Notkeat varpaat ja hellitty mieli, asiakkaan kertomaa !

Notkeat varpaat ja hellitty mieli

Levitän maton kattoterassille ja käyn selinmakuulle. Vasen jalka kurkottaa kohti Plataniaksen kylän kattoja, oikea käsi nousee kohti taivasta ja keskivartalo on kummissaan, se on löytänyt uuden olomuodon, se on vahva ja taipuisa. Annan auringonsäteiden leikkiä suljetuilla silmäluomilla ja päätän aloittaa loppuelämäni jokaisen aamun pilatekesella.

Kun lähdin pilateslomalle Kreetalle, odotukset olivat ristiriitaiset. Tiesin, että aktiiviloma tekee hyvää keholle ja mielelle, mutta viikon seurustelu vain itsensä kanssa voisi olla pitkästyttävää. Yksin lomailussa on paljon hyviä puolia, mutta yksinäisyys lomalla ei ole mukava tunne.

Kuvittelin, että kun saavun House Kastriin aamun piltaestunnille, vaihdan muutaman sanan ohjaajan, talon isäntäpariskunnan ja muiden tunnille osallistuvien kanssa. Suoritan tunnin, sanon hei ja lähden omalle hotellille miettimään mitä tekisin loppupäivän. Toki pilatesviikon ohjelmassa kerrotaan, etta viikon aikana tutustuu aitoon Kreetaan ja kreetalaisuuteen, mutta luulin, etta jokainen hoitaa tutustumisen omin päin, niin kuin parhaaksi näkee. Miten onnellinen ihminen voikaan olla, kun odotukset osottautuvat aivan vääriksi.

Niin hyvä olo, että itkettää

Olen joogannut jonkin verran, mutta pilates on lajina vieras. Osaanko, opinko, pidänkö, jaksanko, riittääkö kunto ja kaikki muut ovat varmasti pilateksen ammattilaisia. Tiedättehän, kaikki nuo ajatukset, jotka ryömivat esiin treenikassista ennen ensimmäistä tuntia, nuo ajatukset ohjaajamme Mimmi kahmaisi syliinsa ja kiikutti pihalle oliivipuiden taakse. Tunnit oli suunniteltu niin, etta aikaisemmalla kokemuksella ei ollut mitään merkitystä. Vaihtoehtoisia liikkeitä oli tarjolla vaativista helppoihin ja tempo oli juuri sopiva. Välillä vasen ja oikea, ojennus ja koukistus menivat iloisesti sekaisin, mutta Mimmi neuvoi jokaista lempeästi ja kannustavasti.

Pari tuntia pilatesta päivittäin ja aamu aamulta nousin sängystä ylös notkeammin. Oli autuas tunne, kun selän kolotukset helpottivat, ryhti suoristui ja niskan jumit laukesivat. Opin viikon aikana kehostani paljon ja opin kaiken hymyillen. Olen suorittajaluonne ja tottunut siihen, etta treenatessa vedetaan suu tiukkana viivana ja tunneilla jätetaan turhat höpinat sikseen. Mimmin tunneilla naurettiin ja puhuttiin ja silti oltiin tehokkaita. Loma tekee hyvää aina, mutta aivan erityisen hyvä vaikutus lomalla on – niin mielelle kuin keholle – kun siihen yhdistää liikuntaa. Notkeat varpaat ja liikkuvat lavat ovat paras matkamuisto, minkä itselleen voi hankkia. Lihakseni, niveleni ja luuni ovat perustaneet Mimmi fan clubin, ja ne vaativat lisää pilatesta. Taidan totella.

Kreetaa tunteella ja taidolla

House Kastrin isäntäpari Raila ja Kim rakastavat Kreetaa ja he eivät ainoastaan kertoneet, vaan he myos näyttivät meille pilatesviikkolaisille mistä rakkaus kumpuaa. Suorittajana olen tottunut siihen, että lomatkin suunnitellaan ja aikataulutetaan exceliin. Kreetaan tutustuminen tehtiin aivan toisella tavalla. Viikolle tehtiin taipuisa runko, joka sai elää toiveiden ja hetken mieltymysten mukaan. Jokaiselle päivälle oli ohjelmaa, mutta jos halusi loikoilla yksin rannalla ja lueskella, niin siitä vaan pyyhe kassiin ja kohti aurinkoa. Ensimmäistä kertaa elämässäni en ehtinyt lukea lomakirjaa loppuun.

Parasta päivaretkillämme oli luonnollisuus ja aitous, sellainen väliton kaveriporukka reissussa tunnelma, hersyvällä huumorilla sävytettynä. Oli helpoa olla oma itsensä, oli helppoa solahtaa joukkoon ja oli aivan mahdottoman mukavaa tutustua uusiin ihmisiin. Raila ja Kim tuntevat Kreetan salaisimmat rannat ja hurmaavimmat kylät. He tietävät missä kannattaa syödä ja mitä kannattaa tilata. Parhaat palat Kreetasta saa sellaisilta ihmisiltä, jotka ovat tulleet sinuiksi saaren kanssa ja jotka elävät siellä arkea.

Lempeät tuulet kuiskivat minulle jo edellisellä Kreetan lomallani, etta kiipeä vuorille, patikoi rotkoissa, hurmaannu pienistä kylistä, opettele tekemään kreikkalaista ruokaa, löydä kristallinkirkkaat vedet ja autiot rannat ja kulje hiljakseen oliivipuulehdoissa. Kuuntelin tuulia ja tein tuon kaiken. Kiitos Raila, Mimmi ja Kim.

Annina Metsola

Railan riskiretket kummipuuta etsimässä

Taannoin kun emme vielä olleet lyöneet hynttyitä yhteen Kreetan Maun kanssa, harjoittelin pienimuotoista kurssitoimintaa House Kastri -talollamme. Kun kerran oli asuintilaa ja harrastustilaa, niin kaverit rupesivat kyseleen mikset järjestäisi sitä ja mikset tätä. No, tuumasta toimeen. Kun oppilas on valmis, ilmestyy myös opettaja. Keräsin pienimuotoisesti kaveriporukoita kursseille, jotka kiinnostivat itseänikin. Ja opettajat. Pilatesta, tanssia, kielikursseja yms. Kursseihin liittyi aina oleellisena osana myös Kreetaan ja kreetalaisuuteen tutustumista, halusin intohimoisesti esitellä tätä niin upeaa saarta ihan kaikille, välillä jopa vastentahtoisille korkeanpaikan kammoisille. Kaiken voi täällä suunnitella aurinkoakin tarkemmin etukäteen;  mitä tarkemmin suunnittelee, sen enemmän tulee eteen kohtia jotka joutuu muuttamaan, tai joissa joutuu luovimaan, ja sepä vasta hauskaa onkin.  Alkuvuosien kurssilaiset ristivätkin matkani ”Railan riskiretkiksi”. mitä tahansa voi retkillä tapahtua ja yleensä tapahtuukin, tosin aina hauskempaan suuntaan. Yllätyselämykset vaan ovat tämän saaren suola.

Kreetan Maulla on jo vuosia ollut kummioliivipuutoimintaa. Meillä on muutama ihana tarha, joiden omistajia haluamme tukea tarhojen hoidossa. Kummeille nimetään haluamastaan tarhasta nimikkopuu, ja kiitokseksi hän saa 3 litraa tarhan oivallista öljyä tuoreeltaan. Ja hyvän mielen. Jos kummi niin haluaa hän voi noutaa öljynsä tarhalta ja mikäpä mukavampaa kuin käydä halailemassa esim. kolmesataa vuotta vanhaa ”kummilastaan”. Puista ja tarhoista lisätietoa kotisivuillamme.

Tällä viikolla House Kastrissa on meneillään pilatesviikko, jonka yksi osallistuja on oliivipuukummi. Niinpä viikkoon suunniteltiin pikkuporukalle puunhalauskäynti Temenian tarhalle. Pilatesharjoitteiden jälkeen startti kohti Kandanosta, sieltä ylös Temeniaan. Temenian Tavernan omistajilla, Marketakisin perhellä,  on tarha jossa myös oma kummipuuni on satoaan tuottanut jo muutaman sata vuotta, joten paikka on tuttu useilta käynneiltä. Tai ainakin luulin niin. Huikean lounaan (kastanjastifadoa, briamia, frikassee-lammaspataa, juustoja, vähän viiniä) jälkeen tarhalle siis. Koska vakioppaamme, perheen poika Sifis, oli Haniassa käymässä, totesi vanhempi väki ”että tottahan sinä ne puut löydät”. Toki, toki.

Ajelimme Stratin kylän kirkolle, kirkon pihan läpi ja kainaloita myöden heinikossa kahlaten kohti Sifiksen oliivitarhaa, oppaalla kätevästi urheilusandaalit jalassa. Toivoin totisesti ettei saaren ainoa myrkyllinen käärme satu oleilemaan tällä puolella saarta, ainakaan juuri tänään. Pääsimme tarhaan johtavalle portille, tai ainakin siihen kohtaan missä se ennen oli ollut. Nyt oli siinä kohtaa vain verkkoaitaa jonka päälle oli vielä pingoitettu oliivinkorjuuta varten verkot. Mission imbossible ! Tuolla näkyy minun puuni, tässä ihan lähellä myös pitäisi olla Leenan puu, vielä ilman numerolappua.

No on tarhalle toinenkin tie, lähdetäänpä yrittämään sitä kautta. Olin senkin kinttupolun ajanut muutaman kerran  –  Sifiksen kyydissä, ihaillen maisemia tai kuskin kätevää kahvimukitelinettä, penkkien väliin rullalle kietaistua panosvyötä. Tiesin mutkan mistä noille kinttupoluille käännytään, sitten muisti teki tepposet. Yksi risteys liian aikaisin ja pieleen meni. Takaisin edelliseen risteykseen ja eteenpäin. Olisko se ollut tämä risteys ja tuonne? Sifiksen tarhat sijaitsevat Stratin kirkon alapuolella, olimme nyt notkon vastapuolella, niin kuin pitikin, kirkko tuossa, tarha tuossa, mutta miten pirussa sinne pääsikään ? Seuraava yritys seuraavasta risteyksestä, tie muuttui mahdottomaksi, auto parkkiin, käyn vain vilkaisemassa … Järkevin oppilaista jäi auton liepeille kuuntelemaan linnunlaulua, me muut kahlailimme heinikossa, liukastelimme oliiviverkoilla, hyppelehdimme puron penkoilla ja  –  uskokaa tai älkää  –  me löysimme sen tarhan. Ja SEN puun ! Leena pääsi onnellisena nojailemaan puunsa kylkeen, huokaisemaan hikistä urakkaamme, laittamaan ihan itsetehdy numerolaatan puuhunsa roikkumaan, ja tarjoamaan sille pienet hörpyt.  Puu muuten sijaitsi noin kahden metrin päässä siitä paikasta jossa olimme aidan takana tarhaa tuijotelleet. Mutta eihän siitä kohdasta olisi mitenkään ylettynyt puuta halailemaan !

Seuraavaksi piti sitten etsiä reitti takaisin autolle, kaksi meistä lähti samoja jälkiä takaisin kohden autoa. Päätin itse lähteä katsomaan tien jota pitkin tuonne tarhalle pääsee ajamaan, eli mistä meidän olisi pitänyt sinne päästä. Sain kaveriksi pilatesohjaajamme. Reitti löytyi ja tie oli helppokulkuinen, toki vuokraamon matalapohjaisille autoille en suosittele.  Juuri kun saavuimme risteykseen josta olimme ajaneet harhaan, kaarsi automme ylös. Ja jatkoi matkaansa, perävalot vilkkuen. Yritin soittaa, ei kenttää, jatkoimme kävelyä, yritin soittaa, ei kenttää. Railan riskiretkillä on normaali asiakkaiden kadottamisprosentti kuulemma 20%, mutta ei meillä ennen ole itse opas kadonnut. Kun kenttää taas löytyi, sain auton stopattua, kävelystä tuli hieman pidempi, mutta mikäpä siinä. Reitti tuli tutuksi, taatusti.

Kreetan vuoristossa ajellessa törmää aika useinkin lammaslaumoihin. Auto seis, ikkuna auki, kamerat esiin. Niin teimme nytkin  –  paitsi että kyseessä ei ollut lammaslauma. Keskellä tietä seisoi hevonen, seisoi tyynesti ja tutkaili tilannetta, päätti sitten tulla tekemään tuttavuutta. Turistien hikisiä käsiä oli kiva vähän nuolaista, kamerat ja kännykät kiinnostivat, samoin ratti. Ja sitten tuli toinen hevonen. Kolmas ja neljäkin näkyi alempana tiellä, niitä emme jääneet odottelemaan.

Lähtekää hyvät ihmiset seikkailemaan saaren pikkuteille, ottakaa aikaa ja nauttikaa yllätyksistä joita Kreeta teille tarjoaa!

Talven ryytyneisyys katoaa

 

Jos nyt joskus Suomen talvessa harmittelee harmautta ja olo on kuin kuvan kaverilla, niin valokuvista saa voimaa ja iloa.

Tämän viikon ovat kanssamme kulkeneet Vamosissa majoittuneet villiruokakurssilaiset ja House Kastrissa majoittuneet valokuvauksen workshop-porukka. Poikkeuksetta jokaisella on käden ulottuvilla jonkin sortin kamera, kurssilla kuin kurssilla. Kuvat leviävät päivän mittaan sosiaalisen median välityksellä ilahduttaamaan tai kateutta herättämään, illalla valokuvauskurssilaiset sulkeutuvat kammioihinsa valitsemaan NE kuvat opettajien arvioitaviksi. Samat tehtävät ja niin eri näkökulmat asioihin, niin mielenkiintoista seurata. Kuvista paistavat lämpö, värit, ihastus, kummeksunta, yllättävyys, luonto, kasvit, eläimet, meri, taivas ja niin edelleen. Ja niistä saat mieleesi muistikuvan toisesta ajasta ja paikasta, joskus jopa tuoksut ja tuulen tunteen kasvoillasi.  Kuvien katselun jälkeen sijoitat itsesi ehkä jopa allaolevaan tunnelmaan. Mukavaa kurssipäivää taas kaikille !

Kevätkausi lähestyy

Vettä sataa tänään kaatamalla pk-seudulla ja vallitseva väri on taas perinteinen talviharmaa. Aatokset pyörii jo kovasti kevättöissä Kreetalla. Kreetan Maun ensimmäiset kurssilaiset saapuvat 8.4. ja laskeutuvat suoraan  (Kreikan) pääsiäiseen. House Kastrin täyttävät valokuvauksen workshopin osallistujat ja Vamosiin asettuvat villiruokaan tutustujat.

Meillä, Kreetan Maun henkilökunnalla, savotta alkaa paikan päällä jo pari viikkoa aiemmin. Toki talvikin on töitä tehty vieraidemme eteen; Merja viimeistelee uutta opaskirjaansa, Kim, omasta päivätyöstään vasta eläköityneenä, tutustuu entistä innokkaammin saaren sotahistoriaan. Kotiutuminen saarelle ja ”konttorin” pystyttäminen vie hetken; tiedot kylän palveluista päivitetään ja kuulumiset puolin ja toisin vaihdetaan. Ihanaa jälleennäkemisen iloa pitkän talven jälkeen! Vierailemme kummioliivipuutarhoillamme, kuvaamme puut ja yritämme laittaa niihin numerokyltit. Tämä helpottaa niitä kummeja jotka haluavat noutaa öljynsä tarhalta ja vaikkapa halailla ja evästellä ”oman” oliivipuunsa katveessa. Keräämme öljyt tarhureilta ja pakkaamme ja postitamme ne Suomeen. Nyt on ihan viimeinen hetki käydä ilmoittautumassa Happy Olive – sivustollamme oliivipuun kummiksi, mikäli haluat tuoretta öljyä kesäsalaattiasi maustamaan. Sotahistorian tiimoilta tarkoituksenamme on myös piipahtaa Iraklionissa haastattelemassa paikallishistorioitsija Antonis Zanudakisia, jonka tiedot Kreetan historiasta erityisesti toisen maailmansodan ajalta ovat huikeat. Häneltä on toki ilmestynyt useita hienoja kirjojakin, Kreetan paikallismurteella …

Viimeisimpiä hommia ennen tuloanne on vielä kerran käydä läpi viikon askelmerkit alihankkijoidemme kanssa, tarkistaa huoneistot ja majoituslistat, erityisohjelmat, aamiaiset ja ruokailut jos ne kuuluvat ohjelmaan  –  ja säätiedotukset. Ja tehdä plan B, ja olla valmiina muuttamaan suunnitelmat jos esim. keli niin vaatii. Paljon ja mielenkiintoista duunia vielä edessa. Ja aina välillä matkan varrella voi bongailla kaikkea uutta ja kivaa mitä voimme teille esitellä, seuraavalla kerralla ehkä jo.  Kovasti jo odottelemme teitä !

 

Merellisiä makuja Kolimbarissa

Ainahan se on mielessä  –  ruoka  –  tämän ikäisellä !

Talvisaikaan aika harva paikka on Hanian turistirannikolla auki, mutta ne jotka ovat, elävät paikallisten varassa, joten ruokien on syytä olla ehdottoman tuoreita ja hintojen kohdallaan. Toki tässä suosikki kalaravintolassani laatu on aina ollut kohdallaan, joten kun se sitten sattui olemaan auki, niin sisälle vaan ja tarjontaan tutustumaan.  Paras tapa on aloittaa “mitäs teillä tänään on”.

Olimme illan ensimmäiset asiakkaat joten viehättävällä tarjoilijattarellamme oli aikaa esitellä niin ruokia kuin viinejä kuin vaihtaa kuulumisetkin. Paastoviikkojen aikana erikoisempiakin ruokia on tarjolla. Toki me pakanat paastosta piittaamattomat valitsimme myös selkärangallisen merenelävän raaka-aineeksi. Koska kalan valmistus aloitetaan vasta kun se on valittu, niin aikaa vierähtää sopivasti jotta ehtii nauttia alkupaloja kaikessa rauhassa. Aperitiivi ja alkupalat siirtävät välittömän nälkäkuoleman mukavasti tuonnemmaksi. Tällä kertaa alkuun valikoitui mm. marinoitua mustekalaa, taramosalaattia, tsatsikia ja merilevää, paahdetun, tuoreella oliiviöljyllä ja oreganolla ryyditetyn leivän kera. Kalasta irrotettiin ensin fileet grillausta varten ja “väliruokana” nautimme perkeistä keitetyn kalakeiton. Kalaliemessä kypsynyt riisi toimi niin keiton kera kuin lisäkkeenäkin. Lopuksi pöytään kannettiin grillatut fileet, jotka hävisivät parempii suihin niin vilkkaasti ettei kuvaakaan ehtinyt ottaa. Kaikkien noiden alkuruokien lisäksi. Lopuksi kupponen rakia ja jugurttia porkkanahillon kera. Elämä oli taas kerran aika mallillaan !

Karnevaalihumua Rethymnonissa

Rethymnonin karnevaalit 18.2.2018

 

Kotisuomen rapsakkaina pakkaspäivinä oli aikaa käydä läpi ne noin parisataa kuvaa jotka napsin Rethymnonin karnevaalikulkueesta 18.2. Säiden puolesta epävakaisen viikon päätteeksi sunnuntai valkeni  aurinkoisena ja lämpimänä. Viikon varrelle osuneet sateet olivat tulleet toivotusti lumena vuorille ja ajellessamme Plataniaksesta kohti Rethymnonia maisemat olivat henkeäsalpaavan kauniita.

Perillä jätimme auton Fortezza-linnoituksen liepeille, olimme paikalla hyvissä ajoin ja kaffet kera lettujen ja tuoreiden mansikoiden maistui rantakadulla. Kaupunki kuhisi elämää jo puolenpäivän maissa;  väki oli vähintäänkin värikästä ja fiilis oli kuin vappuna Ullanlinnanmäellä, karnevaalikulkuevaatteet oli viritelty päälle ja tunnelma odottavan kiihtynyt.

Kreikan suurin karnevaalikulkue on järjestetty Rethymnonissa jo vuodesta 1914 alkaen joka vuosi ja tänäkin vuonna kulkueväkeä oli saapunut tuhansia joka puolelta Kreikkaa. Seisoimme tanakasti juhlakadun varressa jo tuntia ennen kulkueen alkua koska kadunvarsipaikat ovat kortilla myöhemmin ja kreikkalaiset eivät tunnetusti ole niitä kohteliaimpia mitä tulee jonotukseen tai paikkojen pitämiseen. Ryhä toisensa perään ohitti meidät, osa ilman kummempaa “kätkettyä” viisautta sanomanaan, mutta oman osansa irvailusta saivat niin Angela Merkel (jonka pillin mukaan Tsipras tanssii) kuin lääkeyhtiö Novartis´kin jonka miljardiluokan lahjuksia juuri tutkitaan.  Suomalainen sisu punnittiin ja parin perkeleen voimin saimme pidettyä paikkamme kadunvarressa, tosin siinä tungoksessa joutui seisomaan hieman kierossa ja korkkiruuvilla koko ajan ja kun turnauskestävyys loppui 4,5 tuntia myöhemmin, ei kulkueen häntää edes näkynyt vielä. Olo tuon seisomisen jäljiltä oli  –  fyssarini arviota lainatakseni   – ”takakiree ja kieroonkasvanut”.  Meteli oli korviahuumaava koko päivän ja joka paikassa, joten jätimme kaupungin taaksemme ja päätimme etsiä vähän kauempaa jonkin rauhallisen, hiljaisen ruokapaikan. Korvien tinnitus loppui noin Apokoronoun tienoilla joten kurvasimme Vamosin kylään, vanhaan kunnon Sterna tou Blomosifiin syömään.  Tulipa maistettua viime syksyn viinisadon tuotoskin  –  erinomaiseksi havaittiin. Mainio päätös mukavalla päivälle !

 

 

 

Miden Agan – viineistä tiivistetysti

Viinimessut ei ole onneksi ainoa tilaisuus perehtyä kreetalaisten viinien maailmaan. Eikä se amatöörin makuaistikaan oikein montaa viiniä hahmota kerrallaan. Jos aihe kiinnostaa niin esim. Haniassa on vallan mainio Miden Agan – niminen viinikellari -ja herkkukauppa. Vuosien kokemuksellaan omistajatar Maria Andronidou on erittäin asiansa osaava ja innostunut opas tähän aiheeseen. Sinne siis ! Vietimme hyvän tovin hänen puodissaan, saimme huiman määrän tietoa mistä kreetalainen ”terroir” muodostuu eli miten maaperä,  muu kasvillisuus ja jopa yrtitkin ”etä”vaikuttavat viinien makuvivahteisiin. Perusteellisen teorian jälkeen pääsimme maistelemaan neljää eri viiniä, kahta valkoista ja kahta punaista. Aika maisteluun varataan etukäteen ja silloin voi myös jonkin verran vaikuttamaan minkälaisiin viineihin tai minkä viinitilan viineihin haluaa tutustua. Marialla on valikoimissaan yli tuhat viiniä ja jos jotain puuttuu, niin kuin meidän kohdallamme kävi, niin seuraavana päivänä se oli maistettavissa/ostettavissa.  Jos haluaa perusteellisen opastuksen nimenomaan Kreetalaisiin viineihin niin tämä on loistava paikka aloittaa.

 

Dionysoksen matkassa

Dionysoksen matkassa

Syksyllä 2018 Kreetan Maulla on tarjolla kaksi viiniretkeä, joista toinen tosin jo täynnä, joten Iraklionin viinimessut olivat toinen matkamme ajoituksen ratkaisseista asioista. Kerran vuodessa järjestettettävät messut esittelevät kreetalaisten viinitilojen tuotantoa kattavasti mutta kompaktisti. Tänä vuonna tiloja oli esittäytymässä kolmisenkymmentä. Ihan riittävästi yhdelle päivälle. Itselleni vanhojen tuttujen tilojen  –  kuten Karavitakis, Manousaki, Toplou, Lyraraki  –  lisäksi mieleen jäivät erityisesti Gavalas, Silva-Daskalaki, Strataridakis ja Stilianou joista ainakin osa valikoituu matkaohjelmaamme mukaan. Lyrarakisin ZaZaZu-osastolla kuultiin iloksemme heidän tuotteidensa hyvästä vastaanotosta myös Suomen markkinoilla. Kuvassa aurinkoinen esittelijä.

ZaZaZu-kuohuvaa oli viime kesänä jo Alkossa ja sen tuonti jatkuu, kiitos Gavrielides Foodsín. Kyllähän meille muutama muukin erinomainen kreetalainen viini mahtuisi Alkon valikoimiin, valitettavasti vain monet tilat ovat kovin pieniä ja  –  ehkä myös onneksi  –  pieninä haluavat pysyä.

Maanantaina vierailimme pienellä mutta laadukkaalla Stilianoun tilalla, joka sekin jatkaa jo viidennessä polvessa viinituotantoaan. Tosin tämä viides polvi joka meitä opasti, muiden ollessa vielä messuilla, oli vasta 16 vuotias, mutta jo nyt oli tietämys ja asenne enemmän kuin kohdillaan.

Samalla reissulla katsastimme Archanesin kylän majoitustarjonnan ja karnevaalitunnelman. Ja Mezedopolio Agoran. Eipä ollut moitteen sijaa missään. Archanesin vieressä kohoaa korkeusiin Juktas-vuori jolla on useampiakin vaelluspolkuja. Ne jouduimme jättämään seuraavaan kertaan. Siihen ei luultavasti kovin kauaa mene.