fbpx

Kukat ja kulttuuria 5.-12.4.20

Pyörimme viikon huhtikuisen Kreetan maisemissa, kukkuloilla, ylängöillä, vuorilla, laaksoissa, lehdoissa, niityillä, rannoilla, poluilla ja pihoilla. Huhtikuun alku on saarella hehkeintä aikaa, et uskoisi millaiseen villiin kukintaan tuo kesäisin niin korpunkuiva saari keväisin kykenee! Päivät ovat jo lämpimiä ja aurinkoisia mutta illat viileitä. Vuorten notkoissa ja huipuilla on vielä lunta. Saari on kuin paratiisi, liikkuminen lämpimässä ulkoilmassa on nautinto ja valon määrä kirvelee silmiä.

Tutkimme ja ihailemme kukkivan Kreetan väriloistoa, teemme retkiä, poimimme yrttejä, syömme hartaan nautinnollisesti hyvät kreetalaiset sapuskat ja siinä sivussa napostelemme kulttuuria ja kokoamme paikallishistorian palapeliä. Bysantti, venetsialaiset, turkkilaiset, doorit, minolaiset ja arabivaikutteet löytävät varmaan oman paikkansa.  Kaikkea sopivasti ja kiirehtimättä. Dioskurolaiseen tapaan.

Tulopäivä sunnuntai 5.04.

Noudamme Hanian kentältä aamupäivän Norwegianin ja Finnairin noin klo 10 laskeutuvilta lennoilta ja kuljetamme Vamosiin. Syömme lounaan kylätavernassa, tutustumme toisiimme ja orientoidumme viikkoon. Siesta. Illalla lyhyt kävely kylällä, kukat, puut, vanha kylä, palvelut ja tavat tutuiksi.

Ensimmäinen päivä ma 6.04.

Aloitamme aamiaisen jälkeen ja lähdemme päivän retkelle lähialueille Valkoisten vuorten reunakyliin.  Käymme tervehtimässä 2500-vuotiasta oliivipuuta, nousemme Apteran kukkuloille (Läntisen Kreetan tärkein muinaisalue) ja kävelemme kasvillisuuden alle hautautuneeseen amfiteatteriin, kuljemme vuoripuron reunaa appelsiinitarhassa ja poikkeamme Kiriakoselian bysanttilaisessa Pyhän Nikolaoksen kirkossa haistelemassa vanhoja ruusuja. Syömme perinteiseen tapaan valmistetun pitkän lounaan vuorilla olevassa mummon tavernassa ja käymme vielä ukkokuppilassa ilahduttamassa pappoja ja juomassa kreikkalaiset kahvit/rakit.

Villipäärynä kukkii Aradenassa taustanaan Valkoiset vuoret

Toinen päivä tiistai 7.04.

Aamiaiselta lähdemme ylängöille Valkoisten vuorten syliin. Nousemme Askifún ylängölle pitkin solaa, jossa turkkilaisaikaan aina kahinoitiin. Poikkeamme kyläkuppilaan sfakialaisille piiraille, sitten jatkamme nousua Kallikratin ylängölle runsaaseen tuhanteen metriin.  Kävelemme tasangolla, tutkimme kukkivaa luontoa ja käymme kaffella/virvokkeilla Janinan yrttipuodissa. Laskeudumme Miriokefalan juustokylän taitse alas Lappaan, jossa avokadotuotteita, luonnonkosmetiikkaa ja käsitöitä. Myöhäinen lounas.

Kolmas päivä keskiviikko 8.04.

Ensin Spiliin, jossa vierailemme yrttipuutarhassa. Sen kahvilassa saa yrtti-hedelmäsmootheja. Nousemme ylös Juuskambosille, ylätasangolle, joka on kuulu kukistaan. Kävelemme kukkivilla niityillä ja jatkamme Meronasin kylään, jossa syömme lounaan. Palaamme pohjoisrannikolle ja Vamosiin.

Neljäs päivä vapaata, torstai 9.04.

Viides päivä perjantai 10.04.

Aamiaisen jälkeen perjantaimarkkinoille Kolimváriin. Visiteeraamme Goniésin kauniissa merenrantaluostarissa, jolla monipolvinen historia. Luostarin ortodoksimuseo on näkemisen arvoinen. Aterioimme kalatavernassa ja voimme vaikka poiketa uimaan, jos siltä tuntuu.

Kuudes päivä la 11.04.

Aamukävely Rustikan kylän kautta Zuridaan. Matkalla etsimme niityiltä villivihanneksia, vahvaa ja vanhaa kreetalaista kulttuuria sekin. ….! Kävelemme Viiden neitsyen lähteen ja roomalaishautojen kautta Argirupoliin, jossa kallioseinämistä purkautuvat vedet kuohuvat. Syömme retkieväät matkalla ja haemme virtaa Pyhän Dynamon kappelista.. Syömme yhteisen lähtöaterian Vamosin tavernassa.

Seitsemäs päivä su 12.04.

aamulla klo 8 lähtö kentälle ja baibai.

Haluatko kysellä lisää tai varata matkan? Ota meihin yhteyttä

Ruusujen aikaan Rustikan kylässä
Huhtikuu on ruusujen aikaa Rustikassa

Tutustu Vamosin majoitustarjontaan tästä linkistä!

Hinnat

  • jaettu huone á 710 €/hlö
  • oma huone 810 €/hlö
  • oma pieni huoneisto (parisänky) á 890 €
  • oma pieni hsto pariskunnalle á 810 €

Hintaan sisältyy

  • koko matkapaketti
  • opastukset ja matkanjohtajan palvelut
  • ateriat, jotka tekstissä tummennettu

Hintaan ei sisälly

  • vakuutuksia
  • lentoja
  • museoiden tms. sisäänpääsymaksuja
  • aamiaisia, mutta aamiaispaketin voi ostaa tai varata, 50 €/viikko

Varatessasi matkan lähetämme varauslaskun á 200 €. Loppulasku erääntyy kuukautta ennen matkaa. Lentoliput kannattaa hankkia mahdollisimman aikaisin, sillä hinnat pruukaavat nousta mitä lähempänä lähtö on. Lähempänä matkaa saat lisätietoja matkasta ja majoituksesta. Seuraa sekä nettisivujemme blogeja että Kreetan Makua Facessa.

Yleiset  matkaehdot

Yleistä matkoistamme

Kiinnostuitko? Tästä voit varata matkan tai kysellä lisää!

Haluatko valmistautua matkaan tutustumalla Kreetaan? Käy Merjan kirjapuodissa ja ole Pro!

Lahjan antamisen ja vastaanottamisen jalo taito

 

Olet varmaan saanut Kreetalla lahjan, ihan odottamatta, henkilöltä, jolta et osannut lahjaa odottaa? Sait basilikan tai jasmiinin oksan haisteltavaksi, persikan tai appelsiinin suoraan puusta, naapuri koputti oveen ja toi sinulle lautasellisen appelsiinikakkua, antoi pullon rakia ja toisen oliiviöljyä. Tunnistatko jo ilmiön? Näitä lahjoja kreetalaiset jakelevat joka hetki eivätkä odota vastalahjaa. He osaavat tämänkaltaisen suhdetoiminnan ja liittävät sen vieraanvaraisuuteensa.

Kaikkina näinä kymmeninä Kreetalla vietettyinä vuosina erityisesti tämä tapa on saanut minut hiljaiseksi.  Siitä tuli käsin kosketeltavaa, kun muutin lasten kanssa takaisin Suomeen parikymmentä vuotta sitten. Nuorempi tytär törmäsi kulttuurimuuriin kolmannen luokan tyttöjen kesken.  Hän ojensi karamellipussia kavereilleen meidän pihassa. Tytöt tarttuivat innokkaasti tarjottuihin karamelleihin ja tyhjensivät pussin, mutta piilottivat omat pussinsa tiukasti taskuihinsa eivätkä tarjonneet vastavuoroisesti. Emmin ilme oli ällistynyt ja epäuskoinen. – Ei voi olla totta, ajattelin itsekin, ollaanpa sitä ahneita ja ymmärtämättömiä. Kyllä ´me´ Kreetalla sentään tällaiset sosiaaliset suhteet osaamme hoitaa´. Ja tarkoitin, että olimme oppineet kreetalaisen vaihdannaistalouden säännöt: tarjoa niin sinulle tarjotaan. Lahja luo vastalahjan. Anna niin saat. Kuitenkin ajatusteni takana möyri hahmoton möhkäle, josta en saanut otetta, jotain konkreettista oli minulta jäänyt tajuamatta. Jokin suurempi konteksti odotti löytämistään. Mutta mikä?

Olin alkuvuosina Kreetalla ollut häkeltynyt naapurien tuomista lahjoista. Milloin yläkerran Sotiría toi palan kakkua ´kun meillä nyt tänään leivottiin´ tai Marina poikkesi tuomaan annoksen kanipaistia. Vihannespeltoa kuokkiva, Stelioksen  mykkä isä ojensi ihmettelevälle naapurilleen pari sipulia ja nipun pinaattia. Eftimia, jolla oli kahvila ylämäen puolivälissä,  työnsi kahvilansa ohi hengästyneenä ylämäkeen kiipeävälle turistille pari luumua kouraan ´että jaksat kylään saakka.` Anni-täti ojensi aidan yli vielä lämpimän lautasellisen vastahyytynyttä viinirypälemehua, mustalevriaa, ja Nikos paiskasi kokonaisen jaloistaan sidotun kukon verannalleni autostaan edes vaivautumatta pysähtymään…Lautasta ei palauteta tyhjänä, sen käsitin. Jotain oli syytä antaa vastalahjana, mutta mitä? Ymmärsin kyllä, että useimmat lahjan antajat antoivat pieniä eriä oman vihannesmaansa tai keittiönsä tuotoksia, mutta mitä antaisin minä, kun en omistanut kasvimaata, hedelmäpuita eikä minulla alkuun ollut mukanani muuta kuin matkalaukullinen vaatteita.  Pitäisi antaa jotain, jota vastaanottaja osaisi arvostaa ja jonka päälle ymmärtäisi, ei siis kovin erikoista suomalaista, ei ruisleipää, ei lakritsia, ei kotimaan herkkuja, ehkä jotain itsetehtyä kuitenkin? Niinpä usein päädyin leipomaan sitten kun olin vihdoin saanut uunin. Korvapuustit, piparit ja kakunpalat olivat mainioita kiitoksia.

   Aterian jälkeen tarjottava kerasma on yksi esimerkki lahjasta, tässä saksanpähkinärakia ja kuluraa.

Järjestellessäni kirjahyllyäni tartuin vaatimattoman näköiseen kirjaan nimeltä Village on the plateau by Sonja Greger. Olen ostanut sen 1985 ja jättänyt silloin lukematta. Ensimmäinen lapseni syntyi tuolloin ja ruuhkavuodet alkoivat.

Jo ensimmäiset sivut tätä Gregerin antropologista tutkimusta veivät mennessään. Yhdessä humahduksessa olin 80-luvulla ja Lasíthissa, jossa noina vuosina kävin ahkerasti sekä turistina että oppaana että miehen sukulaisia ja tuttavia tapaamassa. Greger kuvaa Magulan kylää 1980-luvun alkuvuosina, jolloin muutos omavaraistaloudesta silloisen EEC:n markkinoista riippuvaiseksi yhteisöksi oli alkanut Kreikan juuri liityttyä yhteismarkkinoihin.

Muutos sekä kylässä että kyläläisten mielissä oli suuri ja nopea ja ongelmallinen. Omavaraistaloudella oli vuosituhantiset juuret, se oli homeerinen perintö, joka oli muokannut ajattelua ja mielikuvia ja joiden viimeisiä häntiä ja liepeitä vieläkin huomaa kuin katkenneita langanpätkiä suuressa punaisessa sängynpeitteessä, jollaisia Lasíthin naiset vielä tuolloin kangaspuillaan kolkuttivat. Jos meidän nykyiseen markkinatalouteemme kuuluu kapanteko ja voitontavoittelu olennaisena osana, oli se homeerisessa kulttuurissa tabu, se oli hävettävää ja alentavaa. Kauppaa toki käytiin, mutta vallitsevana periaatteena oli tasavertaisuus ja molemminpuolinen hyöty. Yksipuolinen hyötyminen toisen kustannuksella kuului toisenlaiseen kehykseen, sodankäyntiin ja ryöstöretkiin, mutta silloinkin voitot saavutettiin urheudella ja nokkeluudella eikä röyhkeydellä, manipuloinnilla tai tinkimällä. Kunnia ja kasvot piti säilyttää, selkäranka pitää suorana, piti seistä oman asiansa takana taipumatta.

Lasithilaiset Gregerin mukaan käyttäytyivät homeerisen kaavan mukaan, joka minullekin Kreetalle tuolloin juuri asettuneelle ulkomaalaiselle, tuli hyvinkin tutuksi. Oman kylän väen kanssa käydään tasavertaista kauppaa vaihtamalla tuotteita ja palveluita, mutta kauempaa tulleet saavat erilaisen kohtelun. Ulkopuolisen oletetaan hyötyvän enemmän kaupanteossa, siksi on syytä olla varuillaan ja pitää korkeampaa hintaa. Mitä kauempaa vieras tulee, sitä korkeampi on hinta, mitä tuntemattomammasta maailmankolkasta vieras saapuu sitä todennäköisemmin hän ei koskaan palaa takaisin.  Silloin pätevät jopa ryöstämisen lait, kunhan tekee sen ovelasti: neljä ouzoa Retimnon vanhassa satamassa neljälle suomalaiselle 80 eurolla! Ja todentotta, nämä asiakkaat eivät koskaan palanneet (tähän ravintolaan).

Kyläläisten keskeisessä vaihtotaseessa ei käytetä rahaa eikä numeroita, mutta lahjojen odotetaan aikanaan tuovan vastalahjan. Vaihdantatalouden aikana ennen markkinataloutta maatalouden ylijäämätuotteet annettiin lahjoina eteenpäin naapureille ja tällöin käytettiin paljon aikaa jakamisen oikeudenmukaiseen suunnitteluun ja arvon puntarointiin, olihan tarkoituksena saada vastalahjoina sellaisia hyödykkeitä, joista itsellä oli tarve. Samalla piti pitää yllä omaa mainettaan reiluna antajana ja suhteuttaa annetut lahjat harmoniseen tasapainoon saatujen vastalahjojen kanssa samalla kun suunniteltiin uusia tavaranvaihtokanavia sen mukaan, millaisia omat tarpeet olivat.

Ei ollut tarvetta vientiin tai myymiseen ulkopuolisille, oli vain tarve tuontiin, jotta saatiin vaihdantaan kelpaavia lahjoja. Liian runsaista lahjoista menetti maineensa samoin kuin ylenmääräisestä saituudesta. Tällaisen rauhallisesti laajenevan tai supistuvan vaihdantajärjestelmän ylläpito on yksi arvostetuimmista hyveistä edelleenkin Kreetalla. Tämä ei koske pelkästään maatalouden ylijäämää vaan se ulottuu koko yhteiskuntaan läpi sen jokaisen kerroksen aina maailmankylämme katoille saakka. Se, että sinä tai minä kylän ulkojäsenenä saa pieniä lahjoja, asettuu nyt omaan suurempaan lokeroon: vieraanvaraisuus luo ystävyyssuhteita, pieni lahja voi poikia odottamattomia tapahtumia, siitä saa hyvän mielen lisäksi hyvän jutun kerrottavaksi talvella kahvilassa kamiinan ääressä, kun tuuli vinkuu, sade piiskaa ikkunoita ja oliivihalot savuttavat. Samalla pieni lahja on homeerisen talouden näkökulmasta oiva kosiskelumuoto. Jos lahjan saaja lähtee leikkiin mukaan, voi vaihdantatalous nousta uudelle tasolle.

Tyttäreni koki karamellipussinsa joutuneen odottamattoman ryöstön kohteeksi, kun vaihdantajärjestelmä kohtasi markkinatalouden. Kun taas pian  pakkaan laukkujani  valmistautuessani lähtemään Kreetalle mietin millaisia henkisiä taitoja pakkaisin tuliaiskassiin savulohen lisäksi.