fbpx

Helppo ja antoisa retki – kiveen kaivettu luostari

Kauas ei tarvitse mennä. Voit tehdä helpon ja antoisan retken Ajía Irínin kiveen kaivettuun nunnaluostariin Rethimon kaupungin takaisille vuorille. Hyppää punaiseen kaupunkisaittareita ajavaan bussiin, sillä pääset helpoimmin! Kiveen kaiverretusta luostarista on hienot näköalat ja voit vaikka jäädä lounaalle naapurikylään yhden bussikierroksen ajaksi!

Bussi ajaa luostarin eteen. Jos haluat pidemmän vierailuajan, kerro bussinkuljettajalle. Tai kerro, että kävelet viereiseen Russospitin kylään ja syöt siellä ja palaat vasta seuraavalla kierroksella. Tarkista kuitenkin aika vielä kuljettajan kanssa!

Oven edustalla on mustista ja valkoisista rantakivistä koottu herkän kaunis mosaiikki kynnysmaton tilalla. Ei siihen raski jalkojaan pyyhkiä, niin kaunis se on. Helteisenä päivänä sisätilojen varjo ja viileys on helpotus, se on lahja, armo, siunaus, rakkaus, lempeys, se hellii paahteesta varjoon tulevaa.

Kiveen kaivettu

Kävin syyskuussa. Avoimen oven edessä päivysti kissa. Se kuitenkin vilahti sisään kun vieraita tuli. Sain oppaakseni ujon nunna Prodromin. Hän kertoi, että samalla kun turkkilaiset tuhosivat Arkadin luostarin vuonna 1866, tuhottiin tämäkin. Se oli jo toinen hävitys eikä se enää toipunut.

Pyhälle Irenelle omistettu luostari on saaren vanhimpia, ehkä jo 900-luvulta, mutta varmasti1300-luvulta. Tuhoutuneen ja tyhjäksi jääneen luostarin kunnostustyöt alkoivat 1990 ja se sai valmistuttuaan vuosittain jaettavan Europa Nostra-tunnustuksen upeasta entisöinnistä. Luostari ei ole mahtipontinen ja suuri vaan herkällä vaistolla kaiverrettu kuin kameekoru.

Piha on kaunis ja henkii harmoniaa, silmät lepäävät yksityiskohdissa. Muratti kiertyy kauniisti keljan kiviseiniin ja harmaan nukan peittämät juorun lehdet heijastavat valopisaroita iltapäivän varjossa. Kiven pinta on harmaantunut vuosisatojen kuluessa ja kohta jo kiiltää. Kiveen kaivettu on ihmisen mittapuulla ikuinen.

Kun kuljet pihalla, katso tarkkaan. Kirkon seinä, allasi oleva piha ja viereinen seinä ovat samaa yhtenäistä kiveä. Kirkko on kaivettu kiveen, poistettu se mikä oli liikaa, kaiverrettu kirjaimellisesti. Pienessä keljassa asui 1600-luvulla erakkomunkki, nyt siihen on haudattu rakastettu mitropoliitta. Ennen tuhoa luostarissa asuivat munkit, nyt sen on nunnien hoidossa.

Kevään 2019 tuhot luostarin mailla

Seinä ja lattia ovat samaa kiveä
Huomaa, miten seinät ja lattia on kaivettu kiveen…

Mesaran tasangolta kotoisin oleva luostarin johtajatar, igumenia, kutsui aikanaan maanviljelijäisänsä avuksi, kun nunnat olivat ostaneet kaksi peltoa. Isä tuli traktorilla ja muokkasi pelloista oliivitarhat. Vuosia niistä saatiin öljyä ja se oli nunnien talouden tärkeä selkäranka. Mutta kevään 2019 sateissa osa puista ja pelloista vyöryi alas. Öljyä ei ehkä saada jokuseen vuoteen. Lisäksi lyhin tie Retímnosta luostariin on poikki. Turisteja ja muita kävijöitä ei tule entiseen malliin.

Alhaalla kaupungissa tien alkupäässä, siellä missä kyltit ovat, ei tien puuttumista kerrota, ja niin minäkin pääsin autolla kukkuloille kiivetessäni näköetäisyydelle mutten perille. Viimeisessä mutkassa oli rinne valahtanut tielle. Niissä on täytynyt kadota todella paljon oliivipuita ja rinnepeltoja, niin suuri on haava kukkulan kyljessä. Etsin kiertotien, joka kulki Milin rotkon reunaa ja kääntyi sitten Russóspitiin kiertoajelubussia seuraten. Viiden kilometrin matka onkin nyt kymmenen ennen kuin tie taas on kunnossa.

Tämä oli tien kunto 2019, mutta puuttuva pätkä on luvattu valmiiksi vuoteen 2020 mennessä. Silloin matka ylös luostariin lyhenee ja retki on entistä helpompi ja varmasti antoisa!

Luostarissa on naisenergiaa..!

Kirkossa odotti yllätys. Se oli täynnä hyvin kauniita ikoneita ja puuleikkauksia. Hartaudella valmistettuja. Osa holveistakin oli maalattu vastikään. Tyyli on tyystin erilainen kuin miesmaalareilla, nämä kuvat ovat herkkiä, pastellisia, selvästi naisellisia, keveästi soljuvia, kuin kevättuulen henkäys. Yksi nunnista on kirkkomaalari. Noita kattoja ei maalata tikapuilla seisten. Ne pitää maalata joko selällään tai kyljellään telineellä maaten tai ehkäpä joskus istuenkin. Kasvoille ja vaatteille putoaa maalia. Joka kerta pensseliä kastettaessa pitää nousta ja vaihtaa asentoa. Jokainen uusi värierä pitää sekoittaa ja hiertää ahtaassa tilassa, sen jälkeen keplotella uuteen makuuasentoon. Entä miten kaarevassa pinnassa toteuttaa perspektiivin niin, että se näyttää oikealta myös silloin kun lattialla seisten tähyää korkeuksiin pää kenossa? – Oi, hänen olkansa ja selkänsä ovatkin jatkuvasti kipeinä, tunnustaa nunna Prodromi.

Nunnat maalaavat myös ikoneita, jopa tilauksesta, ja heidän pienestä myymälästään voi vaikka tilata nimikkoikonin. Siellä on myös ihan oikeita käsinmaalattuja, mutta myös edullisempia nykytekniikoilla valmistettuja.

Nunnilla on myös muut kädentaidot hallussa. Myymälässä on kauniita liinoja, kangaspuissa kudottuja kuvioita reunoillaan. Pitsejä. Kirjailuja. Solmeiluja. Biologinunnan valmistamia shampoita, voiteita, tuoksuja sekä kirkkaanvihreää likööriä, jossa maistuu ja tuoksuu tuoksupelargonia.  Yöpöydälläni on nyt pullo rauhoittavaa öljyä, josta tipan sivelen nukkumaan mennessäni iholle. Näen unia matkoista kauas hieman outoihin maisemiin. i

Annan vinkin: hyppää Rethimnossa Vageliksen punaisen kiertoajelubussin kyytiin ja aja hop-in-hop-off-bussilla koko iso kierros. Se kestää puolitoista tuntia ja pysähtyy myös Ajía Irinin luostarin portilla. Voit hypätä pois ja jatkaa matkaa seuraavalla vuorolla, mutta kerro sen kuljettajalle. Käy luostarin myymälässä ja ilahduta nunnia ostamalla pieni matkamuisto tai toinenkin. Jos puolentoista tunnin kierros luostarissa tuntuu liian pitkältä, voit palata kävellen pari kilometriä läheiseen Russóspitin kylään ja sen tavernaan, jonka edestä myös pääsee bussiin.

Huomaat samankuin minäkin. Ei tarvitse mennä kaus, kun on jo käynyt kaukana, aikojen takana, rauhoittavassa maailmassa.

Tavernan omistajalla on hymy herkässä
Russóspitin tavernassa saa aurinkoisen palvelun ja hyvää ruokaa luostarikäynnin päätteeksi

Tiesitkö, että Kreetalla on 2 kevättä peräkkäin?

Unikkopelto Kalivesin takana jokilaakossa
Kreetan kevään parhaimmistoa ovat unikkopellot

Minulta kysytään useasti: millainen on kevät Kreetalla? Ja aina vastaan yhtä ymmyrkäisesti:  öööö… tuota…! Vastaaminen ei ole helppoa, kun oman laskutapani mukaan vuodessa on kaksi kevättä. Ensimmäinen kevät tulee syys-lokakuussa, kun sateet alkavat, silloin kun me odotamme talvea alkavaksi täällä Suomessa. Kreetan toinen kevät, noin 5 kuukautta myöhemmin, on kiihkeä ja intensiivinen vaihe, jolloin luonto kilpailee kukkaan puhkeamisessa. Kumpi on oikea? Vai kuuluvatko ne yhteen? Vai olisiko puhuttava pitkästä vihreästä talvesta, jonka alku on hidas ja loppu hurmioituneen vauhdikas?

Kumman kevään sinä olet kokenut?

On hieno hetki kun syykuun lopulla tukahduttavan, pitkään jatkuneen kesän jälkeen taivaalla soutavat ensimmäiset pilvet! Ne ovat olleet poissa 4-5 kuukautta, joten usko tai älä, niitä ehtii jo kaivata. Ensin on vain muutama poutapilvi korkealla. Pohjoispuolen merellä horisontissa saattaa näkyä pilvirintama, mutta se pysyy paikallaan eikä ryömi kohti. Kreikan mantereen yllä on jo matalapaineita, mutta vielä menee kuukausi ennen kuin ne uskaltautuvat meren yli Kreetan pohjoisrannikolle.

Syyskuussa on keskimäärin 5 pilvistä päivää, joista sateisia on 2-3. Sipulikasvit heräävät ensimmäisten joukossa. Niille riittää yökaste. Korkeat jättimerisipulit peittävät rinteet. Kivien koloissa kukkivat ensimmäiset syklaamit ja krookukset, katseilta piilossa molemmat.  

Lokakuussa sateiden määrä lisääntyy. Aurinko paistaa jo sen verran viistosti ja lyhyemmästi, että illat ovat viileitä. Sade kastelee maan nopeasti ja muutaman päivän päästä hento vihreä ruoho itää asfaltin reunoilla. Siellä se ruoho ensimmäisenä näkyy. Osa lehtipuista pudottaa lehtensä samaan aikaan kun ruohovartiset kasvit heräävät. Päivä päivältä vihreys leviää ja kasvaa korkeutta, pian se jo peittää rinteet ja kivikot. Mutta sää kylmenee. Kasvu jatkuu mutta hidastuu. Sataa, tuulee, on viileää. Yksittäisten  sadepäivien sijaan tulee matalapaineita, monen päivän ketjuja.

Vuodenvaihteen jälkeen alkaa uusi vaihe

Tammikuu on usein kylmin ja vetisin, mutta helmikuussa talvi nöyrtyy, etelätuulet lämpimine sateineen saapuvat. Luonto karistaa puuduttavan hitaan energian niskastaan, lämmin sade tuo ripeyden, kasvit alkavat innolla työntää nuppujaan. Puut, pensaat, ruusut ja ruohovartiset puhkeavat kukkaan järjettömällä vauhdilla. Osa talvehtineista linnuista lähtee ylittämään pohjoista merta ja tilalle tulee uusia eteläisen meren ylitettyään. Päivät ovat sokaisevan kirkkaita, illat vielä viileitä.

On olemassa sanonta, jonka mukaan kesä, kalokéri (=hyvät säät) alkaa silloin kun viikunassa on täysi lehti ja loppuu, kun se lehtensä pudottaa. Tämä tarkoittaa toukokuun ja lokakuun välistä aikaa.

Mistä nämä ihanuudet löytyy?

On vaikea uskoa, että kesäisin niin kuiva saari voi olla näin villinä kukinta-aikaan! Kreetalla on muuten yli 200 endeemistä, so. ainoastaan tältä saarelta tavattavaa kasvia.

Kun lähdet laaksoihin ja kyliin niin jokaisen mutkan takaa avautuu entistä kauniimpi näkymä. Taustalla lumihuippuiset vuoret, kirkkaansininen taivaan kaari korkealla, valkoiset iirikset etualalla. On sinisiä peltoja, punaisia peltoja, keltaisia peltoja, valkoisia peltoja. Ei tiedä mitä eniten ihailisi, mistä ne kauneimmat kuvat ottaisi. Ja lintujen taukoamaton sound track helisee korvissa koko ajan.

Ylätasangoilla, joista lumi on juuri sulanut, on alppikasveja, tulppaaniniittyjä, sinisiä vuokkoja ja punaisia, isoja leinikkejä keltaisina ja valkoisina ryppäinä, kukkivia pensaita, pioneja… Sinne me talutamme kanssamme kevään kukkamatkoille osallistuvat.  Runsaus on ylitsevuotavaa. Ei uskoisi, että kaikki tämä ihanuus kuihtuu pois toukokuussa.

Lähde kävelemään ulos luontoon, pois kylien keskustoista. Etsiydy rannoille, rantaniityille. Vuokraa pyörä allesi. Pysähdy ja haistele, kuvaa ja kävele, tutki, kumarru ja poimi pieni kimppu. Saatat löytää unikkopellon tai kirjokohokin peittämän rannan. Hanki kasvikirja tai lataa puhelimeesi sovellus, joka auttaa sinua nimeämään löytöjäsi! Ota kuvia, mene lähelle, vielä lähemmäs! (Minä käytän PlantNet-sovellusta).

Vuokraisitko auton ja uskaltautuisit sisämaahan?  Kukkivia niittyjä, keltaisia rinteitä, punaisia gladioluksia oliivipuiden alla. Mikroilmastot vaihtelevat kylästä kylään. Keltainen nuokkukäenkaali on valloittanut oliivilehdot. Valkoinen saunio ja bellis, tuhatkaunokki ovat ottaneet haltuunsa kiviaitojen reunukset ja keltaiset kakkarat joutomaat. Jalkaudu, pysähdy tien varteen, lähde lyhyelle tutkimusmatkalle kävellen. Ei kukaan pahastu siitä, että kuljet hiekkateitä tai että taivuttelet appelsiinipuun kukkivia oksia nenäsi eteen!  Tai että alat tanssia punaisen unikkopellon reunalla! Siitä vaan! Tai lähde kanssamme viikoksi kukkivalle Kreetalle (xx matkan linkki) kun sen taas seuraavan kerran organisoimme! Mutta ei hätää, vaikka kukkamatkaa ei olisikaan, et voi matkoillamme välttää kevään kauneutta, viemme sinut  retkille hienoille paikoille! 

Ellet uskalla auton rattiin, hyppää bussiin. Mieluummin sellaiseen, joka lähtee sisämaahan ja nousee vuorille.  Niissä näkee enemmän kuin turistirannikkoa edes takaisin sahaavissa. Bussien aikataulut löydät https://www.e-ktel.com/en/services/dromologia. Tuo sivu on englanninkielinen ja voit sieltä vaikka printata itsellesi aikataulut. Käy Paleóhorassa, sen retken teet päivässä. Tai ota Haniasta bussi Sujiaan (Sougia) tai Hóra Sfakíoniin (Chora Sfakion). Saat muitakin elämyksiä kuin kukkivia niittyjä!

Villipäärynä täydessä kukassa
Villipäärynä täydessä kukassa Aradenan rotkon reunalla
taustanaan Valkoiset vuoret

Että minnekö sitä sisämaassa menisi? Tästä löydät aika monta kivaa reittiä!

Koronan kurimuksessa

Koronan kurimuksessa ollaan tukevasti. Kreetalla tavernat ovat sulkeutuneet jo puolessavälissä maaliskuuta. Majoitustilat vähän sen jälkeen, ne pysyvät kiinni ainakin hutikuun loppuun. Tällä hetkellä on ulkonaliikkumiskielto joka on voimassa reilun viikon vielä, ainakin. Ja koska ei ole majoitustiloja, loppuivat lennot. Ja Kreikka sulki rajansa kuten kovin muukin maa. Kim jäi kolmen paluuyrityksen jälkeen saarelle jumiin, minä taas en edes ehtinyt saarelle. Merjan lennot samoin peruuntuivat, hän pysyttelee Nokialla. Korona-asumuserossa siis ollaan. Nyt meillä on sitten oma reportterimme saarella, joka myös puunaa ja putsaa ja remontoi House Kastria tulevaa varten. Hän kertoi, että joka keväinen kilkutus, kalkutus, naputus, naulaus, rappaus ja maalaus on käynnissä kylillä, siltä osin kuin vain on mahdollista. Aika usein on, koska tavernan pitäjät useasti asuvat samassa kiinteistössä kuin tavernansa tai kahvilansa. Rautakaupat ovat rajoitetusti auki, vain hotellien ja tavernojen tai vastaavien pitäjille. Eli kovasti siellä uskotaan tulevaan. Sanomattakin on selvää kuinka iso asia saaren taloudelle on jokainen menetetty kuukausi turistikaudesta. Semminkin kun viime talven oliivisadon tuottokin jäi meni monelta saamatta. Saari avautuu kun se on turvallista !

Olemme tyhjentäneet kurssikalenterimme, tässä vaiheessa, toukokuun alkupäiviin saakka. Seuraamme vielä toukokuun loppupuolen tilannetta, hetken.

Osan kursseista olemme pystyneet siirtämään syksyyn, osan vuodella eteenpäin. Siirrettyjen kurssien uudet ajankohdat näkyy tai tulee näkyviin ihan pian kotisivuillemme, joten piipahdahan siellä. Ja mehän kyllä uskomme että syksy voidaan toteuttaa suunnitelmien mukaan. Ja ainakin meillä on nyt aikaa suunnitella ensi vuotta ihan perusteellisesti.

Voikaa hyvin, pysykää terveinä ja nähdään kun sen aika on !

Keväinen linturetki Kreetalle

18-25.4.2021 Platanias, House Kastri

Tule tutustumaan Kreetan hurmaavaan keväiseen luontoon ja sen lintuihin mukavassa pienessä ryhmässä. Paikallisoppaana toimii Kim Andersson ja asiantuntijana lintuopas Jarmo Koistinen (ks. Tringa ry). Aiempi lintujen tuntemus ei ole välttämätön, innostus aiheeseen riittää.

Tämän julkaisun kuvat on ottanut viime kevään 2019 pilottimatkallemme osallistunut Henrik Sell, kiitos kun saimme käyttää upeita kuviasi.

VIIKON ALUSTAVA OHJELMA

Sunnuntai 18.4.

  • Saapuminen Hanian lentoasemalle noin 10.15. Siirtyminen House Kastriin Plataniaksen yläkylään.
  • Majoittuminen ja irroitteleva päiväkävely appelsiinilehtojen läpi Taverna Drakianaan. Taverna on joen varrella appelsiinilehtojen keskellä, joten kamera ja kiikarit mukaan heti vaan.
  • Päivälepo ja tarvikehankintoja, erityisesti aamiaisia varten. 
  • Iltapala jossakin kylän tavernassa.

Maanantai 19.4.

  • Aamiaisen jälkeen ajamme tunnin matkan Kalivianin kylään Gramvousan niemimaan kainaloon, josta ajamme tai kävelemme  kohti Balos Beachia. Niemi on vilkas pesimäalue, erityisesti välimeren haukalle.
  • Lounaan jälkeen palaamme Plataniakseen pitkin pohjoisrantaa pysähdellen tarpeen mukaan jokisuistoissa. 
  • Iltahuudon jälkeen tietysti ruokailemme ja vietämme iltaa yhdessä.

Tiistai 20.4.

  • Aamusta siirrymme Omaloksen ylängölle (ajoaika n. 1,5 tuntia), jossa samoilemme talven lumien synnyttämällä vesialtaalla ja Samarian rotkon suulla. Alue on tunnettu hanhi- ja partakorppikotkistaan. Paikka on myös muuttolintujen levähdysalue.
  • Lounas ylängön Tavernassa jonka jälkeen ajamme kohti Plataniasta pysähtyen Agia-järvellä, joka on ehkä Kreetan kuuluisin lintujen pesimäalue; sekä pesiviä että muuttolintuja on runsaasti.
  • Illalla taas syödään yhdessä ja pohditaan päivän kokemuksia.

Keskiviikko 21.4.

  • Lähdemme taas melko aikaisin etelärannikolle, Hora Sfakionin kautta Aradenan rotkolle. Kiertelemme rotkon ympäristössä, jossa puoliltapäivin näkyy runsaasti hanhikorppikotkia ja myös muita vuoristoalueiden lintuja. Lounastamme Anopolin kylässä jonka jälkeen siirrymme Agios Ioanniksen ikiaikaiseen kylään, jossa majoitumme viehättäviin majataloihin, agroturismia parhaimmillaan.
  • Teemme iltapäiväkävelyn jyrkänteelle, josta aukeavat huikaisevat näkymät Libyan merelle.
  • Illalla Maria-rouva valmistaa meille aidon sfakialaisen illallisen.

Torstai 22.4.

  • Aamiaisen jälkeen siirrymme etelärannikolle Frangokastellon linnan rantamaisemiin, jonka kosteikko on etelärannikon kuuluisin muuttolintualue. Sitten matkaamme saaren poikki Georgiopolin jokideltalle ja läheiselle Kournaksen luonnonjärvelle.
  • Lounastauko jonka jälkeen kohti kotia Moroniksen luonnonsuojelualueen kautta Soudanlahdella.
  • Illanvietto taas kotimaisemissa Plataniaksessa.

Perjantai 23.4

  • Ajelemme Rethimnonin kautta Prevelin luostarin maisemiin ja Prevelin rantaan. Lounastauon jälkeen pysähdymme Plakiaksen rannalla ja lähdemme kohti pohjoista Kotsifoun rotkon kautta, jossa joskus voi nähdä jopa partakorppikotkan. 
  • Paluumatkalla illansuussa ruokailemme Rethimnonin liepeillä kuuluisassa Arkudena Garden tavernassa, jonka jälkeen iltapala ei liene enää tarpeellinen.

Lauantai 24.4.

  • Vapaapäivä ilman opasta. Voimme vielä jatkaa lintujen parissa tai tehdä jotain muuta mielenkiintoista ryhmän tahtotilan mukaan, esim tutustuen Hanian kaupunkiin tai alueen sotahistoriaan.
  • Yhteinen lähtöillallinen.

Sunnuntai 25.4.

  • Kotiin. Lähtö House Kastrista lentokentälle noin 08.00

Matkan  kokonaishinta

  • 910€/hlö jos valitset 2hh, saman huoneiston toiseen huoneeseen voi tulla 1-2 muuta henkilöä
  • 1050€/hlö jos valitset 1hh, saman huoneiston toiseen huoneeseen voi tulla 1-2 muuta henkilöä
  • 1110€/hlö oma pieni huoneisto läheisessä pikkuhotellissa
  • 910€/hlö, esim. pariskunta omassa pienessä huoneisto läh. hotelli
  • Varausmaksu 200€ ilmoittautumisen yhteydessä (7pv maksuaika)
  • Loppumaksun eräpäivä on 18.3.2021

Hinta sisältää

  • lentokenttäkuljetukset ja kaikki muut yhteiskuljetukset
  • majoitukset House Kastrissa tai läheisessä pikkuhotellissa valintasi mukaisesti
  • ohjelman mukaiset lounaat, kahvit ja illalliset normaaleilla ruokajuomilla, vesi tai talon viini
  • suomalaisen oppaan palvelukset
  • lintuoppaan opastukset
  • House Kastrin kokoustilan vapaan käytön

Hinta ei sisällä

  • lentoja, jotka jokainen varaa itse (mitä aiemmin, sitä edullisempi hinta), yhteiskuljetus järjestetään sunnuntain aamulennoilta
  • matkavakuutuksia, suosittelemme matkavakuutuksen hankkimista.
  • ruokailuja vapaapäivänä lauantaina eikä aamiaisia
  • Agios Ioanniksen majatalossa 1hh huoneen lisämaksu 20€
  • Hinta ei myöskään sisällä oluita,drinkkejä tai erikoisviinejä, jotka laskutetaan erikseen.

Tervetuloa huhtikuussa kokemaan Kreetan kevät ja sen linnut!

Kim Andersson

puh +358 40 0407572

  kim@kreetanmaku.fi

 KREETA TOISESSA MAAILMANSODASSA 

Alla on tiivistelmä siitä mitä Kreetalla tapahtui toisen maailmansodan aikaan, vuosina 41-45. Näiden tapahtumien pohjalta järjestämme myös retkiä Kreetalla, päiväretkiä tai useamman päivän retkiä, aivan kuinka haluat !

Lisää retkistä täältä !

LÄHTÖASETELMAT

Kreikka monien muiden valtioiden tavoin halusi pysyä liittoutumattomana eikä sen takia ensin sallinut liittoutuneiden joukkoja alueelleen 1940. Sen aikaisen diktatuurihallituksen pääministerinä toimi Ioannis Metaxas, joka ei kuitenkaan ollut natsimielinen vaikkakin jyrkän kommunistivastainen.

Hitlerilläkään ei ollut aluksi mainittavaa kiinnostusta itäisen Välimeren valtatasapainoon vaan kohdisti kaiken tarmonsa jo loppuvuodesta 1940 tulevaan operaatio Barbarossan valmisteluihin.

Mussolinin epäonnistuttua Kreikan valloitusretkessä Albanian rintamalla syksyllä 1940, Hitlerin täytyi puuttua tilanteeseen säilyttääkseen akselivaltojen ja Mussolinin kasvot ja hän päätti pikaisesti valloittaa Jugoslavian ja Kreikan totutulla salamasotataktiikalla saavuttaakseen täyden hegemonian Balkanin alueella. Saksallahan oli jo joukkoja Romaniassa sekä Bulgarian hallituksen tuki. Alueen suurin strateginen merkitys oli Ploestin öljykentät Romaniassa, joista Saksa oli erittäin riippuvainen. Lisäksi Balkanin hallitseminen takaisi turvallisen lounaisrintaman tulevalle hyökkäykselle Neuvostoliittoon.

Saksan aikeiden selvittyä (englantilaisten onnistuttua murtamaan Enigma-salakoodauskieli) Kreikan hallitus myöntyi liittoutuneiden joukkojen lähettämiseen Egyptistä Kreikkaan turvaamaan puolustusta tulevaa saksalaishyökkäystä vastaan. Liittoutuneet lähettivät noin 57.000 sotilaan joukot, jotka koostuivat englantilaisista, australialaisista sekä uusiseelantilaisista.

Jugoslavian kukistuttua 6 päivässä Saksan joukot ylittivät Kreikan rajan 6.4.1941 murrettuaan kreikkalaisten ja liittoutuneiden puolustuslinjat ylivoimaisilla panssari- ja lentoaseilla. Yhdessä italialaisten kanssa joukkojen kokonaisvahvuus oli 1,2 miljoona miestä. Kreikkalaisten miesvahvuus oli noin 430.000 sotilasta. Ateena miehitettiin 23.4.1941, jonka jälkeen aloitettiin kuumeiset valmistelut Kreetan valloittamiseksi.

Saksalaisille Kreeta oli tärkeä Pohjois-Afrikan joukkojen huollon kannalta ja toisaalta Ploestin öljykentät olivat Kreetalta liittoutuneiden pommikoneiden ulottuvilla. Lisäksi saksalaisilla oli mahdollisuus kontrolloida Suezin kanavaa, jonka kautta englantilaiset laivasivat öljynsä Arabianlahdelta. Liittoutuneiden argumentit Kreetan puolustamiseksi viimeiseen mieheen olivat päinvastaiset.

Hitler myöntyi vastentahtoisesti kenraali Kurt Studentin suunnitelmaan valloittaa Kreeta ilmasta käyttämällä liitokoneilla laskeutuvia rynnäkköjoukkoja sekä laskuvarjojääkäreitä. Tästä yllätykseen perustuvasta äkkirynnäköstä oli hyviä kokemuksia Narvikista sekä Ebaelista (Belgia), toki huomattavasti pienimuotoisemmista operaatioista. Hitler piti suunnitelmaa erittäin riskialttiina mutta taipui lopulta asettaen ehdoksi että kaikkien voimavarojen piti olla käytössä operaatio Barbarossaa varten 21.6.1941. Kolmen lentokentän (Maleme, Rethimnon ja Iraklion) haltuunoton jälkeen oli kuljetuskoneilla sekä laivoilla määrä tuoda saarelle 14.000 miehen suuruinen vuoristojääkäridivisioona ja aseistusta vahvistukseksi. Käytössä oli noin 500 Junkers Ju 52 kuljetuskonetta sekä noin 70 hinattavaa liitokonetta sekä ilmatukea varten noin 500 pommituskonetta,hävittäjää ja Stukaa. Laskuvarjojääkäreiden sekä rynnäkköjoukkojen vahvuus oli noin 7000 miestä. Italialaisten oli määrä toimittaa laivoja vahvistuksia ja raskaita aseita varten mutta he suhtautuivat vastentahtoisesti yhteistyöhön koska noin puolet sen Välimeren laivastosta oli tuhottu Taranton iskussa 1940 joulukuussa.

Liittoutuneiden puolustus koostui noin 9000 kreetalaisesta erittäin heikosti aseistetusta santarmista ja sotilaasta, sekä noin 32.000 sotilaan vahvuisesta ANZAC-armeijasta, joka oli pääasiassa muodostettu Kreikasta paniikissa evakuoiduista joukoista, joita ei ehditty palauttaa Egyptiin.  Näiden joukkojen aseistus oli myös vaillinainen koostuen lähinnä italialaisilta Afrikassa vallatusta kenttätykistöstä sekä vaihtelevista käsiaseista,  konekivääreistä, muutamasta panssarista ja IT- ja Bofors tykistä sekä kymmeneswtä Whippet ja Matilda panssarista.  Liittoutuneiden johto Kreetalla raportoi että vain noin 10.000 sotilaalla oli asianmukainen varustus eikä ilma-asetta ollut lainkaan. ANZAC-joukkojen komentajaksi nimitettiin Bernard Freiberg (NZ) joka raportoi itäisen Välimeren komentajalle kenraali Wavellille (GBR) sekä myös suoraan Churchillille, jonka mielestä saaren puolustus oli hoidettava ”viimeiseen mieheen”.

TAISTELUT 20.5. – 1.6. 1941

Saksalaiset pommittivat aamupäivisin puolustajien asemia kaikissa kohteissa 7 päivän ajan ennen hyökkäystä tuhotakseen tykistön asemia. Tykistö ja muu materiaali oli kuitenkin taitavasti naamioitu joten tuhot jäivät melko vähäisiksi. Saksalaisten lentotiedustelu raportoi vielä päivää ennen hyökkäystä että saari vaikuttaa autiolta joten merkittävää vastarintaa ei olisi odotettavissa. Saksalaisten arviot puolustavista joukoista liikkuivat 4-10.000 miehessä joiden aseistus ja puolustustahto Manner-Kreikan tapahtumien jälkeen olisi vähäinen.

Hyökkääjien ensimmäinen aalto kohdistui Malemen kentälle ja sitä ympäröivään alueeseen aina Soudan satamaan asti. Saksalaiset eivät saavuttaneet ensimmäisenä päivänä tavoitteitaan minkään kohteen valloittamiseksi, koska puolustajilla oli melko helppo työ tuhota ilmatorjunnalla sekä muulla tykistöllä noin 30 Junkers-52 kuljetuskonetta ja niissä olevat laskuvarjojääkärit. Lisäksi suuri osa laskuvarjojääkäreistä sai surmansa jo ennen laskeutumistaan tai heti maassa yrittäessään selviytyä varjostaan tai etsiessään asekontteja. Teurastus oli silminnäkijöiden mukaan järkyttävä, mutta muutaman tunnin kuluessa saksalaiset onnistuivat varmistamaan Tavronitiksen sillan ja ryhmittäytymään hyökkäystä varten Kukkula 107 rinteille ja huipulle vallatakseen tykistöasemat siinä kuitenkaan onnistumatta. Aamulla 21.5. saksalaisten arvioiden mukaan 800 laskeutuneesta sotilaasta oli täydessä taistelukunnossa  enää 57 jäljellä.

Uusi-Seelantilaisten pataljoonat kärsivät ammusten puutteesta ja tuhotuista puhelinlinjoista sekä sekavasta organisoinnista. Kuva kokonaistilanteesta oli puutteellinen eikä pyydettyä vahvistusta toimitettu joten kukkulaa puolustavat yksiköt päättivät sekasorrossa vetäytyä. Yllättyneet saksalaisyksiköt, jotka olivat valmistautuneet kaiken ratkaisevaan vastahyökkäykseen aamun koittaessa havaitsivat vastustajan poistuneen kukkulalta, jonka he näin saivat haltuunsa ilman taistelua.

Suunnilleen yhtä suurella voimalla saksalaiset laskeutuivat myös ns. vankilalaaksoon kukkula 107 eteläpuolelle. Tappiot olivat vastaavanlaiset vaikka taisteluita ei ensimmäisen taistelun jälkeen käyty vaan hyökkääjät saivat rauhassa ryhmittäytyä vankilan suojaan.

Soudan sataman ympäristöön laskeutuneet liitokoneet ja niiden rynnäkköjoukot tuhottiin melkein viimeiseen mieheen. Liitokoneet laskeutuivat louhikkoiseen kivikkoon ja eloonjääneet jääkärit joko kaatuivat tai vangittiin.

Iltapäivällä toteutettiin toinen hyökkäysaalto Rethimnonin ja Iraklionin lentokenttien ympäristöön. Menestys oli, mikäli mahdollista, vieläkin heikompi; kummassakaan kohteessa joukot eivät päässeet edes lähelle lentokenttää tai kaupungin keskustaa vaan joutuivat vetäytymään ympäröiviin kyliin ja kukkuloille suojaan. Tappiot olivat samanlaatuisia ja vastaavaa luokkaa kuin Malemessa.

Saksalaisten komentokeskuksessa Ateenassa tunnelma oli epätoivoinen mutta kenraali Student päätti käyttää reservinsä ja lennätti ne keskitetysti Malemeen saadakseen edes yhden lentokentän hallintaansa. Vaikka nämä reservitkin kärsivät ankaria tappioita, saatiin lentokentän ja kukkulan tilanne tasapainotettua  21.5. iltaan mennessä. Yöllä uusiseelantilaiset yrittivät vastahyökkäyksellä saada saksalaiset perääntymään, mutta hyökkäyksen aloituksen viivästyttyä ei tavoitetta saavutettu yön aikana vaan hyökkääjät joutuivat päivän valjettua ilmahyökkäysten armoille ja joutuivat vetäytymään itään kohti Plataniasta.

Saksalaisten suunnitelma oli tuoda vahvistuksia meritse. Oman kaluston puuttuessa ja italialaisten kieltäydyttyä lisätappioiden pelossa, takavarikoitiin 4 pientä kreikkalaista kauppalaivaa ja 20  ’kaikia’ eli pieniä puisia moottoripurjehtijoita, jotka oli tarkoitettu saarten välisiin tavarakuljetuksiin. Brittiläiset sotalaivat tuhosivat armadan kokonaisuudessaan yön pimeydessä. Noin 3000 saksalaissotilaasta hukkui kuin ihmeen kaupalla vain 372, loput saatiin pelastettua seuraavana aamuna lentoveneillä ja pienaluksilla Luftwaffen suojatessa operaatiota.

Seuraavana päivänä brittiläiset havaitsivat toisen saattueen matkalla Iraklioniin. Syöksypommittajat hyökkäsivät Brittiläisten laivojen kimppuun jonka tuloksena upotettiin tai vaurioitettiin 2 taistelulaivaa, 4 risteilijää ja useita hävittäjiä. Brittien Välimeren laivasto oli kärsinyt murskaavat menetykset.

Taistelujen 3. päivänä saksalaisten painostus Malemen alueella johti lisävetäytymiseen rantaa pitkin itään kohti Haniaa. Vankilalaaksosta saksalaisjoukot yrittivät nousta kukkuloille kohti Galataksen kylää, jossa käytiin äärimmäisen verisiä taisteluita kolmen päivän ajan. Kaupunki vaihtoi 4 kertaa omistajaa 23-25.5.  ennen kuin liittoutuneiden joukot joutuivat antamaan periksi ankarien tappioiden ja ammusongelman takia. Näissä dramaattisissa taisteluissa siviileillä ja jopa naisilla sekä lapsilla oli merkittävä osa.

Sekä Rethymnonissa sekä Iraklionissa saksalaiset eivät koko taistelun aikana pystyneet miehittämään sen paremmin lentokenttiä kuin kaupunkejakaan, vaikka antautumista yritettiin määräämällä ilmavoimat tuhoamaan Iraklionin kaupunki kokonaisuudessaan.

VETÄYTYMINEN

Jatkuvien ilmaiskujen, materiaalipulan ja jatkuvien taistelujen uuvuttamat ANZAC-joukot joutuivat vetäytymään Haniasta Galataksen taistelujen jälkeen 27- 28.5. ja joukot päätettiin evakuoida saarelta. Iraklionista pystyttiin evakuoimaan laivoilla 3467 miestä, joista noin 700 sai surmansa ilmavoimien pommituksissa. Sen sijaan Haniassa ja Rethymnonissa olevien joukkojen käskettiin marssia etelärannikon Hora Sfakionin kalastajakylään, josta brittilaivasto noutaisi ne Egyptiin.

Noin 50 kilometrin marssi saaren poikki oli raastava kokemus. Ilman ruokaa ja vettä, usein jopa ilman jalkineita saappaiden hajottua kivisillä poluilla, noin 17.000 miestä raahusti öiseen aikaan kohti etelää. Päivisin jatkuvat ilmaiskut pakottivat joukot piiloutumaan. Ensimmäiset laivat saapuivat 28.5. mutta evakuointi kesti 3 päivää koska laivat pystyivät turvallisesti seilaamaan vain yöaikaan. Joukot odottivat maastossa Imbroksen rotkon suulla vuoroaan kunnes 30.5. ilmoitettiin että viimeinen laiva turvaan Egyptiin on lähtenyt. Laivat pääsivät turvallisesti määränpäähänsä koska ilmapommitukset olivat laantuneet saksalaisten siirtäessä mahdollisimman paljon kalustoa Saksaan operaation Barbarossaa varten.

Noin 12.000 rannalle jäänyttä sotilasta sai valita sotavankeuden tai vuorille karkaamisen väliltä. Arviolta 1000 valitsi karkaamisen ja loput kävelivät takaisin Haniaan sotavankileirille. Siviiliväestö sekä luostarit suojelivat karanneita joista suuri osa  siirrettiin asteittain etelärannikolta pienaluksilla Egyptiin mutta useat valitsivat liittymisen partisaanijoukkoihin ja englantilaisten vakoiluorganisaatioon (SOE – Special Operations Executive)

VASTARINTA JA AGENTIT

Kreetalaisten vastarinta oli ainutlaatuista siinäkin mielessä että se alkoi spontaanisti välittömästi laskuvarjojen ilmestyessä taivaalle.  Saksalaisten sotapropaganda antoi ymmärtää että saarelaiset tulisivat suhtautumaan myönteisesti tai ainakin neutraalisti miehitykseen. Tosiasiassa kreetalaisten ikiaikainen motto on ollut ’Vapaus tai kuolema’ jota on aina sovellettu valloittajia vastaan eikä kreetalaisella miehellä ole mitään arvokkaampaa kuin oma ja perheen kunnia.  Historijoitsijat ja filhelleenit Saksassa muistuttivat sodanjohtajia asiasta mutta ilman tulosta.

Kyläpäälliköt kokosivat nopeasti satojen miesten joukot lähialueelta. Liittoutuneet eivät ymmärtäneet aseistaa näitä siviilejä joten he joutuivat käyttämään ikivanhoja Turkin vallan aikaisia pyssyjä, suuri osa käytti aseenaan hakkuja, lapioita, veitsiä yms. Alikianoksen alueen kylistä kootut joukot hyökkäsivät Vankilalaaksoon laskeutuneiden saksalaisten selustaan aiheuttaen tappioita ja sekaannusta. Siviilit surmasivat useita eksyneitä ja puissa hihnoistaan riippuvia jääkäreitä. Saaliiksi saadulla saksalaisten aseilla oli suuri merkitys vastarinnalle.

Turhautuneet saksalaiset ryhtyivät heti taistelujen laannuttua ankariin kostotoimenpiteisiin kyliä vastaan polttamalla niitä ja teloittamalla kaikki miehet. Huhujen levitessä saksalaisten   toimenpiteistä, kylien miehet pakenivat nopeasti vuorille liittyäkseen organisoituihin partisaaniosastoihin (Andartes), joista sodan edetessä kasvoi vaikuttava noin 10.000 miehen voimavara joka jatkoi saksalaisten kiusaamista ja sabotaasia sodan loppuun asti. Siviilien suojelemat partisaanit piileskelivät vuoristojen luolissa ja tuhosivat armotta heitä etsimään lähetettyjä saksalaispartioita.

Jo syksyllä 1941 britit lähettivät ensimmäiset SOE agentit saarelle.  He eivät olleet kokeneita sotilaita tai vakoojia vaan tehtävään valjastettiin ennemminkin klassisia romanttisia seikkailijoita, jotka pystyisivät innovatiiviseen toimintaan saaren vastarintajoukkojen kanssa ja kykenivät asumaan luolissa ja lumisilla vuorilla pakoillen saksalaispartioita. He myös pääsääntöisesti puhuivat kreikkaa.

Agenttien ensisijaisena tarkoituksena oli organisoida vuorille jääneiden sotilaiden evakuoiminen etelärannikon kautta ja lisäksi lähettää tietoa saksalaisten joukkojen ja materiaalin siirroista Pohjois-Afrikkaan. Agentit liittyivät nopeasti myös sabotaasitoimintaan tuhoten yhteistyössä partisaanien kanssa lentokoneita, polttoainevarastoja, varikoita jne. Yhteistoiminta huipentui huhtikuussa 1944 ’Festung Kreta’n komentajan kenraali Heinrich Kreipen yltiöpäiseen kaappauksen virka-autoineen virka-asuntonsa läheltä ja evakuointiin kahden viikon seikkailun jälkeen etelärannikolta Egyptiin ja sotavankeuteen. Operaatioon osallistunut William Moss kirjoitti kaappauksesta best-seller kirjan (Ill met by moonlight) josta tehtiin myös elokuva 1955.

Saksalaiset rankaisivat armottomasti sissien ja englantilaisagenttien suojeluun ja muonittamiseen osallistuneita kyliä tuhoamalla ne täydellisesti lähinnä Sfakian alueella. Yhteensä lasketaan noin 4000 siviilin saaneen surmansa teloituksissa. Andartesien toiminta sodan aikana on tärkeä osa Kreetan itsetuntoa joka ilmenee mm. musiikissa ja kreetalaisessa mielenlaadussa.

LOPPUNÄYTÖS

Syksyllä 1944 saksalaiset alkoivat asteittain keskittää vielä saarella olevat noin 10.000 sotilasta Hanian kaupunkiin. Joukoilla oli vielä runsaasti aseistusta ja muonaa joten niiden ei tarvinnut antautua ennen kuin 8 toukokuuta 1945. Joukot riisuttiin aseista 23.5. jonka jälkeen englantilaiset suojelivat niitä kreetalaisilta. Sotavangit ’salakuljetettiin’ asteittain noin neljän kuukauden aikana Soudan satamasta Manner-Kreikkaan ja Lähi-Itään sotavankeuteen  kostonhaluisten kreetalaisten mieliharmiksi.