiselle juustonvalmistukselle.

Tavallinen tapa nauttia suolaista juustoa on upottaa se linssikeittoon

Mutta mitä se salaatin päällä oleva pehmeä juusto sitten on?

Kreetalaisen salaatin päälle kasattu pehmeä juusto on anthótiron hapatettu versio. Happamuuden aste vaihtele, mutta useimmiten se on melko kevyesti hapatettua ja suolattua, sen pyöreä maku houkuttelee tomaatista ja kurkusta uusia uusia vivahteita, sen happamuus sopii helteiseen päivään, se jopa sammuttaa janoa.
Paitsi salaattiin kreetalaiset käyttävät tätä juustoa piiraisiin, kalitsúnia, sitä syödään sellaisenaan hunajan kanssa, sitä levitetään leivälle, sillä hunnutetaan paksimadi, kasteltu ja voideltu, tomaatilla päällystetty ohrakorppu.

Keltaiset juustot

Silloin kun kaikkea maitoa ei tarvita tuorejuustojen tekoon, tehdään kypsytettyjä juustoja, kuten graviéraa, kefalogravieraa, kefalotíriä ja kaséri-juustoja. Niistä suosituin on graviéra, iso keltainen kiekkojuusto. Siinä on pieniä reikiä ja miellyttävä aromi. Juustokaupoissa on usein tarjolla montaa makuvahvuutta, on kolmen kuukauden ikäistä mietoa vaalean keltaista, on puolivuotista ja vahvaa vuoden ikäistä tai vanhempaa. Kaikkia näitä voi säilöä oliiviöljyyn, jolloin juusto säilyy vaikka kuinka kauan avaamattomana. Silloin nimenä on ladotíri.

Niin, ja se saganaki, paistettu juusto, tavernoiden suosituin alkupala! Se tehdään, se aito, vain ja ainoastaan gravierasta. Ei mistään muoviin pakatusta helposti sulavasta, jonka päällä lukee saganaki-juusto. Ei niissä ole makua, ne ovat kalpeita kopioita aidoista. Hyvässä saganakissa on rapea pitsinen pinta, ihan kuin tiukka korsetti, mutta kun se avaa, valuu sisältö lautaselle. Mmm…
Sana saganaki ei tarkoita juustoa vaan kahden korvan uuniastiaa, jossa juusto tehdään. Myös fetan voi siinä kypsentää, lorauttaa öljyä eristeeksi, upottaa hieman bukovoa, tulista paprikaa mukaan ja vielä muutaman halkaistun kirsikkatomaatin..!

Hyvää ruokahalua! Kalí oreksi!

Öljyyn säilötty garviéra säilyy vuosia

Lisää kreetalaisia reseptejä löydät keittokirjastani .

Jos haluat mukaan Lazy Day-keittokursillemme, sitten kun niitä taas pääsemme järjestämään, seuraa niitä tältä sivustolta kohdasta Päiväohjelmat. Tai tule korjaamaan viiniä kanssamme 9. päivä syyskuuta. Silloinkin syömme hyvin.

Tiesitkö, että Kreetalla on 2 kevättä peräkkäin?

Unikkopelto Kalivesin takana jokilaakossa
Kreetan kevään parhaimmistoa ovat unikkopellot

Minulta kysytään useasti: millainen on kevät Kreetalla? Ja aina vastaan yhtä ymmyrkäisesti:  öööö… tuota…! Vastaaminen ei ole helppoa, kun oman laskutapani mukaan vuodessa on kaksi kevättä. Ensimmäinen kevät tulee syys-lokakuussa, kun sateet alkavat, silloin kun me odotamme talvea alkavaksi täällä Suomessa. Kreetan toinen kevät, noin 5 kuukautta myöhemmin, on kiihkeä ja intensiivinen vaihe, jolloin luonto kilpailee kukkaan puhkeamisessa. Kumpi on oikea? Vai kuuluvatko ne yhteen? Vai olisiko puhuttava pitkästä vihreästä talvesta, jonka alku on hidas ja loppu hurmioituneen vauhdikas?

Kumman kevään sinä olet kokenut?

On hieno hetki kun syykuun lopulla tukahduttavan, pitkään jatkuneen kesän jälkeen taivaalla soutavat ensimmäiset pilvet! Ne ovat olleet poissa 4-5 kuukautta, joten usko tai älä, niitä ehtii jo kaivata. Ensin on vain muutama poutapilvi korkealla. Pohjoispuolen merellä horisontissa saattaa näkyä pilvirintama, mutta se pysyy paikallaan eikä ryömi kohti. Kreikan mantereen yllä on jo matalapaineita, mutta vielä menee kuukausi ennen kuin ne uskaltautuvat meren yli Kreetan pohjoisrannikolle.

Syyskuussa on keskimäärin 5 pilvistä päivää, joista sateisia on 2-3. Sipulikasvit heräävät ensimmäisten joukossa. Niille riittää yökaste. Korkeat jättimerisipulit peittävät rinteet. Kivien koloissa kukkivat ensimmäiset syklaamit ja krookukset, katseilta piilossa molemmat.  

Lokakuussa sateiden määrä lisääntyy. Aurinko paistaa jo sen verran viistosti ja lyhyemmästi, että illat ovat viileitä. Sade kastelee maan nopeasti ja muutaman päivän päästä hento vihreä ruoho itää asfaltin reunoilla. Siellä se ruoho ensimmäisenä näkyy. Osa lehtipuista pudottaa lehtensä samaan aikaan kun ruohovartiset kasvit heräävät. Päivä päivältä vihreys leviää ja kasvaa korkeutta, pian se jo peittää rinteet ja kivikot. Mutta sää kylmenee. Kasvu jatkuu mutta hidastuu. Sataa, tuulee, on viileää. Yksittäisten  sadepäivien sijaan tulee matalapaineita, monen päivän ketjuja.

Vuodenvaihteen jälkeen alkaa uusi vaihe

Tammikuu on usein kylmin ja vetisin, mutta helmikuussa talvi nöyrtyy, etelätuulet lämpimine sateineen saapuvat. Luonto karistaa puuduttavan hitaan energian niskastaan, lämmin sade tuo ripeyden, kasvit alkavat innolla työntää nuppujaan. Puut, pensaat, ruusut ja ruohovartiset puhkeavat kukkaan järjettömällä vauhdilla. Osa talvehtineista linnuista lähtee ylittämään pohjoista merta ja tilalle tulee uusia eteläisen meren ylitettyään. Päivät ovat sokaisevan kirkkaita, illat vielä viileitä.

On olemassa sanonta, jonka mukaan kesä, kalokéri (=hyvät säät) alkaa silloin kun viikunassa on täysi lehti ja loppuu, kun se lehtensä pudottaa. Tämä tarkoittaa toukokuun ja lokakuun välistä aikaa.

Mistä nämä ihanuudet löytyy?

On vaikea uskoa, että kesäisin niin kuiva saari voi olla näin villinä kukinta-aikaan! Kreetalla on muuten yli 200 endeemistä, so. ainoastaan tältä saarelta tavattavaa kasvia.

Kun lähdet laaksoihin ja kyliin niin jokaisen mutkan takaa avautuu entistä kauniimpi näkymä. Taustalla lumihuippuiset vuoret, kirkkaansininen taivaan kaari korkealla, valkoiset iirikset etualalla. On sinisiä peltoja, punaisia peltoja, keltaisia peltoja, valkoisia peltoja. Ei tiedä mitä eniten ihailisi, mistä ne kauneimmat kuvat ottaisi. Ja lintujen taukoamaton sound track helisee korvissa koko ajan.

Ylätasangoilla, joista lumi on juuri sulanut, on alppikasveja, tulppaaniniittyjä, sinisiä vuokkoja ja punaisia, isoja leinikkejä keltaisina ja valkoisina ryppäinä, kukkivia pensaita, pioneja… Sinne me talutamme kanssamme kevään kukkamatkoille osallistuvat.  Runsaus on ylitsevuotavaa. Ei uskoisi, että kaikki tämä ihanuus kuihtuu pois toukokuussa.

Lähde kävelemään ulos luontoon, pois kylien keskustoista. Etsiydy rannoille, rantaniityille. Vuokraa pyörä allesi. Pysähdy ja haistele, kuvaa ja kävele, tutki, kumarru ja poimi pieni kimppu. Saatat löytää unikkopellon tai kirjokohokin peittämän rannan. Hanki kasvikirja tai lataa puhelimeesi sovellus, joka auttaa sinua nimeämään löytöjäsi! Ota kuvia, mene lähelle, vielä lähemmäs! (Minä käytän PlantNet-sovellusta).

Vuokraisitko auton ja uskaltautuisit sisämaahan?  Kukkivia niittyjä, keltaisia rinteitä, punaisia gladioluksia oliivipuiden alla. Mikroilmastot vaihtelevat kylästä kylään. Keltainen nuokkukäenkaali on valloittanut oliivilehdot. Valkoinen saunio ja bellis, tuhatkaunokki ovat ottaneet haltuunsa kiviaitojen reunukset ja keltaiset kakkarat joutomaat. Jalkaudu, pysähdy tien varteen, lähde lyhyelle tutkimusmatkalle kävellen. Ei kukaan pahastu siitä, että kuljet hiekkateitä tai että taivuttelet appelsiinipuun kukkivia oksia nenäsi eteen!  Tai että alat tanssia punaisen unikkopellon reunalla! Siitä vaan! Tai lähde kanssamme viikoksi kukkivalle Kreetalle (xx matkan linkki) kun sen taas seuraavan kerran organisoimme! Mutta ei hätää, vaikka kukkamatkaa ei olisikaan, et voi matkoillamme välttää kevään kauneutta, viemme sinut  retkille hienoille paikoille! 

Ellet uskalla auton rattiin, hyppää bussiin. Mieluummin sellaiseen, joka lähtee sisämaahan ja nousee vuorille.  Niissä näkee enemmän kuin turistirannikkoa edes takaisin sahaavissa. Bussien aikataulut löydät https://www.e-ktel.com/en/services/dromologia. Tuo sivu on englanninkielinen ja voit sieltä vaikka printata itsellesi aikataulut. Käy Paleóhorassa, sen retken teet päivässä. Tai ota Haniasta bussi Sujiaan (Sougia) tai Hóra Sfakíoniin (Chora Sfakion). Saat muitakin elämyksiä kuin kukkivia niittyjä!

Villipäärynä täydessä kukassa
Villipäärynä täydessä kukassa Aradenan rotkon reunalla
taustanaan Valkoiset vuoret

Että minnekö sitä sisämaassa menisi? Tästä löydät aika monta kivaa reittiä!

Maalauksen matkassa 3.-10.5.2020

Kuvailmaisun iloa ja värien voimaa Vamosissa (myös Vedamaalausta)

Viikko kokoaa yhteen meidät kuvailmaisun ja taiteen ystävät. Voit tulla mukaan elämäsi ensimmäiselle maalauskurssille tai sitten ties kuinka monennelle. Löydät uutta, syvennät aikaisempaa kokemustasi ja ennen kaikkea – osaat ja onnistut varmasti.  Maalaamisen lisäksi pääsemme retkille ja seikkailemaan Vamosin kotifarmimme lähellä ja vähän kauempanakin oleviin kyliin ja niiden elämään. Nautimme kuuluisasta hyvästä kreetalaisesta ruuasta. Ja annamme sielun levätä saaren lämmössä keväisen kauniissa miljöössä.

Maalauspäivinä pääset tutustumaan ja kokeilemaan erilaisia helppoja tekniikoita ja innostavia tapoja tehdä kuvia. Löydät itsellesi luontaisen ilmaisun tavan ja kädenjäljen. Pidempään maalausta harrastaneena saat uusia tulokulmia ja sisältöjä omaan työskentelyyn. Ohjelmassa on kevyttä teoriaa, innostavia harjoituksia sekä aiheissa mukana ripaus Kreetan mytologiaa. Kurssia ohjaa taiteilija ja kuvailmaisun opettaja Kirsi Ryynänen.

Viikon ohjelma

Tulopäivä sunnuntai 3.5.2020. Saapuminen Hanian kentälle joko Norwegianin tai Finnairin aamulennolla noin klo 10.00. Kuljetus Vamosiin, jossa majoitumme.  Syömme tavernassa yhteisen lounaan, tutustumme toisiimme ja menemme siestalle. Illalla kokoonnumme farmilla, tutustumme työskentelytiloihin ja nautimme yhdessä iltapalaa.

Maanantai 4.5. Aamiainen omaan tahtiin tai tavernassa. Työskentelyä.  Lounas. Työskentelyä. Iltäkävely paikallishistorian valossa vanhankylän kujilla, mahdollisesti uimaretki sekä illallinen naapurikylässä.   

Tiistai 5.5. Aamiainen kuten yllä. Työskentelyä. Kevyt lounas. Työskentelyä. Illalla retki Paimenten luo vuorille ja siellä runsas ateria.

Keskiviikko 6.5. Aamiainen tuttuun tapaan. Työskentelyä. Lounas farmilla. Työskentelyä. Käydään illalla uimassa.

Torstai 7.5. Aamiainen tuttuun tapaan. Työskentelyä. Lounas farmilla. Työskentelyä. Iltaretki Surin naapurikylään, käydään ihmettelemässä sen kivestä kasvavia iäkkäitä ja graafisen kauniita oliivipuita, joita voimme luonnostella, ja sieltä uimaan ja syömään…

Perjantai vapaapäivä 8.5.

Lauantaina 9.5. retkipäivä. Lähdetään heti aamiaisen jälkeen ja suunnataan etelärannikolle. Noustaan Askífun ylängön kautta ylös Kallikratiin ylängölle, jossa käydään yrttikahvilassa, jaloitellaan tasangolla ja laskeudutaan Miriokefálan kautta Argirúpoliin ja syödään lopuksi värikkäässä Arkudenassa ´maailman paras ateria´. Sitten Vamosiin pakkaamaan…

Sunnuntaina 10.5. Aamiainen omaan tahtiin ja lähtö kentälle klo 8

Matkan hinta riippuu majoitusvaihtoehdosta:

   880 €  jaettu 2h huone  
   980 €  oma huone
1 070 €  oma pieni huoneisto
   940 € / hlö, oma pieni huoneisto kahdelle

Hintaan sisältyy
– majoitus valitussa huonetyypissä
– lentokenttäkuljetukset
– viikon ohjelma retkineen
– oppaan ja matkanjohtajan palvelut
– ohjelmassa tummennettuna merkatut ateriat – pruukaavat olla runsaita.. – opetus, 4 kurssipäivää  

Hintoihin eivät sisälly
– lennot, matkavakuutus, aamiainen

Lisämaksusta
50 € / vko, runsas maalaisaamiainen tavernassa

Farmillla majoitumme huoneistoihin, joissa on kaksi kahden vuoteen makuuhuonetta ja ne ovat kahdessa kerroksessa, makuuhuone/kerros ja kussakin oma kylpyhuone. Alakerrassa ovat terassi ja tupakeittiö ja
yläkerrassa parvekkeet. Jos haluaa majoittua omassa pienessä huoneistossa, se sijaitsee n. 700 – 800 metrin päässä alempana kylällä.

Kysythän tarvittaessa tarkennuksia!

HUOM!
Matkalle mahtuu 7 lähtijää ja matka toteutuu, jos lähtijöitä on vähintään 5.
Matkan peruutus- ja muut ehdot määräytyvät Finnairin ja Kreetan maku Oy:n yleisten ehtojen mukaan.

Maalaustarvikkeet ja välineet: Jokainen työskentelee kurssilla omilla väreillä ja välineillä. Suosittelen akryylivärejä, ne ovat helppo- ja monikäyttöiset. Mikäli väri-maailma on sinulle uusi, niin autan mielelläni hankinnoissa. Pienellä varustuksella pääsee hyvin alkuun ja nyt on hyvä varustautua ”matkapakkauksella”.

Siveltimiä erilevyisiä, palettiveitsi, pieni tela, kertakäyttölautasia, akvarellipaperia ja vaikka muutamia valmiiksi päällystettyjä kovapohjia ja muistiinpanovälineet voi olla mukana. Kurssipaikalla on astioita vedelle ja sivellin-huoltoon.

Otathan yhteyttä Kreetan Makuun, jos haluat lisää tietoa kohteesta tai majoittumisesta. Jos taas haluat lisää tietoa kurssin sisällöstä, ota yhteyttä kirsi@piitta.fi