fbpx

Kreetan Maku nyt

Aika harvakseltaan olemme Merjan kanssa tavanneet kasvokkain tämän talven aikana, toki ”näköpuheluin” useinkin. Nyt kun oli vuotuisten tilinpäätösten aika, oli ihana syy istahtaa ihan nokakkain pariksi päiväksi. Tilinpäätöksetkin valmistui ja paljon, paljon pulinaa parin päivän ajan. Missä menee Kreetan Maku nyt?

Viime vuodesta ei paljon kerrottavaa jäänyt, kaikki vuoden matkat ja kurssit peruuntuivat. Meilläkin. Sen sijaan keskityimme olemaan näkyvillä facebookissa, kirjoittamalla blogeja ja uutiskirjeitäkin. Olemme yli vuoden ajan, pientä joulutaukoa lukuun ottamatta, joka päivä kirjoittaneet jotain fb-sivullemme. Välillä hippusia, välillä pidempiä stooreja, ruoka-ohjeita, vinkkejä käymistämme kohteista, joskus jotain ajankohtaistakin. Vinkkejä olemme saaneet myös teiltä, tahtomattannekin ehkä. Jokin teiltä tullut kommentti on herättänyt muiston joka jalostunut tarinaksi. Jatkakaa toki kommentointia. Itsestään nämä jutut eivät synny, se on kovaa työtä. Siksi olemme kovin kiitollisia, että olette jaksaneet seurata, antaa anteeksi pienet kirjoitusvirheet, pienet muotoseikat, pienet asiavirheetkin ehkä. Kirjoitamme asioista jotka olemme itse eläneet ja kokeneet. Siksi osa saarta on toistaiseksi jäänyt vähän varjoon. Se ei tee siitä osasta saarta yhtään vähäpätöisempää. Odottakaahan vaan kun pääsemme taas reissuun!

Kummipuutoiminnan uudet kuviot

Merkittävin asia ehkä oli kummipuutoiminnan siirtyminen uudelle yritykselle. Yritys nimeltä “Happy Olive” jatkaa, paitsi kummipuutoimintaa, niin oliiviöljyn ja muidenkin elintarvikkeiden maanhantuontia. Yhtiötä luotsaavat Merja ja yhtiökumppaninsa Joni Pyrstöjärvi. Happy Olive nimellä toimi aiemmin paitsi Kreetan Maun kummipuu-verkkokauppa, myös Merjan ja Jonin oliiviöljykauppa, jossa myös oli tarjolla meidän kummipuut. Tämä oli sekavaa meille ja varsinkin asiakkaille, joten selkiytimme työnjaon tältä osin. Oliiviöljyyn liittyvät asiat kuuluvat vastaisuudessa Happy Olive On:n toimenkuvaan. Joni Pyrstöjärvi on hurmaavan nuoresta iästään huolimatta jo muutaman vuoden elintarvikkeiden maanhantuontia harjoittanut yrittäjä, joten hänen saatiin lentävä lähtö.

Tämän muutoksen myötä Temenian kummipuutarha tulee jäämään valikoimasta pois. Temenia on upea tarha, mutta logistisesti hankalasti toispuol saarta. Jäljelle jäävät ja mahdolliset uudet tarhat sijaitsevat Apokoronoun alueella.  Näin kummiuteen kuuluvien öljyjen toimitus saadaan jouhevammaksi ja myös edullisemmaksi teille. Tarhoilla vierailut ovat helpompi järjestää myös asiakkaille. Kaikki tähän mennessä tänä vuonna tehdyt tilaukset Temenian tarhaan hoidetaan tietenkin loppuun. Puitakin voi käydä tämän vuoden ajan vielä mainiosti halailemassa. Uunituoreen Happy Olive yrityksen löydät täältä.

Verkkokauppatoimintaa myös Kreetan Maulle

Myös Kreetan Maku on kehittelemässä pienimuotoista verkkokauppaa matkojen ohella. Ajatuksia tästä on ollut jo aiemmin, samoin tuoteideoita, tuotteista ei ole pulaa. Suunnittelemme pienten spottierien tuontia, kun jotain kivaa löytyy minkä arvelemme teitä kiinnostavan. Ei elintarvikkeita, ne kulkevat siis Happy Oliven kautta, mutta kaikkea muuta kreetalaista/kreikkalaista on tulossa. Onko sinulla hyvä vinkki mitä haluaisit meidän etsivän sinulle, kerrohan!

Webinaarit

Toinen asian johon nyt on aikaa ollut tutustua, ja joka tulee vielä kevään aikana kommunikointikanavaksemme on webinaarit. Mikäli ehdimme oppia ja saada tekniikan toimimaan, ihka ensimmäinen olisi jo huhtikuun loppupuolella. Webinaarissa olemme molemmat “paikalla” ja kerromme mitä meille kuuluu, mitä meillä on tarjolla teille. Meille voi esittää myös kysymyksiä ja toiveita tulevista matkoistamme. Pyrimme tekemään webinaareista myös tallenteet, jotka ovat katsottavissa muutaman viikon, ellei alkuperäinen webinaariaika satu sopimaan. Paikalla tulee olemaan myös kurssiemme vetäjiä, joko ihan livenä tai videon välityksellä. Meistä tämä on vallan mainio tapa tarjota teille mahdollisuus “tavata” meidät ja jutella. Sitä oikeaa tapaamista odotellessa. 

Tampere26

Kovasti kurkotamme myös kaukaisempaan tulevaisuuteen. Tampere on hakemassa kulttuuripääkaupunkistatusta vuodelle 2026, yhtenä kolmesta suomalaisesta hakijasta. Tähän projektiin on valittu yhtenä osana myös sellainen aineeton tuote kuin ”Elämäsi Laulu”. Siis se Heikki Salon ja Tuija Rantalaisen kehittämä konsepti jossa jokainen joka haluaa voi synnyttää elämänsä laulun. Nämä workshopit on toteutettu Vamosissa Kreetalla Kreetan Maku Oy:n kanssa, tänäkin syksynä yksi kurssi 19-26.9. Tuon kurssinimen ovat Heikki ja Tuija rekisteröineet omaan käyttöönsä ja mikäli hanke toteutuu, se lisää kivasti kurssitoimintaa myös Vamosiin. Tästä projektista lisää myöhemmin. Ja unohdetaan nyt sellainen pikkujuttu, minkä ikäisiä me ollaan vuonna 2026.

Syksyn kursseja odottelemme kovasti ja uskomme että ne saadaan toteutettua

Kurssit aloittaa Vamosissa Heikki Salo

  • (12-19.9) Vamos Laulu Fabrica 2021 on workshop-tyyppinen elämyksellinen laululeiri kaikille laulun tekemisestä kiinnostuneille. Sanoittajat, säveltäjät, soittajat, sovittajat  –  kaikki ovat tervetulleita ! Biisileirin rakenne on yksinkertainen. Kokoonnumme joka päivä kirjoittamaan yhdessä tai erikseen, ihan kuinka kullekin sopii. Klinikoimme porukalla tuotoksiamme periaatteella ”kaikki auttavat kaikkia” ja simsalabim – hyviä lauluja syntyy! Kysy lisää Heikiltä vamos@heikkisalo.com

Siitä jatkaa Elämäsi Laulu Heikin ja Tuija Rantalaisen kera

  • (19-26.9.)Oletko pöytälaatikkorunoilija? Haluaisitko kerran elämässäsi tehdä laulun? Kepeän rallin, tai rakkauslaulun aviopuolisollesi, ystävillesi, lapsille? Pelkäätkö, ettet osaa? Älä huolehdi, sillä kauniissa Vamosin kylässä sinulla on oppaanasi ensiluokkaiset valmentajat, Heikki Salo ja Tuija Rantalainen. He takaavat, että kotimatkalla sinulla on matkalaukussasi oma biisi, jonka olet sanoittanut ja säveltänyt ihan itse, tai yhdessä ystäväsi kanssa. Sinun ei tarvitse osata laulaa tai soittaa mitään soitinta, voit silti tehdä laulun. PS. me ollaan Merjan kanssa tehty kans, me tiedetään

Matka myytteihin ja mysteereiden maailmaan astrologi-kirjailija Erkki Lehtirannan luotsaamana

  • (29.9-6.10.)Lähde kanssamme mysteerien ja pyhien paikkojen, kirkkaan tähtitaivaan, parantavan vuoristoenergian ja viininkorjuun täyttymysmatkalle iloiselle Kreetalle. Matkaa johdattelevat  Erkki astrologi-kirjailija Erkki Lehtiranta ja kumppaninsa Leena Niemelä sekä Kreetan maun ja saaren asiantuntija Merja Tuominen-Gialitaki. 

Kirjoittamisen maailmaan pääset joko Plataniaksessa …

  • (6-13.10.)Luova kirjoittaminen – omasta elämästä mielikuvituksen maailmoihin ! Tulehan tutustumaan luovan kirkoittamisen saloihin. Plataniaksen yläkylässä, kirkon kupeessa ja kukkuloissa voit päästää irti kaavoista ja antaa luovuutesi kukkia kilpaa syksy kukkien kanssa ! Luovan kirjoittamisen saloihin sinut opastaa ihana Taija Tuominen ! Yhteistyössä Hämeen Kesäyliopiston kanssa.

… tai Vamosissa

  • (6-13.10.) Viikko NLP-kirjoittamista, Kreetan ihmeitä ja hyvää ruokaa hyvässä seurassa, mikä sen parempaa! Rentoudut ja kirjoittaminen alkaa sujua ihan itsestään, tuotat tekstiä ja ihmettelet itsekin, miten minä tällaista nyt saan aikaan.. Kreeta osaa avata lukkoja, siinä on taikaa… Vetäjänä Terhi Friman

Ja kaksi ihan uutta juttua, tule meille pilottimatkalle kehittämään uutta 

  • (13-20.10.)Ensimmäinen oliivinpoimintamatka on ensi lokakuussa. Yhdistimme siihen myös syksyn toisen suuren tapahtuman, rakinpolton! Tarjolla on rentoa ulkonaoloa, oliivinpoimintaa, ihania yhteisiä ruokailuja. Jotain ihan muuta kuin turistirannalla köllöttelyä. Vaikkei sitäkään kukaan kiellä jos kelit sen sallivat, meri on vielä lämmin. Retkiä, tutustumista saareen, kaikki ilman kiirettä ja pönötystä..
  • (20-27.10.)Syksymme päättää Teatteri-ilmaisun taikaa. Tämä viikko on tarkoitettu ihan kaikille, joita teatterityö kiinnostaa ja kutkuttaa, erityisesti amatööreille. Evääksi kurssilta saat esiintymisvarmuutta, paljon naurua, uusia kavereita, ehkä aivan uuden harrastuksen. Vetäjinä Svante Martin ja Eija Orpana-Martin

Talvitauon jälkeen päästään kevääseen 2022

  • Suunnitteilla matka karnevaaliaikaan Kreetalle, noin 4-11.3., matkaan sisältyy Rethymnonin karneevaaleihin tutustuminen, puhtaan maanantain piknik rannalle leijoja lennättämään, paastonajan ruokiin tutustumista ja vierailu viinitilalla ja olutpanimolla, kelien mukaan tarjolla retkiä rannoille ja rotkoihin. Tästä tulee superkiva juttu, kevät on tuoreimmillaan tuolloin, vedet ovat vielä kylmät joten rantalomaa tästä ei tule. Tarkka ohjelma hintoineen julkaistaan myöhemmin.
  • Suunnitteilla : Keväät vihreät ja vehreät; villiyritit ja kukat ja kevään herääminen. Aistit hereille talviunesta, tuoksut mieleen ja maut kieleen. Perinteinen Vamospaketti. Tarkempi ohjelma ja hinnat myöhemmin. 
  • (10-17.4.)Lintuharrastajat Kreetalla; Kreetan keväinen vihreä ja vehreä luonto kutsuu. Niin sinua kuin lintujakin. Lintuharrastajan unelmaretki taas tarjolla, tule mukaan. Lintuoppaana Jarmo Koistinen (Tringa ry).
  • (17-24.4.) Valokuvauksen workshop Platanias. Kreetan keväinen, vehreä luonto, turkoosi Välimeri sekä viehättävät pikkukaupungit ja kylät tarjoavat hienot puitteet niin loman viettoon kuin valokuvaukseen. Opettajinamme Kikka Niittynen ja Mirka Both, Muurlan Opistolta.Tule  kanssamme kokemaan Kreeta kameran kautta!
  • (24.4.-1.5.) Repullinen kehonhuoltoa Kreetalla. “Viikon loma palautti tapaturmassa menettämäni luottamuksen kehoon. Riitan ja Pekan lempeä ohjaus sekä Kreetan luonto auttoi prosessissa.” Tule mukaan voimaan hyvin ja oppimaan omasta kehostasi mm. shindon ja TRE:n opein. Tällä matkalla kohti hyvinvointia teitä ohjaa Riitta Mursula-Innanen ja Pekka Innanen. Retkillä teitä luotsaavat Riitan ja Pekan lisäksi Raila ja Kim. Yhteistyössä Muurlan Opiston kanssa.
  • (1-8.5.) Maalauksen matkassa ! Mukaan kurssille ja matkalle voi tulla riippumatta aikaisemmasta maalauskokemuksesta. Avoin mieli riittää!  Aikaisemmin esim. Vedic Art-kursseilla olleet saavat uutta sisältöä omaan työskentelyyn. Jokaiselle löytyy oma ja sopiva kokonaisuus. Opettajana toimii taiteilija Kirsi Ryynänen eli Piitta
  •  

Eikös näillä jo pääse suunnittelemaan ! Kaikista näistä kursseista löytyy lisätietoa kotisivumme “Matkat”-osiosta.

Kurssit toteutetaan viileinä kausina, ei sitä kesäkuumalla kukaan jaksa. 

House Kastrissa, joka toimii kurssitilana ja majoitustilana Plataniaksessa, on vuokrattavissa huoneistoja kurssikauden ulkopuolellakin. Isot (2mh) hienosti varustetut huoneistot, joissa mm. ilmastointi, 4 parveketta, pyykinpesukone ja astianpesukone, yhteiskäytössä kattoterassi ja pieni uima-allasalue, muutama sata metriä rantakadulta mutta yläkylän rauhassa. Tämän blogin lukijoille tarjouksena 100€/vko alennus kesä-elokuun viikoista, jos varaus on maksettu 30.4.2021 mennessä. Ota yhteys raila@kreetanmaku.fi

Iloisena hienoista ideoista kohti kotia

v. 1821 – KREIKAN VALTION SYNTY

Kuluvalla viikolla Kreikassa juhlittiin pandemian varjossa maan 200-vuotista itsenäisyyttä. Itse asiassa tuon päivän julistus ei merkinnyt suvereenia itsenäisyyttä, vaan se johti pitkään itsenäisyystaisteluun ottomaanihallintoa vastaan, taistelut päättyivät vasta vuonna 1829. Tässä blogissa lyhyesti Kreikan valtion synty.

Lähtölaukaus 25.3.1821

Maaliskuun 25 päivä on myös Marian ilmestyspäivä, suuri juhlapäivä ortodokseille. Marianpäivän juhlassa vuonna 1821 Kalavritassa, Agia Lavran luostarissa Patran piispa Germanos nosti ylös piispallisen lippunsa; siniristilipun jota nykyisin pidetään myös ensimmäisenä versiona Kreikan valtion lipusta. Tätä lipunnostoa pidetään vapaussodan alkulaukauksena. Varsinainen itsenäisyysjulistus annettiin uutenavuotena 1822.

Koko ottomaanien hallintoaikaa Bysantissa Konstantinopolin (nyk. Istanbul)  kukistumisesta, vuodesta 1453 alkaen,  leimasivat jatkuvat kapinat, ei ainoastaan Kreikassa vaan koko Balkanilla. Ottomaanien valtakunta ulottui Euroopassa Kreikan lisäksi pohjoisessa aina Tonavalle saakka. Balkanin kansojen kapinahenki ei johtunut vain uskonnosta (muhamettilaiset vs ortodoksit) vaan myös epäoikeudenmukaisesta hallinnosta ja taloudellisesta riistosta. Ottomaanivaltakunnan kristityistä kreikkalaiset olivat parhaassa asemassa sekä kulttuurisessa että taloudellisessa mielessä. Kauppa ja merenkulku kukoisti ja kreikkalaiset pääsivät korkeisiin virkoihin ottomaanien hallinnossa. Konstantinopoli ja koko Anatolia olivat edelleen puoliksi kreikkalaisia alueita ja kreikkalaisia siirtokuntia löytyi jopa Mustaltamereltä, Italiasta ja Egyptistä asti.

Orloff-kapina

Ehkä merkillepantavin yritys vapautua ottomaaneista oli ns. Orloff-kapina vuonna 1770. Venäjän pyrkimyksenä oli lopettaa ottomaanien valta Euroopassa ja yhdistää Balkanin ortodoksikirkot Venäjän ortodoksikirkkoon. Siinä sivussa taattaisiin myös kätevästi ongelmaton pääsy Mustaltamereltä Välimerelle. Kreikkalaiset uskoivat Venäjän lupauksiin ja lähtivät innolla kapinaan, joka kuitenkin epäonnistui surkeasti. Yrityksen epäonnistumien johti massiivisiin kostotoimenpiteisiin ja suoranaiseen kansanmurhaan. Yksi kreikkalaisista kapinajohtajista oli kreetalainen Daskalojannis, Joannis Vlahos, jonka osallisuudesta, rohkeudesta ja kuolemasta syntyi yksi kreetalaisista sankaritarinoista. Sulttaanin verinen kurinpalautus kapinallisten rankaisemiseksi julkistettiin laajalti eurooppalaisessa lehdistössä, jossa se herätti inhoa ja kauhua ottomaaneja kohtaan. Daskalojanniksesta löydät lisää tästä linkistä.

Orloff-kapina ja nouseva valistusaate innostivat kreikkalaisen sivistyneistön konkreettisiin suunnitelmiin vapauden saavuttamiseksi. Kreikkalaisia asui ja opiskeli eurooppalaisissa suurkaupungeissa ja yliopistoissa. Näin tietoisuus Kreikan asemasta eurooppalaisen kulttuurin kehtona levisi valistuksen hengessä. Eihän nyt mitenkään käynyt laatuun että tuollainen maa pysyisi vääräuskoisten sortamana. Itsenäisyydestä unelmoiva sivistyneistö muodosti Odessassa kansainvälisen ’salaseuran’, Filiki Eterian, joka valmisteli vapaussotaa ja hankki eurooppalaisten suurvaltojen tukea.

Myhrbergin maisemissa Palamidin linnoituksella.

Myös suomalaisia taisteli Kreikan vapaussodassa

Kreikan vapauden puolesta taistoon lähti myös  –  romanttisessa puuskassa ehkä  –  huomattava määrä eurooppalaisia taistelijoita. Kuuluisin heistä ehkä Lordi Byron, joka menehtyi punatautiin Messolonghissa vuonna 1824. Sotaan osallistui ainakin kaksi suomalaistakin, luutnantti Gustav Sass sekä August Myhrberg. Luutnantti Sass kaatui taistelussa niin ikään Messolonghissa. August Myhrberg selvisi taisteluista ja toimi ensimmäisen presidentin Jiannis Kapodistrian neuvonantajana,  josta hänet palkittiin Kreikan valtion eläkkeellä ja maatilalla. Siitä hän kuitenkin kieltäytyi koska jälleen tie kutsui seikkailijaa. Myhrberg oli aikansa Che Quevara, vapaustaistelija joka jo vuonna 1823 osallistui Espanjan sisällissotaan siirtyäkseen vuonna 1824 ranskalaisen ratsuväkiosaston mukana Kreikkaan.  Hän toimi aina sodan loppuun saakka Balamidin linnoituksen johtajana Nafplionissa ja tunnettiin nimellä Murad Bey, kreikkalainen versio Myhrbergistä. Kummankin vapaussoturin kunniaksi on pystytetty muistolaatat, Myhrbergin laatan Nafplionissa olen itsekin nähnyt. Sassin laattaa Messolonghissa on vielä löytämättä.

Kreikalla ei luonnollisestikaan ollut juuri omia ajanmukaisia asevoimia, joten päävastuun sodankäynnistä kantoivat suurvallat. Kreikan vastarinnan symboliksi nousivat ’kleftit’, jotka olivat ottomaanihallintoa paenneita vuoristolaisbandiitteja, jotka elättivät itsensä ryöstelemällä. (Kleftis = varas, vrt kleptomani).  Kleftit muodostivat suurempia ryhmiä jotka taistelivat ottomaaneja vastaan menestyksellisesti, vähän saman malliin kuin andartet saksalaisia vastaan toisen maailmansodan aikana.

Taistelu jatkuu

Ottomaanien sulttaanilla Mahmud II:lla oli kai muita kiireitä koska hän komensi egyptiläisen vasallinsa, Ibrahim Pashan hoitelemaan Kreikan ongelman. Vallankumous oli jo pahasti uhattuna vuonna 1825 kun pashan joukot kukistivat Messolonghin kuukauden piirityksen jälkeen ja sen jälkeen valtasivat Ateenan. Britannia, Ranska ja Venäjä havahtuivat kriittiseen tilanteeseen ja lähettivät vahvat merivoimat Kreikan vesille. Seurasi Navarinon meritaistelu jossa ottomaanien laivasto tuhottiin. Ranskalaiset painostivat egyptiläisen pashan lähtemään kotiinsa ja sulttaani joutui yhä ahtaammalle.

Ratkaisu syntyi kun venäläis-turkkilainen sota päättyi sulttaanin antautumiseen 14. syyskuuta 1829. Seuranneessa Adrianopolin (nyk. Edirne Turkin ja Kreikan rajalla) rauhassa  Balkanin valtiot järjestettiin uuteen uskoon ja sulttaani myöntyi Kreikan itsenäisyyteen. Uusi valtio rajoittui Peloponnesokseen ja Mannerkreikassa alueeseen Ateenasta etelään eli se oli huomattavasti nykyistä pienempi. Useiden selkkausten ja sotien jälkeen nykyiset rajat astuivat lopullisesti voimaan vuonna 1923.  Ensimmäisenä pääkaupunkina toimi vuodet 1821-1834 Nafplion, siitä jatkoi Ateena.

Lähes kymmenen vuoden taisteluissa kreikkalaisia kuoli noin 50.000, ottomaaneja 115.000 ja egyptiläisiäkin 5000.

Pääministerinä toimi entinen venäjän tsaarin neuvonantaja ja ulkoministeri ja kansainvälisesti tunnustettu diplomaatti korfulainen Jannis Kapodistria.  Hänet kuitenkin salamurhattiin vuonna 1831. Tämä oli vastasyntyneelle valtiolle paha takaisku. Olihan Kapodistria itsenäisyysprojektin pääarkkitehti, joka muun muassa oli päävastuussa uuden valtion perustuslaista, erittäin edistyksellisestä sellaisesta, valistuksen hengessä. Kapodistrian elämänkertaan voi tutustuaa lukuisten eri teosten kautta.

Ensimmäiseksi kuninkaaksi valittiin Baijerin prinssi Otto, jonka kuninkuus jatkui 30 vuotta.

Kreikan asema eurooppalaisen kulttuurin alkulähteenä siis takasi sille itsenäisyyden suurvaltojen avulla. Tuntuu hassulta, että nuo suurvallat vannoivat pienen kansan itsemääräämisoikeuden nimeen samalla kun ne itse vielä surutta käyttivät siirtomaavaltaa omissa dominioissaan. Mutta saatiinpahan islam pois Euroopasta…

Vähän samanlainen asetelma oli Kreikan EU-neuvotteluissa sekä europäätöksessä; ei niinkään kiinnitetty huomiota faktoihin vaan ovet avattiin kohteliaasti meidän kaikkien kulttuuriselle äidille.

Kreikan itsenäisyyden aika on ollut hyvin turbulenttia, sodat ja kriisit ovat seuranneet toisiaan ja hallinto on ollut epävakaa. Me kaikki filhelleenit tietysti toivomme että seuraavat 200 vuotta olisivat vakaampia ja kreikkalaisetkin pääsisivät nauttimaan rauhasta ja taloudellisesta menestyksestä. Upeat kreikkalaiset sen tosiaan ansaitsisivat.

Tämän vuoden matkamessujen kohdemaana piti luonnollisesti olla Kreikka, Matkamessut on nyt siirretty ensi vuodelle, normaaliaikaan tammikuun loppuun. Siellä Kreikka on kohdemaana, juhlitaan silloin yhdessä !

Koronan kurimuksessa, osa 2

Enpä olisi uskonut vuosi sitten että joudun kirjoittamaan lähes saman sisältöisen tiedotteen toistamiseen.  Koronan kurimuksessa ollaan tukevasti, edelleen. 

Kreetan Maun vuosi 2020 meni ilman asiakkaita. Kevät meni Suomessa kun Kreetalle ei vaan mitenkään päässyt. Syksyn vietimme saarella vaikka ryhmiä ei ollutkaan. Syys- ja lokakuussa kiersimme saarta. Aikaa oli ihanasti katsella uusin silmin, ihan uusia kohteita etsien. Niitä meillä on nyt repullinen varastossa teitä varten kunhan kurssien pitäminen taas on mahdollista. Ei se ollut huono tapa viettää aikaa, ei ollenkaan. Saaren koluaminen loppui marraskuun alkupuolella, jolloin voimaan astui ulkonaliikkumiskielto. Joka  jatkuu edelleen.  Tällä hetkellä aina viikon – pari kerrallaan. Ulkonaliikkumiskielto tarkoittaa lyhyesti sitä, että kaupassa saa käydä, samoin apteekissa, noutoruokaa saa noutaa ja vanhukset huoltaa. Ja tunnin päivässä saa ulkoilla asuntonsa välittömässä läheisyydessä. 

Ulkonaliikkumiskielto eli lockdown

Kreetalla, niissä lääneissä missä tartuntaluvut ovat pieniä on myös pienet erikoisputiikit saaneet avata ovensa hiljan. Samoin kampaamot ja parturit jne. Kauppiailla on velvollisuus valvoa, että asiakkaiden määrä kaupassa ei ylitä neliömetrien mukaan laskettavaa sallittua asiakasmäärää.  Sanktiot ovat kovia, ellei määräyksiä noudateta. Kauppiaalle tai kahvilan yms. pitäjälle rapsahtaa 3000€:n sakko, lisäksi asiakkaat saavat oman 300€:n ”pikavoittonsa”. Pysyy kuri, kuulkaa.

Maskipakko on voimassa kaikkialla tietenkin. Tavernat ovat olleet kiinni marraskuun alkupuolelta saakka.  En edes uskalla ajatella mikä taloudellinen katastrofi se on heille. Viime vuonnakin ne ehtivät olla vain muutaman kuukauden auki joten puskurirahastoja ei taatusti ehtinyt kerääntyä. Asiakasmäärät vuonna 2020 saarella putosivat noin 80%. Majoitustilat ovat toistaiseksi kiinni. Aurinkomatkat peruutti tulevan huhtikuun pakettimatkansa, joka johti siihen että Finnair peruutti huhtikuun lentonsa. Aika monen pienen sopimushotellin on siis odoteltava suomalaisia vierailijoitaan pitkälle kevääseen tai jopa kesään saakka.  

Huhtikuu on peruttu … tai ainakin kurssit siirretty

Mekin olemme jo luopuneet toivosta huhtikuun kurssien suhteen. Finnairin päätös vei myös monelta meidän asiakkaaltamme lennot.  Ei niitä kursseja ole kuitenkaan lopullisesti peruutettu, ne on vain siirretty vuodella eteenpäin, taas. Lämmin, suoraan sydämestämme tuleva, kiitoksemme niin kurssiemme vetäjille kuin jo ilmoittautuneille kurssilaisillekin kärsivällisyydestä ja sitoutuneisuudesta. Kun aloitin huhtikuun kurssien tiimoilta kartoittamaan niiden siirtomahdollisuutta  –  peruutuksen sijaan – oli kaikkien opettajiemme kanta heti selvä, tietysti siirretään.  Samaa loistavaa asennetta osoitti valtaosa kurssilaisistamme: ”Kurssille tullaan kun se pidetään. Kiva, kun on joitain odotettavaa sitten kun …”  Toukokuun pilateskurssin kanssa vielä kuullostelemme tilanteen kehittymistä. Olemme aina valmiina uskomaan ihmeisiin.

Saapa nähdä pääseekö Kreetalle jo keväälle

Merja viettää kevään kotonaan Nokialla ja odottelee rokotuksiaan. Me yritämme Kimin kanssa saarelle kunhan ulkonaliikkumiskielto on ohi. House Kastrin keväthuollot odottaa. Tällä hetkellä ainakaan ei rokotustodistus ole pakollinen asiakirja, vain negatiivinen covid-testitulos ja PLF-lomake. Aikanaan kun rokotteita on saatu riittävästi annettua, tulee vaihtoehtoina olemaan joko rokotetodistus tai negat. testi. Tämä on siis suunnitelma tällä hetkellä. Tulevaisuudesta en uskalla arvailla mitään enempää. Jos joku matkalle mielii, niin kannattaa piipahtaa suurlähetystöjen sivuilla ja tarkastaa sen hetkinen tilanne sieltä.  Ja jos ja kun me sinne lähdemme kerron toki kokemukseni silloin.

Kylissä joka keväinen puunaus, kilkutus, kalkutus, naputus, naulaus, rappaus ja maalaus on  kuitenkin hiljalleen käynnistymässä.  Eli kovasti siellä uskotaan tulevaan. Sanomattakin on selvää kuinka iso asia saaren taloudelle on jokainen menetetty kuukausi turistikaudesta. 

Saari avautuu kun se on turvallista !

Olemme siis tyhjentäneet kurssikalenterimme, tässä vaiheessa, toukokuun puoleenväliin saakka. Seuraamme vielä toukokuun loppupuolen tilannetta hetken. Jäljellä keväällä on vielä ihana pilateskurssimme

Tämän kevään kursseista tulevaan syksyyn olemme siirtäneet 

  • 6-13.10.2021 Viikko NLP-kirjoittamista, Kreetan ihmeitä ja hyvää ruokaa hyvässä seurassa, mikä sen parempaa! Rentoudut ja kirjoittaminen alkaa sujua ihan itsestään, tuotat tekstiä ja ihmettelet itsekin, miten minä tällaista nyt saan aikaan. Kreeta osaa avata lukkoja, siinä on taikaa…Vetäjänä Terhi Friman, Vamos

Muut syksyn kurssimme ovat ennallaan, tarjolla on 

Vuodella eteenpäin olemme siirtäneet:

  • 10-17.4.2022 Lintuharrastajien matka Jarmo Kostisen (Tringa) johdolla, Platanias
  • 17-24.4.2022 Valokuvauksen Workshop (Kikka Niittynen ja Mirka Both, Muurlan Opistolta) , Platanias, ohjelma päivitetään pian
  • 24.4-1.5.2022 Repullinen kehonhuoltoa mm. shindon keinoin (Riitta Mursula-Innanen, Pekka Innanen, Muurlan Opisto), Platanias, ohjelma päivitetään pian
  • 1-8.5.2022 Maalauksen matkassa, ohjaajana Kirsi Ryynänen, eli taitelijanimeltään Piitta

Siirrettyjen kurssien uudet ajankohdat ja niiden mahdollisesti uusitut ohjelmat löytyvät  tarkemmin kotisivuillamme, osa jo nyt, osa ihan pian.  Piipahdathan siellä tai kysy meiltä lisätietoja. Ja me kyllä uskomme että tuleva syksy voidaan toteuttaa suunnitelmien mukaan ja turvallisesti. Ja ensi vuotta on aikaa suunnitella vielä, puuttuuko mieleisesi kurssi, kerro meille?

Myös oliivipuukummitoiminta on edelleen voimissaan.

Kaikki tarhat löytyvät osoitteessa   

  • https://happyolive.mycashflow.fi
  • Temenian tarhan kummit saavat öljynsä loppukeväästä, mikäli vain saarelle pääsemme, muiden tarhojen öljyt tulevat loppusyksystä.
  • mikäli haluat tuoretta oliiviöljyä ilman kummiutta, teemme yhteistyötä Jani Pystöjärvi-nimisen mainion nuorenmiehen kanssa ja voit tilata hänen  https://www.happyolive.fi – sivustolta kotiisi taatusti tuoretta Apokoronasin alueen öljyä. Sitä kautta löydät toki myös kummipuumme, nimellä nimikkopuut. Samasta osoitteesta löydät Myös Merjan kirjat.

Eli ei me olla teitä unohdettu vaikkei olla nähtykään ! Toivottavasti tämä pandemia menee ohi aikanaan, kaikki Kreeta fanit pääsevät vihdoin saarelle, ehkä mekin siellä tapaamme.

Voikaa hyvin, pysykää terveinä ja nähdään kun sen aika on !

Koronan kurimuksessa – kaikki eivät siitä piittaa

Keväinen linturetki Kreetalle

10-17.4.2022 Platanias, House Kastri

Tule tutustumaan Kreetan hurmaavaan keväiseen luontoon ja sen lintuihin mukavassa pienessä ryhmässä. Paikallisoppaana toimii Kim Andersson ja asiantuntijana lintuopas Jarmo Koistinen (ks. Tringa ry). Aiempi lintujen tuntemus ei ole välttämätön, innostus aiheeseen riittää.

Tämän julkaisun kuvat on ottanut kevään 2019 pilottimatkallemme osallistunut Henrik Sell, kiitos kun saimme käyttää upeita kuviasi.

VIIKON ALUSTAVA OHJELMA

Sunnuntai 10.4.

  • Saapuminen Hanian lentoasemalle noin 10.15. Siirtyminen House Kastriin Plataniaksen yläkylään.
  • Majoittuminen ja irroitteleva päiväkävely appelsiinilehtojen läpi Taverna Drakianaan. Taverna on joen varrella appelsiinilehtojen keskellä, joten kamera ja kiikarit mukaan heti vaan.
  • Päivälepo ja tarvikehankintoja, erityisesti aamiaisia varten. 
  • Iltapala jossakin kylän tavernassa.

Maanantai 11.4.

  • Aamiaisen jälkeen ajamme tunnin matkan Kalivianin kylään Gramvousan niemimaan kainaloon, josta ajamme tai kävelemme  kohti Balos Beachia. Niemi on vilkas pesimäalue, erityisesti välimeren haukalle.
  • Lounaan jälkeen palaamme Plataniakseen pitkin pohjoisrantaa pysähdellen tarpeen mukaan jokisuistoissa. 
  • Iltahuudon jälkeen tietysti ruokailemme ja vietämme iltaa yhdessä.

Tiistai 12.4.

  • Aamusta siirrymme Omaloksen ylängölle (ajoaika n. 1,5 tuntia), jossa samoilemme talven lumien synnyttämällä vesialtaalla ja Samarian rotkon suulla. Alue on tunnettu hanhi- ja partakorppikotkistaan. Paikka on myös muuttolintujen levähdysalue.
  • Lounas ylängön Tavernassa jonka jälkeen ajamme kohti Plataniasta pysähtyen Agia-järvellä, joka on ehkä Kreetan kuuluisin lintujen pesimäalue; sekä pesiviä että muuttolintuja on runsaasti.
  • Illalla taas syödään yhdessä ja pohditaan päivän kokemuksia.

Keskiviikko 13.4.

  • Lähdemme taas melko aikaisin etelärannikolle, Hora Sfakionin kautta Aradenan rotkolle. Kiertelemme rotkon ympäristössä, jossa puoliltapäivin näkyy runsaasti hanhikorppikotkia ja myös muita vuoristoalueiden lintuja. Lounastamme Anopolin kylässä jonka jälkeen siirrymme Agios Ioanniksen ikiaikaiseen kylään, jossa majoitumme viehättäviin majataloihin, agroturismia parhaimmillaan.
  • Teemme iltapäiväkävelyn jyrkänteelle, josta aukeavat huikaisevat näkymät Libyan merelle.
  • Illalla Maria-rouva valmistaa meille aidon sfakialaisen illallisen.

Torstai 14.4.

  • Aamiaisen jälkeen siirrymme etelärannikolle Frangokastellon linnan rantamaisemiin, jonka kosteikko on etelärannikon kuuluisin muuttolintualue. Sitten matkaamme saaren poikki Georgiopolin jokideltalle ja läheiselle Kournaksen luonnonjärvelle.
  • Lounastauko jonka jälkeen kohti kotia Moroniksen luonnonsuojelualueen kautta Soudanlahdella.
  • Illanvietto taas kotimaisemissa Plataniaksessa.

Perjantai 15.4.

  • Ajelemme Rethimnonin kautta Prevelin luostarin maisemiin ja Prevelin rantaan. Lounastauon jälkeen pysähdymme Plakiaksen rannalla ja lähdemme kohti pohjoista Kotsifoun rotkon kautta, jossa joskus voi nähdä jopa partakorppikotkan. 
  • Paluumatkalla illansuussa ruokailemme Rethimnonin liepeillä kuuluisassa Arkudena Garden tavernassa, jonka jälkeen iltapala ei liene enää tarpeellinen.

Lauantai 16.4.

  • Vapaapäivä ilman opasta. Voimme vielä jatkaa lintujen parissa tai tehdä jotain muuta mielenkiintoista ryhmän tahtotilan mukaan, esim tutustuen Hanian kaupunkiin tai alueen sotahistoriaan.
  • Yhteinen lähtöillallinen.

Sunnuntai 17.4.

  • Kotiin. Lähtö House Kastrista lentokentälle noin 08.00

Matkan  kokonaishinta

  • 910€/hlö jos valitset 2hh, saman huoneiston toiseen huoneeseen voi tulla 1-2 muuta henkilöä
  • 1050€/hlö jos valitset 1hh, saman huoneiston toiseen huoneeseen voi tulla 1-2 muuta henkilöä
  • 1110€/hlö oma pieni huoneisto läheisessä pikkuhotellissa
  • 910€/hlö, esim. pariskunta omassa pienessä huoneisto läh. hotelli
  • Varausmaksu 200€ ilmoittautumisen yhteydessä (7pv maksuaika)
  • Loppumaksun eräpäivä on 17.3.2022

Hinta sisältää

  • lentokenttäkuljetukset ja kaikki muut yhteiskuljetukset
  • majoitukset House Kastrissa tai läheisessä pikkuhotellissa valintasi mukaisesti
  • ohjelman mukaiset lounaat, kahvit ja illalliset normaaleilla ruokajuomilla, vesi tai talon viini
  • suomalaisen oppaan palvelukset
  • lintuoppaan opastukset
  • House Kastrin kokoustilan vapaan käytön

Hinta ei sisällä

  • lentoja, jotka jokainen varaa itse (mitä aiemmin, sitä edullisempi hinta), yhteiskuljetus järjestetään sunnuntain aamulennoilta
  • matkavakuutuksia, suosittelemme matkavakuutuksen hankkimista.
  • ruokailuja vapaapäivänä lauantaina eikä aamiaisia
  • Agios Ioanniksen majatalossa 1hh huoneen lisämaksu 20€
  • Hinta ei myöskään sisällä oluita, drinkkejä tai erikoisviinejä, jotka maksetaan paikanpäällä erikseen.

Tervetuloa huhtikuussa kokemaan Kreetan kevät ja sen linnut!

Kim Andersson

puh +358 40 0407572

  kim@kreetanmaku.fi

Naimisiin Kreetalla

Naimisiin Kreetalla  –  saimmepa kuitenkin Saijan ja Tuomaksen naimisiin 

Muutama vuosi sitten meille tuli hauska kysely jo tutuilta asiakkailtamme. ”Olemme tulossa kahdeksi viikoksi Kreetalle, tuli juuri mieleen että me voisimme mennä naimisiin Kreetalla. Miten onnistuisi? Siis vain pieni vihkiminen, pari todistajaa. Ihan salaa, suvulle järjestetään kirkolliset juhlat kotisuomessa myöhemmin.” Selvitetäänpä! Saija ja Tuomas eivät ole ortodokseja, eikä luterilaista pappia saarella ollut, vaihtoehdoksi jäi siviilivihkiminen. Ihana ajatus oli pälkähtänyt morsiusparin päähän vasta sen jälkeen kun matka oli jo tilattu. Koska avioliitto oli jo muutenkin suunnitteilla, niin mikseipä sitten Kreetalla, missä morsian oli ensi kerran tulevasta sulhosta kuullutkin, yhteiseltä ystävältä. Kreetalaisen byrokratian tuntien aikataulu oli todella, todella tiukka. Päätimme yrittää kuitenkin. 

Laitettiin sitten töpinäksi Rovaniemellä …

Kiireeksi se pistikin niin meillä kuin morsiusparillakin. Ensin piti pikapikaa hakea kuulutukset Suomessa. Kun kuulutukset olivat viralliset, piti esteettömyystodistukset käännättää Kreikan Suurlähetystön (Helsingissä) auktorisoimalla virallisella kielenkääntäjällä. Ne piti toimittaa Kreetalla vihkimisestä vastaaville viranomaisille vähintään kaksi viikkoa ennen vihkimistä. Ja Saija ja Tuomas asuivat Rovaniemellä. Siitä alkoi kiire! Loma ja matkan ajankohta kun oli päätetty eikä sitä voinut enää siirtää. Aikaa saada paperit Kreetan viskaaleille ajoissa oli noin … viikko.

… ja Helsingissä …

Todistukset toimitettiin suurlähetystöön, pikaiseen kääntämiseen suostui Evangelos Patouhas, jolla silloin onneksemme oli ravintola Helsingissä Ludviginkadulla. Varsin mainio ravintola Patouhasin El Greco olikin. Muuten käännöksen tekeminen ja toimittaminen Kreetalle viikossa olisi ollut mission imposible. Kun pariskunta ei siis asunut Helsingissä. Eikä sitä lomaakaan ollut rajattomasti, jotta olisi voinut odotella postinkulkua Kreetalle. Mobilisoitiin siis henkilökohtainen kuriiri. Kun käännös oli leimoineen valmiina suurlähetystössä, Patouhas otti sen mukaansa ravintolaansa. Se kun oli avoinna huomattavasti väljemmin kuin suurlähetystö.

Me olimme Merjan kanssa tuolloin Kreetalla, mutta onneksi poikani Matias oli tulossa sopivasti Kreetalla käymään ja onneksi kilttinä kaverina lupasi ja ehti hakea kirjekuoren ravintolasta ja toi sen mukanaan, nippanappa ajoissa. Lienee tuo ravintola ollut suurlähetystön ”noutopiste” muillekin, koska kirjekuoria oli siellä useampi ja niistä sitten piti arpoa mikä olikaan tulossa Kreetan suuntaan. Pakko oli avauttaa kuoret ja kilauttaa kaverille (ts. äidille) ja kysellä kenen nimellä nämä todistukset olikaan. Oikea onneksi löytyi. 

… ja Kreetalla

Merja nouti kirjeen suoraan lentokentältä ja toimitti samalla reissulla Vrissesin kunnantalon Rouva Viskaalille, juuri viimeisenä mahdollisena päivänä. Vihkimisen protokollasta kaikki käytiin taas kertaalleen läpi; mitä, missä ja milloin. Tähän mennessä olimme jo löytäneet vihkimisen suorittajan. Tottahan yhteistyökumppanimme Nikos Fabrika Farmilta tunsi Leonidas Limatzakiksen,  jolla apulaiskunnanjohtajana on vihkioikeus. Häntä avusti kirjuri, joka toimi myös kreikankielisen seremonian kääntäjänä, sekä kaksi todistajaa. Selvitimme myös alueen, jolla hänen vihkivaltuutensa riittivät. Valitettavasti alue ei ylettynyt ihan sinne missä vihkipari olisi toivonut vihkimisen toimitettavaksi. Löysimme heille kuitenkin mielestämme mukavan rauhallisen nimenkärjen Almiridasta. 

Yhdessä mietittiin kuka hoitaa kukat, kuka kuvaa, kuka on kuski, saako vaatteet silitettyä, hiukset föönattua, miten tavarat siirtyvät hääsuiteen, onko ohjelmaa vihkimisen jälkeen jne. Vihkiparin tehtäväksi jäi myös käydä Vrissesin kunnantalolla viemässä passinsa tarkistettavaksi sekä maksamassa toimitusmaksu, 200€, koska toimitus oli kunnantalon ulkopuolella. Kuten hyvin tavallista viskaalien englanninkielen taito oli olematon ja se aiheuttaa hieman enemmän kertoimia asioiden hoitoon. Kaiken piti kuitenkin olla esivalmisteltuna, Merjakin oli lähtenyt Suomeen piipahtamaan. 

kun kaikki keinot otetaan käyttöön

Saija ja Tuomas kävivät kunnantalolla vihkimistä edeltävä päivänä ja kaiken piti olla ok. Siis piti olla! Menin vihkipäivän aamuna noutamaan passeja ja toimittamaan vielä jotain pikkuasiaa ja tarkistin vielä kerran että kaikki on ok. Paitsi paikka. Ei ei, toimitus on täällä kunnantalolla, ei ole ollut MITÄÄN puhetta että se olisi jossain muualla. Vihkimiseen oli aikaa vajaa kaksi tuntia. Käytin kaikkia osaamiani kreikansanoja ja kerroin että hintakin oli maksettu sen ulkopuolisen toimituksen mukaan. Paitsi ettei ollut. Hän oli veloittanut vain 50€, näytti kuitin ja (käsinkirjoitetun) kalenterinsa, ei täällä ole mitään tälle päivälle muualla kuin täällä talolla.

Yritin selittää että voin maksaa sen puuttuvan maksun tässä ja nyt, mutta eihän se Rouva Viskaalille käynyt. Soitin Merjalle joka puhui Rouvan kanssa, ei auttanut. Merja soitti Nikokselle, joka puhui Rouvan kanssa, ei auttanut. Pyysin Rouvaa soittamaan vihkijälle, ei käynyt. Viereiset viskaalitkin puuttuivat peliin; ”eikö se nyt ole ihan yksinkertaista maksaa se loppumaksu kun vihkijäkin on jo matkalla vihkipaikalle”. Ihan niin kuin oli sovittu. Ei auttanut. Rouvan hennoille varpaille oli tallottu, tai hän oli päättänyt kyykyttää ulkomaalaisia. Tokkopa hän lahjuksia odotti, ympärillä kun istui kuuntelemassa puolenkymmentä muutakin viskaalia. 

Minä istuin tyrmistyneenä  paikallani, vuodatin kyyneleitä ja toistin että me emme vaan VOI pilata tämän nuorenparin vihkimistä nyt. Enkä hievahtanutkaan paikaltani. Nikos soitti vihkijälle joka soitti Rouva Viskaalille, alaiselleen siis. Puhelu oli kovin pitkä ja kovin kovaääninen, äänirekisteriä riitti falsettiin saakka. Toivoni heräsi. Lopuksi rouva paiskasi puhelimen kiinni ja komensi minut kassalle maksamaan puuttuvan summan. Laahustipa vielä itse selittämään kasöörskalle kuinka nämä turistit … ja hymyili minulle sitten valloittavasti ja taputti olkapäälle; eikö ole hienoa miten tämä asia saatiinkin niin hienosti hoidettua lopulta?” Olin ehdottomasti samaa mieltä ja kiittelin kovin, tyrmistykseltäni kun en ehtinyt tintata rouvaa. Oikeasti mieli kyllä teki !

Kohta mennään naimisiin Kreetalla, kun ensin selätettiin yks kerberos !

Menin autoon, pyyhin viimeisimmät kyyneleet, kiukusta, ilosta vai hysteriasta, en tiedä. Kokosin arvokkuuteni (if any), soitin Merjalle, soitin Nikokselle joka odotteli jo Almiridassa. Ajoin farmille jossa vihkipari asusteli, juuri ajallaan. Noukin vihkiparin kyytiin, juu kaikki hallussa, ei ongelmia. Kuulevat näistä nyt ensimmäisen kerran. Ajelimme Almiridaan ja saattelin parin niemelle odottelemaan. Vilkaisimme Nikoksen kanssa toisiamme, huokaisimme helpotuksesta, pyyhkäisimme hien otsalla ja nousimme niemelle mekin, vihkijä ja kirjuri seuranamme. Häämekossaan rannan läpi kulkeva morsian herätti ansaittua huomiota, mutta onneksi saimme pitää niemennokan itsellämme seremonian ajan.

Ihan kohta me mennään naimisiin Kreetalla

Vihkikaava oli lyhyt. Kun suomalaisessa vihkikaavassa pappi jaarittelee niitä näitä ennen tärkeää kysymysta, Kreikassa kysymys tehdään heti. Olin aistivinani sulhasesta pienoisen hämmennyksen ”siis nyt jo”?  Toki sen jälkeen luettiin pitkät ritirampsut, jossa käytiin läpi mitä tulikaan luvattua. Olin saanut kunniatehtävän toimia toisena todistajana Nikoksen ohella. Näin meistä oli, kuulemma, tullut myös vihkiparin ja toistemme  ”sukulaisia”. Tilaisuuden päätteeksi istuimme lähimmässä tavernassa hyvän tovin ja Nikos tarjosi erinomaisen meze-lounaan. Aloin jo uskoa, että taisin tästä pestistä selvitä ehjin nahoin. Ja taas yhtä kokemusta rikkaampana.

Pienenä vaan ei muuten vähäisenä yksityiskohtana  kerrottakoon että vihkimisen toimittanut Leonidas omistaa Vamosissa hotellin nimeltä Vamos Palace, jossa Saija ja Tuomas olivat vuotta aiemmin asuneet ollessaan biisintekoleirillä. Yllättävä, iloinen jälleennäkeminen !

Tää onnea on 

Byrokratia jatkui, tottakai

Eikä se byrokratia tähän loppunut, suomalaisia viranomaisia varten piti tietenkin olla todistus vihkimisestä Kreetalla. Sen piti olla lähes läpihuutojuttu, tiedättehän? Ensimmäisenä arkipäivänä pääsi noutamaan todistuksen vihkimisestä Vrissesin kunnantalolta ja toimittaa se vielä leimattavaksi Haniaan. No, sekin konttori oli sittemmin muualle muuttanut, muttei sitä vielä Vrissessissä tiedetty. Häämatkaa voi tietenkin viettää myös etsiskelemällä kyseistä toimistoa Hanian helteisillä kujilla. Niin kuin tuoreet herra ja rouva Aarnio yhdessä tekivätkin ja ilmeisen onnekkaasti. Ja kiire taisi jatkua vielä Suomessakin; kreikankielinen vihkitodistus kun piti saada suomennettua virallisesti taas ennen Suomessa tapahtunutta avioliittoon siunaamista. Viikossa !

Btw. jos saitte tästä kimmokkeen niin ihan vinkkinä; koittakaa saada näin hieno idea edes kuukautta ennen h-hetkeä, jooko. Eikä sitten ainakaan Vrissesin alueella. Vieläkin puistattaa kun ajelen Vrissesin kunnantalon ohi.

Kiitos Saija ja Tuomas että sain käyttää tarinaanne tähän blogiin, olkoon onni myötä edelleen !

toivoo kumbara Raila

Vuosi vaihtuu …

… sataa tai paistaa 

Vuosi vaihtuu joka tapauksessa, vuosi toisensa perään, se on varmaa. Katastrofin kanssa, sitä ilman – tai siitä huolimatta. Suomessa olen vuodenvaihdetta juhlistanut useimmin sisätiloissa. Vilukissa kun olen. Mitä nyt paukuteltu papatteja ja ammuttu rahaa – eikun raketteja – taivaalle, kun lapset olivat pieniä, hetken ulkona. Paukkupakkasilla todella lyhyen hetken.

Kyllä ne vaihtelevat kelit Kreetallakin. Kymmenkunta vuodenvaihdetta saarella on tarjonnut monenlaisia kelejä. Joskus Hanian kauppahallin, Agoran, vuodenvaihteen seremonioita on seurattu lähes t-paitakelissä, joskus kahlattu sääriä myöten vedessä ja tuulessa, joka pitää huolen siitä ettei tilkkuakaan kuivaa vaatetta ole päällä.

Mieluusti kuulisin paikallisten kertomuksia mikä on normaalia vuodenvaihteen viettoa. Omat paikalliset tuttavani eivät ole kovin tapaorientoituneita. Sen tiedän että aattona leikataan vasilopita-kakkua, lahjoja jaetaan aattona ja Uudenvuodenpäivänä, ainakin.  Ja korttia pelataan kuulemma. Alla muutamia omia, ehkä epäortodoksisia, seikkailuja vuosien varrelta. En tiedä onko edes Haniassa joka vuonna samanlainen ohjelma. Tämä vuodenvaihde menee Suomessa, joten kerron lisää joskus toiste. Tosin nykyisin olen alkanut uskoa että vuosi vaihtuu ilman että olen sitä valveilla vahtimassa.

Agorassa aattona

Uudenvuoden aattona Agorassa on juhlatunnelma korkealla jo päivällä. Käytäville on nostettu pitkiä pöytiä, täynnä paikallisia; herroja, rouvia ja kerrassaan huumaavaa ja hurmaavaa meteliä. Ja ruokaa ja juomaa. Joskus kreetaeloni alkuvuosina, tapoja tuntemattomana, päädyin sinne ostoksille ja johonkin pöydän kulmaan istumaan tietenkin. Ruokaa nosteltiin lautaselle, rakia kaadettiin, maljoja nosteltiin ja vierasta tentattiin. Käytin kaikki tuntemani kreikankielen fraasit ja sanat. Ei niitä kovin paljon ollut, mutta hilpeyttä ne herätti. Kun kyselin kainosti voinko jotenkin osallistua, esim. maksamalla jollekin, minulle tuhahdettiin ”ei tule kuuloonkaan, filoxenia (vieraanvaraisuus)”.

Olisihan siinä joutunut päivä mukavasti, elleivät omat muonitusvelvoitteet olisi kutsuneet. Jokusena vuonna tuon jälkeenkin olen sinne päätynyt, ihan tarkoituksella, turvahenkilöinä ja tapojen tulkkeina paikallisia ystäviäni. Silloinkin on pitänyt toimia salamannopeasti, jotta on päässyt itsekin jotenkin kiitollisuuttaan osoittamaan. 

Agoran ulkopuolellakin on elämää

Myös Agoran ulkopuolella tapahtuu aattona. Taannoin, ilonpidon vaiettua sisätiloissa alkoi hallin pääovien edessä, sinne rakennetulla esiintymislavalla, non-stop esitykset. Tanssiryhmiä esiintyi useita. Yksi toisensa jälkeen, ihan iki-ihanista pikkuisista taaperoista alkaen, välillä energisiä teinejä ja lopuksi pitkälle rutinoituneita ympäri maata esiintyvät ryhmät. Viglatoresin jatkuvuus on taattu. Välillä esiintyi paikallisia soittajakokoonpanoja, jopa pienimuotoista sirkusta. Tuntitolkulla, minusta tuntui.

Massojen täyttämät yleisötilaisuudet on minulle aina haastavia. Kun katselee maailmaa noin puolentoista metrin korkeudelta, niin aina jää jalkoihin.  Eteen parkkeeraa aina joku jenkkikaapin kokoinen toppatakkimies tai muhkea madame. Näkyvyys katoaa ja ahtaanpaikan kammo iskee, savu alkaa nousta korvista. Ellei sitten löydy jotain kiviaidan pätkää jonka päälle kiivetä. Silloin vie tietenkin paikan joltain lapsukaiselta ja aiheuttaa näin traumojen siirtymisen sukupolvelta toiselle. 

Vuodenvaihteen h-hetken lähestyessä tunnelma ja tungos Agoran pihalla vain tiivistyy. Niin maallisen kuin taivaallisen vallankin edustaja pääsevät ääneen, pitävät puheensa, yhteisesti lauletaan myös. Ja niin se vuosi vaihtuu, paikallisten toppatakkikansan pehmeässä puristuksessa, “hronia polla” (monia vuosia) – toivotusten kaikuessa. Skoolataan jos kädessä on jotain millä skoolata ja tunnelma oli vähintäänkin ”tiivis”.

Hyvä vasikka elää juomallakin – ellei ruokaa löydy

Kerran, tungoksen hiukan hälvettyä, tai kun ylipäänsä pystyi liikkumaan, lähdimme vaeltelemaan Hanian kujille. Ehkä jostain saisi jotain ruokaakin. Ruuan suhteen tilanne oli vaikea, mutta ”hyvä vasikka elää juomallakin”, tietää vanha kansa. Jokaisessa kuppilassa johon pääsimme ts. mahduimme sisään näet tarjottiin ensimmäinen kierros ilmaiseksi. Kuohuviiniä, joka meillä kuuluu vuodenvaihteen juomiin, emme juuri onnistuneet saamaan.

Ensimmäisessä paikassa saimme ihan kirjaimellisesti mukilliset viskiä sillä aikaa, kun tarjoilija lähti metsästämään meille kuohuviinipulloa. Ruokaa ei sielläkään saatanut, mutta sen sijaan päädyimme tanssimaan bulgarialaisia kansantansseja kanssajuhlijoiden kera. Vai olisiko ne olleet albanialaisia, en saanut selville. Baarimikko palasi kuoharin kanssa, jonka koimme velvollisuudeksemme maksaa ja juoda pois, vaikkei se ollutkaan kuohuviiniä, valkoviiniä se oli ja lisäksi makeaa. Hronia polla vaan ! Btw, tuota baaria en sen koomin ole onnistunut löytämään.

Pari seuraavaakin baaria veti vesiperän ruuan suhteen, mutta juomien suhteen onnisti aina. Ja se ensimmäinen kierros oli aina ilmainen, joten koimme että myös yksi maksullinen kierros piti ottaa. Se luterilainen kasvatus tiedättehän, ”ettei vaan jää kiitollisuudenvelkaa”. Neljän aikaan aamuyöstä vihdoin istuimme venetsialaisen sataman kupeessa pienessä baarissa jossa tarjoiltiin paahdettuja kastanjoita. Ne maistuivat taivaallisilta. No, kotiin Plataniakseen päästiin kuitenkin kunnialla. Aamulla aurinko paistoi vaikka juuri silloin suomalainen hämäränhyssy olisikin sopinut jotenkin valonherkille silmilleni paremmin. 

Aina ei kuitenkaan paista aurinko

Se toinen ääripää kelien suhteen oli vuonna 2014. Jouluna vielä säät olivat suosineet ja  joulupäivän retkellä kinkkuvoileivät syötiin Elafonissin rannalla +25 lämmössä. Juuri ennen vuodenvaihdetta, ja heti sen jälkeen kun saarelle houkuttelemamme vieraat olivat saapuneet, alkoi rankkasade. Eikä mikään pieni kuuro. Eikä lyhyt. Vettä tuli taivaan täydeltä kaksi vuorokautta. Olimme edellä kerrotusta muonanmetsästyskokemuksesta viisastuneina varanneet pöydän Agia Marinassa sijaitsevasta pikkuravintolasta. Aika harva paikka meitä lähellä on avoinna talvella ja vielä harvempi uudenvuodenaikaan.

Kävin tarkistamassa päivällä onko kaikki siellä ok. Ja totesin, että perille pääsee vain autolla. Jos jopa meidän yläkylän alamäessä virtaa vettä niin paljon että vaelluskengät ei riitä, niin voitte kuvitella paljonko sitä vettä tasaisella maalla oli. Autolla siis matkattiin tavernalle se muutama kilometri. Tilaaminen oli helppoa. Omistaja vilkaisi ryhmäänne ja totesi ”minä tuon teille ruokia niin kauan kuin teille maistuu, kaikkia erilaisia”. Ruoka oli erinomaista ja sitä oli riittävästi. 

Koska innokkaita autonkuljettajia – uudenvuodenyönä, outoa – ei ruuan päätteeksi ollut, tilasimme taksit viemään meidät Hanian keskustaan. Vettä tuli edelleen kaatamalla, mutta peruspositiivisena ihmisenä ajattelin, että jospa jokin pieni rakonen sateessa sattuisi vuoden vaihtumisen aikaan. Ei sattunut. Taksi tipautti meidät Everest-kahvilan kulmalle ja parkkeerasimme sinne sateensuojaan. Mutta eihän siellä nyt koko iltaa voi viettää.

Joukon urhein lähti tarkistamaan lenkkarit loiskuen kulmia josko joku taverna olisi auki. Seuratessaan iloista äänensorinaa ja vilkkuvaloja, hän päätyi johonkin yksityiseen tavernassa vietettävään illanviettoon, ”ei hätää, täällä on pöytä vapaana, tulkaa vain”. Sinne sitten päädyimme. Söimme, taas, nautimme kohtuulliset ruokajuomat ja poistuimme soveliaaksi katsomallamme hetkellä, muutamien tanssien jälkeen. Upeasti laittautuneiden paikallisrouvien joukossa olimme läpimärissä tamineissamme juuri kuin se kuuluisa hajuvesi lihapullissa. Laskua ei taaskaan saatu, mutta jätimme pöydälle toki reippaat ”tipit”. Että kiitos ja anteeksi !

Aamuyön extreme

 Kotimatka Plataniakseen osoittautuikin sitten tosi haasteelliseksi. Parin päivän rankkasateet olivat muuttaneet maaston mudaksi. Mudaksi vettynyt maa-aines valui teille ja Kato Staloksen kohdalla maanvyörymä oli katkaissut tien kokonaan. Rantatietä ei päässyt Plataniaksen suuntaan lainkaan. Taksi nousi siis kansallistielle, Galataksesta ei päässyt alas rantatielle. Plataniaksessa ei päässyt alas rantatielle. Ensimmäinen liittymä josta kansallistieltä pääsi rantatielle laskeutumaan oli Tavronitiksen kohdalla. Sieltä sitten ajeltiin tulvivaa rantatietä takaisin Plataniakseen. Kun meidän oma mäki alkoi näkyä jotain puuttui. Sähköt ! Koko mäki oli pilkkopimeänä. Eikä siellä ole lunta maisemaa valaisemassa. Kun siellä on pimeää, niin siellä on sitten todella pimeää. Kun taivas on vielä pilvessä, niin kenkien asennosta voi päätellä seisooko nenä kohti alamäkeä vai ylämäkeä.

Kännykän taskulampputoiminto oli kullanarvoinen kun etsittiin porttia, avaimenreikiä, kynttilöitä, tulitikkuja, otsalamppuja ja niiden pattereita, ja toisiamme. Kämpät saa onneksi lämpöä myös ”porinmateista”, ja valoakin tulee kun uunissa on lasiset luukut. Olisi se ollut kodikasta! Vessaa vaan ei voi käyttää, kun ei tullut vettä, kun pumput ei toimi ilman sähköä. Eipä hätää, etsitään ämpärit ja haetaan vettä uima-altaalta vessanpytyn viereen. Näinhän se vesivessa toimi. 

Otsalamppu päähän ja ämpärit käteen. Pohjakerroksessa odotti sitten illan viimeinen ekstiimielämys, tai aamun ensimmäinen, vettä puoleen sääreen. En nyt toista niitä sanoja mitä silloin ilmoille pääsi, mutta niitä oli paljon ja ne tulivat täydestä sydämestä. Kello oli viisi aamulla ja oli uudenvuoden päivän aamu. Juhlaseurue oli jo untenmailla. Laitoin tekstarin vt-talkkarille, joka asustelee seuraavalla mäellä; ”tervetuloa talkoisiin aamulla, omat ämpärit mukaan”. Vastaus tuli salamannopeasti, ”sorry, tiet poikki talon molemmilta puolilta, ei täältä pääse pois”.

Jepjep! Pari tuntia lepoa ja herätys ankeaan arkeen. Ämpärit mukaan ja vettä lappamaan. Vt-talkkari vahvistuksineen oli kuin olikin löytänyt jonkun oliivitarhatien jota pitkin saapui talkoisiin. Meneehän se uuden vuoden ensimmäinen aamu näinkin. Ei tullut mietittyä oliko jollain krapulaa vai ei. Onneksi sähköt olivat palanneet. Vedenpaisumuksen aiheutti nimittäin sähkökatkosta johtuva tyhjennyspumppujen toiminnan pysähtyminen. Tankki johon vesi kerääntyy poispumpattavaksi ”valtakunnan verkkoon” oli taas piripintaan täynnä kahden päivän tauottoman rankkasateen johdosta. 

Aurinkokin paistaa vaikkei sitä näy

Kun aurinko taas suvaitsi näyttäytyä päivää myöhemmin, kaikki talon parvekkeiden kaiteet olivat täynnä kuivuvia suomalaisia räsymattoja. Varsinaiset asunnot ovat toki maanpinnan yläpuolella joten ne säilyivät, mutta nuo pohjakerroksen varastotilat saivat kyllä peruspesun. Ja niissä säilytyksessä olleet räsymatot myös. Nykyisin olemme jo varautuneet tällaisiin vedenpaisumuksiinkin. Oppia ikä kaikki !

Meidän onnemme oli että vesi oli puhdasta. Nämä rankkasateet nimittäin aiheuttivat järkyttävää tuhoa Plataniaksen alakylässä. Kun meidän katastrofi oli selvitetty lähdimme tutkimaan mitä alakylälle kuuluu. Ja hakemaan rannan tuntumaan edellisenä iltana jäänyttä autoamme. Auto löytyi paikaltaan mutta muuten näky alakylässä oli lohduton. Vasilis  (Evropi-hotelli) kertoi heränneensä yöllä kylkeä kääntäessään siihen että käsi valahti sängyn ulkopuolelle. Ja upposi samalla jääkylmään mutavelliin. Asuvat hotellillaan pohjakerroksen asunnossa. Säkkipimeässä yössä sitten oli pitänyt etsiytyä ulos tulvivasta asunnosta, löytää vara-avaimet pojan pari kerrosta ylempänä olevaan, sillä hetkellä tyhjillään olevaan asuntoon. Onneksi sellainen oli olemassa!  Voitte kuvitella että jos mutavelliä on sängynlaidan tasolle, vahingot eivät ole vähäiset. Kun kävin ottamassa valokuvia heidän tuhoutuneista tiloistaan vakuutusyhtiötä varten, itketti.

Me pääsimme vähällä loppujen lopuksi. Sama lohduttomuus nimittäin jatkui ympäri kylää. Autotalleja jotka yleensä ovat juuri pohjakerroksissa, täynnä mutaa, autoineen. Rantakadun kuppilat ja turistikaupat olivat saaneet osansa mudasta myös. Pahiten taisi ”ottaa siipeensä” Porto Platanias -hotelli, jonka pohjakerros sai osansa sekä vuorilta tulvivasta mudasta että mereltä tulvivasta suolavedestä. Hotellin pohjakerroksessa sijaitsivat mm. leipomo, pesula, gym, sähköpääkeskus, jäähdytetyt muonavarastot (tosin hotelli oli kiinni talvella) jne. Kävelin ohi kuukauden päästä uudelleen ja edelleen pohjakerroksesta tuotiin mutaa ulos kottikärryillä. 

Rojun siivousta 2014 mutavyöryjen jälkeen

Mutta vuosi oli kuitenkin vaihtunut !

Näidenkin katastrofien jälkeen on seurannut Kreetalla jo uusia katastrofeja ja uusia tulvia. Niistäkin on pinnalle noustu.

Ehkä me voimme siis toivoa että viime vuoden katastrofin –  tiedättekylläminkä –  jälkeen, tästä taas noustaan. Ilmojen haltijoina emme kai voi toimia, mutta vuoden 2020 katastrofin tuhoja voimme loiventaa palaamalla saarelle, kun se taas on mahdollista. 

Ja vuosi on jälleen vaihtunut !

Tervetuloa 2021 ! Vaikeaa kuvitella että se voisi olla hankalampi kuin edeltäjänsä.  

Valkoiset vuoret on niin kauniit lumipeitteessään

Demokratian kehto Kreikassa

Demokratian kehto Kreikassa, totta vai tarua ?

Sain joululahjaksi ystävältäni (kiitos Kaija!) teoksen ’Kreikan kansa persialaissotien aikana’ jonka on kirjoittanut O.E. Tudeer. Se oli maannut divarin nurkassa iäisyyden ja siivouksen yhteydessä Kaija oli kai ajatellut, että tässäpä oiva lahja historiahörhölle. Luin sen niin kovalla kiihkolla että lukemisen aikana sivut irtosivat sitä mukaan kun lukeminen edistyi. 

Kirja kuuluu sarjaan ’Tieteen työmailta’ ja se on julkaistu vuonna 1900. Teksti perustuu tämän Helsingin Yliopiston kreikan kielen ja kirjallisuuden professorin luentosarjaan. Se on tietysti alun perin kirjoitettu ruotsiksi mutta käännetty myös suomeksi. Kieli on ymmärrettävää mutta vaatii keskittymistä, ei niinkään sanaston takia vaan pitkien, runollisten lauserakenteiden vuoksi jollaista ei nykykirjallisuudessa enää tapaa. Esimerkkinä vaikka : “Suuri oli myös voittoisan ylipäällikön, Pausanian, maine, vieläpä niin suuri ettei hän jaksanut sitä kunnolleen kantaa; kunnian huumauksessa hän menetti siveellisen tasapainonsa.”

Mitähän oikeasti oli tapahtunut? Jotain niin karmeata ettei sitä tohdittu vuonna 1900 enempää selvittää yleisen järkytyksen ja pahennuksen pelossa.

Kaikki ovat varmaan ymmärtäneet, tai ainakin kuulleet kerrottavan, että demokratian kehto on antiikin Kreikassa. Koulussa en ehkä ollut historian tunnilla(kaan) tarpeeksi tarkkana, kun ei jäänyt minkäänlaista käsitystä mistä ajanjaksosta puhutaan. 5000, 4000 vai 3000  vuotta sitten? Muutenkin antiikin historia tuntui aika huuhaalta; raunioita, maljakon palasia ja kummallinen uskonto ja mytologia. Vähän niin kuin Sormusten herran maailma, satuja.

Pari ensimmäistä lukua käsittelee teorioita, jotka ovat edellytyksiä taiteellisesti ja sivistyksellisesti kehittyneelle yhteiskunnalle, joissa on tilaa avarille ajatuksille ja uudistuksille. Rotu on tietysti itsestäänselvyys (huom vuonna 1900)!

Toinen tärkeä edellytys on rannikon pituus suhteessa alueen kokonaislaajuuteen. Mitä enemmän rantaviivaa, sitä enemmän on mahdollisuuksia kaupankäyntiin ja yhteyksiin muihin kulttuureihin, jotka avartavat maailmankäsitystä ja edistävät kansojen välistä kanssakäymistä sekä immigraatiota (nykyään filoxenia?) Merta katsellessa ajatus kuulemma juoksee paremmin kuin jotain pöheikköä tai vuorenseinämää tuijotellessa.

Ateena kauan kauan sitten. Kuva kirjasta joka siis painettu vuonna 1900.

Sparta

Joka tapauksessa demokratian synty ja kehitys ajoittuvat jaksoon 700-600 ekr. Tuolloin Kreikka oli jakaantunut kaupunkivaltioihin, joista suurimmat olivat Sparta ja Ateena. Ensin mainittu oli puhdas sisämaan sotilasvaltio, jossa sekä pojat että tytöt kasvatettiin ainoastaan kaupunkivaltion puolustusta silmällä pitäen. Pojat jopa erotettiin perheestään jo 7-vuotiaina valtion kasvatettaviksi kunnon sotilaiksi.

Myös tytöistä kasvattettiin karskeja ja voimakkaita, jotta he jaksaisivat osallistua Spartan hyökkäyssotiin sekä puolustamiseen. Ja lisäksi tietysti synnyttääkseen lisää sotilaita. Sparta ei todellakaan ollut otollista maaperää demokratian synnylle. 

Ateena

Ateena oli sen sijaan rannikolla ja se kehittyi aivan eri suuntaan kuin Sparta. Kauppa, merenkulku ja taiteet kukoistivat, valtio sekä kansalaiset rikastuivat. Arkaainen valtarakennelma johti kuitenkin eriarvoisuuden kasvuun, kun pääoma keskittyi valtaa pitävälle yläluokalle, lähinnä arkonteille, jotka toimivat johtavina virkamiehinä ja jotka yläluokka valitsi keskuudestaan johtamaan valtiota.

Taluden kehityksen myötä yhteiskunta siirtyi luontaistaloudesta rahatalouteen. Pääoman keskittyessä työväenluokka eli pienviljelijät joutuivat kilpailun kiristyessä ahdinkoon ja joutuivat myymään kiinnitetyt tilansa velkojille, joten heistä tuli torppareita, usein jopa orjia.  Äänioikeutta heillä ei tietenkään ollut, sehän kuului kuuluisille ’vapaille miehille’ eli rahamiehille. Kehityksestä seurauksena oli, yllätys yllätys, luokkaviha, joka johti Ateenan sisällissodan partaalle.

Solon

Tudeer kirjoittaa korkealentoiseen tyyliinsä: “Ateenan kansan onneksi eli sen keskuudessa mies, jossa oli kreikkalaisen hengen jaloimmat kyvyt harvinaiseen täydellisyyteen kehittyneinä, mies, jossa kirkas äly, tarmokas tahto, lempeä inhimillisyys olivat puhjenneet runoilijan elävään ymmärtämykseen ja mielenlentoon, jännittyneet suuren valtiomiehen tulevaisuutta luovaan työhön. Tämä mies oli Soloon”.

Tämmöisen poliitikon Suomikin ehkä tarvitsisi…

Solon ymmärsi, että tarvitaan uusi järjestys (eunomia) joka hillitsee röyhkeyttä ja harvainvaltaa sekä “toteuttaa siveellisen tietoisuuden”. Toimenpiteet olivat melko jyrkkiä: kaikki viljeliöiden velat ja tilojen kiinnitykset mitätöitiin, velkaorjuuteen joutuneet vapautettiin  sekä ulkomaille orjuuteen myydyt ostettiin valtion varoilla vapaiksi. Näin alemmatkin luokat saivat äänioikeuden, tosi melko rajallisen, mutta kuitenkin.

Kansa oli yhtenäinen ja vähän aikaa tyytyväinen. Mutta ei kauan. Yläluokka, jota Solonkin syntyperältään edusti, kehotti häntä siirtymään suosionsa perusteella yksinvaltaan ja toisaalta vapautettu luokka vaati entisiä sortajiaan teoistaan tilille. Solon itse kommentoi olleensa sutena koirien keskellä, mutta persoonallaan ja uusilla säädöksillään hän sai tilanteen rauhoitettua. Lainananto henkilövakuutta, velkaorjuutta vastaan kiellettiin. Kukaan ei saanut omistaa maata määrärajaa enempää, tarkoitus oli estää maaomistuksen uudelleen kasautuminen. Solonin vakaumus oli että liian epätasainen varallisuuden jakautuminen uhkaa yhteiskunnan kehitystä.

Tekstin tässä vaiheessa innostuin tosissani; tällaista vallankumousta päästiin seuraavan kerran todistamaan vasta Venäjällä vuonna 1917 ja muutenkin nyky-yhteiskunnan ongelmat eivät ole tyystin erilaisia Ateenan tilanteeseen 2700 vuotta sitten!!! Ja kaikki sujui ilman väkivaltaa, koska johtajalla oli kansan luottamus, osittain jopa yläkuokan.

Äänioikeutta ja demokratiaa

Oikeuslaitoksessakin tapahtui merkittäviä, nykyisinkin joissakin maissa, ajankohtaisia, muutoksia. Jokaisella ateenalaisella oli oikeus nostaa kanne virkamiehen päätöksiä vastaan. Perustettiin kansantuomioistuimia, joihin valittiin 30 jäsentä nuhteettomien kansalaisten joukosta, ei siis ainoastaan yläluokan, niin kuin ennen. Nämä tuomioistuimet korvasit aiemmat vanhemmat, elinikäiset virkaoikeudet ja niistä tuli kansalaisoikeuksien perusta.

Solonin uudistukset pysyivät voimassa 30 vuotta eli maailmanhistoriallisesti mitättömän lyhyen ajanjakson. Eikä tuo aika todellakaan ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Rahvas, eli vuoristolaispaimenet, maanviljelijät, merenkulkijat ja kalastajat tappelivat keskenään koska eivät kokeneet olevansa tasa-arvoisia ja toisaalta vanha ylimystö manipuloi kansaa ja käytti hyväkseen entistä johtaja-asemaansa jota tietty kansanosa aina kaipaa.

Ylimys nimeltään Peisistratos alkoi muka suojella köyhää kansanosaa ja keplotteli itsensä Eponyymiksi Arkontiksi eli hallitsijaksi. Solon lähti maanpakoon Kyprokselle. Vaikka Ateena kehittyi suotuisasti ja kansan etuja puolustettiin Peisistratoksen hallintoaikana, demokratia oli poispyyhkäisty. Peisistratosta voisi luonnehtia valistuneeksi yksinvaltiaaksi. 

Loppuosa kirjasta käsittelee Persialaissotia sekä taiteita. Niistä joskus myöhemmin kunhan jaksan kiinnostua, jos milloinkaan. Persialaissotien aikana 400 luvulla ekr Ateena tuhottiin täydellisesti eikä se enää noussut samanlaiseen johtavaan asemaan Kreikassa. Persialaiset lyötiin lopulta kuuluisissa Salamiin ja Thermopylain taisteluissa, joista kaikki kreikkalaiset jaksavat paasata tuntikausia. Hieno demokratiakokeilu ei ikinä palannut Kreikkaan, ei oikeastaam vieläkään.

Entä tänään ?

Näitä tarinoita lukiessani ja pohdiskellessani, jouduin taas toteamaan ettei ihmisissä eikä politiikassa oikeastaan ole mikään muuttunut. Koko 1900-luku oli sotimista, valtataistelua, diktatuureja ja demokratian kehittämistä. Pääomien kasautumisessa ja Neuvostoliiton kaatumisessa on huomattavia yhtymäkohtia Ateenan demokratian tarinaan. Puhumattakaan oikeistolaisesta kansallisvaltiokehityksestä, joka väistämättä tuo mieleen militantin Spartan ja liberaalin Ateena erot.

Kyllä oikeasti tuntuu siltä, että ymmärrän demokratian olemusta nyt vähän paremmin. Kannatti lukea ja pohtia. Joku viisashan on sanonut että “jos et ymmärrä historiaa et ymmärrä nykypäivääkään” tai “historia toistaa itseään”.

Ateenan demokratiakokeilu jäi siis lyhytaikaiseksi mutta yllättävän suuri vaikutus sillä on maailmassa ollut.

Kotiin matkalla, jännitystä ja ilonpisaroita

Palasimme viime viikolla Kimin kanssa Suomeen. Paluu meni jännittäväksi. Kreetalla oli voimassa ulkonaliikkumiskielto ja lentoja peruttiin asiakkaiden puutteen vuoksi nopeaan tahtiin.

Juuri kun olimme saaneet oliivit poimittua ja öljyn kotiin, ja paluulennot tilattua, levisi huhu että tulossa on lennonjohtajien lakko. Juuri siksi päiväksi kun meillä oli lento. Pikainen soitto lentoyhtiöön, heillä ei ollut mitään tietoa kyseisestä lakosta. Jatkoimme lähtövalmisteluja, mutta aina kun puhelimeen kilahti jokin viesti, niin vatsassa vihlaisi. Vielä edellisenä päivänäkin liikkui ”varmaa tietoa” lakosta. Kun lentoyhtiöltäkin tuli viesti aikataulumuutoksesta, niin alkoi verenpaine kohota. Tieto aikataulumuutoksesta oli niin kryptinen, etten vieläkään tiedä mitä se oikein koski. Lähtöaikoja oli ainakin kolme eri versiota. Koska lentoa ei selkeästi peruttu, ja pääsimme myös tsekkaamaan itsemme lennoille, niin lähdimme kentälle sen aikaisimman lähtöajan mukaisesti.

Lentokenttien autiutta

Kentällä oli aavemaisen hiljaista, muutamia odottelijoita vain. Palvelutiskit olivat kiinni, infotaulut ammottivat pimeinä. Kuulutuksia tuli tuon tuostakin mutta niistä on todella hankalaa saada selvää kaikuvassa odotusaulassa, onpa kieli sitten kreikkaa tai englantia. Jossain vaiheessa olin erottavinani puhetulvasta sanat ”is cancelled” . Sydän kurkussa katsomaan kännykältä flight radarin tietoja ja sielläkin luki ”cancelled”. Virkailijoita ei näkynyt missään. Kim säntäsi lähimmän paikallisen luokse, liekö ollut siivooja; ”kyllä kone on tulossa ja lähdössä, se on vain hieman myöhässä”. Katsoin puhelintani uudelleen, se olikin seuraavan päivän lento joka oli peruutettu. Taisi olla hermot hiemat pinnassa .  

Pakkaamisen tosiasiat

Seuraava yllätys tuli, kun jätimme matkalaukkujamme. Ilmeisesti käsivaakamme kaipaa kalibrointia, koska meillä molemmilla oli muutama ylikilo. Siis matkatavaroissa. Matkalaukkujamme ei ollut täytetty millään turhalla kuten vaatteilla, vaan siellä oli oliiviöljyä, oliiveja, trahanaa, juustoja, romeikoa, rakia ja muuta tuiki tarpeellista. Kuten kinkku. Ja työpapereita kilotolkulla. Virkailija kysyi olenko maksanut ylikiloista? Ja jatkoi samantien ”sorry, my mistake, it’s ok.” Ei mitään käsitystä mitä tapahtui, mutta ylikiloista ei tarvinnut maksaa. Iloista ! Kone tuli aikanaan ja lähti, me mukana, melkein tunnin alkuperäisestä aikataulusta myöhässä. Tämä oli se keskimmäinen aika joka meille oli ilmoitettu. Ensimmäinen jännityksen paikka oli ohitettu, päästään siis ainakin Ateenaan.

Ateenassa meillä oli vaihto, vaihtoaikaa ensimmäisen aikataulun mukaan yli 3 tuntia, joka siis kutistui tunnilla tuon aikataulumuutoksen vuoksi. Toinen tunti kului jonottaessa jättämään matkatavaroita seuraaville lennoille. Ensimmäisen lennon (Olympic) ja kahden seuraavan lennon lentoyhtiö (KLM) eivät ole samassa poolissa, joten jouduimme tsekkaamaan matkatavarat Ateenassa uudelleen koneeseen. Ja jännittämään lisäkilojen kohtaloa. Ei sanaakaan lisäkiloista. Iloinen asiakaspalvelija tivasi sen sijaan koronatestin tulosta, joka kuulemma tarvitaan Suomeen menijöiltä.  Kerroimme olevamme suomen kansalaisia, niin ongelmaa siis.

Suunnittelemamme lounastauko Ateenan kentällä kutistui puoleksi tunniksi. Eipä silti, ei siellä ollut auki kuin yksi kahvila josta sai sämpylöitä. Portilla, koneeseen noustessamme, iloinen virkailija totesi ”hello again” ja Kimin kohdalla vielä lisäsi nimenkin. Mainio kasvomuisti. Kone Haniasta Ateenaan oli täynnä, samoin Amsterdamiin menevä. Tarjolla oli totutusti pussiruokailua koneessa; paperipussissa pikkuruinen sämpylä jonka sisältö jäi meille epäselväksi. Kuten edessämme istuvallekin ilmeisesti. Hänen kysymykseensä onko sämpylässä mahdollisesti kanaa, herra pursesi totesi ”ei ei, se on hyvin nuorta kanaa, eli siis kananmunaa”. Tällaiset letkautukset on mukavaa piristystä muuten ihan tappavan tylsässä lentomatkailussa.

Kuka muu tykkää vaan katsella ihmisvilinää?

On suuri sun rantas autius …

Olen ennen ollut innokas matkustaja, minusta on aina ollut mukavaa istua lentokentillä ja katsella ihmisiä, arvuutella heidän taustojaan, ammattejaan, onko lomalla vai työmatkalla, ekakertalainen, muka rutinoitunut, lentopelkoinen… ihan loputtomasti seurattavaa. Mutta nyt kentällä ei ole ketään, tai ainakin melkein ei ketään. Niin Hanian kuin Ateenankin kentät olivat aavemaisen hiljaisia. Amsterdamin kenttä oli vilkkaampi. Siellä ei ollut aikaa katsella yhtään mitään. Vaihtoaika oli 40 minuuttia, ja kaikki jotka tietävät sen kentän, tietävät että kilometrejä kertyy, jos lento tulee terminaalin eri siipeen, kuin mistä seuraava lähtee. Toki jo koneessa kippari kuulutti, että olemme ihan ajoissa perillä ja jatkolennoille kyllä ehtii ellei itse viivyttele matkalla. Ehdittiin.

Pikavauhtinen kävely ei välttämättä edes ole huono asia kahden lennon välissä, mutta hitaasti liikkuville ja shoppailua rakastaville en tätä vaihtoa suosittele. Kävelimme käytännössä suoraan koneesta koneeseen. Eipä ehtinyt olla yli vartin lähikontakteja silläkään kentällä. Hyvä niin. Amsterdamista lensimme pienemmällä Embraer-suihkukoneella Helsinkiin. Sellaisella missä on vain kaksi vierekkäin ja käytävän toisella puolella toiset kaksi. Vaikka vielä oli yksi jännityksen paikka jäljellä (ehtivätkö myös matkatavarat tähän koneeseen) niin tällä lennolla jo uskalsimme tilata punaviinit. Ihan sen kunniaksi että alkoi näyttää enemmän kuin todennäköiseltä, että pääsemme kotiin kaikkien epävarmuustekijöiden jälkeenkin. Lentoemo ilahtui viinitilauksestamme, “ihanaa, mitä te juhlistatte?” – no, vaikka kotiin pääsyä. Harvoinpa on emoilla aikaa jäädä jutustelemaan asiakkaiden kanssa. Aikaa tai edes kiinnostusta. Mukavaa. Lisää ilonpilkahduksia. 

Helsinki-Vantaa

Helsinki Vantaalle saavuimme aikataulun mukaisesti. Tämän pandemia tilanteen vuoksi jonottelimme hyvän tovin passintarkastuksessa. Toisaalta saman verran olisimme odotelleet matkatavararoitammekin. Iloinen yllätys taas, myös matkatavaramme olivat ehtineet mukaan. Kaikki tuntui vieläpä pysyneen ehjänä, ei mitään tuoksuvaa rakivanaa matkatavarahihnalla tai muuta ihmeellistä . Vielä yksi kohta jännitystä. Päätimme mennä vielä HUS:n ilmaiseen ja vapaaehtoiseen covid-testiin, se näytti olevan auki vielä keskiyölläkin. Riskit että meillä olisi covid, ovat pienet. Kreetalla tilanne on paremmalla tolalla kuin Suomessa. Koska siellä oli ulkonaliikkumiskielto viimeiset kolme viikkoa, lisäksi vielä maskipakko ulkonaliikkuessakin, niin eipä juuri riskipaikkoja syntynyt. Myös kotimatkan aikana ovelta ovelle oli maskipakko. Luottavaisin mielin tuloksia odotelleltiin.

Lentomatkailu on tänä vuonna aiheuttanut paljon keskustelua. Miksi sitten piti matkustaa Suomeen. Kuten aiemmin mainitsin, vahvat perhesyyt tulla (määräämättömäksi) hetkeksi Suomeen. Ja joulupukki, jos se vaikka ei osaakaan tulla Kreetalle.

Ja miksi sinne Kreetalle sitten ylipäänsä piti mennä tänä syksynä? Syksyllä meillä, Kreetan Maun väellä, oli erinomainen tilaisuus leikkiä itsekin turistia ja tutkia saarta uudet kujeet mielessä. Ihanat asiakkaamme kun eivät meitä päässeet häiritsemään lainkaan tänä vuonna. Teimme myös kartoitusta mahdollista talvimatkailua ajatellen. Löysimme uusia kyliä, kujia, rotkoja, paimenpolkuja, kirkkoja, luostareita, tavernoita, pikkupuoteja, maisemia ja tunnelmia joista haluamme teidänkin pääsevän nauttimaan. Koitukoon tämä siis iloksenne tulevaisuudessa. Olemme myös ehtineet vetää henkeä. Pandemian vaikutus ensi vuoteen on vielä epäselvää, mutta toivomme todella että saisimme ensi vuoden vietyä läpi tämänhetkisten suunnitelmien mukaan. Niin paljon on kaikkea kivaa odottamassa.

Toisten kokemukset – pureksittua ruokaa

Yleensäkin matkailusta on puhuttu paljon tämän pandemian aikana. Onko se ylipäänsä tarpeellista? Ehkä olen matkatoimistoyrittäjänä puolueellinen vastaamaan, mutta vanha sanonta ”matkailu avartaa” pitää kyllä edelleen paikkansa ihan sataprosenttisesti. Niin hienoa dokumenttia tai niin upeaa ja täydellistä matkakirjaa ei ole tehty etteikö se olisi aina jonkun muun kokemus. Parhaimmillaankin se on ”pureksittua ruokaa”. Omaan elämääni, jopa maailmankatsomukseeni, ovat aivan mielettömästi vaikuttaneet aikuistuvan poikani opiskelujen ”siivellä” tehdyt matkat Afrikkaan. Ne jos jotkin ovat avanneet silmiäni ja laajentaneet näkökulmaa maailman menoon enemmän kuin mitkään matkakirjat tai ulkoapäin tulleet tarinat. 

Jos tällä hetkellä tyydymmekin television tuottamiin matkaohjelmiin, kirjoihin ja vanhoihin valokuviin, niin jonain päivänä on aika taas omille elämyksille.

Ja tottahan on myös se, että sekä tämä Kreetan Maku että talomme House Kastri Plataniaksessa ovat hieman kuin lapsia, kun ne kerran on tullut hommattua, niin pitäähän niistä pitää huolta. Jos se vaatii matkustamista, niin sitten matkustetaan. Vastuullisesti.

Ei silti että meillä olisi ollut mitään hätää kotona Kreetalla, se tunne vain kun olet päättänyt palata kotiin Suomeen. Syyt olivat vahvasti perheeseen liittyvät … ja mehän olemme matkalla kotiin, lennämmepä kumpaan suuntaan tahansa.

Niin, ja ne covid-testit; ne olivat negatiivisia, kuten myös toinen muutamaa vuorokautta myöhemmin otettu testi.

Valoa tunnelin päässä