Kirjoittamisen iloa aarteiden saarella – vapaudu kirjoittamisen lukoista

Kurssi sisältää paljon kirjoittamisen harjoituksia NLP-menetelmiä hyödyntäen sekä seikkailuja, elämyksiä ja ihanaa ruokaa.

Voit tulla kurssille työstämään omaa tekstiäsi tai verryttelemään kirjoittajan taitojasi. Kurssi on Vamosin kylällä ja koulutustilat sijaitsevat idyllisellä maatilalla.

TULOPÄIVÄ 02.10.2018

  • Tuloateria valmiina lautasella huoneistoissa odottamassa, sillä monet ovat matkustaneet koko yön
  • Kokoontuminen illansuussa farmilla, tulo-info virvokkeineen, orientoituminen paikkaan ja viikkoon, lyhyt luento ja tehtävä
  • Kävelemme kylän läpi tavernaan, jossa syömme illallisen

TOINEN PÄIVÄ, 3.10.

  • aamiainen klo 8.30-10 tavernassa, josta omatoiminen siirtyminen kokoustilaan farmille
  • miten aloitan kirjoittajan päivän hyvin?   Kirjoittamisen lukot ja miten pääsen niistä yli?
  • Yhteinen omakustanteinen lounas
  • Tunteet kirjoittamisen takana ja mitä niille voisi tehdä? Mikä minua estää kirjoittamasta tai kirjoittamasta eri tavalla kuin ennen?
  • iltaretki oliivitarhaan, jonka päätteeksi nousemme ylös vuorille paimenten luokse illalliselle

KOLMAS PÄIVÄ, 4.10.

  • aamiainen tavernassa
  • rajoittavat uskomukset kirjoittamisen esteenä. Kirjoitusharjoitus ja sen purku
  • lounas farmilla
  • kävelykirjoittamista: kuljetus lähikylään (rantakylään sään salliessa), jossa harjoitustehtävä ja sen purku, pulahdus mereen ja lopuksi illallinen kylän tavernassa

NELJÄS PÄIVÄ, 5.10.

  • aamiainen
  • Mistä iloa ja innostusta, kun kirjoittaminen tökkii? Mistä aikaa kirjoittamiseen? Lähdetään retkelle Argirúpoliin ottamaan asiasta selvää. Harjoituksia. Neitsyeiden lähde, lyhyt kävely, lounas, Ajia Dynamin dynaamiset lähteet ja kahvit kyläkahvilassa. Harjoitus. Paluu Vamosiin

VIIDES PÄIVÄ, 6.10. sunnuntai, vapaapäivä.

  • Rannat ja lähikylät odottavat tai voit suunnata ostoksille kulttuurikaupunki Haniaan. Merjalta voit kysyä etukäteen loistavia vinkkejä paikoista, jonne matkailija ei tavallisesti löydä!

KUUDES PÄIVÄ, 7.10.

  • aamiainen
  • kirjoitusharjoitus Vamosin kylällä
  • omakustanteinen lounas
  • harjoituksen purku ja asiaa kirjoittamisesta. Illalla syödään yhdessä Vamosin tavernassa

 

  • SEITSEMÄS PÄIVÄ, 8.10.
  • aamiainen
  • yhteenveto viikosta
  • yhteinen lähtöjuhla, aloitetaan valmistelut hyvissä ajoin porukalla ja viritetään tilan ulkouuniin tulet, tehdään piirakoita ja ruokaa yhdessä, syödään ja juhlitaan

KAHDEKSAS PÄIVÄ, 9.10.

  • aamiainen
  • paluukuljetus kentälle, bai-bai!

 

MAJOITUSVAIHTOEHDOT JA KURSSIMAKSUT

Hinta määräytyy majoitusvaihtoehdon mukaan. Osallistujat majoittuvat vierastaloissa, joissa 2-3 makuuhuonetta, keittiönurkkaus ja oleskelutila, kylpyhuoneet, terassit ja/tai parvekkeet. Vierastalot sijaitsevat joko farmilla (koulutuspaikka) tai kylässä, max. n. 1 kilometrin etäisyydellä farmista. Katso tästä majoitusvaihtoehtoja! 

 

Majoitusvaihtoehdot ja kurssimaksut:

– Kaksi henkilöä / makuuhuone isommassa huoneistossa 1205€ / henkilö
– Yksi henkilö / makuuhuone isommassa huoneistossa 1275€ / henkilö
– Yksi henkilö pienessä huoneistossa (yksi makuuhuone, jossa parisänky) 1380€ / henkilö
– Pariskunta pienessä huoneistossa (yksi makuuhuone, jossa parisänky) 1240€ / henkilö

 

Kurssimaksuun sisältyy:

– kirjoittajakurssi
– lentokenttäkuljetukset Hania-Vamos-Hania
– majoitus
– aamiaiset
– lulopäivän lounas
– 5 illallista, joista osa retkien ja iltaohjelmien yhteydessä (omakustanteiset ruokajuomat)
– 3 retkeä
– läksiäisjuhla

Huomioitavaa

Suosittelemme Norwegianin aamulentoa klo 7.05 Helsingistä Haniaan. Se laskeutuu klo 11 ja olemme sitä vastassa. Muista noutamisista sovitaan erikseen.

Jokainen ostaa ja varaa omat lentonsa sekä mahdolliset jatkokuljetukset kotimaassa. Me järjestämme lentokenttäkuljetukset. Voit niin halutessasi tulla saarelle jo aiemmin ja ilmestyä Vamosiin vasta kun kurssi alkaa. Tai voit jäädä saarelle vielä muutamaksi päiväksi. Meiltä saa vinkkejä!

Tulopäivän lounasta lukuun ottamatta lounaat eivät sisälly kurssimaksuun.

Ilmoittautuminen

Koulutukseen otetaan 12 osallistujaa ilmoittautumisjärjestyksessä.

Ilmoittaudu Terhi terhi@metsaanmeni.fi, kysy 050 5829623

Virallinen matkanjärjestäjä on Kreetan Maku Oy

 

Lue vielä nämä!

Matkat – Yleistä

 

Kyläreissuja pyhimysten luo

 

Tulevaa Kreetan länsipään opaskirjaa varten olen koonnut juhlakalenteria, siis sellaista, jossa on paitsi kreetalaiset juhlapyhät, myös tärkeimmät panijírit. Nehän ovat pyhimysjuhlia, siis pyhimyksen nimipäiviä. Nimipäiville ovat kaikki tervetulleita. Ei tarvitse olla uskovainen tai harras kirkossa kävijä, ei suinkaan, uteliaisuus riittää. Näitä pyhimysjuhlia on ympäri vuoden, onhan nimipäiviäkin. Eivätkä pelkästään pyhimykset juhli, vaan ne kaikki, jotka ovat saaneet nimensä kyseisen pyhimyksen mukaan. Kreetalaiset tuntevatkin pyhimyksensä hyvin ja siis nimipäivänsä myös. Syntymäpäiviä ei ole tapana juhlia, vain nimipäiviä. Ortodoksinen kirkko osaa näissä nimipäiväjärjestelyissä olla hyvin maanläheinen, vai mitä sanot seuraavasta: maaliskuun 25. päivä juhlitaan Neitsyt Marian ilmestystä. Maria siis sai tietää olevansa raskaana. Siitä on yhdeksän kuukautta jouluun. Maaliskuisena Marian-päivänä viettävät nimipäiviään naimattomat Mariat. Naineiden Marioiden nimipäivä on elokuun 15. päivä.

Helmikuussa, 40 päivää joulusta, vietetään Jeesuksen kirkottamisen juhlaa, ypapantia. Vastasyntynyt siis vietiin temppeliin siunattavaksi. Tämän tapauksen muistoa juhlitaan Kreetalla mielenkiintoisessa paikassa, jossa ovat päällekkäisinä kerrostumina sekä kivikautiset uskomukset että mytologia että ortodoksisuus, kaikki tiiviisti yhteen kietoutuneina.

Paikka on Arkudiotissan eli Karhuttaren luola Akrotírin niemimaalla Guverneton luostarin naapurissa. Luolassa on vanhastaan palvottu Artemis-jumalatarta, jonka tiedettiin huolehtivan metsästäjistä, villieläimistä, luonnosta ja kuun kierrosta. Näin myös naisen kierrot, raskaus ja synnyttäminen kuuluivat Artemille. Yksi luolan stalagmiiteista muistuttaa suurta karhua, yhtä Artemiin ilmenemismuodoista, onhan karhua pidetty hyvänä lapsiaan puolustavana äitinä. Kreikkalaisessa mytologiassa karhut suojelivat vastasyntynyttä Zeus-lasta. Tästä ne palkittiin ja niistä tuli Ursa Major ja Ursa Minor taivaalle eli iso ja pieni otava. Arkudiotissan luolan suuaukolla olevassa kirkossa Jeesus-lapsen kirkottaminen on siis päivän teemana 2. helmikuuta. Joskus vielä menen mukaan!

Panijírit vetävät minua puoleensa siksi, että jaksan edelleenkin hämmästellä kuinka hienoihin paikkoihin kirkkoja on rakennettu. Niitä on rotkoissa, kallionkielekkeillä, luolissa, tasapainoilemassa kahden kiven päällä, vuorten huipuilla, lähteiden nurkalla, ruusutiheikköjen suojassa, meren rannoilla, oudosti kasvavien plataanien alla, tammimetsiköissä…Niiden rakentamisen eteen on nähty vaivaa. Ne kertovat historiaa. Niitä kannattaa opetella lukemaan. Jos noista ajoista ei meille ole muuta konkreettista jäänyt kuin nuo kirkot, niin miksemme raottaisi niiden ovia ja samalla kurkkaisi menneisyyteen, sinne josta tulemme?

Olen ihmetellyt miksi Kalivesin lähialueilla on tavallista tiheämmässä Johannes Teologin kirkkoja, siis hänen, joka kirjoitti ilmestyskirjan Patmoksen saarella. Vasta menneenä syksynä sain vinkin: niiden tiheyteen vaikutti se, että Kalivesin yläpuolisilla kukkuloilla Apterassa sijaitseva luostari toimi Patmoksen luostarin alaisuudessa. Se  oli alueen tärkein uskonnollinen keskus eikä siis ihme, että uusia lähelle nousseita kirkkoja pyhitettiin omalle hyvin tunnetulle Johannekselle.

Kalívesin kylän entisillä takamailla on myös yllättävän monta Johannes Rigologosin kirkkoa. Kukas hän sitten on? Rigologos, Vapisija, on Johannes Kastaja, jonka ruumis tarinan mukaan jäi vapisemaan mestauksen jälkeen. Tästä vedettiin se johtopäätös, että Johannes voisikin auttaa kaikkia niitä, jotka vapisevat malarian kourissa kovassa kuumeessa. Niin näitä kirkkoja löytyy kylistä, joissa malariaepidemioita esiintyi säännöllisesti. Johannes Rigologos seuraa aikaansa ja suojelee nykyään myös Parkinsoniin sairastuneita.

Kun ennen aikaan ei tauteihin ollut kummoisiakaan parannuskeinoja, ymmärtää hyvin, että kulkutaudit olivat pelättyjä ja kaikki mahdollinen apu otettiin vastaan. Lääkelaatikko ja annostelulusikka kourassa kuvattua Pyhää Panteleimonia on myös huudettu avuksi moneen vaivaan, sen kertoo jo pyhimyksen nimikin (pan+eleimon=kaikki kulkutaudit). Ja sitten Haralambos! Hänelle pystytettiin kirkkoja aina ruttoepidemioiden jälkeen, Haralambos kun suojelee siltä. Hänen tulisi varmaan päivittää osaamisensa, rutto kun on kovasti harvinaistunut.

Korjaus: sain kommentin, jonka mukaan pan+eleimon ei olekaan kaikki kulkutaudit, vaan kaikki siunaus! Ja minä kun olen harahaoppia levittänyt ainakin 20 vuotta. Pyydän anteeksi. Aina pitää tarkistaa, sen tässä oppi! Kiitos korjauksesta, Jukka Jauhiainen!

Mitäs sanot, alkaako pienten kirkkojen kutsu houkuttaa?

Surín tarha

Surín tarha,  noin 400 luomupuuta, 27 puuta kummeille

Lajike: tsunati ja hontroelia ja koroneiki, korjataan viimeistään vuodenvaihteessa

Öljyssä on  tuoreen oliivin terävä maku, paljon lehtivihreää ja loppupäässä pippurisuutta. Öljyn maku pehmenee noin kolmessa kuukaudessa korjuusta.

Valkoiset vuoret-kakku

 

  • vegaani hedelmäkakku kreetalaiseen tapaan jouluajan herkutteluun

 

Perinteiset kuivat kakut ovat palanneet takaisin trenditietoiseen keittiöön. Kaivoin koneeni uumenista suosikkini, vuosia sitten Vamosissa saamani reseptin fanurópitasta, Fanurioksen kakusta. Siellä sitä on ollut tapana leipoa silloin kun jotain on kadonnut. Pyhä Fanurios sitten faneróni eli näyttää missä kadonnut piileksii. Nykyisin Fanurios on laajentanut konsultointiaan käsittämään myös kaivatun tai puuttuvan asian toteuttamiseen. Viime kesän pyhimysjuhlassa kaipailtiin työpaikkaa ja aviopuolisoa, stressivapaata aikaa, ympärivuotista työtä. Minä toivon joulurauhaa.

Minusta tämä kakku on niin mainio, että on sääli leipoa sitä vain Fanurioksen päivänä.  Kakussa on kaikki hyvän ja pehmeän, suussa sulavan hedelmäkakun ainekset, sellaisen, joka vain paranee odottaessaan. Kaiken lisäksi se on täysin vegaani ja siitä huolimatta/juuri siksi maukas. Hedelmävalikoimaa voi vaihdella oman makunsa mukaan, vaihtaa rusinat aprikooseihin tai luumuihin tai ripotella joukkoon kuivattuja karpaloita väriä antamaan. Granaattiomenan punaiset siemenet tuovat joulun värejä. Tässä reseptissä yhdistyy Välimeren hedelmätarhojen runsaus ikiaikaisten maustekaravaanien aarteisiin.

Tätä kakkua tehdessäsi voit samalla opetella uuden tavan nostattaa kakku: siihen tarvitaan sekä soodaa että leivinjauhetta, mutta ei kananmunia. Ja oliiviöljyä, sekin toimii nostatusaineena!

MUTTA: Valitse kunnon oliiviöljy, sellainen, jossa tuoksuu vihreä ruoho ja appelsiinitarha…Jos valitset halpaöljyn, pilaat kakkusi, mutta jos otat kunnon öljyn, saat kaksi bonusta. Ensinnäkin: öljy toimii nostatusaineena!  Ihan totta. Sen saavat aikaan hyvän oliiviöljyn tokoferolit. Samalla tokoferolit toimivat kakussa antioksidantteina estäen sen hapettumista eli pilaantumista. Oliiviöljyyn leivottu säilyy kauemmin tuoreena kuin voilla leivottu.  Eikä oliiviöljy tuoksu läpi, jos se on kunnollista. Pitäisikö sanoa: kreetalaista.

Voi sijasta rasvana on siis oliiviöljy ja sitä menee vähän, vain noin 80 grammaa eli yksi desi. Se on vähän tavallisiin kuivakakkuihin verrattuna.

 

Valkoiset vuoret-kakku

  • 1 dl oliiviöljyä
  • 2 dl sokeria
  • 2 dl appelsiinimehua (n.2 isoa appelsiinia)
  • kahden kolmen appelsiinin raastettu kuori
  • 1 tl soodaa
  • 1 tl kanelia
  • 1 tl neilikkaa
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 150 g rusinoita/pilkottuja taateleita tai aprikooseja/kuivattuja karpaloita
  • yksi omena hienoksi hakattuna
  • 1,5 dl saksanpähkinöitä
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 6-7 dl vehnäjauhoja

 

Sekoita sokeri ja oliiviöljy sekaisin puuhaarukkalla ja anna aineiden liota jonkin aikaa. Seos ei vaahdotu, mutta sokeri liukenee hiukan.

Raasta sillä aikaa appelsiinit ja purista niistä mehu. Mittaa se. Ellei koossa ole ihan täyttä määrää, älä hätäile, laita vähemmän jauhoja tai sekoita vaikka tilkka vettä mehuun.

Pilko aprikoosit tai taatelit ja sekoita niihin 1 rkl jauhoja.

Pilko omena pieniksi paloiksi tai raasta se hyvin.

Muserra saksanpähkinät karkeaksi rouheeksi elleivät ne jo ole.

Laita taikinakulhoon pohjalle mehu ja lisää siihen sooda. Sekoita. Seos kuohuu paljon, joten astian pitää olla iso.

Lisää öljy-sokeri mehu-soodaan, lisää mausteet, sekoita, jotta maut aukeavat.

Lisää omena, kuivat hedelmät sekä pähkinät.

Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja lisää niitä, kunnes taikina on niin paksua, että se vielä juuri ja juuri on juoksevaa.

 

Kaada taikina voideltuun vuokaan. Kreetalla vuoka voidellaan niin, että ensin se öljytään joka kantilta, mutta sen verran niukasti, ettei valuvia öljytippoja jää vuokaan. Reunoille ripotellaan sokeria jauhojen sijasta niin paljon kuin reunoilla pysyy. Sulaessaan sokeri muodostaa kakun pintaan hienon rapean kuoren ja antaa karamellisoidun sokerin aromin.

Kakkua paistetaan noin 45 minuuttia 180 C-asteeseen esilämmitetyn uunin alatasolla.

Kreetalaiseen tapaan kakku paistetaan uunivuoassa, ei siis kakkuformussa. Päälle ripotellaan tomusokeria…

 

Miten kävi?

 

Kakku tuli uunista hyvin kohonneena ja sain ulos vuoastaan melko ehjänä, malttamaton kun olen. Mitä nyt jokunen rapautuma oli reunoilla ja yksi lohkeama. Päätin korjata asiaa kuorrutuksella. Tein sen tomusokerista ja appelsiinimehusta. Minusta kakku alkoi näyttää Valkoisilta vuorilta jyrkkine rinteineen varsinkin sen jälkeen kun olin saanut Kreetalta puhelun, jossa kuulin, että vuorille oli satanut lumipeite. Löydät lisää kreetalaisen keittiön reseptejä täältä: 

Lisää oliiviöljystä

Lisää tarinoita Valkoisilta vuorilta 

ja muista pyhimysjuhlista 

 

Syväsukeltamassa

Street view-ominaisuus Googlen kartoissa päästää kurkkaamaan vuorenreunan yli  polulla, joka kulkee Agios Joanniksen kylästä alas Agios Pavloksen suuntaan. Libyanmeri taustalla.

 

Olen tällä foorumilla jo kertonut, että kirjoitan uutta opaskirjaa. Edellinen ilmestyi vuonna 2002, joten on jo uuden aika.

Noh, olen rajannut kirjan käsittämään vain Hanian läänin, noin suurin piirtein. Tämä ei välttämättä tarkoita, että nyt synnytettävä kirja olisi numero yksi ja että tulevina vuosina synnyttäisin vielä kakkosen ja kolmosen saatikka nelosen. Huh. Katsotaan miltä maailma ja elämä näyttää silloin kun tämä on valmis.

Olen yrittänyt olla lyhytsanainen ja niin sivuja on tulossa noin kolmesataa. Kunnioitettavat kolme sataa. On kuvia, on karttoja, on paljon uusia paikkoja, uusia ennen kertomattomia tarinoita, on ainakin kaksi hyvää hakemistoa, sana- ja käsiteselityksiä ja neljätoista reittiä, paljon vinkkejä ja kaikki Hanian alueen panijiirit! Menossa on kolmas talvi tämän tietokirjan kanssa.  Ei kirjan tekeminen paljoa muuta vaadi kuin takapuolta ja hyvää liimaa, jolla takapuoli liimataan tuoliin kiinni. Että jaksaa istua, että päättää jatkaa silloinkin kun eteneminen on suossa tarpomista. Käden ulottuville tarvitaan monta pinoa hyviä hakuteoksia, sanakirjoja ja googlen käyttötaitoja. Olen viime aikoina kehittynyt paljon kreikankielisten hakutermien keksimisessä ja löytämisessä.

Voi kuinka monta kertaa olen lähtenyt etsimään jotain tiedon murua varmistuakseni faktoista ja sitä tehdessäni eksynyt kauas yksityiskohtien syvyyksiin ja harhapoluille. Olen käynyt virtuaalimatkalla jopa kiinalaisessa kirjastossa etsimässä kreetalaisen sokerinvalmistuksen alkulähteitä ja löytänyt etsimäni.

Olen oppinut patikoimaan Kreetan etelärannikon vuoristopolkuja virtuaalisesti. Oi, miten hienot mäntymetsät löytyvät kun laskeutuu Agios Joanniksesta alas Agios Pavlokseen ja miten Libyanmeri säihkyy puiden takana. Polku on kapea mutten kompastunut kertaakaan eivätkä jalat kipeytyneet. Gingiloksellakin kävin, virtuaalisesti. Makea reitti. Ja toki olen virtuaalisti ollut googlen matkassa monessa mutkassa, tosin ihan pienille teille ei silläkään pääse. Monta asiaa on ollut mahdollista tarkistaa googlen kartoista. Sellaista mahdollisuutta ei ollut kesällä 2001, jolloin edellistä opaskirjaa kasasin.

Nyt viime päivinä olen perehtynyt saaren pyhimysjuhliin, juhlaperinteeseen, tapoihin, paikkoihin ja itse pyhimyksiin. Pyhä Athanasius Aleksandrialainen, oikeamielinen kauan kärsinyt Job, Santa Klaus, Pyhä Vasilis ja Neitseen monet kasvot ovat tulleet tutuiksi näiden viimeksi kuluneiden päivien aikana, kun olen etsinyt pyhimyksiin liittyviä tarinoita ja kartalta kirkkoja, joissa panijiirejä eli muistojuhlia eli pyhimysjuhlia eli ristisaattoja eli praasniekkoja vietetään. Kreetalaiset sanovat olevansa kovin maallistuneita, mutta pyhimysjuhlien määrä on ällistyttävä. Hanian läänin luettelo on peräti kahdeksan sivun mittainen. Miten suurin osa niistä sattuukin elokuulle, kesälomien aikaan? Isoilla paikkakunnilla niihin liitetään monenlaisia festivaaleja, mutta kun menee pienen kylän panijiriin, saattaa saada kutsun pöytään, kuten minulle kävi kerran pienessä Platanos-nimisessä etelärannikon kylässä, jossa oli enää yksi ainoa asukas. Meitä kirkkokansaa oli kolmisenkymmentä ja kaikki me ahtauduimme vanhan paimenen pieneen asumukseen syömään ja juomaan. Ei hän kaikkea tarjonnut, järjestäjinä oli joukko entisiä kyläläisiä, jotka olivat tulleet avuksi ja teurastaneet edellisenä päivänä vuohen ja lampaan. Pilahvi oli hyvää, ja sen hyvyys on näiden kansanjuhlien onnistumisen mitta.  Kukaan ei kysy oliko lammas hyvää tai vuohi, vaan oliko pilahvi kunnollista!

Eilen illalla kävin Kofinasvuoren huipulla toteamassa, että on se, on se sellainen kuin minolaiset väittivät, kaksihuippuinen. Tammikuussa aurinko nousee sen huippujen välistä, jos seisoo katsomassa Festoksen palatsin pihalla. Samalla otin selvää kummallisesta puusta, pyhän pidetystä, jonka marjoja Pyhän Ristin panijiriin kiipeävät pyhiinvaeltajat poimivat Kofinasin rinteiltä. Puu sattuu olemaan sama orapihlaja, jota kasvaa Kera Kardiotissan luostarin nurkalla ja jonka kuivattuja marjoja hankin juuri pussillisen, ne kun teeksi haudutettuna laskevat verenpainetta, joka pyrkii nousemaan silloin kuin peffa on liian tiiviisti tuolissa. Näin siis minolainen puiden ´palvonta´ jatkuu tänäkin iltana Nokialla, kun kohta menen keittämään iltateen. Kaikkea sitä oppii.

Hyvän Sydämen luostarissa

 

Kera Kardiótisa/ Panajiá Kera oli varhaisimpina Kreetan-vuosinani usein pysähdyspaikkani matkalla Lasíthin ylätasangolle. Ensimmäisellä käynnilläni 1985 muistan etsineeni vessaa. Tiesin, että jossain se on, ja availin ovia. Erään ruskeaksi maalatun metallioven päällä oli risti. Ovi oli tiukassa, mutta antoi lopulta periksi. Ei sen takana vessaa ollut vaan piilossa ollut cocacola-automaatti! Se toimi ja sain pullon juotavaa, mutta asia huvitti minua niin paljon, että otin valokuvan. Samassa paikalle tuli nunna, joka hyvin vihaisesti komensi minut pois automaatilta ja lukitsi oven. En vieläkään tiedä keitä varten automaatti oli, mutta pari vuotta myöhemmin se oli kadonnut.

Luostarin löytää itäpäästä saarta Lasithia ympäröivien Diktivuorten länsireunalta noin 50 km Iraklionista. Joko poikkeat päätieltä Hersonisosin risteyksessä ja lähdet sisämaahan tai sitten nouset Mallian rampista ensin ylös Mohoksen kylään. Siellä Goniesin kylän laidalla oliivitarhoissa tiet yhtyvät ja jatkavat nousuaan Krasin kylän ohitse kunnes Keran luostari jää rinteelle tien sivuun.  Se on pieni varsinkin jylhien vuorten rinnalla, rakennukset ovat pieniä mutta harmonisia, alueen kellanpunaisena hohtavasta kalkkikivestä ja tiilestä tehtyjä. Ihan vain näköalojen takia kannattaa paikassa poiketa, istahtaa hetkeksi kivipenkille sypressien juurelle kukkien ja solisevan veden rauhoitettavaksi. Jos turistibussit ovat tyhjentäneet lastinsa luostariin, ei rauhasta voi hetkeen puhua, mutta onneksi busseilla on kiire jatkaa matkaa ja rauha palautuu.

Kera on muunnos sanasta kirá, mikä tarkoittaa rouvaa ja viittaa siis Neitsyt Mariaan. Ihan koko nimi Kera Kardiótissa tarkoittaa Hyvän Sydämen Neitsyttä. Nimikkoikonissa neitsyt pitelee Jeesus-vauvaa sydämensä edessä. Luostari on rakennettu vuoden 921 jälkeen, mutta viimeistään 1200-luvun alussa. Tiedetään, että sen freskot on maalattu 1300-1400-luvulla.

Onnistuimme tulemaan niin ettei paikalla ollut muita. Paikan valtiaana esiintyi isokokoinen stressaantunut nunna, joka piti huolen siitä että varmasti maksoimme sisäänpääsystä, että puheäänemme olivat hiljaisia emmekä ottaneet valokuvia.  Hän papatti taukoja pitämättä luostarin tarinan, joka on samanlainen kuin monen muunkin kappelin tai luostarin: ensin ihmeitä tekevän pensaassa riippuneen ikonin löysi paimen, joka rakensi sille kappelin. Sitten se syystä tai toisesta vietiin muualle kolme kertaa, tässä tapauksessa Konstantinopoliin (nyk. Istanbul), josta se aina palasi takaisin. Viimeisellä kerralla palatessaan sillä oli mukana ketjut, joilla se piti sidottaman ikonostaasiin. Nekin ovat ihmeitä tekevät. Ketjut riippuvat ikonostaasin vieressä seinällä ja nunna halusi minun koettelevan niitä ylleni. Arvelin hiljaa mielessäni hätähätäisesti pakotetun ripustamisen ennemminkin kuluttavan ketjujen voimia, jollakulla toisella saattaisi olla niille parempaakin käyttöä ja kieltäydyin nunnan mieliharmiksi. Siinä samassa nunnan taskussa ollut vanha nokialainen puhelin pärähti kovaäänisesti soimaan. Tunnussävelenä oli liturgia, mikäpä muukaan. Nunna kääntyi ja poistui asioilleen, me saimme vartioimatta kulkea kirkossa ja pihalla.

Tosiasiassa ihka oikeita Hyvän Sydämen ikoneita on kaksi. Vanhemman ryösti venetsialainen viinikauppias vuonna 1498 ja vei sen Roomaan, jossa se on nykyään Chiesa San Alfonsossa. Se on Hyvän Sydämen sisarkunnan nimikkoikoni. Sitä korvaamaan maalattiin uusi vuonna 1735, mutta sekin varastettiin viimeksi 1980-luvulla. Se löytyi Iraklionista ja palautettiin juhlavassa arkipiispan johtamassa kulkueessa takaisin.

Luostari on hyvin hoidettu ja sisäänpääsymaksut menevät hyvään käyttöön. Parissa pienessä huoneessa pihan laidalla on arvokkaita kirkollisia vaatteita esillä. Näissä huoneissa toimi turkkilaisaikana (1669-1898)  nk. keskiyön koulu. Kun kansanopetus ja oman kielen opettaminen oli kielletty, opittiin salaa. Keskiyöllä aikuiset ja lapset saapuivat koulunpenkille hankkimaan tarpeellisia kansalaistaitoja, kuten vallankumousta. Lastenlaulu kertoo samasta asiasta näin:

Φεγγαράκι μου λαμπρό
φέγγε μου να περπατώ
να πηγαίνω στο σχολειό,
να μαθαίνω γράμματα,
γράμματα, σπουδάγματα,
του Θεού τα πράγματα.

Kuu kirkas

valaise polkuni

että näen kulkea kouluun

oppimaan kirjaimet

kirjaimet ja luvut

ja Jumalan asiat

 

Useat luostarit olivat salaa isänmaallisia ja niissä kokoontuivat usein myös alueen vallankumouskomiteat suunnittelemaan turkkilaisten vääräuskoisten syrjäyttämistä.  Luostarin toimii nykyisin nunnaluostarina ja sen panijiriä eli pyhimysjuhlaa eli ristisaattoa eli prasniekkaa vietetään 8. syyskuuta.

Rikoksen jäljillä 1.-8.5.2020

Tämä kurssi on sinua varten. Viikon aikana keräät kirjoittajan työkalupakin, kirjoitat alkuja, loppuja ja keskikohtia, tutustut rikoskirjallisuuden eri lajeihin ja kokeilet eri tyylejä, kirjoitat yksin ja yhdessä toisen kirjoittajan kanssa, tutustut toisten teksteihin ja saat omistasi palautetta. Aamupäivät opiskelemme, iltapäivät kirjoitamme. Tule kurssille ja tee täydellinen rikos tietokoneella!

Kurssin vetäjä, kirjailija Eppu Nuotio on kirjoittamisen moniottelija, jonka kirjalliseen tuotantoon kuuluu yli seitsemänkymmenen kirjan lisäksi näytelmiä, musikaaleja, oopperoita, tv-ohjelmien käsikirjoituksia, lauluntekstejä, runoja, jatkokertomuksia, kuunnelmia, kolumneja, lehtijuttuja, musiikkisatuja. Lisäksi Nuotio on opettanut sanataidetta ja kouluttanut kirjoittajia sekä Suomessa että nykyisessä kotimaassaan Saksassa 2000-luvun alusta saakka. Hän kertoo haluavansa lietsoa kirjoittajia näkemään tekstin mahdollisuudet,”jollei tule kirjaa voi tulla loistava jatkokertomus, jollei jatkokertomusta saattaa tulla mahtava kuunnelma”.

Tärkeä osa viikkoa on tutustuminen kreetalaiseen kulttuuriin ja historiaan. Kreetan lumoavan kaunis saari tarjoaakin kurssille elämykselliset ja inspiroivat puitteet. Teemme mielenkiintoisia retkiä saaren kauneimpiin kohteisiin, nautimme hyvästä ruoasta ja juomasta. Oppaanamme toimii legendaarinen Merja Tuominen-Gialitaki, pitkään Kreetalla asunut matkailuyrittäjä ja kirjailija.

 

Valmistelemme kevään 2020 ohjelmaa ja kun lentoaikatulut varmistuvat, julkaisemme tässä ko. viikon tarkemman ohjelman.

 

14.-21.4.2019 Elämäkertaa ja oliiveja

Omat muistot paperille? Kirjoita vanhat valokuvat auki, luo niistä tarina. Ei tylsiä kronologeja, ei sairauskertomuksia, pitkästyttäviä jaaritteluja vaan virkistäviä, raikkaita tarinoita omasta tai muiden, keksittyjenkin, elämästä, faktaa ja fiktiota luovasti sekoittaen, uutta kerrontaa luoden, runoa, riimiä, herkän henkilökohtaista, kipeän kiivasta. Kun liityt joukkoon oman tarinasi kanssa, saat samalla kuulla muiden inspiroivia tarinoita, luovuutesi löytää uusia ilmaisun polkuja ja huomaatkin kirjoittavasi mahtavaa eeposta ikitammen tai oliivipuun alla…

Liity siis joukkoon, klikkaa alla oleva linkki auki ja tutustu viikkoon, joka saattaa muuttaa elämäsi.

https://hameenkesayliopisto.fi/koulutus/2163/elamakertaa-ja-oliiveja-vamosissa-kreetalla/

Emme suinkaa istu koululuokassa kauniin kevään kukoistaessa ulkona vaan liikumme luonnossa, teemme inspiraatio-ja kirjoitusretkiä, istahdamme varjoon ja hankimme monenlaisia elämyksiä myös kreetalaisen ruokapöydän antimien ääressä.