Valokuvauksen workshop Kreetalla 31.3.-7.4.2019

VALOKUVAUKSEN WORKSHOP KREETALLA 31.3-7.4.2019
 
 
Kreetan keväinen, vehreä luonto, turkoosi Välimeri sekä viehättävät pikkukaupungit ja kylät tarjoavat hienot puitteet niin loman viettoon kuin valokuvaukseen. Tule kanssamme kokemaan Kreeta kameran kautta, samalla kun kreikkalainen mytologia vie meidät tarustoonsa ja päästää luovuuteemme valloilleen.
 
Viikon mittaisen workshopin aikana keskitymme mm. henkilö- ja muotokuvaukseen sekä valon & ilmaisun merkitykseen valokuvauksessa, maisema- ja miljöökuvausta unohtamatta. Monipuolisten kuvausharjoitusten kautta tulevat tutuksi mm. valon merkitys valokuvassa sekä henkilökuvauksen salat.
 
Kurssipäivien aamuina pohjustamme päivän kuvaustehtävät, päivät vietämme valokuvauksen parissa erilaisissa inspiroivissa miljöissä retkeillen ja illalla käymme läpi päivän kuvat sekä annamme niistä palautteen. Useimmat illat päättyvät kreetalaisesta ruuasta nauttien jossain alueen useista ravintoloista.
 
Tämä Workshop sopii oman kameransa jo vähän hallitsevalle harrastajalle. Kuvausvälineenä toimii digijärjestelmäkamera (tai digipokkari). Ota mukaan myös oma kannettava tietokone kuvien käsittelyä varten.
 
Workshopin tukikohta ja majoittautuminen tapahtuu kotoisassa ja korkeatasoisessa House Kastrissa ja läheisessä hotellissa, viehättävässä Plataniaksen yläkylässä, lähellä Hanian kaupunkia.
 
Kurssin opettajina toimivat valokuvaaja Mirka Both ja valokuvauksen opettaja Kikka Niittynen Muurlan opistosta.
 
Kurssilaisten määrä max 10 hlöä.
 
Kurssin hinnat, opetus, henkilökohtain ohjaus, retken, majoitus ja lennot.
 
Alk. 890 € / 2hh
Alk 990€ / 1 hh
 
Kurssin hintaan kuuluu opetus, henkilökohtainen ohjaus, retket ja majoittuminen.
 
Varaamamme lennot sisältävät 2*20kg matkatavaraa/hlö. 
Toivomme teidän olevan paikalla su 31.3. aamupäivällä Hanian kentällä josta yhteiskuljetus Plataniakseen.
 
Varaustilanne ja kyselyt kurssin puitteista: Raila Järveläinen raila.jarvelainen@elisanet.fi +358 40 5003489
Kurssisisällöstä kyselyt: Kikka Niittynen kikka.niittynen@gmail.com, +358 505732662

Hyvän Sydämen luostarissa

 

Kera Kardiótisa/ Panajiá Kera oli varhaisimpina Kreetan-vuosinani usein pysähdyspaikkani matkalla Lasíthin ylätasangolle. Ensimmäisellä käynnilläni 1985 muistan etsineeni vessaa. Tiesin, että jossain se on, ja availin ovia. Erään ruskeaksi maalatun metallioven päällä oli risti. Ovi oli tiukassa, mutta antoi lopulta periksi. Ei sen takana vessaa ollut vaan piilossa ollut cocacola-automaatti! Se toimi ja sain pullon juotavaa, mutta asia huvitti minua niin paljon, että otin valokuvan. Samassa paikalle tuli nunna, joka hyvin vihaisesti komensi minut pois automaatilta ja lukitsi oven. En vieläkään tiedä keitä varten automaatti oli, mutta pari vuotta myöhemmin se oli kadonnut.

Luostarin löytää itäpäästä saarta Lasithia ympäröivien Diktivuorten länsireunalta noin 50 km Iraklionista. Joko poikkeat päätieltä Hersonisosin risteyksessä ja lähdet sisämaahan tai sitten nouset Mallian rampista ensin ylös Mohoksen kylään. Siellä Goniesin kylän laidalla oliivitarhoissa tiet yhtyvät ja jatkavat nousuaan Krasin kylän ohitse kunnes Keran luostari jää rinteelle tien sivuun.  Se on pieni varsinkin jylhien vuorten rinnalla, rakennukset ovat pieniä mutta harmonisia, alueen kellanpunaisena hohtavasta kalkkikivestä ja tiilestä tehtyjä. Ihan vain näköalojen takia kannattaa paikassa poiketa, istahtaa hetkeksi kivipenkille sypressien juurelle kukkien ja solisevan veden rauhoitettavaksi. Jos turistibussit ovat tyhjentäneet lastinsa luostariin, ei rauhasta voi hetkeen puhua, mutta onneksi busseilla on kiire jatkaa matkaa ja rauha palautuu.

Kera on muunnos sanasta kirá, mikä tarkoittaa rouvaa ja viittaa siis Neitsyt Mariaan. Ihan koko nimi Kera Kardiótissa tarkoittaa Hyvän Sydämen Neitsyttä. Nimikkoikonissa neitsyt pitelee Jeesus-vauvaa sydämensä edessä. Luostari on rakennettu vuoden 921 jälkeen, mutta viimeistään 1200-luvun alussa. Tiedetään, että sen freskot on maalattu 1300-1400-luvulla.

Onnistuimme tulemaan niin ettei paikalla ollut muita. Paikan valtiaana esiintyi isokokoinen stressaantunut nunna, joka piti huolen siitä että varmasti maksoimme sisäänpääsystä, että puheäänemme olivat hiljaisia emmekä ottaneet valokuvia.  Hän papatti taukoja pitämättä luostarin tarinan, joka on samanlainen kuin monen muunkin kappelin tai luostarin: ensin ihmeitä tekevän pensaassa riippuneen ikonin löysi paimen, joka rakensi sille kappelin. Sitten se syystä tai toisesta vietiin muualle kolme kertaa, tässä tapauksessa Konstantinopoliin (nyk. Istanbul), josta se aina palasi takaisin. Viimeisellä kerralla palatessaan sillä oli mukana ketjut, joilla se piti sidottaman ikonostaasiin. Nekin ovat ihmeitä tekevät. Ketjut riippuvat ikonostaasin vieressä seinällä ja nunna halusi minun koettelevan niitä ylleni. Arvelin hiljaa mielessäni hätähätäisesti pakotetun ripustamisen ennemminkin kuluttavan ketjujen voimia, jollakulla toisella saattaisi olla niille parempaakin käyttöä ja kieltäydyin nunnan mieliharmiksi. Siinä samassa nunnan taskussa ollut vanha nokialainen puhelin pärähti kovaäänisesti soimaan. Tunnussävelenä oli liturgia, mikäpä muukaan. Nunna kääntyi ja poistui asioilleen, me saimme vartioimatta kulkea kirkossa ja pihalla.

Tosiasiassa ihka oikeita Hyvän Sydämen ikoneita on kaksi. Vanhemman ryösti venetsialainen viinikauppias vuonna 1498 ja vei sen Roomaan, jossa se on nykyään Chiesa San Alfonsossa. Se on Hyvän Sydämen sisarkunnan nimikkoikoni. Sitä korvaamaan maalattiin uusi vuonna 1735, mutta sekin varastettiin viimeksi 1980-luvulla. Se löytyi Iraklionista ja palautettiin juhlavassa arkipiispan johtamassa kulkueessa takaisin.

Luostari on hyvin hoidettu ja sisäänpääsymaksut menevät hyvään käyttöön. Parissa pienessä huoneessa pihan laidalla on arvokkaita kirkollisia vaatteita esillä. Näissä huoneissa toimi turkkilaisaikana (1669-1898)  nk. keskiyön koulu. Kun kansanopetus ja oman kielen opettaminen oli kielletty, opittiin salaa. Keskiyöllä aikuiset ja lapset saapuivat koulunpenkille hankkimaan tarpeellisia kansalaistaitoja, kuten vallankumousta. Lastenlaulu kertoo samasta asiasta näin:

Φεγγαράκι μου λαμπρό
φέγγε μου να περπατώ
να πηγαίνω στο σχολειό,
να μαθαίνω γράμματα,
γράμματα, σπουδάγματα,
του Θεού τα πράγματα.

Kuu kirkas

valaise polkuni

että näen kulkea kouluun

oppimaan kirjaimet

kirjaimet ja luvut

ja Jumalan asiat

 

Useat luostarit olivat salaa isänmaallisia ja niissä kokoontuivat usein myös alueen vallankumouskomiteat suunnittelemaan turkkilaisten vääräuskoisten syrjäyttämistä.  Luostarin toimii nykyisin nunnaluostarina ja sen panijiriä eli pyhimysjuhlaa eli ristisaattoa eli prasniekkaa vietetään 8. syyskuuta.

 KREETA TOISESSA MAAILMANSODASSA 

Alla on tiivistelmä siitä mitä Kreetalla tapahtui toisen maailmansodan aikaan, vuosina 41-45. Näiden tapahtumien pohjalta järjestämme myös retkiä Kreetalla, päiväretkiä tai useamman päivän retkiä, aivan kuinka haluat !

Lisää retkistä täältä !

LÄHTÖASETELMAT

Kreikka monien muiden valtioiden tavoin halusi pysyä liittoutumattomana eikä sen takia ensin sallinut liittoutuneiden joukkoja alueelleen 1940. Sen aikaisen diktatuurihallituksen pääministerinä toimi Ioannis Metaxas, joka ei kuitenkaan ollut natsimielinen vaikkakin jyrkän kommunistivastainen.

Hitlerilläkään ei ollut aluksi mainittavaa kiinnostusta itäisen Välimeren valtatasapainoon vaan kohdisti kaiken tarmonsa jo loppuvuodesta 1940 tulevaan operaatio Barbarossan valmisteluihin.

Mussolinin epäonnistuttua Kreikan valloitusretkessä Albanian rintamalla syksyllä 1940, Hitlerin täytyi puuttua tilanteeseen säilyttääkseen akselivaltojen ja Mussolinin kasvot ja hän päätti pikaisesti valloittaa Jugoslavian ja Kreikan totutulla salamasotataktiikalla saavuttaakseen täyden hegemonian Balkanin alueella. Saksallahan oli jo joukkoja Romaniassa sekä Bulgarian hallituksen tuki. Alueen suurin strateginen merkitys oli Ploestin öljykentät Romaniassa, joista Saksa oli erittäin riippuvainen. Lisäksi Balkanin hallitseminen takaisi turvallisen lounaisrintaman tulevalle hyökkäykselle Neuvostoliittoon.

Saksan aikeiden selvittyä (englantilaisten onnistuttua murtamaan Enigma-salakoodauskieli) Kreikan hallitus myöntyi liittoutuneiden joukkojen lähettämiseen Egyptistä Kreikkaan turvaamaan puolustusta tulevaa saksalaishyökkäystä vastaan. Liittoutuneet lähettivät noin 57.000 sotilaan joukot, jotka koostuivat englantilaisista, australialaisista sekä uusiseelantilaisista.

Jugoslavian kukistuttua 6 päivässä Saksan joukot ylittivät Kreikan rajan 6.4.1941 murrettuaan kreikkalaisten ja liittoutuneiden puolustuslinjat ylivoimaisilla panssari- ja lentoaseilla. Yhdessä italialaisten kanssa joukkojen kokonaisvahvuus oli 1,2 miljoona miestä. Kreikkalaisten miesvahvuus oli noin 430.000 sotilasta. Ateena miehitettiin 23.4.1941, jonka jälkeen aloitettiin kuumeiset valmistelut Kreetan valloittamiseksi.

Saksalaisille Kreeta oli tärkeä Pohjois-Afrikan joukkojen huollon kannalta ja toisaalta Ploestin öljykentät olivat Kreetalta liittoutuneiden pommikoneiden ulottuvilla. Lisäksi saksalaisilla oli mahdollisuus kontrolloida Suezin kanavaa, jonka kautta englantilaiset laivasivat öljynsä Arabianlahdelta. Liittoutuneiden argumentit Kreetan puolustamiseksi viimeiseen mieheen olivat päinvastaiset.

Hitler myöntyi vastentahtoisesti kenraali Kurt Studentin suunnitelmaan valloittaa Kreeta ilmasta käyttämällä liitokoneilla laskeutuvia rynnäkköjoukkoja sekä laskuvarjojääkäreitä. Tästä yllätykseen perustuvasta äkkirynnäköstä oli hyviä kokemuksia Narvikista sekä Ebaelista (Belgia), toki huomattavasti pienimuotoisemmista operaatioista. Hitler piti suunnitelmaa erittäin riskialttiina mutta taipui lopulta asettaen ehdoksi että kaikkien voimavarojen piti olla käytössä operaatio Barbarossaa varten 21.6.1941. Kolmen lentokentän (Maleme, Rethimnon ja Iraklion) haltuunoton jälkeen oli kuljetuskoneilla sekä laivoilla määrä tuoda saarelle 14.000 miehen suuruinen vuoristojääkäridivisioona ja aseistusta vahvistukseksi. Käytössä oli noin 500 Junkers Ju 52 kuljetuskonetta sekä noin 70 hinattavaa liitokonetta sekä ilmatukea varten noin 500 pommituskonetta,hävittäjää ja Stukaa. Laskuvarjojääkäreiden sekä rynnäkköjoukkojen vahvuus oli noin 7000 miestä. Italialaisten oli määrä toimittaa laivoja vahvistuksia ja raskaita aseita varten mutta he suhtautuivat vastentahtoisesti yhteistyöhön koska noin puolet sen Välimeren laivastosta oli tuhottu Taranton iskussa 1940 joulukuussa.

Liittoutuneiden puolustus koostui noin 9000 kreetalaisesta erittäin heikosti aseistetusta santarmista ja sotilaasta, sekä noin 32.000 sotilaan vahvuisesta ANZAC-armeijasta, joka oli pääasiassa muodostettu Kreikasta paniikissa evakuoiduista joukoista, joita ei ehditty palauttaa Egyptiin.  Näiden joukkojen aseistus oli myös vaillinainen koostuen lähinnä italialaisilta Afrikassa vallatusta kenttätykistöstä sekä vaihtelevista käsiaseista,  konekivääreistä, muutamasta panssarista ja IT- ja Bofors tykistä sekä kymmeneswtä Whippet ja Matilda panssarista.  Liittoutuneiden johto Kreetalla raportoi että vain noin 10.000 sotilaalla oli asianmukainen varustus eikä ilma-asetta ollut lainkaan. ANZAC-joukkojen komentajaksi nimitettiin Bernard Freiberg (NZ) joka raportoi itäisen Välimeren komentajalle kenraali Wavellille (GBR) sekä myös suoraan Churchillille, jonka mielestä saaren puolustus oli hoidettava ”viimeiseen mieheen”.

TAISTELUT 20.5. – 1.6. 1941

Saksalaiset pommittivat aamupäivisin puolustajien asemia kaikissa kohteissa 7 päivän ajan ennen hyökkäystä tuhotakseen tykistön asemia. Tykistö ja muu materiaali oli kuitenkin taitavasti naamioitu joten tuhot jäivät melko vähäisiksi. Saksalaisten lentotiedustelu raportoi vielä päivää ennen hyökkäystä että saari vaikuttaa autiolta joten merkittävää vastarintaa ei olisi odotettavissa. Saksalaisten arviot puolustavista joukoista liikkuivat 4-10.000 miehessä joiden aseistus ja puolustustahto Manner-Kreikan tapahtumien jälkeen olisi vähäinen.

Hyökkääjien ensimmäinen aalto kohdistui Malemen kentälle ja sitä ympäröivään alueeseen aina Soudan satamaan asti. Saksalaiset eivät saavuttaneet ensimmäisenä päivänä tavoitteitaan minkään kohteen valloittamiseksi, koska puolustajilla oli melko helppo työ tuhota ilmatorjunnalla sekä muulla tykistöllä noin 30 Junkers-52 kuljetuskonetta ja niissä olevat laskuvarjojääkärit. Lisäksi suuri osa laskuvarjojääkäreistä sai surmansa jo ennen laskeutumistaan tai heti maassa yrittäessään selviytyä varjostaan tai etsiessään asekontteja. Teurastus oli silminnäkijöiden mukaan järkyttävä, mutta muutaman tunnin kuluessa saksalaiset onnistuivat varmistamaan Tavronitiksen sillan ja ryhmittäytymään hyökkäystä varten Kukkula 107 rinteille ja huipulle vallatakseen tykistöasemat siinä kuitenkaan onnistumatta. Aamulla 21.5. saksalaisten arvioiden mukaan 800 laskeutuneesta sotilaasta oli täydessä taistelukunnossa  enää 57 jäljellä.

Uusi-Seelantilaisten pataljoonat kärsivät ammusten puutteesta ja tuhotuista puhelinlinjoista sekä sekavasta organisoinnista. Kuva kokonaistilanteesta oli puutteellinen eikä pyydettyä vahvistusta toimitettu joten kukkulaa puolustavat yksiköt päättivät sekasorrossa vetäytyä. Yllättyneet saksalaisyksiköt, jotka olivat valmistautuneet kaiken ratkaisevaan vastahyökkäykseen aamun koittaessa havaitsivat vastustajan poistuneen kukkulalta, jonka he näin saivat haltuunsa ilman taistelua.

Suunnilleen yhtä suurella voimalla saksalaiset laskeutuivat myös ns. vankilalaaksoon kukkula 107 eteläpuolelle. Tappiot olivat vastaavanlaiset vaikka taisteluita ei ensimmäisen taistelun jälkeen käyty vaan hyökkääjät saivat rauhassa ryhmittäytyä vankilan suojaan.

Soudan sataman ympäristöön laskeutuneet liitokoneet ja niiden rynnäkköjoukot tuhottiin melkein viimeiseen mieheen. Liitokoneet laskeutuivat louhikkoiseen kivikkoon ja eloonjääneet jääkärit joko kaatuivat tai vangittiin.

Iltapäivällä toteutettiin toinen hyökkäysaalto Rethimnonin ja Iraklionin lentokenttien ympäristöön. Menestys oli, mikäli mahdollista, vieläkin heikompi; kummassakaan kohteessa joukot eivät päässeet edes lähelle lentokenttää tai kaupungin keskustaa vaan joutuivat vetäytymään ympäröiviin kyliin ja kukkuloille suojaan. Tappiot olivat samanlaatuisia ja vastaavaa luokkaa kuin Malemessa.

Saksalaisten komentokeskuksessa Ateenassa tunnelma oli epätoivoinen mutta kenraali Student päätti käyttää reservinsä ja lennätti ne keskitetysti Malemeen saadakseen edes yhden lentokentän hallintaansa. Vaikka nämä reservitkin kärsivät ankaria tappioita, saatiin lentokentän ja kukkulan tilanne tasapainotettua  21.5. iltaan mennessä. Yöllä uusiseelantilaiset yrittivät vastahyökkäyksellä saada saksalaiset perääntymään, mutta hyökkäyksen aloituksen viivästyttyä ei tavoitetta saavutettu yön aikana vaan hyökkääjät joutuivat päivän valjettua ilmahyökkäysten armoille ja joutuivat vetäytymään itään kohti Plataniasta.

Saksalaisten suunnitelma oli tuoda vahvistuksia meritse. Oman kaluston puuttuessa ja italialaisten kieltäydyttyä lisätappioiden pelossa, takavarikoitiin 4 pientä kreikkalaista kauppalaivaa ja 20  ’kaikia’ eli pieniä puisia moottoripurjehtijoita, jotka oli tarkoitettu saarten välisiin tavarakuljetuksiin. Brittiläiset sotalaivat tuhosivat armadan kokonaisuudessaan yön pimeydessä. Noin 3000 saksalaissotilaasta hukkui kuin ihmeen kaupalla vain 372, loput saatiin pelastettua seuraavana aamuna lentoveneillä ja pienaluksilla Luftwaffen suojatessa operaatiota.

Seuraavana päivänä brittiläiset havaitsivat toisen saattueen matkalla Iraklioniin. Syöksypommittajat hyökkäsivät Brittiläisten laivojen kimppuun jonka tuloksena upotettiin tai vaurioitettiin 2 taistelulaivaa, 4 risteilijää ja useita hävittäjiä. Brittien Välimeren laivasto oli kärsinyt murskaavat menetykset.

Taistelujen 3. päivänä saksalaisten painostus Malemen alueella johti lisävetäytymiseen rantaa pitkin itään kohti Haniaa. Vankilalaaksosta saksalaisjoukot yrittivät nousta kukkuloille kohti Galataksen kylää, jossa käytiin äärimmäisen verisiä taisteluita kolmen päivän ajan. Kaupunki vaihtoi 4 kertaa omistajaa 23-25.5.  ennen kuin liittoutuneiden joukot joutuivat antamaan periksi ankarien tappioiden ja ammusongelman takia. Näissä dramaattisissa taisteluissa siviileillä ja jopa naisilla sekä lapsilla oli merkittävä osa.

Sekä Rethymnonissa sekä Iraklionissa saksalaiset eivät koko taistelun aikana pystyneet miehittämään sen paremmin lentokenttiä kuin kaupunkejakaan, vaikka antautumista yritettiin määräämällä ilmavoimat tuhoamaan Iraklionin kaupunki kokonaisuudessaan.

VETÄYTYMINEN

Jatkuvien ilmaiskujen, materiaalipulan ja jatkuvien taistelujen uuvuttamat ANZAC-joukot joutuivat vetäytymään Haniasta Galataksen taistelujen jälkeen 27- 28.5. ja joukot päätettiin evakuoida saarelta. Iraklionista pystyttiin evakuoimaan laivoilla 3467 miestä, joista noin 700 sai surmansa ilmavoimien pommituksissa. Sen sijaan Haniassa ja Rethymnonissa olevien joukkojen käskettiin marssia etelärannikon Hora Sfakionin kalastajakylään, josta brittilaivasto noutaisi ne Egyptiin.

Noin 50 kilometrin marssi saaren poikki oli raastava kokemus. Ilman ruokaa ja vettä, usein jopa ilman jalkineita saappaiden hajottua kivisillä poluilla, noin 17.000 miestä raahusti öiseen aikaan kohti etelää. Päivisin jatkuvat ilmaiskut pakottivat joukot piiloutumaan. Ensimmäiset laivat saapuivat 28.5. mutta evakuointi kesti 3 päivää koska laivat pystyivät turvallisesti seilaamaan vain yöaikaan. Joukot odottivat maastossa Imbroksen rotkon suulla vuoroaan kunnes 30.5. ilmoitettiin että viimeinen laiva turvaan Egyptiin on lähtenyt. Laivat pääsivät turvallisesti määränpäähänsä koska ilmapommitukset olivat laantuneet saksalaisten siirtäessä mahdollisimman paljon kalustoa Saksaan operaation Barbarossaa varten.

Noin 12.000 rannalle jäänyttä sotilasta sai valita sotavankeuden tai vuorille karkaamisen väliltä. Arviolta 1000 valitsi karkaamisen ja loput kävelivät takaisin Haniaan sotavankileirille. Siviiliväestö sekä luostarit suojelivat karanneita joista suuri osa  siirrettiin asteittain etelärannikolta pienaluksilla Egyptiin mutta useat valitsivat liittymisen partisaanijoukkoihin ja englantilaisten vakoiluorganisaatioon (SOE – Special Operations Executive)

VASTARINTA JA AGENTIT

Kreetalaisten vastarinta oli ainutlaatuista siinäkin mielessä että se alkoi spontaanisti välittömästi laskuvarjojen ilmestyessä taivaalle.  Saksalaisten sotapropaganda antoi ymmärtää että saarelaiset tulisivat suhtautumaan myönteisesti tai ainakin neutraalisti miehitykseen. Tosiasiassa kreetalaisten ikiaikainen motto on ollut ’Vapaus tai kuolema’ jota on aina sovellettu valloittajia vastaan eikä kreetalaisella miehellä ole mitään arvokkaampaa kuin oma ja perheen kunnia.  Historijoitsijat ja filhelleenit Saksassa muistuttivat sodanjohtajia asiasta mutta ilman tulosta.

Kyläpäälliköt kokosivat nopeasti satojen miesten joukot lähialueelta. Liittoutuneet eivät ymmärtäneet aseistaa näitä siviilejä joten he joutuivat käyttämään ikivanhoja Turkin vallan aikaisia pyssyjä, suuri osa käytti aseenaan hakkuja, lapioita, veitsiä yms. Alikianoksen alueen kylistä kootut joukot hyökkäsivät Vankilalaaksoon laskeutuneiden saksalaisten selustaan aiheuttaen tappioita ja sekaannusta. Siviilit surmasivat useita eksyneitä ja puissa hihnoistaan riippuvia jääkäreitä. Saaliiksi saadulla saksalaisten aseilla oli suuri merkitys vastarinnalle.

Turhautuneet saksalaiset ryhtyivät heti taistelujen laannuttua ankariin kostotoimenpiteisiin kyliä vastaan polttamalla niitä ja teloittamalla kaikki miehet. Huhujen levitessä saksalaisten   toimenpiteistä, kylien miehet pakenivat nopeasti vuorille liittyäkseen organisoituihin partisaaniosastoihin (Andartes), joista sodan edetessä kasvoi vaikuttava noin 10.000 miehen voimavara joka jatkoi saksalaisten kiusaamista ja sabotaasia sodan loppuun asti. Siviilien suojelemat partisaanit piileskelivät vuoristojen luolissa ja tuhosivat armotta heitä etsimään lähetettyjä saksalaispartioita.

Jo syksyllä 1941 britit lähettivät ensimmäiset SOE agentit saarelle.  He eivät olleet kokeneita sotilaita tai vakoojia vaan tehtävään valjastettiin ennemminkin klassisia romanttisia seikkailijoita, jotka pystyisivät innovatiiviseen toimintaan saaren vastarintajoukkojen kanssa ja kykenivät asumaan luolissa ja lumisilla vuorilla pakoillen saksalaispartioita. He myös pääsääntöisesti puhuivat kreikkaa.

Agenttien ensisijaisena tarkoituksena oli organisoida vuorille jääneiden sotilaiden evakuoiminen etelärannikon kautta ja lisäksi lähettää tietoa saksalaisten joukkojen ja materiaalin siirroista Pohjois-Afrikkaan. Agentit liittyivät nopeasti myös sabotaasitoimintaan tuhoten yhteistyössä partisaanien kanssa lentokoneita, polttoainevarastoja, varikoita jne. Yhteistoiminta huipentui huhtikuussa 1944 ’Festung Kreta’n komentajan kenraali Heinrich Kreipen yltiöpäiseen kaappauksen virka-autoineen virka-asuntonsa läheltä ja evakuointiin kahden viikon seikkailun jälkeen etelärannikolta Egyptiin ja sotavankeuteen. Operaatioon osallistunut William Moss kirjoitti kaappauksesta best-seller kirjan (Ill met by moonlight) josta tehtiin myös elokuva 1955.

Saksalaiset rankaisivat armottomasti sissien ja englantilaisagenttien suojeluun ja muonittamiseen osallistuneita kyliä tuhoamalla ne täydellisesti lähinnä Sfakian alueella. Yhteensä lasketaan noin 4000 siviilin saaneen surmansa teloituksissa. Andartesien toiminta sodan aikana on tärkeä osa Kreetan itsetuntoa joka ilmenee mm. musiikissa ja kreetalaisessa mielenlaadussa.

LOPPUNÄYTÖS

Syksyllä 1944 saksalaiset alkoivat asteittain keskittää vielä saarella olevat noin 10.000 sotilasta Hanian kaupunkiin. Joukoilla oli vielä runsaasti aseistusta ja muonaa joten niiden ei tarvinnut antautua ennen kuin 8 toukokuuta 1945. Joukot riisuttiin aseista 23.5. jonka jälkeen englantilaiset suojelivat niitä kreetalaisilta. Sotavangit ’salakuljetettiin’ asteittain noin neljän kuukauden aikana Soudan satamasta Manner-Kreikkaan ja Lähi-Itään sotavankeuteen  kostonhaluisten kreetalaisten mieliharmiksi.

 

 

Amatööri biisiään metsästämässä

”Juu, kyllä me ollaan Railan kanssa ajateltu osallistua kurssiin kanssa”, kuulin Merjan sanovan workshopin kokoontumistilaisuudessa. Siis mitä ???

Sunnuntaina laskeutui saarelle toista kertaa kymmenkunta enemmän tai vähemmän amatööriä synnyttämään sitä ”elämänsä laulua”, joka oli odotellut ehkä jo pidemmän aikaa mielen syövereissä ulospääsyään. Ja minä, joka olin juuri kuullut osallistuvani workshopiin. Eikä mielessä ollut yhtään mitään. Minä kun kuvittelin vain mahdollistavani kurssin teknistä toteutusta, jotta muilla olisi työrauha.

Workshop toteutettiin vuosi sitten syksyllä ensimmäisen kerran, ja kuten luotsit silloinkin lupasivat, jokainen osallistuja lähti saarelta kotiin biisi kainalossaan. Tänä vuonna osallistujissa oli mm. pari rakennusalan ammattilaista, kokki, toimittaja, valokuvaaja, näyttelijä ja eläkkeellä oleva opettaja, muutamat omien soittimiensa kanssa.

Maanantai alkoi sanoituksen suunnittelulla. Aloitimme parityöskentelyllä ja parini kuuli ensimmäisenä, ja myös ensimmäisen ajatuksen, tulevan biisin ideasta sekä referoi sen sittemmin koko ryhmälle. Sitten vaan kaikki töihin, tiistaina tekstin piti olla jo syntynyt. Ensimmäinen kynnys!

Oma aiheeni löytyi aika nopeasti ja tekstiä suoltui helpohkosti. Jos kirjoittaa tekstiä “keskiäkäisestä” miehestä, ei aihe heti tule loppuun käsitellyksi. Luotsien ohjeet mielessä, riimitellen, rytmitellen, tiivistellen, sovitellen, yliviivaten, toistellen. Intro, A-osa, väliosa, kertosäe, outro, ja mitä niitä nyt oli.

Tiistaiaamuna sanat ensin luotsien syyniin ja sitten koko porukan klinikka jossa tekstit esiteltiin muille. Vau, mitä lyriikoita ihmiset olivat saaneet aikaiseksi !

Keskiviikkona aloitettiin säveltäminen. Toinen kynnys. Omalta kohdaltani se tarkoitti erinäisiä kummallisia lallatuksia puhelimen sanelimeen matkalla kotiin Vamosista. Tzitzifeen kohdalla oli ensimmäinen ininä purkissa ja ennen Kalivesin mutkia toinen, joka jäi jotenkin korvamadoksi soimaan. Varioin sitä moottoritienosuuden Plataniakseen saakka, eipä se juuri siitä kummennut. Yöksi jäi hautumaan, josko se aamulla ?  Muut työt nappasivat ajan aamusta ja päädyin raakileineni taas luotsin pakeille. Ei voi kuin hattua nostaa sille, miten ammattilaiset saivat piipityksestäni jonkun tolkun ja saimme jopa ensimmäisen äänityksen aikaiseksi josta sitten jatkaisin biisini sävelen kanssa. Miten ihmeessä ihminen onnistuu ”säveltämään” biisin, jota ei itsekään opi?

Torstain vapaapäivä ei juuri helpotusta tuonut, ei pysynyt sävel päässäni, ei. Perjantaina viilattiin taas porukalla ja ryhmä kuuli toistensa tuotokset ensimmäisen kerran. Olipa upeita juttuja kehittymässä. Biisit äänitettiin säestettyinä ja taas kämpille harjoittelemaan. Lauantaina sitten matinea jossa kaikkien biisit esitetään. Vielä siis kolmaskin kynnys ylitettävänä ! Aika pahasti olin epämukavuusalueelle päätynyt, näinköhän tästä edes hengissä selviää?

Lauantaina aamupäivällä tehtiin loppuviilauksia ja iltapäivällä matinea upeassa vanhassa koulussa. Ulkopuolisia kuulijoita osui paikalle tusinan verran, mistä lie asiasta kuulleet ?

Yhdeksän uutta biisiä sai ensiesityksensä, yhdeksän hyvin erilaista biisiä. Lauluja tuskasta, kaipuusta, lauluja rakkaista ihmisistä jos muistakin, laulu moottoripyöräilyn ihanuudesta, laulu syntymättömälle, laulu puista ja siitä mikä puu olisin, jos… Lyhyesti lauluja toiveista ja eletystä elämästä.

Kurssin läpi meitä lempeästi ja päättäväisesti luotsanneet Tuija Rantalainen ja Heikki Salo ovat mestareita, myös opettajina. He saivat kaivettua, kannustettua, kutiteltua ulos meidän sekalaisesta joukkiosta upeita juttuja. Suurensuuri kiitos ja vielä häiveenä –  perisuomalaisittain – anteeksi 🙂

Tätä kirjoittaessani on taas sunnuntai, kuuntelen viereisen ortodoksikirkon palvelusta ja pappien jollotusta. Mietin josko ensi kerralla voisi vaan jollotella proosaa kuten nuo juuri kuulemani papit ? Siis mitä ??? Ensi kerralla ??

Tämä kurssi saa jatkoa taas ensi syksynä, pysykää kuulolla !

Rikoksen jäljillä 1.-8.5.2019

Tämä kurssi on sinua varten. Viikon aikana keräät kirjoittajan työkalupakin, kirjoitat alkuja, loppuja ja keskikohtia, tutustut rikoskirjallisuuden eri lajeihin ja kokeilet eri tyylejä, kirjoitat yksin ja yhdessä toisen kirjoittajan kanssa, tutustut toisten teksteihin ja saat omistasi palautetta. Aamupäivät opiskelemme, iltapäivät kirjoitamme. Tule kurssille ja tee täydellinen rikos tietokoneella!

Kurssin vetäjä, kirjailija Eppu Nuotio on kirjoittamisen moniottelija, jonka kirjalliseen tuotantoon kuuluu yli seitsemänkymmenen kirjan lisäksi näytelmiä, musikaaleja, oopperoita, tv-ohjelmien käsikirjoituksia, lauluntekstejä, runoja, jatkokertomuksia, kuunnelmia, kolumneja, lehtijuttuja, musiikkisatuja. Lisäksi Nuotio on opettanut sanataidetta ja kouluttanut kirjoittajia sekä Suomessa että nykyisessä kotimaassaan Saksassa 2000-luvun alusta saakka. Hän kertoo haluavansa lietsoa kirjoittajia näkemään tekstin mahdollisuudet,”jollei tule kirjaa voi tulla loistava jatkokertomus, jollei jatkokertomusta saattaa tulla mahtava kuunnelma”.

Tärkeä osa viikkoa on tutustuminen kreetalaiseen kulttuuriin ja historiaan. Kreetan lumoavan kaunis saari tarjoaakin kurssille elämykselliset ja inspiroivat puitteet. Teemme mielenkiintoisia retkiä saaren kauneimpiin kohteisiin, nautimme hyvästä ruoasta ja juomasta. Oppaanamme toimii legendaarinen Merja Tuominen-Gialitaki, pitkään Kreetalla asunut matkailuyrittäjä ja kirjailija.

https://tampereenkesayliopisto.fi/koulutus/rikoksen-jaljilla-kirjoittajakurssi-kreetalla

15.-22.5.2019 Viikko oppien kreikan kieltä!

 

Kreikan kieltä juuri siinä oikeassa ympäristössä eli Kreetalla!

Aika ja paikka: 15-22.5.2019 Kreikka, Kreetan saari, Vamosin kylä

Kohderyhmä: Elävästä kreikan kielestä kiinnostuneet. Kaksi tasoryhmää, kysy tarkemmin opettajalta. Alkeet ja jatko.

Järjestäjä: Kreetan Maku Oy

Lisätietoja raila@kreetanmaku.fi

Kielenopettaja: Soile Hartikainen, soile.hartikainen@diginia.fi

 

Kouluttajat:

  • kielenopettajana toimii Soile Hartikainen.
  • Matkanjärjestäjänä ja oppaana kreetalaiseen ruokakulttuuriin, elämään ja luontoon on VTM, tietokirjailija, matkailuyrittäjä Merja Tuominen-Gialitaki.
  • Kurssipaikan kreetalaisina  isäntinä toimivat  Nikos ja Lola Frantzeskakis.

 

Tavoite ja lähtökohdat: Opetus rakentuu oppitunneista 5 x 1,5 t, harjoituksista, luennoista ja retkeilystä aidossa kreetalaisessa ympäristössä ja kulttuurissa. Kielenopiskelun lomassa tutustutaan kreetalaiseen kulttuuriin yleensä sekä ruokakulttuuriin yrteistä oliiveihin ja tehdään retkiä Vamosin maaseutukylän ympäristöön. Vamos on Kreetan maaseutumatkailun helmi, sen tunnetuin ja vanhin kohde, joka tarjoaa useamman yrittäjän voimin monenlaista koettavaa.

Toukokuussa Kreetan luonto on vielä vihreä, kevät kääntyy kesäksi. Lämpö alkaa helliä, merivesi on jo lämmennyt, mutta kuuma kausi ei vielä ole alkanut. Hektisin turistisesonki antaa vielä odottaa itseään, mutta kaikki matkailupalvelut ovat jo toiminnassa. Monen mielestä toukokuu on se paras kuukausi vierailla saarella.

Ilmoittautuminen:  merja@kreetanmaku.fi

Lisätietoja matkakohteesta: https://kreetanmaku.fi/matkakohteet/

 

Viikon alustava ohjelma

Keskiviikkona 15.5. 2019

Noudamme ryhmän Hanian lentokentältä lennon laskeuduttua noin klo 11.00 ja kuljetamme Vamosin kylään. Majoittuminen Fabrika Farmille tai kylän muihin huoneistoihin.

Klo 13.00 Tervetulolounas Taverna Blumosifi, käydään läpi viikon ohjelma ja opetukseen liittyvät asiat. Lounaan jälkeen tietoa kylästä ja paluu farmille, jossa

klo 18.00 farmin ja sen isäntäperheen esittely

Mahdollisuus yhteiseen, omakustanteiseen illalliseen

Torstaina 16.5.2019

9.00-10.30 oppitunti 1

10.30- 12.00 oppitunti 2

klo 12.15 lähtö retkelle, uimaan ja kaupunkiin, tuulen suunnasta riippuen joko Hanian tai Rethymnonin suuntaan. Matkalla omakustainen lounas. Lyhyt oppitunti: Kielen puhuminen käsimerkein.

 

Perjantaina 17.5. 2019   

9.00-10.30 oppitunti 1

10.30- 12.00 oppitunti 2

12.15 lähtö Dourakisin viinitilalle, hankitaan mukaan omat eväät (esim. oppilaat käyvät kieltä harjoitellen piirakkaostoksilla kylän leipomossa)

18.00 lähtö oliivitarhalle, jossa piknik ja  oppitunti: Kaikki oliivista/oliivitarhasta/oliiviöljystä

 

Lauantaina 18.5.2019

9.00-10.30 oppitunti 1

10.30- 12.00 oppitunti 2

12.15 lähtö retkelle kohti Drakonan kylää ja Dounias-tavernaa.

Paluumatkalla poiketaan uimassa, jos uimareita löytyy .

 

19.5.2019  sunnuntaina on vapaapäivä…

 

Maanantaina  20.5. 2019 

  9.00-10.30 oppitunti 1

10.30- 12.00 oppitunti 2

18.00 Ajios Konstantinos-panijíri/ Kalamitsi Amigdalou

 

Tiistaina 21.5. 2019 

9.00-10.30 oppitunti 1

10.30- 12.00 oppitunti 2

 15.00 Lazy Evening ja lähtöillallinen

 

Keskiviikkona 22.5. 2019

Lähtö lentokentälle klo 9.00.

 

Matkan hinta riippuu siitä, mitä valitset
  • jos jaat makuuhuoneen (tuntemasi henkilön kanssa), silloin hinta on 860 €. Ota huomioon, että huoneiston  toiseen makuuhuoneeseen saattaa myös tulla 1-2 matkalaista.
  • Kun varaat oman huoneen, on hinta 890 €. Huoneiston toiseen makuuhuoneeseen tulee 1-2 matkalaista.
  • Kun varaat pienen huoneiston kokonaan omaan käyttöön, silloin hinta on 990 €.
  • Kun esim. pariskunta jakaa pienen huoneiston, on hint 860 €/hlö.
Majoitus

Majoitumme Vamosin kylän vierastaloissa. Ne ovat joko uusia, varta vasten maaseutumatkailua varten rakennettuja tai sitten vanhasta kauniisti uudistettuja. Kahta samanlaista vierastaloa ei ole, jokaisessa on oma viehätyksensä ja ne sijaitsevat eri puolilla kylää. Voit tutustua tarjontaan tästä. (Tässä on vain muutama, näitä on paljon lisää). Huomaat varmaan, että talot ovat huoneistoja.  Isommissa on kaksi kerrosta, kummassakin oma makkari ja kylppäri. Pienemmissä on yksi makuuhuone. Voit varata itsellesi joko jaetun huoneen tai oman huoneen tai pienen huoneiston. Oleskelutilat, keittiö ja terassit ovat yhteisiä.

HUOM! Voit ehdottaa MATKAvarausta tehdessäsi itseäsi miellyttävää huoneistoa, mutta vahvistamme HUONEvarauksen vasta kun HUONEvarausten kokonaistilanne on selvillä, mikä tarkoittaa noin viikkoa ennen matkaa. Joka tapauksessa lupaamme, että saat sen mistä maksat. Siis jos varaat oman huoneen, saat sen, mutta et välttämättä juuri siitä talosta, josta pyysit.

Matkaan sisältyy
  • koko yllä mainittu matkaohjelma majoituksineen ja kuljetuksineen
  • opetus jommassa kummassa tasoryhmässä
  • ohjelman mukaiset kuljetukset lentokentältä lomakohteeseen ja takaisin
  • suomenkielisen kokeneen oppaan opastukset ja palvelut
  • tulopäivän lounas sekä lähtöillallinen ja Lazy Evening-ohjelma.
Matkaan EI sisälly
  • lentoja. Voit ostaa ne vaikkapa Norwegianilta tai Finnairilta. Edestakaisen lipun hinta vaihtelee myyntipäivän ja varaustilanteen mukaan. Huomaa, että erityisesti Norwegianin edulliset keskiviikkolennot sopivat viikon ohjelmaan ellet sitten halua ylimääräisiä lomapäivä ennen tai jälkeen kieliviikon. Norwegianin lennot kesälle 2019 ovat jo myynnissä ja ne kannattaa ostaa niin nopeasti kuin mahdollista, hinnat tapaavat nousta kun matka lähenee…
  • matkavakuutuksia, mutta suosittelemme niiden ottamista aina.
Kiinnostuitko? Toimi näin:

Tutustu matkaehtoihin  ja varaa paikkasi ajoissa! Emme peri ennakkomaksuja emmekä toimistokuluja.

Seuraavaksi
  • ota yhteyttäja kysy onko tilaa
  • varaa sitten lennot ja kerro meille lentoaikataulusi ja haluamasi majoitusmuoto
  • saat varausvahvistuksen
  • saat matkaasi koskevat tiedot mailiisi noin 2 vk ennen matkaa
Hienoa!

 

Kesämietteitä

Kevään savotta Kreetalla on takanapäin; paljon uusia elämyksiä ja tutustumista terveydenhuoltoon, jälkimmäistä vähän liiankin kanssa. Onneksemme kesä on jatkunut kotisuomessakin ja henkiset akut latautuvat täälläkin aurinkoenergialla.

Maaliskuussa pääsimme haastattelemaan Kreetan lähihistorian erinomaisesti tuntevaa kirjailija Zanudakisia, hänen tiedoillaan täydentyi kuva Kreetasta toisen maailmansodan ja sisällissodan ajalta, kreetalaisen kertomana. Näistä Kim mielellään kertoilee teille ”sotaretkipäivinään”.

Huhtikuun uutuus oli valokuvauskurssi joka onnistui erinomaisesti, kevät 2019 tuo jatkoa sille, tällä kertaa Muurlan Opiston kautta. Valokuvausryhmän kanssa samaan aikaan tutustui Vamosissa pieni porukka villiruokaan ja teimme muutamana päivänä yhteisiä retkiä, mukavaa  ”kulttuurivaihtoa” silläkin tavalla.

Ruumiinkulttuuriin keskityimme yhden ihanan pilatesviikon verran, ihanan Mimmi Koukkarin opastuksella. Tällä viikolla pääsimme myös tutustumaan Rethimnonin sairaalan ensiapupoliklinikkaan. Yksi sijoiltaan mennyt sormi siellä sai nopean ensiavun, sydänoireet astuivat kuvaan vasta kun potilas ja sen saattaja näkivät lääkärin. Kun kyselin jatkohoito-ohjeita minulle kerrottiin vain lääkärin pitkistä silmäripsistä. Niin, eikä se  sormi pilateksessa sijoiltaan mennyt, vaan rotkovaelluksen kompuroinnissa.

Elämänkerran kirjoittamisen saloihin tutustui runsas joukko jo hyväksi havaitun kaavan mukaan – Kreetan rauhaa, hyvää ruokaa ja Taija Tuomisen (Hämeen kesäyliopisto) taitavasti ja innostavasti luotsaama kurssi. Sillä viikolla puolestaan tuli tutuksi Kapaki Klinikka Haniassa. Kynnyksen aiheuttama kompastus yölliselle kulkijalle johti klinikkavierailuun. Klinikka osoittautui hyvin toimivaksi; hoito erinomaista, samoin ruoka (vrt. suomalaiset sairaalat), yhden hengen huone, Wi-Fi, etc. Vierailijana nousin portaat aina kävellen kolmanteen kerrokseen, näin pääsi myös kurkistelemaan kakkoskerroksen synnytysosaston vauvalan ikkunoista pikkuruisia ihka uusia kreetalaisia.

Toukokuun villiyrttikurssi sujui rutiinilla, vain kaksi samannimistä – tai lähes  –  ilmoittautunutta aiheutti hetken hieman hämmennystä. Varausvaiheessa kun oli kirjurilta unohtunut se yksi kirjain, niin oma järjenjuoksu ei meinannut toimia kun aiemmin tyttärineen ilmoittautuneella ei yhtäkkiä ollutkaan tytärtä. Että mitä ! No tottahan se selvisi. Ja selvisi sekin että yhdelläkin kirjaimella on suuri merkitys. Yksi pieni haaveri tällekin viikolle mahtui; nyrjähtänyt nilkka, jonka ”kotiinkuljetus” farmille sujui ratkiriemukkaasti pizzataksilla ja pizzojen kera. Kreetalla kun apua pyydetään niin sitä myös pruukataan antaa. Nilkka elpyi joko omia aikojaan tai rosmariiniuutteen avulla.

Toukokuun ”vapaalla” viikolla toteutimme Pahneksen (2453m) valloituksen, se oli ollut haaveissa jo pitkään, ärsyttävän lähelle olin aiemminkin päässyt, nyt tuli sopiva hetki. Siitä ja osan porukkaa suorittamasta ”alamäkivaelluksesta” on kertomukset aiemmissa blogeissamme, luepa sieltä lisää. Loistava ohjelmanumero myös tuleville kursseille, katsotaan minkä viikon ohjelmaan se aikanaan päätyy. Toinen kokonaan uusi reitti oli myös blogissamme aiemmin kerrottu vaellus Agios Joanniksesta alas Agios Pavlosiin. Tulipan löydettyä omat rajat  – lähinnä kuumuuden suhteen!

Kevään viimeisenä kurssina kielikurssilaiset valloittivat House Kastrin kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Opiskelujen ja normiretkien lisäksi viikon erikoisuutena oli tähti-ilta Ahatsikiassa, vuorilla Apokoronasista etelään, ohi Vafeksen. Hyvää ruokaa ja tähtimytologiaa kirkon pihalla. Auringon laskeuduttua hanialainen tähtiharrastaja ja hänen 60kg painava 12 tuumainen kaukoputkensa mahdollistivat uskomattoman upean tutustumisen tähtitaivaan kuvioihin ja tarinoihin. Onnistuimme pongaamaan jopa ISS-satelliitin ja pari kaukaista galaksiakin. Ihan huikeaa! Viikon ikävä tapaturma oli kompastumisen seurauksena katkennut sääriluu, ehdottomasti ikävin luku kevään sairaskertomuksissa. Toisin kuin kevään aiemmat tapaturmat, tämä vaati erikoisjärjestelyjä myös kotiinkuljetuksen osalta. Täytyy antaa tunnustusta niin Vittorakis Klinikalle Plataniaksessa kuin Kapaki Klinikalle Haniassa heidän nopeista ja asiantuntevista toimistaan. Kapakis klinikka hoiti esimerkillisesti myös kotiinkuljetusjärjestelyt SOS-palvelun kautta. Vakuutukset kannattaa siis pitää ajantasalla. Kevätkausi oli aivan poikkeuksellinen näiden tapaturmien kanssa, mutta oppipahan ainakin miten toimitaan. Niin julkinen kuin tuo yksityinenkin puoli näyttää toimivan hyvin.

Syksyä kohden tässä jo kurkotetaan kuitenkin. Olettehan huomanneet kaikki meidän ihanat kurssit syksyllä!

Syyskuukin alkaa uutuuksilla; kaksi huikeaa viinimatkaa joista jälkimmäinen on täynnä, mutta ensimmäiselle vielä mahtuu mukaan. Lähtekääpä kanssamme pilottimatkalle Dionysoksen jalanjäljille. Upeiden viinitilojen lisäksi elämyksiä ruuan parissa sekä saareen tutustumista laajemmaltikin. Viiniäkin pääset polkemaan! Syyskuun kaksi viimeistä viikkoa mennään Vamosissa musiikin ehdoilla; Heikki Salon Pro-leiri ammattilaisille ja Heikin ja Tuija Rantalaisen ”Elämäsi laulu”- workshop tarjoavat opastusta biisintekemisen kiehtovaan maailmaan. Syyskuun viimeisellä viikolla on House Kastrissa taas tarjolla mannaa niin sielulle kuin ruumillekin Merja Rosenholmin hathajooga-kurssilla. Sinne ilmoittautuminen (Hämeen kesäyliopisto) päättyy muutaman päivän kuluttua joten on todella aika toimia pikaisesti.

Lokakuu alkaa sotaisimmissa tunnelmissa kun Kim luotsaa muutaman päivän retkellä porukan Kreetan tapahtumiin toisen maailmansodan aikana. Näitä ohjelmia voi toki tilata koko syksyn vaikka muutaman päivän retkenä tai päiväkeikkana, ottakaapa yhteyttä rohkeasti ja kyselkää Kimiltä lisää.

Loput lokakuun kurssimme toteutetaan keskiviikosta keskiviikkoon. 10-17.10 Vamosissa on jo toinen ihana ”Luovuuden herättely” -kurssi, House Kastrissa taas pilatesta ja kehonhuoltoa tarjolla Aira ja Ari Toivolan opastamina. Last but not least; lokakuun huipentuu House Kastrissa Merja Valveen, joogaavan musiikkimaisterin ”Vapauta sielusi ääni”-retriitti 17-24.10. Voisiko talven mukavammin aloittaa kuin tällä, ja kun Kreetalla vielä on lämmintä ja leppeitä iltoja. Ennen kuin saari taas siirtyy talvikauteen talvitoimineen !

Lazy Day’t, viininkorjuu, ja sotaretket päiväohjelmina kannattaa myös tsekata kotisivultamme, vink vink !

Ensi kevään ohjelman julkaisemme myös paikkoin kunhan varmistumme vielä esim. Norwegianin lento-aikatauluista; tulossa kaikkea kivaa, lintubongausta, valokuvausta, villiruokaa uusin ideoin, shindo ja TRE-kurssi, elämänkertaa, dekkarikirjoituskurssi, luovaa kirjoittamista, vatsan hengen hellimistä, pilatesta, ja kielikurssi, noin alkajaisiksi. Pysykää kuulolla ja pitäkää huiveistanne kiinni !

Toivotamme teille kaikille oikein mukavaa kesää, missä siitä sitten nautittekin, toivottavasti tapaamme syksyllä !

Check before you go eli Railan riskiretket etsimässä Agios Pavlosin kirkkoa

Aina pitää löytää jotain uusia polkuja, varsinkin kun vanhoja on tullut taaperrettua useaan otteeseen, tässä tapauksessa tietenkin Kreetan rotkoja ja vaellusreittejä.

Kaverin kaverilta kuulimme että saaren upein reitti hänen mielestään johtaa Agios Joanniksen kylästä Agios Pavlosin kirkolle. “Maisemat ovat henkeäsalpaavat ja reitti kulkee ihanassa havumetsässä valtaosan matkaa”, kertoi tuttavan tuttava, arviolta ikäisemme ja kuntoisemme. Kovasti jäi kutkuttamaan tuo reitti ja tässä päivänä muutamana tuumasta toimeen, evästä reppuun ja vettä riittäväksi arvioitu määrä, aurinkorasvaa, ja menoksi. Mukaan houkuteltiin viattomat naapurit ja vielä ruotsalaisvahvistus joka halusi nähdä ”vähän” saarta.  Matka Plataniaksesta Hanian liepeiltä Hora Sfakionin kautta Anopoliin, josta edelleen Aradenaan ja niin ikään henkeä salpaavan rautaisen sillan yli kohti Agios Joanniksen kylää. Auto parkkiin, vaelluskengät jalkaan, sauva käteen ja παμε (mennään).

Alkumatkan Seloudaan saakka polku kulki suht tasaista maastoa ja oli hyvin merkittyä, oltiin vielä metsävyöhykkeellä, oliivipuut olivat jääneet alemmaksi, lähtökorkeus reitille oli rapiat 730 metriä merenpinnan yläpuolella. Matkanteko oli miellyttävää vaikka lämpötila olikin reippaasti yli kaksikymmentä. Eipä tullut ajoissa ajateltua lämpötilan vaikutusta extreme-kertoimeen kun yleensä polut on loikittu joko aikaisin keväällä tai myöhäissyksystä.

Seloudassa loppui tasanko. Ja siihen näytti loppuvan myös koko saari. Jyrkänteen reunalta kun uskalsi kurkata alaspäin niin olihan siellä polku toki, se lähti viikkaamaan siksakkia alas lähes pystysuorassa maastossa. O-outs! Tuumaustako ja pari upeaa kuvaa! Viisain meistä päätti jättää leikin kesken, ja lähti palailemaan kohti Agios Joannista omaan tahtiinsa, päätyäkseen aikanaan omia teitään Hora Sfakioniin  –  peukalokyydillä. Loppuporukka päätti edetä jälleen. Luulin että olin selättänyt korkeanpaikankammoni Kreetan vuosinani, mutta nyt kyllä tarvittiin einiintaivaallisia voimia apuun, aika paljon perkeleitä leijui ilmassa ennen kuin alkumatkan kurvit oli selvitetty. Jos polku on hädin tuskin metrin levyinen ja siinä vieressä pudotus jonnekin alas (en uskaltanut katsoa tarkemmin minne) niin kyllä oli itseluottamus koetuksella. Ruotsalaisvahvistuksemme vinkui toki myös alas mennessään joten eihän tätä(kään) Suomi-Ruotsi ottelua tultu häviämään. Puoltoista tuntia käveltyämme, meri ja ranta olivat lähentyneet hieman, siis vain hieman. Reidet huusi hoosiannaa, nivelrikkopolvista puhumattakaan ja taukojen määrä senkun lisääntyi, Valokuvaus on muuten hyvä syy pitää taukoja. Tunti lisää ja olimme rannalla. Hiekka oli tulikuumaa eikä varjoa missään mutta jotenkin sitä sai vaatteet riivittyä päältään ja kengät jaloistaan ja aaltoihin vilvoittelemaan. Taivaallisen virkistävää. Tulikuumat kivet sukkiin ja kenkiin, niin kuivuivat nekin siinä uidessamme.

Jokainen tietää miten haasteellista on saada suolaiseen nahkaan viriteltyä uudelleen hikiset vaatteet, ja yrittää olla polttamatta jalkojaan tulikuumassa sannassa. Akrobatiaa käytännössä! Sitten palattiin reitille ja varjoon evästelemään.  Olo tuntui ihan kohtuulliselta. Vaikka mielessä kävikin että kävelemällä suoraan 4-5 km Agia Roumeliin ja siitä laivalla Hora Sfakioniin VOISI päästä helpommalla. No, auto odotteli kuitenkin siellä Agios Joanniksessa. Ei muuta kuin takaisin ylämäkeen, sieltä merenpinnan tasolta siis. Lämpötila oli kohonnut kymmenisen astetta ja tiedossa oli että varjot matkan varrella vähenevät mitä ylemmäksi päästään.

45 minuutta ylämäkeen ja tauko. Siinä vaiheessa oli käynyt itselleni selväksi etten pärjää loppumatkaa ylämäkeen. Onneksi netti tuossa kohti toimi ja tsekkaamaan milloin se viimeinen laiva Agia Roumelista lähteekään Hora Sfakioniin? Porukka jakaantui kahtia, sain seurakseni ruotsalaisvahvistuksen ja urhot urheat lähtivät kaksin paarustamaan ylämäkeen. Ehdotin josko kaikki palattaisiin laivalla ja haettaisiin auto taksilla myöhemmin. Ei sopinut. 45 minuuttia vaellusta takaisin ja oltiin taas Agios Pavlosin kirkon kohdalla. Siitä lähtien matka olikin melkoista eloonjäämistaistelua, lämpötila varjossa 37 ja varjoa löytyi noin vartin välein. Juotava alkoi vähetä eikä tiukka aikataulu juurikaan keventänyt askelta. Välillä mukavaa kuljettavaa polkua, välillä upottavaa kuumana hehkuvaa hiekkaa. Juuri kun olin päättänyt käydä seuraavassa poukamassa uittamassa pääni meressä  –  hattu kun oli jäänyt autoon sinne ylös  –  tein reippaan kuperkeikan kiviseen maastoon, kuumaan sellaiseen. Kun makaat rähmälläsi tulikuumassa maassa ja yrität siitä täytetyn puuman ketteryydellä päästä ylös niin ei ollut itku kaukana. Vaurioita ei tullut sen kummemmin tarkistettua. Hiekat veks ja menoksi taas. Viimeinen kilometri taisi mennä otsanahkaa rypistämällä. Laiva näkyi ja reitti tasaantui lopulta ihan kaduksi. Vartti aikaa laivan lähtöön! Ohjeistin ruotsittaren ostamaan vettä ja oluet ja lähdin itse etsimään lipputoimistoa. Löytyi ja litterat käsissä laukkaamaan kohti laivaa. No ehkä laukkaaminen oli vähän liioittelua, tai paljon.

Laivassa ensimmäinen mahdollinen istumapaikka sopi meille mainiosti, peffat penkkiin, litra vettä hujahti lähes yhdellä kulauksella, oluetkin siihen perään. Vasta sitten aloin ihmetellä kanssamatkustajien ilmeitä kun tuijottivat polviani. No juu, eihän ne kauniit olleet. Raapamat olivat valuneet verta rutkasti pitkin sääriä ja nivelrikkoiset polvet aika pahasti turvoksissa muutenkin. Muutama pysähtyi onnittelemaan suorituksesta ja sitkeydestä. En jaksanut selittää ettemme olleet Samarian kävijöitä kuten he vaan jotain PALJON SUUREMPAA seikkailua, eloonjäämistaistelua helteisessä autiomaassa ! Viesti laivalta ylämäkeen lähteneille urhoille, autolla olivat, hengissä hekin, nippanappa.  Laivamatkalta katsottuna tuntui käsittämättömältä että siinä rinteessä oli jossain polku jonka olimme juuri tarponeet alas. Voittajaolo oli koko porukalla kun lähdimme Hora Sfakionista ajelemaan kohti Plataniasta. Ottaen huomioon että ryhmän keski-ikä pyöri tuossa kuudessakympissä, niin suoritusta ei voi pitää vähäisenä. Vähättelijät tehköön saman reitin tuossa lämpötilassa, jutellaan sitten lisää!

Ja kyllä; teen sen joskus uudelleen, kun on parikymmentä astetta vähemmän lämmintä, eikä kiire mihinkään ! Ja kyllä; reitti kulki ihanassa havupuumetsikössä  –  valtaosan ! Ja kyllä, henkeä salpasivat maisemat, kuten myös polku ! Ehkä jo ensi kerralla katson hieman tarkemmin vaelluskarttaa, ennenkuin lähden reissuun. Tai maaston korkeuskäyrää ! Tai edes lämpömittaria! Tehkää te samoin 😊.

Tässä linkki reittiin.