fbpx

Oliivipuu = kulttuuri ja sivistys

 

Oliivipuu on kotoisin Välimeren itäosista Kreeta –  Kypros –  Israel-akselilta. Kreikkalaisilla oli tapana levittää kulttuuriaan istuttamalla oliivipuita sinne minne halusivat sivistyksen juurtuvan. Etelä-Italia sai oliivipuut ennen Espanjaa.

Oliivipuun öljyllä  voideltiin syntyneet ja kuolleet, se paloi  lampuissa silloin kun sivistyksemme pohjaa luotiin, sen valossa kirjoitettiin papyruskääröihin  kulttuurimme ensimmäiset teokset, se paloi viisaiden neitsyeiden lampukoissa, sillä voideltiin olympiavoittajat, sillä selvittiin nälänhädistä ja katovuosista, sillä on ravittu tuhannet sukupolvet. Se on kaunistanut ihon, se on ollut lääke ja voide, siitä saadaan saippuaa, se estää ruostumista ja lahoamista, puun vihdakset ovat eläinten ravintoa ja karsitut oksat lämmittävät talvella.

Välimeren maisemaan kuuluvat olennaisena osana ikivanhat oliivipuut, jopa tuhansia vuosia vanhat. Ne ovat luonnon meille säästämiä kulttuurimuistomerkkejä, kulttuurihan tarkoittaa viljelyä, hoitamista, hoivaamista. Monet tarhat ovat edelleenkin lähes luonnontilassa, niitä ei ole koskaan muokattu konein, niitä ei ole keinolannoitettu eikä rikkaruohoja ole hävitetty myrkyin. Puita ei ole ruiskutettu tuholaismyrkyin, niitä ei ole edes kasteltu. Puita on vain autettu kasvamaan puiksi karsimalla. Tällaiset tarhat ovat jo harvinaisia ekologisia ympäristöjä, joiden kasvimaailmakin on aivan erilainen kuin kyntömailla.

Luonnontilaiset, kaukana asutuksista sijaitsevat tarhat ovat myös eläinten yhä harvinaisemmiksi käyviä turvapaikkoja. Tällaista tarhaa viljelijät arvostavat. Se, jolla sellainen on, ottaa siitä tarhasta öljyn oman perheensä käyttöön. Missään Kreetalle oliivipuut eivät ole tehoviljeltyjä, maan pinnanmuodot estävä sent! Korjuukin tapahtuu käsin, tosin käsin liikuteltavien haravien avulla, mutta ei koneellisesti, kuten muutamissa alavampien maiden tarhoissa.

 

Oliivipuu tuottaa puun koosta ja iästä riippuen keskimäärin 10 – 12 kiloa öljyä. Koroneiki-lajikkeen puut antavat hyvän sadon joka toinen vuosi, joka toinen heikomman. Korkealla kasvavasta tsunati-lajikkeesta saadaan sato vain noin joka neljäs vuosi.

Öljypuun kummi saa sadosta riippumatta 3 litraa oliiviöljyä suoraan viljelijältä kummitarhasta tai tämän omistamasta vastaavanlaisesta tarhasta. Yhden puun tuottama oliivimäärä on liian pieni erikseen öljyksi valmistettavaksi, niinpä viljelijä korjaa sadon tarha kerrallaan. Korjuu alkaa usein jo lokakuun lopussa, viimeistään marraskuun puolivälissä.

Me pyrimme keräämään öljyt viljelijöiltä jo marraskuussa ennen kuin lähdemme saarelta talven viettoon Suomeen. Näin kummi saa tuoreen tilaamansa öljyn joulukuussa. Jos et syystä tai toisesta halua öljyäsi näin varhain, postitamme seuraavan kerran öljyjä toukokuussa. Silloin ne saapuvat postitse, eivät maantiekuljetuksella.

Kun oliivipuita karsitaan ja leikataan muutaman vuoden välein, saadaan sekä polttopuuta että vihdaksia eläinten ravinnoksi. Polttopuut palavat talvella iloisesti kamiinassa, zomba, joka lämmittää asunnon. Kamiinalla voidaan valmistaa myös ruokaa.

Oliiviöljyerottamon tuotantoketjun loppupäästä saadaan kiinteää massaa, joka puristetaan polttoaineeksi ja lannoitteeksi. Sakkainen, tankin pohjalle saostuva öljy menee teollisuuden käyttöön, usein saippuanvalmistukseen.

Kun haluat tietää kaiken oliiviöljystä ja oliivipuusta, hanki silloin e-kirja Neitsytöljyn mustattu maine täältä!