fbpx

Merkillinen vaatepuu

Oliivilehtojen keskellä Rumelin kylän läheltä matalalta kukkulalta löytyy outo paikka. Olin siitä jo kuullut, mutta halusin nähdä sen omin silmin. Siellä on reikäinen kivi, jonka läpi pujotetaan sekä koiria että ihmisiä silloin kun niihin halutaan muutosta, tai niiden käyttäytymiseen. Isännät toivovat koirilleen metsästysonnea, ihmiset haikailevat monenmoista muutosta, kuten kadotettua terveyttä, vyötäröä, rakkautta, onnea tai työtä. Reiän läpi ryömiessään jättää menneet taaksensa, puhdistautuu ja alkaa uuden elämän. Vanha vaivainen minä jää reiän toiselle puolelle ja uusi vaivaton syntyy.

Muutoksen vakuudeksi kiven läpi käyneet ovat jättäneet kiven päälle ja sitä varjostavan villipistaasin (Pistacia terebinthus) oksille tärkeitä mukana olleita esineitä. Muutoshalun on täytynyt iskeä kovaa sillä hetkellä, kun on nähnyt kiven ja todennut mahtuvansa sen läpi: muutoin tulijat olisivat varustautuneet jollain arvokkaammalla, itselleen tärkeämmällä kuin nyt kammat, hiuspannat, alkkarit, bokserit, rintsikat, huivit, lippikset, hameet, shortsit, vyöt, sandaalit, sytkärit (tupakkalakko?), silmätipat, korut ja patruunat antavat ymmärtää. Mikähän on ollut vaiva kun alkkarit on pitänyt riisua, ihmettelen vain.

Tuuli kahisutti kuivia lehtiä, harmaaksi virttynyt frillahame lepatti ja huivi, josta enää oli jäljellä hapsut, liehui oksalla. Varsinainen vaatepuu. Taivaankannella kumisi lentokone. Ovatko nämä sittenkin esirukouspyyntöjä, jos käyttää henkisempiä termejä? Muistavatko ne rukoilla silloinkin kun niiden omistaja on jo koko pyyntönsä unohtanut? Onko pujottautuminen reiän läpi verrattavissa neulasilmän läpi pääsevään kameliin? Edustaako tämä puu pyhää ja onko se verrattavissa minolaisten pyhien puiden palvontaan?

Kaikkea rienaavaa sitä tuleekin mieleen. Minuun ei iskenyt muutoksen halu. En pelännyt jääväni mahastani kiinni, sen verran väljä se reikä on, mutta ei tällä polvella kontata, ei ei… vaikka olisihan sen jäykkyyden voinut jättää taakse jo tässä. Mutta taidan jättää sen sittenkin leikkauspöydälle.

Niin, että missä tämä paikka oikein on?

Se löytyy, kun ajaa Retimnosta itään Panormoon ja ottaa suunnan kohden Peramaa. Vasemmalle kääntyy tie kohden Ahladéen kylää. Aja sitä noin kilometri, kunnes yhdessä mutkassa huomaat suuren kivisen paaden, johon on kaiverrettu sanat Agios Fanurios. Käänny siitä kyltin osoittamaan suuntaan ja aja kirkolle. Tie on kapea, se ei vie muualle, voit vain päätyä kukkulan laelle kirkon edustalle. Siellä on riittävästi parkkipaikkoja. Ruhtinaallisesti tilaa kääntää auto. Kävele kirkon pihan läpi portille ja jatka siitä parikymmentä metriä. Tulet kiviaitaukseen. Ja näet puun, kiven ja reiän. Vielä ehdit päättää haluatko muutoksia…

Saatat myös tykkää seuraavista

Kommentointi

Your email address will not be published. Required fields are marked *