Syväsukeltamassa

Street view-ominaisuus Googlen kartoissa päästää kurkkaamaan vuorenreunan yli  polulla, joka kulkee Agios Joanniksen kylästä alas Agios Pavloksen suuntaan. Libyanmeri taustalla.

 

Olen tällä foorumilla jo kertonut, että kirjoitan uutta opaskirjaa. Edellinen ilmestyi vuonna 2002, joten on jo uuden aika.

Noh, olen rajannut kirjan käsittämään vain Hanian läänin, noin suurin piirtein. Tämä ei välttämättä tarkoita, että nyt synnytettävä kirja olisi numero yksi ja että tulevina vuosina synnyttäisin vielä kakkosen ja kolmosen saatikka nelosen. Huh. Katsotaan miltä maailma ja elämä näyttää silloin kun tämä on valmis.

Olen yrittänyt olla lyhytsanainen ja niin sivuja on tulossa noin kolmesataa. Kunnioitettavat kolme sataa. On kuvia, on karttoja, on paljon uusia paikkoja, uusia ennen kertomattomia tarinoita, on ainakin kaksi hyvää hakemistoa, sana- ja käsiteselityksiä ja neljätoista reittiä, paljon vinkkejä ja kaikki Hanian alueen panijiirit! Menossa on kolmas talvi tämän tietokirjan kanssa.  Ei kirjan tekeminen paljoa muuta vaadi kuin takapuolta ja hyvää liimaa, jolla takapuoli liimataan tuoliin kiinni. Että jaksaa istua, että päättää jatkaa silloinkin kun eteneminen on suossa tarpomista. Käden ulottuville tarvitaan monta pinoa hyviä hakuteoksia, sanakirjoja ja googlen käyttötaitoja. Olen viime aikoina kehittynyt paljon kreikankielisten hakutermien keksimisessä ja löytämisessä.

Voi kuinka monta kertaa olen lähtenyt etsimään jotain tiedon murua varmistuakseni faktoista ja sitä tehdessäni eksynyt kauas yksityiskohtien syvyyksiin ja harhapoluille. Olen käynyt virtuaalimatkalla jopa kiinalaisessa kirjastossa etsimässä kreetalaisen sokerinvalmistuksen alkulähteitä ja löytänyt etsimäni.

Olen oppinut patikoimaan Kreetan etelärannikon vuoristopolkuja virtuaalisesti. Oi, miten hienot mäntymetsät löytyvät kun laskeutuu Agios Joanniksesta alas Agios Pavlokseen ja miten Libyanmeri säihkyy puiden takana. Polku on kapea mutten kompastunut kertaakaan eivätkä jalat kipeytyneet. Gingiloksellakin kävin, virtuaalisesti. Makea reitti. Ja toki olen virtuaalisti ollut googlen matkassa monessa mutkassa, tosin ihan pienille teille ei silläkään pääse. Monta asiaa on ollut mahdollista tarkistaa googlen kartoista. Sellaista mahdollisuutta ei ollut kesällä 2001, jolloin edellistä opaskirjaa kasasin.

Nyt viime päivinä olen perehtynyt saaren pyhimysjuhliin, juhlaperinteeseen, tapoihin, paikkoihin ja itse pyhimyksiin. Pyhä Athanasius Aleksandrialainen, oikeamielinen kauan kärsinyt Job, Santa Klaus, Pyhä Vasilis ja Neitseen monet kasvot ovat tulleet tutuiksi näiden viimeksi kuluneiden päivien aikana, kun olen etsinyt pyhimyksiin liittyviä tarinoita ja kartalta kirkkoja, joissa panijiirejä eli muistojuhlia eli pyhimysjuhlia eli ristisaattoja eli praasniekkoja vietetään. Kreetalaiset sanovat olevansa kovin maallistuneita, mutta pyhimysjuhlien määrä on ällistyttävä. Hanian läänin luettelo on peräti kahdeksan sivun mittainen. Miten suurin osa niistä sattuukin elokuulle, kesälomien aikaan? Isoilla paikkakunnilla niihin liitetään monenlaisia festivaaleja, mutta kun menee pienen kylän panijiriin, saattaa saada kutsun pöytään, kuten minulle kävi kerran pienessä Platanos-nimisessä etelärannikon kylässä, jossa oli enää yksi ainoa asukas. Meitä kirkkokansaa oli kolmisenkymmentä ja kaikki me ahtauduimme vanhan paimenen pieneen asumukseen syömään ja juomaan. Ei hän kaikkea tarjonnut, järjestäjinä oli joukko entisiä kyläläisiä, jotka olivat tulleet avuksi ja teurastaneet edellisenä päivänä vuohen ja lampaan. Pilahvi oli hyvää, ja sen hyvyys on näiden kansanjuhlien onnistumisen mitta.  Kukaan ei kysy oliko lammas hyvää tai vuohi, vaan oliko pilahvi kunnollista!

Eilen illalla kävin Kofinasvuoren huipulla toteamassa, että on se, on se sellainen kuin minolaiset väittivät, kaksihuippuinen. Tammikuussa aurinko nousee sen huippujen välistä, jos seisoo katsomassa Festoksen palatsin pihalla. Samalla otin selvää kummallisesta puusta, pyhän pidetystä, jonka marjoja Pyhän Ristin panijiriin kiipeävät pyhiinvaeltajat poimivat Kofinasin rinteiltä. Puu sattuu olemaan sama orapihlaja, jota kasvaa Kera Kardiotissan luostarin nurkalla ja jonka kuivattuja marjoja hankin juuri pussillisen, ne kun teeksi haudutettuna laskevat verenpainetta, joka pyrkii nousemaan silloin kuin peffa on liian tiiviisti tuolissa. Näin siis minolainen puiden ´palvonta´ jatkuu tänäkin iltana Nokialla, kun kohta menen keittämään iltateen. Kaikkea sitä oppii.

Saatat myös tykkää seuraavista

3 Comments

  • Tämän luettuani odotan vielä entistä innokkaampana uutta matkaopastasi. Vanhaakin selailen tuon tuosta. Toivottavasti istumalihaksesi pysyvät kunnossa.! 😍

  • Mahtavaa Merja, tuskin maltan oottaa pääsyä syväsukellukseen johdollasi! Muista myös helliä niitä istuma- ja muita lihaksia liikuttelemalla kroppaa kerran tunnissa! Näin ammatin puolesta vaan sanon… Iso halaus!

Kommentointi

Your email address will not be published. Required fields are marked *