fbpx

Kaksiviikkoinen Kreetan toukokuussa 2021

Rajat alkavat raottua

Ulkonaliikkumiskielto loiveni ja tavernat alkoivat availla oviaan. Viimein oli aika lähteä kotiimme Kreetalle. Pakollista kunnossapitopuuhaa kun on yllin kyllin niin ulkonaliikkumiskielto ei sitä juurikaan helpota. Siksi vasta nyt. Epäileviä tuomaita matkamme suhteen riitti; milloin arveltiin lentojen peruuntuvan, milloin rajojen sulkeutuvan, milloin koronan yltyvän, milloin …

Lentoja toki peruttiin ja kyllähän se huolestutti kun Aurinkoinen peruutti pakettimatkansa touko – kesäkuulta. Tällä kertaan Finnair kuitenkin toimi notkeasti, kone vaihtui pienempään ja ensimmäinen suora lento Haniaan tänä keväänä toteutui kuin toteutuikin 16.5.

Taskussa oli niin PLF-lomake kuin negatiivinen koronatestikin. Tiedot tarkastettiin Helsinki-Vantaalla jo ennen kuin sain edes tarkistuskortin lennolle. Seuraavaksi ne tarkistettiin Hanian kentällä jo ennen kuin pääsi tavaroitaan matkatavarahihnalta vastaanottamaan. Koneen täyttöaste Kreetalle oli noin 80%. Eihän se määrä vielä saarelaisia pelasta mutta loi positiivisen fiiliksen kuitenkin.

Meitä tarkkailtiin Botanical Parkin portilla

Platanias herää

Pelotti tulla tänne, olin huolissani paikallisista. Pelkäsin näkeväni tyhjiä kauppoja, masentuneita ihmisiä, anarkiaa. Näin remontissa olevan Plataniaksen pääkadun. Kätevää, juuri kun ensimmäiset turistilennot saapuvat, niin revitään katu auki ja pöllytetään juuri avanneiden, toki vain muutaman, kaupan ja tavernan tilat. “Ettei jäis viime tippaan ;-)”, teki mieli kysäistä. Tohinaa siis riitti. Pari päivään myöhemmin tilalla oli hieno uusi asfaltti. Pöly laskeutui ja paikat siivottiin, taas. Muutama taverna ja puoti oli auki, monia valmistauduttiin avaamaan. Vain muutama tyhjä liikehuoneisto, joissa ovessa lappu “vuokrattavana”. Jututtamani tavernoitsija kertoi että noin 5-10 tavernaa/kahvilaa on lopettanut. Mielestäni se on todella vähän Plataniaksen alueen noin neljästäsadasta purtavaa tarjoavasta paikasta. Kurjuutta on helpottanut toki Kreikan hallituksen määräys, ettei vuokria saa periä mikäli paikat on suljettuina pandemiatilanteesta johtuvien hallituksen määräysten vuoksi. Hallitus korvaa vuokranantajille 80% menetetystä tulosta. Onneksi näin on, muuten tilanne olisi katastrofi.

Ruoka tulee monille omasta takaa, omilta viljelyksiltä. Saarella kun ollaan niin täällä on totuttu omavaraisiksi. Monella perheellä on pieniä kotitarveviljelyitä joista saadaan perunat, sipulit ja vihannekset. Vaihdantatalous, joka ei oikeastaan ole kadonnut kokonaan muutenkaan, on voimissaan. “Minulla on muutama ylimääräinen tomaatti, mitä sinulla ?” Kun on ruokaa, ja ehkä vähän myös rakia, elämä pysyy jotenkin uomissaan. Näin ei tietenkään voi jatkua loputtomiin, mutta aina yhtä toiveikkaasti tulevaan suhtaudutaan. Aina nämä paikalliset jaksavat minut yllättää. Paljon olisi opiksi otettavaa asenteessa meilläkin. Toki pidempään turistessa paljastuu myös piiloteltu huolestuneisuus.

Haniassa liikehdintää toki on ollut, nuoriso on turhautuneena lähtenyt liikkeelle. Paikkoja on tuhottu, poliisi ei ole isosti puuttunut asiaan, tilanne on ollut kovin räjähdysaltis ja maltti on ollut valttia. Nämäkin hälinät ovat rauhoittumaan päin, kun turismin mukanaan tuomat työt alkavat haitata ”harrastusta”.

Red Arrows ylilennollaan

”Hyvin meillä, eihän täällä sentään sota ole”. 80-vuotta sitten oli.

Ensimmäisellä saarellaoloviikollamme on muisteltiin Kreetan taistelua. Juhlallisuuksia rajoitti mikäpäs muukaan kuin korona; pienellä porukalla muisteltiin Plataniaksen sotamuseolla, kukkaseppeleitä ilmestyi hiljalleen pitkin viikkoa muistomerkeille. Isomman juhlallisuudet olivat sunnuntaina, Malemen lentokentällä paljastettiin muistomerkki. Spektaakkeliin osallistuivat niin laskuvarjohyppääjät kuin Red Arrows taitolentoryhmäkin, samoin yhdellä koneella vuoristorataa taituroinut lentäjä. House Kastrin kattoterassilla olin aitiopaikalla seuraamassa mutta noin nopeista kulkijoista ei juuri kuvia otettu. Malemen sotilashaustausmaalle laskettiin seppeleitä. Omat juhlallisuutensa olivat toki myös liittoutuneiden hautausmaalla Soudassa. Ehkä näiden aikojen muistelu juuri nyt on auttanut asettamaan nykyiset vaikeudet omaan mittaluokkaansa. Kuten ystävämme 81v totesi, ”eihän täällä sentään sotaa ole”.

Itselleni käynti Malemen sotilashautausmaalla herätti ristiriitaisia tunteita. 4400 hautaa, valtaosa nuoria miehiä, kuollut Kreetan taistelun ensimmäisinä päivinä. Kun taas luki Merjan maanantaina 24.5. kirjoittaman tarinan mitä saksalaiset mm. tekivät, niin on vaikea löytää itsestään sympatiaa. Tosin valtaosa Malemessa lepäävistä oli nuorukaisia, jotka lähetettiin ”pelastamaan” paikallisia. Mitä kaikkea ihmisellä teetetäänkään ”oikeanmukaisuuden” nimissä ja kenen oikeanmukaisuuden? On vaikeaa pysyä tunteettomana ja vielä vaikeampaa puolueettomana.

Sota ei ole reilua, koskaan.

Kaukaisimmat kunnianosoitukset ehkä

Ensimmäisen viikon aavekaupunkimaisen hiljaisuuden  –  ja tien valmistumisen jälkeen  –  alkoi yksi jos toinenkin puoti availla oviaan, päivä päivältä enemmän. Turisteja oli todella vähän, mutta jokusia näkyi. En tiedä kuinka tietoisia he tullessaan tänne olivat paikan hiljaisuudesta mutta nyt ainakin jäi täysin väärä kuva Plataniaksen rannikosta, olipa se sitten positiivinen (ihanan rauhallista) tai negatiivinen (tylsän hiljaista). 

Tiluksien kunnostamisen ohella olemme käyneet tarkistamassa muutamia perusvierailupaikkojamme. Botanical Park and Gardens on avoinna ja voimissaan. Aina kun siellä käyn jotain uutta on syntynyt ja jotain uutta koko ajan rakennetaan. Toukokuun lopussa puistossa työskenteli 5 puutarhuria. Suosittelemme lämpimästi. Useilla meidän kursseillakin siellä poiketaan, milloin kirjoittamassa, milloin kuvaamassa, milloin viemässä shindon liikkeitä päivittäiseen liikkumiseen. Siellä olet kuin toisessa maailmassa. Kolimbarin perjantaimarkkinat ovat ennallaan,samoin myös Haniassa toimivat toripäivät. Aika mukavasti näytti ainakin olleen maskit käytössä tungoksessa, niin myyjillä kuin ostajillakin. 

Hyvää ruokahalua – kali oreksi !

Kreetan Maun kummipuutarhaan Temeniaan osutimme käyntimme sunnuntaipäivälle. Tarha on paikallaan ja puut hyvinvoivia kertoi Sifis. Taverna ennallaan; Vasiliki-rouva vastaa keittiöstä, Sifis antikristo-lampaasta (jota siis valmistetaan sunnuntaisin), ruuan juoksuttaa pöytiin Adella ja kaiken keskellä viilettävät milloin milläkin pyörillä kulkevalla vehkeellä lapsukaiset Nefeli ja Prokopis. Pieni punapäinen Prokopis kävi esittelemässä kissanpoikansa, kuvaa en ehtinyt napata, vikkelä nuori mies. Viiden kuukauden ravintontolan kiinnipitämisen jälkeen hekin ovat täynnä tarmoa ja kiitollisia saadessaan taas palvella asiakkaita. 

Talollisen arkea

Talonhuollollisia hommia piisaa; House Kastrin allasalueen laakeripuuta jouduimme karsimaan. Vaikka se kaunis onkin niin lehdet tuppaavat putoilemaan uima-altaaseen ja haittaamaan vedenpuhdistusta. Napsimme talkoilla talteen tuoreimmat lehdet, ne kuivuvat nyt ja pääsevät mukaamme Suomeen. Lähtiköhän ns. lapasesta, vai tarvitsenko todella 10 muovikassillista laakerinlehtiä. Jos Suomi olisi tuona lauantaina voittanut euroviisut niin seppeletarpeista ei juhlinta olisi kiinni jäänyt. Muutenkin karsittavaa riittää, bougainvillea, viiniköynnös, parimetriseksi venähtäneet ruusut, oliivipuut pitää siistiä vaikka perusleikkaus tehtiinkin jo korjuun yhteydessä.

Vielä pitäisi ehtiä kalkita rungot, kestäisivät paremmin kesän kuumuutta, minulla kun ei ole kastelujärjestelmää puilleni. Ei niillä ole sellaista ollut koskaan, vanhimmat ovat jo parisataa vuotta paikallaan kasvaneet. Nuorimmatkin puut ovat sotien jälkeen istutettuja, sen jälkeen kun saksalaiset lähtivät tontilta, joka oli heidän kenttäkeittiönsä tässä mäellä.

Laakerinlehtiä piisaa, rittäisikö nämä tulevaksi talveksi?

Merellinen ja suolainen ilmasto aiheuttaa omat haasteensa. Minä halusin parvekkeiden kaiteet mustasta raudasta, nyt ne pitää maalata melkein joka vuosi. Kaikki mikä voi ruostua ruostuu vuodessa. Muutenkin nurkkia kohennellaan, maalaillaan, tilkitään, petsataan, maalataan. Eli ihan sitä samaa mitä muutkin paikalliset. Samalla vaihdellaan mäen kuulumiset ohikulkijoiden kanssa, kuka kuollut, kuka mennyt naimisiin, monta lasta syntynyt, kenestä tullut jaja (isoäiti). Elämä soljuu rauhalliseen tahtiinsa.

Auto on huollettu ja vakuutukset maksettu. Polkupyörä samoin, tänä vuonna tuli vähän isompi remontti.Kun nostelin sitä varastosta kadulle kuului naks-naks-naks-naks, pinna kerrallaan katkeili, niin eturenkaasta kuin takaakin. Eipä siinä muu auttanut kun kuskata se polkupyörätohtorille Haniaan. Eilen vein, tänään hain. Molemmat vanteet ovat uudet, muutenkin täyshuolto vaihteille ja ketjuille. 110€. Fillarointi Haniasta Plataniakseen oli jännittävää. Aiemmin kerroin blogissani pyöräilystä tällä saarella, eipä juuri ole tavat muuttuneet, mutta hengissä selvisin. Kotiinpäin pyöräillessä tuli huomioiduksi että kaupat ja tavernat todella aukeavat kiihtyvällä vauhdilla. Tämä vaiheeseen olen tottunut yleensä huhtikuun alkupuolella, nyt puolitoista kuukautta myöhässä. Toivotan onnea ja menestystä ihan jokaiselle heistä. 

Rannat ovat siistejä ja tyhjiä, tosin en ole rantaihminen joten käsitykseni saattaa olla vajaa. Maanantaina olin tässä Plataniaksen kohdalla rannalla, vartin jaksoin, meitä oli näkyvissä neljä, kaksi paikallista, kaksi suomalaista. Baari oli auki hetken. Ja kelithän ovat mitä parhaimmat. 

Maskien käytöstä on myös kyselty. Käytäntö on vähintääkin väljä. Tarjoilijat ravintoloissa, vain ulkotilat siis auki tällä hetkellä, käyttävät maskeja. Samoin myyjät kaupoissa joissa olen käynyt. Asiakasmäärää rajoitetaan kaupoissa ja apteekeissa, tosin väkeä niin vähän etten siihen käytännössä ole törmännyt. Tuoreet turistit käyttävät maskeja, valtaosa niin paikallisista kuin aiemmin tulleista suhtautuu vapaammin. Etäisyyksiä on helppo pitää näillä väkimäärillä. Poliisin en ole nähnyt puuttuvan kertaakaan. Mitkä ovat käytännöt ja rajoitteet syksyllä, sitä myös kysellään. Sitä ei kukaan voi tietää vielä. Lähellä matkaa kannattaa tarkistaa tiedot lentoyhtiöltä, rajavalvonnasta ja kohdemaan viranomaisten sivuilta. Kaikki on yhtä sekavaa. Näillä kuitenkin mennään nyt.

Virustilanne tänään 19.6. suhteutettuna sataatuhatta asukasta kohden on koko Kreikassa 100,8, Kreetalla luku on 76,1 ja Hanian läänissä 91,9. Laskeva käyrä siis sielläkin, toivottavasti tänä jatkuu ja voimme vihdoin kääntää katseet tulevaan.

Voikaa hyvin, pysykää terveinä, Kreeta meitä jo odottelee !

Juomaveden keräystä