fbpx

Viinin vuoksi Kreetalle

Jamas !

Useimmat teistä tuntevat ouzon ja retsinan ja Mythos-oluen. Mutta miten on laita kreetalaisten viinien? Kreetalla on kolmisenkymmentä varteenotettavaa viinitilaa, joista useimpiin pääsee myös vierailulle ja maistelemaan. Suosittelen tutustumaan. Viinin vuoksi Kreetalle kannattaa tulla. Myös.

Iraklionin helmikuiset viinimessut

Yksi tapa on tutustua aiheeseen on Iraklionin helmikuiset viinimessut. Kreetan viinintuottajien yhdistys järjestää kerran vuodessa kolmipäiväiset messut joissa pääset keskitetysti tutustumaan saaren viinin tuotantoon. Kattavasti mutta kompaktisti. Ammattilaiset pääsevät sinne ilmaiseksi (ennakkorekisteröinti), mutta myös maallikot ovat tervetulleita pientä sisäänpääsyä vastaan.

Talvella Kreetalle ?

Nyt parina talvena on Aegean Airlinesilla ollut suoria lentoja Helsingistä Ateenaan lähes talven ympäri, pari kertaa viikossa. Ne on aikataulutettu mainiosti siten, että lyhyellä vaihtoajalla pääsee Ateenasta eteenpäin Kreetalle, ja toki muillekin saarille. Toivottavasti tämä jatkuu, sillä Kreetalle todella kannattaa tulla myös talvella.

Ympäri vuoden avoinna olevia hotelleja on ainakin suuremmissa kaupungeissa, ja osassa pienempiäkin. Rantakohteissa hotellit sulkeutuvat talvikaudeksi, vain paikalliset jäävät viettämään rauhaisaa talveaan. Matkailukin on talvella rauhallisempaa ja leppoisampaa kuin kesän kiihkeinä kuukausina. Silloin helle, auringonotto ja meri ei ole SE juttu, vaikka toki aurinko ja meri ovat paikallaan. Eikä tarvita avantoa voidakseen pulahtaa mereen.

Dionysoksen matkassa

Kreetan Maulla on aika ajoin viinimatkoja omassa ohjelmassaan, räätälöimme myös ohjelmia valmiille ryhmille. Viinimessut ovat meille kiinnostava kohde. Jo yhden päivän visiitti sinne antaa riittävän kuvan saaren tuotannosta ja sen monipuolisuudesta. Pakko tunnustaa että omat makunystyräni ovat amatöörin eikä useat hyvätkään viinit pysy aina mielessä. Paitsi tietenkin ne VAU-elämykset. Mutta mielenkiintoiset tilat sensijaan pysyvät.

Viinilajikkeita on saarella lähes kaksikymmentä, valtaosa kotoperäisiä. Viinejä valmistetaan joko yhdestä lajikkeesta kerrallaan tai sekoitteina. Messuilla itselleni vanhojen tuttujen viinitilojen  –  kuten Karavitakis, Manousakis, Toplou, Lyrarakis  –  lisäksi mieleen jäivät erityisesti Gavalas, Silva-Daskalaki, Strataridakis ja Stilianou, joista ainakin osa valikoituu aina viiniviikkojemme matkaohjelmaan mukaan.

Lyrarakiksen viineistä viittä saa tällä hetkellä Alkosta, niiden maahantuoja on Gavrielides Foods. ZaZaZu on heidän kuohuviininsä ja sillä oli messuilla oma osastonsa. Iloksemme kuulimme, että heidän tuotteensa on otettu hyvin vastaan Suomessa, joten ehkä niitä tarjolla meille vastaisuudessakin. Kuvassa aurinkoinen esittelijä.

Kuohuviinin iloista esittelyä !

Kyllähän meille muutama muukin erinomainen kreetalainen viini mahtuisi Alkon valikoimiin, valitettavasti vain monet tilat ovat kovin pieniä eli tuontatomäärät ovat pieniä Alkon valikoimiin. Ja  –  ehkä myös onneksi  –  pieninä ja spesiaaleina haluavat pysyäkin.

Manousakisilla ainakin on verkkokauppa jonka kautta toimitus onnistuu kotiovelle Suomeen, eikä kuljetuskulu / plo ole mikään mahdoton. Tila sijaitsee Vatolakkosin kylässä lähellä Haniaa. Lähellä Haniaa, Pontikianan kylässä, sijaitsee myös Karavitakisin tyylikäs viinitila.

Talviretkellämme saimme myös audienssin pienelle mutta laadukkaalle Stilianoun tilalle, joka sekin jatkaa jo viidennessä polvessa orgaanista viinituotantoaan. Tämä viides polvi joka meitä vierailulla opasti, vanhempien ollessa vielä messuilla, vaikutti kovin nuorelta, mutta jo nyt oli kaverilla tietämys ja asenne enemmän kuin kohdillaan. Kun pahoittelimme, että hän joutui olemaan poissa messuilta meidän vuoksemme, hän hymähti, että tänään on koulupäivä. Koulupäivä? “Niin, minä olen 16 vuotias.” Autolla kuitenkin poika pihaan päräytti. Kun ihmettelimme asiaa, hän vinkkasi silmää, “peltoteitä vain.” Siellähän tila todella oli oliivi- ja viinitahojen keskellä.

Kuva, joka sisältää kohteen ulko, ruoho, rakennus, vihreä

Kuvaus luotu automaattisesti
Stilianoun viinitila lepää kauniisti vihreiden kukkuloiden keskellä.

Stilianoun tila sijaitsee Kounavin kylässä, vajaan puolen tunnin ajomatkan päässä Iraklionista. Alue on ollut viininviljelyaluetta jo tuhansia vuosia ja lähellä sijaitsevassa Vathipetron raunioalueella on Kreetan vanhimman tunnetun viininpuristamon rauniot, Minolaiselta ajalta. Mikäli tuolle alueella menee kannattaa ehdottomasti viivähtää pari päivää ja majoittua vaikkapa Archanesin kylässä. Siellä myös ympärivuotista majoitusta on saatavilla.

Archanes

Archanes sijaitsee 14 km Iraklionista etelään ja vain 7 km Knossoksesta. Juktas-vuoren rinteille asettuva kylä oliivi-ja viinitarhojen keskellä on todella viehättävä. Sen kahdesta osasta, yläkylästä että alakylästä, varsinkin yläkylä on vähän haasteellinen liikuntarajoitteisille. Kylä on elävä talvellakin ja siellä on useita tavernoita, ja sen majoitustilat on pääsääntöisesti remontoitu vanhoihin taloihin ja ovat pieniä ja siksi yksilöllisiä.

Achanesin alueella on ollut asutusta jo noin 5000 vuotta, sen alueelta löytyy arkeologisia kaivauksia sekä Minolainen, Bysanttiin keskittynyt ja kansanperinnemuseo. Patikoinnista kiinnostuneelle alueelta löytyy useita vaellusreittejä joista osa kuuluu saarenlaajuiseen E4-vaellusreitistöön. Viinin vuoksi Kreetalle tulevat pääsevät tutustumaan upeaan luontoon.

Miden Agan viinitalo Haniassa

Pölyhuiskulle olis töitä 😉

Ellet halua tulla talvella Kreetalla, ei hätää. “Viinin perässä Kreetalle”-teman voit mainiosti toteuttaa sesonkinakin. Silloin suosittelen aloittamaan Miden Agan– nimisestä erityisesti viineihin panostavasta kaupasta. Vuosien kokemuksellaan omistajatar Maria Andronidou on erittäin asiansa osaava ja innostunut opas tähän aiheeseen. Vietin taannoin hyvän tovin hänen puodissaan, sain huiman määrän tietoa mistä kreetalainen ”terroir” muodostuu eli miten maaperä,  muu kasvillisuus ja jopa lähistöllä kasvavat yrtitkin vaikuttavat viinien makuvivahteisiin. Miden Agan löytyy Haniasta, linkissä lisätietoja.

Perusteellisen teorian jälkeen maistelin neljää eri viiniä, kahta valkoista ja kahta punaista. Aika maisteluun varataan etukäteen ja silloin voi myös jonkin verran vaikuttaa minkälaisiin viineihin tai minkä viinitilan viineihin haluaa tutustua. Marialla on valikoimissaan yli tuhat viiniä, ja jos jotain puuttuu, niin kuin meidän kohdallamme kävi, niin seuraavana päivänä se oli maistettavissa/ostettavissa.  Jos haluaa perusteellisen opastuksen nimenomaan Kreetalaisiin viineihin niin tämä on loistava paikka aloittaa.

Miden Agan ja Maria Andronidou

Kreetan Maku räätälöi teille mielellään viinimatkoja, parista päivästä vaikka viikon matkoihin. Kysy rohkeasti tarjousta. Syksyisin meillä on viininkorjuupäivä, seuraapa tilannetta kotisivultamme ja lähde viinin vuoksi Kreetalle.

Kuva, joka sisältää kohteen ulko, ruoho, vuori, kenttä

Kuvaus luotu automaattisesti
Valkoisten vuorten suojassa kypsyy Kreetalainen viini.

Omia suosikkeja on Karavitakis Wineryn Eliá-sarjan viinit, Manousakis Wineryn Mrs, Stratiridakis Wineryn Barbatus ja Stilianoun Theon Dora – viinit. Niin ja Lyrarakisin Assyrtiko.

Tilaathan myös tilata uutiskirjeemme !

Onko sinun kreikkalaisessa salaatissasi fetaa?

Voi miten hyvältä se salaatti maistuu! Kypsänpunaiset tomaatit, itkevä kurkku, makeaa sipulia, lautasen pohjalla juustonmuruja öljyssä, johon voi dipata leipää! Se juustokimpale on joka kerta erilainen. Väliin se on valkoista ja suolaista, väliin lohkeilevaa, väliin juusto taas on pehmeää, hapahkoa ja tarttuvaa. Päällä tuoksuvaa oreganoa tai timjamia. Oliiviöljyä. Salaatin nimikin vaihtelee, väliin se on kreikkalainen, väliin kreetalainen tai sitten ruokalistalla on molemmat. Onko niillä eroa ja jos, niin mitä? Ja miksei se kreikkalaisen salaatin juusto olisi fetaa?

Ohrakorppu ja pehmeää juustoa, lasi retsinaa…

Mistä Kreetan juustot tehdään?

Lampaankellojen kilinän kuulee vaikkei lampaita näkisikään. Niitä Kreikassa on enemmän kuin missään muualla Euroopassa. Ne selviävät vuorilla ja kivikoissa, löytävät eväänsä ihan itse ja pysyvät laumoissa ja laitumella ilman paimenta koko päivän. Lypsyllekin ne osaavat tulla itse oikeaan aikaan vaikkeivät kelloa tunne.

Niistä saadaan maitoa ja lihaa, ei villaa. Maito on rasvaista (noin 8 %), siinä on paljon kaseiinia ja valkuaista ja se sopii erinomaisesti juustojen tekoon. Vuohistakin saadaan maitoa, mutta siinä rasvaa on puolta vähemmän. Vertailun vuoksi: lehmänmaidossa rasvaa on noin 3,4 %. Jokaisessa laumassa on myös joitakin vuohia ja niin maitokin on sekoitus molempia.

Keväisin olet varmaankin nähnyt uuhen vieressä karitsan tai kaksi. Ne hakeutuvat emon utareihin useasti päivän aikana. Emo on poikinut vuoden vaihteessa. Karitsalla on yksinoikeus maitoon helmi-maaliskuulle, jonka jälkeen vasta aloitetaan lypsäminen.

Maitoa saadaan vain keväästä syksyyn. Silloin on juustonvalmistuksen sesonki. Kevään herkkua ovat muutaman päivän säilyvät tuoreet ja pehmeät juustot. Lisää säilyvyyttä saadaan, jos juusto voidaan hapattaa. Niitä on monen nimisiä, kuten mizithra, hapanmizithra, anthótiro, malamá, malaká, tirozúli ja pikhtógala.

Juuston teko voi olla näin yksinkertaista
Paimen valmistaa tuorejuustoa vastalypsetystä maidosta

Kreikkalaisen ja kreetalaisen salaatin erona on juusto

Kreikkalaisen salaatin yleinen kutsumanimi on horiatikí eli kyläsalaatti (χωριό, χωριατικη= kylä, kylä-). Siihen tulee tomaattia ja kurkkua suurina lohkoina, sipulia sekä jotain sesongin vihreää (paprikaa/kaalia/portulakkaa tms.), lisäksi oliiveja ja fetaa. Päälle lorotellaan oliiviöljyä ja viinietikkaa.

Kreetalainen salaatti on edellisen muunnos. Tomaatin, kurkun ja sipulin lisäksi siinä on ohrakorppua joko pieninä tai isompina paloina. Jokunen oliivi. Juusto on pehmeää murustuvaa tai takertuvaa tuorejuustoa. Kevyesti suolattua. Joko vähän hapatettuna tai sitten ei lainkaan. Näiden lisäksi siinä saattaa olla oliivien lisäksi kaprista, persiljaa, paprikaa, portulakkaa tai jotain muuta ruohon oloista. Oliiviöljyä tietty.

Valkoista juustoa tomaattisalaatissa
Valkoinen juusto tai kruunaa tomaattisalaatin

Miksei salaatissa ole fetaa?

Nimitystä feta saa käyttää vain, jos se on tietyllä tavalla, tiettyjen lammas- ja vuohirotujen maidosta valmistettu tietyillä alueilla Kreikassa. Kreeta ei ole tässä luettelossa. Muilla alueilla samalla tavalla valmistetun nimi on salaattijuusto tai valkoinen juusto tms. Sana feta tarkoittaa siivua, viipaletta.

Juustonvalmistuksessa käytetystä maidosta saa olla vuohenmaitoa korkeintaan 30 %, loput rasvaisempaa ja valkuaispitoisempaa lampaanmaitoa. Valkoinen juusto, se ´feta´, säilötään suurina suorakaiteen muotoisina kimpaleina suolaveteen tai heraan noin kolmeksi kuukaudeksi. Rasvaa tässä kuorettomassa juustossa on noin 45 %.  Mitä vähemmän rasvaa, sitä kuivempaa ja lohkeavampaa se on.

Kreetalla salaatissasi ei siis ole fetaa. Saaren valkoinen juusto ei ole virallisesti fetaa. Juustokanisterin päällä lukee tavallisimmin ´lefkó tiri´, valkoista juustoa. Saarella myydään ja salaattiin laitetaan sitä mitä saari tuottaa.

Mutta jos menet juustotiskiltä valitsemaan tuliaisia, löydät kyllä fetaa. Jokaisen kimpaleen vieressä olevassa kyltissä kerrotaan hinnan lisäksi maakunta tai tuottaja. Jos pyydät, saat kyllä maistaa; se helpottaa valitsemista. Jos kerrot, että aiot kuljettaa sen tuliaisina kotimaahasi, pakkaavat he kyllä sen huolella. Suolainen juusto ei hätkähdä, vaikka toisit sen ilman kylmäpakkausta.

Suolaamaton mizithra säilyy vain muutaman vuorokauden

Pehmeät jälkiruokajuustot ja spagetin kruunaaja

Hapattamaton mizithra, lumivalkoinen herajuusto, tavallinen itäisellä Kreetalla, elää vasta nyt kylmäkuljetusten aikakaudella renesanssiaan, sen säilyvyys on noin kolme päivää. Mizithra syödään usein sellaisenaan, jälkiruokana tai välipalana. Sen kanssa tarjotaan lusikkamakeaa, petiméziä, hunajaa ja pähkinöitä, marmeladeja ja hillottuja hedelmiä. Rasvaa tässä juustossa on noin 16 %. Italialaisen keittiön ricotta on lähellä.

Läntisellä Kreetalla mizithran näköinen juusto saa nimen anthótiro, se valmistetaan kokomaidosta ja se on mizithraa rasvaisempaa. Molemmat voidaan kuivattaa suolalla, jolloin säilyvyys pitenee puoleen vuoteen ja nimenä on edelleen anthótiro! Kuivattuna tötterönä se muistuttaa pientä linnoitustornia ja on usein tyhjiöpakattu. Siinä on voimakas tuoksu ja maku, joka pyörii kielellä kauan.

Vuolen siitä ohuita lastuja paperissa kypsytettyjen vihreiden parsojen päälle tai salaattiin. Säilöttyä portulakkaa ja anthótiroa, makeaa päärynää ja anthótiroa – taivaallista. Jos tätä säilöö oliiviöljyyn, säilyy se huoneenlämmössä vuosia.

Spagettia kreikkalainen kutsuu makaroniksi ja raastaa sen päälle kasan valkoista juustoa, juuri tätä kuivaa anthótiroa, jota italialaiset kutsuvat nimellä ricota salata. Etelä-Italia oli aikanaan osa bysanttilaista kulttuuripiiriä kuten Kreetakin, siinä yhteinen nimittäjä samanlaiselle juustonvalmistukselle.

Tavallinen tapa nauttia suolaista juustoa on upottaa se linssikeittoon

Mutta mitä se salaatin päällä oleva pehmeä juusto sitten on?

Kreetalaisen salaatin päälle kasattu pehmeä juusto on anthótiron hapatettu versio. Happamuuden aste vaihtele, mutta useimmiten se on melko kevyesti hapatettua ja suolattua, sen pyöreä maku houkuttelee tomaatista ja kurkusta uusia uusia vivahteita, sen happamuus sopii helteiseen päivään, se jopa sammuttaa janoa.
Paitsi salaattiin kreetalaiset käyttävät tätä juustoa piiraisiin, kalitsúnia, sitä syödään sellaisenaan hunajan kanssa, sitä levitetään leivälle, sillä hunnutetaan paksimadi, kasteltu ja voideltu, tomaatilla päällystetty ohrakorppu.

Keltaiset juustot

Silloin kun kaikkea maitoa ei tarvita tuorejuustojen tekoon, tehdään kypsytettyjä juustoja, kuten graviéraa, kefalogravieraa, kefalotíriä ja kaséri-juustoja. Niistä suosituin on graviéra, iso keltainen kiekkojuusto. Siinä on pieniä reikiä ja miellyttävä aromi. Juustokaupoissa on usein tarjolla montaa makuvahvuutta, on kolmen kuukauden ikäistä mietoa vaalean keltaista, on puolivuotista ja vahvaa vuoden ikäistä tai vanhempaa. Kaikkia näitä voi säilöä oliiviöljyyn, jolloin juusto säilyy vaikka kuinka kauan avaamattomana. Silloin nimenä on ladotíri.

Niin, ja se saganaki, paistettu juusto, tavernoiden suosituin alkupala! Se tehdään, se aito, vain ja ainoastaan gravierasta. Ei mistään muoviin pakatusta helposti sulavasta, jonka päällä lukee saganaki-juusto. Ei niissä ole makua, ne ovat kalpeita kopioita aidoista. Hyvässä saganakissa on rapea pitsinen pinta, ihan kuin tiukka korsetti, mutta kun se avaa, valuu sisältö lautaselle. Mmm…
Sana saganaki ei tarkoita juustoa vaan kahden korvan uuniastiaa, jossa juusto tehdään. Myös fetan voi siinä kypsentää, lorauttaa öljyä eristeeksi, upottaa hieman bukovoa, tulista paprikaa mukaan ja vielä muutaman halkaistun kirsikkatomaatin..!

Hyvää ruokahalua! Kalí oreksi!

Öljyyn säilötty garviéra säilyy vuosia

Lisää kreetalaisia reseptejä löydät keittokirjastani .

Jos haluat mukaan Lazy Day-keittokursillemme, sitten kun niitä taas pääsemme järjestämään, seuraa niitä tältä sivustolta kohdasta Päiväohjelmat. Tai tule korjaamaan viiniä kanssamme 9. päivä syyskuuta. Silloinkin syömme hyvin.