fbpx

Prätkämuistoja Kreetalta

Minun ikäluokkani viidenkympin villitys oli moottoripyörä. Sellainen piti saada ja mahdollisimman iso, vaikkei aikaisempaa kokemusta prätkistä ollutkaan. Yhtäkkiä pihassa seisoi BMW K75 ja kaikki liikenevä aika meni Etelä-Suomen mutkateillä huristellessa, välillä vähän kai henkensä kaupalla. Ainakin Raila oli huolissaan, vähän väliä piti ilmoittautua.

Aika äkkiä mielenkiinto siirtyi klassikkopyöriin. Ostin kaikki alan lehdet ja toteutin lapsuuteni unelmani, Norton Commando kauniisti entisöitynä korvasi Bemarin.

Samaan aikaan, eli vuosituhannen vaihteessa, rupesimme tihenevään tahtiin viettämään lomiamme Plataniaksen Evropi-hotellissa. Legendaarisella baarimikolla, Kostaksella, oli viiskytluvun alun entisöity BMW, sellainen vielä jossa oli käsivaihde tankin vieressä ja norsunkorvaistuin. Yhtäkkiä Kostas ehdotti että lähdetäänkö ajelemaan vuorille? Hyvä idea mutta kun tuossa BMW’ssä ei ole takapenkkiä eikä minua muutenkaan kiinnosta istua kyydissä… Ei kun totta kai minulle oma pyörä ja Matias takatuhdolle. No mistäs sellainen saadaan?

Plataniaksen pääkadulla oli ja on vieläkin Halaro niminen baari, omistajana silloin Kostaksen hyvä kaveri, Takis. Olin kyllä noteerannu että baarin edessä aina seisoi hauskoja vanhoja pyöriä ja sisustuselementtinäkin oli vanha DKW. Tämä Takis varmaan lainaa pyörän joten sinne heti valitsemaan päivän tarjokkaista. Kawasaki 900 tai 70-luvun alun kuusisylinterinen Benelli Sei tuntuivat kyllä liian rajuilta ja eksoottisilta, varsinkin kun poika oli tulossa mukaan. Vähän nolon näköisenä näiden vauhtipelien takan seisoi aavistuksen kulahtanut mutta legendaarinen Horex 250, viiskymmentäluvun lopun Länsi-Saksalainen laatupyörä. Sehän sopisi täydellisesti tunnelmaan.

Tottakai onnistuu, tässä avaimet, sen kun lähdette ajelemaan totesi Takis.

Ekalla polkaisulla käyntiin ja sitten vaan Kostaksen perässä länteen kohti Rodopoun niemimaata, missä on upeita mutkaisia teitä. varusteina oli kypärä, t-paita, shortsit ja sandaalit. Afratassa pysähdyttiin lounaalla ja sitten oliivi- ja appelsiinilehtojen kautta takaisin Plataniakseen. Pyörä toimi virheettömästi koko matkan, mitä nyt vähän wobblasi mutkissa.

Onnellisena palautin avaimet, kiittelin hienosta kokemuksesta ja lompakkoa kaivellessa kyselin mitä olen velkaa? Tiedän nyt että Kreetalla ei käyttäydytä näin tökerösti mutta silloin kyllä yllätyin kun Takis tosi äkeänä pyysi heti laittamaan rahat takaisin taskuun koska ystävien kesken ei liikutella rahoja!! Kompensoin kiitollisuudenvelkaa muutamalla rakilla (ja limulla Matiakselle joka silloin vielä ei juonut rakia) jotka tulivatkin tarpeeseen tunnekuohujen tasaamiseksi.

Kostas-vainaan BMW:lle kävi vähän ikävästi muutama vuosi sitten, kun karmea tulva täytti vedellä hotellin autotallin ja pyörä jäi uppeluksiin. Eli nyt on kromit irronneet ja kone ruosteessa, seisoo pimeässä nurkassa vielä surkeampana kun minun laina-Horexini silloin joskus. Pitäisiköhän kunnostaa…

PS. Kuvan pyörä ei ole sama yksilö

Saatat myös tykkää seuraavista

Kommentointi

Your email address will not be published. Required fields are marked *