fbpx

Warning: count(): Parameter must be an array or an object that implements Countable in /home/satakuul/kreetanmaku/wp-content/themes/mollie/archive.php on line 28

KEVEYTTÄ KEHOON JA MIELEEN KREETAN KEVÄÄSSÄ 20-27.5.2020

Kiristääkö hartianseudulla? Juiliiko alaselkä? Nousetko nitisten aamulla sängystä? Tuntuuko että paahdat päivästä toiseen autopilotilla?

Hengähdä hetki ja tule mukaan huoltamaan kehostasi ja mielestäsi keveämpi, liikkuvampi ja virkeämpi 20-27.5.2020 Kreetan keväässä!

Käytämme kropan elävöittämiseen pilateksen, somatiikan, lempeän joogan, spiraalistabilaation ja lihaskalvojen vapautuksen menetelmiä. Välineinä meillä on erikokoisia palloja, kuminauhoja ja pilatesrullia. Ja tietenkin oma keho!

Teemme myös erilaisia hermostoa rauhoittavia keskittymis- ja rentoutusharjoituksia, joilla voit rakentaa omaan arkeesi miniloman tai pienen oman tilan vaikka joka päivä.

Nautimme myös keväisen luonnon vehreydestä, kävelyistä, Kreetan ihaniin pikkukyliin tutustumisesta, herkullisesta ruoasta ja mutkattomasta, lämminsydämisestä yhdessäolosta!

Ohjaajana Mimmi Koukkari :

Koulutus:

Somatic Pilates -, Stretching- ja laite-Pilates –ohjaaja, Slow Yoga – ja Mindfull Restorative Yoga –ohjaaja, lisensoitu kahvakuulaohjaaja ja loputtoman kiinnostunut oppimaan lisää.

Uskon, että koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa elämäänsä. Tein työurallani täyskäännöksen ja rakkaasta harrastuksestani tuli työni. Elämänikäinen tutkimusmatkani liikkeen maailmaan ja oman kehon ja mielen kehittämiseen oli alkanut jo aiemmin.

Opintomatkani käynnistyi Pilates- ja joogamatolla viime vuosituhannella ja virallistui Somatic Pilates-, Stretching- ja laite-Pilates -ohjaajakoulutuksessa. Olen myös Slow Yoga – ja Mindfull Restorative Yoga –ohjaaja sekä lisensoitu kahvakuulaohjaaja. Ja matka jatkuu…

Haluan opettamisessani olla läsnä sinulle ja ottaa sinut huomioon holistisesti – en tee töitä metodi, vaan ihminen edellä.

Haluan lempeästi töniä sinua astumaan pois tutuilta poluilta ja samalla oivaltamaan, että oppiminen ei lopu koskaan. Jokainen keho on omanlaisensa, ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa hoitaa ja pitää siitä huolta. Mutta kun sitoudut itsesi kehittämiseen ja antaudut liikkeen ilolle, huomaat että hereillä olevassa kehossa asuu virkeä mieli.

”Do not kill the instinct of the body for the glory of the pose. Don’t treat your body like a stranger, but adopt a friendly approach towards it. Watch it, listen to it, observe its needs, its requests, and even have fun. To be sensitive is to be alive.” – Vanda Scaravelli “

Asumme House Kastrin laadukkaissa huoneistoissa Plataniaksen vanhassa yläkylässä, kirkon kupeessa tai lähellä sijaitsevassa pikkuhotellissa, jos haluat oman pienen huoneiston. Rantaan talolta on n. kilometri ja kaikki palvelut ovat kävelymatkan päässä. House Kastrin asunnot on kalustettu ja varustettu asumista varten suomalaisen tason mukaan ja kaikissa niistä on merinäköala ja myös makuuhuonessa omat parvekkeet.
Yhteiskäytössä on koko talon kokoinen kattoterassi sekä pieni sisäpiha uima-altaineen ja aurinkotuoleineen. Oppainamme meillä on House Kastrin ehtoisat ja railakkaat Raila ja Kim!

Lennot jokainen voi hankkia itse, sekä Finnair että Norwegian lentävät suoraan Haniaan ja nyt on vielä tarjolla edullisia lentoja.

Muut hinnat:

Kehon- ja mielenhuoltoharjoitteet:

220€/henkilö (lisätietoa mimmi@voimavaraaja.fi


Asuminen, retket ja kuljetukset: 430€/2hh, 530€/1hh, 580€ oma huoneisto
(lisätietoa raila.jarvelainen@elisanet.fi).

Lasku majoituksesta, retkistä ja kuljetuksista tulee noin kuukautta ennen matkaasi.

Voimme myös tilata viikon aikana paikan päälle ihanan hierojamme Marian. Tämä palvelu maksetaan suoraan Marialle paikan päällä. !

Valokuvauksen workshop 12-19.4.2020

Tällä upealla kurssilla opettajinamme toimii Muurlan opistolta lainatut mainiot opettajamme Kikka Niittynen ja Mirka Both, jo totuttuun tapaan. Vuoden 2020 workshop on pääosin jatkoa kahdelle edelliselle workshopillemme, niille osallistuminen ei kuitenkaan ole ehdoton edellytys. Jos kiinnostuit kysy varaustilanne tai kysy lisää muuten vain. Yhteystiedot alla !

Alustava ohjelma

(huom! Ortodoksinen pääsiäisviikko eli ns. suuri viikko)

Sunnuntai 12.4.2020  (Palmusunnuntai)

  • Noudamme teidät Hanian lentokentältä aamulennoilta noin klo 10.00 (Finnair, Norwegian)
  • majoittuminen Plataniakseen, House Kastri tai läheinen pikkuhotelli 
  •  irroitteleva kävely Drakiana Tavernaan appelsiinilehtojen kautta, myös autokuljetus mahdollinen, yhteinen tervetutulolounas ja viikko-ohjelman läpikäynti 
  • illalla priiffi viikkoon valokuvauksen tiimoilta, House Kastrin koulutustilassa 

Maanantai 13.4.2020 

  • Aamun teoriatunti ja tehtävien anto, House Kastri koulutustila
  • Plataniaksen alueeseen tutustuminen (kuvaustehtävät),
  • illemmalla käymme läpi kuvat, opettajien kommentit

Tiistai 14.4.2020

  • Aamun teoriatunti ja tehtävien anto, House Kastri koulutustila
  • Hania (kuvaustehtävät),
  • illemmalla käymme läpi kuvat, opettajien kommentit
  • kahden seuraavan päivän retken ohjelman läpikäynti

Keskiviikko 15.4.2020

  • Lähdemme heti aamusta retkelle saaren eteläpuolelle Aradenan / Agios Joanniksen alueelle, (kohde varmentuu talven aikana), menomatkalla (Vrisses, Askifou, Hora Sfakion, Anopoli) pieniä idyllisiä kohteita (kuvaustehtävät) 
  • Illallinen & yöpyminen Anopoli/Aradena/Agios Joannis, yökuvausmahdollisuus 

Torstai 16.4.2020 (Kiirastorstai)

  • Palailemme läntisempää reitti takaisin pohjoistannikolle, matkalla pieniä kyliä, rantoja ja Kotsifoun rotko, myöhäinen lounas Arkudaina Garden Tavernassa (Karhuttaren puutarha)
  • paluu Plataniakseen illalla

 Perjantai 17.4.2020 (Pitkäperjantai)

  • päivä on vapaa
  • kokoonnumme noin klo 16.00 House Kastrissa katselemaan rotkoretken kuvat
  • Pitkäperjantaina on ristisaatto House Kastrin vieressä olevalla kirkolla ja yläkylän kujilla, noin klo 19 (aika tarkentuu myöhemmin)

Lauantai 18.4.2020

  • Viikkotehtävän tsekkaus aamulla House Kastri
  • Iltapäivällä lähtö Vamosiin; tiedossa juhlat (kuvaustehtävät)
  • illalla vapaaehtoinen osallistuminen Pääsiäisviikon huipentumaan kirkolla klo 24.00 jolloin perinteinen pääsiäisyön messu ja pyhän valon saapuminen ja jakaminen kyläläisille. Vapaaehtoinen kokoontuminen House Kastriin sitä ennen

 Sunnuntai 19.4.2020 (Pääsiäissunnuntai) 

  • Lähtö kohti lentokenttää klo 8.00 

Workshopin hinta sisältää

  • lentokenttäkuljetus tulopäivänä ohjelmassa mainitulta lennolta
  • majoitus valitsemassasi majoitusvaihtoehdossa
  • kaikki yhteiskuljetukset viikon aikana
  • tervetulotilaisuus lounaineen
  • valokuvauksen opetus ohjelman mukaisesti
  • opastukset retkillä
  • lentokenttäkuljetus lähtöpäivänä ohjelman mukaisesti

Hinta ei sisällä

  • lentoja kohteeseen, suosittelemme Finnairin tai Norwegian aamukonetta, jolloin yhteiskuljetus on järjestetty Plataniakseen
  • matkavakuutusta tai matkatavaravakuutus, suosittelemme vakuutusten ottamista
  • aamiaisia, tai muita ruokailuja lukuunottamatta tulopäivän tervetuliasilounasta

Workshopin hinta 

  • 865€, kun valitset majoituksen 2hh House Kastrissa
  • 995€, kun valitset majoituksen 1hh House Kastrissa
  • 1065€, kun valitset oman pienen huoneiston yksin läheisessä hotellissa
  • 865€/hlö, jos esim. pariskunta majoittuu samaan pieneen huoneistoon läheisessä hotellissa

Kysy varaustilanne tai kurssisisältö

  • majoitus, Raila Järveläinen, raila@kreetanmaku.fi 
  • kurssisisältö, Kikka Niittynen, kikka.niittynen@muurlanopisto.fi
  • kurssisisältö, Mirka Both, mirka.both@muurlanopisto.f

Pilatesta ja kehonhuoltoa, eloa kroppaan ja iloa mieleen. 9-16.10.

Tutustumme viikon aikana pilateksen saloihin, vetristymme ja notkistumme. Teemme päivittäin pilateksen lisäksi täsmätutustumisia Kreetaan ja kreetalaisuuteen, rotkoja, polkuja, kaupungin kujia, historiaa ja luontoa, viiniä ja herkullista ruokaa. Pilatekseen meitä ohjailee Aira ja Ari Toivola (www.fysiohoitoaskeleet.fi). Yksi vapaapäiväkin teille suodaan.
Haluatko mukaan ? Kysyhän varaustilanne

Airalta +358 40 522 3492 tai

Railalta +358 40 500 3489

Kurssin hinta, sisältää majoituksen, lentokenttäkuljetukset, kaikki yhteiskuljetukset, opastukset ja Airin ja Arin ohjatut pilatestunnit House Kastrissa.
625€/vko, 2hh
725€/vko, 1hh
775€/vko, oma pieni huoneisto yhdelle läheisessä pikkuhotellissa.

Hyvinsyöntikurssi

HYVINSYÖNTIMATKA KREETALLE 16-23.10.2019

Kreetan Maku Oy järjestää hyvästä Kreetan ruoasta kiinnostuneille kulinaristeille viikon matkan Länsi-Kreetan ruokaparatiiseihin. Tarkoitus on perehdyttää ryhmä perinteiseen kreetalaiseen ruokakulttuuriin sen alkulähteillä, joten tavalliset turistipyydykset kierrämme kaukaa.

Majoitumme House Kastriin ja läheisiin hotelleihin Plataniaksessa ryhmän koosta riippuen ja kierrämme eri ravintoloita kylissä, rannoilla ja vuorilla minibussilla. Suunniteltu ryhmäkoko on 8 henkilöä, joka mahdollistaa kiinteän ryhmähengen ja helpottaa pienten tavernojen varaamista.
Oheinen matkasuunnitelma on alustava, mutta taso säilytetään joka tapauksessa korkeana. Muutoksia saattaa
tulla meistä riippumattomista syistä tai ryhmän toiveiden mukaisesti.

Matkan hinta on Eur 1150,- per henkilö, josta veloitetaan varausmaksu Eur 250,- ja loput kuukautta ennen matkan alkua.

Hinta sisältää:
– Päivittäin sekä lounas että päivällinen, paitsi saapumispäivänä kattava myöhäinen pitkä lounas.
– Kohtuulliset ruokajuomat; aperitiivi/olut/talonviini. Ruokaviineinä suosimme paikallisia tuotteita.
– Kahvittelut ja tipit.
– Lentokenttäkuljetukset ja kaikki muut yhteiskuljetukset
– Majoitus House Kastrissa tai läheisessä hotellissa 2 hengen huoneissa. Lisämaksu 1 hengen huoneesta Eur 25,- per yö.
– Kaikki verot ja lakisääteiset maksut.
Hintaan ei sisälly:
– Lentomatkoja; suosittelemme matkan varaamista mahdollisimman ajoissa Norwegianilta.
– Aamiaisia jotka kukin valmistaa huoneessaan. Tuore leipä toimitetaan huoneeseen.
– Henkilökohtaista matkavakuutusta, ystävällisesti varmistakaa voimassaolo ja kattavuus.
– Omaa juoma- ja ruokakulutusta aterioiden ulkopuolella

Tervetuloa mukaan suureen ruokaseikkailuun kulinarismin lähteille!

Varaukset ja tiedustelut

Kim Andersson
puh: +35840407572

e-mail: kimande56(at)gmail.com

Alustava kurssiohjelma  

Ke 16.10. Saapuminen Hanian Lentoasemalle 09:50 ja siirtyminen Plataniakseen jossa majoittuminen. Irroitteleva 45 min kävely appelsiinilehtojen kautta Taverna Drakianaan, jossa täysipainoinen
lounas joen varrella. Perhetaverna on paikallisten suosima juhlalounaspaikka ja merkkipäiväjuhlien
ammattilainen. Talon viininä tietysti paikallinen romeiko mutta myös tutumpia viinejä saatavilla.
Päivälepo ja ostoksilla käynti lähinnä aamiaistarvikkeita varten. Omakustanteinen, vapaaehtoinen
iltapala.

To 17.10. kuuluisassa ’Ntounias’ Slow Food-ravintolassa noin tunnin ajomatkan päässä
Therisson lähellä Drakonaksessa. Kyseessä on erittäin perinteinen ravintola vuorilla, jossa käytetään
miltei poikkeuksetta vain omia raaka-aineita. Ruoka valmistetaan osin ulkona saviastioissa tulen päällä
ja uuneissa keittiössä, jossa saa tutustua ruokiin ennen tilausta. Kokonaisuus on kasvispainotteinen jota
lopuksi ryyditetään liha-annoksilla, erikoisuutena erittäin muheva vuohenliha.
Viineistä tarjolla omaa romeikoa ja valkoviiniä, oluena paikallinen suodattamaton, pastöroimaton ’Charma’.
Päivällisellä tutustumme kreetalaiseen pikaruokakulttuuriin Plataniaksen ’Yaourtoplimmira’ snack barissa.
Vaihtoehdot kattavat täyden illallisen, paikka tarjoaa hyvän näköalan hampurilaisketjujen torjuntaan

Pe 18.10. nautitaan yhdistettynä vierailulle Manousakis-viinitilalle, jossa maistelemme meze-pöydän herkkuja ja alueen ehkä kuuluisimpia viinejä, joista parhaat ovat tutuista rypäleistä ja varsin länsimaisen makuisia. Iltapäivällä siirrymme Hanian keskustan ’Tamam’-ravintolaan, joka toimii vanhan kaupungin entisessä turkkilaisessa kylpylässä. Huolimatta keskeisestä sijainnista turistialueella, ravintola on säilyttänyt alkuperäisen tyylinsä vuosikymmeniä. Erikoisuutena moitteeton palvelu.

La 19.10. ajamme Episkopin kylään Rethimnonin lähelle. Tarinan mukaan ’Arcudena’ on ainoana Kreetan
ravintolana ollut ehdolla yhdelle Michelin tähdelle. Projekti luultavasti kaatui askeettiseen ympäristöön
jossa ankat ja kanat kaakattavat ja valkoinen hevonen saattaa tunkea turpansa olkapääsi yli. Eikä isäntäkään
ehkä vastaa yleistä käsitystä peristeisestä Michelin-kokista. Ruoka on ikimuistettavaa, erikoisuus on talon salaatti jossa käytetään 40 eri raaka-ainetta. Viinilista suhteellisen rajoitettu, onneksi saa Charma-olutta.
Illanvietto kotikylan Agioklima-tavernassa, jossa Dimitra-emäntä valmistaa perinteisen juhla-aterian, pilahvin. Monimutkainen valmistusprosessi tehdään alusta lähtien itse, suurella huolellisuudella ja perinteitä
noudattaen. Viinivalikoima on kattava, tarjolla ehkä alueen jykevintä romeikoa joka jo lähentelee sherryä.

Su 20.10. lounas nautitaan Cretan Brewery -olutpanimolla, jossa on mahdollisuus myös tutustua valmistusprosessiin. Olutmaistelun yhteydessä tarjotaan meze-tyyppinen kevytlounas. Illalla taas syödään antaumuksella. Ajamme Vamoksen kuuluisaan kulinaristi- ja agroturismikylään, jossa aluksi tutustumme Nikos ja Lola Franzeskakiksen farmihotelliin ja sitten siirrymme ’Sterna tou Bloumosifi’-
tavernaan (Tumman Sifiksen kaivo). Tarjoilija taannoin selitti herkullisen ruoan taustat: valitse parhaat lihat,
parhaat vihannekset ja kokki joka rakastaa työtään.’

Ma 21.10.Kalaravintoloita edustaa lounaspaikkamme, ’Argentina’ Kolimvarin kalastajakylässä noin 40 min ajomatkan päässä Plataniaksesta. Tarjolla on kalojen ohella perinteistä kreetalaista kalakeittoa, joka on varsin ainutlaatuinen kokemus. Toki kaikkia mereneläviä merilevästä ja hummerista lähtien on saatavilla.
Kevyen kalakokemuksen jälkeen syömme ehkä Länsi-Kreetan parasta lammasta Mesklan kylässä, Halariksen
tavernassa ison plataanipuun alla kirkon vieressä.

Ti 22.10 tutustumme kylän vege-tarjontaan. Tarjolla sesongin kasvisruokaan moderniin tyyliin ’Belvedere’-tavernassa. Menu on yhdistelmä perinteisiä reseptejä mutta myös mielenkiintoisia kokeiluja.
Illalla kompensoimme eläinrasvan puutteen yhdessä valmistettavalla grilli-illallisella. Käymme ostoksilla
upeassa lihakaupassa ja viiniliikkeessä ja valmistamme ruoan kiireettä House Kastrin kattoterassilla ja
nautimme aterian auringon laskiessa Rodopoun niemimaan taakse.

KE 23.10. kuljetus lentoasemalle ja valmistautuminen painonpudotustoimenpiteisiin.

Ateriat nautitaan kreetalaiseen tapaan yhteisinä eli kaikki annokset asetellaan keskelle pöytää josta jokainen
maistelee kaikkea ja lisää tilataan jos on tarvis. Aterian viimeistelee tuju makea pala sekä raki ruoansulatuksen
helpottamiseksi.

Varauskyselyt ja ilmottautumiset allekirjoittaneelle 30.6.2019 mennessä.

Mikäli suunniteltu ajankohta ei sinulle sovi, voit tiedustella seuraavaa matkaa joka on suunniteltu

viikoille 19-20 toukokuussa 2020.

Kim Andersson
+358400407572
kimande56@gmail.com

Lahjan antamisen ja vastaanottamisen jalo taito

 

Olet varmaan saanut Kreetalla lahjan, ihan odottamatta, henkilöltä, jolta et osannut lahjaa odottaa? Sait basilikan tai jasmiinin oksan haisteltavaksi, persikan tai appelsiinin suoraan puusta, naapuri koputti oveen ja toi sinulle lautasellisen appelsiinikakkua, antoi pullon rakia ja toisen oliiviöljyä. Tunnistatko jo ilmiön? Näitä lahjoja kreetalaiset jakelevat joka hetki eivätkä odota vastalahjaa. He osaavat tämänkaltaisen suhdetoiminnan ja liittävät sen vieraanvaraisuuteensa.

Kaikkina näinä kymmeninä Kreetalla vietettyinä vuosina erityisesti tämä tapa on saanut minut hiljaiseksi.  Siitä tuli käsin kosketeltavaa, kun muutin lasten kanssa takaisin Suomeen parikymmentä vuotta sitten. Nuorempi tytär törmäsi kulttuurimuuriin kolmannen luokan tyttöjen kesken.  Hän ojensi karamellipussia kavereilleen meidän pihassa. Tytöt tarttuivat innokkaasti tarjottuihin karamelleihin ja tyhjensivät pussin, mutta piilottivat omat pussinsa tiukasti taskuihinsa eivätkä tarjonneet vastavuoroisesti. Emmin ilme oli ällistynyt ja epäuskoinen. – Ei voi olla totta, ajattelin itsekin, ollaanpa sitä ahneita ja ymmärtämättömiä. Kyllä ´me´ Kreetalla sentään tällaiset sosiaaliset suhteet osaamme hoitaa´. Ja tarkoitin, että olimme oppineet kreetalaisen vaihdannaistalouden säännöt: tarjoa niin sinulle tarjotaan. Lahja luo vastalahjan. Anna niin saat. Kuitenkin ajatusteni takana möyri hahmoton möhkäle, josta en saanut otetta, jotain konkreettista oli minulta jäänyt tajuamatta. Jokin suurempi konteksti odotti löytämistään. Mutta mikä?

Olin alkuvuosina Kreetalla ollut häkeltynyt naapurien tuomista lahjoista. Milloin yläkerran Sotiría toi palan kakkua ´kun meillä nyt tänään leivottiin´ tai Marina poikkesi tuomaan annoksen kanipaistia. Vihannespeltoa kuokkiva, Stelioksen  mykkä isä ojensi ihmettelevälle naapurilleen pari sipulia ja nipun pinaattia. Eftimia, jolla oli kahvila ylämäen puolivälissä,  työnsi kahvilansa ohi hengästyneenä ylämäkeen kiipeävälle turistille pari luumua kouraan ´että jaksat kylään saakka.` Anni-täti ojensi aidan yli vielä lämpimän lautasellisen vastahyytynyttä viinirypälemehua, mustalevriaa, ja Nikos paiskasi kokonaisen jaloistaan sidotun kukon verannalleni autostaan edes vaivautumatta pysähtymään…Lautasta ei palauteta tyhjänä, sen käsitin. Jotain oli syytä antaa vastalahjana, mutta mitä? Ymmärsin kyllä, että useimmat lahjan antajat antoivat pieniä eriä oman vihannesmaansa tai keittiönsä tuotoksia, mutta mitä antaisin minä, kun en omistanut kasvimaata, hedelmäpuita eikä minulla alkuun ollut mukanani muuta kuin matkalaukullinen vaatteita.  Pitäisi antaa jotain, jota vastaanottaja osaisi arvostaa ja jonka päälle ymmärtäisi, ei siis kovin erikoista suomalaista, ei ruisleipää, ei lakritsia, ei kotimaan herkkuja, ehkä jotain itsetehtyä kuitenkin? Niinpä usein päädyin leipomaan sitten kun olin vihdoin saanut uunin. Korvapuustit, piparit ja kakunpalat olivat mainioita kiitoksia.

   Aterian jälkeen tarjottava kerasma on yksi esimerkki lahjasta, tässä saksanpähkinärakia ja kuluraa.

 

Järjestellessäni kirjahyllyäni tartuin vaatimattoman näköiseen kirjaan nimeltä Village on the plateau by Sonja Greger. Olen ostanut sen 1985 ja jättänyt silloin lukematta. Ensimmäinen lapseni syntyi tuolloin ja ruuhkavuodet alkoivat.

Jo ensimmäiset sivut tätä Gregerin antropologista tutkimusta veivät mennessään. Yhdessä humahduksessa olin 80-luvulla ja Lasíthissa, jossa noina vuosina kävin ahkerasti sekä turistina että oppaana että miehen sukulaisia ja tuttavia tapaamassa. Greger kuvaa Magulan kylää 1980-luvun alkuvuosina, jolloin muutos omavaraistaloudesta silloisen EEC:n markkinoista riippuvaiseksi yhteisöksi oli alkanut Kreikan juuri liityttyä yhteismarkkinoihin.

Muutos sekä kylässä että kyläläisten mielissä oli suuri ja nopea ja ongelmallinen. Omavaraistaloudella oli vuosituhantiset juuret, se oli homeerinen perintö, joka oli muokannut ajattelua ja mielikuvia ja joiden viimeisiä häntiä ja liepeitä vieläkin huomaa kuin katkenneita langanpätkiä suuressa punaisessa sängynpeitteessä, jollaisia Lasíthin naiset vielä tuolloin kangaspuillaan kolkuttivat. Jos meidän nykyiseen markkinatalouteemme kuuluu kapanteko ja voitontavoittelu olennaisena osana, oli se homeerisessa kulttuurissa tabu, se oli hävettävää ja alentavaa. Kauppaa toki käytiin, mutta vallitsevana periaatteena oli tasavertaisuus ja molemminpuolinen hyöty. Yksipuolinen hyötyminen toisen kustannuksella kuului toisenlaiseen kehykseen, sodankäyntiin ja ryöstöretkiin, mutta silloinkin voitot saavutettiin urheudella ja nokkeluudella eikä röyhkeydellä, manipuloinnilla tai tinkimällä. Kunnia ja kasvot piti säilyttää, selkäranka pitää suorana, piti seistä oman asiansa takana taipumatta.

Lasithilaiset Gregerin mukaan käyttäytyivät homeerisen kaavan mukaan, joka minullekin Kreetalle tuolloin juuri asettuneelle ulkomaalaiselle, tuli hyvinkin tutuksi. Oman kylän väen kanssa käydään tasavertaista kauppaa vaihtamalla tuotteita ja palveluita, mutta kauempaa tulleet saavat erilaisen kohtelun. Ulkopuolisen oletetaan hyötyvän enemmän kaupanteossa, siksi on syytä olla varuillaan ja pitää korkeampaa hintaa. Mitä kauempaa vieras tulee, sitä korkeampi on hinta, mitä tuntemattomammasta maailmankolkasta vieras saapuu sitä todennäköisemmin hän ei koskaan palaa takaisin.  Silloin pätevät jopa ryöstämisen lait, kunhan tekee sen ovelasti: neljä ouzoa Retimnon vanhassa satamassa neljälle suomalaiselle 80 eurolla! Ja todentotta, nämä asiakkaat eivät koskaan palanneet (tähän ravintolaan).

Kyläläisten keskeisessä vaihtotaseessa ei käytetä rahaa eikä numeroita, mutta lahjojen odotetaan aikanaan tuovan vastalahjan. Vaihdantatalouden aikana ennen markkinataloutta maatalouden ylijäämätuotteet annettiin lahjoina eteenpäin naapureille ja tällöin käytettiin paljon aikaa jakamisen oikeudenmukaiseen suunnitteluun ja arvon puntarointiin, olihan tarkoituksena saada vastalahjoina sellaisia hyödykkeitä, joista itsellä oli tarve. Samalla piti pitää yllä omaa mainettaan reiluna antajana ja suhteuttaa annetut lahjat harmoniseen tasapainoon saatujen vastalahjojen kanssa samalla kun suunniteltiin uusia tavaranvaihtokanavia sen mukaan, millaisia omat tarpeet olivat.

Ei ollut tarvetta vientiin tai myymiseen ulkopuolisille, oli vain tarve tuontiin, jotta saatiin vaihdantaan kelpaavia lahjoja. Liian runsaista lahjoista menetti maineensa samoin kuin ylenmääräisestä saituudesta. Tällaisen rauhallisesti laajenevan tai supistuvan vaihdantajärjestelmän ylläpito on yksi arvostetuimmista hyveistä edelleenkin Kreetalla. Tämä ei koske pelkästään maatalouden ylijäämää vaan se ulottuu koko yhteiskuntaan läpi sen jokaisen kerroksen aina maailmankylämme katoille saakka. Se, että sinä tai minä kylän ulkojäsenenä saa pieniä lahjoja, asettuu nyt omaan suurempaan lokeroon: vieraanvaraisuus luo ystävyyssuhteita, pieni lahja voi poikia odottamattomia tapahtumia, siitä saa hyvän mielen lisäksi hyvän jutun kerrottavaksi talvella kahvilassa kamiinan ääressä, kun tuuli vinkuu, sade piiskaa ikkunoita ja oliivihalot savuttavat. Samalla pieni lahja on homeerisen talouden näkökulmasta oiva kosiskelumuoto. Jos lahjan saaja lähtee leikkiin mukaan, voi vaihdantatalous nousta uudelle tasolle.

Tyttäreni koki karamellipussinsa joutuneen odottamattoman ryöstön kohteeksi, kun vaihdantajärjestelmä kohtasi markkinatalouden. Kun taas pian  pakkaan laukkujani  valmistautuessani lähtemään Kreetalle mietin millaisia henkisiä taitoja pakkaisin tuliaiskassiin savulohen lisäksi.

Blouzuki eli blues-leiri Vamosissa 9-16.10.2019

BLUESIA AURINGON ALLA

Kuulutko niihin entisiin nuoriin jotka kouluaikoina 60- ja 70-luvuilla innostuivat bluesista ja rockista niin paljon että hankkivat kitaran ja opettelivat soittamaan BB Kingin, Muddy Watersin, Eric Claptonin ja Peter Greenin kappaleita. Välillä tapailtiin riffejä Zeppeliniltä ja Purplelta. Sitten tulivat ruuhkavuodet ja harrastus jäi kunnes yhtäkkiä olikin taas enemmän aikaa.  Vaneri, Landola tai Ibanez muistuttivat telkkarin vieressä kunniapaikalla entistä soittajaansa vanhoista hyvistä ajoista.

Jos mielesi tekee aloittaa soittoharrastus uudelleen ja parannella ruostuneita taitoja, lähdepä mukaan bluesleirille Kreetan Vamosiin 9-16.10.2019. Vamos on kulttuuristaan ja keittiöstään kuulu pieni kylä Apokoronaksen niemimaalla Hanian lähellä. Leirin tukikohtana toimii Nikos ja Lola Frantzeskakiksen  agroturismi-farmi (googlaa ’fabrica farm vamos’), 5 min kävelymatkan päässä Vamoksen kylän idyllisestä keskustasta. Ryhmän majoitus on järjestetty farmilla ja/tai kylän majoitustiloissa.

Kurssin tarkoitus on käydä läpi ammattilaisten avulla bluesin eri muodot ja soittotekniikat sekä historian kautta päästä lähemmäksi sen syvintä olemusta.  Kerrataan eri tyylilajit alkaen deltalta ja päätyen Chicagon kautta Brittein saarille ja nykyhetkeen.

Kurssin vetäjinä toimivat Jonne Kulluvaara ja Tuomo Ahjokannas.

Tavoitteena on suhteellisen homogeeninen ryhmä eli kitaransoiton  perusteet pitäisi olla hallussa, kurssilaiset voidaan jakaa tarvittaessa esimerkiksi kahteen tasoryhmään. Opetus sisältää yleisluentojen ohella yksityis-ohjausta ja vuorovaikutus muiden kurssilaisten kanssa on tietysti luonnollista ja suotavaa.

Mukaan tarvitset oman soittimen, voit tuoda joko akustisen tai sähköisen. Vahvistimia ja muuta rekvisiittaa löytyy paikan päältä, ei rajattomasti kuitenkaan.

Tämä kaikki tapahtuu aidossa kreetalaisessa ympäristössä joka on tunnettu  vieraanvaraisuudestaan ja, jossa jo pelkkä kreetalainen ruoka saattaa muuttaa elämääsi. Kurssiin tulee sisältymään rentouttavia ja inspiroivia oheisretkiä ja hyvällä onnella kylän tavernoissa pääsee kuuntelemaan elävää kreetalaista musiikkia.

Mikset lähtisi kokeilemaan? Kokemuksemme vastaavista projekteista, esim Heikki Salon biisintekoleireistä, ovat erinomaisia ja palautteet palkitsevia.

Koskien kurssin käytännön järjestelyitä voit soitella tai meilata Kimille, musiikkipuolen kysymyksiin vastaavat  Jonne ja Tuomo.  Kurssin alustava ohjelma alla.

Toivottavasti tapaamme syksyllä Kreetalla

Kim Andersson        kimande56(at)gmail.com                     +358400407572

Jonne Kulluvaara    jonnekulluvaara(at)gmail.com           +358504364790

Tuomo Ahjokannas tuomo.ahjokannas(at)gmail.com       +358505671453

Tarkista varaustilanne Kimiltä !

 

Kuvat Mitja Kortepuro (Studio Mitja Kortepuro), ja Tuomo ja Jonne

 

 

 

Kurssin hinta on Eur 1130€/2hh, 1200€/1hh ja 1260€/oma pieni huoneisto yhdelle

 Kurssihinta sisältää ym ohjelman lisäksi:

–  kaikki yhteiskuljetukset

–  majoitus

–  opetus ja ohjatut retket

–  lounaat (4) ja illalliset (6) talon viineillä tai vedellä (ei aamiaisia eikä retkilounaita)

 

Hinta ei sisällä lentoja, kehoitamme varaamaan ne pikimmin sen jälkeen kun olemme saaneet vähimmäismäärän ilmoittautuneita (10 henkilöä). Järjestäjän vahvistus kurssin toteutumisesta lähetetään viimeistään 31.5.2019, tai kun kymmenen ilmoittautunutta on koossa. Lähetämme tuolloin myös varausmaksun 250,00€. Loppumaksu erääntyy kuukautta ennen matkaa.

Ensisijaisesti suosittelemme Norwegianin suoria keskiviikon lentoja, jotka maksavat  Eur 250-300  varausajankohdasta riippuen.

Huomatkaa että matkan hinta ei sisällä

  • aamiaisia, huoneistoissa on pienet keittiöt joissa aamiaisen valmistaminen onnistuu, kylältä löytyy muutama pieni supermarket. Aamiaisen voi nauttia myös Blumosifi Tavernassa, koko viikon aamiaispakettin voi varata ennakkoon tai paikanpäällä. (56€)
  • matka- eikä matkatavaravakuutuksia, suosittelemme niiden hankkimista.

 

VIIKON ALUSTAVA OHJELMA 

 Keskiviikko 9.10.

(-Lento Helsinki-Hania 9.10.2019 klo 7.05 – 11.00, esim. Norwegian)

-Ryhmä noudetaan Hanian lentokentältä josta siirtyminen ’leirikeskukseen’ Vamosin kylään

(ks. www.vamosvillage.gr) – majoittuminen huoneistoihin, kevyt lounas löytyy huoneista

– päivälepo

–  kurssin avaus klo 16.00 (Jonne ja Tumppi, Kim ja Merja)

– illallinen Tavernassa

Torstai 10.10.

-aamiainen

-10.00 – Ensimmäinen oppitunti

-12.30 – Rantaretki läheiselle rannalle Kaliveksen kylään, mahdollisuus omakustanteiseen lounaaseen

-17.00 – Toinen oppitunti

-19.00 – Yhteenveto ja illallinen Tavernassa

Perjantai 11.10.

-aamiainen

-10.00 – Kolmas oppitunti

-12.30 – Tutustuminen kävellen Vamoksen kylään ja historiaan, mahdollisuus omakustanteiseen  lounaaseen

-17.00 – Neljäs oppitunti

-19.00 – Yhteenveto ja illallinen lähikylässä

Lauantai 12.10.

– aamiainen

-10.00 – Viides oppitunti

-12.30 – Drakonan kylään, Dounias Tavernaan, lounas ja toivottavasti elävää musiikkia

-17.00 – Kuudes oppitunti

-19.00 – yhteenveto ja illallinen Farmilla jonka jälkeen vapaata musisointia paikallisten muusikoiden kanssa

Sunnuntai 13.10.

-aamiainen

-10.00 – Seitsemäs oppitunti

-12.30 – Lounas

-15.00 – Siirtyminen vuorille jossa kahdeksas oppitunti, jonka jälkeen iltapala huikeissa maisemissa ja

rikkumattomassa rauhassa musisoiden

Maanantai 14.10.

Vapaapäivä

Tiista 15.10.

-aamiainen

-10.00 – Yhdeksäs oppitunti

-Lounas

-14.00 – Kymmenes oppitunti

-19.00 –läksiäis illallinen Tavernassa

-21.00 – mahdollinen loppukonsertti Vamoksen esim. musiikkikahvilassa (ks.  Ano Kato Facebook)

 

Keskiviikko 16.10.

-aamiainen

-08.00 – Siirtyminen Hanian lentokentälle

 

 

JOKAISESSA MEISSÄ ASUU PIENI ANARKISTI

Vielä vuosituhannen alkuvuosina ennen oman talon rakentamista lomailimme aina Evropi-hotellissa.  Perheen poika Kostas pyöritti baaria tyttöystävänsä Hrisan kanssa, sattuneesta syystä tuli paljon juteltua nuoren parin kanssa, varsinkin iltamyöhällä, rakiaikaan. Osoittautui että Kostas oli pesunkestävä anarkisti, oikein sydänjuuriaan myöten. Mistä tahansa keskusteltiinkin, niin anarkismi antoi kaikki vastaukset paremman maailman saavuttamiseksi. Siinä vuodatuksessa moni asiakas jäi ilman ouzoaan, niin kuin jotkut ehkä muistavat. First things first. Vähän hymyilytti.

Perimätiedon mukaan Kostas joskus työpäivän jälkeen yöllä kävi jopa töhertelemässä tekstejä talojen seiniin:’Fuck capitalism’ , ’We will never give up’ ja muuta ajankohtaista.  Oli vähän semmoinen olo että Kostas piti meitä aika keskiluokkaisena, mikä ei tietenkään ollenkaan pitänyt paikkaansa. Hämmästys olikin suuri kun kaveri kertoi tulevan vapun mielenosoituksesta vuorilla ja Raila ilmoitti että me lähdemme mukaan. Ihan hyvä idea, onhan vappu myös työläisten ja sorrettujen juhla niin kuin varttuneemmat ehkä muistavat. Kovasti vielä varoitti että paikalla saattaa olla myös poliiseja. Että ollaanko ihan tosissaan.

Ajo-ohjeet saatiin: ennen Kandanosta Spinan risteyksestä vasemmalle ja puolen tunnin kuluttua olette perillä kylässä. Kostas lähti jo aiemmin järjestelemään spektaakkelia.

Ai niin, minkäs takia me mieltä osoitamme? Ranskalainen energiayhtiö oli päättänyt rakentaa tuulimyllypuiston vuorille, mutta paikalliset asukkaat, ehkä kymmenkunta, kärsisivät koska myllyt tulisivat heidän laidunmailleen, jotka olivat ikiaikaisesti kuuluneet kyseisten sukujen laidumaihin. Lisäksi myllyjen jäähdytykseen menee niin paljon vettä ettei lampaille, eikä kyläläisille, jäisi mitään. Köyhien ihmisten ainoa elinkeino oli vaarassa, eihän se käy! Kaiken kukkuraksi yhtiö ei aikonut maksaa mitään korvauksia, koska alueesta ei löytynyt mitään maarekisteriä vaan  maankäytön oikeudet kulkivat perimätiedon mukaan.

Kun saavuimme kylälle yhdentoista maissa oli siellä jo pöydät, tuolit ja puhujalavat paikoillaan. Myös grilli oli kuumana ja käteen lyötiin heti lasi viiniä.  Nuoret, energiset vallankumoukselliset ymmärsivät heti että olemme niitä Kostaksen värväämiä “Suomen  anarkisteja”, tervetuloa vaan.

Puheita pidettiin. Niistä jäi mieleen erittäin iäkäs herra, joka latasi sanottavansa sellaisella paatoksella että Sinisalon Taistokin olisi kalvennut. Vapaus, isänmaa ja tasa-arvo erottautui paasaamisesta, siis tuttua meininkiä Suomen 70-luvulta.  Kylän asukkaat istuivat hiljaa tuoleillaan vähän ujoina ja hämillään. Eihän nyt meidän takia olisi tarvinnut. Puheiden jälkeen alkoi laulu ja mässäily. Trapetsitaiteilijakin oli tiensä löytänyt paikalle, sinne jumalan selän taakse. Grillattavaa riitti ja viinin kyytipojaksi tarjoiltiin rakia, mikä antaa kovasti puhtia mielenosoituksiin. Saadaan vähän tunnetta ja empatiaa sorrettujen puolesta.  Meteli ja sekamelska nousi niin hurjaksi että väistämättä tuli mieleen että tilaisuuden alkuperäinen tarkoitus oli päässyt unohtumaan. Mutta ei haittaa, onpahan tosi  hyvät bileet.

Me poistuimme ensimmäisinä. Erittäin kapealla tiellä tuli vielä vastaan autoja jotka olivat matkalla juhliin. Meidän auto tietysti lipsahti pientareen yli ja jäi akselistaan kiinni tien kantille. Vähitellen peräämme alkoi kerääntyä  autoineen porukkaa jotka eivät päässeet ohitsemme, pakkohan niiden oli auttaa. Neljä ukkoa sai kyllä pienen vuokrakopperomme nostettua helposti takaisin baanalle. Ja matka jatkui.

Seuraavan aamuna Kostas oikein kädestä pitäen, vähän liikuttuneenakin, kiitti panoksestamme hyvän asian puolesta. Ehkä hän oli huomioinut ettemme olekaan niin keskiluokkasia kuin miltä näyttää.

Jälkeenpäin kuulimme ettei ponnistelumme ollut turhaa: perheet saivat maiden luovutuksesta kertakorvauksena 5000 euroa. Summaa on vähän vaikea suhteuttaa kokonaisuuteen mutta varmasti parempi kuin ei mitään. Onko paikalla nyt uljas uusi tuulimyllypuisto? Ei mitään hajua, täytynee kesällä käydä katsomassa.

Suomessa mielenosoitukset eivät nykyään ole mistään kotoisin, porukkaa ei vaan näytä kiinnostavan. Vinkkinä AY-liikkeelle ja puolueille voimme kertoa, että kyllä kansaa tulee paikalle tuhansittain kunhan järjestävät määrättömästi ruokaa ja alkoholijuomaa, kyllä se siitä irtoaa. Ehkä jo ensi vappuna, Hakaniemen torilla.

 

KREETALAISESTA SAIRAANHOIDOSTA

KIMIN HUOMIOITA KREETALAISESTA SAIRAANHOIDOSTA JA ELÄMISEN MALLISTA 

Tämä blogi ei ole pelkkä sairaskertomus vaan muistelo siitä miten ennakkoluulot voivat karista ja miten perinteet ja tavat vaikuttavat terveydenhoidon tasoon ja tyytyväisyysasteeseen. Ihan ajankohtaista, ainakin minun mielestäni kun kotimaan soteuudistuskeskustelu käy kuumana.

Tein vähän asennushommia Kreetan asunnolla, turvajalkineina villasukat ja tohvelit. Päädyin tikkailta kylki edellä pöydän kulmaan. Paniikissa naapuri pyydettiin soittamaan ambulanssi kun ei hengitys oikein tahtonut kulkea ja naamakin oli kuulemma harmaa. Matkalla huomasin että kyseessä oli Hanian kunnallisen keskussairaalan auto. EEEEI, minulla on vakuutus ja haluan yksityissairaalaan!!

Olin kuullut kauhutarinoita sairaaloiden tilasta kriisin jäljiltä; ei lääkkeitä eikä hygieniaa, hoitsut yhtenään lakossa jne. Eipä ollut valinnan varaa ja kohta makasin ensiapuosastolla neula suonessa joten olokin alkoi tasaantua ja aloin tehdä havaintoja. Hoitohenkilökuntaa, potilaita ja omaisia pörräsi edestakaisin ja meteli oli melkoinen. Aika pian minut kärrättiin röntgeniin ja ehkä puolen tunnin kuluttua hoitaja tuli kertomaan vaurioista ja siirrosta kirurgiselle osastolle. Neljä murtunutta kylkiluuta , joten sisään ainakin 2-3 yöksi. Kiva yllätys että hoitajat ja lääkärit puhuivat hyvää englantia.

Neljän hengen huone oli asiallinen, vähän kauhtunut lohkeilevine maaleineen ja repsottavine listoineen. Sängyt, radiot ja muu rekvisiitta oli selvästi 20 vuoden takaa, mikä ei oikeastaan ollut yllätys. Pikemminkin ajattelin ettei sentään tämän kauheampaa.

Huoneessa ramppasi omaisia koko illan, kaikki olivat kiinnostuneita mistä olen kotoisin, mikä vikana, olenko saanut hyvää hoitoa ja jos tarvitsen jotakin he kyllä myös auttavat. Henkilökunta toi ruokaa mutta se jäi kyllä syömättä: ei muutenkaan nälättänyt ja sinänsä hyvännäköinen kanakeitto oli kovin vetinen ja suolaton. Näinhän se vähän Suomessakin tuppaa olemaan, ajattelin.

Aamulla uusi röntgen ja kohta lääkäri Jorgos tuli kertomaan että myös kaksi selkänikamaa on murtunut ja verenvuoto vatsaonteloon on aika runsasta. Siinä sängyllä lääkäri nirhasi reiän kylkiluiden väliin ja siitä sentin letku vatsaonteloon. Painovoima hoitaa loput. Kipulääkitystä sai mielin määrin ja hoitajat toistelivat koko ajan että mitä tahansa minulta puuttuu, he kyllä auttavat. Kun kipu oikein yltyi sain saman tien kunnon hevosenpotkun suoraan suoneen ja taas oli niin seesteistä että.

Vastapäisessä sängyssä lepäsi riutunut Kostas, joka oli asunut ja tehnyt rahaa New Yorkissa 26 vuotta ja sitten muuttanut perheensä kanssa takaisin Kreetalle. Kostaksella oli amerikkalainen vakuutus mutta oli silti hankkiutunut kunnalliseen sairaalaan koska hoito on erinomaista ja huolenpito ja henkilökunnan välittäminen on aivan eri tasolla kun ulkomaalaisen pääoman pyörittämillä yksityisklinikoilla. Juttelimme erityyppisitä yhteiskunnista ja päädyimme ydinkysymykseen: kumpi on parempi, moderni organisoitu systeemi sääntöineen ja holhouksineen vai kreikkalaistyyppinen puolianarkistinen sekamelska jossa hallitusta ei arvosta kukaan ja säännöksille annetaan pitkät. Kostaksen mielestä ainakin kreikkalainen systeemi on paljon parempi, kaikkea ei mitata vain rahassa  ja sosiaalinen verkosto takaa aivan toisenlaisen elämänlaadun. Kostaksen vertailukohta oli Yhdysvallat, minun taas Suomi, maailman onnellisin kansa. Hmm..

Kostas oli sitä mieltä että talouskriisi oli yksin ja ainoastaan kreikkalaisten oma vika, aivan turhaa syytellä saksalaisia tai pankkeja. Kreikka vaan menee katastrofista seuraavaan, niin se on aina ollut eikä sille mitään voi. Mutta Kreikka on maailman paras paikka elää, sellaisia ihmisiä ja sellaista luontoa ei vaan ole missään muualla.

Tästä kaikesta inspiroituneena rupesin tarkkailemaan eestaas lappavia vierailijoita. Mitään vierailuaikoja ei noudatettu, välillä porukan käskettiin siirtyä käytävän puolelle jos huoneessa tehtiin joku intiimimpi manööveri. Kaikki toivat potilaille jotain herkkuja ja keskustelu ja nauru raikasi.  Potilaat, sukulaiset ja kaikki  muutkin  höröttivät mukana ja meininki oli kuin synttäreillä. Haluaiskohan toi suomalainen lisää leivoksia??? Juu juu, ilman muuta.

Vinosti vastapäätä makasi vanha, tosi huonossa hapessa oleva mies joka ei koko aikana ollut tajuissaan. Tyttärensä ja vävypoika viettivät kaiket päivät miehen vierellä, pyyhkivät otsaa ja kääntelivät parempaan asentoon. Hoitajat vaihtoivat alituiseen lakanoita ja pesivät miestä. Illalla ilmestyi Sofia paikalle, teki iltahuollon ja käänsi kaksi tuolia jonkinlaiseksi vuoteeksi. Jutteli koko ajan miehelle kunnes nukahti, itsekin. Kyseessä oli omaisten tilaama yöhoitaja jolle maksetaan eri korvaus yövuorosta, viiskymppiä kuulemma. Ettei sairas isä vaan joudu olemaan hetkeäkään yksin. Ja taas aamulla tytär ja vävy palasivat jatkamaan hiljaista hommaansa.

Sillä välin meidän kylällä oli huhu tietysti levinnyt ja minun terveydentilannettani seurattiin tarkasti. Oikeasti Raila, etkö sinä vietä öitäsi Kimin vierellä, sehän saattaa tarvita apuasi ja seuraa. Ei meillä Suomessa ole tapana, kyllä se Kimi pärjää ihan hyvin. Huonon vaimon maine on varmaan kiirinyt ympäri saarta, miten se kehtaa, eikö se rakasta miestään? Normisuomalainen, ainakin mies, ei todella kaipaa tuskien ollessa pahimmillaan koko suvun naisväkeä taputtelemaan ja pussailemaan ja kyselemään miten menee, mutta jos niin ei Kreetalla tee niin ei vaan välitä ja on huono ihminen.

Kahden yön jälkeen tuli siirtokäsky ortopediselle osastolle. Kättely, halaukset ja onnentoivotukset veivät varmaan puoli tuntia. Erityisesti Kostas vannotti minua käymään perheen luontaistuotekaupassa keväällä. Jos itse ei ole enää hengissä niin tytär kyllä antaa hyvät hinnat.

Sitten seurana oli Ali, pakistanilainen rakennustyöläinen, joka oli pudonnut neljästä metristä ja telonut nilkkansa oikein kunnolla. Kyselin vähän piloillani että olivathan työnantajan vakuutukset varmasti kunnossa? Ihan pokkana hän vastasi ettei tietenkään, sairaanhoitohan on ilmaista Kreikassa, myös vierastyöläisten kohdalla. Häh??? Tätä troikka ei varmaan koskaan tajunnut ja toivottavasti ei tajuakaan..

Ali keskittyi enimmäkseen hoitsujen kiusaamiseen ja flirttailuun. Eivät ne pahastuneet, antoivat samalla mitalla takaisin ja käskivät kääntyä Allahin puoleen jos meno ei tyydytä.

Kolmantena iltana minäkin sain vierailijoita: Soula ja Vasilis, meidän henkiystävät, porhalsivat sisään pussukoineen: rinkeleitä ja keksejä ja appelsiineja. Onko kaikki hyvin, jos jotain puuttuu niin minulla on kyllä suhteita ja saan asiat kuntoon, uhosi Vasilis.

Alin kanssa en ehtinyt tehdä mitään tulevaisuuden suunnitelmia, yhtäkkiä punkka kuskattiin röntgenin kautta taas kirurgisella osastolle, nyt huoneeseen 3. Tässä huoneessa ainoa englantia puhuva oli Manolis, joka pitää apartementoksia Aspron kylässä Kaliveksen liepeillä. Puhuttiin paljon, bisnestä siis. Enkelinomainen tyttärensä Maria vietti isänsä kanssa kaikki yöt heräten jokaisen valitukseen ja auttamalla vessaan monta kertaa yössä. Tosi fiksu likka joka heti rupesi minua tenttaamaan kaikesta mahdollisesta, erityisesti elämästä Suomessa. Aina tullessaan sillä oli joku hauska juttu mielessä ja maailman aurinkoisin hymy.  40 vuotta sitten olisin varmasti vienyt matkamuistona mukanani…

Sitten sain yllätysvieraan. House Kastrin luottohieroja, Maria, tupsahti ovesta sisään. Marialla on aika pitkä ura hoitajana Ruotsissa, joten hän halusi kaikki yksityiskohdat hoidon tasosta. En voinut muuta kun kehua, erityisesti hoitajien jaksamista ja välittämistä. ’Niin, siksihän minä lähdinkin Ruotsista, kreikkalainen ei  sitä kylmää hoitoa  vaan kestänyt’.   Taas tuli ajattelemisen aihetta, ehkä sairaanhoidon taso ei olekaan kiinni piirien jaosta tai tietoliikenteen yhteensopivuudesta vaan välittämisestä. En taida kuitenkaan taida vielä tästä väsätä yleisönosastoon kirjoitusta, antaa pölyn ensin laskeutua ensin Suomessa. Sitä paitsi ei mulla oikeasti Suomessakaan ole ollut mitään valittamista sairaaloissa. Ruotsista en tiedä.

Varattu lentoni tuli ja meni, vielä pari päivää jotta saadaan veriarvot kuntoon ja vuodot loppumaan. Plasmaa ja litra uutta verta, kyllä se siitä. Välillä kävi fyssarin kaveri tarjoamassa sopivaa haarniskaa joka pitää rangan suorassa ja antaa mahdollisuuden liikkua. Maksoi Eur 250 mutta mieluummin niin kuin neljä viikkoa punkan pohjalla liikkumatta..

Lauantai-iltana tapahtui sellaista jota Suomessa tai Ruotsissa ei varmaan näe eikä koe. Yhdentoista maissa, juuri ennen yövuoron vaihtumista alkoi käytävän puolella meteli yltyä ja meidän huoneeseen tulvi reilusti tupakansavua. Maria nousi punkasta ja sadatteli ovea sulkiessaan että voi, ei taas. Hoitsut siellä vähän juhli työviikon loppumista. Kukaan ei kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota, sattuuhan sitä. Suomessa koko porukka olisi varmaan telkien takana.

Maanantaiaamuna sain lopulta sen lappoputken pois kyljestäni joten olo kohentui kertaheitolla. Panssari kiinni ja ryhdikkäälle kävelylenkille pitkin sairaalan käytäviä. Lääkäri sanoi vielä tiistaiaamuna ottavansa viimeisen verikokeen ja röntgenin että kotiinlähtö ja lentäminen varmasti olisivat riskittömiä. Kaikki hyvin ja vähän ajan kuluttua tohtori Jorgos tuli kaikkien testitulosten, hoitodokumenttien ja Suomen lääkärille osoitettujen kirjeiden kanssa hyvästelemään. Valitteli että meni vähän aikaa kun kaikki piti kääntää englanniksi. Tämä Jorgos muuten ei koko viikon aikana ollut poissa osastolta kuin sunnuntaiaamupäivän, muuten koko ajan juoksi huoneesta toiseen. Ei ole kuulemma ehtinyt kun on vähän lääkäripulaa, kurssituksia ja muutenkin. Hei vaan ja otetaan kaljat kun nähdään joskus Haniassa…

Ei tarvinnut edes mennä kassan kautta,   riittää ihan hyvin kun Suomesta meilaan heille sitten kopion eurooppalaisesta Kela-kortista. En ole selvillä miten tämä systeemi pelaa mutta Hanian sairaala ei minulta rahaa eikä sitoumuksia tahtonut. Aika jännää.

Ennen lähtöä fyssari tuli vielä antamaan viimeisiä ohjeita. Kiittelin kovasti hyvästä hoidosta ja kysyin olisiko jotain tapaa korvata kaikki, onko jotain säätiötä tms.  Ai ei ole vai, no entäs jos lahjoitan tämän haarniskan sitten keväämmällä kun en itse enää  – toivottavasti  – tarvitse. Hyvä idea kuulemma, niistä on kova pula kun harvalla on varaa hankkia sellaista vaikka tarvitsisi. Tuot sitten suoraan ortopediselle osastolle.Vähän liikuttuneena halasimme lämpimästi ja lähdin.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt istun Laajasalon kodissani tätä kirjoittamassa. Talossa on lämmintä eikä vedä, lumiaura on jo putsannut kadun ja kaikki on rauhallista ja turvallista , kukaan ei mölyä ei naura eikä vieraitakaan ole paljon käynyt häiritsemässä.

Jotenkin vaan olen jämähtänyt miettimään koko kokemusta; kaikki ne tyypit, hymyt, vitsit ja pyyteetön auttaminen 800 euron kuukausiliksalla teki kyllä vaikutuksen joka ei hevin unohdu. Välillä ne jutut vielä naurattaakin, vaikkei vielä oikein pystykään hytkymään.

Oikeasta elämisen mallista en vieläkään tiedä, jostain Kreetan ja Suomen  välimaastosta se kai löytyy. Täytyy sanoa että juuri nyt jompaankumpaan suuntaan olen vähän kallellani…

Haarniska pitää ryhdin hyvänä mutta tipaton tammikuu ei nyt onnistunut !