fbpx

Auton ratissa Kreetalla

Heti aamusella auton rattiin ja Haniaan hoitamaan asioita. Olen ajellut täällä itse nyt kymmenisen vuotta autolla. Ensimmäiseen kymmeneen vuoteen en auton ratissa Kreetalla uskaltanut olla. Jarrutin ja huokailin, vinguin ja vapisin pelkääjän paikalla ihan riittämiin. Myös kuskin mielestä.

Kun rakennusprojektimme Plataniaksessa alkoi, tulin siihen tulokseen että auton ratissa on istuttava ihan itse. Vakikuskini kun pysytteli tiiviisti Suomessa paitsi lain sallimat lomat. Ja rakentamiseen liittyvät asiat nyt vaan vaati liikkumista paikasta toiseen. Yleisillä kulkuneuvoilla meni helposti päivä yhden asian kanssa. Ja niitä asioita piisasi.

Ensimmäisen kerran autonrattiin

Ensimmäisen kerran astuin autonrattiin matkustettuani ensin kolme päivää kaikilla muilla mahdollisilla kulkuvälineillä Kreetalle. Bussilla Helsingistä Hankoon, laivalla Hangosta Travemundeen, Travesta junalla Hampuriin. Hampurista lentäen reittiä Hampuri-Essen-Ateena-Hania. Miksi? Koska vuonna 2010 Islannista tullut tuhkapilvi rajoitti lentoliikennettä. Ajatelkaahan, silloin epävarmuus lennoista ja matkoista kesti vain pari viikkoa. Tänä vuonna, noh, kaikki tietää. Olin perillä Hanian kentällä illalla noin kymmenen maissa ja tietenkin oli ihan pimeää. Hain vuokra-auton ja hengittelin hetken syvään, starttasin ja aloittelin loputtomalta tuntuneen matkan kohti Evropi-hotellia, jossa silloin asuin. Kai se matka loputtomaksi käy kun ajaa viittäkymppiä ja pysähtyy päästämään kaikki mahdolliset takaatulijat ohi.

Olen saanut ABC-ajokortin vuonna -75, ja ajanut sen jälkeen koko ajan; Helsingissä, pitkin Saksan moottoriteitä, jopa kuorma-autolla silloin kun niissä vielä käytettiin välikaasua. Ongelmitta. Miksi se niin vaikeaa sitten olisi Kreetalla. No ei miksikään. Lopulta totesin ajamisen olevan samanlaista täällä kuin muuallakin. Autossa on ihan samalla lailla kaasu ja jarru, valot ja vilkut kuin muuallakin. Kaikkia niitä käytetään ihan normaalisti. Plus äänimerkkiä. Ja varoitusvaloja. Niistä autonvuokraaja ohjeisti; ”tässä on sitten varoitusvalot, jos haluat piipahtaa kaupassa”.

Hieman se totuttelua vaati

Se mihin alkuun oli vaikea tottua oli se, että autot jossa ei ole valoja, voivat silti liikkua. Sitä kun on tottunut ajovalopakkoon Suomessa. Muutama yllätys ja kyllä sen oppi. Toinen totuttautumisen paikka oli motoroiduissa kaksipyöräisissä. Ja joskus kolmipyöräisissäkin. Niitä kun tuntui tippuvan välillä taivaalta. Välillä niiden tulon kuuli vähän liiankin hyvin, välillä ei lainkaan, ne vain olivat siinä.

Vielä näitä näkee, ihanaa.

Lopulta tottuminen paikalliseen liikennekulttuuriin sujui muutamassa päivässä. Täällä liikenne on oikeasti, paitsi joustavaa niin myös luovaa :-). Ja joukkoon mahtuu AINA. Tulet sitten miten päin tahansa liikenteeseen. Jos olet kääntymässä vasemmalle ja taakseni kertyy jonoa, niin viimeistään kolmas vastaantulija päästää sinut kääntymään, pois tukkimasta liikennettä. Toki torvet soivat paljon, mutta pääosin silloin moikataan kaveria, kerrotaan fillaristille että ollaan tulossa. Tai kysytään mummolta ohimennessä montako niitä kananmunia pitikään ostaa. En kyllä varsinaisesti pidä vieläkään kaupungeissa ajamisesta, mutta ei minua pelotakaan. Sekaan vain kuin aamusumuun.

Parkkipaikka on joskus vähän liioitteleva nimitys.

Vuoristoteillä sen sijaan olemme joskus päätyneet sellaisiin paikkoihin, jossa apuun on pyydetty useammankin uskontokunnan jumalia. Peruuttaminen äkkijyrkällä kiemuraisella soratiellä on extreme-kokemus, uskokaa pois. Näiltä kokemuksilta välttyy jos ei mene päällystämättömille teille. Eikä luota googlemapsiin sokeasti. Se kun saattaa luokitella tieksi sellaisenkin mikä osoittautuu oliivilehtojen kautta mutkittelevaksi “metsäautotieksi”, joka päätyy sateisten päivien jälkeen mutakuoppaan jossa lähinnä amfibi olisi oikea valinta. Tiedän mistä puhun. Kerran uskoin kartanlukijaa ja googlemapsia. Yhdeksän hengen minibussin kanssa, täynnä ihmisiä. Liekö kaikilla vieläkään tukka laskeutunut oikeaan asentoon. Perille kuitenkin päästiin silloinkin. 

Kannattaa pitää mielessä

Se on tuo tutkimusmatkailijan luonne, joka aina välillä ajattaa vähän haasteellisimpiinkin paikkoihin. Vaikka täällä on ihan leppoisaa ajella, ihan oikeasti, niin muutama asia kannattaa siis pitää mielessä

  • autot joissa ei ole valoja, voivat liikkua
  • kaksipyöräisiä/kolmipyöräisä ja nelijalkaisia ilmestyy mistä tahansa, milloin tahansa ja ne katoavat samalla lailla kuin ilmestyvät
  • mm. kansallistiellä SAA ajaa valkoisen sulkuviivan oikealla puolella; se tekee liikenteestä huomattavasti joustavamman. Paikalliset kyllä muistuttavat jos olet heidän tiellään. Turha siitä on ottaa nokkiinsa.
  • kiireen voit unohtaa; sopeuta ajonopeus itsellesi sopivaksi, hoppuhousuja on aina takapuskurissa roikkumassa, varsinkin kun näkevät vuokra-auton. Päästä ne ohi äläkä yritä karkuun, stressaat paljon vähemmän.
  • silmät kannattaa olla selässäkin, ja mieluusti päälaella
  • antaa niiden soittaa torvea, kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Eikä se välttämättä ollut edes sinulle.
  • poliisit ajavat aina vilkkuvalot päällä
  • peltipoliiseja ja nopeusrajoituksia on, mutta tiedän vain pari paikkaa kansallistiellä missä niitä noudatetaan. Kannattaa seurata paikallisten toimintaa.
  • jos tienpäällä jotain sattuu apua saa aina. Vaikkei kyydissä olisikaan yhdeksää neits… naista
  • STOP-merkki ei välttämättä tarkoita samaa kuin Suomessa. Jos pysähdyt “turhaan” saatat saada jonkun puskuriisi. Oikeassa olet, mutta kannattaako lomasta tuhrata aikaa sen asian selvittelyyn, kreikankielellä.
Ei vedetty kölin alta pilatesohjaajaa, mutta auton alta hän ei malttanut pysyä pois. Siis tuo punapaitainen. Autossa hänen lisäkseen seitsemän naista ja lapsi.

Hyvin olen kuitenkin pärjännyt, vain yksi peräänajo.  Perääni ajettiin kun  – onneton  –  menin antamaan jalankulkijalle tietä. Autosta ulos noustessani olin valmistautunut ihan mihin vaan taistoon. Kohtelias nuori mies katsoi paitaani (kuva alla) ja autonsa rutistunutta keulaa ja totesi ”sorry, my fault”, niin kuin tietysti olikin. Autovuokraamo hoiti neuvottelut sen jälkeen sekä oman autoni, lähes olemattomat, vahingot mukisematta.

Tuon keikankielisen tekstin äkikseltään kääntää “diplomaattinen koskemattomuus”

Liikennekulttuuri on omanlaisensa, kauniisti sanottuna

Vahinkojen vähäisyys ylipäänsä hämmästyttää, kun katselee paikallisten ajokulttuuria. Tänään olen pongannut mopoilijoissa mm. yhden jolla oli kahvi toisessa kädessä ja puhelin toisessa, yksi ohitti kirkon kahvimuki kädessä tehden ristinmerkin toisella. Yhdellä mopokuskilla oli toisessa kädessä tarjotin, jonka päällä oli pullo ja kymmenkunta rakimukia. Teki mieli seurata. Yksi vei ehkä talonrakennustarpeiksi kolmemetrisiä puukeppejä, kevyesti kainalossa. Mopolla. Puhumattakaan niin monista perheistä, jotka on lastattu kaksipyöräisten kyytiin.

Liikennekuolemat Kreikassa ovat ihan eurooppalaista huipputasoa, eikä ihme. Jos kurkistatte tienvarsien pikkupikkukirkkojen sisään, huomaatte että harmillisen monessa on sisällä nuoren miehen kuva. Se kertoo, että tällä paikalla tuo nuorukainen menehtyi. Yleensä juuri nuori mies. Hautausmailla voi saman havaita, paljon nuorena kuolleita miehiä, ja jos kuolinpäiviä katselee, (netistä löytyy keino tarkistaa mikä viikonpäivä kyseessä) niin valitettavan usein se on sunnuntai. Sunnuntaina aamuyöstä on vaarallista liikkua näköjään. Monella näyttää edelleen kypärä killuvan kyynärtaipeessa, se laitetaan päähän vasta kun tullaan kansallistielle.

Vuokra-autosta omistusautoon

Vuokra-autoilusta siirryimme jossain vaiheessa omaan autoon. Ostimme sen tutulta autonvuokraajalta, hän kun sattui olemaan automekaanikko koulutukseltaan ja ystävämme Kostaksen kaveri. Paperisota oli taas kerran melkoinen. Veronumero oli jo valmiina, mutta kauppakirjojen kanssa mentiin edestakaisin väliä myyjä-pankki-KEP-pankki-myyjä. Ja muutaman kerran vielä siihen päälle. KEP on toimisto, josta löytyy kaikenmoisia kaavakkeita ja siellä käytiin allekirjoittamassa kaikki paperit. Jonkunhan pitää todistaa, että juuri SINÄ allekirjoitat ne paperit. Ja ettet asu yli kolmea kuukautta maassa. No silloin en asunut. Autokauppias tuskaili papereita täyttäessään, miten ihmeessä voi tietää mitä i-kirjainta missäkin kohtaa pitää käyttää. Kaikki kreikankielein opiskelijat saavat lohtua tuosta kommentista, luulisin. Ja hän sentään oli kreikkalainen.

Kun proseduurit oli läpikäyty olikin jo helppoa. Jos auton kanssa oli ongelmaa, katsastusta, huoltoa, mitä vaan, vein auton myyjälle joka hoiti homman ja palautti auton. Ihan loistavaa palvelua. Auto, Renault Megane, (myöhemmin tekstissä kotoisesti rellukka”) ” bratz-car, niin kuin lapsemme sitä kutsuivat ulkonevan peränsä vuoksi, sen paremmin kuin myyjäkään ei kovin luotettavalta näyttänyt ulospäin, mutta homma toimi koko ajan moitteettomasti. 

Vanhasta autosta upouuteen

Kun tuo autovuokraamo sitten lopetti, tuli aika miettiä miten pärjäämme vanhan auton kanssa. Perheen autovastaava Kim oli jo jonkin aikaa viettänyt toveja autokaupassa ”tuumimassa” vaihtoehtoja. Koska auton luotettavuus oli tärkeä, päädyttiin sitten uuteen autoon ja valinta osui romanian rolls royceen eli Dacia Dusteriin. Auto tuntui ensin alkuun möhköfantilta edelliseen pieneen ja ketterään Meganeen verrattuna, mutta iso tavaratila ja reilu maavara olivat sen ehdottomia valtteja. Ja hinta. Perusmallin kulkuneuvo ilman muita herkkuja kuin ilmastointi, maksoi tuolloin noin 13te. Vanhan automme ottivat vaihdossa.

Täällä vanha auto voidaan ottaa vaihdossa. Sen hinta vähennetään myyntihinnasta, mutta omistusoikeus pysyy myyjällä kunnes autolle on löytynyt uusi omistaja. Tämä oli hienoinen yllätys, kun ihana kirjanpitäjäni ennen vuodenvaihdetta asiaa kyseli. Jos auto on omistuksessani vuoden viimeisenä päivänä, joudun maksamaan siitä autoveron koko tulevalta vuodelta. Onneksi ihana rellukkamme oli myyty; autokauppiaan pojalle. Ilmeisen hyväkuntoinen oli jäljiltämme kaiketi. Tuota verotusasiaa en olisi tiennyt seurata ilman valpasta kirjanpitäjääni. Niin kuin en sitäkään, että autovero pitää älytä maksaan vuoden viimeiseen päivään mennessä. Ei siitä mitään laskua kotiin tule. Oppia ikä kaikki.

Kreetalaisella merkkikorjaamolla

Uutta autoa odotellessamme, jokusen kuukauden, rellukkamme aiheutti vielä yhden elämyksen. Lähdimme reissuun jonnekinpäin saarta. Auto tuntui ”laiskalta” ja laiskistui entisestään, ja kun pääsimme lähelle Rethymnonia, enää kuljettaja kiihtyi. Ennen Rethymnonia löytyi automyymälä/korjaamo, jonka pihaan nilkutimme. Pari tuntia kului, kun testailivat autoa. Kahvitarjoilu pelasi ja porukan miesväen mielestä ei ollut lainkaan pitkästyttävää odotella ajan kulumista autokaupassa. Me naiset, no, tuijotimme merelle, harvassa autokaupasta on esteetön näköala suoraan aavalle merelle.

Mietin kuumeisesti koko ajan mitä korjaus mahtaa maksaa ja mitä olen valmis maksamaan. Vaihtoehtona oli vuokrata auto jotta matka jatkuu. Ja varsinkin kun uusi auto oli juuri tulossa, eikä vanhan korjaukseen enää kovasti kannattanut satsata. Kahden tunnin kuluttua korjaaja toi avaimet ja totesi, että jotain suuttimia putsattiin, auto testattiin kansallistiellä eikä ongelmia enää tuntuisi olevan. Vahvistivat vielä, että sillä kyllä uskaltaa lähteä vuorten ylitykseen. Menin kassalle ja hieman hermostutti. Hinta oli 8€. Tarkistin varmaan kolmeen kertaan, siis 18€ ?Ei. 80€ ? Ei, hinta oli 8€. Kuitilla. Annoin 10€. Oli aika kevyttä jatkaa matkaa. Rellukka toimi moitteettomasti koko loppumatkan ja muutaman kuukauden sen jälkeenkin vielä. 

Auton ratissa Kreetalla …

… pärjää hyvin kun on itse joustava, eikä pidä säännöistä niin pilkulleen kiinni. Lehmänhermoista ei ole haittaa. Katsokaa mallia paikallisista. Nykyisin ajan melkein mielummin täällä kuin Suomessa. Olen oppinut ajokulttuurin ja joskus Suomeen palatessa on hieman ongelmia sopeutua siihen liikenteeseen. Sanovat poliisit. Polkupyöräilyn Kreetalla aloitin jo paljon ennen auton hankintaa. Niihin tarinoihin palaan myöhemmin. 

Niin ne asiat, joita aamulla lähdin hoitamaan hoitamaan … no ei tällä kertaa onnistunut, ensi kerralla ehkä. Yhtä rönsyilevää kuin tämä tarinakin. Voikaa hyvin !

Myös meidän kurssilaiset pääsevät välillä kokemaan vähän erinlaista kuljetusmuotoa !

Kreetan ortodoksiset Pyhät

5.5.Agia Irini; Pyhä suurmarttyyri Irene

Pyhä Irene oli ruhtinas Liciniuksen tytär ja alkuperäiseltä nimeltään Penelope. Hän kääntyi jumalaisen viestin saatuaan kristinuskoon ja sai kasteessa nimen Irene. Irene innokkuus hurskauteen rikkoi hänen isänsä unelmat ja isä käskikin hevosiaan tallomaan tytön kuoliaaksi. Hän kuitenkin selvisi vammoitta ja yksi hevosista kääntyi isää vastaan ja tappoi hänet. Irenen rukoukset kuitenkin palauttivat isän henkiin jälkeen, jonka jälkeen isä uskoi tytön pyhyyteen. Myöhemmin matkustellessaan Pyhä Irene joutui usein rangaistuksi ja kidutetuksi uskonsa vuoksi, mutta hän säilytti henkensä Jumalan suojeluksessa, tehden ihmetekoja ja käännyttäen tuhansia ihmisiä.

Vihdoin hän saapui Efesokseen jossa hän rauhallisesti nukkui pois neljännen vuosisadan alkupuolella. Kaksi päivää hänen kuolemansa jälkeen hänen hautakivensä löytyi nostettuna pois paikaltaan ja hauta oli tyhjä.

Istanbulissa on ainakin kaksi kirkkoa pyhitetty Pyhälle Irenelle ja hän on myös Thiran saaren suojelija. Nykyisin Thira tunnetaan nimellä Santorini, nimi juontaa juurensa Saint-Ireneen.Kreetalla Agia Irinin kylässä, Sougian tien varrella löytyy hänelle pyhitetty kirkko, samoin Knossoksen alueella akveduktin takana olevassa laaksossa.

6.5. Oikeamielinen pitkään kärsinyt Job

Job the Much-Suffering

Jokainen raamattunsa lukenut tietää Jobin joka on yksi Vanhan Testamentin marttyyreistä, jonka sielusta Jumala ja Saatana taistelivat. Rikas, menestynyt mutta hurskas menetti elämässään kaiken omistamansa muttei hurskauttaan. Sanonta ”Jobin postia” juontaa juurensa juuri Jobiin joka sai loputtomasti huonoja uutisia.

’Elosin alueella kaukana kylän takana Dikeosvuoren huipulla on Jobille pyhitetty kirkko. Näköala on komea, mutta tie sinne huono.

8.5. Johannes Teologi.

Pyhä apostoli ja evankelista Johannes Teologi oli yksi Jeesuksen kahdestatoista opetuslapsesta. Ja toinen Sepeteuksen pojista. Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeenapostoli Johannes piti huolta Jeesuksen äidistä.

Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen jälkeen apostoli Johanneksen seikkailutolivat nykymittapuunkin mukaan varsin värikkäät. Alloleva teksti lainattu Ortodoksi.net-sivulta

”Hän lähti Efesokseen ja Vähän Aasiaan saarnaamaan mukanaan opetuslapsensa Prokoros. He nousivat laivaan ja purjehtivat läpi monien vaarojen. Eräässä onnettomuudessa kaikki muut paitsi apostoli Johannes pääsivät rannalle. Apostoli jäi meren syvyyksiin. Prokoros itki katkerasti ja suri hengellisen isänsä ja oppaansa kuolemaa. Hän jatkoi yksin edelleen Efesokseen.

Neljäntoista päivän kuluttua tapahtumasta Prokoros seisoi rannalla ja näki siellä aaltojen rantaan heittämän miehen. Mennessään miehen luo, hän tunnisti tämän apostoli Johannekseksi, jota Herra oli varjellut elävänä neljäntoista päivän ajan meressä. Opettaja ja opetuslapsi menivät Efesokseen, missä apostoli saarnasi pakanoille Kristuksesta. Hänen saarnansa ja puheensa olivat usein höystettyjä lukuisilla ja mahtavilla esimerkeillä ihmeistä, ja siksi Kristuksen seuraajien joukko kasvoi päivä päivältä suuremmaksi.

Näinä aikoina alkoi keisarin toimesta kristittyjen vainoaminen. Apostoli Johannes vietiin tutkittavaksi Roomaan. Pyhä Johannes tuomittiin kuolemaan yhteyksistään Kristukseen. Herra varjeli jälleen valittuaan. Juotuaan myrkyllisen juoman, apostoli jäi henkiin. Myöhemmin hän nousi vahingoittumattomana kattilasta, jossa oli kiehuvaa öljyä ja jonne hänen piinaajansa olivat apostolin heittäneet. Kaiken tämän jälkeen hänet lähetettiin maanpakoon.

Pyhä Johannes eli maanpaossa keisari Domitianuksen toimien vuoksi Patmoksen saarella eräiden lähteiden mukaan noin vuosina 90 – 95 (toisten lähteiden mukaan jo aikaisemmin 50 – 60-luvuilla). Siellä hän koki ja kirjoitti ylös Raamatun Uuden Testamentin ainoan profetian, apokalyptisen Ilmestyskirjan.

Perimätiedon mukaan hänen kuolemaansa liittyi ihmeellinen tapahtuma. Yli 100-vuotias pyhä Johannes otti seitsemän opetuslastaan mukaan Efesoksen ulkopuolelle ja käski heidän kaivaa ristinmuotoisen haudan. Haudan valmistuttua pyhä Johannes meni hautaan ja opetuslapset hautasivat hänet sinne elävänä. Myöhemmin, kun hauta avattiin, pyhän Johanneksen ruumis ei ollut enää siellä. Sanotaan, että ”toukokuun 8. päivä joka vuosi punainen tomu nousee ylös haudasta ja sen kautta sairaat paranevat erilaisista sairauksistaan.”

Pyhä Johannes Teologi on maatalouden ja erityisesti viinitarhojen suojelija. Rethimnonin läänin Sélissä on tapana valmistaa tähän panijiriin viininlehtikääryleitä, dolmadeksia, joten Agios Dolmadás on pyhimyksen lempinimi. Muita juhlapaikkoja on esim. Súrin kylä Vamosin lähellä sekä Arméni Kalívesin takana, Strovlésin kylä, Agioj Joanniksen kylä Sfakiassa, Toplún ja Prévelin luostarit jne.

Kukat ja kulttuuria 5.-12.4.20

Pyörimme viikon huhtikuisen Kreetan maisemissa, kukkuloilla, ylängöillä, vuorilla, laaksoissa, lehdoissa, niityillä, rannoilla, poluilla ja pihoilla. Huhtikuun alku on saarella hehkeintä aikaa, et uskoisi millaiseen villiin kukintaan tuo kesäisin niin korpunkuiva saari keväisin kykenee! Päivät ovat jo lämpimiä ja aurinkoisia mutta illat viileitä. Vuorten notkoissa ja huipuilla on vielä lunta. Saari on kuin paratiisi, liikkuminen lämpimässä ulkoilmassa on nautinto ja valon määrä kirvelee silmiä.

Tutkimme ja ihailemme kukkivan Kreetan väriloistoa, teemme retkiä, poimimme yrttejä, syömme hartaan nautinnollisesti hyvät kreetalaiset sapuskat ja siinä sivussa napostelemme kulttuuria ja kokoamme paikallishistorian palapeliä. Bysantti, venetsialaiset, turkkilaiset, doorit, minolaiset ja arabivaikutteet löytävät varmaan oman paikkansa.  Kaikkea sopivasti ja kiirehtimättä. Dioskurolaiseen tapaan.

Tulopäivä sunnuntai 5.04.

Noudamme Hanian kentältä aamupäivän Norwegianin ja Finnairin noin klo 10 laskeutuvilta lennoilta ja kuljetamme Vamosiin. Syömme lounaan kylätavernassa, tutustumme toisiimme ja orientoidumme viikkoon. Siesta. Illalla lyhyt kävely kylällä, kukat, puut, vanha kylä, palvelut ja tavat tutuiksi.

Ensimmäinen päivä ma 6.04.

Aloitamme aamiaisen jälkeen ja lähdemme päivän retkelle lähialueille Valkoisten vuorten reunakyliin.  Käymme tervehtimässä 2500-vuotiasta oliivipuuta, nousemme Apteran kukkuloille (Läntisen Kreetan tärkein muinaisalue) ja kävelemme kasvillisuuden alle hautautuneeseen amfiteatteriin, kuljemme vuoripuron reunaa appelsiinitarhassa ja poikkeamme Kiriakoselian bysanttilaisessa Pyhän Nikolaoksen kirkossa haistelemassa vanhoja ruusuja. Syömme perinteiseen tapaan valmistetun pitkän lounaan vuorilla olevassa mummon tavernassa ja käymme vielä ukkokuppilassa ilahduttamassa pappoja ja juomassa kreikkalaiset kahvit/rakit.

Villipäärynä kukkii Aradenassa taustanaan Valkoiset vuoret

Toinen päivä tiistai 7.04.

Aamiaiselta lähdemme ylängöille Valkoisten vuorten syliin. Nousemme Askifún ylängölle pitkin solaa, jossa turkkilaisaikaan aina kahinoitiin. Poikkeamme kyläkuppilaan sfakialaisille piiraille, sitten jatkamme nousua Kallikratin ylängölle runsaaseen tuhanteen metriin.  Kävelemme tasangolla, tutkimme kukkivaa luontoa ja käymme kaffella/virvokkeilla Janinan yrttipuodissa. Laskeudumme Miriokefalan juustokylän taitse alas Lappaan, jossa avokadotuotteita, luonnonkosmetiikkaa ja käsitöitä. Myöhäinen lounas.

Kolmas päivä keskiviikko 8.04.

Ensin Spiliin, jossa vierailemme yrttipuutarhassa. Sen kahvilassa saa yrtti-hedelmäsmootheja. Nousemme ylös Juuskambosille, ylätasangolle, joka on kuulu kukistaan. Kävelemme kukkivilla niityillä ja jatkamme Meronasin kylään, jossa syömme lounaan. Palaamme pohjoisrannikolle ja Vamosiin.

Neljäs päivä vapaata, torstai 9.04.

Viides päivä perjantai 10.04.

Aamiaisen jälkeen perjantaimarkkinoille Kolimváriin. Visiteeraamme Goniésin kauniissa merenrantaluostarissa, jolla monipolvinen historia. Luostarin ortodoksimuseo on näkemisen arvoinen. Aterioimme kalatavernassa ja voimme vaikka poiketa uimaan, jos siltä tuntuu.

Kuudes päivä la 11.04.

Aamukävely Rustikan kylän kautta Zuridaan. Matkalla etsimme niityiltä villivihanneksia, vahvaa ja vanhaa kreetalaista kulttuuria sekin. ….! Kävelemme Viiden neitsyen lähteen ja roomalaishautojen kautta Argirupoliin, jossa kallioseinämistä purkautuvat vedet kuohuvat. Syömme retkieväät matkalla ja haemme virtaa Pyhän Dynamon kappelista.. Syömme yhteisen lähtöaterian Vamosin tavernassa.

Seitsemäs päivä su 12.04.

aamulla klo 8 lähtö kentälle ja baibai.

Haluatko kysellä lisää tai varata matkan? Ota meihin yhteyttä

Ruusujen aikaan Rustikan kylässä
Huhtikuu on ruusujen aikaa Rustikassa

Tutustu Vamosin majoitustarjontaan tästä linkistä!

Hinnat

  • jaettu huone á 710 €/hlö
  • oma huone 810 €/hlö
  • oma pieni huoneisto (parisänky) á 890 €
  • oma pieni hsto pariskunnalle á 810 €

Hintaan sisältyy

  • koko matkapaketti
  • opastukset ja matkanjohtajan palvelut
  • ateriat, jotka tekstissä tummennettu

Hintaan ei sisälly

  • vakuutuksia
  • lentoja
  • museoiden tms. sisäänpääsymaksuja
  • aamiaisia, mutta aamiaispaketin voi ostaa tai varata, 50 €/viikko

Varatessasi matkan lähetämme varauslaskun á 200 €. Loppulasku erääntyy kuukautta ennen matkaa. Lentoliput kannattaa hankkia mahdollisimman aikaisin, sillä hinnat pruukaavat nousta mitä lähempänä lähtö on. Lähempänä matkaa saat lisätietoja matkasta ja majoituksesta. Seuraa sekä nettisivujemme blogeja että Kreetan Makua Facessa.

Yleiset  matkaehdot

Yleistä matkoistamme

Kiinnostuitko? Tästä voit varata matkan tai kysellä lisää!

Haluatko valmistautua matkaan tutustumalla Kreetaan? Käy Merjan kirjapuodissa ja ole Pro!