fbpx

Helvetti alkaa Mesklasta – pyöräilyä Kreetalla, vol 2

Helvetti alkaa Mesklasta 

Niin kuin otsikosta voi päätellä, tarina kertoo leppoisasta pyöräretkestä Kreetan lämmössä.

Raila tuossa taannoin jo käsittelikin pyöräilyä saarella, noin yleisellä tasolla. Minulle tulee aina aiheesta mieleen harkitsematon ja ehkä hullunrohkeakin reissu Plataniaksesta Mesklan kautta Therisoon ja sieltä alas Haniaan ja takaisin Plataniakseen Evropi-hotellille.

Taisi olla vuosi 2004 kun päätimme varata koko hotellin yhdeksi viikoksi meille ja ystävillemme. 54 henkilöä joukossa myös kymmenkunta teini-ikäistä. Yksi huoneisto vapautui peruuntumisen vuoksi. Siihen asettui meille tuntematon noin seitsemänkymppinen pahaa-aavistamaton mummoporukka. Alkujärkytyksestä selvittyään, he pärjäsivät ihan hienosti.

Nuorisolle ohjelmaa, vai miten se nyt meni ?

Nuorisolle piti tietysti kehittää joku rock’n’roll-henkinen ohjelmanumero, jolla oli myös tarkoitus osoittaa että kyllä me naavaparratkin vielä jaksetaan. Samalla otetaan vähän etäisyyttä niin ouzoon kuin limuviinaankin, jonka myynti oli (silloinkin) melkoisen vapaamielistä.

Olimme tietysti ajaneet aiemmin autolla huikean Therison rotkon ja takaisin vuoren toista puolta Mesklaan. Maasto tuntui sopivan haastavalta neljälle nuorelle ja neljälle aikuiselle hurjapäälle, joten ei kun pyörävuokraamoon varaamaan fillarit vuoristovälityksillä.

Nestetankkaus suoritettiin jo varmuuden vuoksi edellisenä iltana, jottei turhan päiten tarvitse yhtenään pysähdellä vettä litkimään. Ymmärrys noihin aikoihin nesteytyksestä ja ravinteista äärimmäisessä suorituksessa oli lähellä nollaa, se tuntui vaan lapselliselta ja oli tarkoitettu huonosti harjoitelleille.

Ensin ylämäkitreeniä

Reitti koostuu noin 18 kilometrin melkein tasamaasta Plataniaksesta Mesklaan, 6 km noususta Zourvan yläpuolelle (noin 800 metriä merenpinnasta). Sieltä lasku Therisson kylään, josta lasku rotkon pohjaa pitkin Haniaan ja siitä  Plataniakseen tasaista rantatietä. Kokonaismatka ei ole kuin noin 52 kilometriä mutta rasitus vastasi hyvinkin myöhempiä 200 kilometrin fillarointeja Helsingistä Verlaan. 

Alkumatka Mesklaan aamun viileydessä sujui kaikin puolin rattoisasti. Iloista puheensorinaa ja pari  pysähdystä appelsiinitarhoilla kun poimijat ehdottomasti vaativat meitä syömään tuoreita hedelmiä energian turvaamiseksi. Fournesissa pysähdyimme mehulle ja vielä Mesklassa kevyelle välipalalle.

Nousu joenvarresta ylös Mesklan kirkolle on aika jyrkkä, mutta emme vielä ymmärtäneet, että se ei ole väliaikaista vaan sitä jatkuu seuraavat 7 kilometriä. Ensimmäinen 3 kilometriä on tosi jyrkkää neulansilmärinnettä. Huomasimme heti, että ainoa sopiva vaihde on maastopyörän ykkönen. Kävellen olisi saavuttanut saman nopeuden. Jokainen hetkittäinen loivempi pätkä antoi uskoa että nyt helpottaa kunnes tuli seuraava neulansilmä ja paljasti karun totuuden. Uusia vuoria ilmestyi kuin tyhjästä ja tiukasti kiemurteleva tie jatkui johonkin kaukaisuuteen.

Taukoja, ja taas taukoja

Taukoja alkoi tulla aika tiheään, porukka naukkaili vähistä vesivarastoistaan syvässä hiljaisuudessa eikä kukaan jaksanut enää edes kommentoida upeita maisemia. Koivet oli jo aika tönkkönä ja takalisto aika hellä. Lämpötila lähenteli tässä vaiheessa kolmeakymppiä eikä varjopaikkoja juurikaan löytynyt. Zourvassa ylämäki muuttuu hetkeksi vähän loivemmaksi mutta viimeinen nousu vuorenhuipulle oli taas tosi paha. Huipulta pystyy näkemään Therisson kylän siintävän laakson pohjalla, joten ilmapiiri muuttui hetkessä riehakkaan iloiseksi. We made it!

Huipulta on hienot maisemat

Alamäki on alkanut

Laskettelimme jyrkkää rinnettä kylään, jossa söimme lounasta. Mukana olleen sporttisen ja pelottoman likkalapsen vanhemmat olivat kovin huolissaan edessä olevasta vauhdikkaasta laskuosuudesta jota olimme etukäteen hehkuttaneet palkintona kaikesta vaivasta. Äiti ilmestyikin paikalle pyörä pick-upin lavalla tarkoituksenaan toimia valvovana turvapyöränä. Tytön ilme oli lievästi sanoen pettynyt.

Lähdimme laskuun taktiikalla ’alhaalla nähdään’ eli kaikki omaan tahtiin. Polkea ei enää tarvinnut, vauhti yltyi hurjaksi aivan itsestään. Muistan ohittaneeni henkilö auton, jonka nopeusmittari näytti kuuttakymppiä. Tukka hulmusi ja iloiset huudahdukset kaikuivat vuoren seinämistä. Jarrutella piti jyrkissä mutkissa ja lampaanpaskojen kohdalla, muuten annettiin vaan mennä.

Nousu ylös kesti noin viisi tuntia mutta alhaalla Perivoliassa oltiin jo 14 minuutin kuluttua. Kymmenen minuutin kuluttua tuli vielä kaksi pyörää, edellä mainittu äiti ja tyttärensä. Hiljaista oli.

Voimien palautuminen ja adrenaliini auttoivat tylsällä loppumatkalla, Mythos alkoi jo kangastella silmissä rantatiellä. Saavuimme aikataulun puitteissa Evropiin. Janoisin ei malttanut edes jättää pyörää kadulle vaan töräytti suoraan baaritiskille jossa virvoke jo odotti.

Olen myöhemminkin 2 kertaa tehnyt eri porukoilla saman matkan, mutta vahingosta viisastuneena paljon rauhallisemmin ja energiatason heittelyihin varautuneena. Ensimmäinen kertahan on aina mieleenpainuvin.

Vieläkin kun ajamme reitin Mesklasta ylöspäin, tuntuu hieman puistattavalta enkä enää edes harkitse mokomaa kärsimysnäytelmää. Taisi muuten olla Matias joka lanseeerasi sanonnan

’Mesklasta alkaa helvetti’!!!!

Valoa tunnelin päässä

Polkupyöräily Kreetalla

Polkupyöräily Kreetalla

Aikanaan kun aloin viettämään yhä enemmän aikaa Kreetalla, vuokrasin huoneiston Evropi-hotellista. Silloin alkoi myös varsinainen saareen tutustuminen toden teolla. Koska vakituinen autokuskini (lue aviomies) vietti aikaansa enimmäkseen Suomessa töidensä vuoksi, niin kätevin tapa liikkua paikasta toiseen oli pyöräily. Itselleni auton ajaminen vielä silloin ei tullut kuuloonkaan, siitä kerroin edellisessä blogissani. Polkupyöräily Kreetalla, se oli ok.

Oma vai vuokrattu?

Aluksi riitti vuokraamon pyörät, niitä sai kohtuullisella hinnalla jos vuokrasi pidemmäksi aikaa. Ja olivathan ne huoltovarmoja. Jos tuli ongelma, niin kävin vaihtamassa pyörän toiseen. Jossain vaiheessa kuitenkin tuli ajankohtaiseksi hankkia oma pyörä. Olimme jo silloin päättäneet kiinnittyä saareen ainakin osa-aikaisesti, joten sekin puolsi oman pyörän hankintaa. Myös polveni alkoivat olla siinä kunnossa että runttailu Kreetan ylämäissä – ja niitä riittää – liian vähillä vaihteilla alkoi käydä tuskalliseksi.

Oma kuitenkin

Sinnittelin vielä yhden kesän vuokraamon pyörällä kun kuvittelin, että pyörät ovat syksyllä alennusmyynnissä, niin kuin Suomessakin. Jep jep! Marssin tuttavan suosittelemaan pyöräkauppaan Haniaan, Gladisos-risteyksen liepeille ja aloitin pyörän valitsemisen. Asiantuntijaliike kun oli, niin ensin mittailtiin kuski ja kysyttiin ajotapa, istuva vai makaava. Valittiin kuskin rungolle sopivan kokoinen pyörän runko ja ohjaustanko toiveiden mukaan. En röhnötä kippurasarvisen pyörän päällä, en. Vaihteita paljon, 21. Polkimet tavalliset, ei lukkopolkimet, kiitos. Pyörän jalka, tottakai, miksi ei sisälly hintaan? Takalokasuoja ja tarakka, tietenkin, nekään ei ole automaattisesti mukana. Halusin vielä pienen korin, jonka voi kiinnittää ohjaustankoon. Ja kypärän. Punainen tätipyörä ja kypärä näytti heistä kai koomiselta yhdistelmältä, mutta pidin pääni ja sen sisuskalujen arvoa irvailuarvoa suurempana.  

Kun kyselin alennusmyynnistä, myyjän kasvoille levisi hämmentynyt ilme. Eihän niitä syksyllä ole, vastahan kausi alkaa. Eihän kukaan kesäkuumalla pyöräile. Keväällä sitten on alennusmyyntejä. Vilkaisin kypärä päässäni peiliin ja vastaan tuijotti typerys. Niinpä tietenkin. Pyörän hinta kaikkine herkkuineen oli alle 500 euroa. Lisäksi sain pari ensimmäistä virittelyä ja huoltoa samaan hintaan. Hienosti on palvellut jo toistakymmentä vuotta.

Muutama karikko liikenteessä

Uutukaisen pyöräni kanssa sitten ajelin kohti Plataniasta. Ehkei reitti erinomaisen vilkkaasti liikennöidyn rantatien laitaa ollut unelmien täyttymys, mutta hengissä selvisin. Ongelmana ei sinänsä ole ollut itse liikenne. Muutaman melkein sydänkohtauksen ja melkein ojaanajon aiheutti ihan alussa autojen torven töräytykset kunnes opin, että se on vain paikallinen tapa ilmoittaa kohteliaasti olevansa tulossa. Mikäli nyt töräytys oli lainkaan minulle tarkoitettu. Toinen varottava kohde ovat edelleenkin tienlaitaan juuri pysäköivät autot. Yleensä ne kurvaavat tienlaitaan juuri nenäsi edestä, pysähtyvät ja avaavat oven saman tien. Ovesta ulos työntyy lähes poikkeuksetta piikkarit ja pitkät sääret. Sitten joko ehdit väistää, tai et. Asenteellista kyllä, mutta omasta kokemuksestanihan puhun. Kun nämä karikot on oppinut välttämään, niin hyvin uskaltaa saarella ajella. Yleisesti ottaen pyöräilijöitä väistetään ihan kiitettävästi. Sitäpaitsi polkupyöräily Kreetalla on mukavaa, kunhan sitä ei tee kuumimpaan aikaan vuodesta.

Helpointa on pyöräillä pinnoitetuilla teillä, hauskinta on eksyä niille muille.

Tosiharrastajan harjoitteluparatiisi

Polkupyöräily Kreetalla on kilpapyöräilijälle harjoittelua paratiisissä, harjoitusmaastoja löytyy aina helposta hemmetin vaativaan. Muutama vuosi sitten koko Kreikan kymmenen parhaan kilpapyöräilyjoukkueen joukkoon mahtui seitsemän kreetalaista joukkuetta. Ja kyllä siellä niitä pyöräilijäryppäitä näkyy polkevan, ihan kesälläkin. Kymmenen vuoden takainen lama lisäsi pyöräilyä ihan tavallisen kansan parissakin. Sitä ennen näin vain turisteja ja kilpapyöräilijöitä liikenteessä, nykyisin pyörän päällä näkee niin ikkunanpesijöitä harja-arsenaaleineen kuin maalareita maalisankoineen ja tikkaineenkin. Arvatkaahan mikä on tikkaiden kääntösäde kurvissa? Kannattaa kyykistyä .

Mikä ihana vapaus, kun oli oma pyörä. Vettä, aurinkorasvaa, muutama kolikko, uimapuku ja kartta mukaan, ja retkeilemään. Niin ja pelikortit. Aurinkorasvan opin muistamaan, kun ensimmäisen kerran poltin kämmenselkäni ihan totaalisesti. Luoja on suonut minulle melkoisen rasvanahan, enkä ole helposti palavaa sorttia. En toki vietä aikaa rannoilla tai altailla itseäni grillaten, mutta ulkona liikun kyllä paljon. Mikään muu kohta ei tuollakaan kertaa reagoinut sen kummemmin, mutta ne kämmenselät. “Panajia mou”, sanoi paikallinen apteekkari, kun esittelin kirkkaanpunaisia, turvonneita palleroitani. Niitä sitten yritin lepytellä kaikilla mahdollisilla paikallisten ehdottamilla keinoilla, jääpaloista sitruunamehuun ja jugurtista aloe veraan. Lopulta aika oli se joka auttoi.

Kartta ja kompassi

Kartta on hyvä olla mukana, vaikka ei siitä niin paljon hyötyä ole ollut pikkuteillä. Tiet kun kulkevat miten sattuu, lainkaan piittaamatta siitä miten ne karttaan on merkitty. Saarella sijaitsee NATO-tukikohta, joten ei  karttojen kanssa niin tarkkoja olla. Parhaat pyöränostoaikaan löytyneet kartat olivat saksalaisten painattamia. Jokainen toisen maailmansodan historiaan perehtynyt ymmärtää miksi.

Muutamankin kerran olen päätynyt sisämaassa risteykseen, josta matkaa saattoi jatkaa viiteen eri suuntaa, eikä mihinkään niistä ollut mitään viittaa. Arpomalla ja ajelemalla hetken matkaa kutakin, päätyi aina jonnekin. Joskus ihan kerrasta sinne minne oli ajatellutkin. Pakko tunnustaa myös, että minulla ei ole suuntavaistoa. Sen sijaan sain kai syntymässä sen rasvanahan. Ei pala niin helposti kun kuitenkin eksyy. Osaan toki lukea ja kirjoittaa, uskallan kysyä neuvoa ja tietä. Sitäpaitsi eksymiseni ovat tuottaneet minulle paljon huvia. Keväällä appelsiinitarhojen välissä ajellessa saattaa pientareelta ojentua käsi jossa kassillinen vastapoimittuja appelsiineja. Kerran olisin joutunut kiertämään kilometrejä pidemmän reitin ellei appelsiinitarhan kaveri olisi vinkannut tarhansa poikki kulkevaan kärrypolkuun. Laskettelin varsinaisen “rännin” alas ja olin tavernan takapihalla. Samaisen tavernan pihaan olisin päätynyt omia, pidempiä reittejäni myös. Tämä kotimatkalle osunut oikopolku kyllä sopi mainiosti. Polkupyöräily Kreetalla voi siis olla vaikka alamäkiajoa. Done that! Suuntavaistottomuuden sijaan olen oppinut katsomaan kulkiessani myös taakseni ja luottamaan hyvään näkömuistiini. Montaa kertaa en samaan paikkaan eksy, eikä kertareissun jälkeen yleensä ole karttaakaan tarvinnut. Olen myös lohduttautunut sillä että Kreeta on saari, joten ihan loputtomiin siellä ei voi eksyä. Ja nykyisin on tietenkin netin karttaohjelmat käytettävissä. Siis mikäli netti toimii.

Reitillä Platanias – Rodoupoun niemimaa

Retket aloitin tutustumalla lähitienoon teihin. Helpointa oli ajella rannan suuntaisesti kohti auringonlaskua eli länteen eli Kolimbarin suuntaan. Plataniaksen jälkeen voit tehdä kiepauksen ihan rannan tuntumaan jossa on rauhallisempaa ja palata Malemessa takaisin päätielle. Malemessa voit käydä tutustumassa saksalaisten sotilaiden hautausmaahan tai ajella ylös Kontomarin kylään, jonka verisimmät hetket on niinikään koettu saksalaismiehityksen aikana. Aikansa kuluksi pyöräilevän retkillä on aina se hyvä puoli, että voi kääntää pyörän nokan kohti kotia siinä vaiheessa kun vielä uskoo jaksavansa takaisin.

Malemesta voit jatkaa Tavronitikseen, jossa on niinikään sodan jäljiltä vanha saksalaisten rakentama rautasilta, uuden sillan oikealla puolella. Ennen kun käännyt oikealle Tavronitikseen, on vasemmalla puolella myös muistomerkki taisteluista. Aivan Malemen ja Tavronitiksen rajalla on myös varuskunta ja pieni vanha sotilaslentokenttä jonne on taltioituna muutamia vanhoja pienkoneita. Joskus se on jopa auki ja koneita pääsee katsomaan läheltä. Tavronitiksesta tie jatkuu pikkukylien, Papaniana, Skoutelonas ja Minothiana, kautta Kolimbariin. Kylän satamaan käännytään alas oikealle. Kolimbarin satama on tunnettu mainioista kalaravintoloistaan, aika monta kertaa on tullut pyöräiltyä sinne lounaalle. Oma suosikkini on Taverna Argentina vaikkei nimestä heti tulekaan mieleen kalaravintola. Se on auki ympärivuotisesti. Mainio tutustumisen kohde Kolimbarissa on myös Goniaksen luostari. Luostari on pyhitetty Neitsyt Maria Tiennäyttäjälle, Marian juhlapäivää juhlittiin eilen sielläkin. Luostarissa on myös pari vuotta sitten avattu häkellyttävän upea museo. 

Plataniaksesta Kolimbariin on vähän reilu 13 km tasaista pyöräiltävää. Jos ruokahalu pyöräilyn suhteen kasvaa, niin jatkapa Kolimbarista kohden Afratan kylää. Sinne on matkaa Kolimbarista viisi kilometriä, paha kyllä, pelkää ylämäkeä. Maisemat matkan varrella ovat huikeat ja ainahan voit polkemisesta pitää tauon valokuvien ottamista varten, eikö. Matkalla, upealla paikalla sijaitseen 20 kadetin muistomerkki toisen maailmansodan ajalta. Ja hei, muistathan että matka ei tapa vaan vauhti. Tein tuon alla mainitun pyöräretken, noin 40km, Afratan ja Rodopoun kautta takaisin porukassa, jossa nuorin oli parikymppinen poikani ja vanhin kahdeksankymppinen isäni. Kaikki nauttivat.

Afrata

Ellet ole ruokaillut jo Kolimbarissa, niin Afratan kylässä on mainio Kali Kardia taverna. Tavernaa pitää tällä hetkellä jo kolmas sukupolvi, ruoka on hyvää, toivottavasti jaksavat pitää sen auki taas talvellakin. 

Afratasta eteenpäin on vielä muutama vaihtoehto, ellet jo käänny takaisin päin. Takaan että tuon viiden kilometrin kapuamisen jälkeen paluumatkan alamäki korvaa kurimuksen.  Sillä vauhdilla laskettelee Plataniakseen saakka kevyesti. Ja uimarantoja on matkan varrella, joissa voi pulahtaa, nauttia virvokkeita ja lepäillä hetkisen. 

Jos lievä extreme kiinnostaa, niin ylhäältä Afratan kylästä voi lasketella uimaan Afrata Beachille, noin reilun kilometrin. Takaisin tullessa on siis noustava tuo sama matka, joten se siitä virkistävästä uinnista. Ranta on pieni, soma ja kivikkoinen, uimakengät ovat suositeltavat. Sesonkina siellä on avoinna taverna, sen ruuan tasosta en osaa sanoa, mutta virvokkeet eivät koskaan petä, vai?

Afratan rannalta voi tavata yllättäen vaikka nykyajan merenneitoja.

Afratasta mutkan kautta kohti kotia

Afratasta voit jatkaa myös kohden Rodopoun kylää, reitti on kohtuutasaista ylänköä. Ellet halua poiketa Rodopoun kylään voit jatkaa Astratikoksen ja Aspra Neran kylien kautta ja lasketella alas vanhalle kansallistielle ja kohden Kolimbaria ja edelleen kohden Plataniasta. Itselläni nämä reitit alkavat Plataniaksesta ja sinne päättyvät koska kotipesä on siellä. Siksi myös parhaiten tuntemani pyöräreitit sijoittuvat saaren läntiseen päähän.

Tosi extremen harrastajat voivat jatkaa Rodopoun kylästä parikymmentä kilometriä eteenpäin Rodopoun nimen kärkeen Menies Beachille. Sinne tie on kivinen, joten kuminpaikkausvälineet on ehdottomat mukana. Jos sinne päädyt autolla yrittämään, niin tsekkaa vararengas ja sen kunto. Jos olisin niin extremefillaristi, niin mukanani olisi varmaan yöpymisvarusteet. Tuskin missään on niin rauhallista kuin tuolla rannalla illalla ja yöllä. Mitään palveluja ei Rodopoun kylän jälkeen ole, ei myöskään asutusta, joten ihan kaikki tarvittava pitää olla mukana. Polkupyöräily Kreetalla voi olla siis myös retkipyöräilyä, melkoisia varustuksia on jo näkynytkin. Ja mikäpä siinä, lumesta ja jäästä johtuvaa liukkautta ei ainakaan tarvitse varoa, ellei nyt ole talvella liikkeellä ja ihan vuorille lähde.

Meniesin ranta

Jatketaan tarinoita myöhemmin

Reittejä piisaa, saatanpa hyvinkin kertoa niistä lisää myöhemmin. Tosi harrastajille vinkiksi sivusto Cretan Sport Cycling.  Ihan kevyimmästä päästä ei ole myöskään reitti Platanias – Alikianos – Meskla – Zourva -Therisso – Hania – Platanias. Noin karrikoidusti seitsemän tuntia ylämäkeä ja tunti alamäkeä. Kimi kertokoon joskus tuosta reitistä, ja jos hän sattuu unohtamaan mainita niin olen minäkin sen tehnyt.

Kun aiemmin mainitsin nämä rämät polveni, niin olen Kreetalta löytänyt mainion lääkkeen myös niihin. Muutama tippa rosmariiniuutetta kuumottaviin ja turvonneisiin polviin auttaa kummasti. Tämä on saaren paimenten käyttämä ihmeaine, ja löytyy myös omasta ensiaputarvikkeistostani varsinkin vaelluksilla. Auttaa kipuihin ja venähdyksiin. Itse noudan uutteen Spilistä Maravelin yrittitilalta (Rosemary 100% pure essential oil). Minulle se on ainoa oikea. Ostan niitä yleensä kymmenen pullon satsin kerralla, kun on tullut koukutettua useampikin tuttava tähän tuotteeseen. Taannoin kun hahmoni ilmestyi Maravel Shopin oviaukkoon, totesi Stelion ”oh shit, I have only six”.   

Ja mihin niitä pelikortteja sitten tarvitaan? Jos eksyt, eikä ketään näy missään, istahda hetkeksi ja ala pelata pasianssia. Ei mene kauaa kun joku on selän takana neuvomassa. 

Ollaan kuulolla ! Voikaa hyvin !

Maalauskurssi 2-9.5.2021

Kuvailmaisun iloa ja värien voimaa Vamosissa

(myös Vedamaalausta)

Viikon pituinen maalauskurssi kokoaa yhteen meidät kuvailmaisun ja taiteen ystävät. Voit tulla mukaan elämäsi ensimmäiselle maalauskurssille tai sitten ties kuinka monennelle. Löydät uutta, syvennät aikaisempaa kokemustasi ja ennen kaikkea – osaat ja onnistut varmasti. 

Maalaamisen lisäksi pääsemme retkille ja seikkailemaan Vamosin kotifarmimme lähellä ja vähän kauempanakin oleviin kyliin ja niiden elämään. Nautimme kuuluisasta hyvästä kreetalaisesta ruuasta. Ja annamme sielun levätä saaren lämmössä keväisen kauniissa miljöössä.

Maalauskurssilla pääset tutustumaan ja kokeilemaan erilaisia helppoja tekniikoita ja innostavia tapoja tehdä kuvia. Löydät itsellesi luontaisen ilmaisun tavan ja kädenjäljen. Pidempään maalausta harrastaneena saat uusia tulokulmia ja sisältöjä omaan työskentelyyn. Ohjelmassa on kevyttä teoriaa, innostavia harjoituksia sekä aiheissa mukana ripaus Kreetan mytologiaa. Kurssia ohjaa taiteilija ja kuvailmaisun opettaja Kirsi Ryynänen.

Matkoillamme syömme kiiteltyjä kreetalaisia maalaisaterioita

Maalauskurssin viikko-ohjelma

Tulopäivä sunnuntai 2.5. 2021 Saapuminen Hanian kentälle joko Norwegianin tai Finnairin aamulennolla noin klo 10.00. Kuljetus Vamosiin, jossa majoitumme.  Syömme tavernassa yhteisen lounaan, tutustumme toisiimme ja menemme siestalle. Illalla kokoonnumme farmilla, tutustumme työskentelytiloihin ja nautimme yhdessä iltapalaa ja alottelemme kurssiamme.

Maanantai 3.5. Aamiainen omaan tahtiin tai tavernassa. Työskentelyä.  Lounas. Työskentelyä. Iltäkävely paikallishistorian valossa vanhankylän kujilla, mahdollisesti uimaretki sekä illallinen naapurikylässä.   

Tiistai 4.5. Aamiainen kuten yllä. Työskentelyä. Kevyt lounas. Työskentelyä. Illalla retki Paimenten luo vuorille ja siellä runsas ateria.

Keskiviikko 5.5. Aamiainen tuttuun tapaan. Työskentelyä. Lounas farmilla. Työskentelyä. Käydään illalla uimassa.

Torstai 6.5. Aamiainen tuttuun tapaan. Työskentelyä. Lounas farmilla. Työskentelyä. Iltaretki Surin naapurikylään, käydään ihmettelemässä sen kivestä kasvavia iäkkäitä ja graafisen kauniita oliivipuita, joita voimme luonnostella, ja sieltä uimaan ja syömään…

Perjantai vapaapäivä 7. 5.

Lauantaina 8.5. retkipäivä. Lähdetään heti aamiaisen jälkeen ja suunnataan etelärannikolle. Noustaan Askífun ylängön kautta ylös Kallikratiin ylängölle, jossa käydään yrttikahvilassa, jaloitellaan tasangolla ja laskeudutaan Miriokefálan kautta Argirúpoliin ja syödään lopuksi värikkäässä Arkudenassa ´maailman paras ateria´. Sitten Vamosiin pakkaamaan…

Sunnuntaina 9.5. Aamiainen omaan tahtiin ja lähtö kentälle klo 8

Matkan hinta

riippuu majoitusvaihtoehdosta:

   880 €  jaettu 2h huone  
   980 €  oma huone
1 070 €  oma pieni huoneisto
   940 € / hlö, oma pieni huoneisto kahdelle

Hintaan sisältyy
– majoitus valitussa huonetyypissä
– lentokenttäkuljetukset
– viikon ohjelma retkineen
– oppaan ja matkanjohtajan palvelut
– ohjelmassa tummennettuna merkatut ateriat – pruukaavat olla runsaita.. – opetus, 4 kurssipäivää  

Hintoihin eivät sisälly
– lennot, matkavakuutus, aamiainen

Lisämaksusta
50 € / vko, runsas maalaisaamiainen tavernassa

Farmillla majoitumme huoneistoihin, joissa on kaksi kahden vuoteen makuuhuonetta ja ne ovat kahdessa kerroksessa, makuuhuone/kerros ja kussakin oma kylpyhuone. Alakerrassa ovat terassi ja tupakeittiö ja
yläkerrassa parvekkeet. Jos haluaa majoittua omassa pienessä huoneistossa, se sijaitsee n. 700 – 800 metrin päässä alempana kylällä.

Kysythän tarvittaessa tarkennuksia!

HUOM!
Maalauskurssille mahtuu 7 lähtijää ja matka toteutuu, jos lähtijöitä on vähintään 5.
Matkan peruutus- ja muut ehdot määräytyvät Finnairin ja Kreetan Maku Oy:n yleisten ehtojen mukaan.

Maalaustarvikkeet ja välineet: Jokainen työskentelee kurssilla omilla väreillä ja välineillä. Suosittelen akryylivärejä, ne ovat helppo- ja monikäyttöiset. Mikäli väri-maailma on sinulle uusi, niin autan mielelläni hankinnoissa. Pienellä varustuksella pääsee hyvin alkuun ja nyt on hyvä varustautua ”matkapakkauksella”.

Siveltimiä erilevyisiä, palettiveitsi, pieni tela, kertakäyttölautasia, akvarellipaperia ja vaikka muutamia valmiiksi päällystettyjä kovapohjia ja muistiinpanovälineet voi olla mukana. Kurssipaikalla on astioita vedelle ja sivellin-huoltoon.

Otathan yhteyttä Kreetan Makuun, jos haluat lisää tietoa kohteesta tai majoittumisesta. Jos taas haluat lisää tietoa kurssin sisällöstä, ota yhteyttä kirsi@piitta.fi

Valkoisten Vuorten kutsu

Valkoisten Vuorten kutsu, Hanian alueen vuoristomajat, Tavri 

Jos rannat ja tavernat eivät ole ainoa asia, joka sinua Kreetalla kiinnostaa, niin yksi loistava tapa tutustua Kreetan saareen, on patikointi. Jo viikon reissulla näet paljon ja kauas, ihan kirjaimellisestikin. Reitit kun pakostakin nousevat kukkuloille ja vuorille, vaikka välillä palaatkin merenpinnan tasolle. Helpoin tapa ottaa saari haltuun, ellei ihan katuja halua tallata, on hakeutua E4 vaellusreitistölle, ja valita sieltä itsellesi sopiva pätkä tai parikin. Kuule Valkoisten Vuorten kutsu. 

Rantojen kulkijat

Rannikon reitit kulkevat sopivasti kylien välissä, joten ruokaa et tarvitse niin paljon mukaan. Illalla yleensä olet jo seuraavassa kylässä ja patojen äärellä. Vettä tarvitset runsaasti ellei kyseisellä reittipätkällä ole erikseen mainittu makean veden saantimahdollisuutta. Vuorten ylitys saattaa vaatia yöpymisen luonnossa. Mikäpä upeampaa kuin nukkua tähtitaivaan alla ja kuunnella tuulen huminaa.

Otathan huomioon

Jos Suomessa suuri riski vaelluksilla on paleltuminen, niin Kreetalla se on ehdottomasti juomaveden loppuminen. Pidä huoli ettei tämä pääse missään olosuhteissa tapahtumaan. Ja valitse viileä aika vuodesta vaelluksellesi. E4 on Euroopan pitkän matkan vaellusreittien verkosto, joka kulkee läpi Euroopan maiden. Tietoa reitistöstä on saatavilla netistä ja Hanian vuorikiipeilijöiden (EOS) toimistosta (Mountaineering Club of Chania ). 

Suomen Lapissa Metsähallitus vuokraa tunturimajoja tai vuodepaikkoja, joko korvausta vastaan tai majoittua voi jopa ilmaiseksi. Kreetalla majat omistaa ja niitä hallinoi yleensä yksityiset yhdistykset. Hanian alueella siis tuo EOS. Jos tarvitset “selän sijaa”, ota yhteys yhdistyksen toimistoon ensin.

Valkoisten Vuorten kutsu

Aiemmin facebook-sivuillamme kerroin Kallergin majasta (Kallergi Shelter) Omaloksen ylätasangolta vielä ylöspäin. Siellä on kesäsesonkina ollut paikalla isäntä, joka hoitaa varaustilannetta ja valmistaa yksinkertaista kotiruokaa.  Muut ovat avoinna tarpeen eli varausten mukaan. Tai sitten saat avaimet majaan ja muonitat itse itsesi.

Tässä blogissa enemmän Tavrin majasta, mutta e.m. Kallergin lisäksi löytyy myös Volikas Kambi Keramian kylän yläpuolella ja Svouriti Valkoisten Vuorten sylissä Amountseran tasangon yläpuolella. Näitä kaikkia siis huoltaa pääasiassa vapaaehtoisvoimin EOS. Valtionapua majojen huoltoon ja kunnossapitoon saadaan jos saadaan.

Toki reittejä kulkee rannikon tuntumassakin, joskaan sielläkään ei kovin tasaisia reittejä ole. Jos kuitenkin kuulet vuorten kutsun, niin tässä tämä vinkki.  

Tavri 

Matkalla Tavriin ? Olet menossa Askifoun tasangolle. Jos liikut yleisillä kulkuneuvoilla, tarkista bussien aikataulut KTEL Hania -sivustolta. Jos liikut omalla autolla, lähde kansallistieltä Vrissesistä kohti Hora Sfakionia. Kun laskeudut Askifoun tasangolle, ensimmäisenä on Kareksen pieni kylä, jossa on Toisen Maailmansodan aikaisista tavaroista kerätty sotamuseo. Museo on aika lupaava sana tuolle ”tavarakokoelmalle”, mutta aiheesta kiinnostuneille siellä kyllä riittää ihmeteltävää.  

Jatka Karesista vielä muutama kilometri ja aja sisään Ammoudarin kylään. Jos haluat kokemuksen ihan aidosta vuoriston ukkokuppilasta, tältä kylältä niitä löytyy. Pysähdy kahville ja nauti vaikka sfakialainen piirakka kahvikupposen kera. Sfakialainen piirakka on “match made in heaven”, suolaisen ja makean herkullinen liitto. Lettumainen piirakka sisältää mizitra-juustoa, se tarjotaan tuoreeltaan pannukuumana, päälle valutetaan vuoriston hunajaa. Nam !

Ammoudarista eteenpäin

Kylän keskeltä, kahvilan kulmalta lähtee sekä tie että polku ylös Tavriin. Tietä pitkin voi ajaa, jos maavaraa on autossa hiukankin eikä kuski  –  tai matkustajat  –  ole heikkohermoisia. Tie on soratie, se kiemurtelee ylös 7,5 km osin jyrkänteen reunalla, kaiteita ei tietenkään ole. Kannattaa pitää peukut pystyssä ettei satu ketään tulemaan vastaan. Ohittaminen on paikkapaikoin mahdotonta ja peruuttaminen, noh, jännittävää ainakin. Kyllä sopu sijaa antaa ja joustaminen kannattaa aina. Viisas väistää, eikö niin. Maisemien katselua varten auto kannattaa tietenkin pysäyttää, sillä näkymät ovat huikeat. Koko Askifou avautuu alapuolella. Parhaiten ehdit nauttia, jos tuon matkan ylös kävelet. 

Hyvällä tuurilla, ja jos olet aamupäivällä liikkeellä, näet kun korppikotkat lähtevät tasangolta yläilmoihin. Aurinko lämmittää laaksojen ilmaa ja luo näin nosteita, joita linnut pystyvät hyödyntämään. Itselleni upein kokemus on ollut, kun istuin autossa jyrkänteen reunalla, ja katselin kymmenen korppikotkan nousevan siipienkärkien lähes hipaistessa auton kylkeä. Ensimmäisenä ei tullut mieleen astua autosta ulos ja mennä kuvaamaan. On ne sen verran hurjan näköisiä, siipivälikin melkein kolmimetrinen. 

Jos valitset polun Tavriin, niin päädyt toki kapuamaan ylämäkeä sypressimetsikössä, mutta kyllä se hieman oikaisee. Kävelyaika näin on noin 1,5-2 tuntia, riippuen kulkijan kunnosta ja otettujen valokuvien määrästä. Alastuloon aikaa menee noin tunti.

Vuorten rauhassa

Tavri sijaitsee noin 1200m merenpinnan yläpuolella. Se on valmistunut vuonna 1992 neljän vuoden uurastuksen tuloksena. Majaan mahtuu kerrallaan 45 henkilöä ja siellä on mukavuudet, se lämmitetään tarvittaessa puilla, sähkön tuottaa generaattori ja juokseva vesikin löytyy. Jopa vessat ja suihkut. Talon ulkoseinään on rakennettu kiipeilyseinä.

Tavrissa voi majailla myös talvella, mutta silloin on otettava huomioon, että noin ylhäällä vuoristossa talven sateet tulevat lumena ja Ammoudarin kylästä ei välttämättä pääse autolla ylös. Tai jos satut lumen tullessa olemaan ylhäällä, niin siellä sitten odottelet kiltisti, kun lumi sulaa. Eväiden kantaminen repussa tuon puolentoistatunnin matkan hangessa käy extremestä. Ja karsii repusta kyllä ylimääräiset gourmeet. EOS toki pitää kuivamuonavarastoja majalla ja lumesta voi aina sulattaa vettä, mutta… Uudenvuoden tienoot majalla on yleensä varattuna EOS:n omalle porukalle.

Jos olet reppureissaaja ja patikointimatkalla niin Tavrista pääset jatkamaan matkaa mm. Kastron huipulle (2219mpy), voit kävellä Sfakianon rotkon kautta Hora Sfakioniin, tai laskeutua Kavin rotkoon. Tai jatkat Katsivelin majalle E4 reitistöä pitkin. 

Päiväretkellä voit mainiosti ajella aamusta Askifouhun, nousta Tavriin ja viettää päivää Tavrin jälkeisellä Niatoksen ylängöllä, aivan Valkoisten Vuorten juurella. Palatessasi takaisin Ammoudarin kylään maistuu varmasti ansaittu ateria paikallisessa tavernassa. Vuohenlihaa, perunoita, vihanneshöystöä, kreetalainen salaatti ja paikallista romeikoa. Voiko kreetalaisempaa makua ollakaan? Kreetan Makua?

Talvella Askifoun tasangolla saattaa olla lunta, sinne pääsee jos pääsee. Ja pois pääsee tai sitten ei. On Kreetalla talvella tekemistä muutenkin, siitä lisää blogissamme aiemmin.

Talvella Kreetalla tapahtuu

Jos mielit talvella Kreetalle, niin tässä vinkkiä mitä mm. helmikuussa Kreetalla tapahtuu. Tämä tapahtui helmikuussa 2018.

“Mieli Kreetalle matkalla jo, matkalaukut pakattu ja parin ensimmäisen päivän ”marssijärjestys” suunniteltu. Vielä vain pitäisi saada lumet pois pihalta että matka edes alkaisi. Työtä ja juhlaa tiedossa perillä; viinimessut ja viinitilohin tutustumista syksyn viinimatkoja varten, kotimme House Kastrin talvihommia, on karnevaaliviikko, tuttujen tapaamista. Ou jee !”

Miten sinne pääsee ?

Turistikauden ulkopuolella ei Kreetalle ole suoria lentoja joten “pomppimiseksi” menee matka sinne, mutta viis siitä kunhan perille pääsee. Muutamana talvena on ollut Aegean Airlinesilla suoria lentoja Helsingistä Ateenaan lähes talven ympäri ja ne on reititetty mainiosti siten, että lyhyellä vaihtoajalla on mahdollista päästä eteenpäin Kreetalle ja muillekin saarille. Kovin kiitollisia olemme näistä lennoista olleet.

“Helmikuussa 2018 olimme reitittäneet lentojemme aikataulun (Helsinki-Munchen-Ateena-Hania) aika tiukaksi, koska on mukava olla perillä päiväsaikaan, jolloin ehtii lämmittämään asunnon ja tankkaamaan jääkaapin heti alkajaisiksi. Ja ehtii tuloillalliselle paikalliseen suosikkitavernaamme Agioklimaan, joka on avoinna ympärivuoden.

Hieman  tuo lumen tulo hermostutti kun mietti nopeita vaihtoaikoja kentillä, mutta Helsinki-Vantaa toimii (jos joku toimii) myräkälläkin ja matkaan päästiin. Munchenissä oltiin prikulleen aikataulun mukaisesti. Siitä eteenpäin ei edes hermostuttanut enää. Aamuöinen herätyskään ei niin harmittanut kun kahden maissa iltapäivällä laskeuduimme Haniaan. Aurinko häikäisi silmiä ja talven kirpakoihin keleihin tottunut iho kiitti leppeää länsituulta. Viinimessut Iraklionissa, Archanesin alue, laskiaiskarnevaalit   –  täältä tullaan !

Tsiknopempti

Laskeutuminen kotikreetalle kutkuttaa joka kerta yhtä mukavasti vatsanpohjaa ja hymy  –  ellei suorastaan autuas virnistys  –  hiipii kasvoille kun koneen ovet avataan. Tällä kertaa kentällä oli retkuettamme vastassa talkkarimme Hilde joka oli onnistunut herättelemään talviunilla olleen automme pressun alta. Auto täyttyi neljän ihmisen matkatavaroista ääriään myöten, tavaraa kulkee uskomattoman paljon suuntaan jos toiseenkin vaikka kakkoskodissamme asuukin perusvarustus, kuten vaatteet ja hygieniatarvikkeetkin. Kummallista!

Pakaaseista löytyi mm. tyhjiä pahvisia viinipullohylsyjä (viinimessuille matka), Fazerin sinistä (lahjontaa varten), Bemer-hoitoalusta (kevään hyvinvointikursseja varten), verenpainemittari . Ylimääräiseksi kotona käynyt, mistä muusta vuokrahuoneistosta löytyy verenpainemittarikin ? Ja muutama Suomen kesässä tarpeettomaksi osoittautunut hellevaate. Tähän aikaan vuodesta niillä ei ole toki käyttöä, mutta kun seuraavan kerran taas tulen saarelle maaliskuun lopussa on pakaasit täynnä kevään ja syksyn kursseilla tarvittavaa rekvisiittaa, kuten karstat. Ja tyhjiä kardemummatuubeja, niistä sitten lisää myöhemmin.

Kotiutuminen kävi joutuin. Tulopäivänämme sattui olemaan Kreikan ortodoksien tsiknopempti -niminen juhlapäivä. Tsiknopempti voitaneen kääntää suomeksi esim. tuoksuva tai käryävä tai palava torstai ja tämä päivä aloittaa vuotuisen Suuren Paaston joka päättyy 40 päivää myöhemmin pääsiäisyönä. Käryt ja tuoksut tulevat  lähes joka pihassa kuumana olevista grilleistä ja niissä kypsyvistä kokonaisista lampaista ja muista herkuista. Tänä päivänä syödään lihaa, ja paljon. Ja juodaan viiniä. Paljon. Ja rakia. Paljon. Tuoksujen johtamina päädyimme mekin tulopäivän dinnerille lähitavernaan.

Dionysoksen matkassa

Viinin vuoksi Kkreetalle blogista voit lukea lisää viinimessuista sekä vähän muutakin viiniin liittyvää.

Samalla reissulla katsastimme Archanesin kylän majoitustarjonnan ja karnevaalitunnelman. Ja Mezedopolio Agoran. Eipä ollut moitteen sijaa missään. Archanesin vieressä kohoaa korkeusiin Juktas-vuori jolla on useampiakin vaelluspolkuja. Ne jouduimme jättämään seuraavaan kertaan. Siihen ei luultavasti kovin kauaa mene.

Rethymnonin karnevaaleissa 18.2.2018

Säiden puolesta epävakaisen viikon päätteeksi sunnuntai valkeni  aurinkoisena ja lämpimänä. Viikon varrelle osuneet sateet olivat tulleet toivotusti lumena vuorille ja ajellessamme Plataniaksesta kohti Rethymnonia maisemat olivat henkeäsalpaavan kauniita.

Kuva, joka sisältää kohteen ulko, ruoho, vuori, kenttä

Kuvaus luotu automaattisesti
White mountains, Lefka Ori

Perillä jätimme auton Fortezza-linnoituksen liepeille, olimme paikalla hyvissä ajoin ja kaffet kera lettujen ja tuoreiden mansikoiden maistui rantakadulla. Kaupunki kuhisi elämää jo puolenpäivän maissa;  väki oli vähintäänkin värikästä ja fiilis oli kuin vappuna Ullanlinnanmäellä. Karnevaalikulkuevaatteet oli viritelty päälle ja tunnelma odottavan kiihtynyt.

Kreikan suurin karnevaalikulkue on järjestetty Rethymnonissa jo vuodesta 1914 alkaen joka vuosi ja tänäkin vuonna kulkueväkeä oli saapunut tuhansia joka puolelta Kreikkaa. Seisoimme tanakasti juhlakadun varressa jo tuntia ennen kulkueen alkua koska kadunvarsipaikat ovat kortilla myöhemmin ja kreikkalaiset eivät tunnetusti ole niitä kohteliaimpia mitä tulee jonotukseen tai paikkojen pitämiseen.

Ryhmä toisensa perään ohitti meidät, osa ilman kummempaa “kätkettyä” viisautta sanomanaan, mutta oman osansa irvailusta saivat niin Angela Merkel (jonka pillin mukaan Tsipras tanssii), kuin lääkeyhtiö Novartis´kin jonka miljardiluokan lahjuksia juuri tutkitaan.  Suomalainen sisu punnittiin ja parin perkeleen voimin saimme pidettyä paikkamme kadunvarressa, tosin siinä tungoksessa joutui seisomaan hieman kierossa ja korkkiruuvilla koko ajan ja kun turnauskestävyytemme loppui 4,5 tuntia myöhemmin, ei kulkueen häntää edes näkynyt vielä. Olo tuon seisomisen jäljiltä oli  –  fyssarini arviota lainatakseni   – ”takakiree ja kieroonkasvanut”.  Meteli oli korviahuumaava koko päivän ja joka paikassa, joten jätimme kaupungin taaksemme ja päätimme etsiä vähän kauempaa jonkin rauhallisen, hiljaisen ruokapaikan.

Kuva, joka sisältää kohteen henkilö, ulko, henkilöt, seisominen

Kuvaus luotu automaattisesti
Kulkueissa kaikki mukana

Kuva, joka sisältää kohteen ulko, henkilö, tie, urheilu

Kuvaus luotu automaattisesti
Täällähän ne smurfit on
Kuva, joka sisältää kohteen ulko, mies, henkilöt, pitäminen

Kuvaus luotu automaattisesti

Korvien tinnitus loppui noin Apokoronoun tienoilla joten kurvasimme Vamosin kylään, vanhaan kunnon Sterna tou Blomosifiin syömään.  Tulipa maistettua viime syksyn viinisadon tuotoskin  –  ja erinomaiseksi havaittua. Mainio päätös mukavalla päivälle !

Talvisen Kreetan arkielämää tahdittavat rutiinit niin paikallisilla kuin meillä “turisteillakin”. Itse en oikein tiedä mihin kastiin kuulumme, emme ole paikallisia mutta emme myöskään turisteja. Meillä on koti täällä ja lähes puolet vuodesta asumme saarella. Kyläläiset ovat jo antaneet meille statuksen, olette Plataniaslaisia. Ja se lämmittää kyllä kovasti sydäntä. Olemme otettuja tästä. Osa paikallisista, heistäkin jotka ovat “lomalla” turistitöistä, saattaavat olla töissä oliivinkorjuussa suvun oliivitarhoilla tai appelsiini- tai vihannestarhoilla. Tarpeellinen lisä luppokauden tienesteihin.

Alkutalvesta, kohta loppiaiseen päättyvän jouluvapaan jälkeen, alkaa jo uuden sesongin valmistelu, tavernoja, kahviloita, majoitustiloja ja pikkupuoteja siivoillaan hiljakseen ja remontoidaan. Matkatoimistojen varauslistoja tutkitaan, kunnan turistitoimistojen väki spekuloi tulevaa. Turistin toiveita pyritään täyttämään. Mielestäni hyvä esimerkki oli muutama vuosi sitten kun tavernojen sisäänheittäjiä yritettiin saada kuriin. Toki kuri näyttää taas höltyneen, mutta aika mukavalta tuntui kun Hanian kujilla ei joku ollut ihan kirjaimellisesti hihassa roikkumassa. Itselläni menee helposti hermo, ellei kohtelias “ei kiitos, mukavaa päivän jatkoa” -kommentti riitä. Leivästä kysymys, ymmärrän, mutta minun pennoseni eivät ainakaan silloin päädy kyseiseen tavernaan. Monta hyvääkin tavernaa on saattanut jäädä käymättä tämän vuoksi.

Talvella sisäänheittäjiä ei tietenkään ole. Ympärivuoden avoinna olevat tavernat saavat asiakkaansa ihan muista syistä, josta tärkein tietenkin on hyvä ruoka. Turistimenuut vaihtuvat, talvella kysytään “mitä teillä on tänään tarjolla?”. Siitä sitten valitaan.

Osa-aika kreetalaisina auttelemme ystäviämme oliivinpoiminnassa, omat oliivit on korjattu yleensä päivässä, vain 25 puuta, ei siinä kauan mene. Retkeilemme ja etsiskelemme uusia kyliä, uusia kujia, uusia tavernoita, uusia rantoja ja näkemisen arvoisia reittejä. Aikaa on ajella hissukseen, katsella, pysähdellä, nautiskella. Seurataan kevään tuloa merkkejä vihreällä ja vehreällä saarella. Lehtipuut ovat vielä talvilevossa, mutta aina yhtä sykähdyttävää on nähdä ensimmäiset mantelipuut kukassa. Siitä tietää että talven selkä on taittunut.

Talven tulon taas tunnistaa siitä kun nenään tuleen palavan oliivipuun tuoksu. Takat, zombat on sytytetty. Zomba vastaa lähinnä meidän porinmatti-tyylistä kaminaamme. Siitä lämmön saa nopeasti ja huone-ilma kuivaa hyvin. Yleensä noissa kamiinoissa on myös pieni uuni, jossa ruoka valmistuu omia aikojaan. Meidän naapurustossa varsinaiset leivinuunit sijaitsevat ulkosalla. Niillä kun paistetaan leipää ja haudutellaan ruokaa myös kesällä. Leivinuunin lämmittäminen asunnon sisällä kesällä on mahdotonta, lämpöä kun saattaa olla ulkona ilman uuniakin suomalaisen hellelukeman verran.

Kun naapuritalon kohdalle kadun varteen alkaa ilmestyä risuja, klapeja ja vähän isompaakin puuta poltettavaksi, on leivontapäivä lähellä. Yritän olla paikalla. Leivontapäivänä nimittäin saataa “savukorvauksena” saada lämpimäisiä.

Noin suomalaisen mittapuun mukaan rantaelämään sopivia päiviä osuu myös talvelle. Meri on vielä marraskuussa ja joulukuussakin ihan siedettävää, noin kaksikymmentä asteista. Olen viettänyt rantapäivää Elafonisissa joulupäivänä jolloin lämmintä oli +25 ja matalassa laguunissa saman verran. Viileämmät kuulaat talvipäivät ovat oivallisia patikoinnille. Jos sataa, niin kaminaan tuli ja kirja käteen. Kreetan talvea ei voi verrata Kaukoitään tietenkään, ja taitaa Kanarian saarillakin olla tasaisemmat sääolosuhteet, mutta ei eteläinen Välimeri ole ollenkaan huono vaihtoehto.

Talvimatkailu onkin saarella toistuvasti esiin nouseva keskustelunaihe.

Mutta nyt on kesä ja ihan kohta Juhannus, nautitaan siitä !

Tiesitkö, että Kreetalla on 2 kevättä peräkkäin?

Unikkopelto Kalivesin takana jokilaakossa
Kreetan kevään parhaimmistoa ovat unikkopellot

Minulta kysytään useasti: millainen on kevät Kreetalla? Ja aina vastaan yhtä ymmyrkäisesti:  öööö… tuota…! Vastaaminen ei ole helppoa, kun oman laskutapani mukaan vuodessa on kaksi kevättä. Ensimmäinen kevät tulee syys-lokakuussa, kun sateet alkavat, silloin kun me odotamme talvea alkavaksi täällä Suomessa. Kreetan toinen kevät, noin 5 kuukautta myöhemmin, on kiihkeä ja intensiivinen vaihe, jolloin luonto kilpailee kukkaan puhkeamisessa. Kumpi on oikea? Vai kuuluvatko ne yhteen? Vai olisiko puhuttava pitkästä vihreästä talvesta, jonka alku on hidas ja loppu hurmioituneen vauhdikas?

Kumman kevään sinä olet kokenut?

On hieno hetki kun syykuun lopulla tukahduttavan, pitkään jatkuneen kesän jälkeen taivaalla soutavat ensimmäiset pilvet! Ne ovat olleet poissa 4-5 kuukautta, joten usko tai älä, niitä ehtii jo kaivata. Ensin on vain muutama poutapilvi korkealla. Pohjoispuolen merellä horisontissa saattaa näkyä pilvirintama, mutta se pysyy paikallaan eikä ryömi kohti. Kreikan mantereen yllä on jo matalapaineita, mutta vielä menee kuukausi ennen kuin ne uskaltautuvat meren yli Kreetan pohjoisrannikolle.

Syyskuussa on keskimäärin 5 pilvistä päivää, joista sateisia on 2-3. Sipulikasvit heräävät ensimmäisten joukossa. Niille riittää yökaste. Korkeat jättimerisipulit peittävät rinteet. Kivien koloissa kukkivat ensimmäiset syklaamit ja krookukset, katseilta piilossa molemmat.  

Lokakuussa sateiden määrä lisääntyy. Aurinko paistaa jo sen verran viistosti ja lyhyemmästi, että illat ovat viileitä. Sade kastelee maan nopeasti ja muutaman päivän päästä hento vihreä ruoho itää asfaltin reunoilla. Siellä se ruoho ensimmäisenä näkyy. Osa lehtipuista pudottaa lehtensä samaan aikaan kun ruohovartiset kasvit heräävät. Päivä päivältä vihreys leviää ja kasvaa korkeutta, pian se jo peittää rinteet ja kivikot. Mutta sää kylmenee. Kasvu jatkuu mutta hidastuu. Sataa, tuulee, on viileää. Yksittäisten  sadepäivien sijaan tulee matalapaineita, monen päivän ketjuja.

Vuodenvaihteen jälkeen alkaa uusi vaihe

Tammikuu on usein kylmin ja vetisin, mutta helmikuussa talvi nöyrtyy, etelätuulet lämpimine sateineen saapuvat. Luonto karistaa puuduttavan hitaan energian niskastaan, lämmin sade tuo ripeyden, kasvit alkavat innolla työntää nuppujaan. Puut, pensaat, ruusut ja ruohovartiset puhkeavat kukkaan järjettömällä vauhdilla. Osa talvehtineista linnuista lähtee ylittämään pohjoista merta ja tilalle tulee uusia eteläisen meren ylitettyään. Päivät ovat sokaisevan kirkkaita, illat vielä viileitä.

On olemassa sanonta, jonka mukaan kesä, kalokéri (=hyvät säät) alkaa silloin kun viikunassa on täysi lehti ja loppuu, kun se lehtensä pudottaa. Tämä tarkoittaa toukokuun ja lokakuun välistä aikaa.

Mistä nämä ihanuudet löytyy?

On vaikea uskoa, että kesäisin niin kuiva saari voi olla näin villinä kukinta-aikaan! Kreetalla on muuten yli 200 endeemistä, so. ainoastaan tältä saarelta tavattavaa kasvia.

Kun lähdet laaksoihin ja kyliin niin jokaisen mutkan takaa avautuu entistä kauniimpi näkymä. Taustalla lumihuippuiset vuoret, kirkkaansininen taivaan kaari korkealla, valkoiset iirikset etualalla. On sinisiä peltoja, punaisia peltoja, keltaisia peltoja, valkoisia peltoja. Ei tiedä mitä eniten ihailisi, mistä ne kauneimmat kuvat ottaisi. Ja lintujen taukoamaton sound track helisee korvissa koko ajan.

Ylätasangoilla, joista lumi on juuri sulanut, on alppikasveja, tulppaaniniittyjä, sinisiä vuokkoja ja punaisia, isoja leinikkejä keltaisina ja valkoisina ryppäinä, kukkivia pensaita, pioneja… Sinne me talutamme kanssamme kevään kukkamatkoille osallistuvat.  Runsaus on ylitsevuotavaa. Ei uskoisi, että kaikki tämä ihanuus kuihtuu pois toukokuussa.

Lähde kävelemään ulos luontoon, pois kylien keskustoista. Etsiydy rannoille, rantaniityille. Vuokraa pyörä allesi. Pysähdy ja haistele, kuvaa ja kävele, tutki, kumarru ja poimi pieni kimppu. Saatat löytää unikkopellon tai kirjokohokin peittämän rannan. Hanki kasvikirja tai lataa puhelimeesi sovellus, joka auttaa sinua nimeämään löytöjäsi! Ota kuvia, mene lähelle, vielä lähemmäs! (Minä käytän PlantNet-sovellusta).

Vuokraisitko auton ja uskaltautuisit sisämaahan?  Kukkivia niittyjä, keltaisia rinteitä, punaisia gladioluksia oliivipuiden alla. Mikroilmastot vaihtelevat kylästä kylään. Keltainen nuokkukäenkaali on valloittanut oliivilehdot. Valkoinen saunio ja bellis, tuhatkaunokki ovat ottaneet haltuunsa kiviaitojen reunukset ja keltaiset kakkarat joutomaat. Jalkaudu, pysähdy tien varteen, lähde lyhyelle tutkimusmatkalle kävellen. Ei kukaan pahastu siitä, että kuljet hiekkateitä tai että taivuttelet appelsiinipuun kukkivia oksia nenäsi eteen!  Tai että alat tanssia punaisen unikkopellon reunalla! Siitä vaan! Tai lähde kanssamme viikoksi kukkivalle Kreetalle (xx matkan linkki) kun sen taas seuraavan kerran organisoimme! Mutta ei hätää, vaikka kukkamatkaa ei olisikaan, et voi matkoillamme välttää kevään kauneutta, viemme sinut  retkille hienoille paikoille! 

Ellet uskalla auton rattiin, hyppää bussiin. Mieluummin sellaiseen, joka lähtee sisämaahan ja nousee vuorille.  Niissä näkee enemmän kuin turistirannikkoa edes takaisin sahaavissa. Bussien aikataulut löydät https://www.e-ktel.com/en/services/dromologia. Tuo sivu on englanninkielinen ja voit sieltä vaikka printata itsellesi aikataulut. Käy Paleóhorassa, sen retken teet päivässä. Tai ota Haniasta bussi Sujiaan (Sougia) tai Hóra Sfakíoniin (Chora Sfakion). Saat muitakin elämyksiä kuin kukkivia niittyjä!

Villipäärynä täydessä kukassa
Villipäärynä täydessä kukassa Aradenan rotkon reunalla
taustanaan Valkoiset vuoret

Että minnekö sitä sisämaassa menisi? Tästä löydät aika monta kivaa reittiä!

Koronan kurimuksessa

Koronan kurimuksessa ollaan tukevasti. Kreetalla tavernat ovat sulkeutuneet jo puolessavälissä maaliskuuta. Majoitustilat vähän sen jälkeen, ne pysyvät kiinni ainakin hutikuun loppuun. Tällä hetkellä on ulkonaliikkumiskielto joka on voimassa reilun viikon vielä, ainakin. Ja koska ei ole majoitustiloja, loppuivat lennot. Ja Kreikka sulki rajansa kuten kovin muukin maa. Kim jäi kolmen paluuyrityksen jälkeen saarelle jumiin, minä taas en edes ehtinyt saarelle. Merjan lennot samoin peruuntuivat, hän pysyttelee Nokialla. Korona-asumuserossa siis ollaan. Nyt meillä on sitten oma reportterimme saarella, joka myös puunaa ja putsaa ja remontoi House Kastria tulevaa varten. Hän kertoi, että joka keväinen kilkutus, kalkutus, naputus, naulaus, rappaus ja maalaus on käynnissä kylillä, siltä osin kuin vain on mahdollista. Aika usein on, koska tavernan pitäjät useasti asuvat samassa kiinteistössä kuin tavernansa tai kahvilansa. Rautakaupat ovat rajoitetusti auki, vain hotellien ja tavernojen tai vastaavien pitäjille. Eli kovasti siellä uskotaan tulevaan. Sanomattakin on selvää kuinka iso asia saaren taloudelle on jokainen menetetty kuukausi turistikaudesta. Semminkin kun viime talven oliivisadon tuottokin jäi meni monelta saamatta. Saari avautuu kun se on turvallista !

Olemme tyhjentäneet kurssikalenterimme, tässä vaiheessa, toukokuun alkupäiviin saakka. Seuraamme vielä toukokuun loppupuolen tilannetta, hetken.

Osan kursseista olemme pystyneet siirtämään syksyyn, osan vuodella eteenpäin. Siirrettyjen kurssien uudet ajankohdat näkyy tai tulee näkyviin ihan pian kotisivuillemme, joten piipahdahan siellä. Ja mehän kyllä uskomme että syksy voidaan toteuttaa suunnitelmien mukaan. Ja ainakin meillä on nyt aikaa suunnitella ensi vuotta ihan perusteellisesti.

Voikaa hyvin, pysykää terveinä ja nähdään kun sen aika on !

Maalauksen matkassa 3.-10.5.2020

Kuvailmaisun iloa ja värien voimaa Vamosissa (myös Vedamaalausta)

Viikko kokoaa yhteen meidät kuvailmaisun ja taiteen ystävät. Voit tulla mukaan elämäsi ensimmäiselle maalauskurssille tai sitten ties kuinka monennelle. Löydät uutta, syvennät aikaisempaa kokemustasi ja ennen kaikkea – osaat ja onnistut varmasti.  Maalaamisen lisäksi pääsemme retkille ja seikkailemaan Vamosin kotifarmimme lähellä ja vähän kauempanakin oleviin kyliin ja niiden elämään. Nautimme kuuluisasta hyvästä kreetalaisesta ruuasta. Ja annamme sielun levätä saaren lämmössä keväisen kauniissa miljöössä.

Maalauspäivinä pääset tutustumaan ja kokeilemaan erilaisia helppoja tekniikoita ja innostavia tapoja tehdä kuvia. Löydät itsellesi luontaisen ilmaisun tavan ja kädenjäljen. Pidempään maalausta harrastaneena saat uusia tulokulmia ja sisältöjä omaan työskentelyyn. Ohjelmassa on kevyttä teoriaa, innostavia harjoituksia sekä aiheissa mukana ripaus Kreetan mytologiaa. Kurssia ohjaa taiteilija ja kuvailmaisun opettaja Kirsi Ryynänen.

Viikon ohjelma

Tulopäivä sunnuntai 3.5.2020. Saapuminen Hanian kentälle joko Norwegianin tai Finnairin aamulennolla noin klo 10.00. Kuljetus Vamosiin, jossa majoitumme.  Syömme tavernassa yhteisen lounaan, tutustumme toisiimme ja menemme siestalle. Illalla kokoonnumme farmilla, tutustumme työskentelytiloihin ja nautimme yhdessä iltapalaa.

Maanantai 4.5. Aamiainen omaan tahtiin tai tavernassa. Työskentelyä.  Lounas. Työskentelyä. Iltäkävely paikallishistorian valossa vanhankylän kujilla, mahdollisesti uimaretki sekä illallinen naapurikylässä.   

Tiistai 5.5. Aamiainen kuten yllä. Työskentelyä. Kevyt lounas. Työskentelyä. Illalla retki Paimenten luo vuorille ja siellä runsas ateria.

Keskiviikko 6.5. Aamiainen tuttuun tapaan. Työskentelyä. Lounas farmilla. Työskentelyä. Käydään illalla uimassa.

Torstai 7.5. Aamiainen tuttuun tapaan. Työskentelyä. Lounas farmilla. Työskentelyä. Iltaretki Surin naapurikylään, käydään ihmettelemässä sen kivestä kasvavia iäkkäitä ja graafisen kauniita oliivipuita, joita voimme luonnostella, ja sieltä uimaan ja syömään…

Perjantai vapaapäivä 8.5.

Lauantaina 9.5. retkipäivä. Lähdetään heti aamiaisen jälkeen ja suunnataan etelärannikolle. Noustaan Askífun ylängön kautta ylös Kallikratiin ylängölle, jossa käydään yrttikahvilassa, jaloitellaan tasangolla ja laskeudutaan Miriokefálan kautta Argirúpoliin ja syödään lopuksi värikkäässä Arkudenassa ´maailman paras ateria´. Sitten Vamosiin pakkaamaan…

Sunnuntaina 10.5. Aamiainen omaan tahtiin ja lähtö kentälle klo 8

Matkan hinta riippuu majoitusvaihtoehdosta:

   880 €  jaettu 2h huone  
   980 €  oma huone
1 070 €  oma pieni huoneisto
   940 € / hlö, oma pieni huoneisto kahdelle

Hintaan sisältyy
– majoitus valitussa huonetyypissä
– lentokenttäkuljetukset
– viikon ohjelma retkineen
– oppaan ja matkanjohtajan palvelut
– ohjelmassa tummennettuna merkatut ateriat – pruukaavat olla runsaita.. – opetus, 4 kurssipäivää  

Hintoihin eivät sisälly
– lennot, matkavakuutus, aamiainen

Lisämaksusta
50 € / vko, runsas maalaisaamiainen tavernassa

Farmillla majoitumme huoneistoihin, joissa on kaksi kahden vuoteen makuuhuonetta ja ne ovat kahdessa kerroksessa, makuuhuone/kerros ja kussakin oma kylpyhuone. Alakerrassa ovat terassi ja tupakeittiö ja
yläkerrassa parvekkeet. Jos haluaa majoittua omassa pienessä huoneistossa, se sijaitsee n. 700 – 800 metrin päässä alempana kylällä.

Kysythän tarvittaessa tarkennuksia!

HUOM!
Matkalle mahtuu 7 lähtijää ja matka toteutuu, jos lähtijöitä on vähintään 5.
Matkan peruutus- ja muut ehdot määräytyvät Finnairin ja Kreetan maku Oy:n yleisten ehtojen mukaan.

Maalaustarvikkeet ja välineet: Jokainen työskentelee kurssilla omilla väreillä ja välineillä. Suosittelen akryylivärejä, ne ovat helppo- ja monikäyttöiset. Mikäli väri-maailma on sinulle uusi, niin autan mielelläni hankinnoissa. Pienellä varustuksella pääsee hyvin alkuun ja nyt on hyvä varustautua ”matkapakkauksella”.

Siveltimiä erilevyisiä, palettiveitsi, pieni tela, kertakäyttölautasia, akvarellipaperia ja vaikka muutamia valmiiksi päällystettyjä kovapohjia ja muistiinpanovälineet voi olla mukana. Kurssipaikalla on astioita vedelle ja sivellin-huoltoon.

Otathan yhteyttä Kreetan Makuun, jos haluat lisää tietoa kohteesta tai majoittumisesta. Jos taas haluat lisää tietoa kurssin sisällöstä, ota yhteyttä kirsi@piitta.fi