fbpx

Esaun rokkaa vai linssikeittoa?

Keittiön pöydällä on muutaman päivän lojunut pari kreikankielistä kirjaa, Septuaginta ja Aglaia Kremézin Sintages kai istories gia mageires me anisihies/Reseptejä ja tarinoita rauhattomille kokeille. Olen etsinyt Septuagintasta (se on kreikankielinen Vanha Testamentti) kohdan, jossa Esau myy esikoisoikeutensa Jaakobille lautasellisesta rokkaa (vanha käännös). Uudempi suomenkielinen käännös puhuu papukeitosta, mutta kreikankielinen mainitsee sanan φακου, linssit. ”Sitten Jaakob antoi hänelle leipää ja papukeittoa, ja Esau söi ja joi, nousi ja meni tiehensä”. (I. Moos.25:27-34)

Linssit ovat olleet ihmisravintoa jo 11 000 vuotta Lähi-Idässä. Pavut saapuivat Eurooppaan vasta viitisen sataa vuotta sitten Kolumbuksen löytöretkien myötä Uudesta Maailmasta.  Linssillä on tosin Suomen kielessä monta muutakin nimeä, mm. virvilä, kylvövirvilä ja rokkalinssi. Hm. Härkäpapu ja kikherne ovat nekin olleet Välimeren kansojen ravintoa jo ainakin 8000 vuotta.

Kremézi kertoo kirjassaan palkokasvien keskeisestä merkityksestä roomalaisessa keittiössä. Hän manitsee, että roomalaisilla oli sanonta, jonka mukaan viisaan viisaus tulee esiin silloin, kun pitää maustaa linssisoppa. Kohtuus on viisautta. Palkokasvit olivat niin tavallista ruokaa, että niiden mukaan on nimetty kolme suurta roomalaista sukua. Lentulliukset ovat saaneet nimensä linsseistä (lentils), Fabius härkäpavusta (Vicia faba) ja Cicero tietenkin kikherneestä, cicer.

Linssisoppaa

Keitin tammikuun kunniaksi linssikeittoa kunnon kreetalaisen reseptin mukaan, sen saman, joka on aina koonnut meidän perheemme yhteen. Se oli lasten suosikki, jota valmistettiin ainakin joka toinen viikko. Kun muutimme Suomeen, oli toisella tyttärelläni tapana koulun jälkeen tuoda kavereitaan meille linssikeitolle. Kreetalle jäänyt lasten isä ihmettelee vieläkin, miten me kehtaamme sunnuntairuuaksi laittaa linssikeittoa, paastopäivänähän sitä syödään! Hänen maailmassaan se tarkoittaa keskiviikkoa tai perjantaita. Sunnuntaina kuuluu olla lihaa pöydässä.

Pussissa oli 400 grammaa kuorellisia ruskeanvihreitä linssejä. Vain kuorelliset käyvät tähän keittoon, eivät siis punaiset tai keltaiset, sillä ne on kuorittu. Huuhtelin linssit, kiehautin ja kaadoin keitinveden pois. Teen tämän nykyään vähentääkseni huonosti imeytyvän raudan määrää ja säästääkseni vatsaani.

Pilkoin kattilan pohjalle pari sipulia karkeiksi paloiksi ja haudutin niitä reippaassa määrässä öljyä. Se tekee niistä sulavampia ja muistan miten kälyni Anna tapasi sanoa, että linssisopan ja muidenkin papuruokien onnistuminen riippuu öljyn määrästä.

Kun sipulit olivat juuri ja juuri kuullottuneet, laskin lämpöä ja lisäsin tomaattimurskan. Annoin tomaatin ja sipulin tutustua toinen toisiinsa muutaman minuutin ajan ennen kuin lisäsin vettä, jolla oli jo huuhdellut tomaattimurskapurkin ja oliiviöljymitan. Kun neste kiehui, lisäsin porkkanat, laakerinlehdet ja ison valkosipulin kynnen sekä linssit. Kun kattilassa oli hyvä meno, sammutin lämmön, painoin kannen päälle ja ´unohdin´ kattilan hellalle noin puoleksi tunniksi.  Kun palasin, oli neste imeytynyt hyvin. Lisäsin kupillisen vettä, sekoitin ja suolasin keiton.

Kreetalaisilla on tapana terävöittää makua lisäämällä joko lautaselle tai kattilaan tilkka punaviinietikkaa. Minulle riittää 1-2 rkl tähän määrään. Viinietikalla on monia hyviä terveysvaikutuksia ja sen happamuus on tässä hyvä lisä.  Jos haluat vaihtelua linssikeittoon, lisää joukkoon reilusti tuoksuvaa vastahakattua tilliä! Koko keittiösi tuoksuu kesälle. Tai laita valkosipulin sijaan kattilaan pitkä nauha mehukasta appelsiininkuorta. Leikkaa se vaikka perunakuorimaveitsellä ohuelti, ei valkoista maltoa mukaan.

Näistä saat ison kattilallisen höyryävää keittoa 4-6 hengelle kylmänä talvipäivänä

  • 400 g linssejä, huudellaan ja annetaan liota vartin tai enemmän, lyhentää kypsymisiaikaa
  • 2 sipulia
  • 1-3 dl tomaattimurskaa
  • porkkana tikkuina tai lantteina
  • ½ dl oliiviöljyä
  • laakerinlehtiä
  • valkosipulia
  • suolaa
  • punaviinietikkaa
  • vettä

Kreetalaiset syövät keiton usein niin, että lohkaisevat kunnon palan fetaa keskelle keittoa. Toiset nauttivat sen leivän tai ohrakorpun kera. Jos ei tarvitse miettiä painorajoituksia, voit ihan hyvin paahtaa leipää ja kastaa sitä lautaselle, jossa on hyvää oliiviöljyä ja paljon silputtua tilliä tai valkosipulia.

Tämä ei ole vähähiilarinen ruoka (100 grammassa liottamattomia linssejä on peräti 45 g hiilareita), mutta kun siitäkin määrästä tulee kolme lautasellista, voisin arvioida, että yhdessä kunnon lautasellisessa keittoa on noin 15 – 20 hiilaria. Ja siinä valkoisessa leivässä niitä on lisää, jos sitä paahdat!

Jos haluat keitostasi enemmän Esaun aikaisen, jätä pois tomaatti, korvaa sipuli purjolla ja mausta jeeralla, roomankuminalla. Keitto on vegaani, siinä ei ole gluteenia, se on maidoton, siinä on paljon kasviproteiineja ja se näine ominaisuuksineen keikkuu aivan nykyisen terveellisen kasvisruokabuumin aallonharjalla.

Saatat myös tykkää seuraavista

Kommentointi

Your email address will not be published. Required fields are marked *