fbpx

Kreetan Maku nyt

Aika harvakseltaan olemme Merjan kanssa tavanneet kasvokkain tämän talven aikana, toki ”näköpuheluin” useinkin. Nyt kun oli vuotuisten tilinpäätösten aika, oli ihana syy istahtaa ihan nokakkain pariksi päiväksi. Tilinpäätöksetkin valmistui ja paljon, paljon pulinaa parin päivän ajan. Missä menee Kreetan Maku nyt?

Viime vuodesta ei paljon kerrottavaa jäänyt, kaikki vuoden matkat ja kurssit peruuntuivat. Meilläkin. Sen sijaan keskityimme olemaan näkyvillä facebookissa, kirjoittamalla blogeja ja uutiskirjeitäkin. Olemme yli vuoden ajan, pientä joulutaukoa lukuun ottamatta, joka päivä kirjoittaneet jotain fb-sivullemme. Välillä hippusia, välillä pidempiä stooreja, ruoka-ohjeita, vinkkejä käymistämme kohteista, joskus jotain ajankohtaistakin. Vinkkejä olemme saaneet myös teiltä, tahtomattannekin ehkä. Jokin teiltä tullut kommentti on herättänyt muiston joka jalostunut tarinaksi. Jatkakaa toki kommentointia. Itsestään nämä jutut eivät synny, se on kovaa työtä. Siksi olemme kovin kiitollisia, että olette jaksaneet seurata, antaa anteeksi pienet kirjoitusvirheet, pienet muotoseikat, pienet asiavirheetkin ehkä. Kirjoitamme asioista jotka olemme itse eläneet ja kokeneet. Siksi osa saarta on toistaiseksi jäänyt vähän varjoon. Se ei tee siitä osasta saarta yhtään vähäpätöisempää. Odottakaahan vaan kun pääsemme taas reissuun!

Kummipuutoiminnan uudet kuviot

Merkittävin asia ehkä oli kummipuutoiminnan siirtyminen uudelle yritykselle. Yritys nimeltä “Happy Olive” jatkaa, paitsi kummipuutoimintaa, niin oliiviöljyn ja muidenkin elintarvikkeiden maanhantuontia. Yhtiötä luotsaavat Merja ja yhtiökumppaninsa Joni Pyrstöjärvi. Happy Olive nimellä toimi aiemmin paitsi Kreetan Maun kummipuu-verkkokauppa, myös Merjan ja Jonin oliiviöljykauppa, jossa myös oli tarjolla meidän kummipuut. Tämä oli sekavaa meille ja varsinkin asiakkaille, joten selkiytimme työnjaon tältä osin. Oliiviöljyyn liittyvät asiat kuuluvat vastaisuudessa Happy Olive On:n toimenkuvaan. Joni Pyrstöjärvi on hurmaavan nuoresta iästään huolimatta jo muutaman vuoden elintarvikkeiden maanhantuontia harjoittanut yrittäjä, joten hänen saatiin lentävä lähtö.

Tämän muutoksen myötä Temenian kummipuutarha tulee jäämään valikoimasta pois. Temenia on upea tarha, mutta logistisesti hankalasti toispuol saarta. Jäljelle jäävät ja mahdolliset uudet tarhat sijaitsevat Apokoronoun alueella.  Näin kummiuteen kuuluvien öljyjen toimitus saadaan jouhevammaksi ja myös edullisemmaksi teille. Tarhoilla vierailut ovat helpompi järjestää myös asiakkaille. Kaikki tähän mennessä tänä vuonna tehdyt tilaukset Temenian tarhaan hoidetaan tietenkin loppuun. Puitakin voi käydä tämän vuoden ajan vielä mainiosti halailemassa. Uunituoreen Happy Olive yrityksen löydät täältä.

Verkkokauppatoimintaa myös Kreetan Maulle

Myös Kreetan Maku on kehittelemässä pienimuotoista verkkokauppaa matkojen ohella. Ajatuksia tästä on ollut jo aiemmin, samoin tuoteideoita, tuotteista ei ole pulaa. Suunnittelemme pienten spottierien tuontia, kun jotain kivaa löytyy minkä arvelemme teitä kiinnostavan. Ei elintarvikkeita, ne kulkevat siis Happy Oliven kautta, mutta kaikkea muuta kreetalaista/kreikkalaista on tulossa. Onko sinulla hyvä vinkki mitä haluaisit meidän etsivän sinulle, kerrohan!

Webinaarit

Toinen asian johon nyt on aikaa ollut tutustua, ja joka tulee vielä kevään aikana kommunikointikanavaksemme on webinaarit. Mikäli ehdimme oppia ja saada tekniikan toimimaan, ihka ensimmäinen olisi jo huhtikuun loppupuolella. Webinaarissa olemme molemmat “paikalla” ja kerromme mitä meille kuuluu, mitä meillä on tarjolla teille. Meille voi esittää myös kysymyksiä ja toiveita tulevista matkoistamme. Pyrimme tekemään webinaareista myös tallenteet, jotka ovat katsottavissa muutaman viikon, ellei alkuperäinen webinaariaika satu sopimaan. Paikalla tulee olemaan myös kurssiemme vetäjiä, joko ihan livenä tai videon välityksellä. Meistä tämä on vallan mainio tapa tarjota teille mahdollisuus “tavata” meidät ja jutella. Sitä oikeaa tapaamista odotellessa. 

Tampere26

Kovasti kurkotamme myös kaukaisempaan tulevaisuuteen. Tampere on hakemassa kulttuuripääkaupunkistatusta vuodelle 2026, yhtenä kolmesta suomalaisesta hakijasta. Tähän projektiin on valittu yhtenä osana myös sellainen aineeton tuote kuin ”Elämäsi Laulu”. Siis se Heikki Salon ja Tuija Rantalaisen kehittämä konsepti jossa jokainen joka haluaa voi synnyttää elämänsä laulun. Nämä workshopit on toteutettu Vamosissa Kreetalla Kreetan Maku Oy:n kanssa, tänäkin syksynä yksi kurssi 19-26.9. Tuon kurssinimen ovat Heikki ja Tuija rekisteröineet omaan käyttöönsä ja mikäli hanke toteutuu, se lisää kivasti kurssitoimintaa myös Vamosiin. Tästä projektista lisää myöhemmin. Ja unohdetaan nyt sellainen pikkujuttu, minkä ikäisiä me ollaan vuonna 2026.

Syksyn kursseja odottelemme kovasti ja uskomme että ne saadaan toteutettua

Kurssit aloittaa Vamosissa Heikki Salo

  • (12-19.9) Vamos Laulu Fabrica 2021 on workshop-tyyppinen elämyksellinen laululeiri kaikille laulun tekemisestä kiinnostuneille. Sanoittajat, säveltäjät, soittajat, sovittajat  –  kaikki ovat tervetulleita ! Biisileirin rakenne on yksinkertainen. Kokoonnumme joka päivä kirjoittamaan yhdessä tai erikseen, ihan kuinka kullekin sopii. Klinikoimme porukalla tuotoksiamme periaatteella ”kaikki auttavat kaikkia” ja simsalabim – hyviä lauluja syntyy! Kysy lisää Heikiltä vamos@heikkisalo.com

Siitä jatkaa Elämäsi Laulu Heikin ja Tuija Rantalaisen kera

  • (19-26.9.)Oletko pöytälaatikkorunoilija? Haluaisitko kerran elämässäsi tehdä laulun? Kepeän rallin, tai rakkauslaulun aviopuolisollesi, ystävillesi, lapsille? Pelkäätkö, ettet osaa? Älä huolehdi, sillä kauniissa Vamosin kylässä sinulla on oppaanasi ensiluokkaiset valmentajat, Heikki Salo ja Tuija Rantalainen. He takaavat, että kotimatkalla sinulla on matkalaukussasi oma biisi, jonka olet sanoittanut ja säveltänyt ihan itse, tai yhdessä ystäväsi kanssa. Sinun ei tarvitse osata laulaa tai soittaa mitään soitinta, voit silti tehdä laulun. PS. me ollaan Merjan kanssa tehty kans, me tiedetään

Matka myytteihin ja mysteereiden maailmaan astrologi-kirjailija Erkki Lehtirannan luotsaamana

  • (29.9-6.10.)Lähde kanssamme mysteerien ja pyhien paikkojen, kirkkaan tähtitaivaan, parantavan vuoristoenergian ja viininkorjuun täyttymysmatkalle iloiselle Kreetalle. Matkaa johdattelevat  Erkki astrologi-kirjailija Erkki Lehtiranta ja kumppaninsa Leena Niemelä sekä Kreetan maun ja saaren asiantuntija Merja Tuominen-Gialitaki. 

Kirjoittamisen maailmaan pääset joko Plataniaksessa …

  • (6-13.10.)Luova kirjoittaminen – omasta elämästä mielikuvituksen maailmoihin ! Tulehan tutustumaan luovan kirkoittamisen saloihin. Plataniaksen yläkylässä, kirkon kupeessa ja kukkuloissa voit päästää irti kaavoista ja antaa luovuutesi kukkia kilpaa syksy kukkien kanssa ! Luovan kirjoittamisen saloihin sinut opastaa ihana Taija Tuominen ! Yhteistyössä Hämeen Kesäyliopiston kanssa.

… tai Vamosissa

  • (6-13.10.) Viikko NLP-kirjoittamista, Kreetan ihmeitä ja hyvää ruokaa hyvässä seurassa, mikä sen parempaa! Rentoudut ja kirjoittaminen alkaa sujua ihan itsestään, tuotat tekstiä ja ihmettelet itsekin, miten minä tällaista nyt saan aikaan.. Kreeta osaa avata lukkoja, siinä on taikaa… Vetäjänä Terhi Friman

Ja kaksi ihan uutta juttua, tule meille pilottimatkalle kehittämään uutta 

  • (13-20.10.)Ensimmäinen oliivinpoimintamatka on ensi lokakuussa. Yhdistimme siihen myös syksyn toisen suuren tapahtuman, rakinpolton! Tarjolla on rentoa ulkonaoloa, oliivinpoimintaa, ihania yhteisiä ruokailuja. Jotain ihan muuta kuin turistirannalla köllöttelyä. Vaikkei sitäkään kukaan kiellä jos kelit sen sallivat, meri on vielä lämmin. Retkiä, tutustumista saareen, kaikki ilman kiirettä ja pönötystä..
  • (20-27.10.)Syksymme päättää Teatteri-ilmaisun taikaa. Tämä viikko on tarkoitettu ihan kaikille, joita teatterityö kiinnostaa ja kutkuttaa, erityisesti amatööreille. Evääksi kurssilta saat esiintymisvarmuutta, paljon naurua, uusia kavereita, ehkä aivan uuden harrastuksen. Vetäjinä Svante Martin ja Eija Orpana-Martin

Talvitauon jälkeen päästään kevääseen 2022

  • Suunnitteilla matka karnevaaliaikaan Kreetalle, noin 4-11.3., matkaan sisältyy Rethymnonin karneevaaleihin tutustuminen, puhtaan maanantain piknik rannalle leijoja lennättämään, paastonajan ruokiin tutustumista ja vierailu viinitilalla ja olutpanimolla, kelien mukaan tarjolla retkiä rannoille ja rotkoihin. Tästä tulee superkiva juttu, kevät on tuoreimmillaan tuolloin, vedet ovat vielä kylmät joten rantalomaa tästä ei tule. Tarkka ohjelma hintoineen julkaistaan myöhemmin.
  • Suunnitteilla : Keväät vihreät ja vehreät; villiyritit ja kukat ja kevään herääminen. Aistit hereille talviunesta, tuoksut mieleen ja maut kieleen. Perinteinen Vamospaketti. Tarkempi ohjelma ja hinnat myöhemmin. 
  • (10-17.4.)Lintuharrastajat Kreetalla; Kreetan keväinen vihreä ja vehreä luonto kutsuu. Niin sinua kuin lintujakin. Lintuharrastajan unelmaretki taas tarjolla, tule mukaan. Lintuoppaana Jarmo Koistinen (Tringa ry).
  • (17-24.4.) Valokuvauksen workshop Platanias. Kreetan keväinen, vehreä luonto, turkoosi Välimeri sekä viehättävät pikkukaupungit ja kylät tarjoavat hienot puitteet niin loman viettoon kuin valokuvaukseen. Opettajinamme Kikka Niittynen ja Mirka Both, Muurlan Opistolta.Tule  kanssamme kokemaan Kreeta kameran kautta!
  • (24.4.-1.5.) Repullinen kehonhuoltoa Kreetalla. “Viikon loma palautti tapaturmassa menettämäni luottamuksen kehoon. Riitan ja Pekan lempeä ohjaus sekä Kreetan luonto auttoi prosessissa.” Tule mukaan voimaan hyvin ja oppimaan omasta kehostasi mm. shindon ja TRE:n opein. Tällä matkalla kohti hyvinvointia teitä ohjaa Riitta Mursula-Innanen ja Pekka Innanen. Retkillä teitä luotsaavat Riitan ja Pekan lisäksi Raila ja Kim. Yhteistyössä Muurlan Opiston kanssa.
  • (1-8.5.) Maalauksen matkassa ! Mukaan kurssille ja matkalle voi tulla riippumatta aikaisemmasta maalauskokemuksesta. Avoin mieli riittää!  Aikaisemmin esim. Vedic Art-kursseilla olleet saavat uutta sisältöä omaan työskentelyyn. Jokaiselle löytyy oma ja sopiva kokonaisuus. Opettajana toimii taiteilija Kirsi Ryynänen eli Piitta
  •  

Eikös näillä jo pääse suunnittelemaan ! Kaikista näistä kursseista löytyy lisätietoa kotisivumme “Matkat”-osiosta.

Kurssit toteutetaan viileinä kausina, ei sitä kesäkuumalla kukaan jaksa. 

House Kastrissa, joka toimii kurssitilana ja majoitustilana Plataniaksessa, on vuokrattavissa huoneistoja kurssikauden ulkopuolellakin. Isot (2mh) hienosti varustetut huoneistot, joissa mm. ilmastointi, 4 parveketta, pyykinpesukone ja astianpesukone, yhteiskäytössä kattoterassi ja pieni uima-allasalue, muutama sata metriä rantakadulta mutta yläkylän rauhassa. Tämän blogin lukijoille tarjouksena 100€/vko alennus kesä-elokuun viikoista, jos varaus on maksettu 30.4.2021 mennessä. Ota yhteys raila@kreetanmaku.fi

Iloisena hienoista ideoista kohti kotia

v. 1821 – KREIKAN VALTION SYNTY

Kuluvalla viikolla Kreikassa juhlittiin pandemian varjossa maan 200-vuotista itsenäisyyttä. Itse asiassa tuon päivän julistus ei merkinnyt suvereenia itsenäisyyttä, vaan se johti pitkään itsenäisyystaisteluun ottomaanihallintoa vastaan, taistelut päättyivät vasta vuonna 1829. Tässä blogissa lyhyesti Kreikan valtion synty.

Lähtölaukaus 25.3.1821

Maaliskuun 25 päivä on myös Marian ilmestyspäivä, suuri juhlapäivä ortodokseille. Marianpäivän juhlassa vuonna 1821 Kalavritassa, Agia Lavran luostarissa Patran piispa Germanos nosti ylös piispallisen lippunsa; siniristilipun jota nykyisin pidetään myös ensimmäisenä versiona Kreikan valtion lipusta. Tätä lipunnostoa pidetään vapaussodan alkulaukauksena. Varsinainen itsenäisyysjulistus annettiin uutenavuotena 1822.

Koko ottomaanien hallintoaikaa Bysantissa Konstantinopolin (nyk. Istanbul)  kukistumisesta, vuodesta 1453 alkaen,  leimasivat jatkuvat kapinat, ei ainoastaan Kreikassa vaan koko Balkanilla. Ottomaanien valtakunta ulottui Euroopassa Kreikan lisäksi pohjoisessa aina Tonavalle saakka. Balkanin kansojen kapinahenki ei johtunut vain uskonnosta (muhamettilaiset vs ortodoksit) vaan myös epäoikeudenmukaisesta hallinnosta ja taloudellisesta riistosta. Ottomaanivaltakunnan kristityistä kreikkalaiset olivat parhaassa asemassa sekä kulttuurisessa että taloudellisessa mielessä. Kauppa ja merenkulku kukoisti ja kreikkalaiset pääsivät korkeisiin virkoihin ottomaanien hallinnossa. Konstantinopoli ja koko Anatolia olivat edelleen puoliksi kreikkalaisia alueita ja kreikkalaisia siirtokuntia löytyi jopa Mustaltamereltä, Italiasta ja Egyptistä asti.

Orloff-kapina

Ehkä merkillepantavin yritys vapautua ottomaaneista oli ns. Orloff-kapina vuonna 1770. Venäjän pyrkimyksenä oli lopettaa ottomaanien valta Euroopassa ja yhdistää Balkanin ortodoksikirkot Venäjän ortodoksikirkkoon. Siinä sivussa taattaisiin myös kätevästi ongelmaton pääsy Mustaltamereltä Välimerelle. Kreikkalaiset uskoivat Venäjän lupauksiin ja lähtivät innolla kapinaan, joka kuitenkin epäonnistui surkeasti. Yrityksen epäonnistumien johti massiivisiin kostotoimenpiteisiin ja suoranaiseen kansanmurhaan. Yksi kreikkalaisista kapinajohtajista oli kreetalainen Daskalojannis, Joannis Vlahos, jonka osallisuudesta, rohkeudesta ja kuolemasta syntyi yksi kreetalaisista sankaritarinoista. Sulttaanin verinen kurinpalautus kapinallisten rankaisemiseksi julkistettiin laajalti eurooppalaisessa lehdistössä, jossa se herätti inhoa ja kauhua ottomaaneja kohtaan. Daskalojanniksesta löydät lisää tästä linkistä.

Orloff-kapina ja nouseva valistusaate innostivat kreikkalaisen sivistyneistön konkreettisiin suunnitelmiin vapauden saavuttamiseksi. Kreikkalaisia asui ja opiskeli eurooppalaisissa suurkaupungeissa ja yliopistoissa. Näin tietoisuus Kreikan asemasta eurooppalaisen kulttuurin kehtona levisi valistuksen hengessä. Eihän nyt mitenkään käynyt laatuun että tuollainen maa pysyisi vääräuskoisten sortamana. Itsenäisyydestä unelmoiva sivistyneistö muodosti Odessassa kansainvälisen ’salaseuran’, Filiki Eterian, joka valmisteli vapaussotaa ja hankki eurooppalaisten suurvaltojen tukea.

Myhrbergin maisemissa Palamidin linnoituksella.

Myös suomalaisia taisteli Kreikan vapaussodassa

Kreikan vapauden puolesta taistoon lähti myös  –  romanttisessa puuskassa ehkä  –  huomattava määrä eurooppalaisia taistelijoita. Kuuluisin heistä ehkä Lordi Byron, joka menehtyi punatautiin Messolonghissa vuonna 1824. Sotaan osallistui ainakin kaksi suomalaistakin, luutnantti Gustav Sass sekä August Myhrberg. Luutnantti Sass kaatui taistelussa niin ikään Messolonghissa. August Myhrberg selvisi taisteluista ja toimi ensimmäisen presidentin Jiannis Kapodistrian neuvonantajana,  josta hänet palkittiin Kreikan valtion eläkkeellä ja maatilalla. Siitä hän kuitenkin kieltäytyi koska jälleen tie kutsui seikkailijaa. Myhrberg oli aikansa Che Quevara, vapaustaistelija joka jo vuonna 1823 osallistui Espanjan sisällissotaan siirtyäkseen vuonna 1824 ranskalaisen ratsuväkiosaston mukana Kreikkaan.  Hän toimi aina sodan loppuun saakka Balamidin linnoituksen johtajana Nafplionissa ja tunnettiin nimellä Murad Bey, kreikkalainen versio Myhrbergistä. Kummankin vapaussoturin kunniaksi on pystytetty muistolaatat, Myhrbergin laatan Nafplionissa olen itsekin nähnyt. Sassin laattaa Messolonghissa on vielä löytämättä.

Kreikalla ei luonnollisestikaan ollut juuri omia ajanmukaisia asevoimia, joten päävastuun sodankäynnistä kantoivat suurvallat. Kreikan vastarinnan symboliksi nousivat ’kleftit’, jotka olivat ottomaanihallintoa paenneita vuoristolaisbandiitteja, jotka elättivät itsensä ryöstelemällä. (Kleftis = varas, vrt kleptomani).  Kleftit muodostivat suurempia ryhmiä jotka taistelivat ottomaaneja vastaan menestyksellisesti, vähän saman malliin kuin andartet saksalaisia vastaan toisen maailmansodan aikana.

Taistelu jatkuu

Ottomaanien sulttaanilla Mahmud II:lla oli kai muita kiireitä koska hän komensi egyptiläisen vasallinsa, Ibrahim Pashan hoitelemaan Kreikan ongelman. Vallankumous oli jo pahasti uhattuna vuonna 1825 kun pashan joukot kukistivat Messolonghin kuukauden piirityksen jälkeen ja sen jälkeen valtasivat Ateenan. Britannia, Ranska ja Venäjä havahtuivat kriittiseen tilanteeseen ja lähettivät vahvat merivoimat Kreikan vesille. Seurasi Navarinon meritaistelu jossa ottomaanien laivasto tuhottiin. Ranskalaiset painostivat egyptiläisen pashan lähtemään kotiinsa ja sulttaani joutui yhä ahtaammalle.

Ratkaisu syntyi kun venäläis-turkkilainen sota päättyi sulttaanin antautumiseen 14. syyskuuta 1829. Seuranneessa Adrianopolin (nyk. Edirne Turkin ja Kreikan rajalla) rauhassa  Balkanin valtiot järjestettiin uuteen uskoon ja sulttaani myöntyi Kreikan itsenäisyyteen. Uusi valtio rajoittui Peloponnesokseen ja Mannerkreikassa alueeseen Ateenasta etelään eli se oli huomattavasti nykyistä pienempi. Useiden selkkausten ja sotien jälkeen nykyiset rajat astuivat lopullisesti voimaan vuonna 1923.  Ensimmäisenä pääkaupunkina toimi vuodet 1821-1834 Nafplion, siitä jatkoi Ateena.

Lähes kymmenen vuoden taisteluissa kreikkalaisia kuoli noin 50.000, ottomaaneja 115.000 ja egyptiläisiäkin 5000.

Pääministerinä toimi entinen venäjän tsaarin neuvonantaja ja ulkoministeri ja kansainvälisesti tunnustettu diplomaatti korfulainen Jannis Kapodistria.  Hänet kuitenkin salamurhattiin vuonna 1831. Tämä oli vastasyntyneelle valtiolle paha takaisku. Olihan Kapodistria itsenäisyysprojektin pääarkkitehti, joka muun muassa oli päävastuussa uuden valtion perustuslaista, erittäin edistyksellisestä sellaisesta, valistuksen hengessä. Kapodistrian elämänkertaan voi tutustuaa lukuisten eri teosten kautta.

Ensimmäiseksi kuninkaaksi valittiin Baijerin prinssi Otto, jonka kuninkuus jatkui 30 vuotta.

Kreikan asema eurooppalaisen kulttuurin alkulähteenä siis takasi sille itsenäisyyden suurvaltojen avulla. Tuntuu hassulta, että nuo suurvallat vannoivat pienen kansan itsemääräämisoikeuden nimeen samalla kun ne itse vielä surutta käyttivät siirtomaavaltaa omissa dominioissaan. Mutta saatiinpahan islam pois Euroopasta…

Vähän samanlainen asetelma oli Kreikan EU-neuvotteluissa sekä europäätöksessä; ei niinkään kiinnitetty huomiota faktoihin vaan ovet avattiin kohteliaasti meidän kaikkien kulttuuriselle äidille.

Kreikan itsenäisyyden aika on ollut hyvin turbulenttia, sodat ja kriisit ovat seuranneet toisiaan ja hallinto on ollut epävakaa. Me kaikki filhelleenit tietysti toivomme että seuraavat 200 vuotta olisivat vakaampia ja kreikkalaisetkin pääsisivät nauttimaan rauhasta ja taloudellisesta menestyksestä. Upeat kreikkalaiset sen tosiaan ansaitsisivat.

Tämän vuoden matkamessujen kohdemaana piti luonnollisesti olla Kreikka, Matkamessut on nyt siirretty ensi vuodelle, normaaliaikaan tammikuun loppuun. Siellä Kreikka on kohdemaana, juhlitaan silloin yhdessä !

Hanialainen nälkä

En olisi koskaan uskonut joutuvani kertomaan, että monella kreetalaisella on todellinen hätä. Aikaisemminkin töitä oli tarjolla vain kesäkuukausiksi, talven yli laahauduttiin miten kuten ja sitten kun koitti kevät, löytyi taas töitä, sai palkkaa ja taas selvisi seuraavaan syksyyn. Jos kertyi riittävästi työpäiviä, sai sairasvakuutuksen ja saattoi saada talvellakin pienen työttömyysavustuksen. Keväällä teki jo tiukkaa.

Mutta kun sitä kesää ei viime vuonna tullutkaan. Tuli sen sijaan työttömyyttä, sairautta ja syrjäytymistä, pahaa oloa. Lock down on jatkunut nyt tasan neljä kuukautta. Millaista on olla äiti ja isä, joilla ei ole tarjota lapsilleen edes ruokaa riittävästi? Ylettyisikö kädenojennus täältä meren ja vuorten yli ja tavoittaisi edes muutaman?

Hanian kaupungin viranomaisten mukaan pelkän kaupungin, ei läänin, alueella on yli tuhat nälkäistä, ihan kirjaimellisesti. Ja määrä kasvaa nyt jo kovaa vauhtia koko ajan.

`Meillä oli ennen 400 avustettavaa, nyt luku on yli viidensadan, TEVA avustaa noin 1200 henkeä, sielläkin 15 % lisäys. TEVAn piiriin kuuluvat kaikki ne, joiden vuositulo jää alle 4500 euron, jäi siis viime verovuotena (!). Saamme joka päivä puheluita tarvitsevilta, todellisia hätäpuheluita. Jos ajattelette kuinka moni matkailualan ihminen on ollut jo kauan työttömänä, tarjoilijat, taiteilijat, hotellityöntekijät, siivoojat, puutarhurit, ymmärrätte, kuinka suuri ongelma on,´ sanoo Eleni Zervudáki, Hanian varakaupunginjohtaja.

TEVA on EU:n oma ruoka-ohjelma kaikkein hädänalaisimmille. Joka kuukausi määrä lisäntyy noin sadalla, hän sanoo.

Ehkä huomasit kymmenkunta päivää sitten näillä Kreetaa koskevilla mesekanavilla käydyn keskustelun Hanian kaupungin nälkäisistä perheistä. Haniassa asuva Johanna Litmo kävi tuolloin Social Groecery/Kunnallista/Sosiaalista päivittäistavarakauppaa ylläpitävän rouva Irini Kanterakin puheilla ja pyysi saada lisää tietoa ja ohjeita lahjoituksiin.

Rouva Kanteraki kertoi, että heidän avustustoimintansa kohdistuu runsaaseen 500 avustettavaan yksikköön pelkästään Hanian kaupungin (dimos) alueella. Näistä perheitä on 380, muut yksin asuvia. Nämä runsaat 500 elävät köyhyysrajan alapuolella; heidän vuositulonsa veroilmoituksen mukaan on alle 4500 €.

Kuukausittain jaettava avustuspaketti yksin asuville on noin 25- 35 euron arvoinen, perheellisille noin 60 euron. Se sisältää pesuaineita, shampoota, vaippoja ja kuivamuonaa, kuten jauhoja, riisiä, papuja, korppuja, säilykemaitoa jne.. Kahvia siihen ei saada mahtumaan, oli rouva Kanteraki kertonut. Näistä avustuksista vastaa siis kunta. Pieni laskutoimitus 380 x 60 + 130 x 35 antaa jo tulokseksi lähes 30 000 euroa! Se on suuri summa muutenkin heikosti voivalle kaupungille.

Pienikin apu, varsinkin säännöllisesti toistuva, saattaa jo tehdä runsaamman maitoannoksen tai kahvipaketin lahjoittamisen mahdolliseksi. Kuten huomaat, tuohon kunnalliseen ostoskoriin ei saada mahtumaan sen paremmin vihanneksia kuin hedelmiäkään saati minkäänlaisia herkkuja.

Monet paikalliset yritykset ja yksityiset avustavat kunnan kauppaa kuukausittain sekä rahalla että elintarvikkeilla. Kaupat antavat pois viimeistä käyttöpäivää/parasta ennen-päivää lähestyviä elintarvikkeita, maahantuojat saattavat lahjoittaa kokonaisia lavallisia esim. säilykemaitoa, pesuaineita, vessapaperia jne.

Nopeasti pilaantuvat vihannekset ja hedelmät löytävät tarvitseville usein seurakuntien tai luostareiden kautta. Niitä on myös jaettu kylien keskusaukiolla tarvitseville. Kahvilat, jotka nyt ovat take-away-paikkoja, antavat usein kupillisen kuumaa sitä pyytävälle tai tuntemilleen kulmakuntansa heikommin pärjääville. Hätä naapurista on kova ja se saa ihmiset toimimaan spontaanisti.

Jokaisessa Kreetan kunnassa toimii kyseinen Kunnallinen Ruokakauppa. Löysin Apokoronasin kunnan sivut, jossa kerrotaan avustettavia olevan noin 150, lisäksi sieltä käsin jaetaan vapaaehtoisvoimin vaateavustuksia ymmärtääkseni myös Haniaan. Tosin nyt jo neljä kuukautta jatkuneen lock downin aikana se ei ole ollut mahdollista.

Monissa supermarketeissa kassojen vieressä on keräilykori, johon on voinut sujauttaa omien ostosten yhteydessä tehdyt lahjoitukseksi aiotut elintarvikkeet.

Jos omatuntosi vaatii toimia niin lahjoitukset todella kelpaavat ja menevät lyhentämättöminä eniten apua tarvitseville.


Voit maksun saajaksi laittaa Social Grocery of the Municipality of Chania,
maksun aiheeksi Donation ( = lahjoitus).
Tili on Kansallispankissa, National Bank of Greece TAI ΕΘΝΙΚΗ ΤΡΑΠΕΖΑ,
BIC/SWIFT ETHNGRAA
IBAN GR 05011 0489 0000 0489 20124 137.

Kohtaan viesti voit kirjoittaa vaikka Finland tai donation from Finland. Laita lahjoitus toistuvaksi niin moneksi kuukaudeksi kuin haluat. Jos kirjoitat viestin ei viitenumeroa tarvita.

Johanna juuri kertoi Facessa, että 10 päivän aikana on jo kertynyt 470 euroa! Hieno saavutus! Pystymme vielä isompaan!

Koronan kurimuksessa, osa 2

Enpä olisi uskonut vuosi sitten että joudun kirjoittamaan lähes saman sisältöisen tiedotteen toistamiseen.  Koronan kurimuksessa ollaan tukevasti, edelleen. 

Kreetan Maun vuosi 2020 meni ilman asiakkaita. Kevät meni Suomessa kun Kreetalle ei vaan mitenkään päässyt. Syksyn vietimme saarella vaikka ryhmiä ei ollutkaan. Syys- ja lokakuussa kiersimme saarta. Aikaa oli ihanasti katsella uusin silmin, ihan uusia kohteita etsien. Niitä meillä on nyt repullinen varastossa teitä varten kunhan kurssien pitäminen taas on mahdollista. Ei se ollut huono tapa viettää aikaa, ei ollenkaan. Saaren koluaminen loppui marraskuun alkupuolella, jolloin voimaan astui ulkonaliikkumiskielto. Joka  jatkuu edelleen.  Tällä hetkellä aina viikon – pari kerrallaan. Ulkonaliikkumiskielto tarkoittaa lyhyesti sitä, että kaupassa saa käydä, samoin apteekissa, noutoruokaa saa noutaa ja vanhukset huoltaa. Ja tunnin päivässä saa ulkoilla asuntonsa välittömässä läheisyydessä. 

Ulkonaliikkumiskielto eli lockdown

Kreetalla, niissä lääneissä missä tartuntaluvut ovat pieniä on myös pienet erikoisputiikit saaneet avata ovensa hiljan. Samoin kampaamot ja parturit jne. Kauppiailla on velvollisuus valvoa, että asiakkaiden määrä kaupassa ei ylitä neliömetrien mukaan laskettavaa sallittua asiakasmäärää.  Sanktiot ovat kovia, ellei määräyksiä noudateta. Kauppiaalle tai kahvilan yms. pitäjälle rapsahtaa 3000€:n sakko, lisäksi asiakkaat saavat oman 300€:n ”pikavoittonsa”. Pysyy kuri, kuulkaa.

Maskipakko on voimassa kaikkialla tietenkin. Tavernat ovat olleet kiinni marraskuun alkupuolelta saakka.  En edes uskalla ajatella mikä taloudellinen katastrofi se on heille. Viime vuonnakin ne ehtivät olla vain muutaman kuukauden auki joten puskurirahastoja ei taatusti ehtinyt kerääntyä. Asiakasmäärät vuonna 2020 saarella putosivat noin 80%. Majoitustilat ovat toistaiseksi kiinni. Aurinkomatkat peruutti tulevan huhtikuun pakettimatkansa, joka johti siihen että Finnair peruutti huhtikuun lentonsa. Aika monen pienen sopimushotellin on siis odoteltava suomalaisia vierailijoitaan pitkälle kevääseen tai jopa kesään saakka.  

Huhtikuu on peruttu … tai ainakin kurssit siirretty

Mekin olemme jo luopuneet toivosta huhtikuun kurssien suhteen. Finnairin päätös vei myös monelta meidän asiakkaaltamme lennot.  Ei niitä kursseja ole kuitenkaan lopullisesti peruutettu, ne on vain siirretty vuodella eteenpäin, taas. Lämmin, suoraan sydämestämme tuleva, kiitoksemme niin kurssiemme vetäjille kuin jo ilmoittautuneille kurssilaisillekin kärsivällisyydestä ja sitoutuneisuudesta. Kun aloitin huhtikuun kurssien tiimoilta kartoittamaan niiden siirtomahdollisuutta  –  peruutuksen sijaan – oli kaikkien opettajiemme kanta heti selvä, tietysti siirretään.  Samaa loistavaa asennetta osoitti valtaosa kurssilaisistamme: ”Kurssille tullaan kun se pidetään. Kiva, kun on joitain odotettavaa sitten kun …”  Toukokuun pilateskurssin kanssa vielä kuullostelemme tilanteen kehittymistä. Olemme aina valmiina uskomaan ihmeisiin.

Saapa nähdä pääseekö Kreetalle jo keväälle

Merja viettää kevään kotonaan Nokialla ja odottelee rokotuksiaan. Me yritämme Kimin kanssa saarelle kunhan ulkonaliikkumiskielto on ohi. House Kastrin keväthuollot odottaa. Tällä hetkellä ainakaan ei rokotustodistus ole pakollinen asiakirja, vain negatiivinen covid-testitulos ja PLF-lomake. Aikanaan kun rokotteita on saatu riittävästi annettua, tulee vaihtoehtoina olemaan joko rokotetodistus tai negat. testi. Tämä on siis suunnitelma tällä hetkellä. Tulevaisuudesta en uskalla arvailla mitään enempää. Jos joku matkalle mielii, niin kannattaa piipahtaa suurlähetystöjen sivuilla ja tarkastaa sen hetkinen tilanne sieltä.  Ja jos ja kun me sinne lähdemme kerron toki kokemukseni silloin.

Kylissä joka keväinen puunaus, kilkutus, kalkutus, naputus, naulaus, rappaus ja maalaus on  kuitenkin hiljalleen käynnistymässä.  Eli kovasti siellä uskotaan tulevaan. Sanomattakin on selvää kuinka iso asia saaren taloudelle on jokainen menetetty kuukausi turistikaudesta. 

Saari avautuu kun se on turvallista !

Olemme siis tyhjentäneet kurssikalenterimme, tässä vaiheessa, toukokuun puoleenväliin saakka. Seuraamme vielä toukokuun loppupuolen tilannetta hetken. Jäljellä keväällä on vielä ihana pilateskurssimme

Tämän kevään kursseista tulevaan syksyyn olemme siirtäneet 

  • 6-13.10.2021 Viikko NLP-kirjoittamista, Kreetan ihmeitä ja hyvää ruokaa hyvässä seurassa, mikä sen parempaa! Rentoudut ja kirjoittaminen alkaa sujua ihan itsestään, tuotat tekstiä ja ihmettelet itsekin, miten minä tällaista nyt saan aikaan. Kreeta osaa avata lukkoja, siinä on taikaa…Vetäjänä Terhi Friman, Vamos

Muut syksyn kurssimme ovat ennallaan, tarjolla on 

Vuodella eteenpäin olemme siirtäneet:

  • 10-17.4.2022 Lintuharrastajien matka Jarmo Kostisen (Tringa) johdolla, Platanias
  • 17-24.4.2022 Valokuvauksen Workshop (Kikka Niittynen ja Mirka Both, Muurlan Opistolta) , Platanias, ohjelma päivitetään pian
  • 24.4-1.5.2022 Repullinen kehonhuoltoa mm. shindon keinoin (Riitta Mursula-Innanen, Pekka Innanen, Muurlan Opisto), Platanias, ohjelma päivitetään pian
  • 1-8.5.2022 Maalauksen matkassa, ohjaajana Kirsi Ryynänen, eli taitelijanimeltään Piitta

Siirrettyjen kurssien uudet ajankohdat ja niiden mahdollisesti uusitut ohjelmat löytyvät  tarkemmin kotisivuillamme, osa jo nyt, osa ihan pian.  Piipahdathan siellä tai kysy meiltä lisätietoja. Ja me kyllä uskomme että tuleva syksy voidaan toteuttaa suunnitelmien mukaan ja turvallisesti. Ja ensi vuotta on aikaa suunnitella vielä, puuttuuko mieleisesi kurssi, kerro meille?

Myös oliivipuukummitoiminta on edelleen voimissaan.

Kaikki tarhat löytyvät osoitteessa   

  • https://happyolive.mycashflow.fi
  • Temenian tarhan kummit saavat öljynsä loppukeväästä, mikäli vain saarelle pääsemme, muiden tarhojen öljyt tulevat loppusyksystä.
  • mikäli haluat tuoretta oliiviöljyä ilman kummiutta, teemme yhteistyötä Jani Pystöjärvi-nimisen mainion nuorenmiehen kanssa ja voit tilata hänen  https://www.happyolive.fi – sivustolta kotiisi taatusti tuoretta Apokoronasin alueen öljyä. Sitä kautta löydät toki myös kummipuumme, nimellä nimikkopuut. Samasta osoitteesta löydät Myös Merjan kirjat.

Eli ei me olla teitä unohdettu vaikkei olla nähtykään ! Toivottavasti tämä pandemia menee ohi aikanaan, kaikki Kreeta fanit pääsevät vihdoin saarelle, ehkä mekin siellä tapaamme.

Voikaa hyvin, pysykää terveinä ja nähdään kun sen aika on !

Koronan kurimuksessa – kaikki eivät siitä piittaa

Demokratian kehto Kreikassa

Demokratian kehto Kreikassa, totta vai tarua ?

Sain joululahjaksi ystävältäni (kiitos Kaija!) teoksen ’Kreikan kansa persialaissotien aikana’ jonka on kirjoittanut O.E. Tudeer. Se oli maannut divarin nurkassa iäisyyden ja siivouksen yhteydessä Kaija oli kai ajatellut, että tässäpä oiva lahja historiahörhölle. Luin sen niin kovalla kiihkolla että lukemisen aikana sivut irtosivat sitä mukaan kun lukeminen edistyi. 

Kirja kuuluu sarjaan ’Tieteen työmailta’ ja se on julkaistu vuonna 1900. Teksti perustuu tämän Helsingin Yliopiston kreikan kielen ja kirjallisuuden professorin luentosarjaan. Se on tietysti alun perin kirjoitettu ruotsiksi mutta käännetty myös suomeksi. Kieli on ymmärrettävää mutta vaatii keskittymistä, ei niinkään sanaston takia vaan pitkien, runollisten lauserakenteiden vuoksi jollaista ei nykykirjallisuudessa enää tapaa. Esimerkkinä vaikka : “Suuri oli myös voittoisan ylipäällikön, Pausanian, maine, vieläpä niin suuri ettei hän jaksanut sitä kunnolleen kantaa; kunnian huumauksessa hän menetti siveellisen tasapainonsa.”

Mitähän oikeasti oli tapahtunut? Jotain niin karmeata ettei sitä tohdittu vuonna 1900 enempää selvittää yleisen järkytyksen ja pahennuksen pelossa.

Kaikki ovat varmaan ymmärtäneet, tai ainakin kuulleet kerrottavan, että demokratian kehto on antiikin Kreikassa. Koulussa en ehkä ollut historian tunnilla(kaan) tarpeeksi tarkkana, kun ei jäänyt minkäänlaista käsitystä mistä ajanjaksosta puhutaan. 5000, 4000 vai 3000  vuotta sitten? Muutenkin antiikin historia tuntui aika huuhaalta; raunioita, maljakon palasia ja kummallinen uskonto ja mytologia. Vähän niin kuin Sormusten herran maailma, satuja.

Pari ensimmäistä lukua käsittelee teorioita, jotka ovat edellytyksiä taiteellisesti ja sivistyksellisesti kehittyneelle yhteiskunnalle, joissa on tilaa avarille ajatuksille ja uudistuksille. Rotu on tietysti itsestäänselvyys (huom vuonna 1900)!

Toinen tärkeä edellytys on rannikon pituus suhteessa alueen kokonaislaajuuteen. Mitä enemmän rantaviivaa, sitä enemmän on mahdollisuuksia kaupankäyntiin ja yhteyksiin muihin kulttuureihin, jotka avartavat maailmankäsitystä ja edistävät kansojen välistä kanssakäymistä sekä immigraatiota (nykyään filoxenia?) Merta katsellessa ajatus kuulemma juoksee paremmin kuin jotain pöheikköä tai vuorenseinämää tuijotellessa.

Ateena kauan kauan sitten. Kuva kirjasta joka siis painettu vuonna 1900.

Sparta

Joka tapauksessa demokratian synty ja kehitys ajoittuvat jaksoon 700-600 ekr. Tuolloin Kreikka oli jakaantunut kaupunkivaltioihin, joista suurimmat olivat Sparta ja Ateena. Ensin mainittu oli puhdas sisämaan sotilasvaltio, jossa sekä pojat että tytöt kasvatettiin ainoastaan kaupunkivaltion puolustusta silmällä pitäen. Pojat jopa erotettiin perheestään jo 7-vuotiaina valtion kasvatettaviksi kunnon sotilaiksi.

Myös tytöistä kasvattettiin karskeja ja voimakkaita, jotta he jaksaisivat osallistua Spartan hyökkäyssotiin sekä puolustamiseen. Ja lisäksi tietysti synnyttääkseen lisää sotilaita. Sparta ei todellakaan ollut otollista maaperää demokratian synnylle. 

Ateena

Ateena oli sen sijaan rannikolla ja se kehittyi aivan eri suuntaan kuin Sparta. Kauppa, merenkulku ja taiteet kukoistivat, valtio sekä kansalaiset rikastuivat. Arkaainen valtarakennelma johti kuitenkin eriarvoisuuden kasvuun, kun pääoma keskittyi valtaa pitävälle yläluokalle, lähinnä arkonteille, jotka toimivat johtavina virkamiehinä ja jotka yläluokka valitsi keskuudestaan johtamaan valtiota.

Taluden kehityksen myötä yhteiskunta siirtyi luontaistaloudesta rahatalouteen. Pääoman keskittyessä työväenluokka eli pienviljelijät joutuivat kilpailun kiristyessä ahdinkoon ja joutuivat myymään kiinnitetyt tilansa velkojille, joten heistä tuli torppareita, usein jopa orjia.  Äänioikeutta heillä ei tietenkään ollut, sehän kuului kuuluisille ’vapaille miehille’ eli rahamiehille. Kehityksestä seurauksena oli, yllätys yllätys, luokkaviha, joka johti Ateenan sisällissodan partaalle.

Solon

Tudeer kirjoittaa korkealentoiseen tyyliinsä: “Ateenan kansan onneksi eli sen keskuudessa mies, jossa oli kreikkalaisen hengen jaloimmat kyvyt harvinaiseen täydellisyyteen kehittyneinä, mies, jossa kirkas äly, tarmokas tahto, lempeä inhimillisyys olivat puhjenneet runoilijan elävään ymmärtämykseen ja mielenlentoon, jännittyneet suuren valtiomiehen tulevaisuutta luovaan työhön. Tämä mies oli Soloon”.

Tämmöisen poliitikon Suomikin ehkä tarvitsisi…

Solon ymmärsi, että tarvitaan uusi järjestys (eunomia) joka hillitsee röyhkeyttä ja harvainvaltaa sekä “toteuttaa siveellisen tietoisuuden”. Toimenpiteet olivat melko jyrkkiä: kaikki viljeliöiden velat ja tilojen kiinnitykset mitätöitiin, velkaorjuuteen joutuneet vapautettiin  sekä ulkomaille orjuuteen myydyt ostettiin valtion varoilla vapaiksi. Näin alemmatkin luokat saivat äänioikeuden, tosi melko rajallisen, mutta kuitenkin.

Kansa oli yhtenäinen ja vähän aikaa tyytyväinen. Mutta ei kauan. Yläluokka, jota Solonkin syntyperältään edusti, kehotti häntä siirtymään suosionsa perusteella yksinvaltaan ja toisaalta vapautettu luokka vaati entisiä sortajiaan teoistaan tilille. Solon itse kommentoi olleensa sutena koirien keskellä, mutta persoonallaan ja uusilla säädöksillään hän sai tilanteen rauhoitettua. Lainananto henkilövakuutta, velkaorjuutta vastaan kiellettiin. Kukaan ei saanut omistaa maata määrärajaa enempää, tarkoitus oli estää maaomistuksen uudelleen kasautuminen. Solonin vakaumus oli että liian epätasainen varallisuuden jakautuminen uhkaa yhteiskunnan kehitystä.

Tekstin tässä vaiheessa innostuin tosissani; tällaista vallankumousta päästiin seuraavan kerran todistamaan vasta Venäjällä vuonna 1917 ja muutenkin nyky-yhteiskunnan ongelmat eivät ole tyystin erilaisia Ateenan tilanteeseen 2700 vuotta sitten!!! Ja kaikki sujui ilman väkivaltaa, koska johtajalla oli kansan luottamus, osittain jopa yläkuokan.

Äänioikeutta ja demokratiaa

Oikeuslaitoksessakin tapahtui merkittäviä, nykyisinkin joissakin maissa, ajankohtaisia, muutoksia. Jokaisella ateenalaisella oli oikeus nostaa kanne virkamiehen päätöksiä vastaan. Perustettiin kansantuomioistuimia, joihin valittiin 30 jäsentä nuhteettomien kansalaisten joukosta, ei siis ainoastaan yläluokan, niin kuin ennen. Nämä tuomioistuimet korvasit aiemmat vanhemmat, elinikäiset virkaoikeudet ja niistä tuli kansalaisoikeuksien perusta.

Solonin uudistukset pysyivät voimassa 30 vuotta eli maailmanhistoriallisesti mitättömän lyhyen ajanjakson. Eikä tuo aika todellakaan ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Rahvas, eli vuoristolaispaimenet, maanviljelijät, merenkulkijat ja kalastajat tappelivat keskenään koska eivät kokeneet olevansa tasa-arvoisia ja toisaalta vanha ylimystö manipuloi kansaa ja käytti hyväkseen entistä johtaja-asemaansa jota tietty kansanosa aina kaipaa.

Ylimys nimeltään Peisistratos alkoi muka suojella köyhää kansanosaa ja keplotteli itsensä Eponyymiksi Arkontiksi eli hallitsijaksi. Solon lähti maanpakoon Kyprokselle. Vaikka Ateena kehittyi suotuisasti ja kansan etuja puolustettiin Peisistratoksen hallintoaikana, demokratia oli poispyyhkäisty. Peisistratosta voisi luonnehtia valistuneeksi yksinvaltiaaksi. 

Loppuosa kirjasta käsittelee Persialaissotia sekä taiteita. Niistä joskus myöhemmin kunhan jaksan kiinnostua, jos milloinkaan. Persialaissotien aikana 400 luvulla ekr Ateena tuhottiin täydellisesti eikä se enää noussut samanlaiseen johtavaan asemaan Kreikassa. Persialaiset lyötiin lopulta kuuluisissa Salamiin ja Thermopylain taisteluissa, joista kaikki kreikkalaiset jaksavat paasata tuntikausia. Hieno demokratiakokeilu ei ikinä palannut Kreikkaan, ei oikeastaam vieläkään.

Entä tänään ?

Näitä tarinoita lukiessani ja pohdiskellessani, jouduin taas toteamaan ettei ihmisissä eikä politiikassa oikeastaan ole mikään muuttunut. Koko 1900-luku oli sotimista, valtataistelua, diktatuureja ja demokratian kehittämistä. Pääomien kasautumisessa ja Neuvostoliiton kaatumisessa on huomattavia yhtymäkohtia Ateenan demokratian tarinaan. Puhumattakaan oikeistolaisesta kansallisvaltiokehityksestä, joka väistämättä tuo mieleen militantin Spartan ja liberaalin Ateena erot.

Kyllä oikeasti tuntuu siltä, että ymmärrän demokratian olemusta nyt vähän paremmin. Kannatti lukea ja pohtia. Joku viisashan on sanonut että “jos et ymmärrä historiaa et ymmärrä nykypäivääkään” tai “historia toistaa itseään”.

Ateenan demokratiakokeilu jäi siis lyhytaikaiseksi mutta yllättävän suuri vaikutus sillä on maailmassa ollut.

Kotiin matkalla, jännitystä ja ilonpisaroita

Palasimme viime viikolla Kimin kanssa Suomeen. Paluu meni jännittäväksi. Kreetalla oli voimassa ulkonaliikkumiskielto ja lentoja peruttiin asiakkaiden puutteen vuoksi nopeaan tahtiin.

Juuri kun olimme saaneet oliivit poimittua ja öljyn kotiin, ja paluulennot tilattua, levisi huhu että tulossa on lennonjohtajien lakko. Juuri siksi päiväksi kun meillä oli lento. Pikainen soitto lentoyhtiöön, heillä ei ollut mitään tietoa kyseisestä lakosta. Jatkoimme lähtövalmisteluja, mutta aina kun puhelimeen kilahti jokin viesti, niin vatsassa vihlaisi. Vielä edellisenä päivänäkin liikkui ”varmaa tietoa” lakosta. Kun lentoyhtiöltäkin tuli viesti aikataulumuutoksesta, niin alkoi verenpaine kohota. Tieto aikataulumuutoksesta oli niin kryptinen, etten vieläkään tiedä mitä se oikein koski. Lähtöaikoja oli ainakin kolme eri versiota. Koska lentoa ei selkeästi peruttu, ja pääsimme myös tsekkaamaan itsemme lennoille, niin lähdimme kentälle sen aikaisimman lähtöajan mukaisesti.

Lentokenttien autiutta

Kentällä oli aavemaisen hiljaista, muutamia odottelijoita vain. Palvelutiskit olivat kiinni, infotaulut ammottivat pimeinä. Kuulutuksia tuli tuon tuostakin mutta niistä on todella hankalaa saada selvää kaikuvassa odotusaulassa, onpa kieli sitten kreikkaa tai englantia. Jossain vaiheessa olin erottavinani puhetulvasta sanat ”is cancelled” . Sydän kurkussa katsomaan kännykältä flight radarin tietoja ja sielläkin luki ”cancelled”. Virkailijoita ei näkynyt missään. Kim säntäsi lähimmän paikallisen luokse, liekö ollut siivooja; ”kyllä kone on tulossa ja lähdössä, se on vain hieman myöhässä”. Katsoin puhelintani uudelleen, se olikin seuraavan päivän lento joka oli peruutettu. Taisi olla hermot hiemat pinnassa .  

Pakkaamisen tosiasiat

Seuraava yllätys tuli, kun jätimme matkalaukkujamme. Ilmeisesti käsivaakamme kaipaa kalibrointia, koska meillä molemmilla oli muutama ylikilo. Siis matkatavaroissa. Matkalaukkujamme ei ollut täytetty millään turhalla kuten vaatteilla, vaan siellä oli oliiviöljyä, oliiveja, trahanaa, juustoja, romeikoa, rakia ja muuta tuiki tarpeellista. Kuten kinkku. Ja työpapereita kilotolkulla. Virkailija kysyi olenko maksanut ylikiloista? Ja jatkoi samantien ”sorry, my mistake, it’s ok.” Ei mitään käsitystä mitä tapahtui, mutta ylikiloista ei tarvinnut maksaa. Iloista ! Kone tuli aikanaan ja lähti, me mukana, melkein tunnin alkuperäisestä aikataulusta myöhässä. Tämä oli se keskimmäinen aika joka meille oli ilmoitettu. Ensimmäinen jännityksen paikka oli ohitettu, päästään siis ainakin Ateenaan.

Ateenassa meillä oli vaihto, vaihtoaikaa ensimmäisen aikataulun mukaan yli 3 tuntia, joka siis kutistui tunnilla tuon aikataulumuutoksen vuoksi. Toinen tunti kului jonottaessa jättämään matkatavaroita seuraaville lennoille. Ensimmäisen lennon (Olympic) ja kahden seuraavan lennon lentoyhtiö (KLM) eivät ole samassa poolissa, joten jouduimme tsekkaamaan matkatavarat Ateenassa uudelleen koneeseen. Ja jännittämään lisäkilojen kohtaloa. Ei sanaakaan lisäkiloista. Iloinen asiakaspalvelija tivasi sen sijaan koronatestin tulosta, joka kuulemma tarvitaan Suomeen menijöiltä.  Kerroimme olevamme suomen kansalaisia, niin ongelmaa siis.

Suunnittelemamme lounastauko Ateenan kentällä kutistui puoleksi tunniksi. Eipä silti, ei siellä ollut auki kuin yksi kahvila josta sai sämpylöitä. Portilla, koneeseen noustessamme, iloinen virkailija totesi ”hello again” ja Kimin kohdalla vielä lisäsi nimenkin. Mainio kasvomuisti. Kone Haniasta Ateenaan oli täynnä, samoin Amsterdamiin menevä. Tarjolla oli totutusti pussiruokailua koneessa; paperipussissa pikkuruinen sämpylä jonka sisältö jäi meille epäselväksi. Kuten edessämme istuvallekin ilmeisesti. Hänen kysymykseensä onko sämpylässä mahdollisesti kanaa, herra pursesi totesi ”ei ei, se on hyvin nuorta kanaa, eli siis kananmunaa”. Tällaiset letkautukset on mukavaa piristystä muuten ihan tappavan tylsässä lentomatkailussa.

Kuka muu tykkää vaan katsella ihmisvilinää?

On suuri sun rantas autius …

Olen ennen ollut innokas matkustaja, minusta on aina ollut mukavaa istua lentokentillä ja katsella ihmisiä, arvuutella heidän taustojaan, ammattejaan, onko lomalla vai työmatkalla, ekakertalainen, muka rutinoitunut, lentopelkoinen… ihan loputtomasti seurattavaa. Mutta nyt kentällä ei ole ketään, tai ainakin melkein ei ketään. Niin Hanian kuin Ateenankin kentät olivat aavemaisen hiljaisia. Amsterdamin kenttä oli vilkkaampi. Siellä ei ollut aikaa katsella yhtään mitään. Vaihtoaika oli 40 minuuttia, ja kaikki jotka tietävät sen kentän, tietävät että kilometrejä kertyy, jos lento tulee terminaalin eri siipeen, kuin mistä seuraava lähtee. Toki jo koneessa kippari kuulutti, että olemme ihan ajoissa perillä ja jatkolennoille kyllä ehtii ellei itse viivyttele matkalla. Ehdittiin.

Pikavauhtinen kävely ei välttämättä edes ole huono asia kahden lennon välissä, mutta hitaasti liikkuville ja shoppailua rakastaville en tätä vaihtoa suosittele. Kävelimme käytännössä suoraan koneesta koneeseen. Eipä ehtinyt olla yli vartin lähikontakteja silläkään kentällä. Hyvä niin. Amsterdamista lensimme pienemmällä Embraer-suihkukoneella Helsinkiin. Sellaisella missä on vain kaksi vierekkäin ja käytävän toisella puolella toiset kaksi. Vaikka vielä oli yksi jännityksen paikka jäljellä (ehtivätkö myös matkatavarat tähän koneeseen) niin tällä lennolla jo uskalsimme tilata punaviinit. Ihan sen kunniaksi että alkoi näyttää enemmän kuin todennäköiseltä, että pääsemme kotiin kaikkien epävarmuustekijöiden jälkeenkin. Lentoemo ilahtui viinitilauksestamme, “ihanaa, mitä te juhlistatte?” – no, vaikka kotiin pääsyä. Harvoinpa on emoilla aikaa jäädä jutustelemaan asiakkaiden kanssa. Aikaa tai edes kiinnostusta. Mukavaa. Lisää ilonpilkahduksia. 

Helsinki-Vantaa

Helsinki Vantaalle saavuimme aikataulun mukaisesti. Tämän pandemia tilanteen vuoksi jonottelimme hyvän tovin passintarkastuksessa. Toisaalta saman verran olisimme odotelleet matkatavararoitammekin. Iloinen yllätys taas, myös matkatavaramme olivat ehtineet mukaan. Kaikki tuntui vieläpä pysyneen ehjänä, ei mitään tuoksuvaa rakivanaa matkatavarahihnalla tai muuta ihmeellistä . Vielä yksi kohta jännitystä. Päätimme mennä vielä HUS:n ilmaiseen ja vapaaehtoiseen covid-testiin, se näytti olevan auki vielä keskiyölläkin. Riskit että meillä olisi covid, ovat pienet. Kreetalla tilanne on paremmalla tolalla kuin Suomessa. Koska siellä oli ulkonaliikkumiskielto viimeiset kolme viikkoa, lisäksi vielä maskipakko ulkonaliikkuessakin, niin eipä juuri riskipaikkoja syntynyt. Myös kotimatkan aikana ovelta ovelle oli maskipakko. Luottavaisin mielin tuloksia odotelleltiin.

Lentomatkailu on tänä vuonna aiheuttanut paljon keskustelua. Miksi sitten piti matkustaa Suomeen. Kuten aiemmin mainitsin, vahvat perhesyyt tulla (määräämättömäksi) hetkeksi Suomeen. Ja joulupukki, jos se vaikka ei osaakaan tulla Kreetalle.

Ja miksi sinne Kreetalle sitten ylipäänsä piti mennä tänä syksynä? Syksyllä meillä, Kreetan Maun väellä, oli erinomainen tilaisuus leikkiä itsekin turistia ja tutkia saarta uudet kujeet mielessä. Ihanat asiakkaamme kun eivät meitä päässeet häiritsemään lainkaan tänä vuonna. Teimme myös kartoitusta mahdollista talvimatkailua ajatellen. Löysimme uusia kyliä, kujia, rotkoja, paimenpolkuja, kirkkoja, luostareita, tavernoita, pikkupuoteja, maisemia ja tunnelmia joista haluamme teidänkin pääsevän nauttimaan. Koitukoon tämä siis iloksenne tulevaisuudessa. Olemme myös ehtineet vetää henkeä. Pandemian vaikutus ensi vuoteen on vielä epäselvää, mutta toivomme todella että saisimme ensi vuoden vietyä läpi tämänhetkisten suunnitelmien mukaan. Niin paljon on kaikkea kivaa odottamassa.

Toisten kokemukset – pureksittua ruokaa

Yleensäkin matkailusta on puhuttu paljon tämän pandemian aikana. Onko se ylipäänsä tarpeellista? Ehkä olen matkatoimistoyrittäjänä puolueellinen vastaamaan, mutta vanha sanonta ”matkailu avartaa” pitää kyllä edelleen paikkansa ihan sataprosenttisesti. Niin hienoa dokumenttia tai niin upeaa ja täydellistä matkakirjaa ei ole tehty etteikö se olisi aina jonkun muun kokemus. Parhaimmillaankin se on ”pureksittua ruokaa”. Omaan elämääni, jopa maailmankatsomukseeni, ovat aivan mielettömästi vaikuttaneet aikuistuvan poikani opiskelujen ”siivellä” tehdyt matkat Afrikkaan. Ne jos jotkin ovat avanneet silmiäni ja laajentaneet näkökulmaa maailman menoon enemmän kuin mitkään matkakirjat tai ulkoapäin tulleet tarinat. 

Jos tällä hetkellä tyydymmekin television tuottamiin matkaohjelmiin, kirjoihin ja vanhoihin valokuviin, niin jonain päivänä on aika taas omille elämyksille.

Ja tottahan on myös se, että sekä tämä Kreetan Maku että talomme House Kastri Plataniaksessa ovat hieman kuin lapsia, kun ne kerran on tullut hommattua, niin pitäähän niistä pitää huolta. Jos se vaatii matkustamista, niin sitten matkustetaan. Vastuullisesti.

Ei silti että meillä olisi ollut mitään hätää kotona Kreetalla, se tunne vain kun olet päättänyt palata kotiin Suomeen. Syyt olivat vahvasti perheeseen liittyvät … ja mehän olemme matkalla kotiin, lennämmepä kumpaan suuntaan tahansa.

Niin, ja ne covid-testit; ne olivat negatiivisia, kuten myös toinen muutamaa vuorokautta myöhemmin otettu testi.

Valoa tunnelin päässä

MYSTINEN SFAKIA

Kuten useimmilla turisteilla, ei minullakaan 20 vuotta sitten ollut mitään käsitystä Kreetan vuoristoon ja etelärannikolle sijoittuvasta Sfakia -nimisestä alueesta Hanian läänissä.  Ajellessamme etelärannikolle päin muistan kiinnittäneeni huomiota Askifoun ylängöllä erilailla pukeutuneisiin miehiin; mustat vaatteet, kiiltävät nahkasaappaat, puukko vyöllä ja virkattu musta päähine (sariki) josta omituiset pienet pampulat roikkuivat pitkin otsaa ja poskia.

Rikkiammutut liikennemerkit kuulemma symboloivat paikallisten vastenmielisyyttä esivaltaa kohtaan, häissä oli pakko ammuskella juovuspäissään holtittomasti ympäriinsä ja vendetta kuulemma oli vielä melko yleistä, tosin turisteille sellaisesta ei puhuttu.

Totta ja tarinaa

Mieltäni kiihotti myös eräs keino. Jos kreetalaistyttö tuntee ahdistuvansa kreetalaispojan lähentelystä baarissa, hän tekee tiettäväksi että poikaystävä – sfakialainen muuten – tulee häntä kohta hakemaan kotiin. Ongelma ratkaistu, ahdistelija vaihtaa baaria.

Tänä syksynä sain käsiini mielenkiintoisen kirjan , ’SFAKIA – A History of the Region in its Cretan Context’ (Dalidakis-Trudgill).  Siitä se alkoi, selvitystyö mistä on kysymys. Sfakialaiset ovat aina eläneet melko eristäytyneenä. He ovat paimentaneet lampaita ja vuohia villeillä vuorilla ja  käyneet kauppaa rakentamillaan laivoilla etelärannikon satamista, jotka useimmin olivat tiettömien taipaleiden takana. Saaren valloittajat, venetsialaiset ja turkkilaiset, eivät halunneet sitoa resursseja tälle syrjäseudulle ja päättivät pitää alueen rauhallisena lahjomalla alueen mahtisukuja avokätisesti.

Venetsialaisten yli 400 vuoden hallintokaudella 1204-1669 Kreetalla syntyi kuitenkin 27 kapinaa, useimpien takana olivat sfakialaiset. Yleisimmät syyt liittyivät epäoikeudenmukaiseen verotukseen tai kunnianloukkauksiin. Kapinat kukistettiin aina verisesti murhaamalla suuri osa väestöä ja tuhoamalla kylät. Kallikratis taitaa olla ranking-listan ykkösenä, se on tuhottu 4 kertaa eli ’nelinkertainen marttyyrikylä’.

Chryssamaloussa

Chryssamaloussan (Kultainen hiussuortuva) kapina vuonna 1319 alkoi, kun Chora Sfakionin venetsialaisen varuskunnan komentaja iski silmänsä kauniiseen Chryssamaloussa- neitoon. Yrittäessään suudella tätä keskellä katua, komentaja Capoletto sai tietysti korvilleen. Komentaja leikkasi kuitenkin puukollaan suortuvan tytön kauniista hiuksista. Moista häväistystä ei voitu katsoa läpi sormien, joten isä – Skordilisin mahtisukua – ja tytön sulhanen tappoivat komentajan ja kyläläiset tuhosivat koko varuskunnan yksin tein. Venetsialaisten lähetettyä apuvoimia, koko Sfakia asettui perheen taakse. Selkkaus saatiin loppumaan vasta kuukausien kuluttua, jopa bysantin silloista hallitsijaa tarvittiin kiistaan välittäjäksi.

Chryssamaloussan hauta on muuten Ossia Marian kappelin vieressä Samarian rotkossa.

Kandaleon

Toinen kummallinen kapina oli Kandaleonin kansannousu, joka alkoi Koustojerakossa vuonna 1570. Kandaleonin poika Petros ja venetsialaisen ylimyksen Francesco da Molinan tytär Sophia halusivat mennä naimisiin. Kandaleon oli kapinallisjohtaja jonka kautta da Molina uskoi pääsevänsä käsiksi koko kapinallisporukkaan suostumalla häihin. Juhlat olivat tottakai melkoiset ja viiniä kului runsaasti, väitetään että viiniin oli sekoitettu ooppiumia jotta vieraat varmasti sammuisivat. Yöllä venetsialaiset piirittivät alueen ja vangitsivat pölämystyneen juhlaväen.

Kandaleon ja sulhanen yhdessä 30 päävieraan kanssa hirtettiin heti ja sadat muut vieraat myöhemmin Haniassa, Rethymnonissa ja Mesklassa. Koko Sfakia nousi vastarintaan ja kapina loppui vasta vuoden kuluttua venetsialaisten murskattua sen armottomasti. Tähän tapahtumaan viittaa myös sanonta “kreetalaiset häät”. Häiden pitopaikasta on muutamakin kylä ottanut kunnian, mm. Lappan kylä Argiropolin yläpuolisilla rinteillä.

Daskalogiannis

Sfakian ja koko Kreetan suuri sankari on Daskalogiannis, nimen olette ehkä huomanneet Hanian lentokentän nimessäkin. Daskalogiannis, oikealta nimeltään Yiannis Vlachos, oli menestyvä laivanvarustaja sekä liikemies. Kutsumanimensä ’opettaja’ (daskalos) hän sai, koska hän neuvoi kansalaisia tekniikassa, maanviljelyssä, taloudenhoidossa ym taidoissa. Matkoillaan Mustalle Merelle hän tutustui Katariina Suuren neuvonantajaan kreivi Orloviin, joka yllytti Daskalogianniksen järjestämään kansannousun turkkilaisia vastaan samanaikaisesti, kun venäläiset joukot hyökkäävät valloittamaan Konstantinopolin. Sfakialaiset aloittivat kapinan, mutta venäläisten laivasto ei koskaan saapunut Konstantinopoliin. 

Veristen  taistelujen jälkeen turkkilaiset, vangittuaan Yianniksen vaimon ja lapsia, ehdottivat aselepoa ja lupasivat armahduksen kapinallisille. Kansaansa ja perhettään suojellakseen Daskalogiannis päätti antautua. Armahduslupaus unohdettiin kuitenkin ja Daskalogiannis surmattiin nylkemällä elävältä. Muistomerkki Anopolin kylän aukiolla muistuttaa vuoden 1770 tapahtumista ja Daskalogianniksen kohtalosta.

Daskalogianniksen patsas Anopolissa, kuva internetistä

Sitten saksalaiset

Vastaavia kansannousuja on kymmeniä. Myös  saksalaiset saivat vuosina 1941-1945 maistaa sfakialaisten ’Vapaus tai Kuolema’ -periaatetta. Nikos Kazantsakis on kirjoittanut samannimisen kirjan aiheesta. Sfakialaisen suvun päämiehen ensisijainen velvollisuus on puolustaa perheensä sekä Sfakian kunniaa ja vapautta. Kuolemankin uhalla on aina käyty valloittajien kimppuun, sehän koituu suvun kunniaksi ennen pitkää.

Tämä herra oli oikeasti tosi ystävällinen, ehkei edes sfakialainen, mutta niin kuvauksellinen.

Sfakia tänään?

Miten tämän erikoisen ’heimon’ historia ja erityisominaisuudet sitten nykyään näyttäytyvät?

Pohjoisrannikon ranta-alueen ihmiset, siis paikalliset, pitävät sfakialaisia hillybilleinä, joiden olisi jo aika siirtyä nykyaikaan. He ovat kuulemma pelottavia ja epäluotettavia, aina pitää varoa sanojaan tai muuten puukko otetaan livakasti esille. Myös vendettaa paheksutaan. Jotkut kylät, esim Asi Gonia ja Anogia, eivät edes halua kehittää turismia, sehän toisi paikalle muukalaisia. Omien kokemuksieni mukaan sfakialaiset ovat toki ystävällisiä mutta vähän totisia ja pidättyväisiä. Muutamat ystäväni ovat kyllä kokeneet hyvinkin kylmäkiskoista kohtelua syrjäkylillä.

Taannoin kun Chora Sfakionin jalkapallojoukkue pelasi Kandanoksen joukkuetta (siis muukalaisia) vastaan, ottelu päättyi vieraitten selkeään voittoon. Joukkue ei kuitenkaan päässyt kotimatkalle koska tiet oli tukittu. Ilmeni että isännät olivat ottaneet tuomarin puhutteluun. Koska tuomiot ja samalla lopputulos olivat epäreiluja, ottelua vaadittiin uusittavaksi. Ja kotiin vierasjoukkue päästettäisiin vasta kun uusintaottelu on pelattu. Näin oli pakko tehdä ja kotijoukkue tietysti voitti uusinnan. Sfakialainen oikeus voitti.

Paikallinen ystävämme on syntyjään Asi Goniasta muttei kovinkaan usein käy siellä. Häntä pidetään luopiona, joka on hylännyt kotikontunsa tienatakseen elantonsa turistirannikolla. Vanhojen kavereitten kanssa iltaa istuessa häntä häiritsee se tiukka tuijotus silmiin ja ahdistava hiljaisuus, kun jokin kommentti on ollut liian uskalias. Siellä kotikylällä porukka ei maailman menosta tiedä mitään, ainoa mistä voi puhua on lampaat ja aseet. Kalasnikov on kuulemma kovin suosittu merkki.

Kävelimme kerran ryhmän kanssa Imbroksen rotkon, jonka päätteeksi voi kioskista ostaa juomaa ja välipaloja. Innokas nuorimies tarjosi kyytiä avolavalla takaisin Imbrosin kylälle hintaan 10 per nenä. Kiitin tarjouksesta ja selitin, että meillä on lounastapaaminen parin kilometrin päässä, Komitadesin kylässä. Syötyämme paikallinen tarjosi kyytiä 15 eurolla. Olin jo hyväksymässä tarjouksen, kun eräs patikoijista halusi neuvotella hinnasta perustellen sitä aiemmin saamallamme halvemmalla hinnalla. ’No sitten te varmaan kävelette sinne takaisin ja otatte sen halvemman kyydin’ oli tiukka kommentti. Ei mitään neuvoteltavaa. Emme viitsineet kävellä!

Kun itsetunto on kohdallaan

Simon Reeven Kreikan BBC-matkadokumentissa yksi osa on omistettu Kreetalle. Hän ajelee Anogiaan, jossa paikallinen ampumaseura ammuskeluharjoitusten jälkeen kutsuu Simonin vuorille viettämään iltaa. Lammasta grillataan ja rakia siemaillaan. Ampumaseuran puheenjohtaja, kylän pappi,  kehuu harrastustaan välttämättömäksi. Aina on oltava valmius puolustaa itseään ja perhettään. “Merkelin ja ’sen rullatuolimiehen’ (Schäuble) aikomuksena on vain saattaa loppuun se työ joka Hitleriltä jäi kesken.” Eli valmiina ollaan, äijä vahvisti ja ampui mojovan sarjan taivaalle.  Hmm, Simon Reevekin oli hetken ihan hiljaa.

Eli myyttinen ja mystinen alue kaiken kaikkiaan. Vanhemmat ihmiset täällä ovat usein todenneet että oikea Kreeta on vuorilla. Sieltä löydät aidon elämän ja ihmiset, rannikko on vain kulissi turisteja varten. Totta tosiaan, onhan ruoka siellä erinomaista ja patikointimahdollisuudet ylivertaisia. Kylät ovat melkein tyhjillään ja vähän ränsistyneitä mutta aitoja sekä rakenteeltaan että kuutioarkkitehtuuriltaan. Maisemat joka suuntaan ovat henkeäsalpaavia. Silti Sfakia on jotenkin karu !

Ystäväni, joka tuntee Kreetan 40 vuoden ajalta, totesi että tutustuttuaan Sfakiaan hän vasta löysi sen aidon Kreetan.  Mutta eikö silti voisi olla vähän sosiaalisempi ja joskus vaikka vilauttaa aurinkoisen hymyn turistin iloksi?  …okei, ei sitten.

Karun kaunista, Anopolin kirkon pihalla kasvaa tämä kaunotar, muualta tuotu.

Plakias yllättää

Mistä sen löytää ja mitä sieltä löytää?

Kreetan etelärannikolla, Rethimnon eteläpuolella sijaitseva Plakiás on nuori kylä, vasta noin 60-vuotias. Se katselee Libyanmerelle suojaisen lahtensa pohjukasta ja sen läpi virtaa Kotsífun rotkosta purkautuva joki. Laakson reuna nousee amfiteatterimaisesti kohden vuoria, joiden juurella on useita kyliä. Sellia on lähin, sinne johtaa monelle mutkalle väännetty tie suoraan kylän länsipäästä.

Itäisellä reunalla ovat Mirthiós ja Mariú ja vielä idempänä Asómatos. Kaikista on komeat näköalat alas Plakiaan hevosenkenkämaiseen rantaan ja kauas Libyanmerelle.

Rantatörmää pitkin länteen kiemurteleva tie johdattaa noin kolmen kilometrin päässä sijaitsevaan Súdaan (tämä on eri Súda kuin Hanian satama). Tien alapuolella on useita pieniä poukamia, joihin tieltä laskeutuu kapeita polkuja. Súdan rannalla on tavernoita ja kahviloita sekä pieni palmumetsikkö.

Itään päin kylän pitkä hiekkaranta tyssää Kakomúrin (=pahanaama) kiviseen seinään. Sen huippu kohoaa noin 230 metriin. Sen takaa löytyy Kalypson ranta, pieni vuonomainen lahti, jonne on rakennettu hotelli. Lahti on ollut merellä laivoja ryöstelevien rosvojen oiva piilopaikka. Merirosvouksessa saarelaiset ovat kunnostautuneet tuhansien vuosien ajan vaikka eivät sitä nykyisin haluakaan muistaa.

Kakomurin takana on joukko pieniä lahdenpoukamia hiekkarantoineen ja tavernoineen. Damnonin hiekkarannalla on tavernoita ja vesiurheilumahdollisuuksia. Siitä itään rantaa pitkin kiertää hiekkatie, josta pääsee laskeutumaan pienelle Ammúdakin rannalle tai sen takana olevalle pääasiassa nudistien suosiossa olevalle Klisidin hietikolle.

Niiden takana peremmällä on Ammudin ranta sekä Skhinarian ranta, joihin kumpaankin johtaa asfaltoitu tie. Niistäs seuraava onkin sitten jo Prevelin luostarin palmuranta.

Satamasta pääsee pidemmille ja lyhyemmille veneretkille

Kylän takana pystysuoraan nousevat vuoret estävät pohjantuulia puskemasta ja niin tällä alueella talvet ovat lämpimiä. Öiset lämpötilat eivät juuri laske alle +10 C-asteen ja päivisin lämpötilat ovat useimmiten +15 C-asteen paremmalla puolella. Sateita sattuu, mutta rannalla sataa harvemmin kuin ylempänä rinteillä. Kesän lämpötilat ovat korkeita, sillä pohjoinen meltemi ei tänne osu. Mereltä nousee kuitenkin virkistävä ilmavirta.

Plakias Stone Age Project

Muinaistutkijat ovat olleet kiinnostuneita alueen rannoilla näkyvistä terasseista, jotka vihjaavat varhaisista merenrannoista, ajoista satojatuhansia, jopa miljoonia vuosia sitten.

Tutkijat mallinsivat muiden saarien löytöpaikkoja ja päätyivät etsimään Kreetalta alueita, joista keräilytaloudessa elävät saattaisivat löytää tietynlaista kvartsia sekä piikiveä, makeaa vettä ja siitä löydettävää syötävää.

Kuva on lainattu tutkimusta esittelevältä sivulta Plakias Stone Age Project. Nuolet osoittavat eri-ikäisten merenrantojen muodostamta terassit ja niiden iät

Kreikkalais-amerikkalainen tutkijaryhmä aloitti työnsä kesällä 2008 ja päätyi selvittämään olisiko Prevelin-Plakiaan välisellä rantakaistaleella ollut elämän mahdollisuuksia uuden ja vanhan kivikauden väliin jäävällä mesoliittisellä kaudella noin (11 000-9000 v. eaa).

He eivät pelkästään löytäneet elämän edellytyksiä vaan myös vanhan kivikauden aikaisia työkaluja sekä luolia Damnonin rannan ylärinteiltä, joissa on asuttu mesoliittisellä kaudella.

Ne ovat vanhimmat ikinä saarelta löydettyjä ja niitä ovat käyttäneet Homo sapiensia edeltäneet sukulaisemme matkoillaan Välimeren yli, päättelevät tutkijat. Nämä hominit ja hominidit osasivat merenkulun, tieto joka keikauttaa päälaelleen aikaisemman teorian siitä, että hominidit kulkivat vain maakannaksia pitkin uusille alueille. Nämä löydöt saattavat muuttaa käsitystämme siitä miten Eurooppa asutettiin.

Ajoitus on vielä epätarkka, mutta kyse on vanhasta kivikaudesta noin 1,5 miljoonaa- 250 000 v. ennen nykyaikaa. Jatkotutkimuksissa pyritään ajoittamaan löydöt paljon tarkemmin samalla kun kaivauksia on jatkettu mesoliittisissä kerrostumissa.

Muita kaivauksia…

Pelkästään arkeologisia kaivauksia ei alueella ole tehty. Jo 1900-luvun alkupuolella louhittiin ruskohiiltä ilmeisesti pienten höyrylaivojen tarpeisiin, ja toisen maailmansodan aikana Wehrmacht jatkoi toimintaa.

Saksalaiset rakensivat pienen hotellin, tavernan sekä teitä, mutta vasta 1960-luvulla yläkylien Sellian, Mirthiosin ja Asomatosin kylien kalastajat alkoivat perheineen asettua asumaan rannalle ja saivat seurakseen hippejä.

Nyt hipit ovat kaikonneet ja matkailusta on jo kehittynyt elinkeino monelle perheelle. Tällä alueella on hyvät mahdollisuudet kasvaa paljon isommaksi. Rantakatu alkaa satamasta ja kiertää lahden pohjukkaa vajaan kahden kilometrin mittaisena kaarena päättyen Kakomúrin kallioiseen niemeen.

Sen juurella on dyynejä, nyt syyskuussa täynnä merinarsisseja ja nudisteja. Dyynien takana pystysuoraan kohoavaa seinää kutsutaan nimellä Paligremnos, vanhajyrkkä.

Rannat ja muuta tekemistä

Plakiaan satamasta voi vuokrata venekuljetuksia vaikka Preveliin tai muille lähirannoille. Sukellustakin voi opetella ja harrastaa. Hieman kylän ulkopuolella on suuret hyvin hoidetut hevostallit (noin 30 hevosta), josta pääsee vaikka ratsastusretkille.

Kyliin, oliivitarhoihin, rotkoihin ja lähirannoille vie polkuja. Kiinnostavana tutkimiskohteena ovat myös Kakamurin kyljessä ammottavat kaksi suurta reikää. Ne ovat ihmisen muokkaamia luolia, joihin ruskohiili kuljetettiin ilmeisesti kapearaiteisilla malmivaunuilla lastattavaksi vuoren kylkeen ankkuroiviin höyrylaivoihin. Taskulamppu mukaan ja varovaisuutta, viimeiseen aukon pohjalle voi pudota.

Plakiaan reunalla on hyvin hoidetut ratsastustallit

Läntisen rantatien varrella on useita poukamia ja ylempänä tavernoita ja kahviloita moneen makuun. Niitä on myös jokaisessa yläkylässä, samoin kuin lukemattomia huviloita ja villoja vuokrattavaksi.

Prevelin luostari on vanha kaunis retkikohde. Lähempänä oleva Finikasin luostari on uusi, samoin uuteen uskoon kunnostettu Arkkienkeli Mikaelin luostari lännempänä.

Palvelut


Plakiaasta löytyy kahviloiden, tavernoiden ja turistimyymälöiden lisäksi supermarketteja, leipomoita, lihakauppoja, kalakauppa, apteekkeja, koulut, lääkäri, pankkiautomaatti, taksi ja autovuokraamoita. Bussiyhteys useamman kerran päivässä Rethimnoon. Jopa sähköpyöriä oli vuokrattavana.

Kesäaikainen palvelutarjonta on huomattavan suurta mutta talveksi suurin osa matkailusta elävistä yrityksistä sulkeutuu.

Kylän koulu tuo kylään kuitenkin elämää, lapsethan tuodaan yläkylistä. Samalla kun vanhemmat tuovat ja noutavat lapsiaan ja kuljettavat harrastuksiin, asioivat he kylällä ja tekevät ostokset. Illat ovat sitten hiljaisempia, mutta pari tavernaa ja kahvilaa pysyy avoinna ympäri vuoden.

Plakiaan täysikuu


Olin saanut kuulla, että kylässä on outo valoilmiö. Hieman hävetti kysyä sen perään, niin outo sen kuvaus oli: syksyisten täydenkuiden aikaan kuun valo heijastuu jostain kivestä mereen niin, että koko meri on valistu. Ei tuollaista ihan heti todesta ota.

Kysyin kuitenkin asiaa ja sain hyvän selityksen: syys-tammikuun välisinä täydenkuun öinä kuu loistaa sellaisesta kulmasta, että se valaisee Paligremnon pystysuoran seinämän ja heijastaa valonsa veteen. Seinämä on niin iso, että kun hyvin sattuu, on meren syvyydet valaistu. Mustekalat, joita valo houkuttaa, nousevat silloin valaistuun rantaveteen…

Kerran kuussa siis paikallisissa kotikeittiöissä varmaan kokataan itsekerättyä mustekalaa…ehkäpä ensi täydenkuun aikaan harrastan keäilytaloutta muinaisten esi-isien tapaan ja kerään mustekaloja Paligremnon juurelta…

Plakias ja tyyni syyskuun aamu