fbpx

Kreetan makea menneisyys Candylandina

Opaskirjan teko on edennyt. Reitit, kaikkiaan 14, ovat valmiina, samoin hakemistot. Ne on oikoluettu, kartat tehty ja kuvat valittu. Paraikaa askartelen saaren historian parissa ja siitäkin on jo suurin osa valmiina.

Kirjahyllyni pursuaa kohta nejänkymmenen vuoden aikana hankittuja Kreetan opaskirjoja. Ne tuntuvat  toistavan samoja myyttejä ja tarinoita, lainaavat niitä toinen toisiltaan ja parantelevat hiukan. Kun harvoin löydän jotain muuta kuin tuttua ympäripyöreää jargonia, riemastun. Tykkään kaivautua pintaa syvemmälle, etsiä asioita, joita muut eivät joko ymmärrä tai viitsi etsiä. Näillä kaivauksillani pysähdyin taas kerran ihmettelemään saaren sokerihistoriaa.

Luin Adam Hopkinsin mainiota kirjaa ´Crete, its past, present and people´ vuodelta 1977. Olin tehnyt sen sivulle joskus 80-luvulla merkinnän arabivalloituksen kohdalle  ”qand = arabiaa = sokeriruoko”. Saraseenit, siis merirosvoilusta toimeentulonsa hankkineet, Cordobasta ulospaiskatut käsityöläiset, olivat ensin yrittäneet asettua Alexandriaan, jossa sokeriruoko mainiosti viihtyy. Heidät kuitenkin karkotettiin sieltäkin ja he päättivät ottaa haltuunsa Kreetan, jonka tunsivat jo aikaisemmilta ryöstöretkiltään. He ottivat saarta haltuunsa ilmeisesti pala palalta alkaen vuodesta 824. Makeaan makuun miellyttyään he lienevät perustaneet pieniä sokeriruokoviljelmiä saaren rannikoille paikkoihin, joissa oli makeaa vettä, siis jokisuistoihin. Sokeri oli arvokas kauppatavara, harvinainen, ja siihen suhtauduttiin kuin lääkkeeseen. Sen uskottiin parantavan monia sairauksia ja siihen olivat mieltyneet myös haaremien naiset. Varsinaista luksustavaraa siis, joka takasi hyvät voitot.

Kaivoin esiin kirjahyllystäni Helena Hallenberigin ja Irmeli Perhon kirjoittaman kirjan Ruokakulttuuri islamin maissa, kun muistin sen aiemmin herättäneen minussa kysymyksiä. Kirja kertoi muslimien osanneen 800-luvulla eristää sokeria mahlasta, jota sokeriruo´osta saatiin. Kidesokeria valmistaneita sokeritehtaita perustettiin mm. Egyptiin ja Sisiliaan. ” Sana sokeriruoko tulee moniin kieliin arabiasta, sillä arabian ruokoa tarkoittava sana qana siirtyi englantiin (cane) ja ranaskaan (canne). Sana sokeri on tullut useimpiin Euroopan kieliin sanskritin sanasta sarkara arabian (sukkar) kautta.  Lainasana on myös kandisokeri, sillä persian qand tarkoitti palasokeria, ja siitä saatiin ruskean suurikiteisen ruokosokerin nimi moniin kieliin: ranskan candi, italian (zucchero) candi(to), espanjan azúcar cande ja saksan Kandis.”

Kirjoittaessani kirjaani Viisaan syömisen lähteillä – kreetalaisen keittiön salaisuudet, olin törmännyt monesta lähteestä peräisin olleisiin tiedon fragmentteihin, joissa viitattiin Kreetan menneisyyteen sokerinvalmistuskeskuksena. En oikein tahtonut noita lähteitä uskoa, varsinkaan kun kreikkalaiset lähteet vaikenevat asiasta ja väittävät, että saaren venetsialainen nimi Candia on johdettu arabialaisaikaisesta sanasta Handaka.  Venetsialaisethan ostivat saaren vuonna 1204.  Olin myös törmännyt keskiaikaiseen runoon, jonka ristiretkiin osallistunut Matthew Paris oli kirjoittanut. Siinä hän kuvaa purjehdusmatkaa Kreetan rannikolla seuraavasti:

Then saileth we forthe on our right hand,
And come to the Ile of Candy land.
And cite ther was not ferr us fra,
That men callen Cananea: And fifty mile that cite fro,
Is another that hight Retimo.
And from thennes milez fifty,
is the chef cite of alle Candy,
And Candy the cite men calles,
A faire town, and stron of valles.
there groeth alle the Malvesy,
That men have in Christianity.
Matthew Paris, (kuollut 1259) Jerusalem Expedition.

Vapaasti käännettynä: Sitten me purjehdimme oikealle, ja tulimme Sokerisaarelle (Candy Land), eikä ollut kaukana se paikka, jota kutsutaan Haniaksi. Ja siitä viidenkymmenen (meri)mailin päässä on toinen kaupunki jonka nimi on Retimo, ja siitä viisikymmentä on pääpaikka nimeltä Candy. Candyksi sitä kutsutaan, ihan hieno kaupunki, siellä kasvaa kaikki malvasia(viini), joka kristikunnassa on.

Tuon runon Candy siis on sama kuin Candia, joka taas oli Iraklion ja koko saaren nimi venetsialaiseen aikaan. Sokeriin se siis viittaa.

Kun vuonna 2011 olin ostanut yllämainitun islamin ruokakulttuurista kertovan kirjan, olin myös ottanut yhteyttä Hallenbergiin ja kysynyt häneltä, oliko mahdollista, että Kreetalla on ollut makea menneisyys. Hän vastasi laittamalla linkin sokeriteollisuuden historiasta kertovaan kirjaan (J. H. Galloway, The Sugar Cane Industry: An Historical Geography from Its Origins to 1914). Se kertoo sokeriteollisuuden alkaneen 700 – 800-luvulla Välimeren saarilla, erityisesti Kyproksella ja Kreetalla. Sokeriteollisuus sai uutta potkua venetsialaisten saavuttua. Nämä tehostivat viljelyä käyttämällä runsaasti orjatyövoimaa, ts. useimmiten sotavankeja. Sokerikauppa kukoisti aina noin vuoteen 1570 saakka, jonka jälkeen se kuihtui lähes kokonaan seuraavan kolmenkymmenen vuoden kuluessa. Syynä oli halpa Brasiliasta saatu sokeri. Siellä ruoko kasvoi täyteen mittaansa ja työvoima oli halvempaa.

Jäin sitten miettimään miten tämä Candyland-menneisyys näkyy saarella. Pastelli-makeiset, ne pähkinätangot, joissa on hunajaa ja kandeerattua sokeria, nougat-tangot, kandeeratut hedelmät, joita edelleenkin valmistetaan,  ne nyt ainakin ovat jälkiä menneisyydestä. Ja Dansukker pakkaa edelleenkin pieniin laatikoihin Kandisukkeria, ruskeaa isokiteistä sokeria. Kandisukker oli muuten kuningas Vaasan perheessä riitojen aihe, isä kirjoitti tyttärelleen kirjeen, jossa pyysi tätä välttämään sokerin syöntiä. Tuohon aikaan sokeria pidettiin lääkkeenä ja terveystuotteena, joten kuningas oli tässä asiassa toisinajattelija.

Minua kuitenkin ihmetytti se, että sokeriruoko tuntuu tyystin kadonneen niin Kreetalta kuin pohjoisemmastakin Kreikkaa, jossa sitä viljeltiin vielä 1960-luvulla. Jos sitä kerran on joskus viljelty, luulisi siitä nyt edes jokunen karkulainen löytyvän. Tunnen sokeriruo´on hyvin Egyptin-vuosiltani, olen pureskellut sitä, juonut sen mehua, asunut sokeriruokopellon vierellä.

Entäs nyt? Kertoisimmeko saaren matkailuviranomaisille, että saarella on mahtava menneisyys Candylandina, olisi varmaan aika elvyttää se! Lapset tykkäisivät, jos lomasaaren nimi olisikin Karkkisaari, sokeriteollisuus tykkäisi vielä enemmän, ja matkailuväki voisi alkaa rakentaa uutta brändiä. Saaren vientituotteet oliiviöljy ja viini saavat karkit rinnalleen! Varsinainen terveystuote!

Jos kiinnosut enemmän Kreetasta, niin käy pienessä kirjapuodissani.

Siellä on tarjolla sekä Kreetalainen keittokirja

että tarinoita eletystä elämästä nimeltä Pyhät pässit ja muita faabeleita.

Opaskirja Kreetasta on työn alla, valmistunee kevään aikana.

 

Saatat myös tykkää seuraavista

Kommentointi

Your email address will not be published. Required fields are marked *