fbpx

KEVEYTTÄ KEHOON eli SIIVET SELKÄÄN KREETAN KEVÄÄSSÄ 15-22.5.2022

Kiristääkö hartianseudulla? Juiliiko alaselkä? Nousetko nitisten aamulla sängystä? Tuntuuko että paahdat päivästä toiseen autopilotilla?

Hengähdä hetki ja tule mukaan huoltamaan kehostasi keveämpi, liikkuvampi ja virkeämpi 15-22.5.2021 Kreetan keväässä!

Viikon harjoitteet tähtäävät siihen, että kotiin lähtiessä tuntisit selkäsi paremmin ja ruoto olisi joustavampi, vahvempi ja keveämpi kuin matkalaukkuja viikkoa aikaisemmin pakatessa. Tavoitteena on myös virkistynyt ja levollinen mieli.

Herättelemme ja vahvistamme kehon tukilihaksia ja kehitämme kehonhallintaa ja liikkuvuutta erilaisin metodein.

Vaikka harjoituksissa on teemat ja fokus, kaikissa niissä saa koko keho liikettä. Teoria tulee mukaan liikkeen kautta eli todennäköisesti et joudu mukaan minkäänlaisiin kalvosulkeisiin.

Nautimme myös keväisen luonnon vehreydestä, kävelyistä, Kreetan ihaniin pikkukyliin tutustumisesta, herkullisesta ruoasta ja mutkattomasta, lämminsydämisestä yhdessäolosta!

Ohjaajana Mimmi Koukkari :

“Ihminen on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Se miten liikut, syöt ja nukut, vaikuttaa yhtälailla mieleesi kuin kehoosikin.

Meillä on käytössämme keinoja, joilla voimme edistää hyvinvointiamme, vaikka aina ei siltä tuntuisikaan. Näitä keinoja haluan oppia, tutkia ja jakaa.

Haluan opettamisessani olla läsnä sinulle ja ottaa sinut huomioon kokonaisuutena – teen töitä ihminen, en metodi edellä.

Jokainen keho on omanlaisensa, ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa hoitaa ja pitää siitä huolta. Mutta kun sitoudut itsesi kehittämiseen ja antaudut liikkeen ilolle, huomaat että hereillä olevassa kehossa asuu virkeä mieli.

”Do not kill the instinct of the body for the glory of the pose. Don’t treat your body like a stranger, but adopt a friendly approach towards it. Watch it, listen to it, observe its needs, its requests, and even have fun. To be sensitive is to be alive.” – Vanda Scaravelli

Koulutus:

Somatic Pilates -, laite-Pilates – ja Stretching-ohjaaja (Jarmo Ahonen, Mitsi Pippa)

Slow Yoga -ohjaaja (Janne Kontala, Emma Slow)

Mindful Restorative Yoga -ohjaaja (Elise Ostbo Jansen)

Movement-ohjaaja (Jarno Härkönen)

Footbic -ohjaaja (Ahto Kärnä)

Lisensoitu kahvakuulaohjaaja (Trainer4You, Tuomo Kilpeläinen)

Muita lyhyempiä koulutuksia mm. Jukka Rajalan, Brett Millerin, Jennifer Staceyn, Amy Havensin, Jari-Pekka Keurulaisen johdolla.

MAJOITUS KURSSIN AIKANA

Asumme House Kastrin laadukkaissa huoneistoissa Plataniaksen vanhassa yläkylässä, kirkon kupeessa tai lähellä sijaitsevassa pikkuhotellissa, jos haluat oman pienen huoneiston. Rantaan talolta on n. kilometri ja kaikki palvelut ovat kävelymatkan päässä. House Kastrin asunnot on kalustettu ja varustettu asumista varten suomalaisen tason mukaan ja kaikissa niistä on merinäköala ja myös makuuhuonessa omat parvekkeet.
Yhteiskäytössä on koko talon kokoinen kattoterassi sekä pieni sisäpiha uima-altaineen ja aurinkotuoleineen. Oppainamme meillä on House Kastrin ehtoisat ja railakkaat Raila ja Kim!

HINNAT:

Majoitus, yhteiskuljetukset, retket ja opastukset

  • 560€/2hh, 660€/1hh, 760€ oma pieni huoneisto, 570€/hlö jos pariskunta pienessä huoneistossa
    (lisätietoa raila@kreetanmaku.fi)

Pilatesharjoitteet, 11 oppituntia:

250€/henkilö (lisätietoa mimmi@voimavaraaja.fi)

Ilmoittauduttuasi saat varausmaksun 200€, loppulasku (sis. majoitus, retket ja kuljetukset) erääntyy kuukautta ennen matkaa. Mimmi laskuttaa oman osuutensa.

LENNOT

Lennot jokainen hankkiI itse, ainakin Finnair lentää sunnuntaisin. Norwegian lentä(nee) lauantaisin ja maanantaisin, halutessasi, kysy lisäöiden hinta erikseen.

Valokuvauksen workshop Kreetalla 17-24.4.2022

Kreetan keväinen, vehreä luonto, turkoosi Välimeri sekä viehättävät pikkukaupungit ja kylät tarjoavat upeat puitteet niin valokuvaukseen kuin pieneen irtiottoon arjesta.

Viikon aikana tutustumme kameran linssin läpi elämään Kreetalla – sen luontoon, ihmisiin, ruokaan, rakennuksiin ja rantoihin, kaikkeen siihen mikä tekee Kreetasta juuri Kreetan! 

Kreikan ortodoksista pääsiäistä vietetään Kreetalla viikolla 16, joka on viikon mittainen juhla. Pyhä viikko on täynnä symbolisia tapahtumia, ainutlaatuisia juhlia ja perinteitä, joihin pääsemme työpajan aikana tutustumaan kameran kanssa ja ilman. 

Kiehtovien päivien päätteeksi on mukava kokoontua nauttimaan hyvästä kreetalaisesta ruuasta, auringon laskiessa horisonttiin.  

Sunnuntai 17.4.2022 | Tervetuloa Kreetalle

  • Nouto Hanian kentältä aamukoneilta 
  • Saapuminen Plataniaksen kylään ja majoittuminen
  • Kävely kauniiden appelsiinilehtojen kautta Drakiana Tavernaan ja yhteinen tervetulolounas.
  • Pohjustus viikon ohjelmaan sekä valokuvaukseen, House Kastrin koulutustila.

Maanantai 18.4.2022  Valokuvausta Plataniaksen kaduilla ja rannoilla

  • Aamun teoriatunti ja tehtävien anto, House Kastri koulutustila.
  • Plataniaksen alueeseen tutustuminen (kuvaustehtävät)
  • Päivän kuvaustehtävien läpikäynti, House Kastrin koulutustila

Tiistai 19.4.2022 Kuvauspäivä Haniaan 

  • Aamun teoriatunti ja tehtävien anto, House Kastri koulutustila
  • Retkipäivä Haniaan (kuvaustehtävät),
  • Päivän kuvaustehtävien läpikäynti ja pohjustus keskiviikon ohjelmaan, House Kastrin koulutustila

Keskiviikko 20.4.2022 Retkipäivä Topolian rotkoille

  • Kuvauspäivä Topolian rotkossa ja vierailu Agia Sofian luolassa
  • Lounas Milian perinnekylässä.

Torstai 21.4.2022 | Vapaapäivä, 

  • Mahdollisuus vapaaehtoiselle retkelle lisämaksusta (esimerkiksi rotko/viinitila/olutpanimo/yrittitila) 
  • Ostoksille Haniaan

Perjantai  22.4.2022 Vamos, rakkaudesta ruokaan pitkäperjantai

  • Aamun teoriatunti Vamosissa ja kuvaustehtävien anto
  • Villivihannekset ja paastoruuat sekä niiden valmistus ja kuvaus
  • Ortodoksipaaston mukainen lounas Vamosissa
  • Kirkolla illalla Epitafiosaatto kiinnostuneille

Lauantai 23.4.2022 Retkipäivä Paleohora

  • Viikkotehtävän tsekkaus aamulla House Kastrissa
  • Retkipäivä pieneen ja idylliseen kylään, Paleohoraan ja kristallinkirkkaiden vesien äärelle
  • Yhteinen illallinen
  • Vapaaehtoinen osallistuminen pääsiäisviikon huipentumaan kirkolla klo 24.00, jolloin perinteinen pääsiäisyön messu ja pyhän valon saapuminen ja jakaminen kyläläisille. 

Sunnuntai 24.4.2022  | Kotiinlähdön aika

  • Lähtö kohti lentokenttää klo 8.00 yhteiskuljetuksella

Kenelle

  • Kurssi sopii kaikentasoisille kuvaajille. Mikäli sinulle herää kysymyksiä asiaan liittyen, autamme sinua mielellämme.

Kouluttajat

  • Kouluttajina workshopissa toimivat tuttuun tapaan valokuvauksen opettaja, valokuvataiteilija Kikka Niittynen ja valokuvauksen opettaja, valokuvaaja Mirka Both (www.mirkaboth.com). 

Workshopin hinta

  • 965€, kun valitset majoituksen 2hh House Kastrissa
  • 1095€, kun valitset majoituksen 1hh House Kastrissa
  • 1165€, kun valitset oman pienen huoneiston yksin läheisessä hotellissa
  • 965€/hlö, jos esim. pariskunta majoittuu samaan pieneen huoneistoon läheisessä hotellissa

Workshopin hinta sisältää

  • lentokenttäkuljetus tulopäivänä ohjelmassa mainitulta lennolta
  • majoitus valintasi mukaan
  • kaikki yhteiskuljetukset viikon aikana
  • tervetulotilaisuus lounaineen
  • valokuvauksen opetus ohjelman mukaisesti
  • opastukset retkillä
  • lentokenttäkuljetus lähtöpäivänä ohjelman mukaisesti

Hinta ei sisällä

  • lentoja kohteeseen, suosittelemme Finnairin aamukonetta, jolta yhteiskuljetus on järjestetty Plataniakseen,  mikäli haluatte tulla jo aiemmin esim. Norwegianin koneella jo lauantaina, tarkistattehan majoituksen saatavuuden  etukäteen (Norwegianin edullisemmat lennot)
  • matkavakuutusta tai matkatavaravakuutus, suosittelemme vakuutusten ottamista
  • aamiaisia, tai muita ruokailuja lukuun ottamatta tulopäivän tervetuliaislounasta

Kysy varaustilanne tai kurssisisältö

Kuvaan ei tallennu tuoksut, mutta mieleen nekin taatusti jäävät.

Elämäsi laulu 19.-26.9.2022

Elämäsi Laulu 19-26.9.2021

Vamosin inspiroivassa kylässä lauluntekokin onnistuu ihan kuin itsestään..

Tätä on jo kokeiltu muutaman kerran ja voi poijat ja tyttäret, se on kivaa.

Haluaisitko kerran elämässäsi tehdä laulun? Kepeän rallin, tai rakkauslaulun aviopuolisollesi, ystävillesi, lapsille? Kreetan lumoavalla saarella se onnistuu. Pelkäätkö, ettet osaa? Älä huolehdi, sillä kauniissa Vamosin kylässä sinulla on oppaanasi ensiluokkaiset valmentajat, Heikki Salo ja Tuija Rantalainen.

He takaavat, että kotimatkalla sinulla on matkalaukussasi oma biisi, jonka olet sanoittanut ja säveltänyt ihan itse, tai yhdessä ystäväsi kanssa. Sinun ei tarvitse osata laulaa tai soittaa mitään soitinta, voit silti tehdä laulun.

VIIKON ALUSTAVA OHJELMA

Maanantai 19.9.                       Tulopäivä

nouto Hanian kentältä aamukoneilta noin klo 10.00

saapuminen ja majoittuminen Vamosiin, kylmä lounas huoneissa, siesta

17-19.00 get together-tilaisuus farmilla, kaffeet, johdanto viikon ohjelmaan

19.00 lähtö kävelylle kylään ja tuloillallinen Taverna Blumosifissä

Tiistai 20.9.

8.00-9.30 aamiainen taverna Blumosifi

10.00-13.00 työskentely alkaa farmin kokoustilassa

13.00-14.00. Lounas farmilla (omakustanteinen, 12€)

työskentelyä

17.30 kävelyretki Rubakián mystiseen metsään…

illalla uimaan ja syömään

Keskiviikko 21.9.

8.00-9.30 aamiainen taverna Blumosifi

10.00-13.00 työskentelyä

13.00-14.00. Lounas farmilla (omakustanteinen, 12€)

työtauko

16.30 lähtö veneretkelle / paimenten ilta

Torstai 22.9.

8.00-9.30 aamiainen taverna Blumosifi

10.00-13.00 työskentelyä

13.00-14.00. Lounas farmilla (omakustanteinen, 12€)

työskentelyä

19.00 yhteinen illallinen farmilla, kera paikallisten muusikoiden

PERJANTAI 23.9  VAPAAPÄIVÄ

Lauantai 24.9.

8.00-9.30 aamiainen taverna Blumosifi

10.00-13.00 työskentelyä

13.00-14.00. Lounas farmilla (omakustanteinen, 12€)

työskentelyä

18.00 lähtö kaupunkiretkelle Retimnoon/Haniaan, jossa syödään

Sunnuntai 25.9.

8.30-9.30 aamiainen taverna Blumosifi

10.00-13.00 työskentelyä

13.00-14.00. Lounas farmilla (omakustanteinen, 12€)

työskentelyä

17.00 matinea vanhalla koululla/farmilla

19.00 viimeinen ehtoollinen Taverna Blumosifi

Maanantai 26.9.

aamiaispaketti edellisenä iltana

klo 8.00 lähtö lentokentälle

Hinnat:

puolikas huoneesta 1565 € (huoneistossa, jossa kaksi makuuhuonetta ja siis 3-4 henkeä)

oma huone 1710 € (huoneistossa, jossa 2 makuuhuonetta)

oma pieni huoneisto yhdelle 1795  €/henkilö

oma pieni huoneisto kahdelle /= parivuode /1655€/henkilö

Hintaan sisältyy :

Kuljetukset aamulennoilta Hanian lentokentältä Vamosiin ja takaisin.

majoituksen valintasi mukaan

Tuijan ja Heikin opastuksen koko viikon ajan

Kuusi täyttä illallista, joista osa iltaohjelmien ja retkien yhteydessä. Vapaapäivänä jokainen huolehtii ruokailunsa itse.

3 Iltaretkeä kuljetuksineen  (kävely-, kaupunki-ja veneretki)

Illanvieton farmilla kreetalaisten muusikoiden kera

läksiäisillallisen kylän tavernassa

HUOM! Jokainen hommaa itse omat lentolippunsa. Aamulennot ovat aikataulujensa puolesta kätevimmät, ja kuljetukset ajoittuvat näille lennoille. Mitä aiemmin ostat lennot, sen edullisemmin ne saat yleensä.

Ota huomioon: Tarkista saisitko matkasi verovähennyksiin (tuloja/sivutuloja musiikkipuolelta).

Majoituksesta:

Kolmen tai neljän hengen majoitustilat ovat huoneistoja. Niissä on yksi tai kaksi kahden hengen makuuhuonetta. Kylpyhuonetilat ovat yhteiset, samoin parvekkeet, terassit tms. sekä yhteiset keittiö- ja oleskelutilat.

Kahden hengen majoitustiloissa on kahden hengen makuuhuone, kylpytilat, keittiönurkkaus ja oleskelutilat.

Ja vielä

Jokainen matkalainen vastaa itse vakuutuksistaan.

Voit ottaa mukaan myös puolisosi, ystäväsi jne.

Miten toimit?

Päätä lähteä mukaan.

Kysy Tuijalta tuija.rantalainen@elisanet.fi tai Heikiltä vamos@heikkisalo.com vieläkö mahtuu. Jos vastaus jees …

Osta lentoliput, mitä aiemmin sitä edullisemmin

Ilmoita Heikille osoitteeseen  vamos@heikkisalo.com millaisen majoitusmuodon haluat.

Jää iloisena odottamaan varausmaksua, se tulee toukokuun loppuun mennessä.

Ala iloisena säästämään leirimaksun loppusummaa, se erääntyy kuukautta ennen matkaasi.

Haaveile.

Toteuta haaveesi, me autamme.

Vamos Laulu Fabrika, laululeiri 12-19.9.2022

Vamos Laulu Fabrika 2021

on workshop tyyppinen elämyksellinen laulu kaikille laulun tekemisestä kiinnostuneille. Leiri järjestetään Vamoksen kylässä Kreetalla. Sanoittajat, säveltäjät, soittajat, sovittajat  –  kaikki ovat tervetulleita !  Leiri on jo ties kuinka mones…

Biisileirin rakenne on yksinkertainen. Kokoonnumme joka päivä kirjoittamaan yhdessä tai erikseen, ihan kuinka kullekin sopii. Klinikoimme porukalla tuotoksiamme periaatteella ”kaikki auttavat kaikkia” ja simsalabim – hyviä lauluja syntyy! Vapaa-aikana retkeilemme saarella, tapaamme paikallisia muusikoita ja syömme hyvin.

Leirin primus motor ja yksi biisintekijöistä on Heikki Salo. Oppaana toimii Merja Tuominen-Gialitaki ja kreikkalaisina isäntinä Nikos ja Lola Frantzeskakis.

VAMOS LAULU FABRIKA 12-19.9.2022 VIIKON OHJELMA

MAANANTAI 12.9. Tulopäivä

– nouto Haniasta aamukoneilta noin klo 10.00.
– saapuminen ja majoittuminen Vamosiin, lounaat odottamassa huoneissa.
– 17-19.00 get together tilaisuus farmin amfiteatterissa, johdanto viikon ohjelmaan
– 19.00 lähtö kävelylle kylään ja tuloillallinen Taverna Blumosifissä

TIISTAI 13.9.

– 8.00-9.30 aamiainen taverna Blumosifi
– 10.00-13.00 biisinteko alkaa farmin kokoustilassa
– 13.00-14.00. Lounas farmilla (omakustanteinen, min. 10 hlöä á 12 €)
– työskentelyä
– kävelyretki Apokoronoun kukkuloilla, illallinen

KESKIVIIKKO 14.9.

– 8.00-9.30 aamiainen taverna Blumosifi
– 10.00-13.00 työskentelyä, 1. sessio päättyy
– 13.00-14.00. Lounas farmilla (omakustanteinen, min. 10 hlöä á 12 €)
– Klinikka farmin kokoustilassa
– 17.30 lähtö illan veneretkelle jonka päätteeksi illallinen (säävaraus)

TORSTAI 15.9.

– 8.00-9.30 aamiainen taverna Blumosifi
– 10.00-13.00 työskentelyä
– 13.00-14.00. Lounas farmilla (omakustanteinen, min. 10 hlöä á 12 €)
– klo 15 päättyy 2. sessio, klinikka alkaa
– 19.00 yhteinen illallinen farmilla, kera paikallisten muusikoiden

PERJANTAI 16.9. VAPAAPÄIVÄ, aamiainen tavernassa

LAUANTAI 17.9.

– 8.00-9.30 aamiainen tavernassa
– 10.00-13.00 3. sessio alkaa
– 13.00-14.00. Lounas farmilla (omakustanteinen, min. 10 hlöä á 12 €)
– työskentelyä
– klo 17.00 kaupunkiretki Hania / Rethimno

SUNNUNTAI 18.9.

– 8.00-9.30 aamiainen Tavernassa
– 10.00-13.00 3. sessio päättyy, klinikka
– 13.00-14.00. Lounas farmilla (omakustanteinen, min. 10 hlöä á 12 €)
– työskentelyä
– 19.00 viimeinen ehtoollinen Tavernassa tai farmilla
– 21.00  musiikillista ilottelua…ja irrottelua

MAANANTAI 19.9.

– aamiaispaketti mukaan edellisenä iltana, kotimatka alkaa

Hinnat:

  • puolikas huoneesta 1135 € (huoneistossa, jossa kaksi makkaria ja siis 2-4 henkeä)
  • oma huone 1280 € (huoneistossa, jossa 2 makuuhuonetta)
  • oma pieni huoneisto yhdelle 1365  €/henkilö
  • oma pieni huoneisto kahdelle /= parivuode /1225€/henkilö

Leirimaksu sisältää:

  • Kuljetukset aamulennoilta Hanian lentokentältä Vamosiin ja takaisin.
  • majoituksen
  • biisileirin valmennuksen
  • Kuusi täyttä illallista, joista osa iltaohjelmien ja retkien yhteydessä. Vapaapäivänä jokainen huolehtii ruokailunsa itse.
  • 3 Iltaretkeä kuljetuksineen ja  (kävely-, kaupunki-ja veneretki)
  • Illanvieton farmilla kreetalaisten muusikoiden kera
  • läksiäisillallisen kylän tavernassa
  • HUOM! Jokainen hommaa itse omat lentolippunsa. Aamulennot ovat aikataulujensa puolesta kätevimmät, ja kuljetukset ajoittuvat näille lennoille. Mitä aiemmin ostat lennot, sen edullisemmin ne saat yleensä.

Ota huomioon:

  • Tarkista saatko matkasi verovähennyksiin (ammattilaiset). Saatat olla oikeutettu jopa matkapäivärahoihin.

Majoituksesta:

  • Kaikki majoitustilat ovat huoneistoja. Niissä on yksi tai kaksi kahden hengen makuuhuonetta. Kylpyhuonetilat saattavat olla yhteiset, samoin parvekkeet, terassit tms. sekä yhteiset keittiö- ja oleskelutilat.
  • Pienissä huoneistoissa on vain yksi makuuhuone ja siinä useimmiten parisänky. Lisäksi löytyy kylpytilat, keittiönurkkaus ja oleskelutilat.

Ja vielä:

  • Jokainen matkalainen vastaa itse vakuutuksistaan.
  • Voit ottaa mukaan myös puolisosi, ystäväsi jne.

Miten toimit?

  1. Päätä lähteä mukaan. Kysy Heikiltä vamos@heikkisalo.com vieläkö mahtuu. Jos hän vastaa jees
  2. Osta lentoliput mieluimmin 
  3. Ilmoita Heikille osoitteeseen  vamos@heikkisalo.com millaisen majoitusmuodon haluat.
  4. Jää iloisena odottamaan varausmaksua, se tulee toukokuun loppuun mennessä.
  5. Ala iloisena säästämään leirimaksun loppusummaa, se erääntyy kuukautta ennen matkaasi.
  6. Haaveile.
  7. Toteuta haaveesi.

Kurssilaisen kertomaa

Luovan kirjoittamisen kurssi Platanias toukokuussa v. 2019

Osallistuin muutama vuosi sitten Turun kesäyliopiston järjestämälle luovan kirjoittamisen kurssille, jossa kouluttajana oli Lady Luova Kirjoittaminen Taija Tuominen. Hän kertoi, että Hämeen kesäyliopiston kirjoittajakoulu järjestää hänen vetämiä kirjoituskursseja Kreikan saaristossa. Silloin päätin, että sinne minäkin joku vuosi menisin.

Suoritin Turun avoimessa yliopistossa luovan kirjoittamisen perusopintoja, jotka olivat loppusuoralla keväällä v. 2019 ja sen myötä olin monen kirjoittamisen lukon avatumisen kautta löytänyt tien kirjoittamisen monimuotoisuuteen. Nyt oli aika lähteä kokemaan Kreetan syksy ja kirjoittamaan omasta elämästä.

Hanian lentokentällä meitä kurssilaisia oli vastassa Raila tila-autoineen. Olimme hädin tuskin päässeet liikkeelle, kun auton täytti iloinen ja innostunut puheensorina. Mahtavaa, olin mukana samanhenkisten kirjoittavien naisten joukossa, Tällä kertaa mukana ei ollut miehiä. 

   Olimme majoittuneet House Kastrin huoneistoihin ja osa läheisiin pieniin huoneistohotelleihin. Isäntämme Kim toimitti meille tuoreet aamiaisleivät ja tuoremehua sai puristettua mehukkaista appelsiineistä, joita oli huoneistojen oven ulkopuolella. Huoneistojen keittiöt ovat täysin varusteltuja, joten aamupalan tai jonkun muun aterian valmistaminen käy kätevästi. Osa meistä nauttikin lounaan ”kotona” ja osa ruokaili läheisissä pienissä ravintoloissa. 

   Kokoonnuimme House Kastrin kokoustilaan aamuisin ja pienen ”verryttelyn” jälkeen aloimme kirjoittaa Taijan antamista aiheista, vihjeistä, vinkeistä, ajatuksen herättämisistä, jotka saivat kynät ja koneet muodostamaan tekstiä. Kirjoituslajejakin oli useita Taijan antaman tehtävän mukaan. 

   Emme todellakaan kirjoittaneet vain sisällä vaan meitä vietiin eri paikkoihin Kreetan saarella. Kirjoituspaikkoja oli mm. jokiuoma, vuoristokylä, ortodoksisen kirkon pihan puutarha, meren lahti vain muutamia mainitakseni. Näihin paikkoihin meidät kuskasivat Raila ja Taija. Luimme myös kirjoittamamme tekstit toisillemme, se oli ihan vapaaehtoista. Taija poimi teksteistämme helmet, joita ei kirjoittaja eikä kuulijakaan olisi ehkä oivaltanut. 

Iltaisin oli mahdollista mennä yhdessä syömään usein Railan ja/tai Kimin toimiessa emäntänä/isäntänä. He tietävät parhaat ruokapaikat ja osaavat kreikkaa ja paikalliset tavat. Kreetalainen ruoka on maukasta ja siellä on tapana jakaa annokset, eikä kukaan koskaan jäänyt nälkäiseksi. Ruuan ja juoman äärellä jatkoimme juttujamme ja tutustumista toisiimme. Että kurssin aihe ei vain unohtuisi, niin Taija antoi meille myös ilta/yökirjoitustehtävän, jonka sitten luimme seuraavana aamuna.

   Kirjoittaessa, lukiessa ja tekstiä kuunnellessa maailma avartuu ja sitä kautta oppii itsestään ja muista uusia, mielenkiintoisia puolia. Tämä kurssi vahvisti osaltani tätä oivallusta. Niin ja pidän matkustamisesta ja uusia hyviä kokemuksia ei ole koskaan liikaa muistikirjassa, joka pitää olla aina mukana.

   Mitäkö minä sain erityislahjana tältä kurssilta? Elämän tietäni kulkemassa on uusia ihania ihmisiä, joita en (melko) varmasti olisi tavannut ilman tätä kurssia. Kiitos teille armaat kurssikaverit, kiitos Raila ja Kim ja tietenkin Taija, joka on tavallaan tuonut meidät yhteen.

Meitä oli sillä toukokuisella ennen koronaa kurssilla alle kymmenen. Näistä ihmisistä on ainakin kolme julkaissut kirjan ja yksi suorittanut toisen maisterintutkinnon loppuun. Aika hyvin! Minä odotan seuraavaa kurssiseikkailua Kreetalla!

Merja Manell

Ja sitten vielä toinenkin tarina !

Kuulin Kreetan proosakursseista kirjoittamisen opettajani Taija Tuomisen kautta ja päätin lähteä testaamaan, millaista olisi kirjoittaa kokonainen viikko häiriintymättä ja poissa kotoa.

Koska en ole ammattikirjoittaja, kirjoittamiselle omistettu viikko ulkomailla tuntui varsin ylelliseltä ja jännittävältä ajatukselta! Ja tietenkin takuuvarmat kelit ja varhennettu/pidennetty kesäkausi ei olisi hullumpaa sekään!

Ensimmäisenä vuonna olin kevätkurssilla ja päätin heti seuraavana vuonna lähteä uudelleen, jolloin valitsin syyskurssin. Molemmat vaihtoehdot olivat kotimaan kelienkin suhteen varsin hyvä valinta!

Molemmilla kerroilla kurssikokonaisuus oli yhtä mukava! Kirjoittaminen sai pontta myös päivittäisiltä kirjoitusretkiltä. Oli ihanaa rauhoittua luostarin puutarhassa tai meren äärellä annettuihin tehtäviin ja tekstien luenta yhteisissä kokoontumisissa harjoituksen päätteeksi oli aina yhtä innostava kokemus! 

Ryhmä hitsautuu tällaisella viikolla hienosti yhteen ja kurssien loputtua jäimme kaipaamaan toinen toistemme kirjallisia hahmoja, ihmettelemään, mitä heille sitten tapahtuikaan.

Kirjoituskurssit Kreetalla ovat myös ihania ruokamatkoja. Unohtumattomat meze- ja lammasateriat saavat veden kielelle aina kun niitä muistelen. Viime vuoden matka tyssäsi pandemiaan ja nyt jännitetään, päästäänkö tänä vuonna pelipaikoille!

Vahva suositus kirjoittamisesta kiinnostuneelle lähteä Kreetan kursseille, irrottautua arkirutiineista ihanan Taijan kirjoituskuplaan, sekä herkullisen ruuan äärelle. Kreetalla heräävät kaikki aistit eloon!

Magi

Amatööri biisiään metsästämässä

”Juu, kyllä me ollaan Railan kanssa ajateltu osallistua kurssiin kanssa”, kuulin Merjan sanovan workshopin tutustumistilaisuudessa. Siis mitä ???

Sinä sunnuntaina, syyskuussa 2018, laskeutui saarelle toista kertaa kymmenkunta enemmän tai vähemmän amatööriä synnyttämään sitä ”elämänsä laulua”, joka oli odotellut ehkä jo pidemmän aikaa mielen syövereissä ulospääsyään. Ja minä, joka olin juuri kuullut osallistuvani workshopiin. Eikä mielessä ollut yhtään mitään. Minä kun kuvittelin vain mahdollistavani kurssin teknistä toteutusta, jotta muilla olisi työrauha.

Jo toinen perinteinen …

Workshop toteutettiin edellisen vuoden syksyllä ensimmäisen kerran, ja kuten luotsit silloinkin lupasivat, jokainen osallistuja lähti saarelta kotiin biisi kainalossaan. Tänä vuonna osallistujissa oli mm. pari rakennusalan ammattilaista, kokki, toimittaja, valokuvaaja, näyttelijä ja eläkkeellä oleva opettaja, muutamat omien soittimiensa kanssa.

Ensimmäinen kynnys

Maanantai alkoi sanoituksen suunnittelulla. Aloitimme parityöskentelyllä ja arvottu parini kuuli ensimmäisenä, ja myös ensimmäisen ajatuksen, tulevan biisin ideasta. Sen hän referoi sen sittemmin koko ryhmälle. Sitten vaan kaikki töihin, tiistaina tekstin piti olla jo syntynyt. Ensimmäinen kynnys!

Oma aiheeni löytyi aika nopeasti ja tekstiä suoltui helpohkosti. Jos kirjoittaa tekstiä “keskiäkäisestä” miehestä, ei aihe heti tule loppuun käsitellyksi. Luotsien ohjeet mielessä, riimitellen, rytmitellen, tiivistellen, sovitellen, yliviivaten, toistellen. Intro, A-osa, väliosa, kertosäe, outro, ja mitä niitä nyt oli.

Tiistaiaamuna sanat ensin luotsien syyniin ja sitten koko porukan klinikka jossa tekstit esiteltiin muille. Vau, mitä lyriikoita ihmiset olivat saaneet aikaiseksi !

Seuraava kynnys

Keskiviikkona aloitettiin säveltäminen. Toinen kynnys. Omalta kohdaltani se tarkoitti erinäisiä kummallisia lallatuksia puhelimen sanelimeen matkalla kotiin Vamosista. Tzitzifeen kohdalla oli ensimmäinen ininä purkissa ja ennen Kalivesin mutkia toinen, joka jäi jotenkin korvamadoksi soimaan. Varioin sitä moottoritienosuuden Plataniakseen saakka, eipä se juuri siitä kummennut. Yöksi jäi hautumaan, josko se aamulla ?  Muut työt nappasivat ajan aamusta ja päädyin raakileineni taas luotsin pakeille. Ei voi kuin hattua nostaa sille, miten ammattilaiset saivat piipityksestäni jonkun tolkun ja saimme jopa ensimmäisen äänityksen aikaiseksi josta sitten jatkaisin biisini sävelen kanssa. Miten ihmeessä ihminen onnistuu ”säveltämään” biisin, jota ei itsekään opi?

Torstain vapaapäivä ei juuri helpotusta tuonut, ei pysynyt sävel päässäni, ei. Perjantaina viilattiin taas porukalla ja ryhmä kuuli toistensa tuotokset ensimmäisen kerran. Olipa upeita juttuja kehittymässä. Biisit äänitettiin säestettyinä ja taas kämpille harjoittelemaan. Lauantaina sitten matinea jossa kaikkien biisit esitetään. Vielä siis kolmaskin kynnys ylitettävänä ! Aika pahasti olin epämukavuusalueelle päätynyt, näinköhän tästä edes hengissä selviää?

Ensiesitys

Lauantaina aamupäivällä tehtiin loppuviilauksia ja iltapäivällä matinea upeassa vanhassa koulussa. Ulkopuolisia kuulijoita osui paikalle tusinan verran, mistä lie asiasta kuulleet ?

Yhdeksän uutta biisiä sai ensiesityksensä, yhdeksän hyvin erilaista biisiä. Lauluja tuskasta, kaipuusta, lauluja rakkaista ihmisistä jos muistakin, laulu moottoripyöräilyn ihanuudesta, laulu syntymättömälle, laulu puista ja siitä mikä puu olisin, jos… Lyhyesti lauluja toiveista ja eletystä elämästä.

Kurssin läpi meitä lempeästi ja päättäväisesti luotsanneet Tuija Rantalainen ja Heikki Salo ovat mestareita, myös opettajina. He saivat kaivettua, kannustettua, kutiteltua ulos meidän sekalaisesta joukkiosta upeita juttuja. Suurensuuri kiitos ja vielä häiveenä –  perisuomalaisittain – anteeksi 🙂

Tätä kirjoittaessani on taas sunnuntai, kuuntelen viereisen ortodoksikirkon palvelusta ja pappien jollotusta. Mietin josko ensi kerralla voisi vaan jollotella proosaa kuten nuo juuri kuulemani papit ? Siis mitä ??? Ensi kerralla ??

Jälkikirjoitus heinäkuussa 2021

Ja niinhän siinä kävi että syksyn 2019 Elämäsi Laulun tutustumisillassa ilmoittauduin vapaaehtoisesti tekemään sanoituksen seuraavaan biisiini. Hämmästyttävin asia, ja asia jonka huomasin vasta nyt kun tuon ylläolevan 2018 kirjoittamani tekstin luin, on että biisin sanoitus syntyi lähes itsestään seisoessani kirkossa tuohus kädessä, satunnaisen tuttavan siunaustilaisuudessa. Kannattaa näköjään miettiä mitä ajattelee !

Tämä kurssi siis 12-19.9.2021, tulkaahan mukaan !

Naimisiin Kreetalla

Naimisiin Kreetalla  –  saimmepa kuitenkin Saijan ja Tuomaksen naimisiin 

Muutama vuosi sitten meille tuli hauska kysely jo tutuilta asiakkailtamme. ”Olemme tulossa kahdeksi viikoksi Kreetalle, tuli juuri mieleen että me voisimme mennä naimisiin Kreetalla. Miten onnistuisi? Siis vain pieni vihkiminen, pari todistajaa. Ihan salaa, suvulle järjestetään kirkolliset juhlat kotisuomessa myöhemmin.” Selvitetäänpä! Saija ja Tuomas eivät ole ortodokseja, eikä luterilaista pappia saarella ollut, vaihtoehdoksi jäi siviilivihkiminen. Ihana ajatus oli pälkähtänyt morsiusparin päähän vasta sen jälkeen kun matka oli jo tilattu. Koska avioliitto oli jo muutenkin suunnitteilla, niin mikseipä sitten Kreetalla, missä morsian oli ensi kerran tulevasta sulhosta kuullutkin, yhteiseltä ystävältä. Kreetalaisen byrokratian tuntien aikataulu oli todella, todella tiukka. Päätimme yrittää kuitenkin. 

Laitettiin sitten töpinäksi Rovaniemellä …

Kiireeksi se pistikin niin meillä kuin morsiusparillakin. Ensin piti pikapikaa hakea kuulutukset Suomessa. Kun kuulutukset olivat viralliset, piti esteettömyystodistukset käännättää Kreikan Suurlähetystön (Helsingissä) auktorisoimalla virallisella kielenkääntäjällä. Ne piti toimittaa Kreetalla vihkimisestä vastaaville viranomaisille vähintään kaksi viikkoa ennen vihkimistä. Ja Saija ja Tuomas asuivat Rovaniemellä. Siitä alkoi kiire! Loma ja matkan ajankohta kun oli päätetty eikä sitä voinut enää siirtää. Aikaa saada paperit Kreetan viskaaleille ajoissa oli noin … viikko.

… ja Helsingissä …

Todistukset toimitettiin suurlähetystöön, pikaiseen kääntämiseen suostui Evangelos Patouhas, jolla silloin onneksemme oli ravintola Helsingissä Ludviginkadulla. Varsin mainio ravintola Patouhasin El Greco olikin. Muuten käännöksen tekeminen ja toimittaminen Kreetalle viikossa olisi ollut mission imposible. Kun pariskunta ei siis asunut Helsingissä. Eikä sitä lomaakaan ollut rajattomasti, jotta olisi voinut odotella postinkulkua Kreetalle. Mobilisoitiin siis henkilökohtainen kuriiri. Kun käännös oli leimoineen valmiina suurlähetystössä, Patouhas otti sen mukaansa ravintolaansa. Se kun oli avoinna huomattavasti väljemmin kuin suurlähetystö.

Me olimme Merjan kanssa tuolloin Kreetalla, mutta onneksi poikani Matias oli tulossa sopivasti Kreetalla käymään ja onneksi kilttinä kaverina lupasi ja ehti hakea kirjekuoren ravintolasta ja toi sen mukanaan, nippanappa ajoissa. Lienee tuo ravintola ollut suurlähetystön ”noutopiste” muillekin, koska kirjekuoria oli siellä useampi ja niistä sitten piti arpoa mikä olikaan tulossa Kreetan suuntaan. Pakko oli avauttaa kuoret ja kilauttaa kaverille (ts. äidille) ja kysellä kenen nimellä nämä todistukset olikaan. Oikea onneksi löytyi. 

… ja Kreetalla

Merja nouti kirjeen suoraan lentokentältä ja toimitti samalla reissulla Vrissesin kunnantalon Rouva Viskaalille, juuri viimeisenä mahdollisena päivänä. Vihkimisen protokollasta kaikki käytiin taas kertaalleen läpi; mitä, missä ja milloin. Tähän mennessä olimme jo löytäneet vihkimisen suorittajan. Tottahan yhteistyökumppanimme Nikos Fabrika Farmilta tunsi Leonidas Limatzakiksen,  jolla apulaiskunnanjohtajana on vihkioikeus. Häntä avusti kirjuri, joka toimi myös kreikankielisen seremonian kääntäjänä, sekä kaksi todistajaa. Selvitimme myös alueen, jolla hänen vihkivaltuutensa riittivät. Valitettavasti alue ei ylettynyt ihan sinne missä vihkipari olisi toivonut vihkimisen toimitettavaksi. Löysimme heille kuitenkin mielestämme mukavan rauhallisen nimenkärjen Almiridasta. 

Yhdessä mietittiin kuka hoitaa kukat, kuka kuvaa, kuka on kuski, saako vaatteet silitettyä, hiukset föönattua, miten tavarat siirtyvät hääsuiteen, onko ohjelmaa vihkimisen jälkeen jne. Vihkiparin tehtäväksi jäi myös käydä Vrissesin kunnantalolla viemässä passinsa tarkistettavaksi sekä maksamassa toimitusmaksu, 200€, koska toimitus oli kunnantalon ulkopuolella. Kuten hyvin tavallista viskaalien englanninkielen taito oli olematon ja se aiheuttaa hieman enemmän kertoimia asioiden hoitoon. Kaiken piti kuitenkin olla esivalmisteltuna, Merjakin oli lähtenyt Suomeen piipahtamaan. 

kun kaikki keinot otetaan käyttöön

Saija ja Tuomas kävivät kunnantalolla vihkimistä edeltävä päivänä ja kaiken piti olla ok. Siis piti olla! Menin vihkipäivän aamuna noutamaan passeja ja toimittamaan vielä jotain pikkuasiaa ja tarkistin vielä kerran että kaikki on ok. Paitsi paikka. Ei ei, toimitus on täällä kunnantalolla, ei ole ollut MITÄÄN puhetta että se olisi jossain muualla. Vihkimiseen oli aikaa vajaa kaksi tuntia. Käytin kaikkia osaamiani kreikansanoja ja kerroin että hintakin oli maksettu sen ulkopuolisen toimituksen mukaan. Paitsi ettei ollut. Hän oli veloittanut vain 50€, näytti kuitin ja (käsinkirjoitetun) kalenterinsa, ei täällä ole mitään tälle päivälle muualla kuin täällä talolla.

Yritin selittää että voin maksaa sen puuttuvan maksun tässä ja nyt, mutta eihän se Rouva Viskaalille käynyt. Soitin Merjalle joka puhui Rouvan kanssa, ei auttanut. Merja soitti Nikokselle, joka puhui Rouvan kanssa, ei auttanut. Pyysin Rouvaa soittamaan vihkijälle, ei käynyt. Viereiset viskaalitkin puuttuivat peliin; ”eikö se nyt ole ihan yksinkertaista maksaa se loppumaksu kun vihkijäkin on jo matkalla vihkipaikalle”. Ihan niin kuin oli sovittu. Ei auttanut. Rouvan hennoille varpaille oli tallottu, tai hän oli päättänyt kyykyttää ulkomaalaisia. Tokkopa hän lahjuksia odotti, ympärillä kun istui kuuntelemassa puolenkymmentä muutakin viskaalia. 

Minä istuin tyrmistyneenä  paikallani, vuodatin kyyneleitä ja toistin että me emme vaan VOI pilata tämän nuorenparin vihkimistä nyt. Enkä hievahtanutkaan paikaltani. Nikos soitti vihkijälle joka soitti Rouva Viskaalille, alaiselleen siis. Puhelu oli kovin pitkä ja kovin kovaääninen, äänirekisteriä riitti falsettiin saakka. Toivoni heräsi. Lopuksi rouva paiskasi puhelimen kiinni ja komensi minut kassalle maksamaan puuttuvan summan. Laahustipa vielä itse selittämään kasöörskalle kuinka nämä turistit … ja hymyili minulle sitten valloittavasti ja taputti olkapäälle; eikö ole hienoa miten tämä asia saatiinkin niin hienosti hoidettua lopulta?” Olin ehdottomasti samaa mieltä ja kiittelin kovin, tyrmistykseltäni kun en ehtinyt tintata rouvaa. Oikeasti mieli kyllä teki !

Kohta mennään naimisiin Kreetalla, kun ensin selätettiin yks kerberos !

Menin autoon, pyyhin viimeisimmät kyyneleet, kiukusta, ilosta vai hysteriasta, en tiedä. Kokosin arvokkuuteni (if any), soitin Merjalle, soitin Nikokselle joka odotteli jo Almiridassa. Ajoin farmille jossa vihkipari asusteli, juuri ajallaan. Noukin vihkiparin kyytiin, juu kaikki hallussa, ei ongelmia. Kuulevat näistä nyt ensimmäisen kerran. Ajelimme Almiridaan ja saattelin parin niemelle odottelemaan. Vilkaisimme Nikoksen kanssa toisiamme, huokaisimme helpotuksesta, pyyhkäisimme hien otsalla ja nousimme niemelle mekin, vihkijä ja kirjuri seuranamme. Häämekossaan rannan läpi kulkeva morsian herätti ansaittua huomiota, mutta onneksi saimme pitää niemennokan itsellämme seremonian ajan.

Ihan kohta me mennään naimisiin Kreetalla

Vihkikaava oli lyhyt. Kun suomalaisessa vihkikaavassa pappi jaarittelee niitä näitä ennen tärkeää kysymysta, Kreikassa kysymys tehdään heti. Olin aistivinani sulhasesta pienoisen hämmennyksen ”siis nyt jo”?  Toki sen jälkeen luettiin pitkät ritirampsut, jossa käytiin läpi mitä tulikaan luvattua. Olin saanut kunniatehtävän toimia toisena todistajana Nikoksen ohella. Näin meistä oli, kuulemma, tullut myös vihkiparin ja toistemme  ”sukulaisia”. Tilaisuuden päätteeksi istuimme lähimmässä tavernassa hyvän tovin ja Nikos tarjosi erinomaisen meze-lounaan. Aloin jo uskoa, että taisin tästä pestistä selvitä ehjin nahoin. Ja taas yhtä kokemusta rikkaampana.

Pienenä vaan ei muuten vähäisenä yksityiskohtana  kerrottakoon että vihkimisen toimittanut Leonidas omistaa Vamosissa hotellin nimeltä Vamos Palace, jossa Saija ja Tuomas olivat vuotta aiemmin asuneet ollessaan biisintekoleirillä. Yllättävä, iloinen jälleennäkeminen !

Tää onnea on 

Byrokratia jatkui, tottakai

Eikä se byrokratia tähän loppunut, suomalaisia viranomaisia varten piti tietenkin olla todistus vihkimisestä Kreetalla. Sen piti olla lähes läpihuutojuttu, tiedättehän? Ensimmäisenä arkipäivänä pääsi noutamaan todistuksen vihkimisestä Vrissesin kunnantalolta ja toimittaa se vielä leimattavaksi Haniaan. No, sekin konttori oli sittemmin muualle muuttanut, muttei sitä vielä Vrissessissä tiedetty. Häämatkaa voi tietenkin viettää myös etsiskelemällä kyseistä toimistoa Hanian helteisillä kujilla. Niin kuin tuoreet herra ja rouva Aarnio yhdessä tekivätkin ja ilmeisen onnekkaasti. Ja kiire taisi jatkua vielä Suomessakin; kreikankielinen vihkitodistus kun piti saada suomennettua virallisesti taas ennen Suomessa tapahtunutta avioliittoon siunaamista. Viikossa !

Btw. jos saitte tästä kimmokkeen niin ihan vinkkinä; koittakaa saada näin hieno idea edes kuukautta ennen h-hetkeä, jooko. Eikä sitten ainakaan Vrissesin alueella. Vieläkin puistattaa kun ajelen Vrissesin kunnantalon ohi.

Kiitos Saija ja Tuomas että sain käyttää tarinaanne tähän blogiin, olkoon onni myötä edelleen !

toivoo kumbara Raila

Vuosi vaihtuu …

… sataa tai paistaa 

Vuosi vaihtuu joka tapauksessa, vuosi toisensa perään, se on varmaa. Katastrofin kanssa, sitä ilman – tai siitä huolimatta. Suomessa olen vuodenvaihdetta juhlistanut useimmin sisätiloissa. Vilukissa kun olen. Mitä nyt paukuteltu papatteja ja ammuttu rahaa – eikun raketteja – taivaalle, kun lapset olivat pieniä, hetken ulkona. Paukkupakkasilla todella lyhyen hetken.

Kyllä ne vaihtelevat kelit Kreetallakin. Kymmenkunta vuodenvaihdetta saarella on tarjonnut monenlaisia kelejä. Joskus Hanian kauppahallin, Agoran, vuodenvaihteen seremonioita on seurattu lähes t-paitakelissä, joskus kahlattu sääriä myöten vedessä ja tuulessa, joka pitää huolen siitä ettei tilkkuakaan kuivaa vaatetta ole päällä.

Mieluusti kuulisin paikallisten kertomuksia mikä on normaalia vuodenvaihteen viettoa. Omat paikalliset tuttavani eivät ole kovin tapaorientoituneita. Sen tiedän että aattona leikataan vasilopita-kakkua, lahjoja jaetaan aattona ja Uudenvuodenpäivänä, ainakin.  Ja korttia pelataan kuulemma. Alla muutamia omia, ehkä epäortodoksisia, seikkailuja vuosien varrelta. En tiedä onko edes Haniassa joka vuonna samanlainen ohjelma. Tämä vuodenvaihde menee Suomessa, joten kerron lisää joskus toiste. Tosin nykyisin olen alkanut uskoa että vuosi vaihtuu ilman että olen sitä valveilla vahtimassa.

Agorassa aattona

Uudenvuoden aattona Agorassa on juhlatunnelma korkealla jo päivällä. Käytäville on nostettu pitkiä pöytiä, täynnä paikallisia; herroja, rouvia ja kerrassaan huumaavaa ja hurmaavaa meteliä. Ja ruokaa ja juomaa. Joskus kreetaeloni alkuvuosina, tapoja tuntemattomana, päädyin sinne ostoksille ja johonkin pöydän kulmaan istumaan tietenkin. Ruokaa nosteltiin lautaselle, rakia kaadettiin, maljoja nosteltiin ja vierasta tentattiin. Käytin kaikki tuntemani kreikankielen fraasit ja sanat. Ei niitä kovin paljon ollut, mutta hilpeyttä ne herätti. Kun kyselin kainosti voinko jotenkin osallistua, esim. maksamalla jollekin, minulle tuhahdettiin ”ei tule kuuloonkaan, filoxenia (vieraanvaraisuus)”.

Olisihan siinä joutunut päivä mukavasti, elleivät omat muonitusvelvoitteet olisi kutsuneet. Jokusena vuonna tuon jälkeenkin olen sinne päätynyt, ihan tarkoituksella, turvahenkilöinä ja tapojen tulkkeina paikallisia ystäviäni. Silloinkin on pitänyt toimia salamannopeasti, jotta on päässyt itsekin jotenkin kiitollisuuttaan osoittamaan. 

Agoran ulkopuolellakin on elämää

Myös Agoran ulkopuolella tapahtuu aattona. Taannoin, ilonpidon vaiettua sisätiloissa alkoi hallin pääovien edessä, sinne rakennetulla esiintymislavalla, non-stop esitykset. Tanssiryhmiä esiintyi useita. Yksi toisensa jälkeen, ihan iki-ihanista pikkuisista taaperoista alkaen, välillä energisiä teinejä ja lopuksi pitkälle rutinoituneita ympäri maata esiintyvät ryhmät. Viglatoresin jatkuvuus on taattu. Välillä esiintyi paikallisia soittajakokoonpanoja, jopa pienimuotoista sirkusta. Tuntitolkulla, minusta tuntui.

Massojen täyttämät yleisötilaisuudet on minulle aina haastavia. Kun katselee maailmaa noin puolentoista metrin korkeudelta, niin aina jää jalkoihin.  Eteen parkkeeraa aina joku jenkkikaapin kokoinen toppatakkimies tai muhkea madame. Näkyvyys katoaa ja ahtaanpaikan kammo iskee, savu alkaa nousta korvista. Ellei sitten löydy jotain kiviaidan pätkää jonka päälle kiivetä. Silloin vie tietenkin paikan joltain lapsukaiselta ja aiheuttaa näin traumojen siirtymisen sukupolvelta toiselle. 

Vuodenvaihteen h-hetken lähestyessä tunnelma ja tungos Agoran pihalla vain tiivistyy. Niin maallisen kuin taivaallisen vallankin edustaja pääsevät ääneen, pitävät puheensa, yhteisesti lauletaan myös. Ja niin se vuosi vaihtuu, paikallisten toppatakkikansan pehmeässä puristuksessa, “hronia polla” (monia vuosia) – toivotusten kaikuessa. Skoolataan jos kädessä on jotain millä skoolata ja tunnelma oli vähintäänkin ”tiivis”.

Hyvä vasikka elää juomallakin – ellei ruokaa löydy

Kerran, tungoksen hiukan hälvettyä, tai kun ylipäänsä pystyi liikkumaan, lähdimme vaeltelemaan Hanian kujille. Ehkä jostain saisi jotain ruokaakin. Ruuan suhteen tilanne oli vaikea, mutta ”hyvä vasikka elää juomallakin”, tietää vanha kansa. Jokaisessa kuppilassa johon pääsimme ts. mahduimme sisään näet tarjottiin ensimmäinen kierros ilmaiseksi. Kuohuviiniä, joka meillä kuuluu vuodenvaihteen juomiin, emme juuri onnistuneet saamaan.

Ensimmäisessä paikassa saimme ihan kirjaimellisesti mukilliset viskiä sillä aikaa, kun tarjoilija lähti metsästämään meille kuohuviinipulloa. Ruokaa ei sielläkään saatanut, mutta sen sijaan päädyimme tanssimaan bulgarialaisia kansantansseja kanssajuhlijoiden kera. Vai olisiko ne olleet albanialaisia, en saanut selville. Baarimikko palasi kuoharin kanssa, jonka koimme velvollisuudeksemme maksaa ja juoda pois, vaikkei se ollutkaan kuohuviiniä, valkoviiniä se oli ja lisäksi makeaa. Hronia polla vaan ! Btw, tuota baaria en sen koomin ole onnistunut löytämään.

Pari seuraavaakin baaria veti vesiperän ruuan suhteen, mutta juomien suhteen onnisti aina. Ja se ensimmäinen kierros oli aina ilmainen, joten koimme että myös yksi maksullinen kierros piti ottaa. Se luterilainen kasvatus tiedättehän, ”ettei vaan jää kiitollisuudenvelkaa”. Neljän aikaan aamuyöstä vihdoin istuimme venetsialaisen sataman kupeessa pienessä baarissa jossa tarjoiltiin paahdettuja kastanjoita. Ne maistuivat taivaallisilta. No, kotiin Plataniakseen päästiin kuitenkin kunnialla. Aamulla aurinko paistoi vaikka juuri silloin suomalainen hämäränhyssy olisikin sopinut jotenkin valonherkille silmilleni paremmin. 

Aina ei kuitenkaan paista aurinko

Se toinen ääripää kelien suhteen oli vuonna 2014. Jouluna vielä säät olivat suosineet ja  joulupäivän retkellä kinkkuvoileivät syötiin Elafonissin rannalla +25 lämmössä. Juuri ennen vuodenvaihdetta, ja heti sen jälkeen kun saarelle houkuttelemamme vieraat olivat saapuneet, alkoi rankkasade. Eikä mikään pieni kuuro. Eikä lyhyt. Vettä tuli taivaan täydeltä kaksi vuorokautta. Olimme edellä kerrotusta muonanmetsästyskokemuksesta viisastuneina varanneet pöydän Agia Marinassa sijaitsevasta pikkuravintolasta. Aika harva paikka meitä lähellä on avoinna talvella ja vielä harvempi uudenvuodenaikaan.

Kävin tarkistamassa päivällä onko kaikki siellä ok. Ja totesin, että perille pääsee vain autolla. Jos jopa meidän yläkylän alamäessä virtaa vettä niin paljon että vaelluskengät ei riitä, niin voitte kuvitella paljonko sitä vettä tasaisella maalla oli. Autolla siis matkattiin tavernalle se muutama kilometri. Tilaaminen oli helppoa. Omistaja vilkaisi ryhmäänne ja totesi ”minä tuon teille ruokia niin kauan kuin teille maistuu, kaikkia erilaisia”. Ruoka oli erinomaista ja sitä oli riittävästi. 

Koska innokkaita autonkuljettajia – uudenvuodenyönä, outoa – ei ruuan päätteeksi ollut, tilasimme taksit viemään meidät Hanian keskustaan. Vettä tuli edelleen kaatamalla, mutta peruspositiivisena ihmisenä ajattelin, että jospa jokin pieni rakonen sateessa sattuisi vuoden vaihtumisen aikaan. Ei sattunut. Taksi tipautti meidät Everest-kahvilan kulmalle ja parkkeerasimme sinne sateensuojaan. Mutta eihän siellä nyt koko iltaa voi viettää.

Joukon urhein lähti tarkistamaan lenkkarit loiskuen kulmia josko joku taverna olisi auki. Seuratessaan iloista äänensorinaa ja vilkkuvaloja, hän päätyi johonkin yksityiseen tavernassa vietettävään illanviettoon, ”ei hätää, täällä on pöytä vapaana, tulkaa vain”. Sinne sitten päädyimme. Söimme, taas, nautimme kohtuulliset ruokajuomat ja poistuimme soveliaaksi katsomallamme hetkellä, muutamien tanssien jälkeen. Upeasti laittautuneiden paikallisrouvien joukossa olimme läpimärissä tamineissamme juuri kuin se kuuluisa hajuvesi lihapullissa. Laskua ei taaskaan saatu, mutta jätimme pöydälle toki reippaat ”tipit”. Että kiitos ja anteeksi !

Aamuyön extreme

 Kotimatka Plataniakseen osoittautuikin sitten tosi haasteelliseksi. Parin päivän rankkasateet olivat muuttaneet maaston mudaksi. Mudaksi vettynyt maa-aines valui teille ja Kato Staloksen kohdalla maanvyörymä oli katkaissut tien kokonaan. Rantatietä ei päässyt Plataniaksen suuntaan lainkaan. Taksi nousi siis kansallistielle, Galataksesta ei päässyt alas rantatielle. Plataniaksessa ei päässyt alas rantatielle. Ensimmäinen liittymä josta kansallistieltä pääsi rantatielle laskeutumaan oli Tavronitiksen kohdalla. Sieltä sitten ajeltiin tulvivaa rantatietä takaisin Plataniakseen. Kun meidän oma mäki alkoi näkyä jotain puuttui. Sähköt ! Koko mäki oli pilkkopimeänä. Eikä siellä ole lunta maisemaa valaisemassa. Kun siellä on pimeää, niin siellä on sitten todella pimeää. Kun taivas on vielä pilvessä, niin kenkien asennosta voi päätellä seisooko nenä kohti alamäkeä vai ylämäkeä.

Kännykän taskulampputoiminto oli kullanarvoinen kun etsittiin porttia, avaimenreikiä, kynttilöitä, tulitikkuja, otsalamppuja ja niiden pattereita, ja toisiamme. Kämpät saa onneksi lämpöä myös ”porinmateista”, ja valoakin tulee kun uunissa on lasiset luukut. Olisi se ollut kodikasta! Vessaa vaan ei voi käyttää, kun ei tullut vettä, kun pumput ei toimi ilman sähköä. Eipä hätää, etsitään ämpärit ja haetaan vettä uima-altaalta vessanpytyn viereen. Näinhän se vesivessa toimi. 

Otsalamppu päähän ja ämpärit käteen. Pohjakerroksessa odotti sitten illan viimeinen ekstiimielämys, tai aamun ensimmäinen, vettä puoleen sääreen. En nyt toista niitä sanoja mitä silloin ilmoille pääsi, mutta niitä oli paljon ja ne tulivat täydestä sydämestä. Kello oli viisi aamulla ja oli uudenvuoden päivän aamu. Juhlaseurue oli jo untenmailla. Laitoin tekstarin vt-talkkarille, joka asustelee seuraavalla mäellä; ”tervetuloa talkoisiin aamulla, omat ämpärit mukaan”. Vastaus tuli salamannopeasti, ”sorry, tiet poikki talon molemmilta puolilta, ei täältä pääse pois”.

Jepjep! Pari tuntia lepoa ja herätys ankeaan arkeen. Ämpärit mukaan ja vettä lappamaan. Vt-talkkari vahvistuksineen oli kuin olikin löytänyt jonkun oliivitarhatien jota pitkin saapui talkoisiin. Meneehän se uuden vuoden ensimmäinen aamu näinkin. Ei tullut mietittyä oliko jollain krapulaa vai ei. Onneksi sähköt olivat palanneet. Vedenpaisumuksen aiheutti nimittäin sähkökatkosta johtuva tyhjennyspumppujen toiminnan pysähtyminen. Tankki johon vesi kerääntyy poispumpattavaksi ”valtakunnan verkkoon” oli taas piripintaan täynnä kahden päivän tauottoman rankkasateen johdosta. 

Aurinkokin paistaa vaikkei sitä näy

Kun aurinko taas suvaitsi näyttäytyä päivää myöhemmin, kaikki talon parvekkeiden kaiteet olivat täynnä kuivuvia suomalaisia räsymattoja. Varsinaiset asunnot ovat toki maanpinnan yläpuolella joten ne säilyivät, mutta nuo pohjakerroksen varastotilat saivat kyllä peruspesun. Ja niissä säilytyksessä olleet räsymatot myös. Nykyisin olemme jo varautuneet tällaisiin vedenpaisumuksiinkin. Oppia ikä kaikki !

Meidän onnemme oli että vesi oli puhdasta. Nämä rankkasateet nimittäin aiheuttivat järkyttävää tuhoa Plataniaksen alakylässä. Kun meidän katastrofi oli selvitetty lähdimme tutkimaan mitä alakylälle kuuluu. Ja hakemaan rannan tuntumaan edellisenä iltana jäänyttä autoamme. Auto löytyi paikaltaan mutta muuten näky alakylässä oli lohduton. Vasilis  (Evropi-hotelli) kertoi heränneensä yöllä kylkeä kääntäessään siihen että käsi valahti sängyn ulkopuolelle. Ja upposi samalla jääkylmään mutavelliin. Asuvat hotellillaan pohjakerroksen asunnossa. Säkkipimeässä yössä sitten oli pitänyt etsiytyä ulos tulvivasta asunnosta, löytää vara-avaimet pojan pari kerrosta ylempänä olevaan, sillä hetkellä tyhjillään olevaan asuntoon. Onneksi sellainen oli olemassa!  Voitte kuvitella että jos mutavelliä on sängynlaidan tasolle, vahingot eivät ole vähäiset. Kun kävin ottamassa valokuvia heidän tuhoutuneista tiloistaan vakuutusyhtiötä varten, itketti.

Me pääsimme vähällä loppujen lopuksi. Sama lohduttomuus nimittäin jatkui ympäri kylää. Autotalleja jotka yleensä ovat juuri pohjakerroksissa, täynnä mutaa, autoineen. Rantakadun kuppilat ja turistikaupat olivat saaneet osansa mudasta myös. Pahiten taisi ”ottaa siipeensä” Porto Platanias -hotelli, jonka pohjakerros sai osansa sekä vuorilta tulvivasta mudasta että mereltä tulvivasta suolavedestä. Hotellin pohjakerroksessa sijaitsivat mm. leipomo, pesula, gym, sähköpääkeskus, jäähdytetyt muonavarastot (tosin hotelli oli kiinni talvella) jne. Kävelin ohi kuukauden päästä uudelleen ja edelleen pohjakerroksesta tuotiin mutaa ulos kottikärryillä. 

Rojun siivousta 2014 mutavyöryjen jälkeen

Mutta vuosi oli kuitenkin vaihtunut !

Näidenkin katastrofien jälkeen on seurannut Kreetalla jo uusia katastrofeja ja uusia tulvia. Niistäkin on pinnalle noustu.

Ehkä me voimme siis toivoa että viime vuoden katastrofin –  tiedättekylläminkä –  jälkeen, tästä taas noustaan. Ilmojen haltijoina emme kai voi toimia, mutta vuoden 2020 katastrofin tuhoja voimme loiventaa palaamalla saarelle, kun se taas on mahdollista. 

Ja vuosi on jälleen vaihtunut !

Tervetuloa 2021 ! Vaikeaa kuvitella että se voisi olla hankalampi kuin edeltäjänsä.  

Valkoiset vuoret on niin kauniit lumipeitteessään