fbpx

Viimeisimmät postaukset

Miriokefálan tien mutkassa

Istun pyöräilijöille rakennetulla levähdyspaikalla leveän laakson yläreunalla lähempänä Miriokefálan kylää kuin Argirúpolia. Kreetan pohjoispuolella vellova meri näkyy horisontissa, lampaankellot kilkattavat alapuolellani laskeutuvilla niityillä. Koira haukkuu, raskaasti lastattu auto nousee mäkeä ylös, viileä pohjantuuli saa hytisemään. On huhtikuun viimeinen päivä 2019.

Sana Miriokefála tarkoittaa tuhansia huippuja. Laakson vastapäisellä reunalla Kallikrátin yläpuolisilla vuorilla  Así Gonián yläpuolella on vielä lunta.  Juuri lukemassani kirjassa Stronghold joku sanoo, että jos Jumalalla on käyttämättä yksikin sadepilvi, paiskaa hän sen Así Gonián päälle. Varsin sateinen kylä.

Päivärytmi

Miriokefálan raitilla näkyy maidontuottajien pick-up-autoja, lavalla valkoisia muovisia maitotonkkia. Nyt on keskipäivä ja tauko. Aamulla lampurit ovat nousseet ylös vuorien poimuissa oleville lammastarhoilleen, lypsäneet emolampaat, ruokkineet ne, tarkistaneet karitsojen kunnon, täyttäneet juottoastiat, korjanneet aidat, huolehtineet pässeistä ja nuoresta karjasta viemällä niille lisäravintoa, täyttäneet niidenkin juottoastiat ja päästäneet kaikki ulos omille laitumilleen. Maito on tuotu kylän meijeriin, joka valmistaa sen juustoksi ja jugurtiksi. Lampaat laiduntavat usein oliivitarhoissa, ne syövät ruohon ja lannoittavat. Ne nyhtävät puiden alimmaiset versot ja pitävät alustat kulkukelpoisina. Vuohia ei oliivitarhaan päästetä, ne kun kiipeävät puuhun ja syövät lehdet ja raakileet.

Puolen päivän aikaan paimenia näkee kahviloissa. Raitille pysäköityjen isojen autojen lavalla päivystää koira. Lampurin univormuna on mustat tai maastokuvioiset pusero ja housut, saappaat sekä usein parta sekä puhelin. Etupenkillä saattaa olla haulikko puolihuolimattomasti kahvimukin, komboloin ja sinisen silmän lisäksi. Ei sillä villieläimiä karkoteta, ei surmata kollegaa, ei harjoiteta verikostoa. Silloin tällöin sillä saatetaan surmata tietty pässi tai lammas tai vuohi, joko loukkaantunut tai sitten teuraaksi tilattu.

Illan suussa auringon aletessa kaikki tämä toistuu takaperin. Lampaat tietävät lypsyajan lähenevän kun utareet täyttyvät maidosta. Ne hakeutuvat veräjän tuntumaan. Siitä ne noudetaan ja viedään lypsyaitaukseen.

Kun kohtaat lauman…

Vuoriston lammasalueilla kiemurtelevilla pikkuteillä kohtaa ilta-aikaan tämän tästä laumoja, joiden perässä ajaa paimen joko autolla tai mopolla. Nuoren nykycowboyn lava-auto on katumaasturin kokoinen, mutta vanhat äijät ajavat ikivanhoilla moneen kertaan paikatuilla toyotoilla.

Lampaat tiellä
Paimenen iltalypsy alkamassa

Jos haluat saada kuvia lampaista ja lähikosketusta lammastalouteen, hakeudu vuoristokylien takamaille illan suussa, siinä 17-19 välillä. Kun näet lauman tiellä, on kohteliasta pysähtyä kokonaan tien sivuun ja antaa lauman mennä. Jos olet ohittamassa, aja hitaasti, lampaat kyllä väistyvät. Älä kuitenkaan menee laumaa vastaan kävellen, älä avaa auton ovea äläkä varsinkaan laske jalkaasi autosta ulos!  Silloin saat päällesi sadatukset, sillä lauma ei tunne sinua vaan ensin epäröi, sitten panikoi. Eläimet poukkoilevat tielle ja tieltä pois, väliin muiden autojen eteen, rotkoon, rinteille, kuka minnekin.  Pysy siis autossa sisällä, kuvaa ikkunasta ja lähde liikkeelle vasta kun lauma on päässyt ohitsesi turvallisesti.

Mistä tiedät liikkuvasi alueella, jossa laumoja liikutellaan aamuin illoin? Katso asfalttia. Kun siinä näkyy tummia alaspäin valuvia pissajälkiä, olet jo lähellä. Jos tien pinnalla on papanoita, on siitä juuri mennyt lauma.

Omaloksen ylängöllä lampaat kansoittavat tien talvisaikaan, kuka sitä nyt jalkojaan kastelisi kun asfaltti on lämmin ja kuiva

Tien varsilla vapaana liikkuvat lampaat ja vuohet kuuluvat aina jollekulle. Jos mukana on karitsoita, ovat lampaat maitolampaita. Ne lypsetään aamuin illoin noin 6-9 kk poikimisesta. Lopun aikaa ne ovat tiineinä. Laumassa on usein pari pässiä komeine sarvineen. Kun uuhiemo tulee tiineeksi, vieroitetaan karitsat ja ne erotetaan omaksi laumakseen muiden saman ikäisten naaraiden kanssa. Poikien kohtalona on teurastus; laumassa ei voi olla montaa pässiä. Joskus lauman mukana kulkee kuohittu pässi eli oinas, joskus myös jokunen kuohittu vuohipukki. Ne ovat poikkeusyksilöitä. Ne ovat kaksospuolikkaita ja syntyneet emolle, jolta riitti maitoa vain toiselle kilille. Toinen on annettu uuhen hoitoon. Lampaaseen leimautunut vuohi käyttäytyy lammasmaisesti eikä se sopeudu enää omiensa joukkoon.

Jos lammaslaumassa niitä on useita, ryhmäytyvät ne omaksi joukokseen. Isokokoiselle lammaslaumassa kasvaneelle pukille saattaa siunaantua erityistehtävä: siitä voi tulla kellokas. Sen kaulaan sidotaan suurin kello ja se pitää lauman kasassa. Isossa laumassa voi olla useita kellokkaita. Kuuntele kelloja, saatat huomata, että ne soittavat eri säveliä, jotta paimen kykenee paikallistamaan niiden sijainnin.

Kun Suomi oli liittymässä EU:hun,

jossa Kreikka jo oli jonkun aikaa ollut, oli Hesari tekemässä koko kuukausiliitteen kokoista juttua EU:n reunoista. Minusta tuli Kreetalle saapuneen toimittajan ja kuvaajan apulainen. Yhdeksi haastateltavaksi tarvittiin paimen. Me löysimme sellaisen Mesarán tasangon laidalta, tienmutkasta, jossa tämä istui kliseemäiseen tapaan korkealla kivellä laskeva aurinko taustanaan paimenkeppiin nojaten kuorien appelsiinia.

Laumasi on siis tuolla alhaalla? Ja sinä täällä? Mikset ole siellä?

Siellä on koira, lähetin sen sinne.

Täh? Tarkoitatko että se paimentaa?

Se on tuomassa lampaita tänne.

Miten niin, miten se sen osaa. Miten sen tiedät?

No kun niin on.

Ai se koira tuo ne yksin, noitahan on satoja? Mistä se tietää, mihin se ne tuo? Eikö sun pidä laskeutua tuonne ajamaan?

Ei tarvitse, ne osaavat.

???

Ne ovat tässä kuusi yli viisi.

Älä naurata!

Ensimmäisen sorkka koskettaa asfalttia tässä kuusi yli viisi.

Ei vahingossakaan viisi yli?

Ei vahingossakaan.

Me piilouduimme viereisen kirkon nurkan taakse, vain kameran pitkä putki tähtäsi lampaisiin. Kuusi yli viisi ensimmäinen oli asfaltilla ja samassa koko lauma. Lampaat tuntevat kellon paremmin kuin kreetalaiset.

Voimaantumisviikko Vamosissa 10-17.5.2020

Tule kanssamme Ihanalle Kreetan saarelle voimaantumaan joogan ja kuvallisten menetelmien parissa!

 Voimaantumisen pariin johdattelevat Mari Kallio ja Kirsi Ruuskanen.

Marin intohimona ovat luonto, eläimet ja jooga. Joogaopettajan opinnot valmistuvat hoitotyön opettajan (sairaanhoitaja, Amk, TtM) työn ohella. Marin perheeseen kuuluu myös koiria ja mummon mussukoita.

Kirsillä hoitotyön opettajan (psyk.sairaanhoitaja, ThM) työn lisäksi pyörii psykoterapeutin opinnot. Myös taide ja taideterapeutin työ on Kirsille perheen ohella ne jutut.

Viikon aikana joogan avulla ja kuvallisin menetelmin rentoudutaan ja voimaannutaan ihanan Kreetan valossa ja lämmössä! Jätä arki ja kiire taaksesi ja tule viikoksi Vamosin kulttuurikylään aitoon kreetalaiseen maalaismiljööseen nauttimaan kreetalaisesta kulttuurista, hyvästä ruuasta ja lataamaan akkuja.

Voimaantumisviikko tarjoaa :

  • Hiljentymistä, rauhoittumista, rentoutumista, vertymistä
  • Elämää lähellä luontoa, pienessä kylässä, myös kotieläimiä paikalla
  • Terveellistä kreetalaista ruokaa
  • Tutustumista itseesi ja voimaantumista sitä kautta
  • Uusia elämyksiä, uusia näkökulmia, uusia tuttavia
  • Ryhmän jolla on samat mielenkiinnon kohteet

Joogasta

Jooga on ikivanha kokonaisvaltainen harjoitusmenetelmä, joka sopii kaikille omasta terveydestään kiinnostuneille. Joogata voivat kaikenikäiset lapsista ikäihmisiin, miehet ja naiset. Tälläkin kurssilla jokainen harjoittelee omista lähtökohdistaan, viikon harjoitukset sopivat ensikertalaisille sekä pidempään jooganneille. Mukaan tarvitset joogamaton ja pyyhkeen tai pienen viltin ja joustavat vaatteet.

Jooga

Lisää kehon liikkuvuutta, kohentaa kuntoa, opettaa rentoutumista ja hengitystä, parantaa keskittymiskykyä, tukee mielen tasapainoa, opastaa terveellisiin elämäntapoihin, parantaa itsetuntemusta, mm. Hathajoogassa keskitytään tietoisesti harjoitukseen hengityksen avulla. Sitä voisi kuvata lujan lempeäksi joogaksi, joka sopii kaikenikäisille ja kaiken kuntoisille.

Joogaa varten jokaisen tulisi ottaa mukaan tukeva joogamatto ja pieni huopa, viltti tai pyyhe. Meren rannalla voi joogata seisten jos ei halua että matto likaantuu, mutta pieni pyyhe olisi hyvä tässäkin.

Kuvalliset menetelmät

Luovuus kuuluu meille kaikille! Ja asuu meissä kaikissa. Toinen juttu on, milloin ja miten me annamme sille luvan olla olemassa. Luovuus tukee hyvinvointiamme ja auttaa meitä jaksamaan arjen haasteissa. Kuvalliset menetelmät toimivat tällä kurssilla luovuuden esille tuojana; kreetalainen ympäristö tarjoaa meille visuaalisia nautintoja, opettelemme näkemään niitä ja tallettamaan voimaannuttavan kuvan mieliimme. Valmistamme myös muistoja mukaan.

Tällä kurssilla tehdään helppoja kuvallisia töitä. Menetelmät ovat helppoja, kaikkien opittavissa. Eli jokainen osaa! Erilaisia materiaaleja töihin keräilemme pitkin viikkoa ympäristöstämme. Ota kotoa kuitenkin mukaasi itsellesi mieluiset värit; vesivärit + pensseli/ liidut/ puuvärit ja paperilehtiö.

Alustava ohjelma 

Sunnuntai 10.5. Tulopäivä

  • noudamme teidät Hanian kentältä aamukoneilta noin klo 10.00
  • kuljetus ja majoittuminen Vamosiin
  • tervetulolounas taverna Blumosifi, tutustutaan toisiimme 
  • ajetaan ruokakaupan kautta; aamiaistarvikkeet ja yms. 
  • paluu farmille autolla 
  • lepotauko
  • illan suussa lyhyen siestan jälkeen viikon käymme läpi ohjelman ja orientoidumme viikkoon kaffeen/virvokkeen voimalla
  • ensimmäinen tehtävän anto kuvalliseen työhön, farmilla kokoustilassa sisällä tai ulkona
  • rentouttava jooga
  • mahdollisuus tutustua Vamosin kylään kävellen, vapaaehtoinen yhteinen illallinen 

Maanantai 11.5.

  • 8.00-9.00 Aamujooga
  • 9.00-10.00 aamiaistauko 
  • 10.00 -12.00 lyhyt tietopaketti joogan terveysvaikutuksista ja luovuuden (visuaalisuuden ja kuvataiteen) ,  hyödyntämisestä arjessa, kuvallinen työskentely alkaa 
  • 12-13.30 Lounastauko 
  • 13.30 Lähtö retkelle ; Maheri (luonnonkosmetiikkaverstas + myymälä), Babalin kylä, Karidin luostari, kahvi jossakin pikkukylässä retken varrella. Paluu Vamosin  17.00
  • Vamosissa omaan tahtiin kuvallisen työn tekoa
  • iltajooga halukkaille
  • vapaaehtoinen omakustanteinen Illallinen 

Tiistai 12.5.

  • Aamiainen
  • 9.00. lähtö meren rannalle, esim. Kalives, jossa joogaa ja rentoutumista ohjatusti 
  • mahdollisuus uintiin
  • 12.00 Lounas (omakustanteisesti) rannan tuntumassa
  • Lounaan jälkeen paluu Vamosiin 
  • 17.30 Iltaretki Haniaan, 20€/hlö; kauppahalli/taidegalleria yms. 
  • Vamosiin jääville iltajooga
  • Vamosiin jääville kuvallisen tehtävän tekoa ohjatusti
  • vapaaehtoinen omakustanteinen Illallinen 

Keskiviikko 13.5.

  • Aamujooga
  • aamiaistauko 
  • 10.00 Lähtö päivän retkelle Botanical Park & Gardeniin (40€/hlö, sis.lounaan). Botanical Gardenista palaamme Mesklan, Zurvan ja Therisson huikeiden, voimaannuttavien, vuoristomaisemien kautta takaisin Vamosiin
  • Vamosiin jääville kuvallista työskentelyä päivän aikana
  • Iltajooga halukkaille

Torstai 14.5.  Vapaa päivä

Perjantai 15.5.

  • aamujooga
  • aamiaistauko
  • 10.00 Lähtö päivän retkelle (40€/hlö, sis. lounaan). Georgioupolin ranta, Argiroupolin lähteet ja Ancient Lappa, lounas Arkudena Garden
  • Vamosiin jääville kuvallista työskentelyä päivän aikana
  • Iltajooga halukkaille

Lauantai 16.5.

  • 8.00 Aamujooga
  • 9.00-10.00 aamiaistauko
  • 10.00-13.00 tehdään kuvalliset tuotokset loppuun, kuvallinen ”Ihana Minä”-toteutus, palautteet 
  • 13.00-14.00 lounastauko
  • 14.00-16.00 mahdollisuus valmistaa Natashan johdolla yrttivoiteita mukaan kotiin, hinta vahvistetaan myöhemmin   
  • 16.00-18.00 ohjattu rentoutus 
  • 20.00 lähtöillallinen taverna Blumosifissä

Sunnuntai 17.5.

  • 8.00 lähdemme kohti Hanian lentokenttää 

Kurssimaksu

  • 380€/hlö, sisältää opetukset ja materiaalit

Majoitus- ja palvelupaketin hinta

635€/vko/hlö, 2hh, iso huoneisto, jossa toiseen huoneeseen saattaa tulla 1-2 samaan ryhmään kuuluvaa
705€/vko/hlö, 1hh, iso huoneisto, jossa toiseen huoneeseen saattaa tulla 1-2 matkalaista
810€/vko/hlö,  yhden hengen  oma pieni huoneisto
670€/vko/hlö, pariskunta, oma pieni huoneisto

Pakettihinta sisältää :
– lentokenttäkuljetukset mennen tullen
– muut yhteiskuljetukset viikon aikana (maksulliset retket erikseen)
– majoituksen valitun majoitusvaihtoehdon mukaan
– tervetulolounaan
– läksiäisillallisen
– kurssitilan vapaan käytön
– oppaan palvelut viikon aikana

Pakettihinta ei sisällä :
– lentoja, suosittelemme Norwegianin tai Finnairin aamulentoja, joilta nouto Vamosiin ohjelman mukaisesti
– aamiaisia, huoneistoissa mahdollisuus laittaa aamiainen, aamiaisen voi nauttia myös Blumosifi Tavernalla, hinta 60€/vko
– muita aterioita kuin yllämainitut tervetulolounas ja läksiäisillallinen
– matkavakuutuksia, suosittelemme matkavakuutuksen ottamista

Varausmaksu 380 € laskutetaan ilmoittatumisen yhteydessä.

Loppulasku (Majoitus-ja ohjelmapaketti) erääntyy 1 kk ennen matkaa.
Ylimääräiset retket maksetaan paikan päällä käteisellä.

Yhteydenotot ja varauskyselyt :

Kirsi Ruuskanen, kirsi.ruuskanen@mycolours.fi (kuvallinen työskentely)

Mari Kallio, kristina.kallio@gmail.com (jooga)

Merja Tuominen-Gialitaki, merja@kreetanmaku.fi

KEVEYTTÄ KEHOON JA MIELEEN KREETAN KEVÄÄSSÄ 17-24.5.2020

Kiristääkö hartianseudulla? Juiliiko alaselkä? Nousetko nitisten aamulla sängystä? Tuntuuko että paahdat päivästä toiseen autopilotilla?

Hengähdä hetki ja tule mukaan huoltamaan kehostasi ja mielestäsi keveämpi, liikkuvampi ja virkeämpi 17-24.5.2020 Kreetan keväässä!

Käytämme kropan elävöittämiseen pilateksen, somatiikan, lempeän joogan, spiraalistabilaation ja lihaskalvojen vapautuksen menetelmiä. Välineinä meillä on erikokoisia palloja, kuminauhoja ja pilatesrullia. Ja tietenkin oma keho!

Teemme myös erilaisia hermostoa rauhoittavia keskittymis- ja rentoutusharjoituksia, joilla voit rakentaa omaan arkeesi miniloman tai pienen oman tilan vaikka joka päivä.

Nautimme myös keväisen luonnon vehreydestä, kävelyistä, Kreetan ihaniin pikkukyliin tutustumisesta, herkullisesta ruoasta ja mutkattomasta, lämminsydämisestä yhdessäolosta!

Ohjaajana Mimmi Koukkari :

Koulutus:

Somatic Pilates -, Stretching- ja laite-Pilates –ohjaaja, Slow Yoga – ja Mindfull Restorative Yoga –ohjaaja, lisensoitu kahvakuulaohjaaja ja loputtoman kiinnostunut oppimaan lisää.

Uskon, että koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa elämäänsä. Tein työurallani täyskäännöksen ja rakkaasta harrastuksestani tuli työni. Elämänikäinen tutkimusmatkani liikkeen maailmaan ja oman kehon ja mielen kehittämiseen oli alkanut jo aiemmin.

Opintomatkani käynnistyi Pilates- ja joogamatolla viime vuosituhannella ja virallistui Somatic Pilates-, Stretching- ja laite-Pilates -ohjaajakoulutuksessa. Olen myös Slow Yoga – ja Mindfull Restorative Yoga –ohjaaja sekä lisensoitu kahvakuulaohjaaja. Ja matka jatkuu…

Haluan opettamisessani olla läsnä sinulle ja ottaa sinut huomioon holistisesti – en tee töitä metodi, vaan ihminen edellä.

Haluan lempeästi töniä sinua astumaan pois tutuilta poluilta ja samalla oivaltamaan, että oppiminen ei lopu koskaan. Jokainen keho on omanlaisensa, ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa hoitaa ja pitää siitä huolta. Mutta kun sitoudut itsesi kehittämiseen ja antaudut liikkeen ilolle, huomaat että hereillä olevassa kehossa asuu virkeä mieli.

”Do not kill the instinct of the body for the glory of the pose. Don’t treat your body like a stranger, but adopt a friendly approach towards it. Watch it, listen to it, observe its needs, its requests, and even have fun. To be sensitive is to be alive.” – Vanda Scaravelli “

Asumme House Kastrin laadukkaissa huoneistoissa Plataniaksen vanhassa yläkylässä, kirkon kupeessa tai lähellä sijaitsevassa pikkuhotellissa, jos haluat oman pienen huoneiston. Rantaan talolta on n. kilometri ja kaikki palvelut ovat kävelymatkan päässä. House Kastrin asunnot on kalustettu ja varustettu asumista varten suomalaisen tason mukaan ja kaikissa niistä on merinäköala ja myös makuuhuonessa omat parvekkeet.
Yhteiskäytössä on koko talon kokoinen kattoterassi sekä pieni sisäpiha uima-altaineen ja aurinkotuoleineen. Oppainamme meillä on House Kastrin ehtoisat ja railakkaat Raila ja Kim!

Lennot jokainen voi hankkia itse, sekä Finnair että Norwegian lentävät suoraan Haniaan ja nyt on vielä tarjolla edullisia lentoja.

Muut hinnat:

Kehon- ja mielenhuoltoharjoitteet:

220€/henkilö (lisätietoa mimmi@voimavaraaja.fi


Asuminen, retket ja kuljetukset: 430€/2hh, 530€/1hh, 580€ oma huoneisto
(lisätietoa raila.jarvelainen@elisanet.fi).

Lasku majoituksesta, retkistä ja kuljetuksista tulee noin kuukautta ennen matkaasi.

Voimme myös tilata viikon aikana paikan päälle ihanan hierojamme Marian. Tämä palvelu maksetaan suoraan Marialle paikan päällä. !

Kreetan lähihistoriaa – agentit kirjailijoina

Kreetan historiaa tutkiessa ei materiaalista todellakaan ole puutetta, se vain painottuu kovin pitkälle menneisyyteen. Minolaista aikaa on tutkittu joka toisessa Euroopan ylipistossa, antiikkia samoin mutta bysantin  kohdalla on jo hiljaisempaa.

1800-luvun romantiikan innoittamana Robert Pashley sekä muutamat ranskalaiset ja saksalaiset kiertelivät saarella, lähinnä etsimässä jälkiä muinaisesta loistosta mutta joutuivat pettymään. Saaren elämä oli kovin alkukantaista ja köyhyys oli silmiinpistävää. 1900-luvun historiasta ei sitten paljoa löydykään, turkkilaisen miehityksen jäljiltä saari tuntui jääneen kehityksessään pysähtyneeseen tilaan, Venizeloksen edesottamukset Kreikan yhdistämisessä kyllä ovat tuttuja vuosisadan alun eurooppalaisesta historiasta mutta englanniksi käännettyä kirjallisuutta ei hevin löydy, puhumattakaan suomenkielisestä.

Moneen kertaan olen tankannut Toista Maailmansotaa käsitteleviä teoksia, aluksi kiinnostuin vain sodan tapahtumista mutta pian huomasin kahden kirjailijan kohdalla hyviä huomioita saaren ihmisistä, heidän luonteestaan ja elinympäristöstään sekä historian vaikutuksesta saarelaisten elämään.

Liittoutuneiden jätettyä Kreetan saksalaisille kesäkuussa 1941, lähetettiin jo syksyllä englantilaisia agentteja organisoimaan vastarintaa miehittäjille.  Kiireellisempi tavoite oli kuitenkin saarelle jääneet harhailevat sotilaat, jotka pikimmin piti saada evakuoitua Egyptiin.

Englannin siirtomaahallinnosta tehtävää suorittamaan löytyi kyllä väkeä, mutta nopeasti selvisi ettei siirtomaaherruuden näivettämistä virkamiehistä ollut paljon apua. He eivät puhuneet kreikkaa, eivät tunteneet saaren historiaa (Ovatko alkuasukkaat ystävällismielisiä?), pitivät palvelijoita kantamassa tarvikkeitaan ja käyttäytyivät  kaikin tavoin ylimielisesti, joten mitään yhteistoimintaa paikallisten sissipäälliköiden kanssa ei syntynyt.

Nopeasti päämaja Kairossa ymmärsi ongelman ja ryhtyi rekrytoimaan väkeä joka tunsi saarta ja sen historiaa sekä ennen kaikkea hallitsi kielen, toiset jopa Kreetan murteen.Paikalle haluttiin toiminnan miehiä joilta ei mene sormi suuhun alkeellisissa oloissa ja ovat valmiita tarvittaessa koviinkin otteisiin.  Vakiokysymys rekrytointihaastattelussa esimerkiksi oli :  ’Onko Teillä henkilökohtaista  ongelmaa ihmisten tappamisen suhteen?’

Kaksi merkittävintä agenttia mielestäni olivat Patrick Leigh Fermor ja Xan Fielding, varsinkin kirjallisilta ansioiltaan.

Herrat eivät tunteneet toisiaan ennen komennustaan Kreetalle mutta siellä tavatessaan he huomasivat omaavansa paljon yhtäläisyyksiä.  Kummankin opinnot olivat jääneet kesken kurittomuuden ja sopeutumisvaikeuksien takia, kumpikin oli opiskellut kirjallisuutta ja kumpikin oli jo poikasena matkustanut laajasti, puhuivat Kreikkaa ja olivat intomielisiä filhelleenejä. Perinteinen brittiläinen sotilaskuri oli kummallekin kammotus, kunnon boheemi ei sellaisen taivu.

Sekä kreetalainen laulu että tanssi luonnistui, tukka ja viikset värjättiin ja asusteina käytettiin lammaspaimenten rääsyjä, ei univormuja. Yksikään saksalainen ei erottanut heitä paikallisista.

Sekä Fermor että Fielding kirjoittivat sodan jälkeen kokemuksistaan Kreetalla.

Fermorin ’Abducting a General’ ja Fieldingin ’Hide and Seek’ kuuluvat molemmat sotakirjallisuuden  klassikoihin, mutta operatiivisten asioiden lisäksi kummastakin löytyy pitkiä osia joissa kuvataan heitä auttaneita ihmisiä, heidän elinolosuhteitaan, urheuttaan ja tapoja. Uskomattoman yksityiskohtaista luonnon kuvausta löytyy osioista joissa pakoillaan saksalaisia vuoristossa ja nautitaan kyläläisten tuomaa illallista kuunvalossa. Ruokalajit kuvataan tarkasti, yleensä linssejä, juustoa, korppua ja munia. Juhlapäivinä tietysti teurastettiin lammas. Ja viiniä sekä rakia joka päivä, sitä oli aina saatavilla! Välillä jouduttiin yöpymään lammaspaimenten vieraana mitatoissa (paimenten suojat vuoristossa), lukutaidottomien huumori ja elämänviisaus on jatkuva kummastelun aihe.

Kreetalaisten rohkeus ja uhrimieli oman turvallisuuden kustannuksella teki kaveruksiin lähtemättömän vaikutuksen, jota he eivät ikinä unohtaneet. Kairossa sijainneen päämajan komentaja, Jack Smith-Hughes kirjoittikin sodan jälkeen etteivät agentit olisi selvinneet hengissä edes 24 tuntia ilman paikallisten apua.

Fermor jatkoi sodan jälkeen lupaavasti alkanutta uraansa matkakirjailijana. Hän kirjoitti useita teoksia, sekä Kreikan matkoiltaan että muualta maailmasta. Fermoria pidettiin Englannissa aikansa parhaana matkakirjailijana ja hänet aateloitiin 2004. Kaikki hänen kirjansa antavat mielenkiintoisen kuvan menneestä maailmasta, varsinkin ’A time of Gifts’illä alkava trilogia 18- vuotiaan kokemuksista 30-luvun Euroopasta nousevan natsismin muuttuvassa maailmassa.

Fielding palasi Kreetalle vuodeksi 1951, koska halusi tavata kaikki ystävänsä rauhan oloissa.  Tästä ajasta synty merkkiteos ’Stronghold’, jossa vain paikoitellen viitataan sodan tapahtumiin mutta sitäkin enemmän käsitellään eri alueita, kyliä ja ihmisiä sekä historiaa. Kuvaukset esimerkiksi Koustojerakosta ja Sougiasta tuntuvat kovin tutulta.

Vaikka tuhotut kylät ovat vielä puoliksi raunioina, on jälleenrakennus käynnissä ja uudistuksia on tiedossa. Sougiaankin ollaan ehkä rakentamassa tietä, Loutroon ei koska se on mahdotonta. Vieraanvaraisuus on voimissaan, hetkeäkään ei saa olla rauhassa. Häät kestävät viikon ja mukaan otettu valokuvaajavaimo joutuu välillä pakenemaan Englantiin lepäämään. Koko ajan liikutaan jalan, yli vuorten ja rotkoja pitkin, rikkumattomassa luonnon rauhassa.

Eri alueiden ihmisistä Fielding antaa pistämättömän tarkan kuvan, eroavaisuudet sfakialaisten ja retymnolaisten välillä ovat selkeitä .

Näiden herrojen teokset olen lukenut useaan kertaan. Teksti on niin värikästä ja sanasto niin monipuolista, ettei englanninkielellä tunnu olevan juurikaan mitään yhteistä nykyisen populaarikirjallisuuden kanssa. Kieli on muuttunut 50 vuodessa aivan toisenlaiseksi.

Siitä vaan syventämään Kreetan tuntemustaan ja englannin kielen taitoa!

Juhannus kreetalaiseen tapaan

Tänä vuonna juhannuksen aikaan osuu tavallista useampia juhlia. Osa niistä seuraa pääsiäistä, joka oli vasta huhtikuun lopussa.

  • sunnuntaina 23.6. juhlitaan Kaikkia Pyhiä (Αγιον Παντον)
  • samana iltana tai seuraavana juhlitaan Klidonasta paikasta ja järjestäjistä riippuen
  • sunnuntaina on myös Johannes Kastajan juhlan aatto ( meidän vanha juhannusaatto). Useimmat panijirit ovat aattona.
  • maanantaina 24.6. on Johannes Kastajan syntymäpäivä, se juhla, jota me nimitämme juhannukseksi. Silloin juhlii nimipäiväänsä Panagiotis.

Klidonas-juhla on ikivanhaa pakanallista perua, muut kaksi ovat kirkollisia juhlia, vaikka niitä vietetäänkin hyvin maallisissa merkeissä. Vanhastaan Klidonasta juhlivat nuoret naimattomat, pääasiassa tytöt, mutta nykyisin Klidonas on koko kylän juhla.

Ennen vanhaan oli tärkeää naittaa tytöt aikaisin; siihen tarjosi apuaan Klidonas-seremonia, jossa tytöt saivat vihjeitä sulhasehdokkaista. Ensin valittiin talo, jossa juhla tulisi järjestettäväksi, sitten nuori tyttö, joka lähetettiin kaivolle noutamaan vettä olalla kuljetettavaan ruukkuun. Oli tärkeää noutaa vesi puhumatta vaikka tehtävää hankaloitti kaveripiiri, joka kiusoitteli vedennoutajaa yrittäen saada tämän puhumaan. Jos neito puhui, vaihdettiin tyttöä ja vedennouto alkoi alusta. Saatuun vesiruukkuun pudotti jokainen pienen esineen, jonka varmasti tunnisti omakseen, esim. sormuksen, napin, hedelmän tms. Ruukku  suljettiin (=onni lukittiin, klidóthike) punaisella liinalla ja vietiin yöksi katolle tähtien alle. Unessa nukkuvat neidot saattoivat jo nähdä sulhasensa…Ennen auringonnousua ruukku kannettiin sisälle, jottei taika rikkoutuisi.

Samana iltana tytöt ja paikoin pojatkin ja muut kiinnostuneet saapuivat juhlatalolle, jossa ruukku avattiin. Punainen liina solmittiin nyt yhden läsnäolijan päähän, joka sai tärkeän tehtävän: hänen tuli poimia ruukusta esine kerrallaan. Toinen osanottaja, nopeaälyinen ja jolla runosuoni sykki, sai tehtäväkseen keksiä värssyn kyseiselle esineelle tietämättä kuka sen omistaja oli. Muut saivat kommentoida ja lisätä huomioitaan ja jopa kiusoitella esineen omistajaa, joka lopuksi paljastui.

Tämän jälkeen ruukkun jäänyt vesi kaadettiin kaivoon, joka oli peitetty punaisella vaatteella. Nyt seurasi jännin vaihe: yksi tytöistä otti peilin ja ohjasi sillä taivaan valoa kaivon pohjalla välkehtivään veteen samalla kun kukin tyttö yksi kerrallaan pudotti kaivoon jo aiemmin vedessä lionneen esineensä. Valot ja varjot kaivon värehtivällä pinnalla ennustivat tulevan aviopuolison piirteet. Varmemmaksi vakuudeksi taikaan kuului, että päänsä kaivosta nostava neito sai ensimmäisenä lapsenaan pojan, jos silmät ensimmäiseksi sattuivat miespuoliseen henkilöön, tai jos miehen nimi oli vaikka Jannis, niin oli se oleva tulevan aviopuolisonkin nimi. Lopuksi soi musiikki ja tanssittiin, mikä tarjosi oivan mahdollisuuden nuorille tutustua toinen toisiinsa.

Me emme tiedä millaisin kääntein kyseistä seremoniaa vietettiin Mooseksen aikaan, mutta sen tiedämme, että Viides Mooseksen kirja varoittaa juutalaisia ottamasta osaa kyseiseen riettaaseen juhlaan, vaikka naapurikansat sellaista juhlivatkin.

Mooseksen kirjan varoituksista huolimatta otin osaa muutama kesä sitten Klidonas-juhlaan Vamosissa. Me kokoonnuimme vanhalle kyläaukiolle, jossa tuolit oli aseteltu ympyrään suuren plataanin alle. Yhdessä nurkassa keitettiin pilahvia, Kreetalla niin välttämätöntä juhlaruokaa. Pitkä puhvettipöytä täyttyi kyläläisten talkoovoimin monenlaisesta tarjottavasta, viiniä sai hakea yhdestä nurkkauksesta, valot oli ripustettu aukion poikki ja orkesterilava rakennettu. Tyhjä kapeasuinen vesiruukku kiersi yleisön joukossa, sinne sai pudottaa esineen, jonka varmasti omakseen tunsi. Minä pudotin firman kynän tietämättä mitä seuraisi. Kun se aikanaan ruukusta nostettiin, luettiin minulle lyhyt härnäävä mantináda, värssy, jota en edes kunnolla kuullut. Jotain siitä irvailtiin vaaleatukkaisista ulkomaalaisista. Puhvetin antimet tekivät hyvin kauppansa, mutta mieleen jäävin tapahtuma olivat kokot. Niitä oli useampi perättäin viereisellä kadulla. Nuoret juoksivat ja leiskauttivat itsensä korkealta tulien yli, yhä uudelleen ja uudelleen niin kauan kuin kokoissa poltettavaa riitti.

Vieressäni istunut vanhempi rouva kertoi, että hänen nuoruudessaan tytöt keräsivät useampaa sorttia kukkaa tyynynsä alle ja uskoivat unessa kohtaavansa tulevan sulhasensa. Ruispellossa he eivät sentään kierineet, ruista kun ei saarella viljellä, mutta nurmella kieriskely hiljaisuuden vallassa kyllä tunnettiin.

– Paljon on tähän aikaan nurmella jo kuivuneita takiaisia ja ohdakkeita, ei sinne kukaan muu kierimään mene kuin koira, nauroi naapurini.

Klidonasta juhlitaan mm. Vamosissa (vanhan kyläkeskustan alareunalla) ja Rethimnonin keskustassa sekä Nerokúrosin kylässä Hanian ulkopuolella. Jos olet saarella, seuraa lehti-ilmoituksia, tolppailmoituksia ja kysy kreetalaisilta tutuiltasi missä juhlia olisi ja mene mukaan!

Agion Panton (Agies Pantes) on kaikkien Pyhien päivä ja alun perin siis kaikkien marttyyrikuoleman kuolleiden Pyhien päivä. Silloin viettävät nimipäiväänsä kaikki ne, joiden nimiä ei ortodoksisesta kalenterista löydy, kuten Eveliina, Erikos, Violetta, Eurydike, Hektor, Venizelos, Isabella, Mirto, Hippokrates, Iro, Rea, Napoleon jne. Jumalanpalveluksia on Agion Panton-kirkoissa ja saman nimissä kylissä. Tietenkin palveluksia on myös Johannes Kastajalle (Joannis Prodromos) pyhitetyissä kirkoissa. Kreetalla Johannes on mehiläistarhaajien ja samalla hunajan suojelija. Juhlapaikkoja ovat mm: Damialisin luola Kissamosissa lähellä satamaa, Apopigádi huikea paikalla korkealla Semprónasin ja tuulivoimaloiden yläpuolella, Livadasin kylä Sujian läheisyydessä, korkealla sekin.

Greece All time Classics

Valokuvauksen workshop 12-19.4.2020

Tällä upealla kurssilla opettajinamme toimii Muurlan opistolta lainatut mainiot opettajamme Kikka Niittynen ja Mirka Both, jo totuttuun tapaan. Vuoden 2020 workshop on pääosin jatkoa kahdelle edelliselle workshopillemme, niille osallistuminen ei kuitenkaan ole ehdoton edellytys. Jos kiinnostuit kysy varaustilanne tai kysy lisää muuten vain. Yhteystiedot alla !

Alustava ohjelma

(huom! Ortodoksinen pääsiäisviikko eli ns. suuri viikko)

Sunnuntai 12.4.2020  (Palmusunnuntai)

  • Noudamme teidät Hanian lentokentältä aamulennoilta noin klo 10.00 (Finnair, Norwegian)
  • majoittuminen Plataniakseen, House Kastri tai läheinen pikkuhotelli 
  •  irroitteleva kävely Drakiana Tavernaan appelsiinilehtojen kautta, myös autokuljetus mahdollinen, yhteinen tervetutulolounas ja viikko-ohjelman läpikäynti 
  • illalla priiffi viikkoon valokuvauksen tiimoilta, House Kastrin koulutustilassa 

Maanantai 13.4.2020 

  • Aamun teoriatunti ja tehtävien anto, House Kastri koulutustila
  • Plataniaksen alueeseen tutustuminen (kuvaustehtävät),
  • illemmalla käymme läpi kuvat, opettajien kommentit

Tiistai 14.4.2020

  • Aamun teoriatunti ja tehtävien anto, House Kastri koulutustila
  • Hania (kuvaustehtävät),
  • illemmalla käymme läpi kuvat, opettajien kommentit
  • kahden seuraavan päivän retken ohjelman läpikäynti

Keskiviikko 15.4.2020

  • Lähdemme heti aamusta retkelle saaren eteläpuolelle Aradenan / Agios Joanniksen alueelle, (kohde varmentuu talven aikana), menomatkalla (Vrisses, Askifou, Hora Sfakion, Anopoli) pieniä idyllisiä kohteita (kuvaustehtävät) 
  • Illallinen & yöpyminen Anopoli/Aradena/Agios Joannis, yökuvausmahdollisuus 

Torstai 16.4.2020 (Kiirastorstai)

  • Palailemme läntisempää reitti takaisin pohjoistannikolle, matkalla pieniä kyliä, rantoja ja Kotsifoun rotko, myöhäinen lounas Arkudaina Garden Tavernassa (Karhuttaren puutarha)
  • paluu Plataniakseen illalla

 Perjantai 17.4.2020 (Pitkäperjantai)

  • päivä on vapaa
  • kokoonnumme noin klo 16.00 House Kastrissa katselemaan rotkoretken kuvat
  • Pitkäperjantaina on ristisaatto House Kastrin vieressä olevalla kirkolla ja yläkylän kujilla, noin klo 19 (aika tarkentuu myöhemmin)

Lauantai 18.4.2020

  • Viikkotehtävän tsekkaus aamulla House Kastri
  • Iltapäivällä lähtö Vamosiin; tiedossa juhlat (kuvaustehtävät)
  • illalla vapaaehtoinen osallistuminen Pääsiäisviikon huipentumaan kirkolla klo 24.00 jolloin perinteinen pääsiäisyön messu ja pyhän valon saapuminen ja jakaminen kyläläisille. Vapaaehtoinen kokoontuminen House Kastriin sitä ennen

 Sunnuntai 19.4.2020 (Pääsiäissunnuntai) 

  • Lähtö kohti lentokenttää klo 8.00 

Workshopin hinta sisältää

  • lentokenttäkuljetus tulopäivänä ohjelmassa mainitulta lennolta
  • majoitus valitsemassasi majoitusvaihtoehdossa
  • kaikki yhteiskuljetukset viikon aikana
  • tervetulotilaisuus lounaineen
  • valokuvauksen opetus ohjelman mukaisesti
  • opastukset retkillä
  • lentokenttäkuljetus lähtöpäivänä ohjelman mukaisesti

Hinta ei sisällä

  • lentoja kohteeseen, suosittelemme Finnairin tai Norwegian aamukonetta, jolloin yhteiskuljetus on järjestetty Plataniakseen
  • matkavakuutusta tai matkatavaravakuutus, suosittelemme vakuutusten ottamista
  • aamiaisia, tai muita ruokailuja lukuunottamatta tulopäivän tervetuliasilounasta

Workshopin hinta 

  • 865€, kun valitset majoituksen 2hh House Kastrissa
  • 995€, kun valitset majoituksen 1hh House Kastrissa
  • 1065€, kun valitset oman pienen huoneiston yksin läheisessä hotellissa
  • 865€/hlö, jos esim. pariskunta majoittuu samaan pieneen huoneistoon läheisessä hotellissa

Kysy varaustilanne tai kurssisisältö

  • majoitus, Raila Järveläinen, raila@kreetanmaku.fi 
  • kurssisisältö, Kikka Niittynen, kikka.niittynen@muurlanopisto.fi
  • kurssisisältö, Mirka Both, mirka.both@muurlanopisto.f

Kämppäkauppoja ja muita kummallisuuksia

Aika-ajoin erilaisilla Kreeta ja Kreikka -sivustoilla kysellään asunnon hankinnan byrokratiasta Kreikassa. Kyllähän sitä piisaa, joskin jos on aikaa ja mielenkiintoa tutustua kuvioon, niin ei siitä puutu koomisiakaan piirteitä. Kreetalainen byrokratia sinänsä oli jo tuttua minulle, kun tuli vuosikymmenen vaihteessa rakennutettua pienkerrostalo Plataniakseen, joten ihan ummikkona en itseäni pidä. Alla oleva ote elävästä elämästä on jo muutaman vuoden takaa, aikaa kun oli. 

Niin kiinteistö- kuin maakaupankin vahvistaa notaari,  kaupantekohetkellä paikalle tarvitaan myös juristit edustamaan niin ostajaa kuin myyjääkin. Aikanaan ainakin ihan lakisääteisestikin näin oli. Ennen kuin päästään kaupantekovaiheeseen on kuitenkin muutama pikkujuttu hoidettavana.

Kauppahinta kun oli sovittu ja lähdin noita pikkuasioita hoitamaan, ihan heti aamusta.  Ensin notaarille. Vuosien saatossa tutuksi tullut rouva tekee omat plankettinsa myyntihinnasta, paperi kainalossa marssin verotoimistoon. Neljännen kerroksen peräkammarista löytyi oikea osasto, opastuksen sinne olin saanut jo notaarirouvalta, muuten Hanialainen verotoimisto on aika, noh, haasteellinen. Veroviskaaliherra tarkistaa kaupankohteen verotusarvon ja laskee varainsiirtoveron. Termistö saattaa olla kreikasta käännettynä jotain muutakin mutta jyvälle näistä suomalaisista versioistakin kai pääsee. Tarinani tarkoitus ei ole olla opaskirja.

Vero siis pitää olla maksettu ennen kauppakirjojen allekirjoitusta. Jatkan verottajan paperin kanssa omaan pankkiini maksamaan veron. Notaarin kulut tuli maksettua samalla, ne kun täytyy maksaa pankin kautta myös. Etukäteen. Toisin kuin juristin palkkio joka maksettiin käteisellä, sillä kertaa ainakin. Kun vero on maksettu, maksukuitin kanssa takaisin verotoimistoon joka, kas, olikin mennyt jo kiinni. Kauppakirjojen allekirjoitus osui vasta seuraavaksi päiväksi joten olihan tuota aikaa. Palasin Plataniakseen ja altaan äärelle, heinäkuun helteillä byrokratia vie mehut ihan kirjaimellisesti, samoin kuin kuumuudessa kävellyt kilometrit kolmiossa notaari-verotoimisto-pankki. Aamu valkeni ja kuulin että vero- ynnä muut viskaalit olivat päätyneet lakkoon! Jaahas ! Lähdin Haniaan joka tapauksessa, kaipa ainakin osa paperihommista voidaan hoitaa valmiiksi.

Kävelin joutessani verotoimiston ohi ja nykäisin pimeänä seisovan talon ovenkahvaa. Ovi oli auki. Sisällä näkyi jotain liikettä joten pujahdin sisälle minäkin. Valoja ei ollut missään, joku huikkasi että lakossa ollaan, nyökkäsin ymmärtäväni ja jatkoin määrätietoisesti ja toivorikkaasti matkaani neljänteen kerrokseen. Ja sen peräkammariin, jossa samainen veroviskaaliherra istui ylhäisessä yksinäisyydessään. Pyysin anteeksi häiriötä ja ojensin anovasti paperini. Aurinkoisen hymyn saattelemana ”maksettu” leimat läiskäistiin papereihin. Toivotin mukavaa lakon jatkoa ja poistuin hämärästä talosta aurinkoon. Ihmetellen itsekin mitä juuri tapahtui. 

Sitten taas notaarin luokse, hänen ilmeensä oli aika epäuskoinen kun ojensin lakkopäivän päivämäärällä leimatun asiakirjan liitteeksi kauppakirjoihin. Vihdoin päästiin itse asiaan eli kauppakirjojen tekoon. Kreikankieliset asiakirjat luettiin ääneen ja käännettiin englanniksi, kahvia juotiin, kuluroita (niitä rinkuloita) syötiin, tupakkaakin taisi joku polttaa, kauppakirjat valmistui ja ne allekirjoitettiin sivu kerrallaan. Joskus muistan kirjoittaneeni nimeni neljälletoista sivulle, kuten myös kirjoittivat juristit ja notaari. Sitten kaivettiin pöydän kokoinen kirja joka näytti sellaiselta aataminaikuiselta tilikirjalta jota jouduin käyttämään kirjanpidossa joskus viime vuosituhannen puolella. Liekö ollut jokin maarekisterikirja, johon myös nimikirjoitukset vaaditaan, kovin oli virallisen näköinen. Maksoin juristin palkkion (juu, sain kuitin), juristini veloitti itseasiassa ”käännöstyöstä” koska juristit olivat silloin olleet lakossa jo muutaman vuoden, eikä lakon aikana tietty voi tehdä hommia, vai ? No luovuudelle ei löydy rajoja kun asioita pitää hoitaa.

Ja kaikkihan aina hoituu, Kreetalla. Joskus viimetipassa, joskus jopa sen jälkeen, ”yes, yes, I am ready, but not yet”.

Nimipäivät kreetalaisittain

Tulevaa Länsi-Kreetan  opaskirjaa varten olen koonnut juhlakalenteria, sellaista, jossa on paitsi kreetalaiset juhlapyhät, myös tärkeimmät panijírit. Nehän ovat pyhien henkilöiden nimipäiviä. Nimipäiville ovat kaikki tervetulleita. Ei tarvitse olla uskovainen tai harras kirkossa kävijä, ei suinkaan, uteliaisuus riittää. Näitä juhlia on ympäri vuoden, onhan nimipäiviäkin. Eivätkä pelkästään pyhät juhli, vaan ne kaikki, jotka ovat saaneet nimensä kyseisen pyhän mukaan. Kreetalaiset tuntevatkin pyhänsä hyvin ja siis nimipäivänsä myös. Esimerkiksi Pyhän Georgiosin päivänä juhlivat kaikki Jorgokset, Jorginat, Ginat, Jorjullat jne.

Syntymäpäiviä ei ole tapana juhlia, vain nimipäiviä.

Ortodoksinen kirkko osaa näissä nimipäiväjärjestelyissä olla hyvin maanläheinen, vai mitä sanot seuraavasta: maaliskuun 25. päivä juhlitaan Neitsyt Marian ilmestystä, jolloin Maria sai tietää olevansa raskaana. Siitä on yhdeksän kuukautta jouluun. Keväistä Marian-päivää maaliskuun 25. viettävät naimattomat Mariat, naineet vasta elokuun 15. päivänä, joka sekin on Marian päivä, tosin kuolonuneen nukkumisen päivä.

Panijírit vetävät minua puoleensa siksi, että jaksan edelleenkin hämmästellä kuinka hienoihin paikkoihin kirkkoja on rakennettu. Niitä on rotkoissa, kallionkielekkeillä, luolissa, tasapainoilemassa kahden kiven päällä, vuorten huipuilla, lähteiden nurkalla, ruusutiheikköjen suojassa, meren rannoilla, oudosti kasvavien plataanien alla, tammimetsiköissä…  Ne kertovat historiaa ja tapakulttuuria. Niitä kannattaa opetella lukemaan. Jos noista ajoista ei meille ole muuta konkreettista jäänyt kuin nuo kirkot, niin miksemme raottaisi niiden ovia ja samalla kurkkaisi menneisyyteen?

Kalivesin alueella, sen entisillä takamailla on yllättävän monta Johannes Rigologosin kirkkoa. Kukas hän sitten on? Rigologos on Johannes Kastaja, mutta hänen vapiseva hahmonsa, rigologos. Kun Johannes oli mestattu, kerrotaan, että hänen ruumiinsa jäi vapisemaan. Tästä vedettiin se johtopäätös, että Johannes Rigologos voisikin auttaa kaikkia niitä, jotka malarian kourissa vapisevat kovassa kuumeessa. Ja niin näitä kirkkoja löytyy kylistä, joissa malariaepidemioita esiintyi säännöllisesti. Johannes Rigologos on päivittänyt osaamisensa ja suojelee nykyään myös Parkinsoniin sairastuneita.

Kun ennen aikaan ei tauteihin ollut kummoisiakaan parannuskeinoja, ymmärtää hyvin, että kulkutaudit olivat pelättyjä ja kaikki mahdollinen apu otettiin vastaan. Lääkelaatikko ja annostelulusikka kourassa kuvattua Pyhää Panteleimonia on myös huudettu avuksi moneen rokkoon ja apuakin on saatu, sen kertoo jo pyhimyksen nimikin (pan+eleimon=kaikki armo). Ja sitten Haralambos! Hänkin on ollut suosittu ja hänelle pystytettiin kirkkoja eri puolille saarta aina ruttoepidemioiden jälkeen, Haralambos. kun suojelee rutolta ortodokseja. Saarta hallinneet venetsialaiset olivat roomalaiskatolisia ja he pystyttivät kirkkoja Santa Roccolle samasta syystä.

Helatorstaisin ja helluntaisin on tapana nousta kylien takamailla korkeilla huipuilla oleville kirkoille,  joiden nimenä on Krionerítis (kylmävetinen) tai Agion Pnevma (=Pyhä Henki) tai Analipsi (=Ylösnousemus; tapahtui helatorstaina). Huipuille kiivetään pick-upin lava täynnä nauravaa väkeä ja majoitustavaraa ja ruokaa, sillä aikomus on yöpyä ja juhlia! Juhla houkuttelee erityisesti nuorta väkeä.  Kirkon pihalla valmistetaan ruokaa nuotiolla tai grillissä, tarjotaan mukana olijoille, juodaan ja juhlitaan ja nukutaan hetki ennen kuin aurinko nousee. Sitä avitetaan sytyttämällä suuri tuli, jotta aurinko helposti hyppäisi horisontin yläpuolelle. Niin tehtiin jo muinaisina aikoina, silloin palvottiin aurinkojumala Heliosta samalla tavalla. Ja sytytettiinhän Suomessakin helatulia ja etsittiin heilaa helluntaiksi.

Kreikan helatorstai oli eilen, helluntaita (Pentíkosti ja  Ajon Pnevma), vietetään 50 päivää pääsiäisen jälkeen, tänä vuonna 16.-17.6.  esim. Strovlésin kylässä, Ammudarissa Askífun tasangolla, Vukoliésissa, Niposissa, Kallikrátiin kylässä samannimisellä ylängöllä ja useissa Ajon Pnevma-kappeleissa ympäri saarta. Niistä monet sijaitsevat vuorella tai huipulla, joka kantaa nimeä Krionerítis, esim. Lasíthissa Afentisvuorella ja Mundrosin eteläpuolisilla vuorilla. (Krionerítis=kylmä vesi, vettähän tarvitaan kasteessa…).

Mitäs sanot, alkaako pienten kirkkojen kutsu houkuttaa?