Palveluyhteiskunnan olemus

 

Eikö se mennyt niin että teollistumisen jälkeen tulee jälkiteollinen yhteiskunta ja sitten palveluyhteiskunta, johon Suomikin taitaa olla siirtymässä. Kreetakin on siirtynyt jo aikaa sitten, koska se jätti väliin nuo teollistumisvaiheet, on ollut vain alkutuotantoa ja palveluja iät ja ajat.

Toki ymmärrän näiden kahden maan yhteiskunta- ja kehityserot, mutta verrataanpa vähän lopputulosta muutamilla esimerkeillä:

-Rengas puhkeaa lauantaina klo 18. Vararengas alle ja huoltoasemalle kysymään milloin seuraavalla viikolla löytyisi aikaa paikkaukseen, näinhän Suomessa tehdään paitsi että se rengaspuoli ei ole enää siihen aikaan auki.

‘Miten niin ensi viikolla, mä voin tehdä sen heti’ tulee kommentti. 20 minuuttia myöhemmin on paikattu rengas taas alla, vararengas matkatavaratilan alla telineessään ja kaikki rengaspaineet mitattuna. Kundi kysyi mitä tämä maksaisi Suomessa johan vastasin että vitosen. No siihen hän ei pystynyt vaan pyysi 15. Kirveli kyllä moinen riisto mutta ei voi mitään…

-Rouvaporukasta yksi teloi vähän nilkkaansa Vamosissa ja kaikki neljä meni Tavernaan Pizzalle. Lähdön hetkellä osoittautui ettei tämä loukkaantunut oikein pystyisi kävelemään majapaikkaan. Taksia kysellessä ei pikkukylästä löytynyt lähistöltä vapaita paitsi tämän tavernan pikkuinen pizzataksi. Koko porukka ahtautui sinne pizzalaatikoiden ja lastenistuimen sekaan, kuski vain iloisena huikkasi että ‘you made it’. Rouvat kotiin eikä tietenkään maksua.

-Viime vuonna kävelimme Kandanoksen historiallisen tien (9 km) alas kylään. Ajattelin että otamme taksin takaisin autolle lounaan jälkeen. Maksettuani tiedustelin taksia mutta osoittautui että lähin oli Paleochorassa 20 km päässä. No entäs joku tarjoilijatytön kaveri, ehtiskö niistä kukaan tekemään pientä keikkaa. No ei löytynyt ketään vapaata automiestä mutta ravintolan johtaja lupasi hoitaa homman ennen siestaa kun asiakkaita ei varmaan enää tule. Matka  omalle autolle sujui leppoisasti jutellen nätin, kielitaitoisen rouvan kanssa ja perille päästyämme tarjosin kakskymppistä vaivan palkaksi. Rouvan silmissä välähti ja se tarttui tiukalla otteella mun ranteeseen todeten ettei tule kuuloonkaan. Ystävänpalveluksista ei oteta rahaa varsinkaan suoraan käteen vaan riittää että syö seuraavallakin kerralle hänen ravintolassaan. Jälkeenpäin kuulin että monet hoitaisivat tilanteen jättämällä vaivihkaa rahan ovitaskuun ilman sen suurempaa numeroa

-Naisporukka istuu hiukan väsähtäneena penkillä kylän keskustassa. Paikallisen tavernan tarjoilija ajaa ohi pyörällään, pysähtyy ja kysyy onko kaikki hyvin, maistuisko kahvit. No miksei jonka jälkeen hän kävelee  viereiseen kahvilaan ja tuo naisille kahvit, nousee pyörälleen ja katoaa ennen kuin edes ehtivät tajuta mitä oikein tapahtui.

Näitä esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon mutta oleellista lienee miksei ‘sivistysmaissa’ kuten Suomessa homma toimi näin? Yhteiskunnat on tietysti aivan erilaiset mutta sen lisäksi lienee niin että rikkaassa maailmassa suurin osa palveluista tuotetaan isojen yritysten kautta joissa porukka on työsopimusten puitteissa vain palkkatyössä. Kreetalla kylissä taas suurin osa on perheyrityksiä tai toimivat pienessä yhteisössä jossa kaikki tuntevat toisensa ja tarjoavat palveluitaan suunnilleen oravannahka-periaatteella.  Eikä tienistien tarvitse olla niin kummallisia, onhan elämässä muitakin iloja kuin raha. Kun palvelun hinta on kohdallaan ja kaikki toimii aidosti hymyssä suin ja hyvällä kreetalaisella huumorilla,niitä myös käytetään paljon runsaammin kuin meillä mikä työllistää ja pitää ympäristön elävänä.

Kuulostaa ristiriitaiselta, mutta toivottavasti Kreeta säilyy omanaan eikä ‘kehitys’ pääse pesiytymään liiaksi, muuten tämäkin saari on kohta täynnä ABC’eita , mäkkäreitä ja hennesmauritseja, joista ei jää käteen mitään tai sitten paha mieli.

 

Mielellään antakaa palautetta jos teoriani ovat puutteellisia, mutta ero on kuitenkin huima

 

 

 

 

Saatat myös tykkää seuraavista

1 Comment

  • Hieno juttu, kun tärleä elinkeino on turismi, ihmisläheisyys säilyy ja toimii. Kuten sanoit, Täällä mennään pitkän kaavan kautta eri yhteiskunta muotojen mukaan. Ehkä pahin on kansainväliset ryöstöpalvelut, joista jää vain se mainitsemasi paskan maku. Kysymys: miten palata inhimilliseen välittämisen yhteiskuntaan?

Kommentointi

Your email address will not be published. Required fields are marked *