fbpx

Viimeisimmät postaukset

Merkillinen vaatepuu

Oliivilehtojen keskellä Rumelin kylän läheltä matalalta kukkulalta löytyy outo paikka. Olin siitä jo kuullut, mutta halusin nähdä sen omin silmin. Siellä on reikäinen kivi, jonka läpi pujotetaan sekä koiria että ihmisiä silloin kun niihin halutaan muutosta, tai niiden käyttäytymiseen. Isännät toivovat koirilleen metsästysonnea, ihmiset haikailevat monenmoista muutosta, kuten kadotettua terveyttä, vyötäröä, rakkautta, onnea tai työtä. Reiän läpi ryömiessään jättää menneet taaksensa, puhdistautuu ja alkaa uuden elämän. Vanha vaivainen minä jää reiän toiselle puolelle ja uusi vaivaton syntyy.

Muutoksen vakuudeksi kiven läpi käyneet ovat jättäneet kiven päälle ja sitä varjostavan villipistaasin (Pistacia terebinthus) oksille tärkeitä mukana olleita esineitä. Muutoshalun on täytynyt iskeä kovaa sillä hetkellä, kun on nähnyt kiven ja todennut mahtuvansa sen läpi: muutoin tulijat olisivat varustautuneet jollain arvokkaammalla, itselleen tärkeämmällä kuin nyt kammat, hiuspannat, alkkarit, bokserit, rintsikat, huivit, lippikset, hameet, shortsit, vyöt, sandaalit, sytkärit (tupakkalakko?), silmätipat, korut ja patruunat antavat ymmärtää. Mikähän on ollut vaiva kun alkkarit on pitänyt riisua, ihmettelen vain.

Tuuli kahisutti kuivia lehtiä, harmaaksi virttynyt frillahame lepatti ja huivi, josta enää oli jäljellä hapsut, liehui oksalla. Varsinainen vaatepuu. Taivaankannella kumisi lentokone. Ovatko nämä sittenkin esirukouspyyntöjä, jos käyttää henkisempiä termejä? Muistavatko ne rukoilla silloinkin kun niiden omistaja on jo koko pyyntönsä unohtanut? Onko pujottautuminen reiän läpi verrattavissa neulasilmän läpi pääsevään kameliin? Edustaako tämä puu pyhää ja onko se verrattavissa minolaisten pyhien puiden palvontaan?

Kaikkea rienaavaa sitä tuleekin mieleen. Minuun ei iskenyt muutoksen halu. En pelännyt jääväni mahastani kiinni, sen verran väljä se reikä on, mutta ei tällä polvella kontata, ei ei… vaikka olisihan sen jäykkyyden voinut jättää taakse jo tässä. Mutta taidan jättää sen sittenkin leikkauspöydälle.

Niin, että missä tämä paikka oikein on?

Se löytyy, kun ajaa Retimnosta itään Panormoon ja ottaa suunnan kohden Peramaa. Vasemmalle kääntyy tie kohden Ahladéen kylää. Aja sitä noin kilometri, kunnes yhdessä mutkassa huomaat suuren kivisen paaden, johon on kaiverrettu sanat Agios Fanurios. Käänny siitä kyltin osoittamaan suuntaan ja aja kirkolle. Tie on kapea, se ei vie muualle, voit vain päätyä kukkulan laelle kirkon edustalle. Siellä on riittävästi parkkipaikkoja. Ruhtinaallisesti tilaa kääntää auto. Kävele kirkon pihan läpi portille ja jatka siitä parikymmentä metriä. Tulet kiviaitaukseen. Ja näet puun, kiven ja reiän. Vielä ehdit päättää haluatko muutoksia…

20.-27.9. Elämäsi laulu 2020

Lupaus on suuri, mutta Heikki ja Tuija osaavat opettaa sinullekin laulun tekemisen taidon. Tiedämme, sillä olemme itsekin sen ihmeen kokeneet, Merja jo kolmesti ja Railakin kahdesti. Juurikaan ei uskottu itseemme,  mutta niin ne laulut vain syntyivät. Ja hauskaa meillä kaikilla oli koko viikon!

Tulopäivänä tutustutaan toisiimme, haihdutetaan mystikka biisinkirjoituksen päältä, tutustutaan hiukan Vamosiin ja mennäään porukalla syömään. Ja syödään hyvin.

Seuraavana aamuna aloitetaan. Käydään aamiaisella. Ryhmiydytään tai sitten ei, aloitetaan, kuunnellaan millaisia ideoita muilla on ja kerrotaan omammekin, jos se jo on olemassa. Ellei ole, etsitään. Kirjoitetaan. Syödään lounas farmilla. Jatketaan pienissä tai isommissa ryhmissä. Jos haluttaa, voi lähteä kirjoittamaan vaikka rannalle. Tehdään jotain kivaa illalla. Ja sitten syödään yhdessä, siitä ei laista kukaan.

Näin jatketaan koko viikko, mutta järjestetään sellaista väliohjelmaa, joka herättää luovuutta ja ideoita. On hienoa seurata mitä kaikkea meistä löytyy ja miten jokainen puhkeaa kukkaan viikon aikana.

Ohjelmassa iltaretki kaupunkiin, joko Haniaan tai Rethimnoon.  Teemme myös kävelyretken Rubakian mystiseen metsään ja päätämme sen uimarannalle ja sen jälkeen tavernaan. Jonain iltana viemme teidät veneretkelle, uimaan ja katselemaan syttyviä tähtiä ja rannalla tuikkivia kylien valoja. Yhden illan vietämme farmin amfiteatterissa paikalliset muusikot ilonamme. Viimeisenä iltapäivänä järjestämme itsellemme matinean ja sen jälkeen juhlimme. Lopuksi pakataan laukut ja niihin omat värssyt ja biisit tuliaisina.  Kumma juttu on se, miten jokainen tuntee ylittäneensä itsensä, saaneensa aikaan jotain joka on enemmän kuin uskoikaan.

Kun innostut niin tässä hinnat. Ne vaihtelevat sen mukaan millaisen majoituksen valitset.  Katso tästä linkistä Vamosin tarjontaa.

Majoittuminen tapahtuu siis huoneistoissa, joita on ympäri kylää. Huoneistoja saattaa olla useampia samassa rakennuksessa tai sitten vain yksi. Huoneistoihin kuuluu 1-3 makuuhuonetta, 1-2 kylppäriä, 1-3 parvekketta/terassia/verantaa tms., jaettu keittiö ja oleskelutilat.  Jos valitset jaetun huoneen, saat huonekaverin. Muissa makuuhuoneissa majoittuu 1-2 muuta ryhmän jäsentä. Oma huone tarkoittaa omaa huonetta isommassa huoneistossa, useimmiten 1-2 muuta ryhmäläistä majoittuu samaan huoneistoon.

Oma huoneisto on nk. pieni huoneisto, jossa on yksi makuuhuone ja siinä parivuode. Lisäksi huoneistossa on oma kylppäri, parveke tai terassi, pieni keittiö ja oleskelutila. Tällaiseen pieneen huoneistoon voi myös majoittua pariskunta.

Hinnat :

– 1350€/hlö kun valitset jaetun huoneen, samaan huoneistoon saattaa tulla 1-2 muutakin kurssilaista

– 1450 €/hlö jos valitset oman huoneen, samaan huoneistoon saattaa tulla 1-2 muutakin kurssilaista

– 1550 €/hlö jos valitse oman pienen huoneiston

– 1450 €/hlö jos jakaa pienen huoneiston matkaseuralaisen kanssa, huom ! parisänky

Jos haluat jäädä pidemmäksi aikaa tai tulla jo aiemmin, pyydä meiltä tarjous lisäpäivistä.

Hinnat sisältävät

    • majoittuminen valintasi mukaan
    • lentokenttäkuljetukset Hanian kentältä/kentälle saapumispäivän aamuna,
    • kaikki retket
    • ohjelman mukaiset ateriat (aamiaiset, tuloateria, ilta-ateriat, lähtöjuhla)
    • illallinen ja illanvietto farmilla musiikin kera
    • kokoustilat
    • matinea

Hintaan ei sisälly

  • lentoja Haniaan, toivomme teidän olevan Hanian kentällä sunnuntaina aamupäivällä (Norwegian ja Finnair saapuvat noin klo 10.00) jolloin olemme teitä odottelemassa kentällä
  • matkavakuutuksia, suosittelemme kaikille vakuutuksen hankkimista

Kysy lisää 

vamos@heikkisalo.com, kun sinulla on kysymyksiä koskien mukaan pääsyä tai kurssin sisältöä, myös ilmoittautumiset suoraan Heikille

info @kreetanmaku.fi , kun ihmettelet muita asioita, kuten majoitusta, ruokailuja, retkiä, kuljetuksia ym.

Kiinnostuitko? Toimi  näin:

  • kysy onko tilaa ja kerro montako olisi tulossa.
  • kun  vahvistamme varauksesi, saat varausmaksun, ja voit varata lennot. Huomaa, että mitä aikaisemmin ne varaat, sitä edullisemmin ne saat.
  • kerro meille, millä lennolla saavut.
  • Olemme vastassa aamulentoja.
  • Nyt voit jäädä odottelemaan matkan alkamista!
  • Tilaa uutiskirjeemme niin pysyt ajan tasalla ja seuraa meitä vaikka facebookissa Kreetan Maku. Löydät ajankohtaista tietoa, vinkkejä ym.
  • Noin paria viikkoa ennen matkaa laitamme sinulle postia. Saat tarkempia ohjeita tulevasta viikostasi.
  • Loppulaskun eräpäivä on kuukautta ennen matkaasi.
  • Voit ottaa meihin yhteyttä kun sinua askarruttaa jokin matkaasi liittyvä asia.
  • Vinkki: voit saapua Kreetalle jo aiemmin ja majoittua vaikka Plataniakseen, Haniaan, Kalívesiin, Almirídaan tms. ja saapua Vámosiin kun tämä matka alkaa! Myös Vámosiin voi tulla ja majoittua jo aiemmin. Tai voit ottaa vaikka jatkoviikon…
  • Tutustu Kreetaan lukemalla blogejamme
  • lue vielä https://kreetanmaku.fi/matkat-yleista/
  • www.kreetankirjat.fi tarjoaa matkalukemista
  • Kreetan maku Oy on matkatoimisto ja kuuluu valmismatkarekisteriin no 161/17/Mj

 

Kukat ja kulttuuria 5.-12.4.20

Pyörimme viikon huhtikuisen Kreetan maisemissa, kukkuloilla, ylängöillä, vuorilla, laaksoissa, lehdoissa, niityillä, rannoilla, poluilla ja pihoilla. Huhtikuun alku on saarella hehkeintä aikaa, et uskoisi millaiseen villiin kukintaan tuo kesäisin niin korpunkuiva saari keväisin kykenee! Päivät ovat jo lämpimiä ja aurinkoisia mutta illat viileitä. Vuorten notkoissa ja huipuilla on vielä lunta. Saari on kuin paratiisi, liikkuminen lämpimässä ulkoilmassa on nautinto ja valon määrä kirvelee silmiä.

Tutkimme ja ihailemme kukkivan Kreetan väriloistoa, teemme retkiä, poimimme yrttejä, syömme hartaan nautinnollisesti hyvät kreetalaiset sapuskat ja siinä sivussa napostelemme kulttuuria ja kokoamme paikallishistorian palapeliä. Bysantti, venetsialaiset, turkkilaiset, doorit, minolaiset ja arabivaikutteet löytävät varmaan oman paikkansa.  Kaikkea sopivasti ja kiirehtimättä. Dioskurolaiseen tapaan.

Tulopäivä sunnuntai 5.04.

Noudamme Hanian kentältä aamupäivän Norwegianin ja Finnairin noin klo 10 laskeutuvilta lennoilta ja kuljetamme Vamosiin. Syömme lounaan kylätavernassa, tutustumme toisiimme ja orientoidumme viikkoon. Siesta. Illalla lyhyt kävely kylällä, kukat, puut, vanha kylä, palvelut ja tavat tutuiksi.

Ensimmäinen päivä ma 6.04.

Aloitamme aamiaisen jälkeen ja lähdemme päivän retkelle lähialueille Valkoisten vuorten reunakyliin.  Käymme tervehtimässä 2500-vuotiasta oliivipuuta, nousemme Apteran kukkuloille (Läntisen Kreetan tärkein muinaisalue) ja kävelemme kasvillisuuden alle hautautuneeseen amfiteatteriin, kuljemme vuoripuron reunaa appelsiinitarhassa ja poikkeamme Kiriakoselian bysanttilaisessa Pyhän Nikolaoksen kirkossa haistelemassa vanhoja ruusuja. Syömme perinteiseen tapaan valmistetun pitkän lounaan vuorilla olevassa mummon tavernassa ja käymme vielä ukkokuppilassa ilahduttamassa pappoja ja juomassa kreikkalaiset kahvit/rakit.

Villipäärynä kukkii Aradenassa taustanaan Valkoiset vuoret

Toinen päivä tiistai 7.04.

Aamiaiselta lähdemme ylängöille Valkoisten vuorten syliin. Nousemme Askifún ylängölle pitkin solaa, jossa turkkilaisaikaan aina kahinoitiin. Poikkeamme kyläkuppilaan sfakialaisille piiraille, sitten jatkamme nousua Kallikratin ylängölle runsaaseen tuhanteen metriin.  Kävelemme tasangolla, tutkimme kukkivaa luontoa ja käymme kaffella/virvokkeilla Janinan yrttipuodissa. Laskeudumme Miriokefalan juustokylän taitse alas Lappaan, jossa avokadotuotteita, luonnonkosmetiikkaa ja käsitöitä. Myöhäinen lounas.

Kolmas päivä keskiviikko 8.04.

Ensin Spiliin, jossa vierailemme yrttipuutarhassa. Sen kahvilassa saa yrtti-hedelmäsmootheja. Nousemme ylös Juuskambosille, ylätasangolle, joka on kuulu kukistaan. Kävelemme kukkivilla niityillä ja jatkamme Meronasin kylään, jossa syömme lounaan. Palaamme pohjoisrannikolle ja Vamosiin.

Neljäs päivä vapaata, torstai 9.04.

Viides päivä perjantai 10.04.

Aamiaisen jälkeen perjantaimarkkinoille Kolimváriin. Visiteeraamme Goniésin kauniissa merenrantaluostarissa, jolla monipolvinen historia. Luostarin ortodoksimuseo on näkemisen arvoinen. Aterioimme kalatavernassa ja voimme vaikka poiketa uimaan, jos siltä tuntuu.

Kuudes päivä la 11.04.

Aamukävely Rustikan kylän kautta Zuridaan. Matkalla etsimme niityiltä villivihanneksia, vahvaa ja vanhaa kreetalaista kulttuuria sekin. ….! Kävelemme Viiden neitsyen lähteen ja roomalaishautojen kautta Argirupoliin, jossa kallioseinämistä purkautuvat vedet kuohuvat. Syömme retkieväät matkalla ja haemme virtaa Pyhän Dynamon kappelista.. Syömme yhteisen lähtöaterian Vamosin tavernassa.

Seitsemäs päivä su 12.04.

aamulla klo 8 lähtö kentälle ja baibai.

Haluatko kysellä lisää tai varata matkan? Ota meihin yhteyttä

Ruusujen aikaan Rustikan kylässä
Huhtikuu on ruusujen aikaa Rustikassa

Tutustu Vamosin majoitustarjontaan tästä linkistä!

Hinnat

  • jaettu huone á 710 €/hlö
  • oma huone 810 €/hlö
  • oma pieni huoneisto (parisänky) á 890 €
  • oma pieni hsto pariskunnalle á 810 €

Hintaan sisältyy

  • koko matkapaketti
  • opastukset ja matkanjohtajan palvelut
  • ateriat, jotka tekstissä tummennettu

Hintaan ei sisälly

  • vakuutuksia
  • lentoja
  • museoiden tms. sisäänpääsymaksuja
  • aamiaisia, mutta aamiaispaketin voi ostaa tai varata, 50 €/viikko

Varatessasi matkan lähetämme varauslaskun á 200 €. Loppulasku erääntyy kuukautta ennen matkaa. Lentoliput kannattaa hankkia mahdollisimman aikaisin, sillä hinnat pruukaavat nousta mitä lähempänä lähtö on. Lähempänä matkaa saat lisätietoja matkasta ja majoituksesta. Seuraa sekä nettisivujemme blogeja että Kreetan Makua Facessa.

Yleiset  matkaehdot

Yleistä matkoistamme

Kiinnostuitko? Tästä voit varata matkan tai kysellä lisää!

Haluatko valmistautua matkaan tutustumalla Kreetaan? Käy Merjan kirjapuodissa ja ole Pro!

Kirjoittamisen iloa aarteiden saarella – löydä ilo ja vapaudu kirjoittamisen lukoista!

26.8.-2.9.2020 Vamosissa

Kurssi sisältää paljon kirjoittamisen harjoituksia NLP-menetelmiä hyödyntäen sekä seikkailuja ja ihanaa ruokaa Kreetan saarella. Kouluttajana toimittaja-kirjailija Terhi Friman. Elämyksiä tarjoilee Merja Tuominen-Gialitaki.

Tulopäivä keskiviikko 26.8.

  • Suosittelemme Norwegianin aamulentoa klo 7.05 Hgistä. Se laskeutuu klo 11 ja olemme sitä vastassa. Muista noutamisista sovitaan erikseen.
  • Majoittuminen ja tuloateria tavernassa. Siesta.  
  • Kokoontuminen illansuussa farmilla, orientoidutaan ja saadaan jo yötehtävä.  Mahdollisuus yhteiseen illalliseen.

Toinen päivä, 27.8. torstai:

  • Aamiainen klo 8.30-9.30 tavernassa tai omatekoinen.
  • Miten aloitan kirjoittajan päivän hyvin? Harjoitus. Kirjoittamisen lukot ja miten pääsen niistä yli? 
  • Lazy day-ruuanlaittoa vanhassa oliivipuristamossa
  • Syömme myöhäsen pitkän aterian, lopettelemme klo 16. Siesta
  • Iltaretki uimaan. Rannalla seuraava oppitunti: Lukot kirjoittamisen takana ja mitä niille voisi tehdä? Mikä minua estää kirjoittamasta tai kirjoittamasta eri tavalla kuin ennen?

Kolmas päivä, 28.8. perjantai

  • Aamiainen tavernassa/itse tehty.
  • Rajoittavat uskomukset kirjoittamisen esteenä. Kirjoitusharjoitus ja sen purku. 
  • Teemme kevyen lounaan farmilla.
  • Kävelykirjoittamista. Kuljetus lähikylään/rantakylään sään salliessa, jossa harjoitustehtävä ja sen purku, pulahdus mereen Jorjúpolissa ja lopuksi illallinen To mikró livádissa.  

Neljäs päivä,29.8. lauantai

  • Aamiainen
  • Mistä iloa ja innostusta, kun kirjoittaminen tökkii? Mistä aikaa kirjoittamiseen?
  • Lähdemme retkelle Kallikratin ylätasangolle ottamaan asiasta selvää. Visiitti Janinan yrttikahvilaan sekä harjoituksia.
  • Myöhäinen pitkä lounas Arkudenassa.  

Viides päivä, 30.8. sunnuntai

  • vapaapäivä. Aamiainen. Rannat ja lähikylät odottavat tai Hania…

Kuudes päivä, 31.8 Maanantai

  • Aamiainen
  • Kirjoitusharjoitus Vamosin kylällä. 
  • omakustanteinen lounas
  • Harjoituksen purku ja asiaa kirjoittamisesta. 
  • Uimaan. Illalla syödään yhdessä Kalivesin Kritiki Goniassa.

Seitsemäs päivä, 1.9. tiistai 

  • Aamiainen
  • Yhteenveto viikosta. 
  • Yhteinen lähtöjuhla joko farmilla tai tavernassa.

Kahdeksas päivä, 2.9. keskiviikko

  • Aamiainen
  • Paluukuljetus kentälle  

Kiinnostuitko? Ota yhteyttä Terhi Frimaniin, puh. +358 50 582 96 23 tai sähköpostitse terhi.friman@pispala.net. Ihan pieniäkin asioiat voit kysellä, rohkeesti vaan! Ilmoittautumiset suoraan Terhille, kiitos!

Kaikkiin kysymyksiin koskien Vamosia kurssipaikkana vastaa Merja.

Mikä tää on?
Saksanpähkinät ovat herkkua tuoreena, ylettyiskö?

Matkapaketti sisältää 

  • majoitukset Vamosin vierastaloissa
  • tuloateria, Lazy Day ja lähtöjuhla
  • muut tummenetulla merkatut ateriat
  • transferit Hanian kenttä-Vamos-Hanian kenttä- Norwegianin lennoilta
  • ohjelman mukaiset retket kolmena päivänä

Matkapaketti ei sisällä

  • aamiaisia, mutta aamiaispaketin saa eri varauksella 50 €/viikko
  • lentoja
  • matkavakuutuksia, suosittelemme ottamaan sekä tavara- että henkilövahingoille

Hinnat:

  • jaettu huone toisen ryhmään kuuluvan kanssa á 999 €
  • oma huone 1094 €
  • oma pieni hsto 1179 €
  • oma pieni huoneisto kahdelle (parisänky) á 1064 €

Yleiset  matkaehdot

Yleistä matkoistamme

Kiinnostuitko? Ota yhteyttä Terhi Frimaniin, puh. +358 50 582 96 23 tai sähköpostitse terhi.friman@pispala.net. Ihan pieniäkin asioiyta voit kysellä, rohkeesti vaan! Ilmoittautumiset suoraan Terhille, kiitos! Ilmoittautuessa saat varauslaskun. Loppulaskun saat halutessasi kahdessa erässä, niin että koko matka on maksettu kuukautta ennen.

Haluatko valmistautua matkaan tutustumalla Kreetaan?

Käy Merjan kirjapuodissa ja ole Pro!

Kaikkiin kysymyksiin koskien Vamosia kurssipaikkana vastaa Merja.


Kun menee lähelle, pääsee kauas – Agia Irínin luostari

Luostarin oven edessä on mustista ja valkoisista kivistä tehty herkän kaunis mosaiikki kynnysmaton tilalla. Ei siihen raski jalkojaan pyyhkiä, niin kaunis se on. Helteisenä päivänä sisätilojen varjo ja viileys on helpotus, se on lahja, armo, siunaus, rakkaus, lempeys, se hellii kuumassa autossa istunutta. Saan oppaakseni nunna Prodromin. Hän kertoo, että luostari on hävitetty kahdesti eikä se enää toipunut vuoden 1866 tuhosta. Samalla kun turkkilaiset tuhosivat Arkadin luostarin, tuhottiin tämäkin.

Piha on kaunis ja henkii harmonia, silmät lepäsivät yksityiskohdissa. Muratti kiertyy kauniisti keljan kiviseiniin ja harmaan nukan peittämät juorun lehdet heijastavat valopisaroita iltapäivän varjossa. Kiven pinta on kauniisti harmaantunut vuosisatojen kuluessa ja kohta jo kiiltää. Kiveen kaivettu on ihmisen mittapuulla ikuinen.

Kun kuljet pihalla, katso tarkkaan. Kirkon seinä, allasi oleva piha ja viereinen seinä ovat samaa yhtenäistä kiveä. Kirkko on kaivettu kiveen, poistettu se mikä oli liikaa, kaiverrettu kirjaimellisesti. Pienessä keljassa asui 1600 luvulla erakkomunkki, nyt siihen on haudattu rakastettu mitropoliitta. Ennen tuhoa luostarissa asuivat munkit, nyt sen on nunnien hoidossa.

Mesaran tasangolta kotoisin oleva luostarin johtajatar, igumenia, kutsui aikanaan maanviljelijäisänsä avuksi, kun nunnat olivat ostaneet kaksi peltoa. Isä tuli traktorilla ja muokkasi pelloista oliivitarhat. Vuosia niistä saatiin öljyä ja se oli nunnien talouden tärkeä selkäranka. Mutta viime kevään sateissa osa puista ja pelloista vyöryi alas. Tänä vuonna ei tule öljyä, sitä ei ehkä saada jokuseen vuoteen. Lisäksi lyhin tie Retímnosta luostariin on poikki. Turisteja ja muita kävijöitä ei tule entiseen malliin. Alhaalla kaupungissa tien alkupäässä ei tien puuttumista kerrota, ja niin minäkin pääsin näköetäisyydelle mutten perille. Viimeisessä mutkassa oli rinne valahtanut tielle viime keväänä. Niissä on täytynyt kadota todella paljon oliivipuita ja rinnepeltoja, niin suuri on haava kukkulan kyljessä. Etsin kiertotien, joka kulki Milin rotkon reunaa ja kääntyi sitten Russóspitiin. Viiden kilometrin matka onkin nyt kymmenen ennen kuin tie taas on kunnossa.

Kirkossa odotti yllätys. Se oli täynnä hyvin kauniita ikoneita ja puuleikkauksia. Hartaudella valmistettuja. Osa holveistakin oli maalattu vastikään. Tyyli on tyystin erilainen kuin miesmaalareilla, nämä kuvat ovat herkkiä, pastellisia, selvästi naisellisia, keveästi soljuvia, kuin kevättuulen henkäys. Yksi nunnista on kirkkomaalari. Noita kattoja ei maalata tikapuilla seisten. Ne pitää maalata joko selällään tai kyljellään telineellä maaten tai ehkäpä joskus istuenkin. Kasvoille ja vaatteille putoaa maalia. Joka kerta pensseliä kastettaessa pitää nousta ja vaihtaa asentoa. Jokainen uusi värierä pitää sekoittaa ja hiertää ahtaassa tilassa, sen jälkeen keplotella uuteen makuuasentoon. Entä miten kaarevassa pinnassa toteuttaa perspektiivin niin, että se näyttää oikealta myös silloin kun lattialla seisten tähyää korkeuksiin pää kenossa? – Oi, hänen olkansa ja selkänsä ovatkin jatkuvasti kipeinä, tunnustaa nunna Prodromi.

Nunnat maalaavat myös ikoneita, jopa tilauksesta, ja heidän pienestä myymälästään voi vaikka tilata nimikkoikonin. Siellä on myös ihan oikeita käsinmaalattuja, mutta myös edullisempia nykytekniikoilla valmistettuja.

Nunnilla on myös muut kädentaidot hallussa. Myymälässä on kauniita liinoja, kangaspuissa kudottuja kuvioita reunoillaan. Pitsejä. Kirjailuja. Solmeiluja. Biologinunnan valmistamia shampoita, voiteita, tuoksuja sekä kirkkaanvihreää likööriä, jossa maistuu ja tuoksuu tuoksupelargonia.  Yöpöydälläni on nyt pullo rauhoittavaa öljyä, josta tipan sivelen nukkumaan mennessäni iholle. Näen unia matkoista kauas hieman outoihin maisemiin.

Annan vinkin: hyppää Rethimnossa Vageliksen kyytiin ja aja punaisella hop-in-hop-off-bussilla koko iso kierros. Se kestää puolitoista tuntia ja pysähtyy myös Agia Irinin luostarin portilla. Voit hypätä pois ja jatkaa matkaa seuraavalla vuorolla. Käy luostarin myymälässä ja ilahduta nunnia ostamalla pieni matkamuisto tai toinenkin. Jos puolentoista tunnin kierros luostarissa tuntuu liian pitkältä, voit palata kävellen pari kilometriä läheiseen Russóspitin kylään ja sen tavernaan, jonka edestä myös pääsee bussiin.

Huomaat samankuin minäkin. Ei tarvitse mennä kaus, kun on jo käynyt kaukana, aikojen takana, rauhoittavassa maailmassa.

Ja Johannes juhlii

Auton valot pyyhkivät pieneen kylään johtavaa kapeaa tietä ja sitä reunustavia kiviaitoja. Peräperään tien laitaan parkkeeratut autot viestivät kansanjuhlasta jo satoja metrejä ennen kylää. Raitin toisessa päässä kirkkaat valot ja musiikki kutsuvat. Kaskaat ovat vaienneet. Pään päällä linnunrata ja otava. Ilta on samettinen, lämmin ja pimeä. Aukion puiden alle on katettu pitkiä pöytiä, niiden ääressä istuu jo kolmisen sataa henkeä.

Ostamme liput kyläyhdistyksen kipsasta. Löydämme varaamamme paikat. Tanssilattia on vielä tyhjä, orkesteri lämmittelee yleisöä. Pöytäämme tuodaan favaa, jättipapuja, tsatsikia, salaattia ja ihanan mureaksi kypsennettyä porsaanpaistia, jossa viipyilee savun maku. Ja viiniä ja virvokkeita. 

Aukiota reunustavat mulperit ja johanneksenleipäpuut. Suurimman puun alla on orkesterin lava. Johannes Kastajan kerrotaan ravinneen itseään autiomaassa nimikkopuunsa paloilla neljäkymmentä päivää paastoten. Mistäpä sopivamman paikan orkesterille löytäisi.  Tänään juhlitaan Johannes Kastajan vapisevaa hahmoa, Johannes Rigologosta. Perimätiedon, kyläläisten kertoman mukaan, ei siis Uuden Testamentin, tarina menee jotenkin näin: Johannes oli tuotu Herodesin eteen. Tällä oli tytär, Salome, turhamainen itseään täynnä oleva hemmoteltu penikka, joka päätti vietellä Kastajan tanssillaan peittonaan seitsemän huntua. Kun Johannes ei edes katsonut päin, kimmastui tytär. Herodes kysyi mitä tytär halusi kiitokseksi tanssistaan ja tämä pyysi Johanneksen pään. Ja sai sen. Tarjottimella.

Tästä syystä tänään ei ole saanut veitsiä käytellä edes keittiössä, paastotaan ja pukeudutaan muihin väreihin kuin mustaan ja punaiseen, nekun muistuttavat verestä ja kuolemasta.

Niin me syömme ja tanssimme muistaen tätä päivää. Menneeseen aikaan, silloin kun juhlakansaa oli puolta vähemmän, kertoo vieressäni istuva Lola, pöytiin kannettiin paastoruokia, papuja, vihanneksia puoleen yöhön saakka, mutta kun kello löi 24 ja paasto päättyi, täyttyivät pöydät lihavadeista!

Seitsemää huntua en näe yhdelläkään, mutta aukiolla tanssii notkeita neitoja kuin ligariá ja miehet kuin sypressit suoraselkäisinä näyttävät mallia. Ja miten he tanssivatkaan! Näin huikeita esityksiä ei odottaisi valkotukkaisilta, vatsakkailta, viiksekkäiltä herroilta. Keski-ikä siinä 70 korvilla. Korkeita hyppyjä ja kiemuroita! Oman kylän miehiä suurin osa, kerrotaan, muutama naapurista lainattu. 

Lapset paiskovat ilmapalloja, juoksevat pöytien välissä, nukkuvat sylissä. Ja tanssi jatkuu aamuun. 

Johanneksenleipäpuun alla soittavaa kreetalainen neilimiehinen orkesteri tanssittaa yleisöä kitaran, liiran ja kahden luutun tahdeilla

Prätkämuistoja Kreetalta

Minun ikäluokkani viidenkympin villitys oli moottoripyörä. Sellainen piti saada ja mahdollisimman iso, vaikkei aikaisempaa kokemusta prätkistä ollutkaan. Yhtäkkiä pihassa seisoi BMW K75 ja kaikki liikenevä aika meni Etelä-Suomen mutkateillä huristellessa, välillä vähän kai henkensä kaupalla. Ainakin Raila oli huolissaan, vähän väliä piti ilmoittautua.

Aika äkkiä mielenkiinto siirtyi klassikkopyöriin. Ostin kaikki alan lehdet ja toteutin lapsuuteni unelmani, Norton Commando kauniisti entisöitynä korvasi Bemarin.

Samaan aikaan, eli vuosituhannen vaihteessa, rupesimme tihenevään tahtiin viettämään lomiamme Plataniaksen Evropi-hotellissa. Legendaarisella baarimikolla, Kostaksella, oli viiskytluvun alun entisöity BMW, sellainen vielä jossa oli käsivaihde tankin vieressä ja norsunkorvaistuin. Yhtäkkiä Kostas ehdotti että lähdetäänkö ajelemaan vuorille? Hyvä idea mutta kun tuossa BMW’ssä ei ole takapenkkiä eikä minua muutenkaan kiinnosta istua kyydissä… Ei kun totta kai minulle oma pyörä ja Matias takatuhdolle. No mistäs sellainen saadaan?

Plataniaksen pääkadulla oli ja on vieläkin Halaro niminen baari, omistajana silloin Kostaksen hyvä kaveri, Takis. Olin kyllä noteerannu että baarin edessä aina seisoi hauskoja vanhoja pyöriä ja sisustuselementtinäkin oli vanha DKW. Tämä Takis varmaan lainaa pyörän joten sinne heti valitsemaan päivän tarjokkaista. Kawasaki 900 tai 70-luvun alun kuusisylinterinen Benelli Sei tuntuivat kyllä liian rajuilta ja eksoottisilta, varsinkin kun poika oli tulossa mukaan. Vähän nolon näköisenä näiden vauhtipelien takan seisoi aavistuksen kulahtanut mutta legendaarinen Horex 250, viiskymmentäluvun lopun Länsi-Saksalainen laatupyörä. Sehän sopisi täydellisesti tunnelmaan.

Tottakai onnistuu, tässä avaimet, sen kun lähdette ajelemaan totesi Takis.

Ekalla polkaisulla käyntiin ja sitten vaan Kostaksen perässä länteen kohti Rodopoun niemimaata, missä on upeita mutkaisia teitä. varusteina oli kypärä, t-paita, shortsit ja sandaalit. Afratassa pysähdyttiin lounaalla ja sitten oliivi- ja appelsiinilehtojen kautta takaisin Plataniakseen. Pyörä toimi virheettömästi koko matkan, mitä nyt vähän wobblasi mutkissa.

Onnellisena palautin avaimet, kiittelin hienosta kokemuksesta ja lompakkoa kaivellessa kyselin mitä olen velkaa? Tiedän nyt että Kreetalla ei käyttäydytä näin tökerösti mutta silloin kyllä yllätyin kun Takis tosi äkeänä pyysi heti laittamaan rahat takaisin taskuun koska ystävien kesken ei liikutella rahoja!! Kompensoin kiitollisuudenvelkaa muutamalla rakilla (ja limulla Matiakselle joka silloin vielä ei juonut rakia) jotka tulivatkin tarpeeseen tunnekuohujen tasaamiseksi.

Kostas-vainaan BMW:lle kävi vähän ikävästi muutama vuosi sitten, kun karmea tulva täytti vedellä hotellin autotallin ja pyörä jäi uppeluksiin. Eli nyt on kromit irronneet ja kone ruosteessa, seisoo pimeässä nurkassa vielä surkeampana kun minun laina-Horexini silloin joskus. Pitäisiköhän kunnostaa…

PS. Kuvan pyörä ei ole sama yksilö

Luulen olevani kreikkalainen

Sain parikymmentä kiloa sitten naapureiltani kuvan T-paidan, ilmeisesti vaahtosin Kreikasta jo silloin ihan riittämiin. Ratkiriemukas oli myös paidan mukana tullut saatekirje. Paita oli Mentalwear nimisen yrityksen tuote. Mentalwear tuli tunnetuksi painattamalla mainioita mielenterveyden vinksahduksiin liittyviä paitoja, kuten “Kuulen ääniä”, “Hampaassani on radiolähetin”, jne. Tästä päätellen siis kreikkahulluus on tunnustettu ja diagnostisoitava mielenterveydellinen häiriö. Mikäpä siinä !

Ratkiriemukas oli myös paidan mukana tullut saate! Referoin sitä tässä, ilman lupaa kyllä koska valitettavasti Mentalwear on lopettanut toimintansa 2012 , enkä päässyt lupaa kysymään. Olkaapa hyvä !

“Oonko mää reikkalaine vai suamalaine ?

Mentalwear teki tämän ihanan reikkapaidan koska eräs fanimme, Pirjo 56 vee, sitä niin kauniisti toivoi. Pirjo antoi luvan hiukan kertoa itsestään. Pirjo asuu Tampereella ja on käynyt Rodoksella jo vuodesta 1971 lähtien, ensi syyskuussa hän on menossa saarelle jo kahdeksattakymmenettäneljättä kertaa. Me kysyimme Pirjolta: “Pirjo, miksi juuri Rodos? Eikö muut Kreikan idylliset saaret inspiroi sinua?

Pirjo: “Joo, mää olin tosiaan vuanna seitkytyks ekaa kertaa Rooroksella ja rakastuin heti sen ilmapiiriin. Sejjälkeen ennoo muuta ajatellukkaa. Siis joku Kanaria, hyi kamala! Pitkä lento, istut ahtaasti kuule yli viis tuntia piänessä tilassa, tän kokone ihmine kummääki oon, ihan kamalaa… Ja se ilmasto siälä, joku ihmeen kolfvirta siitä menee viärestä, aina kylmä ja jotain lentohiakkaa silmistä saa kokoajan pyyhkiä. Olin siälä kerran kaheksankytluvulla kun Jussi pakotti, mutta oli niin hirveetä että en sinne mee toista kertaa. Kamalaa ruakaa, jotain tapaksia, niistähä ei nälkä mee ja mitä taas tulee Reikkaan niin siälä ollaan tosi ystävällisiä ja kaikki palvelut on suamenkielellä, ruaka ny on ihan taivaallista ja sitte iltaelämä; mää laulan esmes aina melkein joka ilta karaokee siällä suamalaisessa paarissa ja mulla on niimpaljo tuttuja siälä ja aina tiätää mihin mennä ja tunnen jokaisen hotellin omistajan, niiston tullu vuasienvarrella ihan ystäviäki, esim. Villa Rodoksen Matti, senkin oon tuntenu jo kolkytä vuatta ja mulla on siälä sen hotellin varastossa kahvinkeitin, vööni ja kaikkee vaatetta, emmää täältä ikinä ota paljoo mukaa, ei tarvi kuule koneeseen ruumaan laittaa mitää, mää paan kaikki käsimatkatavaroihi, semmoseen vinnairin mitottamaan laukkuu, misson ne pyärät ja vetokahva, kuule ei tarvi siä hihnoilla sitte oottaa kamoja. Sippääsee suaraan kuule hotelli Ateenasta käveleen sinne ellinrantaan lomakaljalle ja makaan varjonalle, ai että! Kyä mää rakastan Reikkaa! Kyä mää asusin kaiket ajat muttei oo viä niinpaljo rahaa kertyny että pystys sinne muuttaan kuule pysyvästi ja sanoo että KUDBAI FINLAND! Pitäs muuten taas ostaa parit ässäarvat, jos kato nappais! Ihana Reikka, ihanat Jorkokset, maailmam paras ruaka ja ystävällinen reikan spiritti elikkäs ilmapiiri! Sinne! Me halutaan Reikkaan”.

“Ja sitte ku ollaan Suamessa voi pitää tätä ihanaa puseroo päällä ja kuunnella reikkalaista musiikkia ja tehrä ystäville vetasalaattia ja tarjota pikkusen uutsoo niille j kattoo vaikka ria-kuvia vaikka nykyää kai kaikilla onki rikikamerat.”

Näissä filliksissä, voikaa hyvin ja pitäkää lippu korkealle !