fbpx

Kurssilaisen kertomaa

Luovan kirjoittamisen kurssi Platanias toukokuussa v. 2019

Osallistuin muutama vuosi sitten Turun kesäyliopiston järjestämälle luovan kirjoittamisen kurssille, jossa kouluttajana oli Lady Luova Kirjoittaminen Taija Tuominen. Hän kertoi, että Hämeen kesäyliopiston kirjoittajakoulu järjestää hänen vetämiä kirjoituskursseja Kreikan saaristossa. Silloin päätin, että sinne minäkin joku vuosi menisin.

Suoritin Turun avoimessa yliopistossa luovan kirjoittamisen perusopintoja, jotka olivat loppusuoralla keväällä v. 2019 ja sen myötä olin monen kirjoittamisen lukon avatumisen kautta löytänyt tien kirjoittamisen monimuotoisuuteen. Nyt oli aika lähteä kokemaan Kreetan syksy ja kirjoittamaan omasta elämästä.

Hanian lentokentällä meitä kurssilaisia oli vastassa Raila tila-autoineen. Olimme hädin tuskin päässeet liikkeelle, kun auton täytti iloinen ja innostunut puheensorina. Mahtavaa, olin mukana samanhenkisten kirjoittavien naisten joukossa, Tällä kertaa mukana ei ollut miehiä. 

   Olimme majoittuneet House Kastrin huoneistoihin ja osa läheisiin pieniin huoneistohotelleihin. Isäntämme Kim toimitti meille tuoreet aamiaisleivät ja tuoremehua sai puristettua mehukkaista appelsiineistä, joita oli huoneistojen oven ulkopuolella. Huoneistojen keittiöt ovat täysin varusteltuja, joten aamupalan tai jonkun muun aterian valmistaminen käy kätevästi. Osa meistä nauttikin lounaan ”kotona” ja osa ruokaili läheisissä pienissä ravintoloissa. 

   Kokoonnuimme House Kastrin kokoustilaan aamuisin ja pienen ”verryttelyn” jälkeen aloimme kirjoittaa Taijan antamista aiheista, vihjeistä, vinkeistä, ajatuksen herättämisistä, jotka saivat kynät ja koneet muodostamaan tekstiä. Kirjoituslajejakin oli useita Taijan antaman tehtävän mukaan. 

   Emme todellakaan kirjoittaneet vain sisällä vaan meitä vietiin eri paikkoihin Kreetan saarella. Kirjoituspaikkoja oli mm. jokiuoma, vuoristokylä, ortodoksisen kirkon pihan puutarha, meren lahti vain muutamia mainitakseni. Näihin paikkoihin meidät kuskasivat Raila ja Taija. Luimme myös kirjoittamamme tekstit toisillemme, se oli ihan vapaaehtoista. Taija poimi teksteistämme helmet, joita ei kirjoittaja eikä kuulijakaan olisi ehkä oivaltanut. 

Iltaisin oli mahdollista mennä yhdessä syömään usein Railan ja/tai Kimin toimiessa emäntänä/isäntänä. He tietävät parhaat ruokapaikat ja osaavat kreikkaa ja paikalliset tavat. Kreetalainen ruoka on maukasta ja siellä on tapana jakaa annokset, eikä kukaan koskaan jäänyt nälkäiseksi. Ruuan ja juoman äärellä jatkoimme juttujamme ja tutustumista toisiimme. Että kurssin aihe ei vain unohtuisi, niin Taija antoi meille myös ilta/yökirjoitustehtävän, jonka sitten luimme seuraavana aamuna.

   Kirjoittaessa, lukiessa ja tekstiä kuunnellessa maailma avartuu ja sitä kautta oppii itsestään ja muista uusia, mielenkiintoisia puolia. Tämä kurssi vahvisti osaltani tätä oivallusta. Niin ja pidän matkustamisesta ja uusia hyviä kokemuksia ei ole koskaan liikaa muistikirjassa, joka pitää olla aina mukana.

   Mitäkö minä sain erityislahjana tältä kurssilta? Elämän tietäni kulkemassa on uusia ihania ihmisiä, joita en (melko) varmasti olisi tavannut ilman tätä kurssia. Kiitos teille armaat kurssikaverit, kiitos Raila ja Kim ja tietenkin Taija, joka on tavallaan tuonut meidät yhteen.

Meitä oli sillä toukokuisella ennen koronaa kurssilla alle kymmenen. Näistä ihmisistä on ainakin kolme julkaissut kirjan ja yksi suorittanut toisen maisterintutkinnon loppuun. Aika hyvin! Minä odotan seuraavaa kurssiseikkailua Kreetalla!

Merja Manell

Ja sitten vielä toinenkin tarina !

Kuulin Kreetan proosakursseista kirjoittamisen opettajani Taija Tuomisen kautta ja päätin lähteä testaamaan, millaista olisi kirjoittaa kokonainen viikko häiriintymättä ja poissa kotoa.

Koska en ole ammattikirjoittaja, kirjoittamiselle omistettu viikko ulkomailla tuntui varsin ylelliseltä ja jännittävältä ajatukselta! Ja tietenkin takuuvarmat kelit ja varhennettu/pidennetty kesäkausi ei olisi hullumpaa sekään!

Ensimmäisenä vuonna olin kevätkurssilla ja päätin heti seuraavana vuonna lähteä uudelleen, jolloin valitsin syyskurssin. Molemmat vaihtoehdot olivat kotimaan kelienkin suhteen varsin hyvä valinta!

Molemmilla kerroilla kurssikokonaisuus oli yhtä mukava! Kirjoittaminen sai pontta myös päivittäisiltä kirjoitusretkiltä. Oli ihanaa rauhoittua luostarin puutarhassa tai meren äärellä annettuihin tehtäviin ja tekstien luenta yhteisissä kokoontumisissa harjoituksen päätteeksi oli aina yhtä innostava kokemus! 

Ryhmä hitsautuu tällaisella viikolla hienosti yhteen ja kurssien loputtua jäimme kaipaamaan toinen toistemme kirjallisia hahmoja, ihmettelemään, mitä heille sitten tapahtuikaan.

Kirjoituskurssit Kreetalla ovat myös ihania ruokamatkoja. Unohtumattomat meze- ja lammasateriat saavat veden kielelle aina kun niitä muistelen. Viime vuoden matka tyssäsi pandemiaan ja nyt jännitetään, päästäänkö tänä vuonna pelipaikoille!

Vahva suositus kirjoittamisesta kiinnostuneelle lähteä Kreetan kursseille, irrottautua arkirutiineista ihanan Taijan kirjoituskuplaan, sekä herkullisen ruuan äärelle. Kreetalla heräävät kaikki aistit eloon!

Magi

Cretan runner – Georgios Psychoundakis

Tarina kreetalaisista viestinviejistä toisen maailmansodan aikana.

Vietettyämme viininpoiminnan ja siihen liittyvän juhlan jälkeisen yön Vamosissa, päätimme aamulla lähteä retkelle vuoristokyliin. Totesimme, että Asi Gonian alueella emme aikoihin ole käyneetkään. Sieltä saattaisi löytyä mielenkiintoisia reittejä ja kenties jotain uutta kylän suuresta pojasta. Cretan runner – Georgios Psychondakis on nimittäin sieltä kotoisin. Ja kyllähän sieltä löytyikin!

Asi Goniaa ympäröi vuoret, ja sitä suojelee kirkot

Asi Gonia

Asi Gonia sijaitsee vuoristossa vajaa 10 km Argiropolista länteen, erittäin mutkaisen tien varrella.  Kylä on ikivanha setlementti joka on aina saanut elantonsa lampaiden hoidosta. Monet kreetankävijät lienevät käyneet siellä 23.4. jolloin kyläaukiolla ja sen kirkolla vietetään Agios Jorgoksen (lampaiden ja paimenten suojelijan) panijiria. Silloin lammaslaumat tuodaan kylän kirkolle siunattavaksi ja lypsettäväksi. Pienen kylän aukiolla on useita kymmeniä lammaslaumoja ja paimenia asiaan kuuluvasti pukeutuneina, keppeineen. Mukana niin kylän pienimmät paimenpojat kuin koukkuselkäisen vaaritkin. Lampaiden määkiminen ja kaaos on melkoinen. Kirkolla on tarjolla leipää ja lämmintä, tuoretta, lampaanmaitoa. Uskalla maistaa !

Asi Gonia on kuuluisa myös vastarintaliikkeen taistelijoistaan. Kaikki venetsialaisista natseihin ovat saaneet osansa yrittäessään vuoristoon. Vuonna 2017 kylään perustettiin “The Cretan Runner Museum“, josta meille vinkkasi kyläkahvilan vanha isäntä. Koska oli sunnuntai, museo oli auki. Siinä vierailussa sitten hurahtikin muutama tunti kreetalaiseen tyyliin perheen seurassa pöydän ympärillä, rakeineen kaikkineen.

Georgios Psychondakis syntyi 1922 rutiköyhään lammaspaimenen perheeseen. Hän erottautui jo lapsena muista oppimalla nopeasti lukemaan ja kirjoittamaan. Kuulemma hyvin vilkas ja huumorintajuinen poika jonka ensimmäinen kirjallinen tuotos oli nimeltään ’Oodi mustetahrasta opettajattaren valkoisella hameella,’

Cretan runner – Georgios Psychoundakis

Sodan sytyttyä englantilainen John Pendlebury toimi Knossoksen museon intendenttinä,a ja siinä ohessa hän toimi myös salaisen palvelun (SOE) leivissä tehtävänään kartoittaa saarta tulevaa vastarintatoimintaa varten mahdollisen saksalaisen invaasion varalle. Suhteet luotiin vuoriston kylien kyläpäälliköihin ja merkkihenkilöihin. Paikallisia innokkaita löytyi kosolti, heidän joukossaan Georgios, joka nokkeluutensa ja paikallistietämyksensä perusteella koulutettiin lähetiksi.

Välittömästi saksalaisen miehityksen alettua, SOE organisoi vastarinnan ympäri saarta. Saarelle tuotiin lisää brittiagentteja, joiden pääasiallinen tehtävä oli koordinoida vastarintaa ja attentaatteja, mutta myös viestittää Lontooseen saksalaisten aikomuksista. Liikuteltavia radioasemia perustettiin vuorille ja luoliin. Ne lähettivät tietoja laivasaattueista sekä lentosuunnitelmista, jotka liittyivät lähinnä Rommelin armeijan huoltoon Afrikassa. Toiminta sisälsi paljon riskejä, koska saksalaiset pystyivät peilaamaan signaaleja ja näin yrittivät paikallistaa asemia, joita piti siksi jatkuvasti siirrellä. Koska myös teknisten ongelmien takia yhteydenpito ryhmien välillä oli hankalaa, tarvittiin lähettejä juoksemaan tiedonantojen kanssa. Georgioksesta tuli legendaarisen SOE-komentajan Sir Patrick Leigh Fermorin ja hänen seuraajiensa luottolähetti ja myös henkilökohtainen ystävä. Cretan runner – Georgios Psychoundakis – legenda syntyi.

Museon esineistöä

Äärimmäisen vaarallinen työ

Lähettien toiminta oli äärimmäisen vaarallista koska saksalaiset olivat koko ajan heidän perässään. Kyläläiset suojelivat ja ruokkivat heitä mutta natsien tiedusteluverkosto (Bad Cretans) välitti koko ajan tietoa lähettien liikkeistä, joiden avulla pyrittiin  pääsemään käsiksi vastarintaliikkeeseen ja sen radioasemiin. Georgios oli helppo tunnistaa sillä hän oli pienikokoinen, kärppämäinen hahmo, joten hänet pidätettiin monta kertaa. Aina hän onnistui kuitenkin pakenemaan.

Britit totesivat sodan jälkeen että ilman lähettejä ja siviilien tukea heidän toimintansa ei olisi jatkunut vuorokautta pidempään.

Ultrajuoksua ennenvanhaan

Georgioksen ja hänen kollegoidensa fyysiset suoritukset ovat legendaarisia. Pisin dokumentoitu suoritus oli juoksu Kissamoksesta Paleochoraan, 82 kilometriä yhdessä päivässä. Ei ollut teitä vaan maasto oli lampaiden ja aasien kivipolkuja ylös ja alas jyrkässä vuoristossa. Tunnettu ultrajuoksija, Christopher Macdougall (mm. kirja Born to Run) kirjoitti myös kirjan ’Natural Born Heroes’, jossa hän tutki edellytyksiä suoriutua vastaavanlaisista rasituksista, joihin lammaspaimenlähetit pystyivät. Hän päätyi siihen että, lihaksiston sijaan kalvot määrittelivät suorituskykyä. Ruokavalio, joka koostui etanoista, juustosta, hortasta (villivihannekset) ja viinistä, mahdollisti energian saannin rasvasta eikä hiilihydraateista. Välillä läheteillä oli taskun pohjalla vanhoja korpun jämiä, muttei muuta.

Myös lapsena omaksuttu tasapainoilu kivien välillä ja rinteissä oli ainutlaatuista. Macdougall yritti itse juosta tiedettyjä reittejä muttei päässyt lähellekään lähettien suorituksia ja oli kykenemätön jatkamaan seuraavana päivänä kokeilua. Suurin ongelma juoksijoilla olivat jalkineet. Nahkapohjaiset saappaat hajosivat nopeasti, kuten myös autonrenkaista suutarien nyhräämät varapohjat. Kun britit vaihtoivat henkilöstöä, olikin tapana jättää saappaat saarelle lähettien käyttöön.

Sodan jälkeenkään ei ollut helppoa

Georgios selvisi sodasta, mutta joutui heti vankileirille, koska hänellä ei ollut esittää mitään dokumenttia sodanaikaisista toimistaan. Niinpä häntä epäiltiin armeijaa pakoilleeksi kommunistiksi. Englantilaiset kirjoittivat vetoomuksia viitaten brittien myöntämiin kunniamerkkeihin, mutta Georgios vapautettiin vasta sisällissodan jälkeen ja hän palasi rahattomana kotikyläänsä löytääkseen vain tuhotun kotinsa ja majassa asuvan perheensä. Hän elätti perhettään tietöillä ja muilla hanttihommilla tienaamillaan roposilla. 20 vuotta myöhemmin saksalaiset palkkasivat Georgioksen sotilashautausmaan hoitajaksi Malemeen, yhdessä vastarintalegendan Manolis Paterakiksen kanssa.

Kun teloitetun komentaja Bruno Bräuerin jäämistö tuotiin haudattavaksi sotilaidensa joukkoon Malemeen vuonna 1974, Psychontakis kuulemma totesi yksikantaan että “ai jaa, tämän tyypin minä tunnenkin”.

Cretan runner -kirja syntyy

1950-luvun alussa Patrick Leigh Fermor palasi Kreetalle ja tapasi tietysti Georgioksen, joka mainitsi kirjoittaneensa vankeusaikoinaan kirjan sodanaikaisista tapahtumista. Ja ojensi pyydettäessä matkalaukullisen käsinkirjoitettuja liuskoja.

Fermor, itsekin kuuluisa kirjailija, joka on kirjoittanut alkusanat englanninkieliseen käännökseen, ei voinut käsittää miten käytännössä kouluttamaton lammaspaimen on saattanut kyetä sellaiseen kirjalliseen suoritukseen. Teoksen nimi on siis ’Cretan Runner’, se löytyy kaikista Hanian kirjakaupoista. Uskomattoman hieno kirja, joka antaa upean kuvan kreetalaisesta luonteenlaadusta ja vapauden merkityksestä saarelaisille. Myöhemmin Georgios myös käänsi Odysseuksen Kreetan murteelle. Sitä ei liene käännetty ymmärrettävistä syistä.

Georgios Psychontakis kuoli 84 vuoden iässä kotikylässään 2006. Omaisten mukaan hän oli loppuun asti vikkelän huumorintajuinen ja ikuinen optimisti, joka ei katunut mitään eikä muistellut ketään tai mitään pahalla.

Nikos Psychoundakis

Kun saavuimme museolle Asi Gonian liepeillä, kyselin englantia puhuvalta museonpitäjältä, josko tämä henkilökohtaisesti tunsi Georgioksen. “No tavallaan; hän oli isäni”. Asia selvä! Museo oli täynnä aiheeseen liittyvä kirjallisuutta, valokuvia ja esineistöä. Mielenkiintoisin vaihe tuli kuitenkin kun meidät kutsuttiin ulkopuolelle pöytään ottamaan lasilliset ja jatkamaan keskustelua. Seurueessa oli myös teatterinjohtaja ja käsikirjoittaja joka oli valmistelemassa Giorgioksen elämään perustuvaa näytelmää joka käännettäisiin myös englanniksi. Minusta tulisi kuulemma hyvä vaihtoehto kenraali Kreipen rooliin!!!

Valokuvia Georgioksen elämän varrelta

Museon on perustanut ja sitä hoitaa hänen poikansa Nikos Psychoundakis. Se sijaitsee rakennuksessa jonka Georgios rakensi itselleen 1969 ja jossa hän siis itsekin asui kuolemaansa saakka. Museon tarkoitus on saada esille kirjallisuutta, kuvia ja muuta esineistöä sotahistoriasta kiinnostuneille. Mielummin kuin pitää niitä piilossa laatikoissa. Museosta löytyi jopa saksankielinen versio Cretan Runner kirjasta, jonka julkaisun Georgios kuitenkin päätti kieltää.

Georgios ja kenraali Kreipe

Huhtikuussa 1944 englantilaiset agentit (Leigh Fermor ja Billy Moss) yhdessä kreetalaisten partisaanien kanssa toteuttivat saksalaisen kenraali Kreipen kaappauksen lähellä Knossosta. Suoritus herätti suurta huomiota ja lasketaan yhdeksi toisen maailmansodan uskaliaimmista operaatioista. Psychontakiksellakin oli siinä rooli, lähinnä pakoreittien ja piilopaikkojen varmistamisessa. Joukkio käveli vuorten yli etelärannikolle Rodakinoon, josta kenraali evakuoitiin Kairoon ja sotavankeuteen. Reissu kesti 16 päivää. Suosittelen kirjaa William Stanley Moss: Ill met by moonlight, myös samanniminen elokuva nähtävissä Youtubessa, Fermoria esittää Dirk Bogard.

Asi Gonia oli kaappauksen jälkeisen yön levähdyspaikka, mutta selvää kuvaa tarkoista koordinaateista ei ole. Paikalliset valmistelevat Kreipen kaappaukseen liittyvän reitin kartoittamista kokonaisuudessaan, sitä ei ole kokonaan dokumentoitu ja alkaa tulla kiire ennen kuin tietäjät kaikki kuolevat. Jerakarin liepeillä on merkitty reitti eräälle luolista, jossa Kreipe yöpyi matkallaan. Myös lähettien tukikohtanaan käyttämä luola täytyisi vielä löytää.

Kouluissa historianopetus ei enää kerro sodanaikaisista tapahtumista joten Georgios Psychontakis on nuoremmille aivan tuntematon. Museon avulla tietoisuutta saaren lähihistoriastakin pidetään yllä. Museolla on sivu myös facebookissa ’Cretan Runner Museum’.

Ja miksi juuri tuolloin lähdimme Asi Goniaan. Tuossa vuorivalokuvassa näkyy keskellä pieni kirkko, siellä oli kyseisenä sunnuntaina panijiri illalla. Siitä saimme vinkin ystävältämme, Asi Goniasta kotoisin olevalta Manthokselta. Laitoin hänelle kuvan museosta ja Nikoksesta. Vastaus tuli välittömästi: “Tuohan on enoni, ja Giorgios on isoisäni. “Enkö ole kertonut?” Hän kuulemma kertoo mielellään enemmän isoisästään.

Cretan runner – Georgios Psychontakis

Olipa iltapäivä! Tuli taas varsinainen tietopläjäys. Itsekin kaivoin heti kotona uudelleen Cretan Runnerin esiin, siitä irtoaa taatusti taas paljon uutta kuvakulmaa sekä Georgios Psychontakiksen hahmoon että Kreetan saareen ylipäänsä.

Helvetti alkaa Mesklasta – pyöräilyä Kreetalla, vol 2

Helvetti alkaa Mesklasta 

Niin kuin otsikosta voi päätellä, tarina kertoo leppoisasta pyöräretkestä Kreetan lämmössä.

Raila tuossa taannoin jo käsittelikin pyöräilyä saarella, noin yleisellä tasolla. Minulle tulee aina aiheesta mieleen harkitsematon ja ehkä hullunrohkeakin reissu Plataniaksesta Mesklan kautta Therisoon ja sieltä alas Haniaan ja takaisin Plataniakseen Evropi-hotellille.

Taisi olla vuosi 2004 kun päätimme varata koko hotellin yhdeksi viikoksi meille ja ystävillemme. 54 henkilöä joukossa myös kymmenkunta teini-ikäistä. Yksi huoneisto vapautui peruuntumisen vuoksi. Siihen asettui meille tuntematon noin seitsemänkymppinen pahaa-aavistamaton mummoporukka. Alkujärkytyksestä selvittyään, he pärjäsivät ihan hienosti.

Nuorisolle ohjelmaa, vai miten se nyt meni ?

Nuorisolle piti tietysti kehittää joku rock’n’roll-henkinen ohjelmanumero, jolla oli myös tarkoitus osoittaa että kyllä me naavaparratkin vielä jaksetaan. Samalla otetaan vähän etäisyyttä niin ouzoon kuin limuviinaankin, jonka myynti oli (silloinkin) melkoisen vapaamielistä.

Olimme tietysti ajaneet aiemmin autolla huikean Therison rotkon ja takaisin vuoren toista puolta Mesklaan. Maasto tuntui sopivan haastavalta neljälle nuorelle ja neljälle aikuiselle hurjapäälle, joten ei kun pyörävuokraamoon varaamaan fillarit vuoristovälityksillä.

Nestetankkaus suoritettiin jo varmuuden vuoksi edellisenä iltana, jottei turhan päiten tarvitse yhtenään pysähdellä vettä litkimään. Ymmärrys noihin aikoihin nesteytyksestä ja ravinteista äärimmäisessä suorituksessa oli lähellä nollaa, se tuntui vaan lapselliselta ja oli tarkoitettu huonosti harjoitelleille.

Ensin ylämäkitreeniä

Reitti koostuu noin 18 kilometrin melkein tasamaasta Plataniaksesta Mesklaan, 6 km noususta Zourvan yläpuolelle (noin 800 metriä merenpinnasta). Sieltä lasku Therisson kylään, josta lasku rotkon pohjaa pitkin Haniaan ja siitä  Plataniakseen tasaista rantatietä. Kokonaismatka ei ole kuin noin 52 kilometriä mutta rasitus vastasi hyvinkin myöhempiä 200 kilometrin fillarointeja Helsingistä Verlaan. 

Alkumatka Mesklaan aamun viileydessä sujui kaikin puolin rattoisasti. Iloista puheensorinaa ja pari  pysähdystä appelsiinitarhoilla kun poimijat ehdottomasti vaativat meitä syömään tuoreita hedelmiä energian turvaamiseksi. Fournesissa pysähdyimme mehulle ja vielä Mesklassa kevyelle välipalalle.

Nousu joenvarresta ylös Mesklan kirkolle on aika jyrkkä, mutta emme vielä ymmärtäneet, että se ei ole väliaikaista vaan sitä jatkuu seuraavat 7 kilometriä. Ensimmäinen 3 kilometriä on tosi jyrkkää neulansilmärinnettä. Huomasimme heti, että ainoa sopiva vaihde on maastopyörän ykkönen. Kävellen olisi saavuttanut saman nopeuden. Jokainen hetkittäinen loivempi pätkä antoi uskoa että nyt helpottaa kunnes tuli seuraava neulansilmä ja paljasti karun totuuden. Uusia vuoria ilmestyi kuin tyhjästä ja tiukasti kiemurteleva tie jatkui johonkin kaukaisuuteen.

Taukoja, ja taas taukoja

Taukoja alkoi tulla aika tiheään, porukka naukkaili vähistä vesivarastoistaan syvässä hiljaisuudessa eikä kukaan jaksanut enää edes kommentoida upeita maisemia. Koivet oli jo aika tönkkönä ja takalisto aika hellä. Lämpötila lähenteli tässä vaiheessa kolmeakymppiä eikä varjopaikkoja juurikaan löytynyt. Zourvassa ylämäki muuttuu hetkeksi vähän loivemmaksi mutta viimeinen nousu vuorenhuipulle oli taas tosi paha. Huipulta pystyy näkemään Therisson kylän siintävän laakson pohjalla, joten ilmapiiri muuttui hetkessä riehakkaan iloiseksi. We made it!

Huipulta on hienot maisemat

Alamäki on alkanut

Laskettelimme jyrkkää rinnettä kylään, jossa söimme lounasta. Mukana olleen sporttisen ja pelottoman likkalapsen vanhemmat olivat kovin huolissaan edessä olevasta vauhdikkaasta laskuosuudesta jota olimme etukäteen hehkuttaneet palkintona kaikesta vaivasta. Äiti ilmestyikin paikalle pyörä pick-upin lavalla tarkoituksenaan toimia valvovana turvapyöränä. Tytön ilme oli lievästi sanoen pettynyt.

Lähdimme laskuun taktiikalla ’alhaalla nähdään’ eli kaikki omaan tahtiin. Polkea ei enää tarvinnut, vauhti yltyi hurjaksi aivan itsestään. Muistan ohittaneeni henkilö auton, jonka nopeusmittari näytti kuuttakymppiä. Tukka hulmusi ja iloiset huudahdukset kaikuivat vuoren seinämistä. Jarrutella piti jyrkissä mutkissa ja lampaanpaskojen kohdalla, muuten annettiin vaan mennä.

Nousu ylös kesti noin viisi tuntia mutta alhaalla Perivoliassa oltiin jo 14 minuutin kuluttua. Kymmenen minuutin kuluttua tuli vielä kaksi pyörää, edellä mainittu äiti ja tyttärensä. Hiljaista oli.

Voimien palautuminen ja adrenaliini auttoivat tylsällä loppumatkalla, Mythos alkoi jo kangastella silmissä rantatiellä. Saavuimme aikataulun puitteissa Evropiin. Janoisin ei malttanut edes jättää pyörää kadulle vaan töräytti suoraan baaritiskille jossa virvoke jo odotti.

Olen myöhemminkin 2 kertaa tehnyt eri porukoilla saman matkan, mutta vahingosta viisastuneena paljon rauhallisemmin ja energiatason heittelyihin varautuneena. Ensimmäinen kertahan on aina mieleenpainuvin.

Vieläkin kun ajamme reitin Mesklasta ylöspäin, tuntuu hieman puistattavalta enkä enää edes harkitse mokomaa kärsimysnäytelmää. Taisi muuten olla Matias joka lanseeerasi sanonnan

’Mesklasta alkaa helvetti’!!!!

Valoa tunnelin päässä

Shindo ja TRE 25.4-2.5.2021

Tule hakemaan hyvän olon eväitä keväiselle Kreetalle.

Tarjoamme Kreetan ainutlaatuisessa ympäristössä lempeitä ja virkistäviä kehonhuoltoharjoituksia. Kurssilla saat mahtavan paketin lempeää harjoittelua, hyvää kreetalaista ruokaa, mielenkiintoisia retkiä ja yhteisiä illallisia.

Kurssin idea on soveltaa Shindon menetelmää käytännön olosuhteissa. Teemme retkiä rannoille ja vuorille. Matkalla pysähdymme pitämään virkistäviä taukoja Shindon parissa. Saat oivalluksia siitä miten helppoa Shindoa on soveltaa missä tahansa; matkustaessa, luonnossa tai vaikka kahvilassa. Saat myös kokemuksen siitä, miten shindo vaikuttaa välittömästi arkeesi.

Kurssilla tutustumme myös toiseen kehon viisauteen perustuvaan kehonhuotomenetelmään. TRE-peruskurssi (Trauma Releasing Exercises) antaa rentoutumiseen uuden näkökulman. Osallistumisestasi saat mukaasi peruskurssi-todistuksen. Kurssi sopii mainiosti Shindo-ohjaajille, mutt sopii myös Shindoa ennestään tuntemattomille.

Hyvinvointilomallamme voit keskittyä hyvinvointiisi ja pääset kokeilemaan uusia hyvinvointiasi edistäviä menetelmiä sekä ennen kaikkea nauttia kokemuksesta ja Kreetasta samanhenkisessä seurassa.

Alustava ohjelma

25.4.2021 Sunnuntai”Tervetuloa – appelsiinilehtojen kautta Tavernaan”

  • Noudamme teidät Hanian lentokentältä aamukoneilta noin klo 10.00
  • Majoittuminen Plataniaksessa, House Kastri tai läheinen pikkuhotelli valintasi mukaan
  • irroitteleva kävely appelsiinlehtojen kautta Drakiana Tavernaan, tulolounas (sisältyy hintaan), tutustumista toisiimme ja viikon ohjelman läpikäynti 
  • illemmalla House Kastrin kokoustilassa käymme läpi viikon ohjelman
  • vapaaehtoinen, omakustanteinen illallinen jossain yläkylän tavernassa

26.4.2021 Maanantai ”Aistit auki Kreetan kevääseen”

  • Aamushindo talolla, herättelevät harjoitukset
  • verryttelevä, noin tunnin kävely yläkylän kukkuloilla
  • lounastauko
  • TRE, Tärinän aloittamisen rutiinit,  ensimmäinen tärinätuokio – rentoutuminen uuden oppimisen tukena, Shindo- harjoituksia
  • vapaaehtoinen yhteinen illallinen

27.4.2021 Tiistai ”Kukkuloilta rotkoihin ja rantaan”

  • Päiväretkellä lähdemme tutustumaan Sirikari – Polirrinian alueeseen, mahdollisuus tutustua Polirrinian kaupunkivaltion raunioalueeseen, tai kävellä SIrikarin rotko (noin kaksi tuntia), paluumatkalla poikkeamme Potamidan komoliiteillä, jossa shindotuokio , myöhäinen lounas Ravdouhan rannalla. Virkistäviä Shindo -harjoituksia jaloille
  • omat välipalat retkelle mukaan
  • vapaaehtoinen yhteinen illallinen/iltapala Plataniaksessa

28.4.2021 Keskiviikko ”Kehon viisaus”

–                    Aamushindo talolla: Hanten – riko rutiinit

–        verryttelevä 1-2 tunnin kävely yläkylän kukkuloilla tai vielä tyhjillä rannoilla

–        lounastauko

–        TRE-opetus aiheena, lihastoimintoketjut, tunteet kehossa

–        tärinätuokio

  • –        vapaaehtoinen yhteinen illallinen

29.4.2021 Torstai, ”Yrttien hurmaava ja huumaava maailma”

  • päiväretki Spilin kylään ja Maravelin perheen yrttitilalle, vapaaehtoinen,

maksullinen retki, 25€, 

  • tai vaellusretki myöhemmin sovittavaan rotkoon, min. 3 hlöä
  • retkillä ohjattuja shindo-hetkiä matkan varrella
  • lähtö aamiaisen jälkeen
  • paluun aikataulu tarkennetaan myöhemmin
  • Palauttava rauhoittuminen

30.4.2021 (Pitkä)Perjantai ”Hidasta, pysähdy ja oivalla ”  vapaa päivä

  • kiinnostuneille voimme järjestää lisää maksullisia opastettuja retkiä (mm. Toisen Maailmansodan historia- teemalla, rotkovaellus, viinitilavierailu, olutpanimo tms.)
  • Illalla Plataniaksen yläkylän kirkolla ortodoksinen palvelu ja epitafion (Kristuksen kuvan) kantaminen kylän kujilla, jonon jatkoksi voi liittyä J
  1. Lauantai ”Viivy ja hengitä vihreyttä ”

      –     Päiväretki Botanical Park and Gardens, jossa puutarhakävely, shindotuokio ja lounas

       –    Pura aivokuormaa – aivoergonomiaa, ja – energiaa shindon avulla.

       –     Illalla yhteinen illanvietto tai yhdessä sovittu ohjelma, sisältyy hintaan

       –      Keskiyöllä Plataniaksen kirkolla Pääsiäisyön palvelu ja Pyhän tulen jakaminen paikallaolijoille, mukaan sopii mennä, jos jaksaa.

OHJELMA ON ALUSTAVA JA PÄIVÄOHJELMA VOIVAT VAIHTAA PAIKKAA,

ESIM. KELEISTÄ JOHTUEN

Lisätiedot Muurlan opisto.

Mitä tapahtuu jos onkin koko bändi leirillä Vamosissa

Niin, mitä tapahtuu jos koko bändi päätyy leirille Vamosiin? Allaolevan taltioinnin kirjoitti Timo Ahonen, lukekaahan itse.

Koko bändi leirillä Vamosissa ?

Luettuamme jonkin lehtijutun Kreetalla järjestettävistä biisileireistä, laitoimme Heikki Salolle viestiä ja kysyimme: Voiko leirille ilmoittautua kokonainen bändi? No, Heikin vastaus oli, että kokonaisia bändejä ei leirin pitkän historian kuluessa mukana ole vielä ollutkaan, mutta ilman muuta! Ei siis ollut mitään veruketta kieltäytyä lähtemästä, koska selvästi meillä oli halu saada ammattilaisten ohjausta omaan harrastetoimintaamme ja olivathan leirin vetäjät Heikki Salo ja Tuija Rantalainen rautaisia alansa ammattilaisia. Hiukan oli pupu pöksyissä, mutta odotukset korkealla. Omien tekemisten asettaminen ammattilaisten arvioitavaksi oli tietenkin aika jännittävää.

Ai ketkä me?

Ollaan neljän hengen kokoonpano nimeltä Alakulo Bros. Nimikin jo kertoo, että kyse on jo elämää nähneistä miehistä, joille on syttynyt palo tehdä lauluja elämän varrella koetusta. Kukaan meistä ei ole muusikko koulutukseltaan tai ammatiltaan, vaan kuka mitäkin.

Meitä yhdistää kuitenkin se, että jo koulupoikina soitimme, ja soitamme edelleen, yhtyeessä Tetetermite, joka on vaikuttanut Jyväskylässä since 1964, välillä tosin pitkään telakalla olleena. Me neljä ukkoa tuosta porukasta kiinnostuimme siitä, miten omia biisejä tehdään, vaikka covereidenkin soittaminen on mukavaa. Ja totuushan on, että mistä niitä covereita tulisi, jollei joku tee uusia biisejä? Jos olet utelias kuulemaan, miten tuo Alakulo Bros soi, niin mene YouTubeen ja kirjoita hakukenttään ”alakulo bros”, niin löydät kymmenkunta biisiämme videoiden höystäminä.

Pakkasimme sitten joitain helposti kuljetettavia soittimia ja laulun tekeleitä kapsäkkeihin ja nousimme pelottomasti (tai oikeastaan lähes kaikki pelot voitettuamme) Kreetan koneeseen syyskuussa 2019. Jo tuota ennen olimme hiukan tutustuneet tuleviin leirikavereihin ja leirin vetäjiin yhteisen WhatsApp-ryhmän kautta.

Fabrica Farm ja kreetalainen kulttuuri

Biisintekoleiri pidettiin pienessä noin 900 asukkaan Vamosin kylässä Kreetalla lähellä Haniaa. Majoituimme ja opiskelimme idyllisellä maatilalla eli Fabrica Farmilla, jossa oli mainiot ja nykyaikaiset majoittumis- ja kokoontumistilat pienissä taloissa. Farmilla on omaa viininviljelyä, oliivipuita ja yrttien kasvatusta. Kylä ja sen keskustassa sijaitseva taverna, jossa kävimme aamupalalla ja vietimme useampiakin iltoja jutellen ja musisoiden, oli loistava ja ystävällinen ympäristö vapaa-ajan viettoon.

Mielenkiintoiset retket ja kulttuuripläjäykset vaikkapa Vamosin kylän historiasta ja oliiviöljyjen olemuksesta järjesti Kreetan maku -matkatoimisto ja sen todella osaavat ja kaikissa pulmissamme avustaneet vetäjät. Viikkoon mahtui myös illallinen vuoristossa lammaspaimenten vieraana, jossa paimenet valmistivat vuohenjuustoa ja musiikki soi. Farmilla vieraili myös paikallisia tosi taitavia muusikoita soittelemassa yhdessä leirin vetäjien kanssa.

Paimenten illan paikallisten “pöytä”

Leirillä oli myös vilkasta yhteistä yömusisointia, jossa erityisesti Alakulon veljekset Olli ja Stewe kunnostautuivat… siis niille, joita ei vielä nukuttanut. Kuvaavaa tunnelmalle oli, että kun tuo yömusisointi oli jatkunut jo yli puolen yön ensimmäisenä iltana, niin näimme Farmia pitävän pariskunnan lähestyvän terassiamme ja arvelimme heidän tuovan meille ”pyyhkeitä” metelin pitämisestä. Olimme kuitenkin väärässä: isäntä toikin kevyttä yöpalaa ja hänen puolisonsa esitti uskomattoman kauniilla ja syvällä äänellään kreikkalaisia laulelmia.

Biisileiri bändimme näkökulmasta

Vetäjinä kurssilla olivat Heikki Salo (sanoitus) ja Tuija Rantalainen (sävellys). Heidän lisäksensä meitä oli 12 osallistujaa, ”aikuisia ihmisiä” kaikki ja tosi mukavaa ja avointa porukkaa, jokaisella oma historiansa, mikä toi rikkautta yhteisen viikkomme keskusteluihin ja yhdessäoloon. Opetusta ja itsenäistä musiikin tekemistä oli kuusi tuntia päivässä. Aluksi Heikki piti meille miniluentosarjan biisin tekemisen keskeisistä periaatteista ja saloista. Monelle meistä se avasi ihan uuden tavan katsoa ja kirjoittaa laululyriikkaa. Välillä aina pidettiin yhteisiä klinikoita, joissa käytiin läpi seinälle heijastettuja biisien tekstejä ja ideoitiin niitä yhdessä tosi positiivisessa hengessä. Loppuviikko liittyi säveltämiseen ja valmistautumiseen soittoharjoituksilla pienellä kulttuuritalolla pidettyyn konserttiin, jossa kaikki uudet biisit esitettiin.

Ideana oli: ”Jokainen osaa tehdä laulun.”

Leirillä oli sekä kokeneita soittajia/laulajia että henkilöitä, jotka eivät soittaneet mitään soitinta tai laulaneet. Heidän osaltaan Tuija sävelsi ja esitti biisit ja hänen tuekseen koottiin muista leiriläisistä erilaisia kokoonpanoja. Yhtä esitettyä laulua loppukonsertissamme kuvitti myös erään leiriläisen koskettava tanssiesitys.

Me teimme yhden uuden biisin yhdessä. Sen nimi on Neljä miestä nurmikolla. Sen ideana oli aikoinaan vietetty loppukesän yö kesämökillä Itä-Suomessa. Tuona yönä Olli opetti meille tähtien nimiä. Ensimmäinen sanaversiomme ei mennyt Heikiltä läpi ollenkaan. Hän kysyi: Missä on pihvi? Hänen ajatuksensa oli, että tavallisten ihmisten elämä on niin tylsää, että jos siitä haluaa tehdä laulun, täytyy reilusti vaan valehdella. Niinpä päätimme biisin koukuksi paljastaa sen loppupuolella, että tähtiä opettava kaveri onkin sokea, joka osoittelee tähtiä valkoisella kepillään! -hän joka on sokea, näkeekin eniten! Eli kyllä se pihvi sitten lopulta löytyi…

Leirillä klinikoitiin myös kolmea Alakulo-biisiä, jotka ovat jo YouTubessa. Silloin vielä keskeneräiseen Tanssijan elämää biisiin Tuija lauloi osuuden nopeasti kämppäämme kyhätyssä leiristudiossa. Leiri oli kokonaisuudessaan melko sanoituspainotteinen, johtuen varmaankin siitä, että Tuija Rantalainen oli täystyöllistetty säveltäessään sellaisia sanoituksia, joille ei ollut säveltäjää tai esittäjää. Mainiota oli, että Heikki antoi erittäin asiantuntevaa ja kannustavaa palautetta Timolle myös uusista sanoituksista, joita ei vielä ollut sävelletty.

Molemmat ohjaajat olivat todella kannustavia ja auttavaisia kaikkia meitä amatöörejä kohtaan ja kaikki palaute, jonka saimme, oli todella hyvällä ja ystävällisellä tavalla rakentavaa, mutta samalla kriittistä ja siten biisien kehittelyä edistävää. Uskomme, että tämän saman kokemuksen ja tunteen jakavat kaikki leirillä olleet, joista monet tulivat tekemään elämänsä ensimmäistä omaa laulua. Kaikkia meitä leiriläisiä kannustettiin myös klinikoilla antamaan toisillemme ”lahjoja” eli omia ideoitamme toisten tekemien biisien kehittämiseen. Näistä lahjoista biisin tekijä voi sitten ottaa käyttöönsä, mitä itse parhaaksi kokee.

Kurssilaiset kantapöydässään Sterna tou Blumosifissä

Sydämellisesti suosittelemme

Siis kaiken kaikkiaan erittäin positiivinen ja mielenkiintoinen ja unohtumaton viikko. Kovasti suosittelemme, jos omien laulujen teko vähänkin kiinnostaa! Ja jos sinulla on soittokavereita tai ystäviä, joiden kanssa haluat tehdä lauluja, niin tuo Vamosin viikko on mainio tapa rentoutua hyvien ystävien seurassa ja perehtyä laulujen tekemisen saloihin ja kehittää omaa yhteistä lauluntekoharrastusta!

Koko bändi leirillä Vamosissa eli Alakulo Bros;

Timo Ahonen, Tero ”Tete” Ansio Teuvo ”Stewe” Kaipainen ja Olli Serimaa

Melkein koko bändi leirillä Vamosissa

Elämäsi Laulu – workshop on tulossa jälleen, 20-27.9.2020, toivotamme teidät tervetulleeksi iloiseen luovaan joukkoomme !

Valkoisten Vuorten kutsu

Valkoisten Vuorten kutsu, Hanian alueen vuoristomajat, Tavri 

Jos rannat ja tavernat eivät ole ainoa asia, joka sinua Kreetalla kiinnostaa, niin yksi loistava tapa tutustua Kreetan saareen, on patikointi. Jo viikon reissulla näet paljon ja kauas, ihan kirjaimellisestikin. Reitit kun pakostakin nousevat kukkuloille ja vuorille, vaikka välillä palaatkin merenpinnan tasolle. Helpoin tapa ottaa saari haltuun, ellei ihan katuja halua tallata, on hakeutua E4 vaellusreitistölle, ja valita sieltä itsellesi sopiva pätkä tai parikin. Kuule Valkoisten Vuorten kutsu. 

Rantojen kulkijat

Rannikon reitit kulkevat sopivasti kylien välissä, joten ruokaa et tarvitse niin paljon mukaan. Illalla yleensä olet jo seuraavassa kylässä ja patojen äärellä. Vettä tarvitset runsaasti ellei kyseisellä reittipätkällä ole erikseen mainittu makean veden saantimahdollisuutta. Vuorten ylitys saattaa vaatia yöpymisen luonnossa. Mikäpä upeampaa kuin nukkua tähtitaivaan alla ja kuunnella tuulen huminaa.

Otathan huomioon

Jos Suomessa suuri riski vaelluksilla on paleltuminen, niin Kreetalla se on ehdottomasti juomaveden loppuminen. Pidä huoli ettei tämä pääse missään olosuhteissa tapahtumaan. Ja valitse viileä aika vuodesta vaelluksellesi. E4 on Euroopan pitkän matkan vaellusreittien verkosto, joka kulkee läpi Euroopan maiden. Tietoa reitistöstä on saatavilla netistä ja Hanian vuorikiipeilijöiden (EOS) toimistosta (Mountaineering Club of Chania ). 

Suomen Lapissa Metsähallitus vuokraa tunturimajoja tai vuodepaikkoja, joko korvausta vastaan tai majoittua voi jopa ilmaiseksi. Kreetalla majat omistaa ja niitä hallinoi yleensä yksityiset yhdistykset. Hanian alueella siis tuo EOS. Jos tarvitset “selän sijaa”, ota yhteys yhdistyksen toimistoon ensin.

Valkoisten Vuorten kutsu

Aiemmin facebook-sivuillamme kerroin Kallergin majasta (Kallergi Shelter) Omaloksen ylätasangolta vielä ylöspäin. Siellä on kesäsesonkina ollut paikalla isäntä, joka hoitaa varaustilannetta ja valmistaa yksinkertaista kotiruokaa.  Muut ovat avoinna tarpeen eli varausten mukaan. Tai sitten saat avaimet majaan ja muonitat itse itsesi.

Tässä blogissa enemmän Tavrin majasta, mutta e.m. Kallergin lisäksi löytyy myös Volikas Kambi Keramian kylän yläpuolella ja Svouriti Valkoisten Vuorten sylissä Amountseran tasangon yläpuolella. Näitä kaikkia siis huoltaa pääasiassa vapaaehtoisvoimin EOS. Valtionapua majojen huoltoon ja kunnossapitoon saadaan jos saadaan.

Toki reittejä kulkee rannikon tuntumassakin, joskaan sielläkään ei kovin tasaisia reittejä ole. Jos kuitenkin kuulet vuorten kutsun, niin tässä tämä vinkki.  

Tavri 

Matkalla Tavriin ? Olet menossa Askifoun tasangolle. Jos liikut yleisillä kulkuneuvoilla, tarkista bussien aikataulut KTEL Hania -sivustolta. Jos liikut omalla autolla, lähde kansallistieltä Vrissesistä kohti Hora Sfakionia. Kun laskeudut Askifoun tasangolle, ensimmäisenä on Kareksen pieni kylä, jossa on Toisen Maailmansodan aikaisista tavaroista kerätty sotamuseo. Museo on aika lupaava sana tuolle ”tavarakokoelmalle”, mutta aiheesta kiinnostuneille siellä kyllä riittää ihmeteltävää.  

Jatka Karesista vielä muutama kilometri ja aja sisään Ammoudarin kylään. Jos haluat kokemuksen ihan aidosta vuoriston ukkokuppilasta, tältä kylältä niitä löytyy. Pysähdy kahville ja nauti vaikka sfakialainen piirakka kahvikupposen kera. Sfakialainen piirakka on “match made in heaven”, suolaisen ja makean herkullinen liitto. Lettumainen piirakka sisältää mizitra-juustoa, se tarjotaan tuoreeltaan pannukuumana, päälle valutetaan vuoriston hunajaa. Nam !

Ammoudarista eteenpäin

Kylän keskeltä, kahvilan kulmalta lähtee sekä tie että polku ylös Tavriin. Tietä pitkin voi ajaa, jos maavaraa on autossa hiukankin eikä kuski  –  tai matkustajat  –  ole heikkohermoisia. Tie on soratie, se kiemurtelee ylös 7,5 km osin jyrkänteen reunalla, kaiteita ei tietenkään ole. Kannattaa pitää peukut pystyssä ettei satu ketään tulemaan vastaan. Ohittaminen on paikkapaikoin mahdotonta ja peruuttaminen, noh, jännittävää ainakin. Kyllä sopu sijaa antaa ja joustaminen kannattaa aina. Viisas väistää, eikö niin. Maisemien katselua varten auto kannattaa tietenkin pysäyttää, sillä näkymät ovat huikeat. Koko Askifou avautuu alapuolella. Parhaiten ehdit nauttia, jos tuon matkan ylös kävelet. 

Hyvällä tuurilla, ja jos olet aamupäivällä liikkeellä, näet kun korppikotkat lähtevät tasangolta yläilmoihin. Aurinko lämmittää laaksojen ilmaa ja luo näin nosteita, joita linnut pystyvät hyödyntämään. Itselleni upein kokemus on ollut, kun istuin autossa jyrkänteen reunalla, ja katselin kymmenen korppikotkan nousevan siipienkärkien lähes hipaistessa auton kylkeä. Ensimmäisenä ei tullut mieleen astua autosta ulos ja mennä kuvaamaan. On ne sen verran hurjan näköisiä, siipivälikin melkein kolmimetrinen. 

Jos valitset polun Tavriin, niin päädyt toki kapuamaan ylämäkeä sypressimetsikössä, mutta kyllä se hieman oikaisee. Kävelyaika näin on noin 1,5-2 tuntia, riippuen kulkijan kunnosta ja otettujen valokuvien määrästä. Alastuloon aikaa menee noin tunti.

Vuorten rauhassa

Tavri sijaitsee noin 1200m merenpinnan yläpuolella. Se on valmistunut vuonna 1992 neljän vuoden uurastuksen tuloksena. Majaan mahtuu kerrallaan 45 henkilöä ja siellä on mukavuudet, se lämmitetään tarvittaessa puilla, sähkön tuottaa generaattori ja juokseva vesikin löytyy. Jopa vessat ja suihkut. Talon ulkoseinään on rakennettu kiipeilyseinä.

Tavrissa voi majailla myös talvella, mutta silloin on otettava huomioon, että noin ylhäällä vuoristossa talven sateet tulevat lumena ja Ammoudarin kylästä ei välttämättä pääse autolla ylös. Tai jos satut lumen tullessa olemaan ylhäällä, niin siellä sitten odottelet kiltisti, kun lumi sulaa. Eväiden kantaminen repussa tuon puolentoistatunnin matkan hangessa käy extremestä. Ja karsii repusta kyllä ylimääräiset gourmeet. EOS toki pitää kuivamuonavarastoja majalla ja lumesta voi aina sulattaa vettä, mutta… Uudenvuoden tienoot majalla on yleensä varattuna EOS:n omalle porukalle.

Jos olet reppureissaaja ja patikointimatkalla niin Tavrista pääset jatkamaan matkaa mm. Kastron huipulle (2219mpy), voit kävellä Sfakianon rotkon kautta Hora Sfakioniin, tai laskeutua Kavin rotkoon. Tai jatkat Katsivelin majalle E4 reitistöä pitkin. 

Päiväretkellä voit mainiosti ajella aamusta Askifouhun, nousta Tavriin ja viettää päivää Tavrin jälkeisellä Niatoksen ylängöllä, aivan Valkoisten Vuorten juurella. Palatessasi takaisin Ammoudarin kylään maistuu varmasti ansaittu ateria paikallisessa tavernassa. Vuohenlihaa, perunoita, vihanneshöystöä, kreetalainen salaatti ja paikallista romeikoa. Voiko kreetalaisempaa makua ollakaan? Kreetan Makua?

Talvella Askifoun tasangolla saattaa olla lunta, sinne pääsee jos pääsee. Ja pois pääsee tai sitten ei. On Kreetalla talvella tekemistä muutenkin, siitä lisää blogissamme aiemmin.

Talvella Kreetalla tapahtuu

Jos mielit talvella Kreetalle, niin tässä vinkkiä mitä mm. helmikuussa Kreetalla tapahtuu. Tämä tapahtui helmikuussa 2018.

“Mieli Kreetalle matkalla jo, matkalaukut pakattu ja parin ensimmäisen päivän ”marssijärjestys” suunniteltu. Vielä vain pitäisi saada lumet pois pihalta että matka edes alkaisi. Työtä ja juhlaa tiedossa perillä; viinimessut ja viinitilohin tutustumista syksyn viinimatkoja varten, kotimme House Kastrin talvihommia, on karnevaaliviikko, tuttujen tapaamista. Ou jee !”

Miten sinne pääsee ?

Turistikauden ulkopuolella ei Kreetalle ole suoria lentoja joten “pomppimiseksi” menee matka sinne, mutta viis siitä kunhan perille pääsee. Muutamana talvena on ollut Aegean Airlinesilla suoria lentoja Helsingistä Ateenaan lähes talven ympäri ja ne on reititetty mainiosti siten, että lyhyellä vaihtoajalla on mahdollista päästä eteenpäin Kreetalle ja muillekin saarille. Kovin kiitollisia olemme näistä lennoista olleet.

“Helmikuussa 2018 olimme reitittäneet lentojemme aikataulun (Helsinki-Munchen-Ateena-Hania) aika tiukaksi, koska on mukava olla perillä päiväsaikaan, jolloin ehtii lämmittämään asunnon ja tankkaamaan jääkaapin heti alkajaisiksi. Ja ehtii tuloillalliselle paikalliseen suosikkitavernaamme Agioklimaan, joka on avoinna ympärivuoden.

Hieman  tuo lumen tulo hermostutti kun mietti nopeita vaihtoaikoja kentillä, mutta Helsinki-Vantaa toimii (jos joku toimii) myräkälläkin ja matkaan päästiin. Munchenissä oltiin prikulleen aikataulun mukaisesti. Siitä eteenpäin ei edes hermostuttanut enää. Aamuöinen herätyskään ei niin harmittanut kun kahden maissa iltapäivällä laskeuduimme Haniaan. Aurinko häikäisi silmiä ja talven kirpakoihin keleihin tottunut iho kiitti leppeää länsituulta. Viinimessut Iraklionissa, Archanesin alue, laskiaiskarnevaalit   –  täältä tullaan !

Tsiknopempti

Laskeutuminen kotikreetalle kutkuttaa joka kerta yhtä mukavasti vatsanpohjaa ja hymy  –  ellei suorastaan autuas virnistys  –  hiipii kasvoille kun koneen ovet avataan. Tällä kertaa kentällä oli retkuettamme vastassa talkkarimme Hilde joka oli onnistunut herättelemään talviunilla olleen automme pressun alta. Auto täyttyi neljän ihmisen matkatavaroista ääriään myöten, tavaraa kulkee uskomattoman paljon suuntaan jos toiseenkin vaikka kakkoskodissamme asuukin perusvarustus, kuten vaatteet ja hygieniatarvikkeetkin. Kummallista!

Pakaaseista löytyi mm. tyhjiä pahvisia viinipullohylsyjä (viinimessuille matka), Fazerin sinistä (lahjontaa varten), Bemer-hoitoalusta (kevään hyvinvointikursseja varten), verenpainemittari . Ylimääräiseksi kotona käynyt, mistä muusta vuokrahuoneistosta löytyy verenpainemittarikin ? Ja muutama Suomen kesässä tarpeettomaksi osoittautunut hellevaate. Tähän aikaan vuodesta niillä ei ole toki käyttöä, mutta kun seuraavan kerran taas tulen saarelle maaliskuun lopussa on pakaasit täynnä kevään ja syksyn kursseilla tarvittavaa rekvisiittaa, kuten karstat. Ja tyhjiä kardemummatuubeja, niistä sitten lisää myöhemmin.

Kotiutuminen kävi joutuin. Tulopäivänämme sattui olemaan Kreikan ortodoksien tsiknopempti -niminen juhlapäivä. Tsiknopempti voitaneen kääntää suomeksi esim. tuoksuva tai käryävä tai palava torstai ja tämä päivä aloittaa vuotuisen Suuren Paaston joka päättyy 40 päivää myöhemmin pääsiäisyönä. Käryt ja tuoksut tulevat  lähes joka pihassa kuumana olevista grilleistä ja niissä kypsyvistä kokonaisista lampaista ja muista herkuista. Tänä päivänä syödään lihaa, ja paljon. Ja juodaan viiniä. Paljon. Ja rakia. Paljon. Tuoksujen johtamina päädyimme mekin tulopäivän dinnerille lähitavernaan.

Dionysoksen matkassa

Viinin vuoksi Kkreetalle blogista voit lukea lisää viinimessuista sekä vähän muutakin viiniin liittyvää.

Samalla reissulla katsastimme Archanesin kylän majoitustarjonnan ja karnevaalitunnelman. Ja Mezedopolio Agoran. Eipä ollut moitteen sijaa missään. Archanesin vieressä kohoaa korkeusiin Juktas-vuori jolla on useampiakin vaelluspolkuja. Ne jouduimme jättämään seuraavaan kertaan. Siihen ei luultavasti kovin kauaa mene.

Rethymnonin karnevaaleissa 18.2.2018

Säiden puolesta epävakaisen viikon päätteeksi sunnuntai valkeni  aurinkoisena ja lämpimänä. Viikon varrelle osuneet sateet olivat tulleet toivotusti lumena vuorille ja ajellessamme Plataniaksesta kohti Rethymnonia maisemat olivat henkeäsalpaavan kauniita.

Kuva, joka sisältää kohteen ulko, ruoho, vuori, kenttä

Kuvaus luotu automaattisesti
White mountains, Lefka Ori

Perillä jätimme auton Fortezza-linnoituksen liepeille, olimme paikalla hyvissä ajoin ja kaffet kera lettujen ja tuoreiden mansikoiden maistui rantakadulla. Kaupunki kuhisi elämää jo puolenpäivän maissa;  väki oli vähintäänkin värikästä ja fiilis oli kuin vappuna Ullanlinnanmäellä. Karnevaalikulkuevaatteet oli viritelty päälle ja tunnelma odottavan kiihtynyt.

Kreikan suurin karnevaalikulkue on järjestetty Rethymnonissa jo vuodesta 1914 alkaen joka vuosi ja tänäkin vuonna kulkueväkeä oli saapunut tuhansia joka puolelta Kreikkaa. Seisoimme tanakasti juhlakadun varressa jo tuntia ennen kulkueen alkua koska kadunvarsipaikat ovat kortilla myöhemmin ja kreikkalaiset eivät tunnetusti ole niitä kohteliaimpia mitä tulee jonotukseen tai paikkojen pitämiseen.

Ryhmä toisensa perään ohitti meidät, osa ilman kummempaa “kätkettyä” viisautta sanomanaan, mutta oman osansa irvailusta saivat niin Angela Merkel (jonka pillin mukaan Tsipras tanssii), kuin lääkeyhtiö Novartis´kin jonka miljardiluokan lahjuksia juuri tutkitaan.  Suomalainen sisu punnittiin ja parin perkeleen voimin saimme pidettyä paikkamme kadunvarressa, tosin siinä tungoksessa joutui seisomaan hieman kierossa ja korkkiruuvilla koko ajan ja kun turnauskestävyytemme loppui 4,5 tuntia myöhemmin, ei kulkueen häntää edes näkynyt vielä. Olo tuon seisomisen jäljiltä oli  –  fyssarini arviota lainatakseni   – ”takakiree ja kieroonkasvanut”.  Meteli oli korviahuumaava koko päivän ja joka paikassa, joten jätimme kaupungin taaksemme ja päätimme etsiä vähän kauempaa jonkin rauhallisen, hiljaisen ruokapaikan.

Kuva, joka sisältää kohteen henkilö, ulko, henkilöt, seisominen

Kuvaus luotu automaattisesti
Kulkueissa kaikki mukana

Kuva, joka sisältää kohteen ulko, henkilö, tie, urheilu

Kuvaus luotu automaattisesti
Täällähän ne smurfit on
Kuva, joka sisältää kohteen ulko, mies, henkilöt, pitäminen

Kuvaus luotu automaattisesti

Korvien tinnitus loppui noin Apokoronoun tienoilla joten kurvasimme Vamosin kylään, vanhaan kunnon Sterna tou Blomosifiin syömään.  Tulipa maistettua viime syksyn viinisadon tuotoskin  –  ja erinomaiseksi havaittua. Mainio päätös mukavalla päivälle !

Talvisen Kreetan arkielämää tahdittavat rutiinit niin paikallisilla kuin meillä “turisteillakin”. Itse en oikein tiedä mihin kastiin kuulumme, emme ole paikallisia mutta emme myöskään turisteja. Meillä on koti täällä ja lähes puolet vuodesta asumme saarella. Kyläläiset ovat jo antaneet meille statuksen, olette Plataniaslaisia. Ja se lämmittää kyllä kovasti sydäntä. Olemme otettuja tästä. Osa paikallisista, heistäkin jotka ovat “lomalla” turistitöistä, saattaavat olla töissä oliivinkorjuussa suvun oliivitarhoilla tai appelsiini- tai vihannestarhoilla. Tarpeellinen lisä luppokauden tienesteihin.

Alkutalvesta, kohta loppiaiseen päättyvän jouluvapaan jälkeen, alkaa jo uuden sesongin valmistelu, tavernoja, kahviloita, majoitustiloja ja pikkupuoteja siivoillaan hiljakseen ja remontoidaan. Matkatoimistojen varauslistoja tutkitaan, kunnan turistitoimistojen väki spekuloi tulevaa. Turistin toiveita pyritään täyttämään. Mielestäni hyvä esimerkki oli muutama vuosi sitten kun tavernojen sisäänheittäjiä yritettiin saada kuriin. Toki kuri näyttää taas höltyneen, mutta aika mukavalta tuntui kun Hanian kujilla ei joku ollut ihan kirjaimellisesti hihassa roikkumassa. Itselläni menee helposti hermo, ellei kohtelias “ei kiitos, mukavaa päivän jatkoa” -kommentti riitä. Leivästä kysymys, ymmärrän, mutta minun pennoseni eivät ainakaan silloin päädy kyseiseen tavernaan. Monta hyvääkin tavernaa on saattanut jäädä käymättä tämän vuoksi.

Talvella sisäänheittäjiä ei tietenkään ole. Ympärivuoden avoinna olevat tavernat saavat asiakkaansa ihan muista syistä, josta tärkein tietenkin on hyvä ruoka. Turistimenuut vaihtuvat, talvella kysytään “mitä teillä on tänään tarjolla?”. Siitä sitten valitaan.

Osa-aika kreetalaisina auttelemme ystäviämme oliivinpoiminnassa, omat oliivit on korjattu yleensä päivässä, vain 25 puuta, ei siinä kauan mene. Retkeilemme ja etsiskelemme uusia kyliä, uusia kujia, uusia tavernoita, uusia rantoja ja näkemisen arvoisia reittejä. Aikaa on ajella hissukseen, katsella, pysähdellä, nautiskella. Seurataan kevään tuloa merkkejä vihreällä ja vehreällä saarella. Lehtipuut ovat vielä talvilevossa, mutta aina yhtä sykähdyttävää on nähdä ensimmäiset mantelipuut kukassa. Siitä tietää että talven selkä on taittunut.

Talven tulon taas tunnistaa siitä kun nenään tuleen palavan oliivipuun tuoksu. Takat, zombat on sytytetty. Zomba vastaa lähinnä meidän porinmatti-tyylistä kaminaamme. Siitä lämmön saa nopeasti ja huone-ilma kuivaa hyvin. Yleensä noissa kamiinoissa on myös pieni uuni, jossa ruoka valmistuu omia aikojaan. Meidän naapurustossa varsinaiset leivinuunit sijaitsevat ulkosalla. Niillä kun paistetaan leipää ja haudutellaan ruokaa myös kesällä. Leivinuunin lämmittäminen asunnon sisällä kesällä on mahdotonta, lämpöä kun saattaa olla ulkona ilman uuniakin suomalaisen hellelukeman verran.

Kun naapuritalon kohdalle kadun varteen alkaa ilmestyä risuja, klapeja ja vähän isompaakin puuta poltettavaksi, on leivontapäivä lähellä. Yritän olla paikalla. Leivontapäivänä nimittäin saataa “savukorvauksena” saada lämpimäisiä.

Noin suomalaisen mittapuun mukaan rantaelämään sopivia päiviä osuu myös talvelle. Meri on vielä marraskuussa ja joulukuussakin ihan siedettävää, noin kaksikymmentä asteista. Olen viettänyt rantapäivää Elafonisissa joulupäivänä jolloin lämmintä oli +25 ja matalassa laguunissa saman verran. Viileämmät kuulaat talvipäivät ovat oivallisia patikoinnille. Jos sataa, niin kaminaan tuli ja kirja käteen. Kreetan talvea ei voi verrata Kaukoitään tietenkään, ja taitaa Kanarian saarillakin olla tasaisemmat sääolosuhteet, mutta ei eteläinen Välimeri ole ollenkaan huono vaihtoehto.

Talvimatkailu onkin saarella toistuvasti esiin nouseva keskustelunaihe.

Mutta nyt on kesä ja ihan kohta Juhannus, nautitaan siitä !

Viinin vuoksi Kreetalle

Jamas !

Useimmat teistä tuntevat ouzon ja retsinan ja Mythos-oluen. Mutta miten on laita kreetalaisten viinien? Kreetalla on kolmisenkymmentä varteenotettavaa viinitilaa, joista useimpiin pääsee myös vierailulle ja maistelemaan. Suosittelen tutustumaan. Viinin vuoksi Kreetalle kannattaa tulla. Myös.

Iraklionin helmikuiset viinimessut

Yksi tapa on tutustua aiheeseen on Iraklionin helmikuiset viinimessut. Kreetan viinintuottajien yhdistys järjestää kerran vuodessa kolmipäiväiset messut joissa pääset keskitetysti tutustumaan saaren viinin tuotantoon. Kattavasti mutta kompaktisti. Ammattilaiset pääsevät sinne ilmaiseksi (ennakkorekisteröinti), mutta myös maallikot ovat tervetulleita pientä sisäänpääsyä vastaan.

Talvella Kreetalle ?

Nyt parina talvena on Aegean Airlinesilla ollut suoria lentoja Helsingistä Ateenaan lähes talven ympäri, pari kertaa viikossa. Ne on aikataulutettu mainiosti siten, että lyhyellä vaihtoajalla pääsee Ateenasta eteenpäin Kreetalle, ja toki muillekin saarille. Toivottavasti tämä jatkuu, sillä Kreetalle todella kannattaa tulla myös talvella.

Ympäri vuoden avoinna olevia hotelleja on ainakin suuremmissa kaupungeissa, ja osassa pienempiäkin. Rantakohteissa hotellit sulkeutuvat talvikaudeksi, vain paikalliset jäävät viettämään rauhaisaa talveaan. Matkailukin on talvella rauhallisempaa ja leppoisampaa kuin kesän kiihkeinä kuukausina. Silloin helle, auringonotto ja meri ei ole SE juttu, vaikka toki aurinko ja meri ovat paikallaan. Eikä tarvita avantoa voidakseen pulahtaa mereen.

Dionysoksen matkassa

Kreetan Maulla on aika ajoin viinimatkoja omassa ohjelmassaan, räätälöimme myös ohjelmia valmiille ryhmille. Viinimessut ovat meille kiinnostava kohde. Jo yhden päivän visiitti sinne antaa riittävän kuvan saaren tuotannosta ja sen monipuolisuudesta. Pakko tunnustaa että omat makunystyräni ovat amatöörin eikä useat hyvätkään viinit pysy aina mielessä. Paitsi tietenkin ne VAU-elämykset. Mutta mielenkiintoiset tilat sensijaan pysyvät.

Viinilajikkeita on saarella lähes kaksikymmentä, valtaosa kotoperäisiä. Viinejä valmistetaan joko yhdestä lajikkeesta kerrallaan tai sekoitteina. Messuilla itselleni vanhojen tuttujen viinitilojen  –  kuten Karavitakis, Manousakis, Toplou, Lyrarakis  –  lisäksi mieleen jäivät erityisesti Gavalas, Silva-Daskalaki, Strataridakis ja Stilianou, joista ainakin osa valikoituu aina viiniviikkojemme matkaohjelmaan mukaan.

Lyrarakiksen viineistä viittä saa tällä hetkellä Alkosta, niiden maahantuoja on Gavrielides Foods. ZaZaZu on heidän kuohuviininsä ja sillä oli messuilla oma osastonsa. Iloksemme kuulimme, että heidän tuotteensa on otettu hyvin vastaan Suomessa, joten ehkä niitä tarjolla meille vastaisuudessakin. Kuvassa aurinkoinen esittelijä.

Kuohuviinin iloista esittelyä !

Kyllähän meille muutama muukin erinomainen kreetalainen viini mahtuisi Alkon valikoimiin, valitettavasti vain monet tilat ovat kovin pieniä eli tuontatomäärät ovat pieniä Alkon valikoimiin. Ja  –  ehkä myös onneksi  –  pieninä ja spesiaaleina haluavat pysyäkin.

Manousakisilla ainakin on verkkokauppa jonka kautta toimitus onnistuu kotiovelle Suomeen, eikä kuljetuskulu / plo ole mikään mahdoton. Tila sijaitsee Vatolakkosin kylässä lähellä Haniaa. Lähellä Haniaa, Pontikianan kylässä, sijaitsee myös Karavitakisin tyylikäs viinitila.

Talviretkellämme saimme myös audienssin pienelle mutta laadukkaalle Stilianoun tilalle, joka sekin jatkaa jo viidennessä polvessa orgaanista viinituotantoaan. Tämä viides polvi joka meitä vierailulla opasti, vanhempien ollessa vielä messuilla, vaikutti kovin nuorelta, mutta jo nyt oli kaverilla tietämys ja asenne enemmän kuin kohdillaan. Kun pahoittelimme, että hän joutui olemaan poissa messuilta meidän vuoksemme, hän hymähti, että tänään on koulupäivä. Koulupäivä? “Niin, minä olen 16 vuotias.” Autolla kuitenkin poika pihaan päräytti. Kun ihmettelimme asiaa, hän vinkkasi silmää, “peltoteitä vain.” Siellähän tila todella oli oliivi- ja viinitahojen keskellä.

Kuva, joka sisältää kohteen ulko, ruoho, rakennus, vihreä

Kuvaus luotu automaattisesti
Stilianoun viinitila lepää kauniisti vihreiden kukkuloiden keskellä.

Stilianoun tila sijaitsee Kounavin kylässä, vajaan puolen tunnin ajomatkan päässä Iraklionista. Alue on ollut viininviljelyaluetta jo tuhansia vuosia ja lähellä sijaitsevassa Vathipetron raunioalueella on Kreetan vanhimman tunnetun viininpuristamon rauniot, Minolaiselta ajalta. Mikäli tuolle alueella menee kannattaa ehdottomasti viivähtää pari päivää ja majoittua vaikkapa Archanesin kylässä. Siellä myös ympärivuotista majoitusta on saatavilla.

Archanes

Archanes sijaitsee 14 km Iraklionista etelään ja vain 7 km Knossoksesta. Juktas-vuoren rinteille asettuva kylä oliivi-ja viinitarhojen keskellä on todella viehättävä. Sen kahdesta osasta, yläkylästä että alakylästä, varsinkin yläkylä on vähän haasteellinen liikuntarajoitteisille. Kylä on elävä talvellakin ja siellä on useita tavernoita, ja sen majoitustilat on pääsääntöisesti remontoitu vanhoihin taloihin ja ovat pieniä ja siksi yksilöllisiä.

Achanesin alueella on ollut asutusta jo noin 5000 vuotta, sen alueelta löytyy arkeologisia kaivauksia sekä Minolainen, Bysanttiin keskittynyt ja kansanperinnemuseo. Patikoinnista kiinnostuneelle alueelta löytyy useita vaellusreittejä joista osa kuuluu saarenlaajuiseen E4-vaellusreitistöön. Viinin vuoksi Kreetalle tulevat pääsevät tutustumaan upeaan luontoon.

Miden Agan viinitalo Haniassa

Pölyhuiskulle olis töitä 😉

Ellet halua tulla talvella Kreetalla, ei hätää. “Viinin perässä Kreetalle”-teman voit mainiosti toteuttaa sesonkinakin. Silloin suosittelen aloittamaan Miden Agan– nimisestä erityisesti viineihin panostavasta kaupasta. Vuosien kokemuksellaan omistajatar Maria Andronidou on erittäin asiansa osaava ja innostunut opas tähän aiheeseen. Vietin taannoin hyvän tovin hänen puodissaan, sain huiman määrän tietoa mistä kreetalainen ”terroir” muodostuu eli miten maaperä,  muu kasvillisuus ja jopa lähistöllä kasvavat yrtitkin vaikuttavat viinien makuvivahteisiin. Miden Agan löytyy Haniasta, linkissä lisätietoja.

Perusteellisen teorian jälkeen maistelin neljää eri viiniä, kahta valkoista ja kahta punaista. Aika maisteluun varataan etukäteen ja silloin voi myös jonkin verran vaikuttaa minkälaisiin viineihin tai minkä viinitilan viineihin haluaa tutustua. Marialla on valikoimissaan yli tuhat viiniä, ja jos jotain puuttuu, niin kuin meidän kohdallamme kävi, niin seuraavana päivänä se oli maistettavissa/ostettavissa.  Jos haluaa perusteellisen opastuksen nimenomaan Kreetalaisiin viineihin niin tämä on loistava paikka aloittaa.

Miden Agan ja Maria Andronidou

Kreetan Maku räätälöi teille mielellään viinimatkoja, parista päivästä vaikka viikon matkoihin. Kysy rohkeasti tarjousta. Syksyisin meillä on viininkorjuupäivä, seuraapa tilannetta kotisivultamme ja lähde viinin vuoksi Kreetalle.

Kuva, joka sisältää kohteen ulko, ruoho, vuori, kenttä

Kuvaus luotu automaattisesti
Valkoisten vuorten suojassa kypsyy Kreetalainen viini.

Omia suosikkeja on Karavitakis Wineryn Eliá-sarjan viinit, Manousakis Wineryn Mrs, Stratiridakis Wineryn Barbatus ja Stilianoun Theon Dora – viinit. Niin ja Lyrarakisin Assyrtiko.

Tilaathan myös tilata uutiskirjeemme !