Hyvän Sydämen luostarissa

 

Kera Kardiótisa/ Panajiá Kera oli varhaisimpina Kreetan-vuosinani usein pysähdyspaikkani matkalla Lasíthin ylätasangolle. Ensimmäisellä käynnilläni 1985 muistan etsineeni vessaa. Tiesin, että jossain se on, ja availin ovia. Erään ruskeaksi maalatun metallioven päällä oli risti. Ovi oli tiukassa, mutta antoi lopulta periksi. Ei sen takana vessaa ollut vaan piilossa ollut cocacola-automaatti! Se toimi ja sain pullon juotavaa, mutta asia huvitti minua niin paljon, että otin valokuvan. Samassa paikalle tuli nunna, joka hyvin vihaisesti komensi minut pois automaatilta ja lukitsi oven. En vieläkään tiedä keitä varten automaatti oli, mutta pari vuotta myöhemmin se oli kadonnut.

Luostarin löytää itäpäästä saarta Lasithia ympäröivien Diktivuorten länsireunalta noin 50 km Iraklionista. Joko poikkeat päätieltä Hersonisosin risteyksessä ja lähdet sisämaahan tai sitten nouset Mallian rampista ensin ylös Mohoksen kylään. Siellä Goniesin kylän laidalla oliivitarhoissa tiet yhtyvät ja jatkavat nousuaan Krasin kylän ohitse kunnes Keran luostari jää rinteelle tien sivuun.  Se on pieni varsinkin jylhien vuorten rinnalla, rakennukset ovat pieniä mutta harmonisia, alueen kellanpunaisena hohtavasta kalkkikivestä ja tiilestä tehtyjä. Ihan vain näköalojen takia kannattaa paikassa poiketa, istahtaa hetkeksi kivipenkille sypressien juurelle kukkien ja solisevan veden rauhoitettavaksi. Jos turistibussit ovat tyhjentäneet lastinsa luostariin, ei rauhasta voi hetkeen puhua, mutta onneksi busseilla on kiire jatkaa matkaa ja rauha palautuu.

Kera on muunnos sanasta kirá, mikä tarkoittaa rouvaa ja viittaa siis Neitsyt Mariaan. Ihan koko nimi Kera Kardiótissa tarkoittaa Hyvän Sydämen Neitsyttä. Nimikkoikonissa neitsyt pitelee Jeesus-vauvaa sydämensä edessä. Luostari on rakennettu vuoden 921 jälkeen, mutta viimeistään 1200-luvun alussa. Tiedetään, että sen freskot on maalattu 1300-1400-luvulla.

Onnistuimme tulemaan niin ettei paikalla ollut muita. Paikan valtiaana esiintyi isokokoinen stressaantunut nunna, joka piti huolen siitä että varmasti maksoimme sisäänpääsystä, että puheäänemme olivat hiljaisia emmekä ottaneet valokuvia.  Hän papatti taukoja pitämättä luostarin tarinan, joka on samanlainen kuin monen muunkin kappelin tai luostarin: ensin ihmeitä tekevän pensaassa riippuneen ikonin löysi paimen, joka rakensi sille kappelin. Sitten se syystä tai toisesta vietiin muualle kolme kertaa, tässä tapauksessa Konstantinopoliin (nyk. Istanbul), josta se aina palasi takaisin. Viimeisellä kerralla palatessaan sillä oli mukana ketjut, joilla se piti sidottaman ikonostaasiin. Nekin ovat ihmeitä tekevät. Ketjut riippuvat ikonostaasin vieressä seinällä ja nunna halusi minun koettelevan niitä ylleni. Arvelin hiljaa mielessäni hätähätäisesti pakotetun ripustamisen ennemminkin kuluttavan ketjujen voimia, jollakulla toisella saattaisi olla niille parempaakin käyttöä ja kieltäydyin nunnan mieliharmiksi. Siinä samassa nunnan taskussa ollut vanha nokialainen puhelin pärähti kovaäänisesti soimaan. Tunnussävelenä oli liturgia, mikäpä muukaan. Nunna kääntyi ja poistui asioilleen, me saimme vartioimatta kulkea kirkossa ja pihalla.

Tosiasiassa ihka oikeita Hyvän Sydämen ikoneita on kaksi. Vanhemman ryösti venetsialainen viinikauppias vuonna 1498 ja vei sen Roomaan, jossa se on nykyään Chiesa San Alfonsossa. Se on Hyvän Sydämen sisarkunnan nimikkoikoni. Sitä korvaamaan maalattiin uusi vuonna 1735, mutta sekin varastettiin viimeksi 1980-luvulla. Se löytyi Iraklionista ja palautettiin juhlavassa arkipiispan johtamassa kulkueessa takaisin.

Luostari on hyvin hoidettu ja sisäänpääsymaksut menevät hyvään käyttöön. Parissa pienessä huoneessa pihan laidalla on arvokkaita kirkollisia vaatteita esillä. Näissä huoneissa toimi turkkilaisaikana (1669-1898)  nk. keskiyön koulu. Kun kansanopetus ja oman kielen opettaminen oli kielletty, opittiin salaa. Keskiyöllä aikuiset ja lapset saapuivat koulunpenkille hankkimaan tarpeellisia kansalaistaitoja, kuten vallankumousta. Lastenlaulu kertoo samasta asiasta näin:

Φεγγαράκι μου λαμπρό
φέγγε μου να περπατώ
να πηγαίνω στο σχολειό,
να μαθαίνω γράμματα,
γράμματα, σπουδάγματα,
του Θεού τα πράγματα.

Kuu kirkas

valaise polkuni

että näen kulkea kouluun

oppimaan kirjaimet

kirjaimet ja luvut

ja Jumalan asiat

 

Useat luostarit olivat salaa isänmaallisia ja niissä kokoontuivat usein myös alueen vallankumouskomiteat suunnittelemaan turkkilaisten vääräuskoisten syrjäyttämistä.  Luostarin toimii nykyisin nunnaluostarina ja sen panijiriä eli pyhimysjuhlaa eli ristisaattoa eli prasniekkaa vietetään 8. syyskuuta.

Saatat myös tykkää seuraavista

Kommentointi

Your email address will not be published. Required fields are marked *