fbpx

20.-27.9. Elämäsi laulu 2020

Lupaus on suuri, mutta Heikki ja Tuija osaavat opettaa sinullekin laulun tekemisen taidon. Tiedämme, sillä olemme itsekin sen ihmeen kokeneet, Merja jo kolmesti ja Railakin kahdesti. Juurikaan ei uskottu itseemme,  mutta niin ne laulut vain syntyivät. Ja hauskaa meillä kaikilla oli koko viikon!

Tulopäivänä tutustutaan toisiimme, haihdutetaan mystikka biisinkirjoituksen päältä, tutustutaan hiukan Vamosiin ja mennäään porukalla syömään. Ja syödään hyvin.

Seuraavana aamuna aloitetaan. Käydään aamiaisella. Ryhmiydytään tai sitten ei, aloitetaan, kuunnellaan millaisia ideoita muilla on ja kerrotaan omammekin, jos se jo on olemassa. Ellei ole, etsitään. Kirjoitetaan. Syödään lounas farmilla. Jatketaan pienissä tai isommissa ryhmissä. Jos haluttaa, voi lähteä kirjoittamaan vaikka rannalle. Tehdään jotain kivaa illalla. Ja sitten syödään yhdessä, siitä ei laista kukaan.

Näin jatketaan koko viikko, mutta järjestetään sellaista väliohjelmaa, joka herättää luovuutta ja ideoita. On hienoa seurata mitä kaikkea meistä löytyy ja miten jokainen puhkeaa kukkaan viikon aikana.

Ohjelmassa iltaretki kaupunkiin, joko Haniaan tai Rethimnoon.  Teemme myös kävelyretken Rubakian mystiseen metsään ja päätämme sen uimarannalle ja sen jälkeen tavernaan. Jonain iltana viemme teidät veneretkelle, uimaan ja katselemaan syttyviä tähtiä ja rannalla tuikkivia kylien valoja. Yhden illan vietämme farmin amfiteatterissa paikalliset muusikot ilonamme. Viimeisenä iltapäivänä järjestämme itsellemme matinean ja sen jälkeen juhlimme. Lopuksi pakataan laukut ja niihin omat värssyt ja biisit tuliaisina.  Kumma juttu on se, miten jokainen tuntee ylittäneensä itsensä, saaneensa aikaan jotain joka on enemmän kuin uskoikaan.

Kun innostut niin tässä hinnat. Ne vaihtelevat sen mukaan millaisen majoituksen valitset.  Katso tästä linkistä Vamosin tarjontaa.

Majoittuminen tapahtuu siis huoneistoissa, joita on ympäri kylää. Huoneistoja saattaa olla useampia samassa rakennuksessa tai sitten vain yksi. Huoneistoihin kuuluu 1-3 makuuhuonetta, 1-2 kylppäriä, 1-3 parvekketta/terassia/verantaa tms., jaettu keittiö ja oleskelutilat.  Jos valitset jaetun huoneen, saat huonekaverin. Muissa makuuhuoneissa majoittuu 1-2 muuta ryhmän jäsentä. Oma huone tarkoittaa omaa huonetta isommassa huoneistossa, useimmiten 1-2 muuta ryhmäläistä majoittuu samaan huoneistoon.

Oma huoneisto on nk. pieni huoneisto, jossa on yksi makuuhuone ja siinä parivuode. Lisäksi huoneistossa on oma kylppäri, parveke tai terassi, pieni keittiö ja oleskelutila. Tällaiseen pieneen huoneistoon voi myös majoittua pariskunta.

Hinnat :

– 1350€/hlö kun valitset jaetun huoneen, samaan huoneistoon saattaa tulla 1-2 muutakin kurssilaista

– 1450 €/hlö jos valitset oman huoneen, samaan huoneistoon saattaa tulla 1-2 muutakin kurssilaista

– 1550 €/hlö jos valitse oman pienen huoneiston

– 1450 €/hlö jos jakaa pienen huoneiston matkaseuralaisen kanssa, huom ! parisänky

Jos haluat jäädä pidemmäksi aikaa tai tulla jo aiemmin, pyydä meiltä tarjous lisäpäivistä.

Hinnat sisältävät

    • majoittuminen valintasi mukaan
    • lentokenttäkuljetukset Hanian kentältä/kentälle saapumispäivän aamuna,
    • kaikki retket
    • ohjelman mukaiset ateriat (aamiaiset, tuloateria, ilta-ateriat, lähtöjuhla)
    • illallinen ja illanvietto farmilla musiikin kera
    • kokoustilat
    • matinea

Hintaan ei sisälly

  • lentoja Haniaan, toivomme teidän olevan Hanian kentällä sunnuntaina aamupäivällä (Norwegian ja Finnair saapuvat noin klo 10.00) jolloin olemme teitä odottelemassa kentällä
  • matkavakuutuksia, suosittelemme kaikille vakuutuksen hankkimista

Kysy lisää 

vamos@heikkisalo.com, kun sinulla on kysymyksiä koskien mukaan pääsyä tai kurssin sisältöä, myös ilmoittautumiset suoraan Heikille

info @kreetanmaku.fi , kun ihmettelet muita asioita, kuten majoitusta, ruokailuja, retkiä, kuljetuksia ym.

Kiinnostuitko? Toimi  näin:

  • kysy onko tilaa ja kerro montako olisi tulossa.
  • kun  vahvistamme varauksesi, saat varausmaksun, ja voit varata lennot. Huomaa, että mitä aikaisemmin ne varaat, sitä edullisemmin ne saat.
  • kerro meille, millä lennolla saavut.
  • Olemme vastassa aamulentoja.
  • Nyt voit jäädä odottelemaan matkan alkamista!
  • Tilaa uutiskirjeemme niin pysyt ajan tasalla ja seuraa meitä vaikka facebookissa Kreetan Maku. Löydät ajankohtaista tietoa, vinkkejä ym.
  • Noin paria viikkoa ennen matkaa laitamme sinulle postia. Saat tarkempia ohjeita tulevasta viikostasi.
  • Loppulaskun eräpäivä on kuukautta ennen matkaasi.
  • Voit ottaa meihin yhteyttä kun sinua askarruttaa jokin matkaasi liittyvä asia.
  • Vinkki: voit saapua Kreetalle jo aiemmin ja majoittua vaikka Plataniakseen, Haniaan, Kalívesiin, Almirídaan tms. ja saapua Vámosiin kun tämä matka alkaa! Myös Vámosiin voi tulla ja majoittua jo aiemmin. Tai voit ottaa vaikka jatkoviikon…
  • Tutustu Kreetaan lukemalla blogejamme
  • lue vielä https://kreetanmaku.fi/matkat-yleista/
  • www.kreetankirjat.fi tarjoaa matkalukemista
  • Kreetan maku Oy on matkatoimisto ja kuuluu valmismatkarekisteriin no 161/17/Mj

 

Kukat ja kulttuuria 5.-12.4.20

Pyörimme viikon huhtikuisen Kreetan maisemissa, kukkuloilla, ylängöillä, vuorilla, laaksoissa, lehdoissa, niityillä, rannoilla, poluilla ja pihoilla. Huhtikuun alku on saarella hehkeintä aikaa, et uskoisi millaiseen villiin kukintaan tuo kesäisin niin korpunkuiva saari keväisin kykenee! Päivät ovat jo lämpimiä ja aurinkoisia mutta illat viileitä. Vuorten notkoissa ja huipuilla on vielä lunta. Saari on kuin paratiisi, liikkuminen lämpimässä ulkoilmassa on nautinto ja valon määrä kirvelee silmiä.

Tutkimme ja ihailemme kukkivan Kreetan väriloistoa, teemme retkiä, poimimme yrttejä, syömme hartaan nautinnollisesti hyvät kreetalaiset sapuskat ja siinä sivussa napostelemme kulttuuria ja kokoamme paikallishistorian palapeliä. Bysantti, venetsialaiset, turkkilaiset, doorit, minolaiset ja arabivaikutteet löytävät varmaan oman paikkansa.  Kaikkea sopivasti ja kiirehtimättä. Dioskurolaiseen tapaan.

Tulopäivä sunnuntai 5.04.

Noudamme Hanian kentältä aamupäivän Norwegianin ja Finnairin noin klo 10 laskeutuvilta lennoilta ja kuljetamme Vamosiin. Syömme lounaan kylätavernassa, tutustumme toisiimme ja orientoidumme viikkoon. Siesta. Illalla lyhyt kävely kylällä, kukat, puut, vanha kylä, palvelut ja tavat tutuiksi.

Ensimmäinen päivä ma 6.04.

Aloitamme aamiaisen jälkeen ja lähdemme päivän retkelle lähialueille Valkoisten vuorten reunakyliin.  Käymme tervehtimässä 2500-vuotiasta oliivipuuta, nousemme Apteran kukkuloille (Läntisen Kreetan tärkein muinaisalue) ja kävelemme kasvillisuuden alle hautautuneeseen amfiteatteriin, kuljemme vuoripuron reunaa appelsiinitarhassa ja poikkeamme Kiriakoselian bysanttilaisessa Pyhän Nikolaoksen kirkossa haistelemassa vanhoja ruusuja. Syömme perinteiseen tapaan valmistetun pitkän lounaan vuorilla olevassa mummon tavernassa ja käymme vielä ukkokuppilassa ilahduttamassa pappoja ja juomassa kreikkalaiset kahvit/rakit.

Villipäärynä kukkii Aradenassa taustanaan Valkoiset vuoret

Toinen päivä tiistai 7.04.

Aamiaiselta lähdemme ylängöille Valkoisten vuorten syliin. Nousemme Askifún ylängölle pitkin solaa, jossa turkkilaisaikaan aina kahinoitiin. Poikkeamme kyläkuppilaan sfakialaisille piiraille, sitten jatkamme nousua Kallikratin ylängölle runsaaseen tuhanteen metriin.  Kävelemme tasangolla, tutkimme kukkivaa luontoa ja käymme kaffella/virvokkeilla Janinan yrttipuodissa. Laskeudumme Miriokefalan juustokylän taitse alas Lappaan, jossa avokadotuotteita, luonnonkosmetiikkaa ja käsitöitä. Myöhäinen lounas.

Kolmas päivä keskiviikko 8.04.

Ensin Spiliin, jossa vierailemme yrttipuutarhassa. Sen kahvilassa saa yrtti-hedelmäsmootheja. Nousemme ylös Juuskambosille, ylätasangolle, joka on kuulu kukistaan. Kävelemme kukkivilla niityillä ja jatkamme Meronasin kylään, jossa syömme lounaan. Palaamme pohjoisrannikolle ja Vamosiin.

Neljäs päivä vapaata, torstai 9.04.

Viides päivä perjantai 10.04.

Aamiaisen jälkeen perjantaimarkkinoille Kolimváriin. Visiteeraamme Goniésin kauniissa merenrantaluostarissa, jolla monipolvinen historia. Luostarin ortodoksimuseo on näkemisen arvoinen. Aterioimme kalatavernassa ja voimme vaikka poiketa uimaan, jos siltä tuntuu.

Kuudes päivä la 11.04.

Aamukävely Rustikan kylän kautta Zuridaan. Matkalla etsimme niityiltä villivihanneksia, vahvaa ja vanhaa kreetalaista kulttuuria sekin. ….! Kävelemme Viiden neitsyen lähteen ja roomalaishautojen kautta Argirupoliin, jossa kallioseinämistä purkautuvat vedet kuohuvat. Syömme retkieväät matkalla ja haemme virtaa Pyhän Dynamon kappelista.. Syömme yhteisen lähtöaterian Vamosin tavernassa.

Seitsemäs päivä su 12.04.

aamulla klo 8 lähtö kentälle ja baibai.

Haluatko kysellä lisää tai varata matkan? Ota meihin yhteyttä

Ruusujen aikaan Rustikan kylässä
Huhtikuu on ruusujen aikaa Rustikassa

Tutustu Vamosin majoitustarjontaan tästä linkistä!

Hinnat

  • jaettu huone á 710 €/hlö
  • oma huone 810 €/hlö
  • oma pieni huoneisto (parisänky) á 890 €
  • oma pieni hsto pariskunnalle á 810 €

Hintaan sisältyy

  • koko matkapaketti
  • opastukset ja matkanjohtajan palvelut
  • ateriat, jotka tekstissä tummennettu

Hintaan ei sisälly

  • vakuutuksia
  • lentoja
  • museoiden tms. sisäänpääsymaksuja
  • aamiaisia, mutta aamiaispaketin voi ostaa tai varata, 50 €/viikko

Varatessasi matkan lähetämme varauslaskun á 200 €. Loppulasku erääntyy kuukautta ennen matkaa. Lentoliput kannattaa hankkia mahdollisimman aikaisin, sillä hinnat pruukaavat nousta mitä lähempänä lähtö on. Lähempänä matkaa saat lisätietoja matkasta ja majoituksesta. Seuraa sekä nettisivujemme blogeja että Kreetan Makua Facessa.

Yleiset  matkaehdot

Yleistä matkoistamme

Kiinnostuitko? Tästä voit varata matkan tai kysellä lisää!

Haluatko valmistautua matkaan tutustumalla Kreetaan? Käy Merjan kirjapuodissa ja ole Pro!

Kirjoittamisen iloa aarteiden saarella – löydä ilo ja vapaudu kirjoittamisen lukoista!

26.8.-2.9.2020 Vamosissa

Kurssi sisältää paljon kirjoittamisen harjoituksia NLP-menetelmiä hyödyntäen sekä seikkailuja ja ihanaa ruokaa Kreetan saarella. Kouluttajana toimittaja-kirjailija Terhi Friman. Elämyksiä tarjoilee Merja Tuominen-Gialitaki.

Tulopäivä keskiviikko 26.8.

  • Suosittelemme Norwegianin aamulentoa klo 7.05 Hgistä. Se laskeutuu klo 11 ja olemme sitä vastassa. Muista noutamisista sovitaan erikseen.
  • Majoittuminen ja tuloateria tavernassa. Siesta.  
  • Kokoontuminen illansuussa farmilla, orientoidutaan ja saadaan jo yötehtävä.  Mahdollisuus yhteiseen illalliseen.

Toinen päivä, 27.8. torstai:

  • Aamiainen klo 8.30-9.30 tavernassa tai omatekoinen.
  • Miten aloitan kirjoittajan päivän hyvin? Harjoitus. Kirjoittamisen lukot ja miten pääsen niistä yli? 
  • Lazy day-ruuanlaittoa vanhassa oliivipuristamossa
  • Syömme myöhäsen pitkän aterian, lopettelemme klo 16. Siesta
  • Iltaretki uimaan. Rannalla seuraava oppitunti: Lukot kirjoittamisen takana ja mitä niille voisi tehdä? Mikä minua estää kirjoittamasta tai kirjoittamasta eri tavalla kuin ennen?

Kolmas päivä, 28.8. perjantai

  • Aamiainen tavernassa/itse tehty.
  • Rajoittavat uskomukset kirjoittamisen esteenä. Kirjoitusharjoitus ja sen purku. 
  • Teemme kevyen lounaan farmilla.
  • Kävelykirjoittamista. Kuljetus lähikylään/rantakylään sään salliessa, jossa harjoitustehtävä ja sen purku, pulahdus mereen Jorjúpolissa ja lopuksi illallinen To mikró livádissa.  

Neljäs päivä,29.8. lauantai

  • Aamiainen
  • Mistä iloa ja innostusta, kun kirjoittaminen tökkii? Mistä aikaa kirjoittamiseen?
  • Lähdemme retkelle Kallikratin ylätasangolle ottamaan asiasta selvää. Visiitti Janinan yrttikahvilaan sekä harjoituksia.
  • Myöhäinen pitkä lounas Arkudenassa.  

Viides päivä, 30.8. sunnuntai

  • vapaapäivä. Aamiainen. Rannat ja lähikylät odottavat tai Hania…

Kuudes päivä, 31.8 Maanantai

  • Aamiainen
  • Kirjoitusharjoitus Vamosin kylällä. 
  • omakustanteinen lounas
  • Harjoituksen purku ja asiaa kirjoittamisesta. 
  • Uimaan. Illalla syödään yhdessä Kalivesin Kritiki Goniassa.

Seitsemäs päivä, 1.9. tiistai 

  • Aamiainen
  • Yhteenveto viikosta. 
  • Yhteinen lähtöjuhla joko farmilla tai tavernassa.

Kahdeksas päivä, 2.9. keskiviikko

  • Aamiainen
  • Paluukuljetus kentälle  

Kiinnostuitko? Ota yhteyttä Terhi Frimaniin, puh. +358 50 582 96 23 tai sähköpostitse terhi.friman@pispala.net. Ihan pieniäkin asioiat voit kysellä, rohkeesti vaan! Ilmoittautumiset suoraan Terhille, kiitos!

Kaikkiin kysymyksiin koskien Vamosia kurssipaikkana vastaa Merja.

Mikä tää on?
Saksanpähkinät ovat herkkua tuoreena, ylettyiskö?

Matkapaketti sisältää 

  • majoitukset Vamosin vierastaloissa
  • tuloateria, Lazy Day ja lähtöjuhla
  • muut tummenetulla merkatut ateriat
  • transferit Hanian kenttä-Vamos-Hanian kenttä- Norwegianin lennoilta
  • ohjelman mukaiset retket kolmena päivänä

Matkapaketti ei sisällä

  • aamiaisia, mutta aamiaispaketin saa eri varauksella 50 €/viikko
  • lentoja
  • matkavakuutuksia, suosittelemme ottamaan sekä tavara- että henkilövahingoille

Hinnat:

  • jaettu huone toisen ryhmään kuuluvan kanssa á 999 €
  • oma huone 1094 €
  • oma pieni hsto 1179 €
  • oma pieni huoneisto kahdelle (parisänky) á 1064 €

Yleiset  matkaehdot

Yleistä matkoistamme

Kiinnostuitko? Ota yhteyttä Terhi Frimaniin, puh. +358 50 582 96 23 tai sähköpostitse terhi.friman@pispala.net. Ihan pieniäkin asioiyta voit kysellä, rohkeesti vaan! Ilmoittautumiset suoraan Terhille, kiitos! Ilmoittautuessa saat varauslaskun. Loppulaskun saat halutessasi kahdessa erässä, niin että koko matka on maksettu kuukautta ennen.

Haluatko valmistautua matkaan tutustumalla Kreetaan?

Käy Merjan kirjapuodissa ja ole Pro!

Kaikkiin kysymyksiin koskien Vamosia kurssipaikkana vastaa Merja.


Prätkämuistoja Kreetalta

Minun ikäluokkani viidenkympin villitys oli moottoripyörä. Sellainen piti saada ja mahdollisimman iso, vaikkei aikaisempaa kokemusta prätkistä ollutkaan. Yhtäkkiä pihassa seisoi BMW K75 ja kaikki liikenevä aika meni Etelä-Suomen mutkateillä huristellessa, välillä vähän kai henkensä kaupalla. Ainakin Raila oli huolissaan, vähän väliä piti ilmoittautua.

Aika äkkiä mielenkiinto siirtyi klassikkopyöriin. Ostin kaikki alan lehdet ja toteutin lapsuuteni unelmani, Norton Commando kauniisti entisöitynä korvasi Bemarin.

Samaan aikaan, eli vuosituhannen vaihteessa, rupesimme tihenevään tahtiin viettämään lomiamme Plataniaksen Evropi-hotellissa. Legendaarisella baarimikolla, Kostaksella, oli viiskytluvun alun entisöity BMW, sellainen vielä jossa oli käsivaihde tankin vieressä ja norsunkorvaistuin. Yhtäkkiä Kostas ehdotti että lähdetäänkö ajelemaan vuorille? Hyvä idea mutta kun tuossa BMW’ssä ei ole takapenkkiä eikä minua muutenkaan kiinnosta istua kyydissä… Ei kun totta kai minulle oma pyörä ja Matias takatuhdolle. No mistäs sellainen saadaan?

Plataniaksen pääkadulla oli ja on vieläkin Halaro niminen baari, omistajana silloin Kostaksen hyvä kaveri, Takis. Olin kyllä noteerannu että baarin edessä aina seisoi hauskoja vanhoja pyöriä ja sisustuselementtinäkin oli vanha DKW. Tämä Takis varmaan lainaa pyörän joten sinne heti valitsemaan päivän tarjokkaista. Kawasaki 900 tai 70-luvun alun kuusisylinterinen Benelli Sei tuntuivat kyllä liian rajuilta ja eksoottisilta, varsinkin kun poika oli tulossa mukaan. Vähän nolon näköisenä näiden vauhtipelien takan seisoi aavistuksen kulahtanut mutta legendaarinen Horex 250, viiskymmentäluvun lopun Länsi-Saksalainen laatupyörä. Sehän sopisi täydellisesti tunnelmaan.

Tottakai onnistuu, tässä avaimet, sen kun lähdette ajelemaan totesi Takis.

Ekalla polkaisulla käyntiin ja sitten vaan Kostaksen perässä länteen kohti Rodopoun niemimaata, missä on upeita mutkaisia teitä. varusteina oli kypärä, t-paita, shortsit ja sandaalit. Afratassa pysähdyttiin lounaalla ja sitten oliivi- ja appelsiinilehtojen kautta takaisin Plataniakseen. Pyörä toimi virheettömästi koko matkan, mitä nyt vähän wobblasi mutkissa.

Onnellisena palautin avaimet, kiittelin hienosta kokemuksesta ja lompakkoa kaivellessa kyselin mitä olen velkaa? Tiedän nyt että Kreetalla ei käyttäydytä näin tökerösti mutta silloin kyllä yllätyin kun Takis tosi äkeänä pyysi heti laittamaan rahat takaisin taskuun koska ystävien kesken ei liikutella rahoja!! Kompensoin kiitollisuudenvelkaa muutamalla rakilla (ja limulla Matiakselle joka silloin vielä ei juonut rakia) jotka tulivatkin tarpeeseen tunnekuohujen tasaamiseksi.

Kostas-vainaan BMW:lle kävi vähän ikävästi muutama vuosi sitten, kun karmea tulva täytti vedellä hotellin autotallin ja pyörä jäi uppeluksiin. Eli nyt on kromit irronneet ja kone ruosteessa, seisoo pimeässä nurkassa vielä surkeampana kun minun laina-Horexini silloin joskus. Pitäisiköhän kunnostaa…

PS. Kuvan pyörä ei ole sama yksilö

Luulen olevani kreikkalainen

Sain parikymmentä kiloa sitten naapureiltani kuvan T-paidan, ilmeisesti vaahtosin Kreikasta jo silloin ihan riittämiin. Ratkiriemukas oli myös paidan mukana tullut saatekirje. Paita oli Mentalwear nimisen yrityksen tuote. Mentalwear tuli tunnetuksi painattamalla mainioita mielenterveyden vinksahduksiin liittyviä paitoja, kuten “Kuulen ääniä”, “Hampaassani on radiolähetin”, jne. Tästä päätellen siis kreikkahulluus on tunnustettu ja diagnostisoitava mielenterveydellinen häiriö. Mikäpä siinä !

Ratkiriemukas oli myös paidan mukana tullut saate! Referoin sitä tässä, ilman lupaa kyllä koska valitettavasti Mentalwear on lopettanut toimintansa 2012 , enkä päässyt lupaa kysymään. Olkaapa hyvä !

“Oonko mää reikkalaine vai suamalaine ?

Mentalwear teki tämän ihanan reikkapaidan koska eräs fanimme, Pirjo 56 vee, sitä niin kauniisti toivoi. Pirjo antoi luvan hiukan kertoa itsestään. Pirjo asuu Tampereella ja on käynyt Rodoksella jo vuodesta 1971 lähtien, ensi syyskuussa hän on menossa saarelle jo kahdeksattakymmenettäneljättä kertaa. Me kysyimme Pirjolta: “Pirjo, miksi juuri Rodos? Eikö muut Kreikan idylliset saaret inspiroi sinua?

Pirjo: “Joo, mää olin tosiaan vuanna seitkytyks ekaa kertaa Rooroksella ja rakastuin heti sen ilmapiiriin. Sejjälkeen ennoo muuta ajatellukkaa. Siis joku Kanaria, hyi kamala! Pitkä lento, istut ahtaasti kuule yli viis tuntia piänessä tilassa, tän kokone ihmine kummääki oon, ihan kamalaa… Ja se ilmasto siälä, joku ihmeen kolfvirta siitä menee viärestä, aina kylmä ja jotain lentohiakkaa silmistä saa kokoajan pyyhkiä. Olin siälä kerran kaheksankytluvulla kun Jussi pakotti, mutta oli niin hirveetä että en sinne mee toista kertaa. Kamalaa ruakaa, jotain tapaksia, niistähä ei nälkä mee ja mitä taas tulee Reikkaan niin siälä ollaan tosi ystävällisiä ja kaikki palvelut on suamenkielellä, ruaka ny on ihan taivaallista ja sitte iltaelämä; mää laulan esmes aina melkein joka ilta karaokee siällä suamalaisessa paarissa ja mulla on niimpaljo tuttuja siälä ja aina tiätää mihin mennä ja tunnen jokaisen hotellin omistajan, niiston tullu vuasienvarrella ihan ystäviäki, esim. Villa Rodoksen Matti, senkin oon tuntenu jo kolkytä vuatta ja mulla on siälä sen hotellin varastossa kahvinkeitin, vööni ja kaikkee vaatetta, emmää täältä ikinä ota paljoo mukaa, ei tarvi kuule koneeseen ruumaan laittaa mitää, mää paan kaikki käsimatkatavaroihi, semmoseen vinnairin mitottamaan laukkuu, misson ne pyärät ja vetokahva, kuule ei tarvi siä hihnoilla sitte oottaa kamoja. Sippääsee suaraan kuule hotelli Ateenasta käveleen sinne ellinrantaan lomakaljalle ja makaan varjonalle, ai että! Kyä mää rakastan Reikkaa! Kyä mää asusin kaiket ajat muttei oo viä niinpaljo rahaa kertyny että pystys sinne muuttaan kuule pysyvästi ja sanoo että KUDBAI FINLAND! Pitäs muuten taas ostaa parit ässäarvat, jos kato nappais! Ihana Reikka, ihanat Jorkokset, maailmam paras ruaka ja ystävällinen reikan spiritti elikkäs ilmapiiri! Sinne! Me halutaan Reikkaan”.

“Ja sitte ku ollaan Suamessa voi pitää tätä ihanaa puseroo päällä ja kuunnella reikkalaista musiikkia ja tehrä ystäville vetasalaattia ja tarjota pikkusen uutsoo niille j kattoo vaikka ria-kuvia vaikka nykyää kai kaikilla onki rikikamerat.”

Näissä filliksissä, voikaa hyvin ja pitäkää lippu korkealle !

Viimekeväinen linturetki Kreetalle

Uusi retki tulossa LINTURETKI KREETALLE 19-26.4.2020

Kreeta on tunnettu omaleimaisesta luonnostaan ja myös linnustostaan, erityisesti siksi että melko runsaiden endeemisten lajien lisäksi muuttoaikana lajien määrä kolminkertaistuu 422 eri lajiin.

Kirjavuutta lisää luonnon monimuotoisuus, saarelta löytyy kaikkea mahdollista merenrannoista, jokisuistoista, ja sub-trooppisista metsistä aina lumipeitteisiin vuoriin. Muuttolinnut pysähtyvät lepäämään saarelle sekä keväällä että syksyllä Afrikan matkoillaan joten säpinää riittää varsinkin järvillä ja jokien suistoalueilla.

Järjestimme viime huhtikuussa kokeilumielisen pilottimatkan. Kreetaa koetteli harvinainen pitkäaikainen kylmä pohjoinen virtaus, joka vaikutti muuttolintuihin. Mokomat varmaankin etsivät lämpimämpiä reittejä tai myöhästyttivät matkaansa, koska lintujen määrä jäi arvioitua pienemmäksi. Vastapainona kompensoimme tilannetta kiertelemällä ympäri saarta tosi mielenkiintoisissa paikoissa, joita muuten ei varmaankaan tulisi koluttua. Muun muassa yövyimme kotkaretkellä korkealla vuoristossa Agios Ioanniksen vanhassa kylässä syöden ja juoden hyvin rikkumattomassa luonnonrauhassa. Kotkia löytyi runsaasti mutta niitähän on tällä alueella aina paljon.

Matka kaiken kaikkiaan oli onnistunut ja porukka viihtyi oikein hyvin, joten tästä inspiroituneena olemme päättäneet järjestää uuden matkan. Tulemme kiertämään suunnilleen samat reitit, tällä kertaa oppaanamme on kokenut suomalainen lintuopas, Jarmo Koistinen (Tringa ry). Tutut tarkkailupaikat ovat tiedossamme viime kevään reissun ja kirjallisuuden pohjalta.

Riippuen ryhmän intresseistä meillä on tarkoitus yhdistää lintuihin muutakin luontoon liittyvää ja tietysti syödä ja juoda hyvin kaukana turistirantojen massatarjonnasta.

Tänä syksynä toteutuva hyvinsyöntiretki antaa varmaan paljon uusia ideoita.

Ryhmän toimivuuden ja joustavuuden kannalta pyrimme pitämään porukan tavan mukaan melko pienenä, näin on paljon helpompaa tutustua ja saada vaikka ihan uusia ystäviä.

Kreetan maun sivuilta löydät alustavan ohjelman hintoineen ja ehtoineen joten siitä vaan soittelemaan ja varaamaan aktiivilomaa samanhenkisessä porukassa.

Nähdään keväisellä Kreetalla!

Kim Andersson

puh +358 40 0407572   kim(at)kreetanmaku.fi

Yhden teemamatkan historiikki eli kielenopiskelun mielekkyys

Ihan ensimmäisen kerran kreikan aakkosia tavasin jo 80-luvun alkupuolella kun asuin muutaman vuoden Lahdessa. Jostain syystä olin päättänyt että Kreikka on ”mun juttu” vaikken koskaan maassa ollut käynytkään. Silloinen ammattiopiskeluni ei vaatinut iltalukemista juurikaan joten aikaa riitti harrastuksille. Niihin kuului myös jäsenyys Lahden Suomi-Kreikka Yhdistyksessä (liekö sellaista edes olemassa enää), jonka kursseilla opittiin niin ruuanlaittoa, kreikkalaisten tanssien askeleita kuin kielen alkeitakin. Tuolloin myös elävän kreikkalaisen musiikin tarjonta oli runsasta, verrattuna nykypäivään. Jopa Lahteen saakka päätyi kreikkalaisia muusikoita esiintymään ja koska viikonloput asuin Helsingissä niin konsertteihin oli helppoa päästä. Ruoanlaittoa harjoiteltiin  yhdistyksen omien aktiivien johdolla ravintolakoulun tiloissa (muistaakseni), tanssin saloihin meitä opasti maankuulut kreikkalaisten tanssien opettajat Christina Walli ja Visa Salojärvi. Molemmat olen tavannut sittemmin pääkaupunkiseudun tapahtumissa ja saanut kiittää ihan henkilökohtaisesti innoittajiani vuosikymmenten takaa. Christina valitettavasti poistui joukostamme alkutalvesta opettamaan taivaallisille tanssikentille.

Kreikankielenopettajamme toimi hurmaava kreikkalainen herra, jonka nimi on jo unohtunut, mutta jonka eloisan olemuksen ja opetustavan muistan edelleen. Nykyään kun tuttavat kauhistelevat kielen oppisen vaikeutta –  aloittamisen vaikeutta oikeastaan – kun ”kirjaimetkin ovat niin oudot” voin kertoa heille ettei kirjainten oppimiseen mene paria tuntia kauempaa. Erilaiset fontit voivat toki aiheuttaa harmeja mutta kyllä silmä niihinkin tottuu. Aivan ensimmäisistä tunneista lähtien saimme harjoitella lukemaan tekstejä lehdistä, eihän sisällöstä tietenkään mitään ymmärtänyt, mutta lukeminen tuki näkömuistia ja kuunteleminen kielikorvaa. Ja se oli hauskaa. Tämän lisäksi tietenkin opettelimme kielen perusteita, kielioppia ja joka kerta muutaman mukavan käyttökelpoisen fraasin. Puolitoista vuotta ehdin näitä alkeita opetella ennen ensimmäistä matkaani Kreikkaan,  Kefaloniaan. Lähtiessä tunsin itseni ihan konkariksi koska tiesin NIIN paljon jo ennakkoon, kielestä, musiikista ja tansseista. No, ylpeys käy lankeemuksen edellä, poikkeuksetta. Ei se ihan niin helppoa ollut. Mutta olihan se mukavaa kun edes kirjaimet tunsi. Ja pystyi tilaamaan tavernoissa ihan kelvollisesti ruokaa. Silloin oli vielä busuki-paikatkin voimissaan joten musiikkia pääsi kuuntelemaan vaikka joka yö. Ja osasi kuitata paikallispoikien kreikankielisiin kommentteihin jotain äkkinäistä. Tuosta matkasta alkoi pysyvä kreikkakuume.

Aikaa kului lähemmäs neljännesvuosisata ennenkuin seuraavan kerran tartuin kreikankielen oppikirjoihini. Toki Kreikassa tuli käytyä muutaman kerran ruuhkavuosina ja Kreetalla säännöllisesti vuodesta -98 alkaen. Ja joka matkan jälkeen päätin että NYT tartun kirjoihini, jotta ensi kerralla … Ongelma kuitenkin oli että kun avasin vihkoni niin en ymmärtänyt ainuttakaan lausetta tai sanaa mitä sinne olin aikoinani kirjoittanut. Miten olin osannutkin noin hyvin ja sitten unohtanut kaiken, ruuhkavuodet lienee tyhjentäneet datani täydellisesti, liekö tiedot siirtyneet johonkin ”ulkoiseen muistiin”. Paitsi laulujen sanat, jotka kyllä löytyivät tarpeen tullen jostain muistin kummallisista kätköistä. Eihän siinä sitten auttanut lopulta kun ruveta kartoittamaan kielenopiskelun mahdollisuuksia pääkaupunkiseudulta. Päätös toisen kotipesän perustamisesta Kreetalle antoi motivaatiota tarttua toimeen. Liityin Helsingin Suomi-Kreikka Yhdistykseen, ja 2008 aloitin siellä opiskeluni, taas kerran alkeista. Opiskelu on nyt jatkunut siitä saakka, sama opettaja, Soile Hartikainen, ja osa samasta alkuperäisestä ryhmästäkin on vielä tallella. Meidän on nimitetty jo ryhmäksi ”Elämäntapaopiskelijat”. Minulla on tietty oma motiivini, mutta on ollut riemullista seurata kuinka olemme saaneet ryhmämme pysymään kasassa ja innokkaina kaikki nämä vuodet. Muutamia uusiakin jäseniä olemme saaneet toivottaa tervetulleeksi ryhmäämme vuosien saatossa. Osasyynsä motiivin säilymiseen lienee sillä että olemme alusta alkaen tehneet kerran vuodessa ”luokkaretken” Kreetalle. Silloin kirjat jäävät kotiin ja retkellä harjoitellaan käytännössä kaikkea ennalta oppimaamme. Joka vuosi valitsemme yhdessä jonkun mukavan teeman retkelle ja päiväohjelmat rakentuvat sen ympärille. Olemme tutustuneet ruuanlaittoon ja ruokavalioon, vuoriin, luostareihin, kulttuuriin, teatteriin, raunioihin, luontoon, eläimiin, historiaan, ja olemme retkeilleet saarella ympäriinsä. Kaikki tämä opastettuna kreikaksi. Avecitkin ovat päässeet halutessaan mukaan ja kyllä meillä on hauskaa yhdessä ollut.

Teemamatkoja voi syntyä monella lailla, ja onnistuessaan ne jäävät muistoihin, parhaimmillaan niihin syntyy positiivinen ”pakkomielle”.

Tässä yksi sellainen. Näin suomalaisen sadepäivän ratoksi kun kreikanoppikirjani tuijottaa minua syyttävästi sohvannurkalta, “niin pitkäksi aikaa olet taas minut jättänyt”.

Miriokefálan tien mutkassa

Istun pyöräilijöille rakennetulla levähdyspaikalla leveän laakson yläreunalla lähempänä Miriokefálan kylää kuin Argirúpolia. Kreetan pohjoispuolella vellova meri näkyy horisontissa, lampaankellot kilkattavat alapuolellani laskeutuvilla niityillä. Koira haukkuu, raskaasti lastattu auto nousee mäkeä ylös, viileä pohjantuuli saa hytisemään. On huhtikuun viimeinen päivä 2019.

Sana Miriokefála tarkoittaa tuhansia huippuja. Laakson vastapäisellä reunalla Kallikrátin yläpuolisilla vuorilla  Así Gonián yläpuolella on vielä lunta.  Juuri lukemassani kirjassa Stronghold joku sanoo, että jos Jumalalla on käyttämättä yksikin sadepilvi, paiskaa hän sen Así Gonián päälle. Varsin sateinen kylä.

Päivärytmi

Miriokefálan raitilla näkyy maidontuottajien pick-up-autoja, lavalla valkoisia muovisia maitotonkkia. Nyt on keskipäivä ja tauko. Aamulla lampurit ovat nousseet ylös vuorien poimuissa oleville lammastarhoilleen, lypsäneet emolampaat, ruokkineet ne, tarkistaneet karitsojen kunnon, täyttäneet juottoastiat, korjanneet aidat, huolehtineet pässeistä ja nuoresta karjasta viemällä niille lisäravintoa, täyttäneet niidenkin juottoastiat ja päästäneet kaikki ulos omille laitumilleen. Maito on tuotu kylän meijeriin, joka valmistaa sen juustoksi ja jugurtiksi. Lampaat laiduntavat usein oliivitarhoissa, ne syövät ruohon ja lannoittavat. Ne nyhtävät puiden alimmaiset versot ja pitävät alustat kulkukelpoisina. Vuohia ei oliivitarhaan päästetä, ne kun kiipeävät puuhun ja syövät lehdet ja raakileet.

Puolen päivän aikaan paimenia näkee kahviloissa. Raitille pysäköityjen isojen autojen lavalla päivystää koira. Lampurin univormuna on mustat tai maastokuvioiset pusero ja housut, saappaat sekä usein parta sekä puhelin. Etupenkillä saattaa olla haulikko puolihuolimattomasti kahvimukin, komboloin ja sinisen silmän lisäksi. Ei sillä villieläimiä karkoteta, ei surmata kollegaa, ei harjoiteta verikostoa. Silloin tällöin sillä saatetaan surmata tietty pässi tai lammas tai vuohi, joko loukkaantunut tai sitten teuraaksi tilattu.

Illan suussa auringon aletessa kaikki tämä toistuu takaperin. Lampaat tietävät lypsyajan lähenevän kun utareet täyttyvät maidosta. Ne hakeutuvat veräjän tuntumaan. Siitä ne noudetaan ja viedään lypsyaitaukseen.

Kun kohtaat lauman…

Vuoriston lammasalueilla kiemurtelevilla pikkuteillä kohtaa ilta-aikaan tämän tästä laumoja, joiden perässä ajaa paimen joko autolla tai mopolla. Nuoren nykycowboyn lava-auto on katumaasturin kokoinen, mutta vanhat äijät ajavat ikivanhoilla moneen kertaan paikatuilla toyotoilla.

Lampaat tiellä
Paimenen iltalypsy alkamassa

Jos haluat saada kuvia lampaista ja lähikosketusta lammastalouteen, hakeudu vuoristokylien takamaille illan suussa, siinä 17-19 välillä. Kun näet lauman tiellä, on kohteliasta pysähtyä kokonaan tien sivuun ja antaa lauman mennä. Jos olet ohittamassa, aja hitaasti, lampaat kyllä väistyvät. Älä kuitenkaan menee laumaa vastaan kävellen, älä avaa auton ovea äläkä varsinkaan laske jalkaasi autosta ulos!  Silloin saat päällesi sadatukset, sillä lauma ei tunne sinua vaan ensin epäröi, sitten panikoi. Eläimet poukkoilevat tielle ja tieltä pois, väliin muiden autojen eteen, rotkoon, rinteille, kuka minnekin.  Pysy siis autossa sisällä, kuvaa ikkunasta ja lähde liikkeelle vasta kun lauma on päässyt ohitsesi turvallisesti.

Mistä tiedät liikkuvasi alueella, jossa laumoja liikutellaan aamuin illoin? Katso asfalttia. Kun siinä näkyy tummia alaspäin valuvia pissajälkiä, olet jo lähellä. Jos tien pinnalla on papanoita, on siitä juuri mennyt lauma.

Omaloksen ylängöllä lampaat kansoittavat tien talvisaikaan, kuka sitä nyt jalkojaan kastelisi kun asfaltti on lämmin ja kuiva

Tien varsilla vapaana liikkuvat lampaat ja vuohet kuuluvat aina jollekulle. Jos mukana on karitsoita, ovat lampaat maitolampaita. Ne lypsetään aamuin illoin noin 6-9 kk poikimisesta. Lopun aikaa ne ovat tiineinä. Laumassa on usein pari pässiä komeine sarvineen. Kun uuhiemo tulee tiineeksi, vieroitetaan karitsat ja ne erotetaan omaksi laumakseen muiden saman ikäisten naaraiden kanssa. Poikien kohtalona on teurastus; laumassa ei voi olla montaa pässiä. Joskus lauman mukana kulkee kuohittu pässi eli oinas, joskus myös jokunen kuohittu vuohipukki. Ne ovat poikkeusyksilöitä. Ne ovat kaksospuolikkaita ja syntyneet emolle, jolta riitti maitoa vain toiselle kilille. Toinen on annettu uuhen hoitoon. Lampaaseen leimautunut vuohi käyttäytyy lammasmaisesti eikä se sopeudu enää omiensa joukkoon.

Jos lammaslaumassa niitä on useita, ryhmäytyvät ne omaksi joukokseen. Isokokoiselle lammaslaumassa kasvaneelle pukille saattaa siunaantua erityistehtävä: siitä voi tulla kellokas. Sen kaulaan sidotaan suurin kello ja se pitää lauman kasassa. Isossa laumassa voi olla useita kellokkaita. Kuuntele kelloja, saatat huomata, että ne soittavat eri säveliä, jotta paimen kykenee paikallistamaan niiden sijainnin.

Kun Suomi oli liittymässä EU:hun,

jossa Kreikka jo oli jonkun aikaa ollut, oli Hesari tekemässä koko kuukausiliitteen kokoista juttua EU:n reunoista. Minusta tuli Kreetalle saapuneen toimittajan ja kuvaajan apulainen. Yhdeksi haastateltavaksi tarvittiin paimen. Me löysimme sellaisen Mesarán tasangon laidalta, tienmutkasta, jossa tämä istui kliseemäiseen tapaan korkealla kivellä laskeva aurinko taustanaan paimenkeppiin nojaten kuorien appelsiinia.

Laumasi on siis tuolla alhaalla? Ja sinä täällä? Mikset ole siellä?

Siellä on koira, lähetin sen sinne.

Täh? Tarkoitatko että se paimentaa?

Se on tuomassa lampaita tänne.

Miten niin, miten se sen osaa. Miten sen tiedät?

No kun niin on.

Ai se koira tuo ne yksin, noitahan on satoja? Mistä se tietää, mihin se ne tuo? Eikö sun pidä laskeutua tuonne ajamaan?

Ei tarvitse, ne osaavat.

???

Ne ovat tässä kuusi yli viisi.

Älä naurata!

Ensimmäisen sorkka koskettaa asfalttia tässä kuusi yli viisi.

Ei vahingossakaan viisi yli?

Ei vahingossakaan.

Me piilouduimme viereisen kirkon nurkan taakse, vain kameran pitkä putki tähtäsi lampaisiin. Kuusi yli viisi ensimmäinen oli asfaltilla ja samassa koko lauma. Lampaat tuntevat kellon paremmin kuin kreetalaiset.