fbpx

Kaalikääryleet ja sulttaanitar Valide

Tämä on tositarina siitä miten pikkutytöstä tuli vaikutusvaltainen nainen, miten ortodoksitytöstä tuli islaminuskoinen, miten kreetalaisesta maalaispapin tyttärestä tuli ottomaanivaltakunnan mahtavin nainen.

Ottomaanit tulevat

Evmania Voria syntyi vuonna 1642 Mylopotamoksen alueella Retimnon läänissä. Venetsialaisaikaa oli vielä vähän jäljellä. Saaren linnoituksia parannettiin ja pelättiin ottomaanien valmistelevan hyökkäystä Kreetalle aikomuksenaan katkaista venetsialaisten kauppareitit Välimerellä. Kesäkuun 13.päivänä 1645 Haniasta länteen sijaitsevan Aj Thodorin saaren läheisyyteen purjehti 450 laivan ja 50 000 miehen ottomaanilaivasto.
Aj Thodorin linnake joutui jo ensimmäisten tuntien aikana turkkilaisten ruokalistalle. Sen päällikkö ei 70 asemiehensä voimalla kyennyt linnoitusta puolustamaan, joten hän avasi portit ja teeskenteli antautuvansa. Kun turkkilaisia oli sisällä mojova määrä, räjäyttivät puolustajat ruutikellarin niin, että linnoitus lensi ilmaan tappaen sekä puolustajia että hyökkääjiä.
Seuraavaksi ottomaanit hyökkäsivät Hanian kimppuun, mutta se pisti hanakasti vastaan ja turkkilaisten tappiot olivat suuret. Kaupunkia puolusti vajaat 1800 miestä ja se antautui 22. elokuuta. Muutamat henkiin jääneet sotilaat samoin kuin kaikki kynnelle kykenevät pakenivat Súdan satamaan ja sieltä eteenpäin. Kaupunkiin jääneet vietiin orjamarkkinoille, kaupunki sen hautausmaita myöten ryöstettiin, kirkot ja luostarit poltettiin.

Retimnon valloitetaan

Seuraavan vuoden syyskuussa ottomaanit lähestyivät Retimnoa, jota puolusti vain kourallinen sotilaita. Kaupunkia johtanut venetsialainen rehtori lähetti monta laivallista naisia ja lapsia (todennäköisesti vain venetsialaisia) turvaan Candiaan (Iraklion), mutta siellä heitä ei otettu vastaan, sillä saarella oli puhjennut rutto ja pelättiin epidemiaa. He kiersivät laivoillaan saarelta saarelle etsien turvaa, jota ei mistään löytynyt.
Retimnon puolustajat antautuivat 1646 marraskuussa. Keväällä 1648 koko Kreeta Candiaa lukuunottamatta oli turkkilaisten hallussa. Nämä asettivat kovat verot kreetalaisille, joiden kylät ja ansiomahdollisuudet oli tuhottu. Aikalaisten merkinnät kertovat, miten vaimot ja lapset ryöstettiin orjiksi ja miten miehet joko katosivat, tappoivat itsensä tai kääntyivät muslimeiksi säästääkseen nahkansa.

Tytöt haaremiin, pojat janitsaareiksi

Tällainen oli siis maailma Evmanian lapsuudessa. Emme tiedä miten mylopotamolainen pikkulikka päätyi sulttaanin hoviin, mutta arveluja voidaan esittää. Maantietä ei ollut Retimnon ja Candian välillä, meritse kuljettiin. Milopotamoksen laakso on rehevää ja viljavaa, siellä oli runsaasti kyliä ja kirkkoja ja siksi paljon ryöstettävää. Ehkä äitikin ryöstettiin, ehkä lapsi oli kaunis ja kiinnitti turkkilaisten huomion. Käytäntö oli, että ryöstetyt pojat joutuivat janitsaarikoulutukseen. Siitä selvinneistä tuli usein julmia ja pelättyjä sotilaita. Miehet vietiin laivoihin soutuorjiksi. Naiset ja tytöt kauneimmasta päästä vietiin haaremeihin, joita oli jokaisella isolla ja pienellä päälliköllä. Lapsenryöstöjä pidettiin ottomaanikauden pahimpana vitsauksena eivätkä ne rajoittuneet vain turkkilaiskauden alkuun vaan ne olivat tavallisia vielä 1800-luvullakin.

Kreetalta Topkapiin

Evmanian kerrotaan olleen viisivuotias ryöstähetkellä. Hänet kuljetettiin monen muun ryöstetyn lapsen ohella Konstantinopoliin (nyk. Istanbul) ja siellä vielä sulttaanin haaremiin kasvatettavaksi. Miksi Evmania päätyi sulttaanin haaremiin eikä alempien päälliköiden, on epäselvää, mutta kreikkalaiset historian harrastajat epäilevät syyn olleen joko tytön kauneudessa tai hyvässä käytöksessä.
Evmanian turkkilaiseksi nimeksi tuli Emetullah Rabia Gülnûş Sultanín. Hän sai Topkapissa hyvän kasvatuksen, hänet kastettiin muslimiksi ja kerrotaan, että hän herätti jo varhain kasvinkumppaninsa ja tulevan sulttaani Mehmet IV:n huomion. Mehmet otti hänet lempivaimokseen ja mukaan metsästysretkille ja myös sotaretkelle, kestiväthän ne vuosia. Mukana seurasi iso osa hovia, mm. sulttaanin äiti, sisaret palveluskuntineen sekä vanhin, vuonna 1664 syntynyt poika Mustafa (1664-1703). Vaimo ja lapset olivat mukana ainakin Puolan sotaretkillä vuosina 1672-3. Pariskunnan pojista Ahmed (1673-1736) syntyi nykyisen Serbian alueella Mehmet IV:n metsästysretken aikana. Myös Wienin porteille v. 1683 suuntautuneella sotaretkellä sulttaanitar poikineen oli mukana.
Elämä haaremissa oli kovaa, siellä sai pitää puoliaan ja juonia, jotta selvisi hengissä. Validen tiedetään surmanneen tavalla tai toisella sulttaanin suosiosta kilpailleita haaremitanssijoita ja pitäneen huolen, että hänen poikansa nousivat valtaistuimelle.

Validen arvonimi

Molemmista pojista tuli peräjälkeen sulttaaneja, jolloin näiden äiti sai arvonimen Valide. Hän oli valtakunnan korkea-arvoisin nainen, hänellä oli oma talous ja omat tulot, hän naitti tyttärensä korkea-arvoisten upseerien kanssa, vieraili tyttäriensä luona lupia kyselemättä ja vaikutti kulisseissa sekä sisä- että ulkopolitiikkaan. Poikansa Mustafan rinnalla hän oli mukana vierailuilla ja paraateissa ja kerrotaan, että Mustafa huomioi äitiään jatkuvasti julkisesti antamalla tälle komeita lahjoja ja kunnianosoituksia. Alamaiset eivät hänestä pitäneet ja syyksi arvellaan se, että hän viihtyi paremmin Edirnessä kuin Istanbulissa ja halusi koko hovin muuttavan sinne. Edirne (ent. Adrianopolis) sijaitsee Balkanilla Evrosjoen varrella muutaman kilometrin päässä Kreikan rajasta.
Mustafa kuoli 39-vuotiaana vuonna 1703. Valide hoiteli toisen poikansa Ahmedin valtaistuimelle ja toimi edelleen vahvasti kulisseissa. Ahmed antoi hallituskautensa alussa äitinsä asua Edirnessä juuri tämän epäsuosion takia, mutta salli tämän myöhemmin asettua Konstantinopoliin (Istanbul) ja teki tästä jopa neuvonantajansa.

Kaarle XII ja kaalikääryleet


Kaarle XII oli samoihin aikoihin hävinnyt Pultavan taistelun 1709 Venäjää vastaan ja paennut ottomaanien suojeltavaksi. Varoja oleskeluun hänellä ei ollut, mutta hän lupasi maksaa oman ja noin tuhannen henkeä käsittäneen sotilasosastonsa oleskelun päästyään takaisin Ruotsiin. Hänen kerrotaan hankkiutuneen hyviin väleihin Validen kanssa, joka sai kuin saikin poikansa Ahmedin julistamaan sodan Venäjälle v. 1710. Se oli lyhyt eikä Kaarle ollut tyytyväinen. Hän vehkeili ja yritti uutta yhteenottoa Venäjää vastaan ja vähitellen Ahmed kyllästyi hankalaan vieraaseensa ja vangitsi tämän. Kaarle passitettiin kotiarestiin Edirneen, josta hän sai 1714 luvan palata Ruotsiin. Valide kuoli vuotta myöhemmin.Kaarle oli sotaretkellään ihastunut viininlehtikääryleisiin, dolmás. Kaarlen kokit mukauttivat sotatuliaisina saadun reseptin vallitseviin oloihin ja niin ruotsalaiset kutsuvat kaalikääryleitään nimellä kåldolmar.

Sulttaanitar Validen moskeijat

Sulttaanitar Valide muisti syntyperänsä ja lahjoitti hallinnoimiensa hyväntekeväisyysrahastojen kautta moskeijat Haniaan, Retimnoon ja Iraklioniin. Niistä hänet muistetaan. Retimnonissa on ainoa jäljellä oleva, siitäkin vain minareetti on näkyvissä Neljän marttyyrin aukiolla, josta keskiaikainen kaariportti johtaa vanhan kaupungin kujille.

Kun haluat ymmärtää paremmin mitä kaikkea Kreeta kätkee sisäänsä, käy kirjapuodissamme!

Saatat myös tykkää seuraavista

Kommentointi

Your email address will not be published. Required fields are marked *