fbpx

19 vinkkiä miten valita hyvä taverna?

Matkailijan ikuinen ongelma. Miten valita hyvä taverna tai hyvää ruokaa tarjoava taverna? Millaisia kriteerejä tarvitsen, jotta osaan valita? Millaista kulttuuri- ja paikallisten olojen tuntemusta valinnassani tarvitsen?

Jos olet käynyt samassa kohteessa useita kertoja, olet varman huomannut, miten jollakin paikalla oleva taverna saa joka vuosi uuden yrittäjän kun taas toiset palvelevat vuosikymmenestä toiseen samalla paikalla ja jopa samalla ruokalistalla!

Vuoristokylän taverna
Pienen vuoristokylän vaatimaton taverna

Viime vuosien uutena tulokkaana ovat erityisesti kreikkalaisen nuorison rakastamat kahvila-ravintolat, joiden ruokalistalla on vain erikoiskahveja, jättimäisiä (ja ah! niin herkullisia) sandwitchejä lisukkeineen sekä jumalaisia kakkupaloja, suuria nekin. Eivät voileivät ole koskaan ennen kuuluneet kreikkalaiseen elämään, leipä on perinteisesti täällä ollut työkalu, jolla kaavitaan soosit suuhun!  Ehkäpä sen uusi rooli vaikuttaa nerokkaalta.  

Entisenä alan ammattilaisena kokosin alle hyvät neuvot, näillä pääset alkuun. Siis alkuun.  Ne herättävät ajatuksia ja voit peilailla omia kokemuksiasi näihin jakamiini huomioihin.

Keskityn tässä tavernoihin ja ravintoloihin, en monenkirjavaan (kansainväliseen välipalatarjontaan. Jos Turistikohteissa sinulle lienevät tulleet tutuiksi kreetalaisen keittiön monet variaatiot perinteisestä moderniin kreetalaiseen ja välimerelliseen keittiöön.

Tavernakategoriat

Ennen kuin kerron, miten valita hyvä taverna, kerron millaisilla nimillä erilaisia kreikkalaisia ruokapaikkoja kutsutaan

  • tavernoiden ylempää kastia ovat estiatóriot. Kääntäisin nimen ravintolaksi. Sen tunnistaa useimmiten korkealaatuisesta imagostaan, pöytäliinoista, pulloissa myytävistä viineistä ja usein vain ilta-ajan aukiolosta.
  • tavallisessa tavernassa on matalampi kynnys, pääset sisään vaikka uimapuvussa nauttimaan ateriaa. Ennen niissä oli ruutuliinat ja kiikkerät tuolit. Ne alkavat olla mennyttä, mutta ruokalistat tarjoilevat vähän kaikkea. Viinit useimmiten karahveissa.
  • tavernoiden lisäksi löydät mezeravintoloita (mezedopolío), joissa voit tilata monia erilaisia makupaloja pieninä annoksina pöytääsi. Usein ne tuodaan keskelle pöytää yhteisesti nautittavaksi vanhaan kreikkalaiseen tapaan.
  • ouzería on erikoistunut tarjoilemaan sellaisia alkupaloja ja (kala)ruokia, joiden juomaksi sopii uuso. Ouzerioita ei Kreetalta juuri löydä, ne ovat ennemminkin Egeanmeren saariston juttuja. Ja tavallisesti kesäkäytössä.
  • rakádiko on sitten ihan aito kreetalainen, jos sellaisen jostain löydät. Sen mezeet on valittu sopimaan rakin kyytipojaksi. Usein auki vain talvella.
  • ovelistírio on erikoistunut pystyvartaisiin, siis isoon vartaaseen, josta vuollaan pitan väliin siivuja. Istut pöydässä aterioidessasi.
  • suvlatzídikosta saa samaa, mutta eniten myydään suvlakia. Pohjana on sana suvla, joka tarkoittaa vaakatasossa kypsennettävää varrasta, suvlaki on pieni sellainen. Katuruokaa, viet ruuan mukanasi ja syöt muualla.
Hiljaisen rannan tavernan pöydät ovat hiekalla mutta suuren varjon alla…

Ne 19 vinkkiä valita hyvä taverna

Et löydä hyvää tutkimalla ruokalistaa tai katselemalla paikkaa ulkoa. Mutta kun olet jo asiakkaana, kiinnitä huomiota seuraaviin asioihin. Opit nopeasti arvioimaan paikan luonteen.

1. Onko tavernalla sisäänheittäjiä?

Vain kesän avoinna olevat tavernat saavat asiakkaansa matkailijoista. Jos taverna sijaitsee vilkkaalla rantakadulla, on vuokra kallis ja henkilökunta kirjavataustaista ulkomaalaista, jotka usein eivät edes puhu kreikkaa. Asiakaskunta ja henkilökunta vaihtuu koko ajan eikä ruoan laatuun tai palveluun panosteta.

Tällöin tarvitaan sisäänheittäjiä. Monikielisten sisäänheittäjien ammattikunnan tehtävä on houkutella asiakkaita, ainakin heidän kieltään ymmärtäviä, tavernaan. He saavat usein palkkionsa sen mukaan, montako asiakasta he sisään johdattavat.

He arvioivat sulavasti kokemattomuutesi, lompakkosi paksuuden ja asiantuntemattomuutesi. Laskuun lisätään sisäänheittäjän oma palkkio, väliin röyhkeästi, varsinkin Rethimnon vanhassa satamassa. Ruoka- ja juomalistakin voi olla piilossa, niin ettet sitä näe, tarjoilija vain ehdottelee ruokia ja juomia.

Kun pyydät laskua, saat paperilapun, jolle hinta on häthätää raapustettu, mutta koko aikana et ole tiennyt tilaamiesi ruokien ja juomien hintoja. Summa voi olla jopa moninkertainen. Olet oikeutettu saamaan ihan kunnollisen laskun. Muutoin ei laskua tarvitse maksaa. Jos riitaa tulee, pyydä turistipoliisi asiaa selvittämään.

2. Ympärivuotinen taverna = kreikkalaisia asiakkaita

Paras suositus tasosta on tavernan ympärivuotisuus. Näitä on vähän. Kreikkalaiset asiakkaat ovat laatutietoisia, saapuvat usein perhekunnittain isoina seurueina, istuvat pitkään ja ovat kovaäänisiä. Ja kuluttavat rahaa.

Heillä on usein erityistoiveita ja jos taverna ne täyttää, ovat he asiakkaina uskollisia. Ympärivuotisen tavernan laadun takeena on ympäri vuoden palkkaa saava henkilökunta. Se ei ole itsestäänselvyys vaan suuri poikkeus.

Jos ravintoloitsija pitää hyvän huolen henkilökunnastaan, saa asiakas laatua. Silloin tulevat myös kreikkalaiset asiakkaat, joilla on enemmän aikaa istua tavernoissa silloin kun me turistit olemme poissa.

`Viiniruokala´Maridaki Hanian sivukadulla

3. Sisustus ja kattaus

Korkeatasoisen näköinen, tyylikäs paikka ei välttämättä ole kallis eikä halpojen narutuolien kokoelma kerro mitään ruuasta.

Kun etsit tasokasta paikkaa, törmäät Kreetalla kahdentyyppisiin tavernoihin: osa on kangaspöytäliinojen paikkoja, joita pyöritetään ammattimaisesti usein keittiömestarin voimin. Kattaus on kaunista, sisustus tyylikästä ja ruoka huolella tehtyä.

Näitä paikkoja on suurimmissa turistikeskuksissa. Ruokien hinnat ovat 10-20 % korkeampia kuin keskivertotavernassa ja annosten esillepano on viimeistelty. Tällaisessa tavernassa saattaa olla oma viinikellari ja tarjoilija osaa kertoa viineistä ja niiden sopivuudesta monta olennaista seikkaa.

Ruokalistalta saatat tällöin bongaat sanan éstiatorio´. Kyse on ravintolasta eikä tavernasta. Tyylikkäät tavernat tekevät tuloaan ja sekalainen narutuolien kokoelma alkaa olla enää syrjäkylien ja sivukujien kalustoa.

Syrjässä turistivirroista löydät kyllä tavernoita, joissa on sekalainen kokoelma tuoleja ja liinoja, sisustuskamaa alkaen pässinpäistä ja sarvista ja seinälle viritetyistä isovanhempien työkaluista, mutta eivät nekään kerro mitään ruuan tasosta.

Hyvä ruoka mainostaa itse itseään, uskovat kreetalaiset. Spartalainen paikka ei heitä karkota ja sana kiertää kyllä kreikkalaisen asiakaskunnan keskuudessa, mutta me ulkomaan eläjät emme kuule näitä puskaradion viestejä.

Turistit taas pysyttelevät poissa spartalaistyylisistä paikoista, vaikka ruoka olisi kuinka hyvää. Mitä enemmän monenkirjavaa matkailijoita houkuttelevaa krääsää tavernassa on, sitä varmemmin kreikkalaiset sitä karttavat. He myös karttavat paikkoja, joissa ruokalistalla on valokuvat annoksista.

4. Perhetavernat

Omistajaperheen osaamisen ympärille rakentuneet perhetavernat, usein kylissä. Perhe omistaa kiinteistön ja osaamisen. Saat sitä mitä perhe osaa valmistaa. Laajennettua kotikeittiötä. Ruokalistat eivät vaihdu juurikaan, tosin sesongit huomioidaan, sillä tarjottavat valmistetaan useimmiten siitä mitä itse viljellään ja kasvatetaan. Tarjoilijatkin ovat oman perheen jäseniä.

Ruuat tehdään aamulla ja niin siestan aikana tarjoilijana saattaa olla mummo tai koululainen. Aukioloajat perheen menojen mukaan. Mikään ei välttämättä muutu vuosikymmeniin. Perhetavernat saattavat olla korkeatasoisia ruokapaikkoja. Niissähän valmistetaan oman perheen suosikkiruokalajeja.

Alan ammattikoulutusta ei ole, kokin taidot ovat itse opittuja, sisustus, kattaus ja ruokalista ovat kotikutoisia. Näiden paikkojen joukossa on todellisia helmiä, hyvää kreetalaista kotiruokaa valmistavia tavernoita, jotka pitävät tasonsa korkeana.

He hankkivat ruokatarpeensa joko omasta puutarhasta tai luotetulta viljelijältä suoraan ilman välikäsiä, valmistavat oman viinin, oliiviöljy on omaa, lampaat omasta tarhasta ja lähes kaikki muukin.

Näin on varsinkin siellä, missä tukkuautot eivät liiku, silloin on turvattava naapuriin ja kylän omiin antimiin. Silloin ruokalistallakin on vain sitä, mitä itse on tuotettu. Ja sen valmistamisessa ollaan perfektionisteja.

Zurvan tavernan kaksi sukupolvea

5. Keittiön ammattitaito

Hyvän tavernan sydän on keittiö. Jos siitä huolehtii ammattitaitoinen omistaja-keittiömestari, olet hyvissä käsissä. Tutki ruokalistaa. Jos siellä on perinteisten suosikkien joukossa harvemmin eteen tulevia raaka-aineita, kuten esimerkiksi simpukoita, saatat olla löytänyt helmen…

Tällaisia tavernoita löytää rantakylistä, niitä voi olla vuokra- tai omistustiloissa ja niiden menestys perustuu keittiön ammattitaitoon. Näillä on usein mielenkiintoinen ruokalista, raaka-aineet hankitaan luotetulta välittäjältä, meno kunnianhimoisempaa kuin tavallisessa mestassa jne.

Palveluun panostetaan. Usein auki matkailusesongin ajan, tai jos kreikkalaisia asiakkaita, myös ympäri vuoden. Hinnat hieman edellisiä korkeampia, täällä panostetaan laatuun ja kiivetään joka vuosi hieman edellistä korkeammalle.

6. Erikoistuminen

Myös erikoistuneet tavernat vetävät kreikkalaisia asiakkaita, esim. jotkut kalatavernat tai vaikkapa syöttöpossua tarjoilevat paikat. Niiden osaaminen on korkeatasoista. Nämä saattavat olla perhetavernoita, jolloin laatu nojaa kalastajaan, etanoiden kasvattajaan, juustojen tekijään, lampuriin tms. Eikä riitä, että raaka-aineet ovat hyviä, myös keittiön on osattava asiansa.

Rantakylien kirouksena ovat usein ravintoloitsijaa vaihtavat kiinteistöt. Yksi tai kaksi sesonkia ja sitten pillit pussiin, tavoitteet eivät täyttyneet, ei osattu löytää omaa koloa, ei erikoistuttu millään saralla. Taustalla on usein liian ahne vuokraisäntä tai yrittäjä, joka pyrkii maksimoimaan voitot, ei osaa organisoida eikä saa hyvää henkilökuntaa. Tällöin palkataan sisäänheittäjiä.

7. Henkilökunnan kansallisuus

Ilman ulkomaalaisvahvistusta eivät matkailupalvelut pyörisi. Rantakylien kokeilla ja tarjoilijoilla on kirjavat taustat. Et ehkä erota ulkomaalaisia kreetalaisista ellet kysy. Moni Jannis sanoo olevansa kreetalainen, vaikka puhuukin vain auttavasti kreikkaa.

Usein kotomaa on itäisessä Euroopasta tai itäisen Välimeren alueella. Albaanit tulivat töihin jo 80-luvulla, heitä on jo toinen tai kolmas sukupolvi. Kesät tarjoilijoina, talvet hedelmiä poimimassa.  

Romanialaisiin ja bulgaareihin on totuttu, serbejä, syyrialaisia, valkovenäläisiä, ukrainalaisia, georgialaisia jne. EU:n alueelta tulevat ovat etusijalla, heillä on henkilötunnukset.

Tarjolijamme 92 v. hoiti suvereensiti sekä keittiön että tarjoilun yksinään!

8. Bussiryhmät

Jos tavernaan vyöryy bussilastillinen toisensa jälkeen ulkomaalaisia turisteja, ole varuillasi. Ruuan taso on usein itsepalvelutasoa, mutta keittiö- ja salityöskentely on hyvin organisoitua.  Ryhmä on ruokittava tietyssä ajassa, tarkoittaa kiirettä. Taverna ei pyri miellyttämään yksittäistä ruokailijaa vaan matkatoimistoa /ryhmänjohtajaa, joka asiakkaat tuo.

9. Piiiitkä vai lyhyt ruokalista

Ymmärrä, että jos ruokalista on pitkä, ei se voi olla tavernassa valmistettua vaan se ostetaan tukusta pakasteina. Kaivetaan pakkasesta, kun tilaus keittiöön saapuu ja lämmitetään.

Annoskokoinen mussaká, se, joka tuodaan eteesi ruskeassa saviruukussa, ostetaan tukusta pakasteena, kuten moni muukin. Pitkällä ruokalistalla tarjotaan vähän kaikkea jokaiselle eikä osata juuri mitään kunnolla.

Lyhyt ruokalista tavallisimmin elää koko ajan, ottaa huomioon sesongit ja yllättävästi löytyneet raaka-aineet. Se vaatii keittiöltä suurta joustavuutta ja sopii pienille tavernoille, joissa ei ole liian kiire…

10. Annoskuvat ruokalistalla

eivät useinkaan ole kyseisen paikan ruuista napattuja. Ruokalistapalveluja kauppaavat yritykset käyttävät samoja kuvia ympäri maata, tavernoitsija vain saa eteensä luettelon, josta voi valita sen kuvan, joka lähinnä muistuttaa hänen tavernansa annosta.

Balosin rannalla on pari tavernaa

10. Sijainti suhteessa keskustaan tai rantaan

Rantakadulla/kauppakadulla/keskeisellä paikalla/iltamenojen äärellä nostaa aina hintaa.

Sijainti rantahiekalla/uimarannalla. Usein kunta, jonka alueella rantatavernat sijaitsevat, vuokraa alueita kovaan vuosihintaan. Eniten maksavat pysyvät vuosikausia. Mitä keskeisempi sijainti, sitä kovempi vuokra.

11. Suosituksia, palkintoja, kunniatauluja yms.

Suosituksia, esim. kunniatauluja, palkintoja tms. Hyvä juttu, kertovat siitä, että tavernalla on tavoite pysyä kyseisessä laatuohjelmassa. 

12. Virity puskaradion taajuudelle

ja kysy vaikkapa hotellin/supermarketin/kahvilan/leipomon/kioskin/kaupan henkilökunnalta missä he käyvät itse syömässä silloin kun käyvät/kävivät. Kysy usealta niin saat mistä valita. Kysy myös miksi he valitsevat juuri sen.

Sivulauseessa he vastatessaan saattavat paljastaa, että se on serkun tai enon taverna. Tämä maininta ei kerro ruoan tasosta mitään, mutta saattaa tuoda mukavia henkilökohtaisia kontakteja, varsinkin jos kerrot saapuneesi suosittelijan ehdotuksesta.

Trip Advisor saattaa antaa hyviä vinkkejä, mutta oma kokemukseni on, että parhaimmat paikat puuttuvat sieltä. Siellä ovat ne, joihin matkailijat helpoimmin eksyvät, mutta harvinaiset helmet ovat muualla.

Marmaran rannan taverna on auki vain kesäisin

13. Jos etsit tuoretta kalaa,

saat sitä varmimmin kalaan erikoistuneista tavernoista, mutta ilman sisäänheittäjiä! Parhaimmat kalatavernat löytyvät rannoilta hieman syrjästä.

Ruokalistalla on oltava merkintä siitä, onko kala tuoretta vai pakasteesta. Jos merkintää ei ole, voit uskoa ettei muukaan informaatio ole kovin luotettavaa. Kaupunkitavernoiden ruokalistoilla monet kalat ovat jo kasvatettuja annoskaloja ja ylen arvokkaita.

14. Opettele mezéruokailu

varsinkin jos liikut seurueessa: silloin jokainen seurueen jäsen tilaa esim. 2-3 erilaista alkupalaa (orektiká) yhteiseksi iloksi keskelle pöytää. Jos teitä on neljä, saatte näin jo kasaan 8-12 erilaista alkupalaa.

Miten kertoa tarjoilijalle, että tulevat yhteiseksi iloksi? Näytä, pyöräytä vaikka kättäsi pöydän yllä, kun annoksia tuodaan! Ei ole mikään häpeä tai kiusallinen asia tehdä näin, päinvastoin. Kreikkalaiset itse syövät näin ja kutsuvat tällaista tapaa nimellä sintrofiá.

Alkupaloja tuodaan sitä mukaa kun niitä valmistuu, vähitellen. Niiden kanssa nautitaan leipää. Alkupala-annoksissa ei ole useinkaan ottimia, ja se saa meidät hämmennyksiin: miten toimia? Ei ole tarkoituskaan tuoda ottimia.

Jokainen ottaa lautaselta oman osuutensa omalle lautaselleen omilla syömävälineillään. Ruokien jakaminen synnyttää yhteisön, sintrofian, kestiystävyyden. Vierustoverin  kanssa alkaa juttu luistaa kun on sovittava ruoan jakamisesta.

Samassa pöydässä ruokaileminen ja ruoan jakaminen saa aikaan myös oksitosiinin virtaamisen Se on se hormoni, joka yhdistää meidät lujin sitein pöytäkumppaneihin, tuo hyvän olon ja rentouttaa.

Leipä odottaa murtamistaan

15. Leipä tuodaan korissa

eikä se aina ole leikattu viipaleiksi, vain viilletty. Se ei ole huolimattomuutta vaan mielestäni korkeampaa sivistystä. Silloin joku ruokailijoista voi ottaa leivänmurtajan roolin, isännän tai emännän sijan, ja murtaa leivästä palat jokaiselle. Se kuuluu hyvään kreetalaiseen käytökseen. Tämäkin kuuluu sintrofia-ajatteluun.

Murrettu leivänpala ei ole atomistinen pala, jonka päälle voi levittää siististi levitteen ja päällysteet (ja joka pidemmälle vietynä johtaa voileipäkulttuuriin).

Murrettua palaa käytetään ruoan syömiseen! Sillä voidaan kaapia lautaselta herkulliset liemet, sen päälle voidaan nostella suupala kerrallaan vaikkapa mezépöydän tahnoja, sen päälle voi lorotella oliiviöljyä, sen saa syödä sormin: se kuuluu hyviin tapoihin.

Kahviloissa ja baareissa olet saanut juomasi viereen pähkinöitä tai muuta suolaista naposteltavaa. Jos menet turistikeskusten ulkopuolelle ja tilaat pelkän alkoholijuoman, saatat saada sen viereen pienen lautasellisen vaikkapa tikuiksi leikattuja vihanneksia, pari lihapullaa, juustopölkkyjä, korppuja, härkäpavun palon… ja kun tilaat toisen, saat lisää.

Nämä tulevat pöytään siis tilaamatta. Ne kuuluvat juoman hintaan, sillä Kreikassa ei koskaan pelkästään juoda, sen kanssa aina napostellaan. On käynyt minullekin niin, että olen kaljapullon viereen saanut kahvilassa seitsemää laatua naposteltavaa eikä lounaalle enää ole tehnyt mieli.

16. Kreikkalaiset näkevät vaivaa ruokansa eteen

Ajetaan kauemmas keskustasta pieniin, jopa syrjäisiin ranta-t ai vuoristotavernoihin. Ne hakevat kalasa joka aamuyö merestä. Omistaja saattaa olla kalastaja ja silloin hinnat ovat edullisia ja valikoima jotain ihan muuta kuin kalakaupassa.

Hyviä paikkoja on paljon etelärannikon pienissä lahdenpoukamissa. Löydät myös tavernoita, jotka kasvattavat omat kalansa, usein silloin puroforelleja tai sampia. Kokeile myös mustekaloja, esim. tuore kalmari friteerattuna on upea ja paljon maukkaampi kuin pakasteesta valmistettu.

Hiiligrillissä kypsennetty kahdeksanlonkeroinen ansaitsee erikoismaininnan, samoin seepia, kun se haudutetaan vaikkapa fenkolin kanssa padassa (seepia mureutetaan usein pakastaen se ennen käyttöä).

17. Kreikkalaiseen sivistykseen kuuluu ruuanlaittotaito ja taito keskustella siitä

Erityisesti miehet kunnostautuvat tällä alueella. Seitsemän miestä, ei-ammattilaista, saattaa keskustella innokkaasti tunnin verran kahdeksanlonkeroisen tuoreudesta kertovista merkeistä tai tunnistaa viinistä monestako lajikkeesta se koostuu.

Kreetalainen (mies) noutaa lampaanlihat teurastajalta, ei supermarketin tiskiltä. Tai vielä paremmin, tilaa lampurilta. Pakasteita hyljeksitään, eineksiä ei käytetä, valmisruokia ei osteta vaan raaka-aineita. Kotiruokakin tehdään itse alusta asti.

Kukaan ei ajattele, että se vie paljon aikaa ja sen ajan voisi käyttää paremminkin. Ruuanlaitto ei siis ole ajan haaskausta vaan kulttuuria. Korkeaa sellaista. Kuin viulun soitto.

Kaikki alkupalat keskelle pöytää kaikkien iloittavaksi

18. Varaudu näkemään vaivaa ruokapaikan eteen

vaikka vuokraamaan auto, jotta pääset vapaasti liikkumaan. Yhdistä siihen pari mukavaa pysähdystä, käy vaikka ukkokuppilassa, heittäydy juttusille, katsele maisemia, jätä auto tien vierelle ja tee pieni kävely vaikka kylän kujille, oliivilehtoihin, jokivarteen, kappelin kulmalle.

Älä ahnehdi kilometrejä äläkä syö kiireesti. Ota rauhallisesti, anna ruokailun kestää vaikkapa useita tunteja. Juttele muiden asiakkaiden, tarjoilijan, isäntäväen kanssa, kysele kylän kuulumisia. Hidas syöminen on Kreikassa korkeinta sivistystä, korkeinta kulttuuria.

19. Ja lopuksi

Kali oreksí, hyvää ruokahalua!
Huomasitko jotain tuttua tuossa toivotuksessa? Sana óreksi on samaa juurta kuin an-oreksia, ruokahaluttomuus…

Tuoreessa opaskirjassani Ihana Kreeta- läntinen Hanian alue on reittien ohella kerrottu aika monta hyvää tavernaa…

Rantatavernan pässinpäät eivät jätä isäntäväen päätoimeentulolähdettä arvailujen varaan

Viinin vuoksi Kreetalle

Jamas !

Useimmat teistä tuntevat ouzon ja retsinan ja Mythos-oluen. Mutta miten on laita kreetalaisten viinien? Kreetalla on kolmisenkymmentä varteenotettavaa viinitilaa, joista useimpiin pääsee myös vierailulle ja maistelemaan. Suosittelen tutustumaan. Viinin vuoksi Kreetalle kannattaa tulla. Myös.

Iraklionin helmikuiset viinimessut

Yksi tapa on tutustua aiheeseen on Iraklionin helmikuiset viinimessut. Kreetan viinintuottajien yhdistys järjestää kerran vuodessa kolmipäiväiset messut joissa pääset keskitetysti tutustumaan saaren viinin tuotantoon. Kattavasti mutta kompaktisti. Ammattilaiset pääsevät sinne ilmaiseksi (ennakkorekisteröinti), mutta myös maallikot ovat tervetulleita pientä sisäänpääsyä vastaan.

Talvella Kreetalle ?

Nyt parina talvena on Aegean Airlinesilla ollut suoria lentoja Helsingistä Ateenaan lähes talven ympäri, pari kertaa viikossa. Ne on aikataulutettu mainiosti siten, että lyhyellä vaihtoajalla pääsee Ateenasta eteenpäin Kreetalle, ja toki muillekin saarille. Toivottavasti tämä jatkuu, sillä Kreetalle todella kannattaa tulla myös talvella.

Ympäri vuoden avoinna olevia hotelleja on ainakin suuremmissa kaupungeissa, ja osassa pienempiäkin. Rantakohteissa hotellit sulkeutuvat talvikaudeksi, vain paikalliset jäävät viettämään rauhaisaa talveaan. Matkailukin on talvella rauhallisempaa ja leppoisampaa kuin kesän kiihkeinä kuukausina. Silloin helle, auringonotto ja meri ei ole SE juttu, vaikka toki aurinko ja meri ovat paikallaan. Eikä tarvita avantoa voidakseen pulahtaa mereen.

Dionysoksen matkassa

Kreetan Maulla on aika ajoin viinimatkoja omassa ohjelmassaan, räätälöimme myös ohjelmia valmiille ryhmille. Viinimessut ovat meille kiinnostava kohde. Jo yhden päivän visiitti sinne antaa riittävän kuvan saaren tuotannosta ja sen monipuolisuudesta. Pakko tunnustaa että omat makunystyräni ovat amatöörin eikä useat hyvätkään viinit pysy aina mielessä. Paitsi tietenkin ne VAU-elämykset. Mutta mielenkiintoiset tilat sensijaan pysyvät.

Viinilajikkeita on saarella lähes kaksikymmentä, valtaosa kotoperäisiä. Viinejä valmistetaan joko yhdestä lajikkeesta kerrallaan tai sekoitteina. Messuilla itselleni vanhojen tuttujen viinitilojen  –  kuten Karavitakis, Manousakis, Toplou, Lyrarakis  –  lisäksi mieleen jäivät erityisesti Gavalas, Silva-Daskalaki, Strataridakis ja Stilianou, joista ainakin osa valikoituu aina viiniviikkojemme matkaohjelmaan mukaan.

Lyrarakiksen viineistä viittä saa tällä hetkellä Alkosta, niiden maahantuoja on Gavrielides Foods. ZaZaZu on heidän kuohuviininsä ja sillä oli messuilla oma osastonsa. Iloksemme kuulimme, että heidän tuotteensa on otettu hyvin vastaan Suomessa, joten ehkä niitä tarjolla meille vastaisuudessakin. Kuvassa aurinkoinen esittelijä.

Kuohuviinin iloista esittelyä !

Kyllähän meille muutama muukin erinomainen kreetalainen viini mahtuisi Alkon valikoimiin, valitettavasti vain monet tilat ovat kovin pieniä eli tuontatomäärät ovat pieniä Alkon valikoimiin. Ja  –  ehkä myös onneksi  –  pieninä ja spesiaaleina haluavat pysyäkin.

Manousakisilla ainakin on verkkokauppa jonka kautta toimitus onnistuu kotiovelle Suomeen, eikä kuljetuskulu / plo ole mikään mahdoton. Tila sijaitsee Vatolakkosin kylässä lähellä Haniaa. Lähellä Haniaa, Pontikianan kylässä, sijaitsee myös Karavitakisin tyylikäs viinitila.

Talviretkellämme saimme myös audienssin pienelle mutta laadukkaalle Stilianoun tilalle, joka sekin jatkaa jo viidennessä polvessa orgaanista viinituotantoaan. Tämä viides polvi joka meitä vierailulla opasti, vanhempien ollessa vielä messuilla, vaikutti kovin nuorelta, mutta jo nyt oli kaverilla tietämys ja asenne enemmän kuin kohdillaan. Kun pahoittelimme, että hän joutui olemaan poissa messuilta meidän vuoksemme, hän hymähti, että tänään on koulupäivä. Koulupäivä? “Niin, minä olen 16 vuotias.” Autolla kuitenkin poika pihaan päräytti. Kun ihmettelimme asiaa, hän vinkkasi silmää, “peltoteitä vain.” Siellähän tila todella oli oliivi- ja viinitahojen keskellä.

Kuva, joka sisältää kohteen ulko, ruoho, rakennus, vihreä

Kuvaus luotu automaattisesti
Stilianoun viinitila lepää kauniisti vihreiden kukkuloiden keskellä.

Stilianoun tila sijaitsee Kounavin kylässä, vajaan puolen tunnin ajomatkan päässä Iraklionista. Alue on ollut viininviljelyaluetta jo tuhansia vuosia ja lähellä sijaitsevassa Vathipetron raunioalueella on Kreetan vanhimman tunnetun viininpuristamon rauniot, Minolaiselta ajalta. Mikäli tuolle alueella menee kannattaa ehdottomasti viivähtää pari päivää ja majoittua vaikkapa Archanesin kylässä. Siellä myös ympärivuotista majoitusta on saatavilla.

Archanes

Archanes sijaitsee 14 km Iraklionista etelään ja vain 7 km Knossoksesta. Juktas-vuoren rinteille asettuva kylä oliivi-ja viinitarhojen keskellä on todella viehättävä. Sen kahdesta osasta, yläkylästä että alakylästä, varsinkin yläkylä on vähän haasteellinen liikuntarajoitteisille. Kylä on elävä talvellakin ja siellä on useita tavernoita, ja sen majoitustilat on pääsääntöisesti remontoitu vanhoihin taloihin ja ovat pieniä ja siksi yksilöllisiä.

Achanesin alueella on ollut asutusta jo noin 5000 vuotta, sen alueelta löytyy arkeologisia kaivauksia sekä Minolainen, Bysanttiin keskittynyt ja kansanperinnemuseo. Patikoinnista kiinnostuneelle alueelta löytyy useita vaellusreittejä joista osa kuuluu saarenlaajuiseen E4-vaellusreitistöön. Viinin vuoksi Kreetalle tulevat pääsevät tutustumaan upeaan luontoon.

Miden Agan viinitalo Haniassa

Pölyhuiskulle olis töitä 😉

Ellet halua tulla talvella Kreetalla, ei hätää. “Viinin perässä Kreetalle”-teman voit mainiosti toteuttaa sesonkinakin. Silloin suosittelen aloittamaan Miden Agan– nimisestä erityisesti viineihin panostavasta kaupasta. Vuosien kokemuksellaan omistajatar Maria Andronidou on erittäin asiansa osaava ja innostunut opas tähän aiheeseen. Vietin taannoin hyvän tovin hänen puodissaan, sain huiman määrän tietoa mistä kreetalainen ”terroir” muodostuu eli miten maaperä,  muu kasvillisuus ja jopa lähistöllä kasvavat yrtitkin vaikuttavat viinien makuvivahteisiin. Miden Agan löytyy Haniasta, linkissä lisätietoja.

Perusteellisen teorian jälkeen maistelin neljää eri viiniä, kahta valkoista ja kahta punaista. Aika maisteluun varataan etukäteen ja silloin voi myös jonkin verran vaikuttaa minkälaisiin viineihin tai minkä viinitilan viineihin haluaa tutustua. Marialla on valikoimissaan yli tuhat viiniä, ja jos jotain puuttuu, niin kuin meidän kohdallamme kävi, niin seuraavana päivänä se oli maistettavissa/ostettavissa.  Jos haluaa perusteellisen opastuksen nimenomaan Kreetalaisiin viineihin niin tämä on loistava paikka aloittaa.

Miden Agan ja Maria Andronidou

Kreetan Maku räätälöi teille mielellään viinimatkoja, parista päivästä vaikka viikon matkoihin. Kysy rohkeasti tarjousta. Syksyisin meillä on viininkorjuupäivä, seuraapa tilannetta kotisivultamme ja lähde viinin vuoksi Kreetalle.

Kuva, joka sisältää kohteen ulko, ruoho, vuori, kenttä

Kuvaus luotu automaattisesti
Valkoisten vuorten suojassa kypsyy Kreetalainen viini.

Omia suosikkeja on Karavitakis Wineryn Eliá-sarjan viinit, Manousakis Wineryn Mrs, Stratiridakis Wineryn Barbatus ja Stilianoun Theon Dora – viinit. Niin ja Lyrarakisin Assyrtiko.

Tilaathan myös tilata uutiskirjeemme !

Onko sinun kreikkalaisessa salaatissasi fetaa?

Voi miten hyvältä se salaatti maistuu! Kypsänpunaiset tomaatit, itkevä kurkku, makeaa sipulia, lautasen pohjalla juustonmuruja öljyssä, johon voi dipata leipää! Se juustokimpale on joka kerta erilainen. Väliin se on valkoista ja suolaista, väliin lohkeilevaa, väliin juusto taas on pehmeää, hapahkoa ja tarttuvaa. Päällä tuoksuvaa oreganoa tai timjamia. Oliiviöljyä. Salaatin nimikin vaihtelee, väliin se on kreikkalainen, väliin kreetalainen tai sitten ruokalistalla on molemmat. Onko niillä eroa ja jos, niin mitä? Ja miksei se kreikkalaisen salaatin juusto olisi fetaa?

Ohrakorppu ja pehmeää juustoa, lasi retsinaa…

Mistä Kreetan juustot tehdään?

Lampaankellojen kilinän kuulee vaikkei lampaita näkisikään. Niitä Kreikassa on enemmän kuin missään muualla Euroopassa. Ne selviävät vuorilla ja kivikoissa, löytävät eväänsä ihan itse ja pysyvät laumoissa ja laitumella ilman paimenta koko päivän. Lypsyllekin ne osaavat tulla itse oikeaan aikaan vaikkeivät kelloa tunne.

Niistä saadaan maitoa ja lihaa, ei villaa. Maito on rasvaista (noin 8 %), siinä on paljon kaseiinia ja valkuaista ja se sopii erinomaisesti juustojen tekoon. Vuohistakin saadaan maitoa, mutta siinä rasvaa on puolta vähemmän. Vertailun vuoksi: lehmänmaidossa rasvaa on noin 3,4 %. Jokaisessa laumassa on myös joitakin vuohia ja niin maitokin on sekoitus molempia.

Keväisin olet varmaankin nähnyt uuhen vieressä karitsan tai kaksi. Ne hakeutuvat emon utareihin useasti päivän aikana. Emo on poikinut vuoden vaihteessa. Karitsalla on yksinoikeus maitoon helmi-maaliskuulle, jonka jälkeen vasta aloitetaan lypsäminen.

Maitoa saadaan vain keväästä syksyyn. Silloin on juustonvalmistuksen sesonki. Kevään herkkua ovat muutaman päivän säilyvät tuoreet ja pehmeät juustot. Lisää säilyvyyttä saadaan, jos juusto voidaan hapattaa. Niitä on monen nimisiä, kuten mizithra, hapanmizithra, anthótiro, malamá, malaká, tirozúli ja pikhtógala.

Juuston teko voi olla näin yksinkertaista
Paimen valmistaa tuorejuustoa vastalypsetystä maidosta

Kreikkalaisen ja kreetalaisen salaatin erona on juusto

Kreikkalaisen salaatin yleinen kutsumanimi on horiatikí eli kyläsalaatti (χωριό, χωριατικη= kylä, kylä-). Siihen tulee tomaattia ja kurkkua suurina lohkoina, sipulia sekä jotain sesongin vihreää (paprikaa/kaalia/portulakkaa tms.), lisäksi oliiveja ja fetaa. Päälle lorotellaan oliiviöljyä ja viinietikkaa.

Kreetalainen salaatti on edellisen muunnos. Tomaatin, kurkun ja sipulin lisäksi siinä on ohrakorppua joko pieninä tai isompina paloina. Jokunen oliivi. Juusto on pehmeää murustuvaa tai takertuvaa tuorejuustoa. Kevyesti suolattua. Joko vähän hapatettuna tai sitten ei lainkaan. Näiden lisäksi siinä saattaa olla oliivien lisäksi kaprista, persiljaa, paprikaa, portulakkaa tai jotain muuta ruohon oloista. Oliiviöljyä tietty.

Valkoista juustoa tomaattisalaatissa
Valkoinen juusto tai kruunaa tomaattisalaatin

Miksei salaatissa ole fetaa?

Nimitystä feta saa käyttää vain, jos se on tietyllä tavalla, tiettyjen lammas- ja vuohirotujen maidosta valmistettu tietyillä alueilla Kreikassa. Kreeta ei ole tässä luettelossa. Muilla alueilla samalla tavalla valmistetun nimi on salaattijuusto tai valkoinen juusto tms. Sana feta tarkoittaa siivua, viipaletta.

Juustonvalmistuksessa käytetystä maidosta saa olla vuohenmaitoa korkeintaan 30 %, loput rasvaisempaa ja valkuaispitoisempaa lampaanmaitoa. Valkoinen juusto, se ´feta´, säilötään suurina suorakaiteen muotoisina kimpaleina suolaveteen tai heraan noin kolmeksi kuukaudeksi. Rasvaa tässä kuorettomassa juustossa on noin 45 %.  Mitä vähemmän rasvaa, sitä kuivempaa ja lohkeavampaa se on.

Kreetalla salaatissasi ei siis ole fetaa. Saaren valkoinen juusto ei ole virallisesti fetaa. Juustokanisterin päällä lukee tavallisimmin ´lefkó tiri´, valkoista juustoa. Saarella myydään ja salaattiin laitetaan sitä mitä saari tuottaa.

Mutta jos menet juustotiskiltä valitsemaan tuliaisia, löydät kyllä fetaa. Jokaisen kimpaleen vieressä olevassa kyltissä kerrotaan hinnan lisäksi maakunta tai tuottaja. Jos pyydät, saat kyllä maistaa; se helpottaa valitsemista. Jos kerrot, että aiot kuljettaa sen tuliaisina kotimaahasi, pakkaavat he kyllä sen huolella. Suolainen juusto ei hätkähdä, vaikka toisit sen ilman kylmäpakkausta.

Suolaamaton mizithra säilyy vain muutaman vuorokauden

Pehmeät jälkiruokajuustot ja spagetin kruunaaja

Hapattamaton mizithra, lumivalkoinen herajuusto, tavallinen itäisellä Kreetalla, elää vasta nyt kylmäkuljetusten aikakaudella renesanssiaan, sen säilyvyys on noin kolme päivää. Mizithra syödään usein sellaisenaan, jälkiruokana tai välipalana. Sen kanssa tarjotaan lusikkamakeaa, petiméziä, hunajaa ja pähkinöitä, marmeladeja ja hillottuja hedelmiä. Rasvaa tässä juustossa on noin 16 %. Italialaisen keittiön ricotta on lähellä.

Läntisellä Kreetalla mizithran näköinen juusto saa nimen anthótiro, se valmistetaan kokomaidosta ja se on mizithraa rasvaisempaa. Molemmat voidaan kuivattaa suolalla, jolloin säilyvyys pitenee puoleen vuoteen ja nimenä on edelleen anthótiro! Kuivattuna tötterönä se muistuttaa pientä linnoitustornia ja on usein tyhjiöpakattu. Siinä on voimakas tuoksu ja maku, joka pyörii kielellä kauan.

Vuolen siitä ohuita lastuja paperissa kypsytettyjen vihreiden parsojen päälle tai salaattiin. Säilöttyä portulakkaa ja anthótiroa, makeaa päärynää ja anthótiroa – taivaallista. Jos tätä säilöö oliiviöljyyn, säilyy se huoneenlämmössä vuosia.

Spagettia kreikkalainen kutsuu makaroniksi ja raastaa sen päälle kasan valkoista juustoa, juuri tätä kuivaa anthótiroa, jota italialaiset kutsuvat nimellä ricota salata. Etelä-Italia oli aikanaan osa bysanttilaista kulttuuripiiriä kuten Kreetakin, siinä yhteinen nimittäjä samanlaiselle juustonvalmistukselle.

Tavallinen tapa nauttia suolaista juustoa on upottaa se linssikeittoon

Mutta mitä se salaatin päällä oleva pehmeä juusto sitten on?

Kreetalaisen salaatin päälle kasattu pehmeä juusto on anthótiron hapatettu versio. Happamuuden aste vaihtele, mutta useimmiten se on melko kevyesti hapatettua ja suolattua, sen pyöreä maku houkuttelee tomaatista ja kurkusta uusia uusia vivahteita, sen happamuus sopii helteiseen päivään, se jopa sammuttaa janoa.
Paitsi salaattiin kreetalaiset käyttävät tätä juustoa piiraisiin, kalitsúnia, sitä syödään sellaisenaan hunajan kanssa, sitä levitetään leivälle, sillä hunnutetaan paksimadi, kasteltu ja voideltu, tomaatilla päällystetty ohrakorppu.

Keltaiset juustot

Silloin kun kaikkea maitoa ei tarvita tuorejuustojen tekoon, tehdään kypsytettyjä juustoja, kuten graviéraa, kefalogravieraa, kefalotíriä ja kaséri-juustoja. Niistä suosituin on graviéra, iso keltainen kiekkojuusto. Siinä on pieniä reikiä ja miellyttävä aromi. Juustokaupoissa on usein tarjolla montaa makuvahvuutta, on kolmen kuukauden ikäistä mietoa vaalean keltaista, on puolivuotista ja vahvaa vuoden ikäistä tai vanhempaa. Kaikkia näitä voi säilöä oliiviöljyyn, jolloin juusto säilyy vaikka kuinka kauan avaamattomana. Silloin nimenä on ladotíri.

Niin, ja se saganaki, paistettu juusto, tavernoiden suosituin alkupala! Se tehdään, se aito, vain ja ainoastaan gravierasta. Ei mistään muoviin pakatusta helposti sulavasta, jonka päällä lukee saganaki-juusto. Ei niissä ole makua, ne ovat kalpeita kopioita aidoista. Hyvässä saganakissa on rapea pitsinen pinta, ihan kuin tiukka korsetti, mutta kun se avaa, valuu sisältö lautaselle. Mmm…
Sana saganaki ei tarkoita juustoa vaan kahden korvan uuniastiaa, jossa juusto tehdään. Myös fetan voi siinä kypsentää, lorauttaa öljyä eristeeksi, upottaa hieman bukovoa, tulista paprikaa mukaan ja vielä muutaman halkaistun kirsikkatomaatin..!

Hyvää ruokahalua! Kalí oreksi!

Öljyyn säilötty garviéra säilyy vuosia

Lisää kreetalaisia reseptejä löydät keittokirjastani .

Jos haluat mukaan Lazy Day-keittokursillemme, sitten kun niitä taas pääsemme järjestämään, seuraa niitä tältä sivustolta kohdasta Päiväohjelmat. Tai tule korjaamaan viiniä kanssamme 9. päivä syyskuuta. Silloinkin syömme hyvin.