fbpx

Warning: count(): Parameter must be an array or an object that implements Countable in /home/satakuul/kreetanmaku/wp-content/themes/mollie/archive.php on line 28

Bluesia Kreetalla ?

BLUEZUKI

Kreeta on mielestäni aika sininen. Saarelaisten, toisaalta vaatimaton, toisaalta ylpeä, intohimo omaan melankoliseen musiikkiin on aina viitannut minun fiiliksissäni bluesiin. Miltei kaikki tuntemani ihmiset pitävät bluesista ja hyvin usein perinteisessä bouzuki-illassa tulee myös blues-osio, varsinkin jos ulkomaalaisia on paikalla.

Kerran ihmettelin vanhemmalle kanadankreikkalaiselle kitaristille miten rebetika niin helposti kääntyi bluesiksi? Hän totesi ettei musiikkilajin muuttaminen ole teknisesti ollenkaan vaikeaa (varsinkin jos hallitsee esimerkiksi paikallisen musiikin 11/12 tahtilajit ja muut kummallisuudet) vaan kyse on tulkinnasta; ellei sitä ole, ei soittoon eikä lauluun saa sitä oikeaa tunnelmaa. Mietin jo silloin että ei bluesiakaan varmaan voi hallita ellei mennä historiassa pitkälle taaksepäin, Deltalle ja ehkä Afrikkaan asti.

Löysin Fb’stä syksyllä vanhan kaverini Käpylän ajoilta, Tumppi Ahjokankaan, nuoruuden kitaraidolini. Kyllä soi Clapton upeasti jo vuonna -73 Hykkylän bileissä. Nykyään Tumppi, jo eläkkeellä, tekee pubikeikkaa Suomessa ja Espanjassa mutta myös esim. vankiloissa. Esittelin hänelle ideani, nyttemmin päähänpinttymän, että Vamoksen luoviin kursseihin sopisi oikein hyvin bluesteema, onhan meillä hyviä kokemuksia Heikki Salon biisintekoleireistäkin (linkit niihinkin alla). Sama konsepti toimii vähän varioituna.

Tumppi ei tietenkään ole mielestään tarpeeksi pätevä vetämään tällaista koulutusta, mutta lupasi kysyä apuja yksityisopettajaltaan, Kullovaaran Jonnelta, tavattiin ja niin Jonnekin innostui yrittämään. Jonne vakuutti minut lopullisesti soittokyvyistään Storyvillen keikalla Helge Tallqvistin ja Emilia Siscon kanssa.

Myös yhteistyökumppanimme Vamoksessa, Nikos, innostui ajatuksesta kovasti; tuollainen leiri sopisi farmin ympäristöön ja kylän kultturilliseen perinteeseen todella hienosti. Bluesjengi tulisi saamaan Vamoksessa erittäin lämpimän vastaanoton.

Nyt projekti alkaa olla suunniteltu. Jonne ja Tumppi opettavat ja ohjaavat kimpassa ja me muut kreetanmakulaiset hoidamme fasiliteetit ja oheistoiminnot kuntoon. Leiri järjestetään 9-16.10.2019 jos saamme 10 osallistujaa mukaan tällaiseen kummajaiseen. Kohderyhmää mietimme pitkään mutta heti ensimmäinen ajatus Tumpin kanssa pysyi päällimmäisenä: 60- ja 70-luvuilla nuoriso alkoi innolla soitella bluesin ja rockin vallatessa musiikkimarkkinat mutta ruuhkavuodet varmaan vei monen harrastuksen vaikka se vanha kitara ja perustaidot ovatkin jäljellä. Oletamme, että monet, nyt kun on aikaa, haluaisivat päivittää taitonsa tai aloittaa uudelleen, myös niin että se kattaa mahdollisimman paljon historiaa ja eli tyylilajeja, jollaiseen ei ehkä 50 vuotta sitten ollut niin paljon mahdollisuuksia tai aikaa. Tottakai nuoremmatkin ovat lämpimästi tervetulleita, jos rapilta ehtivät… En tiedä kuinka moni Kreetan Maun tai omista kavereistani innostuvat, mutta viestiä saa tietysti levittää kavereille jotka voisivat sopia tällaiseen porukkaan.

Itse en soita kitaraa mutta nautin jo etukäteen uusista ystävistä, auringonpaisteesta ja kylän vieraanvaraisuudesta.

Uskon että homma tulee toimimaan. Uskotteko te?

Bluesleiri

Matkaohjelmat

Elämäsi laulu 2019

Blouzuki eli blues-leiri Vamosissa 9-16.10.2019

BLUESIA AURINGON ALLA

Kuulutko niihin entisiin nuoriin jotka kouluaikoina 60- ja 70-luvuilla innostuivat bluesista ja rockista niin paljon että hankkivat kitaran ja opettelivat soittamaan BB Kingin, Muddy Watersin, Eric Claptonin ja Peter Greenin kappaleita. Välillä tapailtiin riffejä Zeppeliniltä ja Purplelta. Sitten tulivat ruuhkavuodet ja harrastus jäi kunnes yhtäkkiä olikin taas enemmän aikaa.  Vaneri, Landola tai Ibanez muistuttivat telkkarin vieressä kunniapaikalla entistä soittajaansa vanhoista hyvistä ajoista.

Jos mielesi tekee aloittaa soittoharrastus uudelleen ja parannella ruostuneita taitoja, lähdepä mukaan bluesleirille Kreetan Vamosiin 9-16.10.2019. Vamos on kulttuuristaan ja keittiöstään kuulu pieni kylä Apokoronaksen niemimaalla Hanian lähellä. Leirin tukikohtana toimii Nikos ja Lola Frantzeskakiksen  agroturismi-farmi (googlaa ’fabrica farm vamos’), 5 min kävelymatkan päässä Vamoksen kylän idyllisestä keskustasta. Ryhmän majoitus on järjestetty farmilla ja/tai kylän majoitustiloissa.

Kurssin tarkoitus on käydä läpi ammattilaisten avulla bluesin eri muodot ja soittotekniikat sekä historian kautta päästä lähemmäksi sen syvintä olemusta.  Kerrataan eri tyylilajit alkaen deltalta ja päätyen Chicagon kautta Brittein saarille ja nykyhetkeen.

Kurssin vetäjinä toimivat Jonne Kulluvaara ja Tuomo Ahjokannas.

Tavoitteena on suhteellisen homogeeninen ryhmä eli kitaransoiton  perusteet pitäisi olla hallussa, kurssilaiset voidaan jakaa tarvittaessa esimerkiksi kahteen tasoryhmään. Opetus sisältää yleisluentojen ohella yksityis-ohjausta ja vuorovaikutus muiden kurssilaisten kanssa on tietysti luonnollista ja suotavaa.

Mukaan tarvitset oman soittimen, voit tuoda joko akustisen tai sähköisen. Vahvistimia ja muuta rekvisiittaa löytyy paikan päältä, ei rajattomasti kuitenkaan.

Tämä kaikki tapahtuu aidossa kreetalaisessa ympäristössä joka on tunnettu  vieraanvaraisuudestaan ja, jossa jo pelkkä kreetalainen ruoka saattaa muuttaa elämääsi. Kurssiin tulee sisältymään rentouttavia ja inspiroivia oheisretkiä ja hyvällä onnella kylän tavernoissa pääsee kuuntelemaan elävää kreetalaista musiikkia.

Mikset lähtisi kokeilemaan? Kokemuksemme vastaavista projekteista, esim Heikki Salon biisintekoleireistä, ovat erinomaisia ja palautteet palkitsevia.

Koskien kurssin käytännön järjestelyitä voit soitella tai meilata Kimille, musiikkipuolen kysymyksiin vastaavat  Jonne ja Tuomo.  Kurssin alustava ohjelma alla.

Toivottavasti tapaamme syksyllä Kreetalla

Kim Andersson        kimande56(at)gmail.com                     +358400407572

Jonne Kulluvaara    jonnekulluvaara(at)gmail.com           +358504364790

Tuomo Ahjokannas tuomo.ahjokannas(at)gmail.com       +358505671453

Tarkista varaustilanne Kimiltä !

 

Kuvat Mitja Kortepuro (Studio Mitja Kortepuro), ja Tuomo ja Jonne

 

 

 

Kurssin hinta on Eur 1130€/2hh, 1200€/1hh ja 1260€/oma pieni huoneisto yhdelle

 Kurssihinta sisältää ym ohjelman lisäksi:

–  kaikki yhteiskuljetukset

–  majoitus

–  opetus ja ohjatut retket

–  lounaat (4) ja illalliset (6) talon viineillä tai vedellä (ei aamiaisia eikä retkilounaita)

 

Hinta ei sisällä lentoja, kehoitamme varaamaan ne pikimmin sen jälkeen kun olemme saaneet vähimmäismäärän ilmoittautuneita (10 henkilöä). Järjestäjän vahvistus kurssin toteutumisesta lähetetään viimeistään 31.5.2019, tai kun kymmenen ilmoittautunutta on koossa. Lähetämme tuolloin myös varausmaksun 250,00€. Loppumaksu erääntyy kuukautta ennen matkaa.

Ensisijaisesti suosittelemme Norwegianin suoria keskiviikon lentoja, jotka maksavat  Eur 250-300  varausajankohdasta riippuen.

Huomatkaa että matkan hinta ei sisällä

  • aamiaisia, huoneistoissa on pienet keittiöt joissa aamiaisen valmistaminen onnistuu, kylältä löytyy muutama pieni supermarket. Aamiaisen voi nauttia myös Blumosifi Tavernassa, koko viikon aamiaispakettin voi varata ennakkoon tai paikanpäällä. (56€)
  • matka- eikä matkatavaravakuutuksia, suosittelemme niiden hankkimista.

 

VIIKON ALUSTAVA OHJELMA 

 Keskiviikko 9.10.

(-Lento Helsinki-Hania 9.10.2019 klo 7.05 – 11.00, esim. Norwegian)

-Ryhmä noudetaan Hanian lentokentältä josta siirtyminen ’leirikeskukseen’ Vamosin kylään

(ks. www.vamosvillage.gr) – majoittuminen huoneistoihin, kevyt lounas löytyy huoneista

– päivälepo

–  kurssin avaus klo 16.00 (Jonne ja Tumppi, Kim ja Merja)

– illallinen Tavernassa

Torstai 10.10.

-aamiainen

-10.00 – Ensimmäinen oppitunti

-12.30 – Rantaretki läheiselle rannalle Kaliveksen kylään, mahdollisuus omakustanteiseen lounaaseen

-17.00 – Toinen oppitunti

-19.00 – Yhteenveto ja illallinen Tavernassa

Perjantai 11.10.

-aamiainen

-10.00 – Kolmas oppitunti

-12.30 – Tutustuminen kävellen Vamoksen kylään ja historiaan, mahdollisuus omakustanteiseen  lounaaseen

-17.00 – Neljäs oppitunti

-19.00 – Yhteenveto ja illallinen lähikylässä

Lauantai 12.10.

– aamiainen

-10.00 – Viides oppitunti

-12.30 – Drakonan kylään, Dounias Tavernaan, lounas ja toivottavasti elävää musiikkia

-17.00 – Kuudes oppitunti

-19.00 – yhteenveto ja illallinen Farmilla jonka jälkeen vapaata musisointia paikallisten muusikoiden kanssa

Sunnuntai 13.10.

-aamiainen

-10.00 – Seitsemäs oppitunti

-12.30 – Lounas

-15.00 – Siirtyminen vuorille jossa kahdeksas oppitunti, jonka jälkeen iltapala huikeissa maisemissa ja

rikkumattomassa rauhassa musisoiden

Maanantai 14.10.

Vapaapäivä

Tiista 15.10.

-aamiainen

-10.00 – Yhdeksäs oppitunti

-Lounas

-14.00 – Kymmenes oppitunti

-19.00 –läksiäis illallinen Tavernassa

-21.00 – mahdollinen loppukonsertti Vamoksen esim. musiikkikahvilassa (ks.  Ano Kato Facebook)

 

Keskiviikko 16.10.

-aamiainen

-08.00 – Siirtyminen Hanian lentokentälle

 

 

Eilen vielä rotkossa oli tie…

Kreetaa on kohdannut luonnonkastastrofi. Kaksi erillistä myrskyä, ensimmäinen parin päivän myrskyinen rankkasade sattui ystävänpäivän aikoihin ja toinen kymmenen päivää myöhemmin, 23-24. helmikuuta. Saarella surraan viittä menehtynyttä.

Muutaman päivän ajan on alkanut saapua raportteja tapahtuneista vahingoista, kokonaiskuvaa tuskin on kellään vielä. Selvää kuitenkin on, että länsipää, Kíssamon ja Plataniáan kuntien infrastruktuuri on kohdannut hävityksen, jollaista saaren miesmuisti ei tunne. Suuret myrskyt ja rankkasateet syntyvät merellä saaren länsipuolella ja siitä ne matkaavat tavallisimmin itään. Nyt saatiin sekä länsi- että pohjoismyrskyjä. Mittausten mukaan (meteo.gr) Plataniaksessa satoi ensimmäisen myrskyn aikana noin 400 mm ja jälkimmäisen Okeanis-myrskyn aikana 496 mm. Lähes metri siis kymmenessä päivässä. Jälkimmäisen myrskyn aikana satoi Hanissa noin puoli metriä ja se on noin 40 % vuotuisesta vesimäärästä.  Askífun tasangolla on tässä kuussa satanut jo toista metriä vettä. Onneksi tällaiset myrskyt ovat harvinaisia, seuraavan yhtä tuhoisan odotetaan tapahtuvan vasta 50 vuoden päästä…

Soitin tuttaville ja kysyin millaisia kokemuksia heillä on. Yhteistyökumppanimme Vamosin Nikos Frantzeskakis sanoi, että kylässä on kaikki ok. Ei vahinkoja. Asunnot ovat kunnossa ja runsaan kuukauden päästä aletaan olla valmiita vastaanottamaan matkailijoita. Myös Plataniáan yläkylä ja House Kastri ovat selvinneet hyvin, ongelmat ovat alavammilla alueilla jokien varsilla.

Nikos kuitenkin ihmetteli uutta ilmiötä. Vuorilta alas on virrannut ”himarrea”, kovaa vauhtia syöksyviä veden, kivien ja mudan täyttämiä virtoja paikoissa, joissa ei koskaan aikaisemmin ole vettä virrannut, ja lähteitä on puhjennut outoihin paikkoihin. Maaperä on niin märkää, ettei se enää vedä. Mutta muutama tuulinen ja aurinkoinen päivä kuivattaa kyllä, sillä maaperä on karstia, jolla on tapana hotkaista vesi. Vámosin koulu oli eilen keskviikkona ensimmäistä päivää auki myrskyn jälkeen. Koulubussit eivät pääse kaikkiin kyliin, sillä teitä on poikki. Suruna oli myös yhden naapurikylän miehen menehtyminen. Virta oli vienyt jokea ylittäneen miehen ja auton. Auto löytyi joen pohjasta, mies noin kuuden kilometrin päästä alavirtaan. Lola kertoi tunteneensa miehen ja tämän tyttäret, jotka ovat olleet hänen oppilaitaan.

Plataniáan kylässä vanhan tien silta Kerítisjoen yli on sortunut. Väliaikaiseksi sillaksi asennetaan parhaillaan sotilaskäyttöön tarkoitettua siltaa, jotta yhteydet saadaan toimimaan. Ylempänä Alikianóossa saman joen yli menevä, muistaakseni neljän kaaren silta, lensi palasiksi veden voimasta (näkyy Ilta-Sanomien videolla). Se oli juuri korjattu ja on seissyt paikallaan jo 111 vuotta. Alikianóosta rannikolle vievä Patelarinkin kapulasilta on sortunut. Furnésin ja Skinésin välinen silta on myös romahtanut, mutta liikenne on jo palautunut kyseiselle tieosuudelle, tosin autoilijoita kehotetaan ylimääräiseen varovaisuuteen. Ylempänä olevassa Lákkin kylässä on tyhjennetty muutama talo sen jälkeen kun kaksi taloa sortui pari päivää sitten. Karanúun, Orthúniin, Hliaróon ja Meskláan ovat yhteydet poikki.

Vettynyt maa on valunut alas rinteitä monin paikoin. Sähköt ovat olleet poikki muutamilta alueilta, sillä puita kaatunut linjoille ja tolpat ovat luistaneet rinteitä alas. Sähkölaitos kertoo, että satakunta tolppaa on uusittava. Puhelin ei toimi ellei ole sähköä. Myös vesijohdot ovat paikoin hajonneet, kun maa liikkuu. Plataniáan pormestarin mukaan 30 % kunnan tieverkosta tarvitsee korjausta. Vapaaehtoisia on kaikkialla auttamassa pulaan joutuneita. Päätien varrella oli useita maanvieremiä jo ensimmäisen myrskyn jälkeen, nyt niitä on tullut lisää, viimeksi eilen. Paikallinen pilapiirtäjä naureskelee, että Plataniáan ja Súdan välille on avattu laivaväylä, sillä moottoritie oli täynnä vettä ja liikenne oli katkaistuna Súdasta länteen.

Ensimmäisen myrskyn, Hióni-myrskyn, jälkeen viranomaiset kertoivat että 400 km teitä on uusittava.  Kymmenkunta siltaa on rikkounut tai kadonnut, osa niistä tärkeillä väylillä. Kurtaliotikon rotkon kautta kulkeva tie Réthimnosta Plakiáan on katkennut monesta kohtaa. Plakiáan ja etelärannikolle kuljetaan nyt Kotsifún rotkon kautta. Hóra Sfakíonissa auton kokoisia kiviä vieri alas mäntyjen kera satamakioskin päälle. Kukaan ei vahingoittunut. Teméniassa ensimmäisen myrskyn aikaan kylän pappi oli palaamassa työtehtävistä puolen yön jälkeen, kun kuuli autoonsa sisälle kummaa jylinää. Hän pysäytti auton ja muutaman sekunnin kuluttua edessä ollut tie oli täyttynyt kivivyörystä. Tie Paleóhoraan on suljettu Kakópetron kohdalla. Paleá Rúmata, joka sijaitsee kattilan pohjalla ja jossa normaalistikin sataa puolta enemmän kuin Haniassa, on kärsinyt mittavia tuhoja. Sen ja Vukolién välisellä alueella olevissa yläkylissä saatetaan muutama rakennus tyhjentää. Sirilístä etelään vievä silta on poikki eikä Derékseenkään pääse. Joen varrella oleva kylä on kärsinyt pahoin. Tavronítisjoen ylittävä silta on sentään vielä ehjä.

Tällaista tuhoa eivät aikakirjat ja miesmuisti tunne. Ilmasto muuttuu ja Kreeta on saanut tänä talvena vettä enemmän kuin vuosikymmeniin. Uskon, että tämä katastrofi jää erityisesti niiden mieleen, jotka ovat unohtaneet luonnon voiman. Taloja on rakennettu luvattomasti isojen ja pienten vesiväylien päälle, liian jyrkille rinteille, ei ole piitattu viranomaismääräyksistä, rahan puutteessa on oikaistu monta mutkaa eikä ole uskottu, ettei vesijättömaalle kannata rakentaa.

Kohta alkavana sesonkina kannattaa ottaa rauhallisesti ja antaa paikallisille tukea. He tekevät parhaansa vaurioiden korjaamiseksi ja näyttää siltä, että yhteishenki on vahva: tästäkin selvitään. Hanian seutu sai jo hätäapuna 10 miljoonaa paikkojen siivoamiseksi. Sillä ei vielä uutta rakenneta, mutta toivomme varmasti kaikki, että uutta rakentaessa muistetaan nämä veden antamat opetukset.

Kreetan Maku aloittaa matkailukauden 31.3. Majoituksemme ovat kunnossa ja mitä retkiin tulee, niin toteutamme ne mahdollisuuksien mukaan.

https://www.chaniapost.eu/2019/02/26/photos-the-bridge-of-platanias-collapsed-major-damages-in-the-venetian-harbor/

https://flashnews.gr/post/381646/pithanh-ekkenwsh-spitiwn-se-xwria-toy-dhmoy-platania-logw-kathizhshs-fwto

https://flashnews.gr/post/381706/efialtiko-binteo-bombardismeno-topio-to-panemorfo-koyrtaliwtiko-faraggi-toy-rethymnoy

Karnevaalikausi alkaa nyt!

 

Apokries  eli  irti lihasta….

 

Eiliset uutiset Kreetalta kertovat kovasta edellispäiväisestä talvimyrskystä. Vettä on tullut niin paljon, että läntisellä Kreetalla moottoritie on suljettu. Siltojen alikuluissa on paljon vettä, vesi on kuljettanut kaatuneita puita tielle ja pudottanut kiviä ja muutamassa kohtaa on vuorenkylki valahtanut tielle.  Länsi-Kreetalle on julistettu hätätila. Sortuneita teitä, viljelmiä veden alla. Viranomaiset sanovat, että tuskin tällä viikolla saadaan edes päätietä raivattua auki. Tällaisia katastrofeja aiheuttaa ilmastonmuutos.

 

Mutta asiaan. Paastonaika häämöttää horisontissa, mutta sitä ennen juhlitaan seuraavat kolme viikkoa!

Nyt ensi sunnuntaista se alkaa, kolmen viikon karnevaali. Sitä odottavat erityisesti lapset. Kaupat pullistelevat karnevaaliasuja ja äidit ja mummit tuunaavat niitä. Prinsessoja, rosvoja, perhosia, keijuja, draculoita, videopelien sankareita liikkuu kaduilla ja pyörii kodeissa. Päiväkodit ja koulut viettävät ainakin yhden päivän juhlien.

Aikuisemmat juhlivat iltaisin, pukeutuminen karnevaaliasuun on suotavaa ja kaikkialla järjestetään teemajuhlia sekä perheille että isoille. Jotkut ovat jo aloittaneet!

Vamosin nurkalla oleva Kaina juhlii ihan omalla tavallaan, siinä kylässä nuoret miehet pukeutuvat kameleiksi ja härnäävät kahviloihin asettautuneita kyläläisiä ja vieraita.

Kolmen karnevaaliviikon päättää viimeisenä sunnuntaina monissa kaupungeissa järjestettävä karnevaalikulkue. Kreetan komein on Rethimnossa, mutta moni isompi kylä järjestää oman ilottelunsa. Seurat, yhdistykset, kaveriporukat, työpaikat aloittavat esiintymisensä, pukujensa, koreografian ja musiikin suunnittelun jo kuukausia ennen. Rethimnon hotellit on buukattu jo ensi vuodeksikin ja lennot ja laivavuorot saarelle ovat tupaten täynnä. Kreikan suurin karnevaali järjestetään Patrassa.

Kolme viikon juhlinta tyhjentää ruokakomerot herkuista, jottei paastotessa tulisi kiusausta. Toisena karnevaaliviikkona syödään lihat pois ja kolmantena juustot ja maitotuotteet. Mutta eivät kaikki paastoa…

Paastokin voi olla herkuttelua, ja se taito Kreetalla osataan.

Ensi kerralla annan reseptejä…

 

Vamos Pro, laululeiri 15-22.9.2019

Vamos Pro 2019 on workshop tyyppinen elämyksellinen laulu kaikille laulun tekemisestä kiinnostuneille. Leiri järjestetään Vamoksen kylässä Kreetalla. Sanoittajat, säveltäjän, soittajat, sovittajat  –  kaikki ovat tervetulleita !  Leiri on jo kahdeksas perättäinen.

Biisileirin rakenne on yksinkertainen. Kokoonnumme joka päivä kirjoittamaan yhdessä tai erikseen, ihan kuinka kullekin sopii. Klinikoimme porukalla tuotoksiamme periaatteella ”kaikki auttavat kaikkia” ja simsalabim – hyviä lauluja syntyy! Vapaa-aikana retkeilemme saarelle, tapaamme paikallisia muusikoita ja syömme hyvin.

Leirin primus motor ja yksi biisintekijöistä on Heikki Salo. Oppaana toimii Merja Tuominen-Gialitaki ja kreikkalaisina isäntinä Nikos ja Lola Frantzeskakis.

 

Hinnat:

  • puolikas huoneesta 910/960 € (huoneistossa, jossa kaksi makkaria ja siis 3-4 henkeä)
  • oma huone 1010/1070 € (huoneistossa, jossa 2-3 -4 makkaria)
  • oma pieni huoneisto yhdelle 990/1040 €/henkilö
  • oma pieni huoneisto kahdelle /parivuode á  1010/1070 €
  • Vamos Palace/pieni hotelli ja uima-allas/ 2 hengen huoneisto, á 1020/hlö

Leirimaksu sisältää:

  • Kuljetukset Hanian lentokentältä Vamosiin ja takaisin.
  • majoituksen
  • biisileirin valmennuksen
  • Kuusi täyttä illallista, joista osa iltaohjelmien ja retkien yhteydessä. Vapaapäivänä jokainen huolehtii illallisen itse.
  • 3 Iltaretkeä kuljetuksineen ja illallisineen (kävely-, kaupunki-ja veneretki)
  • Illanvieton farmilla kreetalaisten muusikoiden kera
  • läksiäisillallisen kylän tavernassa
  • Huom!
  • Jokainen hommaa itse omat lentolippunsa. Norwegianin DY 8703 (meno) ja DY 8704 (paluu) tai Finnairin AY1855 ja AY1856 lennot ovat aikataulujensa puolesta kätevimmät, ja kuljetukset ajoittuvat näille lennoille.
  • Itse ostettu lentolippu Kreetalle maksaa n. 200-350 euroa riippuen ostohetkestä. Mitä aikaisemmin  ostat, sitä edullisemmat lennot saat.

Ota huomioon:

  • Moni matkalainen on vähentänyt matkan kustannukset verotuksessaan ja maksanut itselleen myös päivärahoja.

Majoituksesta:

  • Kolmen tai neljän hengen majoitustilat ovat huoneistoja. Niissä on yksi tai kaksi kahden hengen makuuhuonetta. Jos makuuhuoneita on yksi, silloin kolmannella on oma soppi/parvi tms. Kylpyhuonetilat ovat yhteiset, samoin parvekkeet, terassit tms. sekä yhteiset keittiö- ja oleskelutilat.
  • Kahden hengen majoitustiloissa on kahden hengen makuuhuone, kylpytilat, keittiönurkkaus ja oleskelutilat.

Ja vielä:

  • Jokainen matkalainen vastaa itse vakuutuksistaan.
  • Voit ottaa mukaan myös puolisosi, ystäväsi jne.

Miten toimit?

  1. Päätä lähteä mukaan. Kysy Heikiltä vamos@heikkisalo.com vieläkö mahtuu. Jos hän vastaa jees
  2. Osta lentoliput mieluimmin Norwegian D8702 ja D8703 tai Finnairin AY1856 ja AY1857 lennoille.
  3. Ilmoita Heikille osoitteeseen  vamos@heikkisalo.com millaisen majoitusmuodon haluat.
  4. Jää iloisena odottamaan ennakkovarausmaksua, se tulee toukokuun loppuun mennessä.
  5. Ala iloisena säästämään leirimaksun loppusummaa, josta tulevan laskun eräpäivä on kuukautta ennen matkaasi.
  6. Haaveile.
  7. Toteuta haaveesi.

 

JOKAISESSA MEISSÄ ASUU PIENI ANARKISTI

Vielä vuosituhannen alkuvuosina ennen oman talon rakentamista lomailimme aina Evropi-hotellissa.  Perheen poika Kostas pyöritti baaria tyttöystävänsä Hrisan kanssa, sattuneesta syystä tuli paljon juteltua nuoren parin kanssa, varsinkin iltamyöhällä, rakiaikaan. Osoittautui että Kostas oli pesunkestävä anarkisti, oikein sydänjuuriaan myöten. Mistä tahansa keskusteltiinkin, niin anarkismi antoi kaikki vastaukset paremman maailman saavuttamiseksi. Siinä vuodatuksessa moni asiakas jäi ilman ouzoaan, niin kuin jotkut ehkä muistavat. First things first. Vähän hymyilytti.

Perimätiedon mukaan Kostas joskus työpäivän jälkeen yöllä kävi jopa töhertelemässä tekstejä talojen seiniin:’Fuck capitalism’ , ’We will never give up’ ja muuta ajankohtaista.  Oli vähän semmoinen olo että Kostas piti meitä aika keskiluokkaisena, mikä ei tietenkään ollenkaan pitänyt paikkaansa. Hämmästys olikin suuri kun kaveri kertoi tulevan vapun mielenosoituksesta vuorilla ja Raila ilmoitti että me lähdemme mukaan. Ihan hyvä idea, onhan vappu myös työläisten ja sorrettujen juhla niin kuin varttuneemmat ehkä muistavat. Kovasti vielä varoitti että paikalla saattaa olla myös poliiseja. Että ollaanko ihan tosissaan.

Ajo-ohjeet saatiin: ennen Kandanosta Spinan risteyksestä vasemmalle ja puolen tunnin kuluttua olette perillä kylässä. Kostas lähti jo aiemmin järjestelemään spektaakkelia.

Ai niin, minkäs takia me mieltä osoitamme? Ranskalainen energiayhtiö oli päättänyt rakentaa tuulimyllypuiston vuorille, mutta paikalliset asukkaat, ehkä kymmenkunta, kärsisivät koska myllyt tulisivat heidän laidunmailleen, jotka olivat ikiaikaisesti kuuluneet kyseisten sukujen laidumaihin. Lisäksi myllyjen jäähdytykseen menee niin paljon vettä ettei lampaille, eikä kyläläisille, jäisi mitään. Köyhien ihmisten ainoa elinkeino oli vaarassa, eihän se käy! Kaiken kukkuraksi yhtiö ei aikonut maksaa mitään korvauksia, koska alueesta ei löytynyt mitään maarekisteriä vaan  maankäytön oikeudet kulkivat perimätiedon mukaan.

Kun saavuimme kylälle yhdentoista maissa oli siellä jo pöydät, tuolit ja puhujalavat paikoillaan. Myös grilli oli kuumana ja käteen lyötiin heti lasi viiniä.  Nuoret, energiset vallankumoukselliset ymmärsivät heti että olemme niitä Kostaksen värväämiä “Suomen  anarkisteja”, tervetuloa vaan.

Puheita pidettiin. Niistä jäi mieleen erittäin iäkäs herra, joka latasi sanottavansa sellaisella paatoksella että Sinisalon Taistokin olisi kalvennut. Vapaus, isänmaa ja tasa-arvo erottautui paasaamisesta, siis tuttua meininkiä Suomen 70-luvulta.  Kylän asukkaat istuivat hiljaa tuoleillaan vähän ujoina ja hämillään. Eihän nyt meidän takia olisi tarvinnut. Puheiden jälkeen alkoi laulu ja mässäily. Trapetsitaiteilijakin oli tiensä löytänyt paikalle, sinne jumalan selän taakse. Grillattavaa riitti ja viinin kyytipojaksi tarjoiltiin rakia, mikä antaa kovasti puhtia mielenosoituksiin. Saadaan vähän tunnetta ja empatiaa sorrettujen puolesta.  Meteli ja sekamelska nousi niin hurjaksi että väistämättä tuli mieleen että tilaisuuden alkuperäinen tarkoitus oli päässyt unohtumaan. Mutta ei haittaa, onpahan tosi  hyvät bileet.

Me poistuimme ensimmäisinä. Erittäin kapealla tiellä tuli vielä vastaan autoja jotka olivat matkalla juhliin. Meidän auto tietysti lipsahti pientareen yli ja jäi akselistaan kiinni tien kantille. Vähitellen peräämme alkoi kerääntyä  autoineen porukkaa jotka eivät päässeet ohitsemme, pakkohan niiden oli auttaa. Neljä ukkoa sai kyllä pienen vuokrakopperomme nostettua helposti takaisin baanalle. Ja matka jatkui.

Seuraavan aamuna Kostas oikein kädestä pitäen, vähän liikuttuneenakin, kiitti panoksestamme hyvän asian puolesta. Ehkä hän oli huomioinut ettemme olekaan niin keskiluokkasia kuin miltä näyttää.

Jälkeenpäin kuulimme ettei ponnistelumme ollut turhaa: perheet saivat maiden luovutuksesta kertakorvauksena 5000 euroa. Summaa on vähän vaikea suhteuttaa kokonaisuuteen mutta varmasti parempi kuin ei mitään. Onko paikalla nyt uljas uusi tuulimyllypuisto? Ei mitään hajua, täytynee kesällä käydä katsomassa.

Suomessa mielenosoitukset eivät nykyään ole mistään kotoisin, porukkaa ei vaan näytä kiinnostavan. Vinkkinä AY-liikkeelle ja puolueille voimme kertoa, että kyllä kansaa tulee paikalle tuhansittain kunhan järjestävät määrättömästi ruokaa ja alkoholijuomaa, kyllä se siitä irtoaa. Ehkä jo ensi vappuna, Hakaniemen torilla.

 

Elämäsi laulu 2019

Lupaus on suuri, mutta Heikki ja Tuija osaavat opettaa sinullekin laulun tekemisen taidon. Tiedän, sillä olen itse sen ihmeen kokenut jo kaksi kertaa enkä kummallakaan kerralla uskonut onnistuvani, sillä minulla ei olut pienintäkään hajua mistä sen kirjoittaisin. Niin se vain tuli. Ja hauskaa meillä kaikilla oli koko viikon!

Tulopäivänä tutustutaan toisiimme, haihdutetaan mystikka biisinkirjoituksen päältä, tutustutaan hiukan Vamosiin ja mennäään porukalla syömään. Ja syödään hyvin.

Seuraavana aamuna aloitetaan. Käydään aamiaisella. Ryhmiydytään tai sitten ei, aloitetaan, kuunnellaan millaisia ideoita muilla on ja kerrotaan omammekin, jos se jo on olemassa. Ellei ole, etsitään. Kirjoitetaan. Syödään lounas farmilla. Jatketaan pieneissä tai isommissa ryhmissä. Jos haluttaa, voi lähteä kirjoittamaan vaikka rannalle. Tehdään jotain kivaa illalla. Ja syödään yhdessä, siitä ei laista kukaan.

Näin jatketaan koko viikko, mutta järjestetään sellaista väliohjelmaa, joka herättää luovuutta ja ideoita. On hienoa seurata mitä kaikkea meistä löytyy ja miten jokainen puhkeaa kukkaan viikon aikana.

Ohjelmassa iltaretki kaupunkiin, joko Haniaan tai Rethimnoon.  Teemme kävelyretken ja päätämme sen uimarannalle ja sen jälkeen tavernaan. Jonain iltana viemme teidät joko tähtiin (!) tai paimenten luo tai jonnekin muualle, mistä aukeaa näköaloja. Yhden illan vietämme farmin amfiteatterissa paikalliset muusikot ilonamme. Viimeisenä iltapäivänä järjestämme itsellemme matinean ja sen jälkeen juhlimme. Lopuksi pakataan laukut ja niihin omat värssyt ja biisit tuliaisina.  Kumma juttu on se, miten jokainen tuntee ylittäneensä itsensä, saaneensa aikaan jotain joka on enemmän kuin uskoikaan.

Kun innostut niin tässä hinnat. Ne vaihtelevat sen mukaan millaisen majoituksen valitset.  Katso tästä linkistä Vamosin tarjontaa.

Majoittuminen tapahtuu siis huoneistoissa, joita on ympäri kylää. Huoneistoja saattaa olla useampia samassa rakennuksessa tai sitten vain yksi. Huoneistoihin kuuluu 1-3 makuuhuonetta, 1-2 kylppäriä, 1-3 parvekketta/terassia/verantaa tms., jaettu keittiö ja oleskelutilat.  Jos valitset jaetun huoneen, saat huonekaverin. Muissa makuuhuoneissa majoittuu 1-2 muuta ryhmän jäsentä. Oma huone tarkoittaa omaa huonetta isommassa huoneistossa, useimmiten 1-2 muuta ryhmäläistä majoittuu samaan huoneistoon.

Oma huoneisto on nk. pieni huoneisto, jossa on yksi makuuhuone ja siinä parivuode. Lisäksi huoneistossa on oma kylppäri, parveke tai terassi, pieni keittiö ja oleskelutila. Tällaiseen pieneen huoneistoon voi myös majoittua pariskunta.

Hinnat :

– 1320 €/hlö kun valitset jaetun huoneen, samaan huoneistoon saattaa tulla 1-2 muutakin kurssilaista

– 1430 €/hlö jos valitset oman huoneen, samaan huoneistoon saattaa tulla 1-2 muutakin kurssilaista

– 1520 €/hlö jos valitse oman pienen huoneiston

– 1430 €/hlö jos jakaa pienen huoneiston matkaseuralaisen kanssa, huom ! parisänky

Jos haluat jäädä pidemmäksi aikaa tai tulla jo aiemmin

– lisäviikko pienessä huoneistossa 350 € saattaa edellyttää huoneiston vaihtoa

– lisävuorokausi Vamosissa 50 €. Saattaa edellyttää huoneiston vaihtoa.

– Lisäviikko, kun isossa huoneistossa 2 henkeä, á 280 €

Hinnat sisältävät

    • majoittuminen valintasi mukaan
    • lentokenttäkuljetukset Hanian kentältä/kentälle saapumispäivän aamuna,
    • kaikki retket
    • ohjelman mukaiset ateriat (aamiaiset, tuloateria, ilta-ateriat, lähtöjuhla)
    • illallinen ja illanvietto farmilla musiikin kera
    • kokoustilat
    • matinea

Hintaan ei sisälly

  • lentoja Haniaan, toivomme teidän olevan Hanian kentällä sunnuntaina aamupäivällä (Norwegian ja Finnair saapuvat noin klo 10.00) jolloin olemme teitä odottelemassa kentällä
  • matkavakuutuksia, suosittelemme kaikille vakuutuksen hankkimista

Kysy lisää 

vamos@heikkisalo.com, kun sinulla on kysymyksiä koskien mukaan pääsyä tai kurssin sisältöä

info @kreetanmaku.fi , kun ihmettelet muita asioita, kuten majoitusta, ruokailuja, retkiä, kuljetuksia ym.

Kiinnostuitko? Toimi  näin:

  • kysy onko tilaa ja kerro montako olisi tulossa.
  • kun  vahvistamme varauksen, saat varausmaksun, ja voit varata lennot. Huomaa, että mitä aikaisemmin ne varaat, sitä edullisemmin ne saat.
  • kerro meille, millä lennolla saavut.
  • Olemme vastassa aamulentoja.
  • Nyt voit jäädä odottelemaan matkan alkamista!
  • Tilaa uutiskirjeemme niin pysyt ajan tasalla ja seuraa meitä vaikka facebookissa Kreetan Maku. Löydät ajankohtaista tietoa, vinkkejä ym.
  • Noin paria viikkoa ennen matkaa laitamme sinulle postia. Saat tarkempia ohjeita tulevasta viikostasi.
  • Varauslaskun saat viimeistään kesäkuussa, kun varauksesi vahvistetaan. Loppulaskun eräpäivä on syyskuussa, noin pari viikkoa ennen matkaasi.
  • Voit ottaa meihin yhteyttä kun sinua askarruttaa jokin matkaasi liittyvä asia.
  • Vinkki: voit saapua Kreetalle jo aiemmin ja majoittua vaikka Plataniakseen, Haniaan, Kalívesiin, Almirídaan tms. ja saapua Vámosiin kun tämä matka alkaa! Myös Vámosiin voi tulla ja majoittua jo aiemmin. Tai voit ottaa vaikka jatkoviikon…
  • Tutustu Kreetaan lukemalla blogejamme
  • lue vielä https://kreetanmaku.fi/matkat-yleista/
  • www.kreetankirjat.fi tarjoaa matkalukemista
  • Kreetan maku Oy on matkatoimisto ja kuuluu valmismatkarekisteriin no 161/17/Mj

      

 

 

 

 

KREETALAISESTA SAIRAANHOIDOSTA

KIMIN HUOMIOITA KREETALAISESTA SAIRAANHOIDOSTA JA ELÄMISEN MALLISTA 

Tämä blogi ei ole pelkkä sairaskertomus vaan muistelo siitä miten ennakkoluulot voivat karista ja miten perinteet ja tavat vaikuttavat terveydenhoidon tasoon ja tyytyväisyysasteeseen. Ihan ajankohtaista, ainakin minun mielestäni kun kotimaan soteuudistuskeskustelu käy kuumana.

Tein vähän asennushommia Kreetan asunnolla, turvajalkineina villasukat ja tohvelit. Päädyin tikkailta kylki edellä pöydän kulmaan. Paniikissa naapuri pyydettiin soittamaan ambulanssi kun ei hengitys oikein tahtonut kulkea ja naamakin oli kuulemma harmaa. Matkalla huomasin että kyseessä oli Hanian kunnallisen keskussairaalan auto. EEEEI, minulla on vakuutus ja haluan yksityissairaalaan!!

Olin kuullut kauhutarinoita sairaaloiden tilasta kriisin jäljiltä; ei lääkkeitä eikä hygieniaa, hoitsut yhtenään lakossa jne. Eipä ollut valinnan varaa ja kohta makasin ensiapuosastolla neula suonessa joten olokin alkoi tasaantua ja aloin tehdä havaintoja. Hoitohenkilökuntaa, potilaita ja omaisia pörräsi edestakaisin ja meteli oli melkoinen. Aika pian minut kärrättiin röntgeniin ja ehkä puolen tunnin kuluttua hoitaja tuli kertomaan vaurioista ja siirrosta kirurgiselle osastolle. Neljä murtunutta kylkiluuta , joten sisään ainakin 2-3 yöksi. Kiva yllätys että hoitajat ja lääkärit puhuivat hyvää englantia.

Neljän hengen huone oli asiallinen, vähän kauhtunut lohkeilevine maaleineen ja repsottavine listoineen. Sängyt, radiot ja muu rekvisiitta oli selvästi 20 vuoden takaa, mikä ei oikeastaan ollut yllätys. Pikemminkin ajattelin ettei sentään tämän kauheampaa.

Huoneessa ramppasi omaisia koko illan, kaikki olivat kiinnostuneita mistä olen kotoisin, mikä vikana, olenko saanut hyvää hoitoa ja jos tarvitsen jotakin he kyllä myös auttavat. Henkilökunta toi ruokaa mutta se jäi kyllä syömättä: ei muutenkaan nälättänyt ja sinänsä hyvännäköinen kanakeitto oli kovin vetinen ja suolaton. Näinhän se vähän Suomessakin tuppaa olemaan, ajattelin.

Aamulla uusi röntgen ja kohta lääkäri Jorgos tuli kertomaan että myös kaksi selkänikamaa on murtunut ja verenvuoto vatsaonteloon on aika runsasta. Siinä sängyllä lääkäri nirhasi reiän kylkiluiden väliin ja siitä sentin letku vatsaonteloon. Painovoima hoitaa loput. Kipulääkitystä sai mielin määrin ja hoitajat toistelivat koko ajan että mitä tahansa minulta puuttuu, he kyllä auttavat. Kun kipu oikein yltyi sain saman tien kunnon hevosenpotkun suoraan suoneen ja taas oli niin seesteistä että.

Vastapäisessä sängyssä lepäsi riutunut Kostas, joka oli asunut ja tehnyt rahaa New Yorkissa 26 vuotta ja sitten muuttanut perheensä kanssa takaisin Kreetalle. Kostaksella oli amerikkalainen vakuutus mutta oli silti hankkiutunut kunnalliseen sairaalaan koska hoito on erinomaista ja huolenpito ja henkilökunnan välittäminen on aivan eri tasolla kun ulkomaalaisen pääoman pyörittämillä yksityisklinikoilla. Juttelimme erityyppisitä yhteiskunnista ja päädyimme ydinkysymykseen: kumpi on parempi, moderni organisoitu systeemi sääntöineen ja holhouksineen vai kreikkalaistyyppinen puolianarkistinen sekamelska jossa hallitusta ei arvosta kukaan ja säännöksille annetaan pitkät. Kostaksen mielestä ainakin kreikkalainen systeemi on paljon parempi, kaikkea ei mitata vain rahassa  ja sosiaalinen verkosto takaa aivan toisenlaisen elämänlaadun. Kostaksen vertailukohta oli Yhdysvallat, minun taas Suomi, maailman onnellisin kansa. Hmm..

Kostas oli sitä mieltä että talouskriisi oli yksin ja ainoastaan kreikkalaisten oma vika, aivan turhaa syytellä saksalaisia tai pankkeja. Kreikka vaan menee katastrofista seuraavaan, niin se on aina ollut eikä sille mitään voi. Mutta Kreikka on maailman paras paikka elää, sellaisia ihmisiä ja sellaista luontoa ei vaan ole missään muualla.

Tästä kaikesta inspiroituneena rupesin tarkkailemaan eestaas lappavia vierailijoita. Mitään vierailuaikoja ei noudatettu, välillä porukan käskettiin siirtyä käytävän puolelle jos huoneessa tehtiin joku intiimimpi manööveri. Kaikki toivat potilaille jotain herkkuja ja keskustelu ja nauru raikasi.  Potilaat, sukulaiset ja kaikki  muutkin  höröttivät mukana ja meininki oli kuin synttäreillä. Haluaiskohan toi suomalainen lisää leivoksia??? Juu juu, ilman muuta.

Vinosti vastapäätä makasi vanha, tosi huonossa hapessa oleva mies joka ei koko aikana ollut tajuissaan. Tyttärensä ja vävypoika viettivät kaiket päivät miehen vierellä, pyyhkivät otsaa ja kääntelivät parempaan asentoon. Hoitajat vaihtoivat alituiseen lakanoita ja pesivät miestä. Illalla ilmestyi Sofia paikalle, teki iltahuollon ja käänsi kaksi tuolia jonkinlaiseksi vuoteeksi. Jutteli koko ajan miehelle kunnes nukahti, itsekin. Kyseessä oli omaisten tilaama yöhoitaja jolle maksetaan eri korvaus yövuorosta, viiskymppiä kuulemma. Ettei sairas isä vaan joudu olemaan hetkeäkään yksin. Ja taas aamulla tytär ja vävy palasivat jatkamaan hiljaista hommaansa.

Sillä välin meidän kylällä oli huhu tietysti levinnyt ja minun terveydentilannettani seurattiin tarkasti. Oikeasti Raila, etkö sinä vietä öitäsi Kimin vierellä, sehän saattaa tarvita apuasi ja seuraa. Ei meillä Suomessa ole tapana, kyllä se Kimi pärjää ihan hyvin. Huonon vaimon maine on varmaan kiirinyt ympäri saarta, miten se kehtaa, eikö se rakasta miestään? Normisuomalainen, ainakin mies, ei todella kaipaa tuskien ollessa pahimmillaan koko suvun naisväkeä taputtelemaan ja pussailemaan ja kyselemään miten menee, mutta jos niin ei Kreetalla tee niin ei vaan välitä ja on huono ihminen.

Kahden yön jälkeen tuli siirtokäsky ortopediselle osastolle. Kättely, halaukset ja onnentoivotukset veivät varmaan puoli tuntia. Erityisesti Kostas vannotti minua käymään perheen luontaistuotekaupassa keväällä. Jos itse ei ole enää hengissä niin tytär kyllä antaa hyvät hinnat.

Sitten seurana oli Ali, pakistanilainen rakennustyöläinen, joka oli pudonnut neljästä metristä ja telonut nilkkansa oikein kunnolla. Kyselin vähän piloillani että olivathan työnantajan vakuutukset varmasti kunnossa? Ihan pokkana hän vastasi ettei tietenkään, sairaanhoitohan on ilmaista Kreikassa, myös vierastyöläisten kohdalla. Häh??? Tätä troikka ei varmaan koskaan tajunnut ja toivottavasti ei tajuakaan..

Ali keskittyi enimmäkseen hoitsujen kiusaamiseen ja flirttailuun. Eivät ne pahastuneet, antoivat samalla mitalla takaisin ja käskivät kääntyä Allahin puoleen jos meno ei tyydytä.

Kolmantena iltana minäkin sain vierailijoita: Soula ja Vasilis, meidän henkiystävät, porhalsivat sisään pussukoineen: rinkeleitä ja keksejä ja appelsiineja. Onko kaikki hyvin, jos jotain puuttuu niin minulla on kyllä suhteita ja saan asiat kuntoon, uhosi Vasilis.

Alin kanssa en ehtinyt tehdä mitään tulevaisuuden suunnitelmia, yhtäkkiä punkka kuskattiin röntgenin kautta taas kirurgisella osastolle, nyt huoneeseen 3. Tässä huoneessa ainoa englantia puhuva oli Manolis, joka pitää apartementoksia Aspron kylässä Kaliveksen liepeillä. Puhuttiin paljon, bisnestä siis. Enkelinomainen tyttärensä Maria vietti isänsä kanssa kaikki yöt heräten jokaisen valitukseen ja auttamalla vessaan monta kertaa yössä. Tosi fiksu likka joka heti rupesi minua tenttaamaan kaikesta mahdollisesta, erityisesti elämästä Suomessa. Aina tullessaan sillä oli joku hauska juttu mielessä ja maailman aurinkoisin hymy.  40 vuotta sitten olisin varmasti vienyt matkamuistona mukanani…

Sitten sain yllätysvieraan. House Kastrin luottohieroja, Maria, tupsahti ovesta sisään. Marialla on aika pitkä ura hoitajana Ruotsissa, joten hän halusi kaikki yksityiskohdat hoidon tasosta. En voinut muuta kun kehua, erityisesti hoitajien jaksamista ja välittämistä. ’Niin, siksihän minä lähdinkin Ruotsista, kreikkalainen ei  sitä kylmää hoitoa  vaan kestänyt’.   Taas tuli ajattelemisen aihetta, ehkä sairaanhoidon taso ei olekaan kiinni piirien jaosta tai tietoliikenteen yhteensopivuudesta vaan välittämisestä. En taida kuitenkaan taida vielä tästä väsätä yleisönosastoon kirjoitusta, antaa pölyn ensin laskeutua ensin Suomessa. Sitä paitsi ei mulla oikeasti Suomessakaan ole ollut mitään valittamista sairaaloissa. Ruotsista en tiedä.

Varattu lentoni tuli ja meni, vielä pari päivää jotta saadaan veriarvot kuntoon ja vuodot loppumaan. Plasmaa ja litra uutta verta, kyllä se siitä. Välillä kävi fyssarin kaveri tarjoamassa sopivaa haarniskaa joka pitää rangan suorassa ja antaa mahdollisuuden liikkua. Maksoi Eur 250 mutta mieluummin niin kuin neljä viikkoa punkan pohjalla liikkumatta..

Lauantai-iltana tapahtui sellaista jota Suomessa tai Ruotsissa ei varmaan näe eikä koe. Yhdentoista maissa, juuri ennen yövuoron vaihtumista alkoi käytävän puolella meteli yltyä ja meidän huoneeseen tulvi reilusti tupakansavua. Maria nousi punkasta ja sadatteli ovea sulkiessaan että voi, ei taas. Hoitsut siellä vähän juhli työviikon loppumista. Kukaan ei kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota, sattuuhan sitä. Suomessa koko porukka olisi varmaan telkien takana.

Maanantaiaamuna sain lopulta sen lappoputken pois kyljestäni joten olo kohentui kertaheitolla. Panssari kiinni ja ryhdikkäälle kävelylenkille pitkin sairaalan käytäviä. Lääkäri sanoi vielä tiistaiaamuna ottavansa viimeisen verikokeen ja röntgenin että kotiinlähtö ja lentäminen varmasti olisivat riskittömiä. Kaikki hyvin ja vähän ajan kuluttua tohtori Jorgos tuli kaikkien testitulosten, hoitodokumenttien ja Suomen lääkärille osoitettujen kirjeiden kanssa hyvästelemään. Valitteli että meni vähän aikaa kun kaikki piti kääntää englanniksi. Tämä Jorgos muuten ei koko viikon aikana ollut poissa osastolta kuin sunnuntaiaamupäivän, muuten koko ajan juoksi huoneesta toiseen. Ei ole kuulemma ehtinyt kun on vähän lääkäripulaa, kurssituksia ja muutenkin. Hei vaan ja otetaan kaljat kun nähdään joskus Haniassa…

Ei tarvinnut edes mennä kassan kautta,   riittää ihan hyvin kun Suomesta meilaan heille sitten kopion eurooppalaisesta Kela-kortista. En ole selvillä miten tämä systeemi pelaa mutta Hanian sairaala ei minulta rahaa eikä sitoumuksia tahtonut. Aika jännää.

Ennen lähtöä fyssari tuli vielä antamaan viimeisiä ohjeita. Kiittelin kovasti hyvästä hoidosta ja kysyin olisiko jotain tapaa korvata kaikki, onko jotain säätiötä tms.  Ai ei ole vai, no entäs jos lahjoitan tämän haarniskan sitten keväämmällä kun en itse enää  – toivottavasti  – tarvitse. Hyvä idea kuulemma, niistä on kova pula kun harvalla on varaa hankkia sellaista vaikka tarvitsisi. Tuot sitten suoraan ortopediselle osastolle.Vähän liikuttuneena halasimme lämpimästi ja lähdin.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt istun Laajasalon kodissani tätä kirjoittamassa. Talossa on lämmintä eikä vedä, lumiaura on jo putsannut kadun ja kaikki on rauhallista ja turvallista , kukaan ei mölyä ei naura eikä vieraitakaan ole paljon käynyt häiritsemässä.

Jotenkin vaan olen jämähtänyt miettimään koko kokemusta; kaikki ne tyypit, hymyt, vitsit ja pyyteetön auttaminen 800 euron kuukausiliksalla teki kyllä vaikutuksen joka ei hevin unohdu. Välillä ne jutut vielä naurattaakin, vaikkei vielä oikein pystykään hytkymään.

Oikeasta elämisen mallista en vieläkään tiedä, jostain Kreetan ja Suomen  välimaastosta se kai löytyy. Täytyy sanoa että juuri nyt jompaankumpaan suuntaan olen vähän kallellani…

Haarniska pitää ryhdin hyvänä mutta tipaton tammikuu ei nyt onnistunut !