fbpx

Viimeisimmät postaukset

Kreetan lähihistoriaa – agentit kirjailijoina

Kreetan historiaa tutkiessa ei materiaalista todellakaan ole puutetta, se vain painottuu kovin pitkälle menneisyyteen. Minolaista aikaa on tutkittu joka toisessa Euroopan ylipistossa, antiikkia samoin mutta bysantin  kohdalla on jo hiljaisempaa.

1800-luvun romantiikan innoittamana Robert Pashley sekä muutamat ranskalaiset ja saksalaiset kiertelivät saarella, lähinnä etsimässä jälkiä muinaisesta loistosta mutta joutuivat pettymään. Saaren elämä oli kovin alkukantaista ja köyhyys oli silmiinpistävää. 1900-luvun historiasta ei sitten paljoa löydykään, turkkilaisen miehityksen jäljiltä saari tuntui jääneen kehityksessään pysähtyneeseen tilaan, Venizeloksen edesottamukset Kreikan yhdistämisessä kyllä ovat tuttuja vuosisadan alun eurooppalaisesta historiasta mutta englanniksi käännettyä kirjallisuutta ei hevin löydy, puhumattakaan suomenkielisestä.

Moneen kertaan olen tankannut Toista Maailmansotaa käsitteleviä teoksia, aluksi kiinnostuin vain sodan tapahtumista mutta pian huomasin kahden kirjailijan kohdalla hyviä huomioita saaren ihmisistä, heidän luonteestaan ja elinympäristöstään sekä historian vaikutuksesta saarelaisten elämään.

Liittoutuneiden jätettyä Kreetan saksalaisille kesäkuussa 1941, lähetettiin jo syksyllä englantilaisia agentteja organisoimaan vastarintaa miehittäjille.  Kiireellisempi tavoite oli kuitenkin saarelle jääneet harhailevat sotilaat, jotka pikimmin piti saada evakuoitua Egyptiin.

Englannin siirtomaahallinnosta tehtävää suorittamaan löytyi kyllä väkeä, mutta nopeasti selvisi ettei siirtomaaherruuden näivettämistä virkamiehistä ollut paljon apua. He eivät puhuneet kreikkaa, eivät tunteneet saaren historiaa (Ovatko alkuasukkaat ystävällismielisiä?), pitivät palvelijoita kantamassa tarvikkeitaan ja käyttäytyivät  kaikin tavoin ylimielisesti, joten mitään yhteistoimintaa paikallisten sissipäälliköiden kanssa ei syntynyt.

Nopeasti päämaja Kairossa ymmärsi ongelman ja ryhtyi rekrytoimaan väkeä joka tunsi saarta ja sen historiaa sekä ennen kaikkea hallitsi kielen, toiset jopa Kreetan murteen.Paikalle haluttiin toiminnan miehiä joilta ei mene sormi suuhun alkeellisissa oloissa ja ovat valmiita tarvittaessa koviinkin otteisiin.  Vakiokysymys rekrytointihaastattelussa esimerkiksi oli :  ’Onko Teillä henkilökohtaista  ongelmaa ihmisten tappamisen suhteen?’

Kaksi merkittävintä agenttia mielestäni olivat Patrick Leigh Fermor ja Xan Fielding, varsinkin kirjallisilta ansioiltaan.

Herrat eivät tunteneet toisiaan ennen komennustaan Kreetalle mutta siellä tavatessaan he huomasivat omaavansa paljon yhtäläisyyksiä.  Kummankin opinnot olivat jääneet kesken kurittomuuden ja sopeutumisvaikeuksien takia, kumpikin oli opiskellut kirjallisuutta ja kumpikin oli jo poikasena matkustanut laajasti, puhuivat Kreikkaa ja olivat intomielisiä filhelleenejä. Perinteinen brittiläinen sotilaskuri oli kummallekin kammotus, kunnon boheemi ei sellaisen taivu.

Sekä kreetalainen laulu että tanssi luonnistui, tukka ja viikset värjättiin ja asusteina käytettiin lammaspaimenten rääsyjä, ei univormuja. Yksikään saksalainen ei erottanut heitä paikallisista.

Sekä Fermor että Fielding kirjoittivat sodan jälkeen kokemuksistaan Kreetalla.

Fermorin ’Abducting a General’ ja Fieldingin ’Hide and Seek’ kuuluvat molemmat sotakirjallisuuden  klassikoihin, mutta operatiivisten asioiden lisäksi kummastakin löytyy pitkiä osia joissa kuvataan heitä auttaneita ihmisiä, heidän elinolosuhteitaan, urheuttaan ja tapoja. Uskomattoman yksityiskohtaista luonnon kuvausta löytyy osioista joissa pakoillaan saksalaisia vuoristossa ja nautitaan kyläläisten tuomaa illallista kuunvalossa. Ruokalajit kuvataan tarkasti, yleensä linssejä, juustoa, korppua ja munia. Juhlapäivinä tietysti teurastettiin lammas. Ja viiniä sekä rakia joka päivä, sitä oli aina saatavilla! Välillä jouduttiin yöpymään lammaspaimenten vieraana mitatoissa (paimenten suojat vuoristossa), lukutaidottomien huumori ja elämänviisaus on jatkuva kummastelun aihe.

Kreetalaisten rohkeus ja uhrimieli oman turvallisuuden kustannuksella teki kaveruksiin lähtemättömän vaikutuksen, jota he eivät ikinä unohtaneet. Kairossa sijainneen päämajan komentaja, Jack Smith-Hughes kirjoittikin sodan jälkeen etteivät agentit olisi selvinneet hengissä edes 24 tuntia ilman paikallisten apua.

Fermor jatkoi sodan jälkeen lupaavasti alkanutta uraansa matkakirjailijana. Hän kirjoitti useita teoksia, sekä Kreikan matkoiltaan että muualta maailmasta. Fermoria pidettiin Englannissa aikansa parhaana matkakirjailijana ja hänet aateloitiin 2004. Kaikki hänen kirjansa antavat mielenkiintoisen kuvan menneestä maailmasta, varsinkin ’A time of Gifts’illä alkava trilogia 18- vuotiaan kokemuksista 30-luvun Euroopasta nousevan natsismin muuttuvassa maailmassa.

Fielding palasi Kreetalle vuodeksi 1951, koska halusi tavata kaikki ystävänsä rauhan oloissa.  Tästä ajasta synty merkkiteos ’Stronghold’, jossa vain paikoitellen viitataan sodan tapahtumiin mutta sitäkin enemmän käsitellään eri alueita, kyliä ja ihmisiä sekä historiaa. Kuvaukset esimerkiksi Koustojerakosta ja Sougiasta tuntuvat kovin tutulta.

Vaikka tuhotut kylät ovat vielä puoliksi raunioina, on jälleenrakennus käynnissä ja uudistuksia on tiedossa. Sougiaankin ollaan ehkä rakentamassa tietä, Loutroon ei koska se on mahdotonta. Vieraanvaraisuus on voimissaan, hetkeäkään ei saa olla rauhassa. Häät kestävät viikon ja mukaan otettu valokuvaajavaimo joutuu välillä pakenemaan Englantiin lepäämään. Koko ajan liikutaan jalan, yli vuorten ja rotkoja pitkin, rikkumattomassa luonnon rauhassa.

Eri alueiden ihmisistä Fielding antaa pistämättömän tarkan kuvan, eroavaisuudet sfakialaisten ja retymnolaisten välillä ovat selkeitä .

Näiden herrojen teokset olen lukenut useaan kertaan. Teksti on niin värikästä ja sanasto niin monipuolista, ettei englanninkielellä tunnu olevan juurikaan mitään yhteistä nykyisen populaarikirjallisuuden kanssa. Kieli on muuttunut 50 vuodessa aivan toisenlaiseksi.

Siitä vaan syventämään Kreetan tuntemustaan ja englannin kielen taitoa!

Juhannus kreetalaiseen tapaan

Tänä vuonna juhannuksen aikaan osuu tavallista useampia juhlia. Osa niistä seuraa pääsiäistä, joka oli vasta huhtikuun lopussa.

  • sunnuntaina 23.6. juhlitaan Kaikkia Pyhiä (Αγιον Παντον)
  • samana iltana tai seuraavana juhlitaan Klidonasta paikasta ja järjestäjistä riippuen
  • sunnuntaina on myös Johannes Kastajan juhlan aatto ( meidän vanha juhannusaatto). Useimmat panijirit ovat aattona.
  • maanantaina 24.6. on Johannes Kastajan syntymäpäivä, se juhla, jota me nimitämme juhannukseksi. Silloin juhlii nimipäiväänsä Panagiotis.

Klidonas-juhla on ikivanhaa pakanallista perua, muut kaksi ovat kirkollisia juhlia, vaikka niitä vietetäänkin hyvin maallisissa merkeissä. Vanhastaan Klidonasta juhlivat nuoret naimattomat, pääasiassa tytöt, mutta nykyisin Klidonas on koko kylän juhla.

Ennen vanhaan oli tärkeää naittaa tytöt aikaisin; siihen tarjosi apuaan Klidonas-seremonia, jossa tytöt saivat vihjeitä sulhasehdokkaista. Ensin valittiin talo, jossa juhla tulisi järjestettäväksi, sitten nuori tyttö, joka lähetettiin kaivolle noutamaan vettä olalla kuljetettavaan ruukkuun. Oli tärkeää noutaa vesi puhumatta vaikka tehtävää hankaloitti kaveripiiri, joka kiusoitteli vedennoutajaa yrittäen saada tämän puhumaan. Jos neito puhui, vaihdettiin tyttöä ja vedennouto alkoi alusta. Saatuun vesiruukkuun pudotti jokainen pienen esineen, jonka varmasti tunnisti omakseen, esim. sormuksen, napin, hedelmän tms. Ruukku  suljettiin (=onni lukittiin, klidóthike) punaisella liinalla ja vietiin yöksi katolle tähtien alle. Unessa nukkuvat neidot saattoivat jo nähdä sulhasensa…Ennen auringonnousua ruukku kannettiin sisälle, jottei taika rikkoutuisi.

Samana iltana tytöt ja paikoin pojatkin ja muut kiinnostuneet saapuivat juhlatalolle, jossa ruukku avattiin. Punainen liina solmittiin nyt yhden läsnäolijan päähän, joka sai tärkeän tehtävän: hänen tuli poimia ruukusta esine kerrallaan. Toinen osanottaja, nopeaälyinen ja jolla runosuoni sykki, sai tehtäväkseen keksiä värssyn kyseiselle esineelle tietämättä kuka sen omistaja oli. Muut saivat kommentoida ja lisätä huomioitaan ja jopa kiusoitella esineen omistajaa, joka lopuksi paljastui.

Tämän jälkeen ruukkun jäänyt vesi kaadettiin kaivoon, joka oli peitetty punaisella vaatteella. Nyt seurasi jännin vaihe: yksi tytöistä otti peilin ja ohjasi sillä taivaan valoa kaivon pohjalla välkehtivään veteen samalla kun kukin tyttö yksi kerrallaan pudotti kaivoon jo aiemmin vedessä lionneen esineensä. Valot ja varjot kaivon värehtivällä pinnalla ennustivat tulevan aviopuolison piirteet. Varmemmaksi vakuudeksi taikaan kuului, että päänsä kaivosta nostava neito sai ensimmäisenä lapsenaan pojan, jos silmät ensimmäiseksi sattuivat miespuoliseen henkilöön, tai jos miehen nimi oli vaikka Jannis, niin oli se oleva tulevan aviopuolisonkin nimi. Lopuksi soi musiikki ja tanssittiin, mikä tarjosi oivan mahdollisuuden nuorille tutustua toinen toisiinsa.

Me emme tiedä millaisin kääntein kyseistä seremoniaa vietettiin Mooseksen aikaan, mutta sen tiedämme, että Viides Mooseksen kirja varoittaa juutalaisia ottamasta osaa kyseiseen riettaaseen juhlaan, vaikka naapurikansat sellaista juhlivatkin.

Mooseksen kirjan varoituksista huolimatta otin osaa muutama kesä sitten Klidonas-juhlaan Vamosissa. Me kokoonnuimme vanhalle kyläaukiolle, jossa tuolit oli aseteltu ympyrään suuren plataanin alle. Yhdessä nurkassa keitettiin pilahvia, Kreetalla niin välttämätöntä juhlaruokaa. Pitkä puhvettipöytä täyttyi kyläläisten talkoovoimin monenlaisesta tarjottavasta, viiniä sai hakea yhdestä nurkkauksesta, valot oli ripustettu aukion poikki ja orkesterilava rakennettu. Tyhjä kapeasuinen vesiruukku kiersi yleisön joukossa, sinne sai pudottaa esineen, jonka varmasti omakseen tunsi. Minä pudotin firman kynän tietämättä mitä seuraisi. Kun se aikanaan ruukusta nostettiin, luettiin minulle lyhyt härnäävä mantináda, värssy, jota en edes kunnolla kuullut. Jotain siitä irvailtiin vaaleatukkaisista ulkomaalaisista. Puhvetin antimet tekivät hyvin kauppansa, mutta mieleen jäävin tapahtuma olivat kokot. Niitä oli useampi perättäin viereisellä kadulla. Nuoret juoksivat ja leiskauttivat itsensä korkealta tulien yli, yhä uudelleen ja uudelleen niin kauan kuin kokoissa poltettavaa riitti.

Vieressäni istunut vanhempi rouva kertoi, että hänen nuoruudessaan tytöt keräsivät useampaa sorttia kukkaa tyynynsä alle ja uskoivat unessa kohtaavansa tulevan sulhasensa. Ruispellossa he eivät sentään kierineet, ruista kun ei saarella viljellä, mutta nurmella kieriskely hiljaisuuden vallassa kyllä tunnettiin.

– Paljon on tähän aikaan nurmella jo kuivuneita takiaisia ja ohdakkeita, ei sinne kukaan muu kierimään mene kuin koira, nauroi naapurini.

Klidonasta juhlitaan mm. Vamosissa (vanhan kyläkeskustan alareunalla) ja Rethimnonin keskustassa sekä Nerokúrosin kylässä Hanian ulkopuolella. Jos olet saarella, seuraa lehti-ilmoituksia, tolppailmoituksia ja kysy kreetalaisilta tutuiltasi missä juhlia olisi ja mene mukaan!

Agion Panton (Agies Pantes) on kaikkien Pyhien päivä ja alun perin siis kaikkien marttyyrikuoleman kuolleiden Pyhien päivä. Silloin viettävät nimipäiväänsä kaikki ne, joiden nimiä ei ortodoksisesta kalenterista löydy, kuten Eveliina, Erikos, Violetta, Eurydike, Hektor, Venizelos, Isabella, Mirto, Hippokrates, Iro, Rea, Napoleon jne. Jumalanpalveluksia on Agion Panton-kirkoissa ja saman nimissä kylissä. Tietenkin palveluksia on myös Johannes Kastajalle (Joannis Prodromos) pyhitetyissä kirkoissa. Kreetalla Johannes on mehiläistarhaajien ja samalla hunajan suojelija. Juhlapaikkoja ovat mm: Damialisin luola Kissamosissa lähellä satamaa, Apopigádi huikea paikalla korkealla Semprónasin ja tuulivoimaloiden yläpuolella, Livadasin kylä Sujian läheisyydessä, korkealla sekin.

Greece All time Classics

Valokuvauksen workshop 12-19.4.2020

Tällä upealla kurssilla opettajinamme toimii Muurlan opistolta lainatut mainiot opettajamme Kikka Niittynen ja Mirka Both, jo totuttuun tapaan. Vuoden 2020 workshop on pääosin jatkoa kahdelle edelliselle workshopillemme, niille osallistuminen ei kuitenkaan ole ehdoton edellytys. Jos kiinnostuit kysy varaustilanne tai kysy lisää muuten vain. Yhteystiedot alla !

Alustava ohjelma

(huom! Ortodoksinen pääsiäisviikko eli ns. suuri viikko)

Sunnuntai 12.4.2020  (Palmusunnuntai)

  • Noudamme teidät Hanian lentokentältä aamulennoilta noin klo 10.00 (Finnair, Norwegian)
  • majoittuminen Plataniakseen, House Kastri tai läheinen pikkuhotelli 
  •  irroitteleva kävely Drakiana Tavernaan appelsiinilehtojen kautta, myös autokuljetus mahdollinen, yhteinen tervetutulolounas ja viikko-ohjelman läpikäynti 
  • illalla priiffi viikkoon valokuvauksen tiimoilta, House Kastrin koulutustilassa 

Maanantai 13.4.2020 

  • Aamun teoriatunti ja tehtävien anto, House Kastri koulutustila
  • Plataniaksen alueeseen tutustuminen (kuvaustehtävät),
  • illemmalla käymme läpi kuvat, opettajien kommentit

Tiistai 14.4.2020

  • Aamun teoriatunti ja tehtävien anto, House Kastri koulutustila
  • Hania (kuvaustehtävät),
  • illemmalla käymme läpi kuvat, opettajien kommentit
  • kahden seuraavan päivän retken ohjelman läpikäynti

Keskiviikko 15.4.2020

  • Lähdemme heti aamusta retkelle saaren eteläpuolelle Aradenan / Agios Joanniksen alueelle, (kohde varmentuu talven aikana), menomatkalla (Vrisses, Askifou, Hora Sfakion, Anopoli) pieniä idyllisiä kohteita (kuvaustehtävät) 
  • Illallinen & yöpyminen Anopoli/Aradena/Agios Joannis, yökuvausmahdollisuus 

Torstai 16.4.2020 (Kiirastorstai)

  • Palailemme läntisempää reitti takaisin pohjoistannikolle, matkalla pieniä kyliä, rantoja ja Kotsifoun rotko, myöhäinen lounas Arkudaina Garden Tavernassa (Karhuttaren puutarha)
  • paluu Plataniakseen illalla

 Perjantai 17.4.2020 (Pitkäperjantai)

  • päivä on vapaa
  • kokoonnumme noin klo 16.00 House Kastrissa katselemaan rotkoretken kuvat
  • Pitkäperjantaina on ristisaatto House Kastrin vieressä olevalla kirkolla ja yläkylän kujilla, noin klo 19 (aika tarkentuu myöhemmin)

Lauantai 18.4.2020

  • Viikkotehtävän tsekkaus aamulla House Kastri
  • Iltapäivällä lähtö Vamosiin; tiedossa juhlat (kuvaustehtävät)
  • illalla vapaaehtoinen osallistuminen Pääsiäisviikon huipentumaan kirkolla klo 24.00 jolloin perinteinen pääsiäisyön messu ja pyhän valon saapuminen ja jakaminen kyläläisille. Vapaaehtoinen kokoontuminen House Kastriin sitä ennen

 Sunnuntai 19.4.2020 (Pääsiäissunnuntai) 

  • Lähtö kohti lentokenttää klo 8.00 

Workshopin hinta sisältää

  • lentokenttäkuljetus tulopäivänä ohjelmassa mainitulta lennolta
  • majoitus valitsemassasi majoitusvaihtoehdossa
  • kaikki yhteiskuljetukset viikon aikana
  • tervetulotilaisuus lounaineen
  • valokuvauksen opetus ohjelman mukaisesti
  • opastukset retkillä
  • lentokenttäkuljetus lähtöpäivänä ohjelman mukaisesti

Hinta ei sisällä

  • lentoja kohteeseen, suosittelemme Finnairin tai Norwegian aamukonetta, jolloin yhteiskuljetus on järjestetty Plataniakseen
  • matkavakuutusta tai matkatavaravakuutus, suosittelemme vakuutusten ottamista
  • aamiaisia, tai muita ruokailuja lukuunottamatta tulopäivän tervetuliasilounasta

Workshopin hinta 

  • 865€, kun valitset majoituksen 2hh House Kastrissa
  • 995€, kun valitset majoituksen 1hh House Kastrissa
  • 1065€, kun valitset oman pienen huoneiston yksin läheisessä hotellissa
  • 865€/hlö, jos esim. pariskunta majoittuu samaan pieneen huoneistoon läheisessä hotellissa

Kysy varaustilanne tai kurssisisältö

  • majoitus, Raila Järveläinen, raila@kreetanmaku.fi 
  • kurssisisältö, Kikka Niittynen, kikka.niittynen@muurlanopisto.fi
  • kurssisisältö, Mirka Both, mirka.both@muurlanopisto.f

Kämppäkauppoja ja muita kummallisuuksia

Aika-ajoin erilaisilla Kreeta ja Kreikka -sivustoilla kysellään asunnon hankinnan byrokratiasta Kreikassa. Kyllähän sitä piisaa, joskin jos on aikaa ja mielenkiintoa tutustua kuvioon, niin ei siitä puutu koomisiakaan piirteitä. Kreetalainen byrokratia sinänsä oli jo tuttua minulle, kun tuli vuosikymmenen vaihteessa rakennutettua pienkerrostalo Plataniakseen, joten ihan ummikkona en itseäni pidä. Alla oleva ote elävästä elämästä on jo muutaman vuoden takaa, aikaa kun oli. 

Niin kiinteistö- kuin maakaupankin vahvistaa notaari,  kaupantekohetkellä paikalle tarvitaan myös juristit edustamaan niin ostajaa kuin myyjääkin. Aikanaan ainakin ihan lakisääteisestikin näin oli. Ennen kuin päästään kaupantekovaiheeseen on kuitenkin muutama pikkujuttu hoidettavana.

Kauppahinta kun oli sovittu ja lähdin noita pikkuasioita hoitamaan, ihan heti aamusta.  Ensin notaarille. Vuosien saatossa tutuksi tullut rouva tekee omat plankettinsa myyntihinnasta, paperi kainalossa marssin verotoimistoon. Neljännen kerroksen peräkammarista löytyi oikea osasto, opastuksen sinne olin saanut jo notaarirouvalta, muuten Hanialainen verotoimisto on aika, noh, haasteellinen. Veroviskaaliherra tarkistaa kaupankohteen verotusarvon ja laskee varainsiirtoveron. Termistö saattaa olla kreikasta käännettynä jotain muutakin mutta jyvälle näistä suomalaisista versioistakin kai pääsee. Tarinani tarkoitus ei ole olla opaskirja.

Vero siis pitää olla maksettu ennen kauppakirjojen allekirjoitusta. Jatkan verottajan paperin kanssa omaan pankkiini maksamaan veron. Notaarin kulut tuli maksettua samalla, ne kun täytyy maksaa pankin kautta myös. Etukäteen. Toisin kuin juristin palkkio joka maksettiin käteisellä, sillä kertaa ainakin. Kun vero on maksettu, maksukuitin kanssa takaisin verotoimistoon joka, kas, olikin mennyt jo kiinni. Kauppakirjojen allekirjoitus osui vasta seuraavaksi päiväksi joten olihan tuota aikaa. Palasin Plataniakseen ja altaan äärelle, heinäkuun helteillä byrokratia vie mehut ihan kirjaimellisesti, samoin kuin kuumuudessa kävellyt kilometrit kolmiossa notaari-verotoimisto-pankki. Aamu valkeni ja kuulin että vero- ynnä muut viskaalit olivat päätyneet lakkoon! Jaahas ! Lähdin Haniaan joka tapauksessa, kaipa ainakin osa paperihommista voidaan hoitaa valmiiksi.

Kävelin joutessani verotoimiston ohi ja nykäisin pimeänä seisovan talon ovenkahvaa. Ovi oli auki. Sisällä näkyi jotain liikettä joten pujahdin sisälle minäkin. Valoja ei ollut missään, joku huikkasi että lakossa ollaan, nyökkäsin ymmärtäväni ja jatkoin määrätietoisesti ja toivorikkaasti matkaani neljänteen kerrokseen. Ja sen peräkammariin, jossa samainen veroviskaaliherra istui ylhäisessä yksinäisyydessään. Pyysin anteeksi häiriötä ja ojensin anovasti paperini. Aurinkoisen hymyn saattelemana ”maksettu” leimat läiskäistiin papereihin. Toivotin mukavaa lakon jatkoa ja poistuin hämärästä talosta aurinkoon. Ihmetellen itsekin mitä juuri tapahtui. 

Sitten taas notaarin luokse, hänen ilmeensä oli aika epäuskoinen kun ojensin lakkopäivän päivämäärällä leimatun asiakirjan liitteeksi kauppakirjoihin. Vihdoin päästiin itse asiaan eli kauppakirjojen tekoon. Kreikankieliset asiakirjat luettiin ääneen ja käännettiin englanniksi, kahvia juotiin, kuluroita (niitä rinkuloita) syötiin, tupakkaakin taisi joku polttaa, kauppakirjat valmistui ja ne allekirjoitettiin sivu kerrallaan. Joskus muistan kirjoittaneeni nimeni neljälletoista sivulle, kuten myös kirjoittivat juristit ja notaari. Sitten kaivettiin pöydän kokoinen kirja joka näytti sellaiselta aataminaikuiselta tilikirjalta jota jouduin käyttämään kirjanpidossa joskus viime vuosituhannen puolella. Liekö ollut jokin maarekisterikirja, johon myös nimikirjoitukset vaaditaan, kovin oli virallisen näköinen. Maksoin juristin palkkion (juu, sain kuitin), juristini veloitti itseasiassa ”käännöstyöstä” koska juristit olivat silloin olleet lakossa jo muutaman vuoden, eikä lakon aikana tietty voi tehdä hommia, vai ? No luovuudelle ei löydy rajoja kun asioita pitää hoitaa.

Ja kaikkihan aina hoituu, Kreetalla. Joskus viimetipassa, joskus jopa sen jälkeen, ”yes, yes, I am ready, but not yet”.

Nimipäivät kreetalaisittain

Tulevaa Länsi-Kreetan  opaskirjaa varten olen koonnut juhlakalenteria, sellaista, jossa on paitsi kreetalaiset juhlapyhät, myös tärkeimmät panijírit. Nehän ovat pyhien henkilöiden nimipäiviä. Nimipäiville ovat kaikki tervetulleita. Ei tarvitse olla uskovainen tai harras kirkossa kävijä, ei suinkaan, uteliaisuus riittää. Näitä juhlia on ympäri vuoden, onhan nimipäiviäkin. Eivätkä pelkästään pyhät juhli, vaan ne kaikki, jotka ovat saaneet nimensä kyseisen pyhän mukaan. Kreetalaiset tuntevatkin pyhänsä hyvin ja siis nimipäivänsä myös. Esimerkiksi Pyhän Georgiosin päivänä juhlivat kaikki Jorgokset, Jorginat, Ginat, Jorjullat jne.

Syntymäpäiviä ei ole tapana juhlia, vain nimipäiviä.

Ortodoksinen kirkko osaa näissä nimipäiväjärjestelyissä olla hyvin maanläheinen, vai mitä sanot seuraavasta: maaliskuun 25. päivä juhlitaan Neitsyt Marian ilmestystä, jolloin Maria sai tietää olevansa raskaana. Siitä on yhdeksän kuukautta jouluun. Keväistä Marian-päivää maaliskuun 25. viettävät naimattomat Mariat, naineet vasta elokuun 15. päivänä, joka sekin on Marian päivä, tosin kuolonuneen nukkumisen päivä.

Panijírit vetävät minua puoleensa siksi, että jaksan edelleenkin hämmästellä kuinka hienoihin paikkoihin kirkkoja on rakennettu. Niitä on rotkoissa, kallionkielekkeillä, luolissa, tasapainoilemassa kahden kiven päällä, vuorten huipuilla, lähteiden nurkalla, ruusutiheikköjen suojassa, meren rannoilla, oudosti kasvavien plataanien alla, tammimetsiköissä…  Ne kertovat historiaa ja tapakulttuuria. Niitä kannattaa opetella lukemaan. Jos noista ajoista ei meille ole muuta konkreettista jäänyt kuin nuo kirkot, niin miksemme raottaisi niiden ovia ja samalla kurkkaisi menneisyyteen?

Kalivesin alueella, sen entisillä takamailla on yllättävän monta Johannes Rigologosin kirkkoa. Kukas hän sitten on? Rigologos on Johannes Kastaja, mutta hänen vapiseva hahmonsa, rigologos. Kun Johannes oli mestattu, kerrotaan, että hänen ruumiinsa jäi vapisemaan. Tästä vedettiin se johtopäätös, että Johannes Rigologos voisikin auttaa kaikkia niitä, jotka malarian kourissa vapisevat kovassa kuumeessa. Ja niin näitä kirkkoja löytyy kylistä, joissa malariaepidemioita esiintyi säännöllisesti. Johannes Rigologos on päivittänyt osaamisensa ja suojelee nykyään myös Parkinsoniin sairastuneita.

Kun ennen aikaan ei tauteihin ollut kummoisiakaan parannuskeinoja, ymmärtää hyvin, että kulkutaudit olivat pelättyjä ja kaikki mahdollinen apu otettiin vastaan. Lääkelaatikko ja annostelulusikka kourassa kuvattua Pyhää Panteleimonia on myös huudettu avuksi moneen rokkoon ja apuakin on saatu, sen kertoo jo pyhimyksen nimikin (pan+eleimon=kaikki armo). Ja sitten Haralambos! Hänkin on ollut suosittu ja hänelle pystytettiin kirkkoja eri puolille saarta aina ruttoepidemioiden jälkeen, Haralambos. kun suojelee rutolta ortodokseja. Saarta hallinneet venetsialaiset olivat roomalaiskatolisia ja he pystyttivät kirkkoja Santa Roccolle samasta syystä.

Helatorstaisin ja helluntaisin on tapana nousta kylien takamailla korkeilla huipuilla oleville kirkoille,  joiden nimenä on Krionerítis (kylmävetinen) tai Agion Pnevma (=Pyhä Henki) tai Analipsi (=Ylösnousemus; tapahtui helatorstaina). Huipuille kiivetään pick-upin lava täynnä nauravaa väkeä ja majoitustavaraa ja ruokaa, sillä aikomus on yöpyä ja juhlia! Juhla houkuttelee erityisesti nuorta väkeä.  Kirkon pihalla valmistetaan ruokaa nuotiolla tai grillissä, tarjotaan mukana olijoille, juodaan ja juhlitaan ja nukutaan hetki ennen kuin aurinko nousee. Sitä avitetaan sytyttämällä suuri tuli, jotta aurinko helposti hyppäisi horisontin yläpuolelle. Niin tehtiin jo muinaisina aikoina, silloin palvottiin aurinkojumala Heliosta samalla tavalla. Ja sytytettiinhän Suomessakin helatulia ja etsittiin heilaa helluntaiksi.

Kreikan helatorstai oli eilen, helluntaita (Pentíkosti ja  Ajon Pnevma), vietetään 50 päivää pääsiäisen jälkeen, tänä vuonna 16.-17.6.  esim. Strovlésin kylässä, Ammudarissa Askífun tasangolla, Vukoliésissa, Niposissa, Kallikrátiin kylässä samannimisellä ylängöllä ja useissa Ajon Pnevma-kappeleissa ympäri saarta. Niistä monet sijaitsevat vuorella tai huipulla, joka kantaa nimeä Krionerítis, esim. Lasíthissa Afentisvuorella ja Mundrosin eteläpuolisilla vuorilla. (Krionerítis=kylmä vesi, vettähän tarvitaan kasteessa…).

Mitäs sanot, alkaako pienten kirkkojen kutsu houkuttaa?

Pilatesta ja kehonhuoltoa, eloa kroppaan ja iloa mieleen. 9-16.10.

Tutustumme viikon aikana pilateksen saloihin, vetristymme ja notkistumme. Teemme päivittäin pilateksen lisäksi täsmätutustumisia Kreetaan ja kreetalaisuuteen, rotkoja, polkuja, kaupungin kujia, historiaa ja luontoa, viiniä ja herkullista ruokaa. Pilatekseen meitä ohjailee Aira ja Ari Toivola (www.fysiohoitoaskeleet.fi). Yksi vapaapäiväkin teille suodaan.
Haluatko mukaan ? Kysyhän varaustilanne

Airalta +358 40 522 3492 tai

Railalta +358 40 500 3489

Kurssin hinta, sisältää majoituksen, lentokenttäkuljetukset, kaikki yhteiskuljetukset, opastukset ja Airin ja Arin ohjatut pilatestunnit House Kastrissa.
625€/vko, 2hh
725€/vko, 1hh
775€/vko, oma pieni huoneisto yhdelle läheisessä pikkuhotellissa.

Hyvinsyöntikurssi

HYVINSYÖNTIMATKA KREETALLE 16-23.10.2019

Kreetan Maku Oy järjestää hyvästä Kreetan ruoasta kiinnostuneille kulinaristeille viikon matkan Länsi-Kreetan ruokaparatiiseihin. Tarkoitus on perehdyttää ryhmä perinteiseen kreetalaiseen ruokakulttuuriin sen alkulähteillä, joten tavalliset turistipyydykset kierrämme kaukaa.

Majoitumme House Kastriin ja läheisiin hotelleihin Plataniaksessa ryhmän koosta riippuen ja kierrämme eri ravintoloita kylissä, rannoilla ja vuorilla minibussilla. Suunniteltu ryhmäkoko on 8 henkilöä, joka mahdollistaa kiinteän ryhmähengen ja helpottaa pienten tavernojen varaamista.
Oheinen matkasuunnitelma on alustava, mutta taso säilytetään joka tapauksessa korkeana. Muutoksia saattaa
tulla meistä riippumattomista syistä tai ryhmän toiveiden mukaisesti.

Matkan hinta on Eur 1150,- per henkilö, josta veloitetaan varausmaksu Eur 250,- ja loput kuukautta ennen matkan alkua.

Hinta sisältää:
– Päivittäin sekä lounas että päivällinen, paitsi saapumispäivänä kattava myöhäinen pitkä lounas.
– Kohtuulliset ruokajuomat; aperitiivi/olut/talonviini. Ruokaviineinä suosimme paikallisia tuotteita.
– Kahvittelut ja tipit.
– Lentokenttäkuljetukset ja kaikki muut yhteiskuljetukset
– Majoitus House Kastrissa tai läheisessä hotellissa 2 hengen huoneissa. Lisämaksu 1 hengen huoneesta Eur 25,- per yö.
– Kaikki verot ja lakisääteiset maksut.
Hintaan ei sisälly:
– Lentomatkoja; suosittelemme matkan varaamista mahdollisimman ajoissa Norwegianilta.
– Aamiaisia jotka kukin valmistaa huoneessaan. Tuore leipä toimitetaan huoneeseen.
– Henkilökohtaista matkavakuutusta, ystävällisesti varmistakaa voimassaolo ja kattavuus.
– Omaa juoma- ja ruokakulutusta aterioiden ulkopuolella

Tervetuloa mukaan suureen ruokaseikkailuun kulinarismin lähteille!

Varaukset ja tiedustelut

Kim Andersson
puh: +35840407572

e-mail: kimande56(at)gmail.com

Alustava kurssiohjelma  

Ke 16.10. Saapuminen Hanian Lentoasemalle n. klo 11.00 ja siirtyminen Plataniakseen jossa majoittuminen. Irroitteleva 45 min kävely appelsiinilehtojen kautta Taverna Drakianaan, jossa täysipainoinen
lounas joen varrella. Perhetaverna on paikallisten suosima juhlalounaspaikka ja merkkipäiväjuhlien
ammattilainen. Talon viininä tietysti paikallinen romeiko mutta myös tutumpia viinejä saatavilla.
Päivälepo ja ostoksilla käynti lähinnä aamiaistarvikkeita varten. Omakustanteinen, vapaaehtoinen
iltapala.

To 17.10. kuuluisassa ’Ntounias’ Slow Food-ravintolassa noin tunnin ajomatkan päässä
Therisson lähellä Drakonaksessa. Kyseessä on erittäin perinteinen ravintola vuorilla, jossa käytetään
miltei poikkeuksetta vain omia raaka-aineita. Ruoka valmistetaan osin ulkona saviastioissa tulen päällä
ja uuneissa keittiössä, jossa saa tutustua ruokiin ennen tilausta. Kokonaisuus on kasvispainotteinen jota
lopuksi ryyditetään liha-annoksilla, erikoisuutena erittäin muheva vuohenliha.
Viineistä tarjolla omaa romeikoa ja valkoviiniä, oluena paikallinen suodattamaton, pastöroimaton ’Charma’.
Päivällisellä tutustumme kreetalaiseen pikaruokakulttuuriin Plataniaksen ’Yaourtoplimmira’ snack barissa.
Vaihtoehdot kattavat täyden illallisen, paikka tarjoaa hyvän näköalan hampurilaisketjujen torjuntaan

Pe 18.10. nautitaan yhdistettynä vierailulle Manousakis-viinitilalle, jossa maistelemme meze-pöydän herkkuja ja alueen ehkä kuuluisimpia viinejä, joista parhaat ovat tutuista rypäleistä ja varsin länsimaisen makuisia. Iltapäivällä siirrymme Hanian keskustan ’Tamam’-ravintolaan, joka toimii vanhan kaupungin entisessä turkkilaisessa kylpylässä. Huolimatta keskeisestä sijainnista turistialueella, ravintola on säilyttänyt alkuperäisen tyylinsä vuosikymmeniä. Erikoisuutena moitteeton palvelu.

La 19.10. ajamme Episkopin kylään Rethimnonin lähelle. Tarinan mukaan ’Arcudena’ on ainoana Kreetan
ravintolana ollut ehdolla yhdelle Michelin tähdelle. Projekti luultavasti kaatui askeettiseen ympäristöön
jossa ankat ja kanat kaakattavat ja valkoinen hevonen saattaa tunkea turpansa olkapääsi yli. Eikä isäntäkään
ehkä vastaa yleistä käsitystä peristeisestä Michelin-kokista. Ruoka on ikimuistettavaa, erikoisuus on talon salaatti jossa käytetään 40 eri raaka-ainetta. Viinilista suhteellisen rajoitettu, onneksi saa Charma-olutta.
Illanvietto kotikylan Agioklima-tavernassa, jossa Dimitra-emäntä valmistaa perinteisen juhla-aterian, pilahvin. Monimutkainen valmistusprosessi tehdään alusta lähtien itse, suurella huolellisuudella ja perinteitä
noudattaen. Viinivalikoima on kattava, tarjolla ehkä alueen jykevintä romeikoa joka jo lähentelee sherryä.

Su 20.10. lounas nautitaan Cretan Brewery -olutpanimolla, jossa on mahdollisuus myös tutustua valmistusprosessiin. Olutmaistelun yhteydessä tarjotaan meze-tyyppinen kevytlounas. Illalla taas syödään antaumuksella. Ajamme Vamoksen kuuluisaan kulinaristi- ja agroturismikylään, jossa aluksi tutustumme Nikos ja Lola Franzeskakiksen farmihotelliin ja sitten siirrymme ’Sterna tou Bloumosifi’-
tavernaan (Tumman Sifiksen kaivo). Tarjoilija taannoin selitti herkullisen ruoan taustat: valitse parhaat lihat,
parhaat vihannekset ja kokki joka rakastaa työtään.’

Ma 21.10.Kalaravintoloita edustaa lounaspaikkamme, ’Argentina’ Kolimvarin kalastajakylässä noin 40 min ajomatkan päässä Plataniaksesta. Tarjolla on kalojen ohella perinteistä kreetalaista kalakeittoa, joka on varsin ainutlaatuinen kokemus. Toki kaikkia mereneläviä merilevästä ja hummerista lähtien on saatavilla.
Kevyen kalakokemuksen jälkeen syömme ehkä Länsi-Kreetan parasta lammasta Mesklan kylässä, Halariksen
tavernassa ison plataanipuun alla kirkon vieressä.

Ti 22.10 tutustumme kylän vege-tarjontaan. Tarjolla sesongin kasvisruokaan moderniin tyyliin ’Belvedere’-tavernassa. Menu on yhdistelmä perinteisiä reseptejä mutta myös mielenkiintoisia kokeiluja.
Illalla kompensoimme eläinrasvan puutteen yhdessä valmistettavalla grilli-illallisella. Käymme ostoksilla
upeassa lihakaupassa ja viiniliikkeessä ja valmistamme ruoan kiireettä House Kastrin kattoterassilla ja
nautimme aterian auringon laskiessa Rodopoun niemimaan taakse.

KE 23.10. kuljetus lentoasemalle ja valmistautuminen painonpudotustoimenpiteisiin.

Ateriat nautitaan kreetalaiseen tapaan yhteisinä eli kaikki annokset asetellaan keskelle pöytää josta jokainen
maistelee kaikkea ja lisää tilataan jos on tarvis. Aterian viimeistelee tuju makea pala sekä raki ruoansulatuksen
helpottamiseksi.

Varauskyselyt ja ilmottautumiset allekirjoittaneelle 30.6.2019 mennessä.

Mikäli suunniteltu ajankohta ei sinulle sovi, voit tiedustella seuraavaa matkaa joka on suunniteltu

viikoille 19-20 toukokuussa 2020.

Kim Andersson
+358400407572
kimande56@gmail.com

Lahjan antamisen ja vastaanottamisen jalo taito

 

Olet varmaan saanut Kreetalla lahjan, ihan odottamatta, henkilöltä, jolta et osannut lahjaa odottaa? Sait basilikan tai jasmiinin oksan haisteltavaksi, persikan tai appelsiinin suoraan puusta, naapuri koputti oveen ja toi sinulle lautasellisen appelsiinikakkua, antoi pullon rakia ja toisen oliiviöljyä. Tunnistatko jo ilmiön? Näitä lahjoja kreetalaiset jakelevat joka hetki eivätkä odota vastalahjaa. He osaavat tämänkaltaisen suhdetoiminnan ja liittävät sen vieraanvaraisuuteensa.

Kaikkina näinä kymmeninä Kreetalla vietettyinä vuosina erityisesti tämä tapa on saanut minut hiljaiseksi.  Siitä tuli käsin kosketeltavaa, kun muutin lasten kanssa takaisin Suomeen parikymmentä vuotta sitten. Nuorempi tytär törmäsi kulttuurimuuriin kolmannen luokan tyttöjen kesken.  Hän ojensi karamellipussia kavereilleen meidän pihassa. Tytöt tarttuivat innokkaasti tarjottuihin karamelleihin ja tyhjensivät pussin, mutta piilottivat omat pussinsa tiukasti taskuihinsa eivätkä tarjonneet vastavuoroisesti. Emmin ilme oli ällistynyt ja epäuskoinen. – Ei voi olla totta, ajattelin itsekin, ollaanpa sitä ahneita ja ymmärtämättömiä. Kyllä ´me´ Kreetalla sentään tällaiset sosiaaliset suhteet osaamme hoitaa´. Ja tarkoitin, että olimme oppineet kreetalaisen vaihdannaistalouden säännöt: tarjoa niin sinulle tarjotaan. Lahja luo vastalahjan. Anna niin saat. Kuitenkin ajatusteni takana möyri hahmoton möhkäle, josta en saanut otetta, jotain konkreettista oli minulta jäänyt tajuamatta. Jokin suurempi konteksti odotti löytämistään. Mutta mikä?

Olin alkuvuosina Kreetalla ollut häkeltynyt naapurien tuomista lahjoista. Milloin yläkerran Sotiría toi palan kakkua ´kun meillä nyt tänään leivottiin´ tai Marina poikkesi tuomaan annoksen kanipaistia. Vihannespeltoa kuokkiva, Stelioksen  mykkä isä ojensi ihmettelevälle naapurilleen pari sipulia ja nipun pinaattia. Eftimia, jolla oli kahvila ylämäen puolivälissä,  työnsi kahvilansa ohi hengästyneenä ylämäkeen kiipeävälle turistille pari luumua kouraan ´että jaksat kylään saakka.` Anni-täti ojensi aidan yli vielä lämpimän lautasellisen vastahyytynyttä viinirypälemehua, mustalevriaa, ja Nikos paiskasi kokonaisen jaloistaan sidotun kukon verannalleni autostaan edes vaivautumatta pysähtymään…Lautasta ei palauteta tyhjänä, sen käsitin. Jotain oli syytä antaa vastalahjana, mutta mitä? Ymmärsin kyllä, että useimmat lahjan antajat antoivat pieniä eriä oman vihannesmaansa tai keittiönsä tuotoksia, mutta mitä antaisin minä, kun en omistanut kasvimaata, hedelmäpuita eikä minulla alkuun ollut mukanani muuta kuin matkalaukullinen vaatteita.  Pitäisi antaa jotain, jota vastaanottaja osaisi arvostaa ja jonka päälle ymmärtäisi, ei siis kovin erikoista suomalaista, ei ruisleipää, ei lakritsia, ei kotimaan herkkuja, ehkä jotain itsetehtyä kuitenkin? Niinpä usein päädyin leipomaan sitten kun olin vihdoin saanut uunin. Korvapuustit, piparit ja kakunpalat olivat mainioita kiitoksia.

   Aterian jälkeen tarjottava kerasma on yksi esimerkki lahjasta, tässä saksanpähkinärakia ja kuluraa.

 

Järjestellessäni kirjahyllyäni tartuin vaatimattoman näköiseen kirjaan nimeltä Village on the plateau by Sonja Greger. Olen ostanut sen 1985 ja jättänyt silloin lukematta. Ensimmäinen lapseni syntyi tuolloin ja ruuhkavuodet alkoivat.

Jo ensimmäiset sivut tätä Gregerin antropologista tutkimusta veivät mennessään. Yhdessä humahduksessa olin 80-luvulla ja Lasíthissa, jossa noina vuosina kävin ahkerasti sekä turistina että oppaana että miehen sukulaisia ja tuttavia tapaamassa. Greger kuvaa Magulan kylää 1980-luvun alkuvuosina, jolloin muutos omavaraistaloudesta silloisen EEC:n markkinoista riippuvaiseksi yhteisöksi oli alkanut Kreikan juuri liityttyä yhteismarkkinoihin.

Muutos sekä kylässä että kyläläisten mielissä oli suuri ja nopea ja ongelmallinen. Omavaraistaloudella oli vuosituhantiset juuret, se oli homeerinen perintö, joka oli muokannut ajattelua ja mielikuvia ja joiden viimeisiä häntiä ja liepeitä vieläkin huomaa kuin katkenneita langanpätkiä suuressa punaisessa sängynpeitteessä, jollaisia Lasíthin naiset vielä tuolloin kangaspuillaan kolkuttivat. Jos meidän nykyiseen markkinatalouteemme kuuluu kapanteko ja voitontavoittelu olennaisena osana, oli se homeerisessa kulttuurissa tabu, se oli hävettävää ja alentavaa. Kauppaa toki käytiin, mutta vallitsevana periaatteena oli tasavertaisuus ja molemminpuolinen hyöty. Yksipuolinen hyötyminen toisen kustannuksella kuului toisenlaiseen kehykseen, sodankäyntiin ja ryöstöretkiin, mutta silloinkin voitot saavutettiin urheudella ja nokkeluudella eikä röyhkeydellä, manipuloinnilla tai tinkimällä. Kunnia ja kasvot piti säilyttää, selkäranka pitää suorana, piti seistä oman asiansa takana taipumatta.

Lasithilaiset Gregerin mukaan käyttäytyivät homeerisen kaavan mukaan, joka minullekin Kreetalle tuolloin juuri asettuneelle ulkomaalaiselle, tuli hyvinkin tutuksi. Oman kylän väen kanssa käydään tasavertaista kauppaa vaihtamalla tuotteita ja palveluita, mutta kauempaa tulleet saavat erilaisen kohtelun. Ulkopuolisen oletetaan hyötyvän enemmän kaupanteossa, siksi on syytä olla varuillaan ja pitää korkeampaa hintaa. Mitä kauempaa vieras tulee, sitä korkeampi on hinta, mitä tuntemattomammasta maailmankolkasta vieras saapuu sitä todennäköisemmin hän ei koskaan palaa takaisin.  Silloin pätevät jopa ryöstämisen lait, kunhan tekee sen ovelasti: neljä ouzoa Retimnon vanhassa satamassa neljälle suomalaiselle 80 eurolla! Ja todentotta, nämä asiakkaat eivät koskaan palanneet (tähän ravintolaan).

Kyläläisten keskeisessä vaihtotaseessa ei käytetä rahaa eikä numeroita, mutta lahjojen odotetaan aikanaan tuovan vastalahjan. Vaihdantatalouden aikana ennen markkinataloutta maatalouden ylijäämätuotteet annettiin lahjoina eteenpäin naapureille ja tällöin käytettiin paljon aikaa jakamisen oikeudenmukaiseen suunnitteluun ja arvon puntarointiin, olihan tarkoituksena saada vastalahjoina sellaisia hyödykkeitä, joista itsellä oli tarve. Samalla piti pitää yllä omaa mainettaan reiluna antajana ja suhteuttaa annetut lahjat harmoniseen tasapainoon saatujen vastalahjojen kanssa samalla kun suunniteltiin uusia tavaranvaihtokanavia sen mukaan, millaisia omat tarpeet olivat.

Ei ollut tarvetta vientiin tai myymiseen ulkopuolisille, oli vain tarve tuontiin, jotta saatiin vaihdantaan kelpaavia lahjoja. Liian runsaista lahjoista menetti maineensa samoin kuin ylenmääräisestä saituudesta. Tällaisen rauhallisesti laajenevan tai supistuvan vaihdantajärjestelmän ylläpito on yksi arvostetuimmista hyveistä edelleenkin Kreetalla. Tämä ei koske pelkästään maatalouden ylijäämää vaan se ulottuu koko yhteiskuntaan läpi sen jokaisen kerroksen aina maailmankylämme katoille saakka. Se, että sinä tai minä kylän ulkojäsenenä saa pieniä lahjoja, asettuu nyt omaan suurempaan lokeroon: vieraanvaraisuus luo ystävyyssuhteita, pieni lahja voi poikia odottamattomia tapahtumia, siitä saa hyvän mielen lisäksi hyvän jutun kerrottavaksi talvella kahvilassa kamiinan ääressä, kun tuuli vinkuu, sade piiskaa ikkunoita ja oliivihalot savuttavat. Samalla pieni lahja on homeerisen talouden näkökulmasta oiva kosiskelumuoto. Jos lahjan saaja lähtee leikkiin mukaan, voi vaihdantatalous nousta uudelle tasolle.

Tyttäreni koki karamellipussinsa joutuneen odottamattoman ryöstön kohteeksi, kun vaihdantajärjestelmä kohtasi markkinatalouden. Kun taas pian  pakkaan laukkujani  valmistautuessani lähtemään Kreetalle mietin millaisia henkisiä taitoja pakkaisin tuliaiskassiin savulohen lisäksi.