fbpx

Onko sinun kreikkalaisessa salaatissasi fetaa?

Voi miten hyvältä se salaatti maistuu! Kypsänpunaiset tomaatit, itkevä kurkku, makeaa sipulia, lautasen pohjalla juustonmuruja öljyssä, johon voi dipata leipää! Se juustokimpale on joka kerta erilainen. Väliin se on valkoista ja suolaista, väliin lohkeilevaa, väliin juusto taas on pehmeää, hapahkoa ja tarttuvaa. Päällä tuoksuvaa oreganoa tai timjamia. Oliiviöljyä. Salaatin nimikin vaihtelee, väliin se on kreikkalainen, väliin kreetalainen tai sitten ruokalistalla on molemmat. Onko niillä eroa ja jos, niin mitä? Ja miksei se kreikkalaisen salaatin juusto olisi fetaa?

Ohrakorppu ja pehmeää juustoa, lasi retsinaa…

Mistä Kreetan juustot tehdään?

Lampaankellojen kilinän kuulee vaikkei lampaita näkisikään. Niitä Kreikassa on enemmän kuin missään muualla Euroopassa. Ne selviävät vuorilla ja kivikoissa, löytävät eväänsä ihan itse ja pysyvät laumoissa ja laitumella ilman paimenta koko päivän. Lypsyllekin ne osaavat tulla itse oikeaan aikaan vaikkeivät kelloa tunne.

Niistä saadaan maitoa ja lihaa, ei villaa. Maito on rasvaista (noin 8 %), siinä on paljon kaseiinia ja valkuaista ja se sopii erinomaisesti juustojen tekoon. Vuohistakin saadaan maitoa, mutta siinä rasvaa on puolta vähemmän. Vertailun vuoksi: lehmänmaidossa rasvaa on noin 3,4 %. Jokaisessa laumassa on myös joitakin vuohia ja niin maitokin on sekoitus molempia.

Keväisin olet varmaankin nähnyt uuhen vieressä karitsan tai kaksi. Ne hakeutuvat emon utareihin useasti päivän aikana. Emo on poikinut vuoden vaihteessa. Karitsalla on yksinoikeus maitoon helmi-maaliskuulle, jonka jälkeen vasta aloitetaan lypsäminen.

Maitoa saadaan vain keväästä syksyyn. Silloin on juustonvalmistuksen sesonki. Kevään herkkua ovat muutaman päivän säilyvät tuoreet ja pehmeät juustot. Lisää säilyvyyttä saadaan, jos juusto voidaan hapattaa. Niitä on monen nimisiä, kuten mizithra, hapanmizithra, anthótiro, malamá, malaká, tirozúli ja pikhtógala.

Juuston teko voi olla näin yksinkertaista
Paimen valmistaa tuorejuustoa vastalypsetystä maidosta

Kreikkalaisen ja kreetalaisen salaatin erona on juusto

Kreikkalaisen salaatin yleinen kutsumanimi on horiatikí eli kyläsalaatti (χωριό, χωριατικη= kylä, kylä-). Siihen tulee tomaattia ja kurkkua suurina lohkoina, sipulia sekä jotain sesongin vihreää (paprikaa/kaalia/portulakkaa tms.), lisäksi oliiveja ja fetaa. Päälle lorotellaan oliiviöljyä ja viinietikkaa.

Kreetalainen salaatti on edellisen muunnos. Tomaatin, kurkun ja sipulin lisäksi siinä on ohrakorppua joko pieninä tai isompina paloina. Jokunen oliivi. Juusto on pehmeää murustuvaa tai takertuvaa tuorejuustoa. Kevyesti suolattua. Joko vähän hapatettuna tai sitten ei lainkaan. Näiden lisäksi siinä saattaa olla oliivien lisäksi kaprista, persiljaa, paprikaa, portulakkaa tai jotain muuta ruohon oloista. Oliiviöljyä tietty.

Valkoista juustoa tomaattisalaatissa
Valkoinen juusto tai kruunaa tomaattisalaatin

Miksei salaatissa ole fetaa?

Nimitystä feta saa käyttää vain, jos se on tietyllä tavalla, tiettyjen lammas- ja vuohirotujen maidosta valmistettu tietyillä alueilla Kreikassa. Kreeta ei ole tässä luettelossa. Muilla alueilla samalla tavalla valmistetun nimi on salaattijuusto tai valkoinen juusto tms. Sana feta tarkoittaa siivua, viipaletta.

Juustonvalmistuksessa käytetystä maidosta saa olla vuohenmaitoa korkeintaan 30 %, loput rasvaisempaa ja valkuaispitoisempaa lampaanmaitoa. Valkoinen juusto, se ´feta´, säilötään suurina suorakaiteen muotoisina kimpaleina suolaveteen tai heraan noin kolmeksi kuukaudeksi. Rasvaa tässä kuorettomassa juustossa on noin 45 %.  Mitä vähemmän rasvaa, sitä kuivempaa ja lohkeavampaa se on.

Kreetalla salaatissasi ei siis ole fetaa. Saaren valkoinen juusto ei ole virallisesti fetaa. Juustokanisterin päällä lukee tavallisimmin ´lefkó tiri´, valkoista juustoa. Saarella myydään ja salaattiin laitetaan sitä mitä saari tuottaa.

Mutta jos menet juustotiskiltä valitsemaan tuliaisia, löydät kyllä fetaa. Jokaisen kimpaleen vieressä olevassa kyltissä kerrotaan hinnan lisäksi maakunta tai tuottaja. Jos pyydät, saat kyllä maistaa; se helpottaa valitsemista. Jos kerrot, että aiot kuljettaa sen tuliaisina kotimaahasi, pakkaavat he kyllä sen huolella. Suolainen juusto ei hätkähdä, vaikka toisit sen ilman kylmäpakkausta.

Suolaamaton mizithra säilyy vain muutaman vuorokauden

Pehmeät jälkiruokajuustot ja spagetin kruunaaja

Hapattamaton mizithra, lumivalkoinen herajuusto, tavallinen itäisellä Kreetalla, elää vasta nyt kylmäkuljetusten aikakaudella renesanssiaan, sen säilyvyys on noin kolme päivää. Mizithra syödään usein sellaisenaan, jälkiruokana tai välipalana. Sen kanssa tarjotaan lusikkamakeaa, petiméziä, hunajaa ja pähkinöitä, marmeladeja ja hillottuja hedelmiä. Rasvaa tässä juustossa on noin 16 %. Italialaisen keittiön ricotta on lähellä.

Läntisellä Kreetalla mizithran näköinen juusto saa nimen anthótiro, se valmistetaan kokomaidosta ja se on mizithraa rasvaisempaa. Molemmat voidaan kuivattaa suolalla, jolloin säilyvyys pitenee puoleen vuoteen ja nimenä on edelleen anthótiro! Kuivattuna tötterönä se muistuttaa pientä linnoitustornia ja on usein tyhjiöpakattu. Siinä on voimakas tuoksu ja maku, joka pyörii kielellä kauan.

Vuolen siitä ohuita lastuja paperissa kypsytettyjen vihreiden parsojen päälle tai salaattiin. Säilöttyä portulakkaa ja anthótiroa, makeaa päärynää ja anthótiroa – taivaallista. Jos tätä säilöö oliiviöljyyn, säilyy se huoneenlämmössä vuosia.

Spagettia kreikkalainen kutsuu makaroniksi ja raastaa sen päälle kasan valkoista juustoa, juuri tätä kuivaa anthótiroa, jota italialaiset kutsuvat nimellä ricota salata. Etelä-Italia oli aikanaan osa bysanttilaista kulttuuripiiriä kuten Kreetakin, siinä yhteinen nimittäjä samanlaiselle juustonvalmistukselle.

Tavallinen tapa nauttia suolaista juustoa on upottaa se linssikeittoon

Mutta mitä se salaatin päällä oleva pehmeä juusto sitten on?

Kreetalaisen salaatin päälle kasattu pehmeä juusto on anthótiron hapatettu versio. Happamuuden aste vaihtele, mutta useimmiten se on melko kevyesti hapatettua ja suolattua, sen pyöreä maku houkuttelee tomaatista ja kurkusta uusia uusia vivahteita, sen happamuus sopii helteiseen päivään, se jopa sammuttaa janoa.
Paitsi salaattiin kreetalaiset käyttävät tätä juustoa piiraisiin, kalitsúnia, sitä syödään sellaisenaan hunajan kanssa, sitä levitetään leivälle, sillä hunnutetaan paksimadi, kasteltu ja voideltu, tomaatilla päällystetty ohrakorppu.

Keltaiset juustot

Silloin kun kaikkea maitoa ei tarvita tuorejuustojen tekoon, tehdään kypsytettyjä juustoja, kuten graviéraa, kefalogravieraa, kefalotíriä ja kaséri-juustoja. Niistä suosituin on graviéra, iso keltainen kiekkojuusto. Siinä on pieniä reikiä ja miellyttävä aromi. Juustokaupoissa on usein tarjolla montaa makuvahvuutta, on kolmen kuukauden ikäistä mietoa vaalean keltaista, on puolivuotista ja vahvaa vuoden ikäistä tai vanhempaa. Kaikkia näitä voi säilöä oliiviöljyyn, jolloin juusto säilyy vaikka kuinka kauan avaamattomana. Silloin nimenä on ladotíri.

Niin, ja se saganaki, paistettu juusto, tavernoiden suosituin alkupala! Se tehdään, se aito, vain ja ainoastaan gravierasta. Ei mistään muoviin pakatusta helposti sulavasta, jonka päällä lukee saganaki-juusto. Ei niissä ole makua, ne ovat kalpeita kopioita aidoista. Hyvässä saganakissa on rapea pitsinen pinta, ihan kuin tiukka korsetti, mutta kun se avaa, valuu sisältö lautaselle. Mmm…
Sana saganaki ei tarkoita juustoa vaan kahden korvan uuniastiaa, jossa juusto tehdään. Myös fetan voi siinä kypsentää, lorauttaa öljyä eristeeksi, upottaa hieman bukovoa, tulista paprikaa mukaan ja vielä muutaman halkaistun kirsikkatomaatin..!

Hyvää ruokahalua! Kalí oreksi!

Öljyyn säilötty garviéra säilyy vuosia

Lisää kreetalaisia reseptejä löydät keittokirjastani .

Jos haluat mukaan Lazy Day-keittokursillemme, sitten kun niitä taas pääsemme järjestämään, seuraa niitä tältä sivustolta kohdasta Päiväohjelmat. Tai tule korjaamaan viiniä kanssamme 9. päivä syyskuuta. Silloinkin syömme hyvin.

Saatat myös tykkää seuraavista

Kommentointi

Your email address will not be published. Required fields are marked *