fbpx

Kämppäkauppoja ja muita kummallisuuksia

Aika-ajoin erilaisilla Kreeta ja Kreikka -sivustoilla kysellään asunnon hankinnan byrokratiasta Kreikassa. Kyllähän sitä piisaa, joskin jos on aikaa ja mielenkiintoa tutustua kuvioon, niin ei siitä puutu koomisiakaan piirteitä. Kreetalainen byrokratia sinänsä oli jo tuttua minulle, kun tuli vuosikymmenen vaihteessa rakennutettua pienkerrostalo Plataniakseen, joten ihan ummikkona en itseäni pidä. Alla oleva ote elävästä elämästä on jo muutaman vuoden takaa, aikaa kun oli. 

Niin kiinteistö- kuin maakaupankin vahvistaa notaari,  kaupantekohetkellä paikalle tarvitaan myös juristit edustamaan niin ostajaa kuin myyjääkin. Aikanaan ainakin ihan lakisääteisestikin näin oli. Ennen kuin päästään kaupantekovaiheeseen on kuitenkin muutama pikkujuttu hoidettavana.

Kauppahinta kun oli sovittu ja lähdin noita pikkuasioita hoitamaan, ihan heti aamusta.  Ensin notaarille. Vuosien saatossa tutuksi tullut rouva tekee omat plankettinsa myyntihinnasta, paperi kainalossa marssin verotoimistoon. Neljännen kerroksen peräkammarista löytyi oikea osasto, opastuksen sinne olin saanut jo notaarirouvalta, muuten Hanialainen verotoimisto on aika, noh, haasteellinen. Veroviskaaliherra tarkistaa kaupankohteen verotusarvon ja laskee varainsiirtoveron. Termistö saattaa olla kreikasta käännettynä jotain muutakin mutta jyvälle näistä suomalaisista versioistakin kai pääsee. Tarinani tarkoitus ei ole olla opaskirja.

Vero siis pitää olla maksettu ennen kauppakirjojen allekirjoitusta. Jatkan verottajan paperin kanssa omaan pankkiini maksamaan veron. Notaarin kulut tuli maksettua samalla, ne kun täytyy maksaa pankin kautta myös. Etukäteen. Toisin kuin juristin palkkio joka maksettiin käteisellä, sillä kertaa ainakin. Kun vero on maksettu, maksukuitin kanssa takaisin verotoimistoon joka, kas, olikin mennyt jo kiinni. Kauppakirjojen allekirjoitus osui vasta seuraavaksi päiväksi joten olihan tuota aikaa. Palasin Plataniakseen ja altaan äärelle, heinäkuun helteillä byrokratia vie mehut ihan kirjaimellisesti, samoin kuin kuumuudessa kävellyt kilometrit kolmiossa notaari-verotoimisto-pankki. Aamu valkeni ja kuulin että vero- ynnä muut viskaalit olivat päätyneet lakkoon! Jaahas ! Lähdin Haniaan joka tapauksessa, kaipa ainakin osa paperihommista voidaan hoitaa valmiiksi.

Kävelin joutessani verotoimiston ohi ja nykäisin pimeänä seisovan talon ovenkahvaa. Ovi oli auki. Sisällä näkyi jotain liikettä joten pujahdin sisälle minäkin. Valoja ei ollut missään, joku huikkasi että lakossa ollaan, nyökkäsin ymmärtäväni ja jatkoin määrätietoisesti ja toivorikkaasti matkaani neljänteen kerrokseen. Ja sen peräkammariin, jossa samainen veroviskaaliherra istui ylhäisessä yksinäisyydessään. Pyysin anteeksi häiriötä ja ojensin anovasti paperini. Aurinkoisen hymyn saattelemana ”maksettu” leimat läiskäistiin papereihin. Toivotin mukavaa lakon jatkoa ja poistuin hämärästä talosta aurinkoon. Ihmetellen itsekin mitä juuri tapahtui. 

Sitten taas notaarin luokse, hänen ilmeensä oli aika epäuskoinen kun ojensin lakkopäivän päivämäärällä leimatun asiakirjan liitteeksi kauppakirjoihin. Vihdoin päästiin itse asiaan eli kauppakirjojen tekoon. Kreikankieliset asiakirjat luettiin ääneen ja käännettiin englanniksi, kahvia juotiin, kuluroita (niitä rinkuloita) syötiin, tupakkaakin taisi joku polttaa, kauppakirjat valmistui ja ne allekirjoitettiin sivu kerrallaan. Joskus muistan kirjoittaneeni nimeni neljälletoista sivulle, kuten myös kirjoittivat juristit ja notaari. Sitten kaivettiin pöydän kokoinen kirja joka näytti sellaiselta aataminaikuiselta tilikirjalta jota jouduin käyttämään kirjanpidossa joskus viime vuosituhannen puolella. Liekö ollut jokin maarekisterikirja, johon myös nimikirjoitukset vaaditaan, kovin oli virallisen näköinen. Maksoin juristin palkkion (juu, sain kuitin), juristini veloitti itseasiassa ”käännöstyöstä” koska juristit olivat silloin olleet lakossa jo muutaman vuoden, eikä lakon aikana tietty voi tehdä hommia, vai ? No luovuudelle ei löydy rajoja kun asioita pitää hoitaa.

Ja kaikkihan aina hoituu, Kreetalla. Joskus viimetipassa, joskus jopa sen jälkeen, ”yes, yes, I am ready, but not yet”.

Saatat myös tykkää seuraavista

Kommentointi

Your email address will not be published. Required fields are marked *