fbpx

Maalauskurssi 2-9.5.2022

Kuvailmaisun iloa ja värien voimaa Vamosissa

Viikon pituinen maalauskurssi kokoaa yhteen meidät kuvailmaisun ja taiteen ystävät. Voit tulla mukaan elämäsi ensimmäiselle maalauskurssille tai sitten ties kuinka monennelle. Löydät uutta, syvennät aikaisempaa kokemustasi ja ennen kaikkea – osaat ja onnistut varmasti. 

Maalaamisen lisäksi pääsemme retkille ja seikkailemaan Vamosin kotifarmimme lähellä ja vähän kauempanakin oleviin kyliin ja niiden elämään. Nautimme kuuluisasta hyvästä kreetalaisesta ruuasta. Ja annamme sielun levätä saaren lämmössä keväisen kauniissa miljöössä.

Maalauskurssilla pääset tutustumaan ja kokeilemaan erilaisia helppoja tekniikoita ja innostavia tapoja tehdä kuvia. Löydät itsellesi luontaisen ilmaisun tavan ja kädenjäljen. Pidempään maalausta harrastaneena saat uusia tulokulmia ja sisältöjä omaan työskentelyyn. Otathan mukaan omat tutut työskentelyvälineet. Ohjelmassa on kevyttä teoriaa, innostavia harjoituksia sekä aiheissa mukana ripaus Kreetan mytologiaa. Kurssia ohjaa taiteilija ja kuvailmaisun opettaja Kirsi Ryynänen.

Maalauskurssin viikko-ohjelma

Tulopäivä maanantai 2.5. 2022

  • Saapuminen Hanian kentälle joko Norwegianin tai Finnairin aamulennolla noin klo 10.00.
  • Kuljetus Vamosiin, jossa majoitumme.  
  • Syömme tavernassa yhteisen lounaan, tutustumme toisiimme ja menemme siestalle.
  • Illalla kokoonnumme farmilla, tutustumme työskentelytiloihin ja alottelemme kurssiamme.
  • Maalauksen lisäksi voimme viikon aikana keittää myös omaa piirustusmustetta sekä veistellä ruokokyniä…
  • Iltapalalle kylille

Tiistai 3.5. 2022

  • Aamiainen omaan tahtiin tai tavernassa
  • Työskentelyä. Lounas. Työskentelyä ja musteenkeittoa.
  • Iltakävely paikallishistorian valossa vanhankylän kujilla, mahdollisesti uimaretki ja ainakin
  • illallinen naapurikylässä

Keskiviikko 4.5.2022

  • Aamiainen kuten yllä.
  • Työskentelyä. Lounastauko. Työskentelyä ja musteen pullotus.
  • Illalla retki paimenten luo vuorille ja siellä runsas ateria

Torstai 5.5.

  • Päivä on myös Pyhän Irenen muistopäivä. Selvitämme onko lähistöllä jossain kansanjuhlaa
  • Aamiainen tuttuun tapaan
  • Työskentelyä ja lounas farmilla. Työskentelyä.
  • Iltaretki lähirannoille. Mahdollisuus ateriointiin.

Perjantai 6.5.

  • Aamiainen tuttuun tapaan.
  • Työskentelyä. Lounastauko. Työskentelyä.
  • Iltaretki Surin naapurikylään ja yhteen sen hienoista oliivitarhoista. Käydään ihmettelemässä iäkkäitä ja graafisen kauniita suoraan kivestä kasvavia oliivipuita, joita voimme luonnostella.
  • sieltä jatkamme uimaan ja syömään.

Lauantai 7.5. vapaapäivä

  • voit lähteä bussilla lähikyliin ja rannoille (Kalives, Almirida, Jorjúpoli, Vrisses) tai kaupunkeihin (Hania ja Rethymnon). Autamme vapaapäivän suunnittelussa! Tai voit viettää sen farmilla oliivipuiden varjossa leväten, työskennellen, kissoja silitellen, kukkoa kuunnellen….Naapurikylissä saattaa illalla olla Johannes Teologin muistojuhlan aattotohinoita, kuten musiikkiesityksiä iltapalveluksen jälkeen. Johannes tunnetaan näillä nurkilla Kreetaa toisellakin nimellä, Ajios Dolmadás eli Pyhä Viininlehtikääryle! Niitä syödään tuolloin, Johannes kun suojelee viinitarhoja!

Sunnuntai 8.5. retkipäivä

  • nyt pensselit kuivumaan lähdemme retkelle heti aamiaisen jälkeen ja suuntaamme etelärannikolle!
  • Nousemme Askífun ylängön kautta Kallikratin ylängölle, jossa käymme yrttikahvilassa, jaloittelemme, voimme pitää luonnostelutauon ja jatkaa sitten vuoristoaterialle!
  • mahdollisuus pikaiseen uimapysäkkiin
  • palaamme Vamosiin pakkaamaan tavaramme

Maanantaina 9.5.

  • Aamiainen omaan tahtiin ja
  • lähtö kentälle klo 8
  • bai bai….laukku täynnä maalauksia, elämyksiä ja mustetta!

Matkapaketin hinta

  • Matkapaketin hinta riippuu valitsemastasi majoitusvaihtoehdosta. Tästä voit tutustua osaan majoitustiloistamme. Huone on osa isompaa huoneistoa. Niissä on tavallisesti kaksi kahden hengen makuuhuonetta eri kerroksissa, kummallakin oma kylppäri. Yhteisinä tiloina tupakeittiö ja terassi(t). Huoneistoihin majoittuu siis 2-4 henkeä.
  • kun jaat huoneen toisen samaan ryhmään kuuluvan henkilön kanssa, maksat 880 € matkapaketista +190 € opetuksesta
  • kun haluat oman huoneen, maksat 980 € matkapaketista +190 € opetuksesta
  • kun haluat asua yksin pienessä huoneistossa, maksat 1 070 €  matkapaketista + 190 € opetuksesta
  • kun jaat pienen huoneiston toisen tuntemasi henkilön kanssa, maksat á 940 €/ hlö + á 190 € opetus.

Hintoihin sisältyy

  • Hintaan sisältyy
  • majoitus valitussa huonetyypissä
  • lentokenttäkuljetukset
  • viikon ohjelma retkineen
  • oppaan ja matkanjohtajan palvelut
  • ohjelmassa tummennettuna merkatut ateriat, ne pruukaavat olla runsaita..
  • opetus, 4 kurssipäivää  

Hintoihin eivät sisälly

  • lennot
  • matkavakuutus
  • aamiaiset,mutta aamiaispaketti on mahdollista ostaa paikan päällä

Kysythän tarvittaessa tarkennuksia!

HUOM!
Maalauskurssille mahtuu 14 lähtijää ja matka toteutuu, jos osanottajia on vähintään 10.
Matkan peruutus- ja muut ehdot määräytyvät lentoyhtiöiden ja Kreetan Maku Oy:n yleisten ehtojen mukaan.

Maalaustarvikkeet ja välineet:

Jokainen työskentelee kurssilla omilla väreillä ja välineillä. Piitta suosittelee akryylivärejä, ne ovat helppo- ja monikäyttöiset. Mikäli värimaailma on sinulle uusi, auttaa Piitta mielellään hankinnoissa. Pienellä varustuksella pääsee hyvin alkuun ja nyt on hyvä varustautua ”matkapakkauksella”.

Siveltimiä erilevyisiä, palettiveitsi, pieni tela, kertakäyttölautasia, akvarellipaperia ja vaikka muutamia valmiiksi päällystettyjä kovapohjia ja muistiinpanovälineet voi olla mukana. Kurssipaikalla on astioita vedelle ja sivellinhuoltoon ja jokunen taustapohja.

Otathan yhteyttä Kreetan Makuun/Merja jos haluat lisää tietoa kohteesta tai majoittumisesta.

Jos taas haluat lisää tietoa kurssin sisällöstä, ota yhteyttä kirsi@piitta.fi

Otathan vielä huomioon seuraavaa

Kiinnostuitko? Ota yhteyttä Piittaan sähköpostitse kirsi@piitta.fi. Ihan pieniäkin asioiat voit kysellä, rohkeesti vaan! Ilmoittautumiset suoraan Piitalle, kiitos!

Varaa lennot mahdollisimman nopeasti, silloin hinnat pruukaavat olla edullisimmillaan. Tulevana keväänä moni muukin hinkuu matkaan….

Koska kevät kolkuttelee jo kohta ovella, on ilmoittautumisaikaa tammikuun loppuun. Sen jälkeenkin voit ilmoittautua, mutta me varmistamme jokaisen ilmoittautumisen ensin Vamosista ennenkuin vahvistamme sen.

Kun ilmoittaudut, Piitta laittaa sinulle laskun omasta osuudestaan. Se toimii varausmaksuna. Kreetan Maku laskuttaa oman osuutensa joko yhdessä tai kahdessa erässä. Tällöin ensimmäinen erä tupsahtaa sähköpostiisi viimeistään maaliskuun alussa ja loppu erääntyy kuukautta ennen matkaa eli huhtikuun alkupuolella.

Ota itsellesi matkaa varten sopivat vakuutukset….

Kirjoittamisen iloa aarteiden saarella – löydä ilo ja vapaudu kirjoittamisen lukoista!

16.-23.05. 2022 Vamosissa

Kaipaatko aurinkoa ja inspiroivaa seuraa? Haluatko kehittyä kirjoittajana ja saada aikaa hyvää tekstiä Kreetalla, oliivipuiden alla? Kiinnostavatko Merjan järjestämät huikeat seikkailut Kreetan saarella?

Tule mukaan kurssillemme toukokuussa, tarkemmin 16.-23.05.2022. Olen kurssin kirjoittajakouluttaja ja lupaan, että kurssilla opit kirjoittamaan tarinaa, saat kannustavaa ohjausta ja opit toimivia NLP-menetelmiä, joiden avulla pääset irti kirjoittamisen lukoista ja  löydät aikaansaamisen avaimet. Vaikka olisitkin jo kerran osallistunut, voit silti tulla uudestaan, sillä harjoitteet ovat joka kerta uudet, samoin retket ja ruokailupaikat.

Kiva ryhmä on tukenasi kirjoittamisessa ja ilonasi retkillä. Uimme meressä, syömme hyvää ruokaa, pääsemme Merjan kanssa paikkoihin, joihin normituristi ei eksy edes vahingossa.

Kreetalta saat matkalaukkuusi kaiken tämän lisäksi minun Hunajaa-kirjan (jossa on tarina myös Kreetalta) sekä Merjan kirjan Pyhä pässi ja muita faabeleita.

Tule mukaan, me takaamme, että et pety!

Viikon ohjelma Vamosissa, matkailutilalla

Kouluttajana toimittaja-kirjailija Terhi Friman. Elämyksiä tarjoilee Merja Tuominen-Gialitaki.

Ensimmäinen päivä, tulopäivä ma 16.5.

  • Kreetan Maku on vastassa Hanian kentällä kello 10 ja 11 saapuvia Finnairin ja Norwegianin lentoja.
  • Matkaamme pikkubussilla Vamosiin
  • Majoittuminen ja tuloateria farmilla/tavernassa. Get together-tilaisuus. 
  • Siesta
  • Kokoontuminen uudelleen illansuussa farmilla, orientoidumme ja saamme jo yötehtävän.
  • Iltakävely kylälle ryhmänä, tarinat ja muut esittelyt. Mahdollisuus illalliseen kylätavernassa.

Toinen päivä, ti 17.5.

  • Aamiainen klo 9.00-9.45 farmilla tai tavernassa (omakustanteinen)
  • Klo 10.00 farmin kokoustilassa: Miten aloitan kirjoittajan päivän hyvin? Harjoitus. Kirjoittamisen lukot ja miten pääsen niistä yli?
  • Noin klo 13.00 lounastauko
  • Kirjoitusharjoitus ja NLP-harjoitus (kirjoittamisen lukot ja esteet)
  • Illan suussa 17.30/18.00 lähdemme uimaan Kalivesiin ja syömme illallisen yhdessä rantatavernassa. Kalivesissa on myös mahdollisuus ostoksiin.

Kolmas päivä keskiviikko 18.5.

  • Aamiainen klo 9.00-9.45 farmilla/itse tehty tms.
  • Kello 10 kokoustilassa: Rajoittavat uskomukset kirjoittamisen esteenä. Kirjoitusharjoitus ja sen purku.
  • Kevyt välipala n. klo 12.30
  • klo 13.30 kävelykirjoittamista. Ajamme lähikylään/rantakylään, jossa harjoitustehtävä ja sen purku, pulahdus mereen Jorjúpoliin pitkällä rannalla ja lopuksi illallinen.

Neljäs päivä ja torstai 19.5.

  • Aamiainen kuten edellä
  • klo 10.00 Mistä iloa ja innostusta, kun kirjoittaminen tökkii? Mistä aikaa kirjoittamiseen?
  • Lähdemme retkelle Spiliin ottamaan asiasta selvää.
  • Myöhäinen pitkä lounas/aikainen päivällinen

Viides päivä, perjantai 20.5.

Vapaapäivä. Aamiainen. Rannat ja lähikylät odottavat tai Hania…Naapurikylässä saattaa olla panijiri eli pyhimysjuhlan aatto=kansanjuhla

Kuudes päivä, 21.05. lauantai

  • Aamiainen
  • Yhteinen juhla Lazy Evening farmilla. Tähän saapuu myös Plataniaksessa oleva toinen ryhmämme/Pilates, 35 €.  Aloitamme jo kello 15.00!

Seitsemäs päivä, 22.05. sunnuntai 

  • Aamiainen
  • Yhteenveto viikosta.
  • klo 10 lähdemme Retimnoon. Siellä kirjoitusharjoitus ja harjoituksen purku.  
  • Aikaa omaan kuljeskeluun ja ostoksiin, jonka jälkeen palaamme autoille ja
  • ajamme Geranin rantaan ja syömme myöhäisen lounaan/aikaisen päivällisen

Kahdeksas päivä, 23.05. maanantai

  • Varhainen aamiainen klo 8-9 
  • klo 9.00 Paluukuljetus kentälle 

Minimi: 10 maksavaa asiakasta + opettaja

Matkapaketin hinta määräytyy majoitusvaihtoehdon mukaan

  • jaettu huone á 810,00 € + Terhin opetus 240 €
  • oma huone á 920,00 € + Terhin opetus 240 €
  • oma pieni huoneisto yhdelle 1010 € + Terhin opetus 240 €
  • oma pieni huoneisto (parisänky) kahdelle á 865 € + 240 €
  • jos mukana avec, joka ei osallistu kirjoittamiseen, niin annamme perushinnasta alennusta 50 €.

Matkapakettiin sisältyy

  • majoittuminen Vamosin vierastaloissa
  • transferit Hanian kenttä-Vamos-Hanian kenttä yllä ilmoitettuina aikoina
  • viikon ohjelma retkineen
  • oppaan ja matkanjohtajan palvelut
  • ohjelmatekstissä tummenettuina näkyvät ateriat. Ne pruukaavat olla runsaita..
  • opetus

Matkapaketti ei sisällä

  • lentoja
  • matkavakuutuksia, joita suosittelemme ottamaan sekä tavara-että henkilövahingoille.
  • aamiaisia. Aamiaispaketin voi varata paikan päällä koko viikoksi.

Ota huomioon

Kiinnostuitko? Ota yhteyttä Terhi Frimaniin, puh. +358 50 582 96 23 tai sähköpostitse terhi.friman@pispala.net. Ihan pieniäkin asioiat voit kysellä, rohkeesti vaan! Ilmoittautumiset suoraan Terhille, kiitos!

Koska kevät kolkuttelee jo kohta ovella, on ilmoittautumisaikaa tammikuun loppuun. Sen jälkeenkin voit ilmoittautua, mutta me varmistamme jokaisen ilmoittautumisen ensin Vamosista ennenkuin vahvistamme sen.

Kun ilmoittaudut, Terhi laittaa sinulle laskun omasta osuudestaan. Se toimii varausmaksuna. Kreetan Maku laskuttaa oman osuutensa joko yhdessä tai kahdessa erässä. Tällöin ensimmäinen erä tupsahtaa sähköpostiisi viimeistään maaliskuun alussa ja loppu erääntyy kuukautta ennen matkaa eli huhtikuun alkupuolella.

Ota itsellesi matkaa varten sopivat vakuutukset….

Kaikkiin kysymyksiin koskien Vamosia kurssipaikkana vastaa Merja.

Yleiset  matkaehdot

Yleistä matkoistamme

Haluatko valmistautua matkaan tutustumalla Kreetaan?

Käy Merjan kirjapuodissa ja ole Pro!

Kaikkiin kysymyksiin koskien Vamosia kurssipaikkana vastaa Merja.


Kurssilaisen kertomaa

Luovan kirjoittamisen kurssi Platanias toukokuussa v. 2019

Osallistuin muutama vuosi sitten Turun kesäyliopiston järjestämälle luovan kirjoittamisen kurssille, jossa kouluttajana oli Lady Luova Kirjoittaminen Taija Tuominen. Hän kertoi, että Hämeen kesäyliopiston kirjoittajakoulu järjestää hänen vetämiä kirjoituskursseja Kreikan saaristossa. Silloin päätin, että sinne minäkin joku vuosi menisin.

Suoritin Turun avoimessa yliopistossa luovan kirjoittamisen perusopintoja, jotka olivat loppusuoralla keväällä v. 2019 ja sen myötä olin monen kirjoittamisen lukon avatumisen kautta löytänyt tien kirjoittamisen monimuotoisuuteen. Nyt oli aika lähteä kokemaan Kreetan syksy ja kirjoittamaan omasta elämästä.

Hanian lentokentällä meitä kurssilaisia oli vastassa Raila tila-autoineen. Olimme hädin tuskin päässeet liikkeelle, kun auton täytti iloinen ja innostunut puheensorina. Mahtavaa, olin mukana samanhenkisten kirjoittavien naisten joukossa, Tällä kertaa mukana ei ollut miehiä. 

   Olimme majoittuneet House Kastrin huoneistoihin ja osa läheisiin pieniin huoneistohotelleihin. Isäntämme Kim toimitti meille tuoreet aamiaisleivät ja tuoremehua sai puristettua mehukkaista appelsiineistä, joita oli huoneistojen oven ulkopuolella. Huoneistojen keittiöt ovat täysin varusteltuja, joten aamupalan tai jonkun muun aterian valmistaminen käy kätevästi. Osa meistä nauttikin lounaan ”kotona” ja osa ruokaili läheisissä pienissä ravintoloissa. 

   Kokoonnuimme House Kastrin kokoustilaan aamuisin ja pienen ”verryttelyn” jälkeen aloimme kirjoittaa Taijan antamista aiheista, vihjeistä, vinkeistä, ajatuksen herättämisistä, jotka saivat kynät ja koneet muodostamaan tekstiä. Kirjoituslajejakin oli useita Taijan antaman tehtävän mukaan. 

   Emme todellakaan kirjoittaneet vain sisällä vaan meitä vietiin eri paikkoihin Kreetan saarella. Kirjoituspaikkoja oli mm. jokiuoma, vuoristokylä, ortodoksisen kirkon pihan puutarha, meren lahti vain muutamia mainitakseni. Näihin paikkoihin meidät kuskasivat Raila ja Taija. Luimme myös kirjoittamamme tekstit toisillemme, se oli ihan vapaaehtoista. Taija poimi teksteistämme helmet, joita ei kirjoittaja eikä kuulijakaan olisi ehkä oivaltanut. 

Iltaisin oli mahdollista mennä yhdessä syömään usein Railan ja/tai Kimin toimiessa emäntänä/isäntänä. He tietävät parhaat ruokapaikat ja osaavat kreikkaa ja paikalliset tavat. Kreetalainen ruoka on maukasta ja siellä on tapana jakaa annokset, eikä kukaan koskaan jäänyt nälkäiseksi. Ruuan ja juoman äärellä jatkoimme juttujamme ja tutustumista toisiimme. Että kurssin aihe ei vain unohtuisi, niin Taija antoi meille myös ilta/yökirjoitustehtävän, jonka sitten luimme seuraavana aamuna.

   Kirjoittaessa, lukiessa ja tekstiä kuunnellessa maailma avartuu ja sitä kautta oppii itsestään ja muista uusia, mielenkiintoisia puolia. Tämä kurssi vahvisti osaltani tätä oivallusta. Niin ja pidän matkustamisesta ja uusia hyviä kokemuksia ei ole koskaan liikaa muistikirjassa, joka pitää olla aina mukana.

   Mitäkö minä sain erityislahjana tältä kurssilta? Elämän tietäni kulkemassa on uusia ihania ihmisiä, joita en (melko) varmasti olisi tavannut ilman tätä kurssia. Kiitos teille armaat kurssikaverit, kiitos Raila ja Kim ja tietenkin Taija, joka on tavallaan tuonut meidät yhteen.

Meitä oli sillä toukokuisella ennen koronaa kurssilla alle kymmenen. Näistä ihmisistä on ainakin kolme julkaissut kirjan ja yksi suorittanut toisen maisterintutkinnon loppuun. Aika hyvin! Minä odotan seuraavaa kurssiseikkailua Kreetalla!

Merja Manell

Ja sitten vielä toinenkin tarina !

Kuulin Kreetan proosakursseista kirjoittamisen opettajani Taija Tuomisen kautta ja päätin lähteä testaamaan, millaista olisi kirjoittaa kokonainen viikko häiriintymättä ja poissa kotoa.

Koska en ole ammattikirjoittaja, kirjoittamiselle omistettu viikko ulkomailla tuntui varsin ylelliseltä ja jännittävältä ajatukselta! Ja tietenkin takuuvarmat kelit ja varhennettu/pidennetty kesäkausi ei olisi hullumpaa sekään!

Ensimmäisenä vuonna olin kevätkurssilla ja päätin heti seuraavana vuonna lähteä uudelleen, jolloin valitsin syyskurssin. Molemmat vaihtoehdot olivat kotimaan kelienkin suhteen varsin hyvä valinta!

Molemmilla kerroilla kurssikokonaisuus oli yhtä mukava! Kirjoittaminen sai pontta myös päivittäisiltä kirjoitusretkiltä. Oli ihanaa rauhoittua luostarin puutarhassa tai meren äärellä annettuihin tehtäviin ja tekstien luenta yhteisissä kokoontumisissa harjoituksen päätteeksi oli aina yhtä innostava kokemus! 

Ryhmä hitsautuu tällaisella viikolla hienosti yhteen ja kurssien loputtua jäimme kaipaamaan toinen toistemme kirjallisia hahmoja, ihmettelemään, mitä heille sitten tapahtuikaan.

Kirjoituskurssit Kreetalla ovat myös ihania ruokamatkoja. Unohtumattomat meze- ja lammasateriat saavat veden kielelle aina kun niitä muistelen. Viime vuoden matka tyssäsi pandemiaan ja nyt jännitetään, päästäänkö tänä vuonna pelipaikoille!

Vahva suositus kirjoittamisesta kiinnostuneelle lähteä Kreetan kursseille, irrottautua arkirutiineista ihanan Taijan kirjoituskuplaan, sekä herkullisen ruuan äärelle. Kreetalla heräävät kaikki aistit eloon!

Magi

Hanialainen nälkä

En olisi koskaan uskonut joutuvani kertomaan, että monella kreetalaisella on todellinen hätä. Aikaisemminkin töitä oli tarjolla vain kesäkuukausiksi, talven yli laahauduttiin miten kuten ja sitten kun koitti kevät, löytyi taas töitä, sai palkkaa ja taas selvisi seuraavaan syksyyn. Jos kertyi riittävästi työpäiviä, sai sairasvakuutuksen ja saattoi saada talvellakin pienen työttömyysavustuksen. Keväällä teki jo tiukkaa.

Mutta kun sitä kesää ei viime vuonna tullutkaan. Tuli sen sijaan työttömyyttä, sairautta ja syrjäytymistä, pahaa oloa. Lock down on jatkunut nyt tasan neljä kuukautta. Millaista on olla äiti ja isä, joilla ei ole tarjota lapsilleen edes ruokaa riittävästi? Ylettyisikö kädenojennus täältä meren ja vuorten yli ja tavoittaisi edes muutaman?

Hanian kaupungin viranomaisten mukaan pelkän kaupungin, ei läänin, alueella on yli tuhat nälkäistä, ihan kirjaimellisesti. Ja määrä kasvaa nyt jo kovaa vauhtia koko ajan.

`Meillä oli ennen 400 avustettavaa, nyt luku on yli viidensadan, TEVA avustaa noin 1200 henkeä, sielläkin 15 % lisäys. TEVAn piiriin kuuluvat kaikki ne, joiden vuositulo jää alle 4500 euron, jäi siis viime verovuotena (!). Saamme joka päivä puheluita tarvitsevilta, todellisia hätäpuheluita. Jos ajattelette kuinka moni matkailualan ihminen on ollut jo kauan työttömänä, tarjoilijat, taiteilijat, hotellityöntekijät, siivoojat, puutarhurit, ymmärrätte, kuinka suuri ongelma on,´ sanoo Eleni Zervudáki, Hanian varakaupunginjohtaja.

TEVA on EU:n oma ruoka-ohjelma kaikkein hädänalaisimmille. Joka kuukausi määrä lisäntyy noin sadalla, hän sanoo.

Ehkä huomasit kymmenkunta päivää sitten näillä Kreetaa koskevilla mesekanavilla käydyn keskustelun Hanian kaupungin nälkäisistä perheistä. Haniassa asuva Johanna Litmo kävi tuolloin Social Groecery/Kunnallista/Sosiaalista päivittäistavarakauppaa ylläpitävän rouva Irini Kanterakin puheilla ja pyysi saada lisää tietoa ja ohjeita lahjoituksiin.

Rouva Kanteraki kertoi, että heidän avustustoimintansa kohdistuu runsaaseen 500 avustettavaan yksikköön pelkästään Hanian kaupungin (dimos) alueella. Näistä perheitä on 380, muut yksin asuvia. Nämä runsaat 500 elävät köyhyysrajan alapuolella; heidän vuositulonsa veroilmoituksen mukaan on alle 4500 €.

Kuukausittain jaettava avustuspaketti yksin asuville on noin 25- 35 euron arvoinen, perheellisille noin 60 euron. Se sisältää pesuaineita, shampoota, vaippoja ja kuivamuonaa, kuten jauhoja, riisiä, papuja, korppuja, säilykemaitoa jne.. Kahvia siihen ei saada mahtumaan, oli rouva Kanteraki kertonut. Näistä avustuksista vastaa siis kunta. Pieni laskutoimitus 380 x 60 + 130 x 35 antaa jo tulokseksi lähes 30 000 euroa! Se on suuri summa muutenkin heikosti voivalle kaupungille.

Pienikin apu, varsinkin säännöllisesti toistuva, saattaa jo tehdä runsaamman maitoannoksen tai kahvipaketin lahjoittamisen mahdolliseksi. Kuten huomaat, tuohon kunnalliseen ostoskoriin ei saada mahtumaan sen paremmin vihanneksia kuin hedelmiäkään saati minkäänlaisia herkkuja.

Monet paikalliset yritykset ja yksityiset avustavat kunnan kauppaa kuukausittain sekä rahalla että elintarvikkeilla. Kaupat antavat pois viimeistä käyttöpäivää/parasta ennen-päivää lähestyviä elintarvikkeita, maahantuojat saattavat lahjoittaa kokonaisia lavallisia esim. säilykemaitoa, pesuaineita, vessapaperia jne.

Nopeasti pilaantuvat vihannekset ja hedelmät löytävät tarvitseville usein seurakuntien tai luostareiden kautta. Niitä on myös jaettu kylien keskusaukiolla tarvitseville. Kahvilat, jotka nyt ovat take-away-paikkoja, antavat usein kupillisen kuumaa sitä pyytävälle tai tuntemilleen kulmakuntansa heikommin pärjääville. Hätä naapurista on kova ja se saa ihmiset toimimaan spontaanisti.

Jokaisessa Kreetan kunnassa toimii kyseinen Kunnallinen Ruokakauppa. Löysin Apokoronasin kunnan sivut, jossa kerrotaan avustettavia olevan noin 150, lisäksi sieltä käsin jaetaan vapaaehtoisvoimin vaateavustuksia ymmärtääkseni myös Haniaan. Tosin nyt jo neljä kuukautta jatkuneen lock downin aikana se ei ole ollut mahdollista.

Monissa supermarketeissa kassojen vieressä on keräilykori, johon on voinut sujauttaa omien ostosten yhteydessä tehdyt lahjoitukseksi aiotut elintarvikkeet.

Jos omatuntosi vaatii toimia niin lahjoitukset todella kelpaavat ja menevät lyhentämättöminä eniten apua tarvitseville.


Voit maksun saajaksi laittaa Social Grocery of the Municipality of Chania,
maksun aiheeksi Donation ( = lahjoitus).
Tili on Kansallispankissa, National Bank of Greece TAI ΕΘΝΙΚΗ ΤΡΑΠΕΖΑ,
BIC/SWIFT ETHNGRAA
IBAN GR 05011 0489 0000 0489 20124 137.

Kohtaan viesti voit kirjoittaa vaikka Finland tai donation from Finland. Laita lahjoitus toistuvaksi niin moneksi kuukaudeksi kuin haluat. Jos kirjoitat viestin ei viitenumeroa tarvita.

Johanna juuri kertoi Facessa, että 10 päivän aikana on jo kertynyt 470 euroa! Hieno saavutus! Pystymme vielä isompaan!

Keväinen linturetki Kreetalle

10-17.4.2022 Platanias, House Kastri

Tule tutustumaan Kreetan hurmaavaan keväiseen luontoon ja sen lintuihin mukavassa pienessä ryhmässä. Paikallisoppaana toimii Kim Andersson ja asiantuntijana lintuopas Jarmo Koistinen (ks. Tringa ry). Aiempi lintujen tuntemus ei ole välttämätön, innostus aiheeseen riittää.

Tämän julkaisun kuvat on ottanut kevään 2019 pilottimatkallemme osallistunut Henrik Sell, kiitos kun saimme käyttää upeita kuviasi.

VIIKON ALUSTAVA OHJELMA

Sunnuntai 10.4.

  • Saapuminen Hanian lentoasemalle noin 10.15. Siirtyminen House Kastriin Plataniaksen yläkylään.
  • Majoittuminen ja irroitteleva päiväkävely appelsiinilehtojen läpi Taverna Drakianaan. Taverna on joen varrella appelsiinilehtojen keskellä, joten kamera ja kiikarit mukaan heti vaan.
  • Päivälepo ja tarvikehankintoja, erityisesti aamiaisia varten. 
  • Iltapala jossakin kylän tavernassa.

Maanantai 11.4.

  • Aamiaisen jälkeen ajamme tunnin matkan Kalivianin kylään Gramvousan niemimaan kainaloon, josta ajamme tai kävelemme  kohti Balos Beachia. Niemi on vilkas pesimäalue, erityisesti välimeren haukalle.
  • Lounaan jälkeen palaamme Plataniakseen pitkin pohjoisrantaa pysähdellen tarpeen mukaan jokisuistoissa. 
  • Iltahuudon jälkeen tietysti ruokailemme ja vietämme iltaa yhdessä.

Tiistai 12.4.

  • Aamusta siirrymme Omaloksen ylängölle (ajoaika n. 1,5 tuntia), jossa samoilemme talven lumien synnyttämällä vesialtaalla ja Samarian rotkon suulla. Alue on tunnettu hanhi- ja partakorppikotkistaan. Paikka on myös muuttolintujen levähdysalue.
  • Lounas ylängön Tavernassa jonka jälkeen ajamme kohti Plataniasta pysähtyen Agia-järvellä, joka on ehkä Kreetan kuuluisin lintujen pesimäalue; sekä pesiviä että muuttolintuja on runsaasti.
  • Illalla taas syödään yhdessä ja pohditaan päivän kokemuksia.

Keskiviikko 13.4.

  • Lähdemme taas melko aikaisin etelärannikolle, Hora Sfakionin kautta Aradenan rotkolle. Kiertelemme rotkon ympäristössä, jossa puoliltapäivin näkyy runsaasti hanhikorppikotkia ja myös muita vuoristoalueiden lintuja. Lounastamme Anopolin kylässä jonka jälkeen siirrymme Agios Ioanniksen ikiaikaiseen kylään, jossa majoitumme viehättäviin majataloihin, agroturismia parhaimmillaan.
  • Teemme iltapäiväkävelyn jyrkänteelle, josta aukeavat huikaisevat näkymät Libyan merelle.
  • Illalla Maria-rouva valmistaa meille aidon sfakialaisen illallisen.

Torstai 14.4.

  • Aamiaisen jälkeen siirrymme etelärannikolle Frangokastellon linnan rantamaisemiin, jonka kosteikko on etelärannikon kuuluisin muuttolintualue. Sitten matkaamme saaren poikki Georgiopolin jokideltalle ja läheiselle Kournaksen luonnonjärvelle.
  • Lounastauko jonka jälkeen kohti kotia Moroniksen luonnonsuojelualueen kautta Soudanlahdella.
  • Illanvietto taas kotimaisemissa Plataniaksessa.

Perjantai 15.4.

  • Ajelemme Rethimnonin kautta Prevelin luostarin maisemiin ja Prevelin rantaan. Lounastauon jälkeen pysähdymme Plakiaksen rannalla ja lähdemme kohti pohjoista Kotsifoun rotkon kautta, jossa joskus voi nähdä jopa partakorppikotkan. 
  • Paluumatkalla illansuussa ruokailemme Rethimnonin liepeillä kuuluisassa Arkudena Garden tavernassa, jonka jälkeen iltapala ei liene enää tarpeellinen.

Lauantai 16.4.

  • Vapaapäivä ilman opasta. Voimme vielä jatkaa lintujen parissa tai tehdä jotain muuta mielenkiintoista ryhmän tahtotilan mukaan, esim tutustuen Hanian kaupunkiin tai alueen sotahistoriaan.
  • Yhteinen lähtöillallinen.

Sunnuntai 17.4.

  • Kotiin. Lähtö House Kastrista lentokentälle noin 08.00

Matkan  kokonaishinta

  • 910€/hlö jos valitset 2hh, saman huoneiston toiseen huoneeseen voi tulla 1-2 muuta henkilöä
  • 1050€/hlö jos valitset 1hh, saman huoneiston toiseen huoneeseen voi tulla 1-2 muuta henkilöä
  • 1110€/hlö oma pieni huoneisto läheisessä pikkuhotellissa
  • 910€/hlö, esim. pariskunta omassa pienessä huoneisto läh. hotelli
  • Varausmaksu 200€ ilmoittautumisen yhteydessä (7pv maksuaika)
  • Loppumaksun eräpäivä on 17.3.2022

Hinta sisältää

  • lentokenttäkuljetukset ja kaikki muut yhteiskuljetukset
  • majoitukset House Kastrissa tai läheisessä pikkuhotellissa valintasi mukaisesti
  • ohjelman mukaiset lounaat, kahvit ja illalliset normaaleilla ruokajuomilla, vesi tai talon viini
  • suomalaisen oppaan palvelukset
  • lintuoppaan opastukset
  • House Kastrin kokoustilan vapaan käytön

Hinta ei sisällä

  • lentoja, jotka jokainen varaa itse (mitä aiemmin, sitä edullisempi hinta), yhteiskuljetus järjestetään sunnuntain aamulennoilta
  • matkavakuutuksia, suosittelemme matkavakuutuksen hankkimista.
  • ruokailuja vapaapäivänä lauantaina eikä aamiaisia
  • Agios Ioanniksen majatalossa 1hh huoneen lisämaksu 20€
  • Hinta ei myöskään sisällä oluita, drinkkejä tai erikoisviinejä, jotka maksetaan paikanpäällä erikseen.

Tervetuloa huhtikuussa kokemaan Kreetan kevät ja sen linnut!

Kim Andersson

puh +358 40 0407572

  kim@kreetanmaku.fi

Kotiin matkalla, jännitystä ja ilonpisaroita

Palasimme viime viikolla Kimin kanssa Suomeen. Paluu meni jännittäväksi. Kreetalla oli voimassa ulkonaliikkumiskielto ja lentoja peruttiin asiakkaiden puutteen vuoksi nopeaan tahtiin.

Juuri kun olimme saaneet oliivit poimittua ja öljyn kotiin, ja paluulennot tilattua, levisi huhu että tulossa on lennonjohtajien lakko. Juuri siksi päiväksi kun meillä oli lento. Pikainen soitto lentoyhtiöön, heillä ei ollut mitään tietoa kyseisestä lakosta. Jatkoimme lähtövalmisteluja, mutta aina kun puhelimeen kilahti jokin viesti, niin vatsassa vihlaisi. Vielä edellisenä päivänäkin liikkui ”varmaa tietoa” lakosta. Kun lentoyhtiöltäkin tuli viesti aikataulumuutoksesta, niin alkoi verenpaine kohota. Tieto aikataulumuutoksesta oli niin kryptinen, etten vieläkään tiedä mitä se oikein koski. Lähtöaikoja oli ainakin kolme eri versiota. Koska lentoa ei selkeästi peruttu, ja pääsimme myös tsekkaamaan itsemme lennoille, niin lähdimme kentälle sen aikaisimman lähtöajan mukaisesti.

Lentokenttien autiutta

Kentällä oli aavemaisen hiljaista, muutamia odottelijoita vain. Palvelutiskit olivat kiinni, infotaulut ammottivat pimeinä. Kuulutuksia tuli tuon tuostakin mutta niistä on todella hankalaa saada selvää kaikuvassa odotusaulassa, onpa kieli sitten kreikkaa tai englantia. Jossain vaiheessa olin erottavinani puhetulvasta sanat ”is cancelled” . Sydän kurkussa katsomaan kännykältä flight radarin tietoja ja sielläkin luki ”cancelled”. Virkailijoita ei näkynyt missään. Kim säntäsi lähimmän paikallisen luokse, liekö ollut siivooja; ”kyllä kone on tulossa ja lähdössä, se on vain hieman myöhässä”. Katsoin puhelintani uudelleen, se olikin seuraavan päivän lento joka oli peruutettu. Taisi olla hermot hiemat pinnassa .  

Pakkaamisen tosiasiat

Seuraava yllätys tuli, kun jätimme matkalaukkujamme. Ilmeisesti käsivaakamme kaipaa kalibrointia, koska meillä molemmilla oli muutama ylikilo. Siis matkatavaroissa. Matkalaukkujamme ei ollut täytetty millään turhalla kuten vaatteilla, vaan siellä oli oliiviöljyä, oliiveja, trahanaa, juustoja, romeikoa, rakia ja muuta tuiki tarpeellista. Kuten kinkku. Ja työpapereita kilotolkulla. Virkailija kysyi olenko maksanut ylikiloista? Ja jatkoi samantien ”sorry, my mistake, it’s ok.” Ei mitään käsitystä mitä tapahtui, mutta ylikiloista ei tarvinnut maksaa. Iloista ! Kone tuli aikanaan ja lähti, me mukana, melkein tunnin alkuperäisestä aikataulusta myöhässä. Tämä oli se keskimmäinen aika joka meille oli ilmoitettu. Ensimmäinen jännityksen paikka oli ohitettu, päästään siis ainakin Ateenaan.

Ateenassa meillä oli vaihto, vaihtoaikaa ensimmäisen aikataulun mukaan yli 3 tuntia, joka siis kutistui tunnilla tuon aikataulumuutoksen vuoksi. Toinen tunti kului jonottaessa jättämään matkatavaroita seuraaville lennoille. Ensimmäisen lennon (Olympic) ja kahden seuraavan lennon lentoyhtiö (KLM) eivät ole samassa poolissa, joten jouduimme tsekkaamaan matkatavarat Ateenassa uudelleen koneeseen. Ja jännittämään lisäkilojen kohtaloa. Ei sanaakaan lisäkiloista. Iloinen asiakaspalvelija tivasi sen sijaan koronatestin tulosta, joka kuulemma tarvitaan Suomeen menijöiltä.  Kerroimme olevamme suomen kansalaisia, niin ongelmaa siis.

Suunnittelemamme lounastauko Ateenan kentällä kutistui puoleksi tunniksi. Eipä silti, ei siellä ollut auki kuin yksi kahvila josta sai sämpylöitä. Portilla, koneeseen noustessamme, iloinen virkailija totesi ”hello again” ja Kimin kohdalla vielä lisäsi nimenkin. Mainio kasvomuisti. Kone Haniasta Ateenaan oli täynnä, samoin Amsterdamiin menevä. Tarjolla oli totutusti pussiruokailua koneessa; paperipussissa pikkuruinen sämpylä jonka sisältö jäi meille epäselväksi. Kuten edessämme istuvallekin ilmeisesti. Hänen kysymykseensä onko sämpylässä mahdollisesti kanaa, herra pursesi totesi ”ei ei, se on hyvin nuorta kanaa, eli siis kananmunaa”. Tällaiset letkautukset on mukavaa piristystä muuten ihan tappavan tylsässä lentomatkailussa.

Kuka muu tykkää vaan katsella ihmisvilinää?

On suuri sun rantas autius …

Olen ennen ollut innokas matkustaja, minusta on aina ollut mukavaa istua lentokentillä ja katsella ihmisiä, arvuutella heidän taustojaan, ammattejaan, onko lomalla vai työmatkalla, ekakertalainen, muka rutinoitunut, lentopelkoinen… ihan loputtomasti seurattavaa. Mutta nyt kentällä ei ole ketään, tai ainakin melkein ei ketään. Niin Hanian kuin Ateenankin kentät olivat aavemaisen hiljaisia. Amsterdamin kenttä oli vilkkaampi. Siellä ei ollut aikaa katsella yhtään mitään. Vaihtoaika oli 40 minuuttia, ja kaikki jotka tietävät sen kentän, tietävät että kilometrejä kertyy, jos lento tulee terminaalin eri siipeen, kuin mistä seuraava lähtee. Toki jo koneessa kippari kuulutti, että olemme ihan ajoissa perillä ja jatkolennoille kyllä ehtii ellei itse viivyttele matkalla. Ehdittiin.

Pikavauhtinen kävely ei välttämättä edes ole huono asia kahden lennon välissä, mutta hitaasti liikkuville ja shoppailua rakastaville en tätä vaihtoa suosittele. Kävelimme käytännössä suoraan koneesta koneeseen. Eipä ehtinyt olla yli vartin lähikontakteja silläkään kentällä. Hyvä niin. Amsterdamista lensimme pienemmällä Embraer-suihkukoneella Helsinkiin. Sellaisella missä on vain kaksi vierekkäin ja käytävän toisella puolella toiset kaksi. Vaikka vielä oli yksi jännityksen paikka jäljellä (ehtivätkö myös matkatavarat tähän koneeseen) niin tällä lennolla jo uskalsimme tilata punaviinit. Ihan sen kunniaksi että alkoi näyttää enemmän kuin todennäköiseltä, että pääsemme kotiin kaikkien epävarmuustekijöiden jälkeenkin. Lentoemo ilahtui viinitilauksestamme, “ihanaa, mitä te juhlistatte?” – no, vaikka kotiin pääsyä. Harvoinpa on emoilla aikaa jäädä jutustelemaan asiakkaiden kanssa. Aikaa tai edes kiinnostusta. Mukavaa. Lisää ilonpilkahduksia. 

Helsinki-Vantaa

Helsinki Vantaalle saavuimme aikataulun mukaisesti. Tämän pandemia tilanteen vuoksi jonottelimme hyvän tovin passintarkastuksessa. Toisaalta saman verran olisimme odotelleet matkatavararoitammekin. Iloinen yllätys taas, myös matkatavaramme olivat ehtineet mukaan. Kaikki tuntui vieläpä pysyneen ehjänä, ei mitään tuoksuvaa rakivanaa matkatavarahihnalla tai muuta ihmeellistä . Vielä yksi kohta jännitystä. Päätimme mennä vielä HUS:n ilmaiseen ja vapaaehtoiseen covid-testiin, se näytti olevan auki vielä keskiyölläkin. Riskit että meillä olisi covid, ovat pienet. Kreetalla tilanne on paremmalla tolalla kuin Suomessa. Koska siellä oli ulkonaliikkumiskielto viimeiset kolme viikkoa, lisäksi vielä maskipakko ulkonaliikkuessakin, niin eipä juuri riskipaikkoja syntynyt. Myös kotimatkan aikana ovelta ovelle oli maskipakko. Luottavaisin mielin tuloksia odotelleltiin.

Lentomatkailu on tänä vuonna aiheuttanut paljon keskustelua. Miksi sitten piti matkustaa Suomeen. Kuten aiemmin mainitsin, vahvat perhesyyt tulla (määräämättömäksi) hetkeksi Suomeen. Ja joulupukki, jos se vaikka ei osaakaan tulla Kreetalle.

Ja miksi sinne Kreetalle sitten ylipäänsä piti mennä tänä syksynä? Syksyllä meillä, Kreetan Maun väellä, oli erinomainen tilaisuus leikkiä itsekin turistia ja tutkia saarta uudet kujeet mielessä. Ihanat asiakkaamme kun eivät meitä päässeet häiritsemään lainkaan tänä vuonna. Teimme myös kartoitusta mahdollista talvimatkailua ajatellen. Löysimme uusia kyliä, kujia, rotkoja, paimenpolkuja, kirkkoja, luostareita, tavernoita, pikkupuoteja, maisemia ja tunnelmia joista haluamme teidänkin pääsevän nauttimaan. Koitukoon tämä siis iloksenne tulevaisuudessa. Olemme myös ehtineet vetää henkeä. Pandemian vaikutus ensi vuoteen on vielä epäselvää, mutta toivomme todella että saisimme ensi vuoden vietyä läpi tämänhetkisten suunnitelmien mukaan. Niin paljon on kaikkea kivaa odottamassa.

Toisten kokemukset – pureksittua ruokaa

Yleensäkin matkailusta on puhuttu paljon tämän pandemian aikana. Onko se ylipäänsä tarpeellista? Ehkä olen matkatoimistoyrittäjänä puolueellinen vastaamaan, mutta vanha sanonta ”matkailu avartaa” pitää kyllä edelleen paikkansa ihan sataprosenttisesti. Niin hienoa dokumenttia tai niin upeaa ja täydellistä matkakirjaa ei ole tehty etteikö se olisi aina jonkun muun kokemus. Parhaimmillaankin se on ”pureksittua ruokaa”. Omaan elämääni, jopa maailmankatsomukseeni, ovat aivan mielettömästi vaikuttaneet aikuistuvan poikani opiskelujen ”siivellä” tehdyt matkat Afrikkaan. Ne jos jotkin ovat avanneet silmiäni ja laajentaneet näkökulmaa maailman menoon enemmän kuin mitkään matkakirjat tai ulkoapäin tulleet tarinat. 

Jos tällä hetkellä tyydymmekin television tuottamiin matkaohjelmiin, kirjoihin ja vanhoihin valokuviin, niin jonain päivänä on aika taas omille elämyksille.

Ja tottahan on myös se, että sekä tämä Kreetan Maku että talomme House Kastri Plataniaksessa ovat hieman kuin lapsia, kun ne kerran on tullut hommattua, niin pitäähän niistä pitää huolta. Jos se vaatii matkustamista, niin sitten matkustetaan. Vastuullisesti.

Ei silti että meillä olisi ollut mitään hätää kotona Kreetalla, se tunne vain kun olet päättänyt palata kotiin Suomeen. Syyt olivat vahvasti perheeseen liittyvät … ja mehän olemme matkalla kotiin, lennämmepä kumpaan suuntaan tahansa.

Niin, ja ne covid-testit; ne olivat negatiivisia, kuten myös toinen muutamaa vuorokautta myöhemmin otettu testi.

Valoa tunnelin päässä

MYSTINEN SFAKIA

Kuten useimmilla turisteilla, ei minullakaan 20 vuotta sitten ollut mitään käsitystä Kreetan vuoristoon ja etelärannikolle sijoittuvasta Sfakia -nimisestä alueesta Hanian läänissä.  Ajellessamme etelärannikolle päin muistan kiinnittäneeni huomiota Askifoun ylängöllä erilailla pukeutuneisiin miehiin; mustat vaatteet, kiiltävät nahkasaappaat, puukko vyöllä ja virkattu musta päähine (sariki) josta omituiset pienet pampulat roikkuivat pitkin otsaa ja poskia.

Rikkiammutut liikennemerkit kuulemma symboloivat paikallisten vastenmielisyyttä esivaltaa kohtaan, häissä oli pakko ammuskella juovuspäissään holtittomasti ympäriinsä ja vendetta kuulemma oli vielä melko yleistä, tosin turisteille sellaisesta ei puhuttu.

Totta ja tarinaa

Mieltäni kiihotti myös eräs keino. Jos kreetalaistyttö tuntee ahdistuvansa kreetalaispojan lähentelystä baarissa, hän tekee tiettäväksi että poikaystävä – sfakialainen muuten – tulee häntä kohta hakemaan kotiin. Ongelma ratkaistu, ahdistelija vaihtaa baaria.

Tänä syksynä sain käsiini mielenkiintoisen kirjan , ’SFAKIA – A History of the Region in its Cretan Context’ (Dalidakis-Trudgill).  Siitä se alkoi, selvitystyö mistä on kysymys. Sfakialaiset ovat aina eläneet melko eristäytyneenä. He ovat paimentaneet lampaita ja vuohia villeillä vuorilla ja  käyneet kauppaa rakentamillaan laivoilla etelärannikon satamista, jotka useimmin olivat tiettömien taipaleiden takana. Saaren valloittajat, venetsialaiset ja turkkilaiset, eivät halunneet sitoa resursseja tälle syrjäseudulle ja päättivät pitää alueen rauhallisena lahjomalla alueen mahtisukuja avokätisesti.

Venetsialaisten yli 400 vuoden hallintokaudella 1204-1669 Kreetalla syntyi kuitenkin 27 kapinaa, useimpien takana olivat sfakialaiset. Yleisimmät syyt liittyivät epäoikeudenmukaiseen verotukseen tai kunnianloukkauksiin. Kapinat kukistettiin aina verisesti murhaamalla suuri osa väestöä ja tuhoamalla kylät. Kallikratis taitaa olla ranking-listan ykkösenä, se on tuhottu 4 kertaa eli ’nelinkertainen marttyyrikylä’.

Chryssamaloussa

Chryssamaloussan (Kultainen hiussuortuva) kapina vuonna 1319 alkoi, kun Chora Sfakionin venetsialaisen varuskunnan komentaja iski silmänsä kauniiseen Chryssamaloussa- neitoon. Yrittäessään suudella tätä keskellä katua, komentaja Capoletto sai tietysti korvilleen. Komentaja leikkasi kuitenkin puukollaan suortuvan tytön kauniista hiuksista. Moista häväistystä ei voitu katsoa läpi sormien, joten isä – Skordilisin mahtisukua – ja tytön sulhanen tappoivat komentajan ja kyläläiset tuhosivat koko varuskunnan yksin tein. Venetsialaisten lähetettyä apuvoimia, koko Sfakia asettui perheen taakse. Selkkaus saatiin loppumaan vasta kuukausien kuluttua, jopa bysantin silloista hallitsijaa tarvittiin kiistaan välittäjäksi.

Chryssamaloussan hauta on muuten Ossia Marian kappelin vieressä Samarian rotkossa.

Kandaleon

Toinen kummallinen kapina oli Kandaleonin kansannousu, joka alkoi Koustojerakossa vuonna 1570. Kandaleonin poika Petros ja venetsialaisen ylimyksen Francesco da Molinan tytär Sophia halusivat mennä naimisiin. Kandaleon oli kapinallisjohtaja jonka kautta da Molina uskoi pääsevänsä käsiksi koko kapinallisporukkaan suostumalla häihin. Juhlat olivat tottakai melkoiset ja viiniä kului runsaasti, väitetään että viiniin oli sekoitettu ooppiumia jotta vieraat varmasti sammuisivat. Yöllä venetsialaiset piirittivät alueen ja vangitsivat pölämystyneen juhlaväen.

Kandaleon ja sulhanen yhdessä 30 päävieraan kanssa hirtettiin heti ja sadat muut vieraat myöhemmin Haniassa, Rethymnonissa ja Mesklassa. Koko Sfakia nousi vastarintaan ja kapina loppui vasta vuoden kuluttua venetsialaisten murskattua sen armottomasti. Tähän tapahtumaan viittaa myös sanonta “kreetalaiset häät”. Häiden pitopaikasta on muutamakin kylä ottanut kunnian, mm. Lappan kylä Argiropolin yläpuolisilla rinteillä.

Daskalogiannis

Sfakian ja koko Kreetan suuri sankari on Daskalogiannis, nimen olette ehkä huomanneet Hanian lentokentän nimessäkin. Daskalogiannis, oikealta nimeltään Yiannis Vlachos, oli menestyvä laivanvarustaja sekä liikemies. Kutsumanimensä ’opettaja’ (daskalos) hän sai, koska hän neuvoi kansalaisia tekniikassa, maanviljelyssä, taloudenhoidossa ym taidoissa. Matkoillaan Mustalle Merelle hän tutustui Katariina Suuren neuvonantajaan kreivi Orloviin, joka yllytti Daskalogianniksen järjestämään kansannousun turkkilaisia vastaan samanaikaisesti, kun venäläiset joukot hyökkäävät valloittamaan Konstantinopolin. Sfakialaiset aloittivat kapinan, mutta venäläisten laivasto ei koskaan saapunut Konstantinopoliin. 

Veristen  taistelujen jälkeen turkkilaiset, vangittuaan Yianniksen vaimon ja lapsia, ehdottivat aselepoa ja lupasivat armahduksen kapinallisille. Kansaansa ja perhettään suojellakseen Daskalogiannis päätti antautua. Armahduslupaus unohdettiin kuitenkin ja Daskalogiannis surmattiin nylkemällä elävältä. Muistomerkki Anopolin kylän aukiolla muistuttaa vuoden 1770 tapahtumista ja Daskalogianniksen kohtalosta.

Daskalogianniksen patsas Anopolissa, kuva internetistä

Sitten saksalaiset

Vastaavia kansannousuja on kymmeniä. Myös  saksalaiset saivat vuosina 1941-1945 maistaa sfakialaisten ’Vapaus tai Kuolema’ -periaatetta. Nikos Kazantsakis on kirjoittanut samannimisen kirjan aiheesta. Sfakialaisen suvun päämiehen ensisijainen velvollisuus on puolustaa perheensä sekä Sfakian kunniaa ja vapautta. Kuolemankin uhalla on aina käyty valloittajien kimppuun, sehän koituu suvun kunniaksi ennen pitkää.

Tämä herra oli oikeasti tosi ystävällinen, ehkei edes sfakialainen, mutta niin kuvauksellinen.

Sfakia tänään?

Miten tämän erikoisen ’heimon’ historia ja erityisominaisuudet sitten nykyään näyttäytyvät?

Pohjoisrannikon ranta-alueen ihmiset, siis paikalliset, pitävät sfakialaisia hillybilleinä, joiden olisi jo aika siirtyä nykyaikaan. He ovat kuulemma pelottavia ja epäluotettavia, aina pitää varoa sanojaan tai muuten puukko otetaan livakasti esille. Myös vendettaa paheksutaan. Jotkut kylät, esim Asi Gonia ja Anogia, eivät edes halua kehittää turismia, sehän toisi paikalle muukalaisia. Omien kokemuksieni mukaan sfakialaiset ovat toki ystävällisiä mutta vähän totisia ja pidättyväisiä. Muutamat ystäväni ovat kyllä kokeneet hyvinkin kylmäkiskoista kohtelua syrjäkylillä.

Taannoin kun Chora Sfakionin jalkapallojoukkue pelasi Kandanoksen joukkuetta (siis muukalaisia) vastaan, ottelu päättyi vieraitten selkeään voittoon. Joukkue ei kuitenkaan päässyt kotimatkalle koska tiet oli tukittu. Ilmeni että isännät olivat ottaneet tuomarin puhutteluun. Koska tuomiot ja samalla lopputulos olivat epäreiluja, ottelua vaadittiin uusittavaksi. Ja kotiin vierasjoukkue päästettäisiin vasta kun uusintaottelu on pelattu. Näin oli pakko tehdä ja kotijoukkue tietysti voitti uusinnan. Sfakialainen oikeus voitti.

Paikallinen ystävämme on syntyjään Asi Goniasta muttei kovinkaan usein käy siellä. Häntä pidetään luopiona, joka on hylännyt kotikontunsa tienatakseen elantonsa turistirannikolla. Vanhojen kavereitten kanssa iltaa istuessa häntä häiritsee se tiukka tuijotus silmiin ja ahdistava hiljaisuus, kun jokin kommentti on ollut liian uskalias. Siellä kotikylällä porukka ei maailman menosta tiedä mitään, ainoa mistä voi puhua on lampaat ja aseet. Kalasnikov on kuulemma kovin suosittu merkki.

Kävelimme kerran ryhmän kanssa Imbroksen rotkon, jonka päätteeksi voi kioskista ostaa juomaa ja välipaloja. Innokas nuorimies tarjosi kyytiä avolavalla takaisin Imbrosin kylälle hintaan 10 per nenä. Kiitin tarjouksesta ja selitin, että meillä on lounastapaaminen parin kilometrin päässä, Komitadesin kylässä. Syötyämme paikallinen tarjosi kyytiä 15 eurolla. Olin jo hyväksymässä tarjouksen, kun eräs patikoijista halusi neuvotella hinnasta perustellen sitä aiemmin saamallamme halvemmalla hinnalla. ’No sitten te varmaan kävelette sinne takaisin ja otatte sen halvemman kyydin’ oli tiukka kommentti. Ei mitään neuvoteltavaa. Emme viitsineet kävellä!

Kun itsetunto on kohdallaan

Simon Reeven Kreikan BBC-matkadokumentissa yksi osa on omistettu Kreetalle. Hän ajelee Anogiaan, jossa paikallinen ampumaseura ammuskeluharjoitusten jälkeen kutsuu Simonin vuorille viettämään iltaa. Lammasta grillataan ja rakia siemaillaan. Ampumaseuran puheenjohtaja, kylän pappi,  kehuu harrastustaan välttämättömäksi. Aina on oltava valmius puolustaa itseään ja perhettään. “Merkelin ja ’sen rullatuolimiehen’ (Schäuble) aikomuksena on vain saattaa loppuun se työ joka Hitleriltä jäi kesken.” Eli valmiina ollaan, äijä vahvisti ja ampui mojovan sarjan taivaalle.  Hmm, Simon Reevekin oli hetken ihan hiljaa.

Eli myyttinen ja mystinen alue kaiken kaikkiaan. Vanhemmat ihmiset täällä ovat usein todenneet että oikea Kreeta on vuorilla. Sieltä löydät aidon elämän ja ihmiset, rannikko on vain kulissi turisteja varten. Totta tosiaan, onhan ruoka siellä erinomaista ja patikointimahdollisuudet ylivertaisia. Kylät ovat melkein tyhjillään ja vähän ränsistyneitä mutta aitoja sekä rakenteeltaan että kuutioarkkitehtuuriltaan. Maisemat joka suuntaan ovat henkeäsalpaavia. Silti Sfakia on jotenkin karu !

Ystäväni, joka tuntee Kreetan 40 vuoden ajalta, totesi että tutustuttuaan Sfakiaan hän vasta löysi sen aidon Kreetan.  Mutta eikö silti voisi olla vähän sosiaalisempi ja joskus vaikka vilauttaa aurinkoisen hymyn turistin iloksi?  …okei, ei sitten.

Karun kaunista, Anopolin kirkon pihalla kasvaa tämä kaunotar, muualta tuotu.

Pikkupossuja raitavuorilla

Kreetalla odotan lokakuuta ja sen tyyniä, rauhallisia päiviä, jolloin kuumuus on taittunut lempeäksi lämmöksi. Viime vuonna sellaisena päivänä lähdin syysretkelle Rethimnon toiselle puolen. Kaupunkia ohittava tie kulkee korkealla. Meren pinta oli vaaleansininen ja liikkumaton aina horisonttiin saakka. Se houkutteli kellumaan. Rannalla oli muutama muu syysuimari. Tyyntä vedenpintaa ei voi rikkoa hätäilemällä ja äänekkäästi, sellaiseen mereen on mentävä rauhallisesti, sitä häiritsemättä. Meditoiden Mediterrassa.

Päiväretkeni jatkui itään. Pyrin Balissa olevaan luostariin, mutta se oli jo sulkenut ovensa. Jatkoin matkaa Iraklioon päin. Hieman ennen Sissesin kylää tie kulkee syvällä laaksossa ja nousee vastapäisillä rinteillä korkealle ylös Talosvuorille. Vatsanpohjasta kouraisi kun päätin ryhtyä tutkimusmatkailijaksi ja ottaa haltuuni kyseisen tien mutkat. Säikähdys oli ihan turha, tie oli hyvässä kunnossa, leveää asfalttia koko matkan.

Vosáakuun vievää tietä reunustavat raidalliset vuoret

Taloksen raitavuoret

Tálosvuorilla muinoin asuneesta Talos-nimisestä titaanista kerrotaan, että hän vartioi saarta ja juoksi kaksi kertaa päivässä sen ympäri. Hän oli myös mytologian ajan teknologinen ihme, robotti, joka oli rakennettu kiiltävästä metallista, ja joka siis juoksi ja käveli ja puhui. Robotit eivät kuole, saattavat vain muuttua käyttökelvottomiksi. Niin varmaan kävi Táloksellekin, hänestä kun ei ole mitään viime aikoina kuulunut.

Mutta jotain erityistä näissä vuorissa on. Aiemmin väitettiin, että vuorissa on niin paljon rautaa, että se sotkee magneetit. Jospa Tálos itse on unohtunut vuorten sisään? Sissesin nurkilta geologit ovat hämmentyneinä löytäneet kiviä, joissa on 300 miljoonaa vuotta sitten eläneitä fossiileja. Niiden päällä on paksu kerros vaaleaa Sissesin marmoria.

Noustessani rantavuoria ylös runsaaseen 500 metriin seurasin toisella silmällä kallionkylkeä, johon tie oli viilletty. Kyläläiset kertoivat, että tietä kallioon louhittaessa satuttiin katkomaan vesisuoni. Ei siis vesijohtoa vaan suoni. Ei sen olemassaolosta kukaan tiennyt. Niinpä runsaiden sateiden jälkeen tien varren kallioseinämästä pursuaa vettä pieninä putouksina.

Sissesin valkoista marmoria

Ylempänä leikkauspinnoissa näkyi selviä valkoisia poikkiraitoja, marmoria sekin. Tie nousi solaan, joka lienee noin 600 metrin korkeudessa. Raitoja, nyt pystysuoria, näyti myös olevan Aloídesin kylän takaisella vuorella. Itse kylä sijaitsi pienessä vuorten väliin jäävässä taskussa. Tai ensin se näytti taskulta, kun sinne laskeutui, mutta kun ajoi kylän ohi, huomasikin olevansa ylängöllä, joka oli kuin kämmen. Siitä sojotti monta sormea eri suuntiin ja Aloídes oli yksi sormenpäistä.

Kohden Drosían kylää

Seutu oli hedelmällistä, viini- ja oliivitarhoja, syvän oranssinpunaista rautapitoista maata, reikäisiä oliivipuita. Joku on joskus laskenut, että vuosisadassa oliivipuuhun syntyy neljä reikää. Silloin näillä on paljon ikää.

Tie laskeutui puronvartta loivaa alamäkeä ja johti Drosián kylään. Ennen sen nimi oli Jeni Kavé, vanha kahvila turkin kielellä. Nyt kylän raitilla leikitään sanoilla, Uusi kahvilakin on avattu. Drosiá tarkoittaa viileätä, varjoisaa, vilpoisaa, virkistävää. Sanassa on jotain herkkää, se tarkoittaa myös kasteista luontoa enkä löydä sille täsmällistä käännöstä.

Vilpoisuudesta huolehtii puro, joka saa alkunsa ilmeisesti jo jostain Aloídesin pelloilta. Kylän raitti on pitkä ja siinä on vieri vieressä tavernoita. Yksi toisensa perään. Osa on suljettu jo, sesonki on lopuillaan, jotkut ovat olleet suljettuina jo monta vuotta. Mutta moni on auki. Valitsin yhden. Kun astuin sisään, kuuluu jostain nurkasta miehen kaikuva huuto: Vageljó! Huomio! Ja niin Vageljó (lempinimi sanasta Evangelía) kävelee minua kohti.

Pikkupossua

-Yksinkö olet? Istu tuohon, ja hän ohjaa minut kaiteen viereen katettuun pieneen pöytään.
– Näin paljon tavernoita? Mitä te oikein tarjoatte?
Gurunópula! pikkupossua, vain sitä! Sitä tänne tullaan syömään. Me kasvatetaan niitä täällä kylässä. Tuonko annoksen, tuolla suvlassa sitä pyörii?
– No, mikä ettei. Mitä sen kanssa, kun perunoita en halua? Salaattia?
– Tuon sinulle horta-salaattia, siinä on tuoreita villivihanneksien lehtiä, siinä on paljon kaikkea muutakin, granaattiomenan siemeniä, porkkanaa, balsamicoa…

Drosián kylän pikkupossua…

Kun sain juoman pöytään, kysyin lisää:

-Miksi näin paljon katettuja pöytiä? Nyt on sesongin loppu, keskiviikko ja iltapäivä…? Mistä tänne näin paljon väkeä tulee, ryhmääkö odotatte?
Vageljó lupaa, että kohta saan ihmetellä. Ja samassa kuulin ääniä. Kalkattava korkeaääninen lauma iäkkäitä kreetalaisia eläkeläisiä pelmahti tavernaan, ainakin 50. Suljin korvani. En halunnut kuulua joukkoon. Eläkeläiset olivat päiväretkellä hekin. Vosákun luostarista (Βωσακου) tulivat. Iraklioniin palaisivat.

-Tänään on vaan yksi bussillinen, lohdutti Vageljó.

Keskityin pikkupossuun. Siinä oli rapea paperinohut kuori. Se oli sopivasti revennyt ja paljasti alta parin sentin ihrakerroksen. Kuten ennen possuissa oli. Sen alla oli lihaa, mureaa kuin mikä. Aiai. Tämä on niitä kerran vuodessa-herkkuja.

Laskostetut vuoret

Lähdin toista tietä paluumatkalle, nyt kohden Retimnoa. Alempana näin viitan Vosákun luostariin, jonka olemassaolosta olin ollut tietoinen vasta lyhyen aikaa. Olin halunnut käydä siellä ja muistan, että sielläkin piiloteltiin liittoutuneita toisen maailmansodan aikana. Rantahan ei siitä ole kovin kaukana, ainakaan linnuntietä.

Löysin helposti Vosákuun johtavan risteyksen ja päättelin, että jos siellä bussit käyvät, täytyy tien olla hyvä. Se oli päällystetty, nousi loivin kaartein ylös. Bongasin kallioleikkauksessa komeita vekattuja kiviä, siksak-kuvioista pintaa, ruskeaa ja valkoista. Marmoria sekin, ja siinä pieniä kristalleja, totesin, kun jalkauduin. Hetkeä myöhemmin näkyi pieni marmorilouhos. Kaunista kiveä.

Vosákun laskotetut kivet

Luostarin rauhaa

Tie nousi taas solaan, josta se laskeutui alas pienelle punaiselle tasangolle. Vuohia ja lampaita oli kaikkialla. Itse luostari oli vuoren kyljessä pienen laakson perällä. Rytmikkäästi sommiteltu. Kävelin portilta ylös ja ihailin paikan harmoniaa. Vanhoja kivipintoja. Komea portti. Suurissa ruukuissa hyvin hoidettuja kukkia.

Aikakirjojen mukaan ensimmäinen kirkko olisi rakennettu jo 1198. Se olisi ollut alempana merelle kallistuvalla, turvattomalla rinteellä sijainneen isomman luostarin suojaisempi kirkko, Pyhälle Ristille pyhitetty. Kirkon ympärille rakentui 1600-luvulla pääluostari ja vanha raunioitui.

Tuohon aikaan näille Psiloritisin reunavuorille pystytettiin monta muutakin luostaria noin samalle korkeudelle, mm. Krusónas, Savathianós, Jerusalem, Eleúsa, Gorgoleimonas, Ajíos Antónios, Vrontísi, Varsamónero, Asómaton jne.

Laakson vastapäisellä reunalla sijaitseva Dioskuridesin luostari ja tämä Vosáku hallitsivat melkoisia maa-alueita aina Psiloritisin huipusta Zóminthosin ja ylisen vuoriston laidunalueiden kautta rannikolla sijaitsevaan Sissesiin saakka. Vosáku vartioi Taloksen myytin ympärille kiertyviä pyhiä paikkoja. Kaikki kolme paikkaa on pyhitetty Tímios Stavrosille, Pyhälle Ristille. Ja Zeulle, Dian kreetalaiselle hahmolle.

Turkkilaisaikaan Vosákun munkit osallistuivat vallankumousyrityksiin 1821 ja 1866, jonka jälkeen luostari hävitettiin, mutta rakennettiin uudelleen. En tavannut yhtään munkkia tai nunnaa, mutta joku sisätiloissa hääri, radio oli auki ja vaimea puheääni kuului avoimesta ikkunasta.

Kaikesta näkemästäni henki vastuullisuus, hyvä hoito ja henkiset arvot. Kissojakin kohdeltiin hyvin. Istahdin kivipenkille kirkon eteen ja hengitin syvään. Rauha. Tällaisessa paikassa tulee yhtä hyvä olo kuin kellumisesta tyynessä meressä. Laskeva aurinko heijastui luostarin ikkunoista. Oli aika sulkea ovet. Vieraat poistukoot.

Kun haluat lukea lisää Kreetasta, käy kirjapuodissani ja ryhdy uutiskirjeemme tilaajaksi.