Maasta ja puusta 16-20.10.2019

Neljän päivän tiivis kurssi luovuuden parissa! Voit tulla Kreetalle miten mielit,  vaikka jo aikaisemmin, tai voit viipyä pidempään. Annamme kyllä vinkkejä majoittumisesta.

 

Käytämme ja työstämme paikallisen luonnon materiaaleja luovasti ja innostavasti, uutta kokeillen, kokien ja oppien!

Valmistamme ympäröivän luonnon materiaaleista kransseja, jotka kestävät kotioloissakin.  Työstämme Kreetan savesta kranssiin koristeita jotka poltamme ns. primitiivipoltolla. Veistämme ruokokynät, joilla piirrämme käyttäen itse valmistamaamme saksanpähkinämustetta. Valmistamme myös piirroshiiliä ja kokeilemme nokipainantaa. Teemme retkiä lähikyliin ja vierailemme museoissa. Nautimme loistavaa kreetalaista ruokaa ja sukellamme Merjan kreetalaisiin tarinoihin

Palaat kotiin ideavarasto ja matkalaukku pullollaan..

Ohjaajina VMT, tietokirjailija, matkailuyrittäjä Merja Tuominen-Gialitaki ja Luovien toimintojen AMK-sosionomi, taiteen perusopettaja, ammatillinen opettaja ja keraamikko Päivi Peltola. Paikkana Vamosin perinnekylä Kreetalla (Fabrika Farm ja lisäksi lähiseudun kylät).

16.10. keskiviikkona: Nouto Hanian kentältä, majoittuminen, tulolounas

  • tutustutaan toisiimme ja farmiin sekä kurssin ohjelmaan
  • kerätään materiaalia kransseihin, musteeseen ja piirroshiiliin
  • kauppa- ja kyläkierros, yhteinen omakustanteinen illallinen

17.10. torstaina

  • omatoimiaamiainen (farmin pihan yrteistä voi keittää aamuteen)
  • keitämme musteen ja valmistamme ruokokynät ja saventyöstövälineet
  • muotoilemme kransseihin punasavikoristeita, aiheet vaikka mytologiasta, Kreetan luonnosta jne.
  • omakustanteinen lounas farmilla, n. 10 €
  • iltapäivällä kaupunkiretki, museokäynti ja lopuksi omakustanteinen illallinen

18.10. perjantai

  • aamiainen omatoimisesti (kylän leipomo tarjoaa hyviä piiraita..)
  • piirtelemme itsetehdyllä musteella ja pullotamme loput kotiinviemisiksi,
  • poltamme primitiivipolttona savityöt, kiilotamme niitä ja siinä samalla valmistamme piirroshiiliä
  • syömme lounaan farmilla (n. 10 €) ja teemme
  • iltaretken Gavalohorin kylään, käymme kylämuseossa ja syömme illallisen kylän kahvila-tavernassa

19.10. Lauantaina

  • omatoimiaamiainen (pihan kanoilta saa munia..)
  • puretaan uunin anti ja
  • kasataan kranssit
  • ja kokeillaan nokipainantaa
  • luonnostellaan hiilellä/musteella ympäröivää luontoa, ja rauhoitutaan
  • kootaan töistämme näyttely ja reflektoidaan kurssin antia ja kokemuksia
  • päättäjäisillallinen Blumosifissä

20.10. Sunnuntaina

  • omatoimiaamiainen
  • lentokentälle

Kurssilaisilla mukana

  • kamera
  • luonnoslehtiöt ja muistiinpanojen tekemiseen kynät
  • puukot
  • pihdit

Voit tulla Kreetalle pidemmäksikin aikaa ja osallistua sen aikana ohjelmaamme. Autamme lisämajoituksen löytämisessä jos tarpeen.

Tarjoamaamme matkapakettiin sisältyy

  • ohjelman mukaiset kuljetukset Hanian lentokentältä lomakohteeseen ja takaisin
  • kaikki muut yhteiskuljetukset
  • tervetulotilaisuus
  • opastukset, opaspalvelut ja opetus sekä opetusmateriaalit
  • iltaretket
  • tulolounas ja lähtöillallinen
  • osallistujaminimi on 8 henkeä
  • majoitus

Matkapakettiin EI sisälly

  • lentoja. Ne voi ostaa vaikkapa Norwegianilta tai Finnairilta. Edestakaisen lipun hinta vaihtelee myyntipäivän ja varaustilanteen mukaan. Lennot kannattaa ostaa niin nopeasti kuin mahdollista, hinnat tapaavat nousta mitä lähempänä lentopäivä on …
  • matkavakuutuksia, mutta suosittelemme niiden ottamista aina.
  • aamiaisia

Majoitusmuoto määrittää matkan hinnan 

Majoitumme Vamosin kylän vierastaloissa. Ne ovat joko uusia, varta vasten maaseutumatkailua varten rakennettuja tai sitten vanhasta kauniisti uudistettuja. Kahta samanlaista vierastaloa ei ole, jokaisessa on oma viehätyksensä ja ne sijaitsevat eri puolilla kylää. Voit tutustua tarjontaan tästä. (Tässä on vain muutama, näitä on paljon lisää). Huomaat varmaan, että talot ovat huoneistoja. Isommissa on kaksi kerrosta, kummassakin oma makuuhuone ja kylpyhuone. Pienemmissä on yksi makuuhuone. Voit varata itsellesi joko jaetun huoneen tai oman huoneen tai pienen huoneiston. Oleskelutilat, keittiö ja terassit ovat yhteisiä. Katso lisää sivulta https://kreetanmaku.fi/category/majoitukset/

HUOM! Voit ehdottaa MATKAvarausta tehdessäsi itseäsi miellyttävää huoneistoa, mutta vahvistamme HUONEvarauksen vasta kun HUONEvarausten kokonaistilanne on selvillä, mikä tarkoittaa noin viikkoa ennen matkaa. Joka tapauksessa lupaamme, että saat sen mistä maksat. Siis jos varaat oman huoneen, saat sen, mutta et välttämättä juuri siitä talosta, josta pyysit.

Huom! Kaikissa majoitustiloissa on aamiaisen valmistamiseen soveltuva keittiö.

Matkapaketin hinta riippuu siitä, mitä valitset

  • jos jakaa makuuhuoneen (tuntemansa henkilön kanssa), silloin hinta on 495 €/hlö €. Silloin huoneiston toiseen makuuhuoneeseen saattaa myös tulla 1-2 matkalaista.
  • Kun varaat oman huoneen, on hinta 515 €/hlö. Huoneiston toiseen makuuhuoneeseen tulee 1-2 matkalaista.
  • Kun varaa pienen huoneiston kokonaan omaan käyttöön, silloin hinta on 575 €.
  • Kun esim. pariskunta jakaa pienen huoneiston, on hinta 495 €/hlö.

Majoitusta  ja ohjelmaa koskevat yhteydenotot merja@kreetanmaku.fi

Kiinnostuitko? Toimi  näin:
  • kysy onko tilaa ja kerro montako olisi tulossa.
  • kun vahvistamme mukaantulon, voit varata lennot. Huomaa, että mitä aikaisemmin ne varaat, sitä edullisemmin ne saat.
  • laitamme sinulle varausmaksulaskun ja sen maksettuasi varauksesi on voimassa
  • Kerro myös meille, millä lennolla saavut.
  • Olemme vastassa keskiviikon Norwegianin lentoa
  • Nyt voit jäädä odottelemaan matkan alkamista! Tilaa uutiskirjeemme niin pysyt ajan tasalla ja seuraa meitä vaikka facebookissa Kreetan Maku. Löydät ajankohtaista tietoa, vinkkejä ym.
  • Noin paria viikkoa ennen matkaa laitamme sinulle postia. Saat tarkempia ohjeita tulevasta viikostasi sekä tiedot matkan maksamisesta.
  • Voit ottaa meihin yhteyttä kun sinua askarruttaa jokin matkaasi liittyvä asia.
  • Vinkki. Voit saapua Kreetalle jo aiemmin ja majoittua vaikka Platanaikseen, Haniaan, Kalivesiin, Almiridaan tms. ja saapua Vamosiin kun tämä matka alkaa! Myös Vamosiin voi tulla ja majoittua jo aiemmin.
  • Tutustu Kreetaan lukemalla blogejamme
  • lue vielä https://kreetanmaku.fi/matkat-yleista/
  • www.kreetankirjat.fi tarjoaa matkalukemista
  • Kreetan maku Oy on matkatoimisto ja kuuluu valmismatkarekisteriin no 161/17/Mj

 

Blouzuki eli blues-leiri Vamosissa 9-16.10.2019

BLUESIA AURINGON ALLA

Kuulutko niihin entisiin nuoriin jotka kouluaikoina 60- ja 70-luvuilla innostuivat bluesista ja rockista niin paljon että hankkivat kitaran ja opettelivat soittamaan BB Kingin, Muddy Watersin, Eric Claptonin ja Peter Greenin kappaleita. Välillä tapailtiin riffejä Zeppeliniltä ja Purplelta. Sitten tulivat ruuhkavuodet ja harrastus jäi kunnes yhtäkkiä olikin taas enemmän aikaa.  Vaneri, Landola tai Ibanez muistuttivat telkkarin vieressä kunniapaikalla entistä soittajaansa vanhoista hyvistä ajoista.

Jos mielesi tekee aloittaa soittoharrastus uudelleen ja parannella ruostuneita taitoja, lähdepä mukaan bluesleirille Kreetan Vamosiin 9-16.10.2019. Vamos on kulttuuristaan ja keittiöstään kuulu pieni kylä Apokoronaksen niemimaalla Hanian lähellä. Leirin tukikohtana toimii Nikos ja Lola Frantzeskakiksen  agroturismi-farmi (googlaa ’fabrica farm vamos’), 5 min kävelymatkan päässä Vamoksen kylän idyllisestä keskustasta. Ryhmän majoitus on järjestetty farmilla ja/tai kylän majoitustiloissa.

Kurssin tarkoitus on käydä läpi ammattilaisten avulla bluesin eri muodot ja soittotekniikat sekä historian kautta päästä lähemmäksi sen syvintä olemusta.  Kerrataan eri tyylilajit alkaen deltalta ja päätyen Chicagon kautta Brittein saarille ja nykyhetkeen.

Kurssin vetäjinä toimivat Jonne Kulluvaara ja Tuomo Ahjokannas.

Tavoitteena on suhteellisen homogeeninen ryhmä eli kitaransoiton  perusteet pitäisi olla hallussa, kurssilaiset voidaan jakaa tarvittaessa esimerkiksi kahteen tasoryhmään. Opetus sisältää yleisluentojen ohella yksityis-ohjausta ja vuorovaikutus muiden kurssilaisten kanssa on tietysti luonnollista ja suotavaa.

Mukaan tarvitset oman soittimen, voit tuoda joko akustisen tai sähköisen. Vahvistimia ja muuta rekvisiittaa löytyy paikan päältä, ei rajattomasti kuitenkaan.

Tämä kaikki tapahtuu aidossa kreetalaisessa ympäristössä joka on tunnettu  vieraanvaraisuudestaan ja, jossa jo pelkkä kreetalainen ruoka saattaa muuttaa elämääsi. Kurssiin tulee sisältymään rentouttavia ja inspiroivia oheisretkiä ja hyvällä onnella kylän tavernoissa pääsee kuuntelemaan elävää kreetalaista musiikkia.

Mikset lähtisi kokeilemaan? Kokemuksemme vastaavista projekteista, esim Heikki Salon biisintekoleireistä, ovat erinomaisia ja palautteet palkitsevia.

Koskien kurssin käytännön järjestelyitä voit soitella tai meilata Kimille, musiikkipuolen kysymyksiin vastaavat  Jonne ja Tuomo.  Kurssin alustava ohjelma alla.

Toivottavasti tapaamme syksyllä Kreetalla

Kim Andersson        kimande56(at)gmail.com                     +358400407572

Jonne Kulluvaara    jonnekulluvaara(at)gmail.com           +358504364790

Tuomo Ahjokannas tuomo.ahjokannas(at)gmail.com       +358505671453

Tarkista varaustilanne Kimiltä !

 

Kuvat Mitja Kortepuro (Studio Mitja Kortepuro), ja Tuomo ja Jonne

 

 

 

Kurssin hinta on Eur 1130€/2hh, 1200€/1hh ja 1260€/oma pieni huoneisto yhdelle

 Kurssihinta sisältää ym ohjelman lisäksi:

–  kaikki yhteiskuljetukset

–  majoitus

–  opetus ja ohjatut retket

–  lounaat (4) ja illalliset (6) talon viineillä tai vedellä (ei aamiaisia eikä retkilounaita)

 

Hinta ei sisällä lentoja, kehoitamme varaamaan ne pikimmin sen jälkeen kun olemme saaneet vähimmäismäärän ilmoittautuneita (10 henkilöä). Järjestäjän vahvistus kurssin toteutumisesta lähetetään viimeistään 31.5.2019, tai kun kymmenen ilmoittautunutta on koossa. Lähetämme tuolloin myös varausmaksun 250,00€. Loppumaksu erääntyy kuukautta ennen matkaa.

Ensisijaisesti suosittelemme Norwegianin suoria keskiviikon lentoja, jotka maksavat  Eur 250-300  varausajankohdasta riippuen.

Huomatkaa että matkan hinta ei sisällä

  • aamiaisia, huoneistoissa on pienet keittiöt joissa aamiaisen valmistaminen onnistuu, kylältä löytyy muutama pieni supermarket. Aamiaisen voi nauttia myös Blumosifi Tavernassa, koko viikon aamiaispakettin voi varata ennakkoon tai paikanpäällä. (56€)
  • matka- eikä matkatavaravakuutuksia, suosittelemme niiden hankkimista.

 

VIIKON ALUSTAVA OHJELMA 

 Keskiviikko 9.10.

(-Lento Helsinki-Hania 9.10.2019 klo 7.05 – 11.00, esim. Norwegian)

-Ryhmä noudetaan Hanian lentokentältä josta siirtyminen ’leirikeskukseen’ Vamosin kylään

(ks. www.vamosvillage.gr) – majoittuminen huoneistoihin, kevyt lounas löytyy huoneista

– päivälepo

–  kurssin avaus klo 16.00 (Jonne ja Tumppi, Kim ja Merja)

– illallinen Tavernassa

Torstai 10.10.

-aamiainen

-10.00 – Ensimmäinen oppitunti

-12.30 – Rantaretki läheiselle rannalle Kaliveksen kylään, mahdollisuus omakustanteiseen lounaaseen

-17.00 – Toinen oppitunti

-19.00 – Yhteenveto ja illallinen Tavernassa

Perjantai 11.10.

-aamiainen

-10.00 – Kolmas oppitunti

-12.30 – Tutustuminen kävellen Vamoksen kylään ja historiaan, mahdollisuus omakustanteiseen  lounaaseen

-17.00 – Neljäs oppitunti

-19.00 – Yhteenveto ja illallinen lähikylässä

Lauantai 12.10.

– aamiainen

-10.00 – Viides oppitunti

-12.30 – Drakonan kylään, Dounias Tavernaan, lounas ja toivottavasti elävää musiikkia

-17.00 – Kuudes oppitunti

-19.00 – yhteenveto ja illallinen Farmilla jonka jälkeen vapaata musisointia paikallisten muusikoiden kanssa

Sunnuntai 13.10.

-aamiainen

-10.00 – Seitsemäs oppitunti

-12.30 – Lounas

-15.00 – Siirtyminen vuorille jossa kahdeksas oppitunti, jonka jälkeen iltapala huikeissa maisemissa ja

rikkumattomassa rauhassa musisoiden

Maanantai 14.10.

Vapaapäivä

Tiista 15.10.

-aamiainen

-10.00 – Yhdeksäs oppitunti

-Lounas

-14.00 – Kymmenes oppitunti

-19.00 –läksiäis illallinen Tavernassa

-21.00 – mahdollinen loppukonsertti Vamoksen esim. musiikkikahvilassa (ks.  Ano Kato Facebook)

 

Keskiviikko 16.10.

-aamiainen

-08.00 – Siirtyminen Hanian lentokentälle

 

 

Karnevaalikausi alkaa nyt!

 

Apokries  eli  irti lihasta….

 

Eiliset uutiset Kreetalta kertovat kovasta edellispäiväisestä talvimyrskystä. Vettä on tullut niin paljon, että läntisellä Kreetalla moottoritie on suljettu. Siltojen alikuluissa on paljon vettä, vesi on kuljettanut kaatuneita puita tielle ja pudottanut kiviä ja muutamassa kohtaa on vuorenkylki valahtanut tielle.  Länsi-Kreetalle on julistettu hätätila. Sortuneita teitä, viljelmiä veden alla. Viranomaiset sanovat, että tuskin tällä viikolla saadaan edes päätietä raivattua auki. Tällaisia katastrofeja aiheuttaa ilmastonmuutos.

 

Mutta asiaan. Paastonaika häämöttää horisontissa, mutta sitä ennen juhlitaan seuraavat kolme viikkoa!

Nyt ensi sunnuntaista se alkaa, kolmen viikon karnevaali. Sitä odottavat erityisesti lapset. Kaupat pullistelevat karnevaaliasuja ja äidit ja mummit tuunaavat niitä. Prinsessoja, rosvoja, perhosia, keijuja, draculoita, videopelien sankareita liikkuu kaduilla ja pyörii kodeissa. Päiväkodit ja koulut viettävät ainakin yhden päivän juhlien.

Aikuisemmat juhlivat iltaisin, pukeutuminen karnevaaliasuun on suotavaa ja kaikkialla järjestetään teemajuhlia sekä perheille että isoille. Jotkut ovat jo aloittaneet!

Vamosin nurkalla oleva Kaina juhlii ihan omalla tavallaan, siinä kylässä nuoret miehet pukeutuvat kameleiksi ja härnäävät kahviloihin asettautuneita kyläläisiä ja vieraita.

Kolmen karnevaaliviikon päättää viimeisenä sunnuntaina monissa kaupungeissa järjestettävä karnevaalikulkue. Kreetan komein on Rethimnossa, mutta moni isompi kylä järjestää oman ilottelunsa. Seurat, yhdistykset, kaveriporukat, työpaikat aloittavat esiintymisensä, pukujensa, koreografian ja musiikin suunnittelun jo kuukausia ennen. Rethimnon hotellit on buukattu jo ensi vuodeksikin ja lennot ja laivavuorot saarelle ovat tupaten täynnä. Kreikan suurin karnevaali järjestetään Patrassa.

Kolme viikon juhlinta tyhjentää ruokakomerot herkuista, jottei paastotessa tulisi kiusausta. Toisena karnevaaliviikkona syödään lihat pois ja kolmantena juustot ja maitotuotteet. Mutta eivät kaikki paastoa…

Paastokin voi olla herkuttelua, ja se taito Kreetalla osataan.

Ensi kerralla annan reseptejä…

 

JOKAISESSA MEISSÄ ASUU PIENI ANARKISTI

Vielä vuosituhannen alkuvuosina ennen oman talon rakentamista lomailimme aina Evropi-hotellissa.  Perheen poika Kostas pyöritti baaria tyttöystävänsä Hrisan kanssa, sattuneesta syystä tuli paljon juteltua nuoren parin kanssa, varsinkin iltamyöhällä, rakiaikaan. Osoittautui että Kostas oli pesunkestävä anarkisti, oikein sydänjuuriaan myöten. Mistä tahansa keskusteltiinkin, niin anarkismi antoi kaikki vastaukset paremman maailman saavuttamiseksi. Siinä vuodatuksessa moni asiakas jäi ilman ouzoaan, niin kuin jotkut ehkä muistavat. First things first. Vähän hymyilytti.

Perimätiedon mukaan Kostas joskus työpäivän jälkeen yöllä kävi jopa töhertelemässä tekstejä talojen seiniin:’Fuck capitalism’ , ’We will never give up’ ja muuta ajankohtaista.  Oli vähän semmoinen olo että Kostas piti meitä aika keskiluokkaisena, mikä ei tietenkään ollenkaan pitänyt paikkaansa. Hämmästys olikin suuri kun kaveri kertoi tulevan vapun mielenosoituksesta vuorilla ja Raila ilmoitti että me lähdemme mukaan. Ihan hyvä idea, onhan vappu myös työläisten ja sorrettujen juhla niin kuin varttuneemmat ehkä muistavat. Kovasti vielä varoitti että paikalla saattaa olla myös poliiseja. Että ollaanko ihan tosissaan.

Ajo-ohjeet saatiin: ennen Kandanosta Spinan risteyksestä vasemmalle ja puolen tunnin kuluttua olette perillä kylässä. Kostas lähti jo aiemmin järjestelemään spektaakkelia.

Ai niin, minkäs takia me mieltä osoitamme? Ranskalainen energiayhtiö oli päättänyt rakentaa tuulimyllypuiston vuorille, mutta paikalliset asukkaat, ehkä kymmenkunta, kärsisivät koska myllyt tulisivat heidän laidunmailleen, jotka olivat ikiaikaisesti kuuluneet kyseisten sukujen laidumaihin. Lisäksi myllyjen jäähdytykseen menee niin paljon vettä ettei lampaille, eikä kyläläisille, jäisi mitään. Köyhien ihmisten ainoa elinkeino oli vaarassa, eihän se käy! Kaiken kukkuraksi yhtiö ei aikonut maksaa mitään korvauksia, koska alueesta ei löytynyt mitään maarekisteriä vaan  maankäytön oikeudet kulkivat perimätiedon mukaan.

Kun saavuimme kylälle yhdentoista maissa oli siellä jo pöydät, tuolit ja puhujalavat paikoillaan. Myös grilli oli kuumana ja käteen lyötiin heti lasi viiniä.  Nuoret, energiset vallankumoukselliset ymmärsivät heti että olemme niitä Kostaksen värväämiä “Suomen  anarkisteja”, tervetuloa vaan.

Puheita pidettiin. Niistä jäi mieleen erittäin iäkäs herra, joka latasi sanottavansa sellaisella paatoksella että Sinisalon Taistokin olisi kalvennut. Vapaus, isänmaa ja tasa-arvo erottautui paasaamisesta, siis tuttua meininkiä Suomen 70-luvulta.  Kylän asukkaat istuivat hiljaa tuoleillaan vähän ujoina ja hämillään. Eihän nyt meidän takia olisi tarvinnut. Puheiden jälkeen alkoi laulu ja mässäily. Trapetsitaiteilijakin oli tiensä löytänyt paikalle, sinne jumalan selän taakse. Grillattavaa riitti ja viinin kyytipojaksi tarjoiltiin rakia, mikä antaa kovasti puhtia mielenosoituksiin. Saadaan vähän tunnetta ja empatiaa sorrettujen puolesta.  Meteli ja sekamelska nousi niin hurjaksi että väistämättä tuli mieleen että tilaisuuden alkuperäinen tarkoitus oli päässyt unohtumaan. Mutta ei haittaa, onpahan tosi  hyvät bileet.

Me poistuimme ensimmäisinä. Erittäin kapealla tiellä tuli vielä vastaan autoja jotka olivat matkalla juhliin. Meidän auto tietysti lipsahti pientareen yli ja jäi akselistaan kiinni tien kantille. Vähitellen peräämme alkoi kerääntyä  autoineen porukkaa jotka eivät päässeet ohitsemme, pakkohan niiden oli auttaa. Neljä ukkoa sai kyllä pienen vuokrakopperomme nostettua helposti takaisin baanalle. Ja matka jatkui.

Seuraavan aamuna Kostas oikein kädestä pitäen, vähän liikuttuneenakin, kiitti panoksestamme hyvän asian puolesta. Ehkä hän oli huomioinut ettemme olekaan niin keskiluokkasia kuin miltä näyttää.

Jälkeenpäin kuulimme ettei ponnistelumme ollut turhaa: perheet saivat maiden luovutuksesta kertakorvauksena 5000 euroa. Summaa on vähän vaikea suhteuttaa kokonaisuuteen mutta varmasti parempi kuin ei mitään. Onko paikalla nyt uljas uusi tuulimyllypuisto? Ei mitään hajua, täytynee kesällä käydä katsomassa.

Suomessa mielenosoitukset eivät nykyään ole mistään kotoisin, porukkaa ei vaan näytä kiinnostavan. Vinkkinä AY-liikkeelle ja puolueille voimme kertoa, että kyllä kansaa tulee paikalle tuhansittain kunhan järjestävät määrättömästi ruokaa ja alkoholijuomaa, kyllä se siitä irtoaa. Ehkä jo ensi vappuna, Hakaniemen torilla.

 

KREETALAISESTA SAIRAANHOIDOSTA

KIMIN HUOMIOITA KREETALAISESTA SAIRAANHOIDOSTA JA ELÄMISEN MALLISTA 

Tämä blogi ei ole pelkkä sairaskertomus vaan muistelo siitä miten ennakkoluulot voivat karista ja miten perinteet ja tavat vaikuttavat terveydenhoidon tasoon ja tyytyväisyysasteeseen. Ihan ajankohtaista, ainakin minun mielestäni kun kotimaan soteuudistuskeskustelu käy kuumana.

Tein vähän asennushommia Kreetan asunnolla, turvajalkineina villasukat ja tohvelit. Päädyin tikkailta kylki edellä pöydän kulmaan. Paniikissa naapuri pyydettiin soittamaan ambulanssi kun ei hengitys oikein tahtonut kulkea ja naamakin oli kuulemma harmaa. Matkalla huomasin että kyseessä oli Hanian kunnallisen keskussairaalan auto. EEEEI, minulla on vakuutus ja haluan yksityissairaalaan!!

Olin kuullut kauhutarinoita sairaaloiden tilasta kriisin jäljiltä; ei lääkkeitä eikä hygieniaa, hoitsut yhtenään lakossa jne. Eipä ollut valinnan varaa ja kohta makasin ensiapuosastolla neula suonessa joten olokin alkoi tasaantua ja aloin tehdä havaintoja. Hoitohenkilökuntaa, potilaita ja omaisia pörräsi edestakaisin ja meteli oli melkoinen. Aika pian minut kärrättiin röntgeniin ja ehkä puolen tunnin kuluttua hoitaja tuli kertomaan vaurioista ja siirrosta kirurgiselle osastolle. Neljä murtunutta kylkiluuta , joten sisään ainakin 2-3 yöksi. Kiva yllätys että hoitajat ja lääkärit puhuivat hyvää englantia.

Neljän hengen huone oli asiallinen, vähän kauhtunut lohkeilevine maaleineen ja repsottavine listoineen. Sängyt, radiot ja muu rekvisiitta oli selvästi 20 vuoden takaa, mikä ei oikeastaan ollut yllätys. Pikemminkin ajattelin ettei sentään tämän kauheampaa.

Huoneessa ramppasi omaisia koko illan, kaikki olivat kiinnostuneita mistä olen kotoisin, mikä vikana, olenko saanut hyvää hoitoa ja jos tarvitsen jotakin he kyllä myös auttavat. Henkilökunta toi ruokaa mutta se jäi kyllä syömättä: ei muutenkaan nälättänyt ja sinänsä hyvännäköinen kanakeitto oli kovin vetinen ja suolaton. Näinhän se vähän Suomessakin tuppaa olemaan, ajattelin.

Aamulla uusi röntgen ja kohta lääkäri Jorgos tuli kertomaan että myös kaksi selkänikamaa on murtunut ja verenvuoto vatsaonteloon on aika runsasta. Siinä sängyllä lääkäri nirhasi reiän kylkiluiden väliin ja siitä sentin letku vatsaonteloon. Painovoima hoitaa loput. Kipulääkitystä sai mielin määrin ja hoitajat toistelivat koko ajan että mitä tahansa minulta puuttuu, he kyllä auttavat. Kun kipu oikein yltyi sain saman tien kunnon hevosenpotkun suoraan suoneen ja taas oli niin seesteistä että.

Vastapäisessä sängyssä lepäsi riutunut Kostas, joka oli asunut ja tehnyt rahaa New Yorkissa 26 vuotta ja sitten muuttanut perheensä kanssa takaisin Kreetalle. Kostaksella oli amerikkalainen vakuutus mutta oli silti hankkiutunut kunnalliseen sairaalaan koska hoito on erinomaista ja huolenpito ja henkilökunnan välittäminen on aivan eri tasolla kun ulkomaalaisen pääoman pyörittämillä yksityisklinikoilla. Juttelimme erityyppisitä yhteiskunnista ja päädyimme ydinkysymykseen: kumpi on parempi, moderni organisoitu systeemi sääntöineen ja holhouksineen vai kreikkalaistyyppinen puolianarkistinen sekamelska jossa hallitusta ei arvosta kukaan ja säännöksille annetaan pitkät. Kostaksen mielestä ainakin kreikkalainen systeemi on paljon parempi, kaikkea ei mitata vain rahassa  ja sosiaalinen verkosto takaa aivan toisenlaisen elämänlaadun. Kostaksen vertailukohta oli Yhdysvallat, minun taas Suomi, maailman onnellisin kansa. Hmm..

Kostas oli sitä mieltä että talouskriisi oli yksin ja ainoastaan kreikkalaisten oma vika, aivan turhaa syytellä saksalaisia tai pankkeja. Kreikka vaan menee katastrofista seuraavaan, niin se on aina ollut eikä sille mitään voi. Mutta Kreikka on maailman paras paikka elää, sellaisia ihmisiä ja sellaista luontoa ei vaan ole missään muualla.

Tästä kaikesta inspiroituneena rupesin tarkkailemaan eestaas lappavia vierailijoita. Mitään vierailuaikoja ei noudatettu, välillä porukan käskettiin siirtyä käytävän puolelle jos huoneessa tehtiin joku intiimimpi manööveri. Kaikki toivat potilaille jotain herkkuja ja keskustelu ja nauru raikasi.  Potilaat, sukulaiset ja kaikki  muutkin  höröttivät mukana ja meininki oli kuin synttäreillä. Haluaiskohan toi suomalainen lisää leivoksia??? Juu juu, ilman muuta.

Vinosti vastapäätä makasi vanha, tosi huonossa hapessa oleva mies joka ei koko aikana ollut tajuissaan. Tyttärensä ja vävypoika viettivät kaiket päivät miehen vierellä, pyyhkivät otsaa ja kääntelivät parempaan asentoon. Hoitajat vaihtoivat alituiseen lakanoita ja pesivät miestä. Illalla ilmestyi Sofia paikalle, teki iltahuollon ja käänsi kaksi tuolia jonkinlaiseksi vuoteeksi. Jutteli koko ajan miehelle kunnes nukahti, itsekin. Kyseessä oli omaisten tilaama yöhoitaja jolle maksetaan eri korvaus yövuorosta, viiskymppiä kuulemma. Ettei sairas isä vaan joudu olemaan hetkeäkään yksin. Ja taas aamulla tytär ja vävy palasivat jatkamaan hiljaista hommaansa.

Sillä välin meidän kylällä oli huhu tietysti levinnyt ja minun terveydentilannettani seurattiin tarkasti. Oikeasti Raila, etkö sinä vietä öitäsi Kimin vierellä, sehän saattaa tarvita apuasi ja seuraa. Ei meillä Suomessa ole tapana, kyllä se Kimi pärjää ihan hyvin. Huonon vaimon maine on varmaan kiirinyt ympäri saarta, miten se kehtaa, eikö se rakasta miestään? Normisuomalainen, ainakin mies, ei todella kaipaa tuskien ollessa pahimmillaan koko suvun naisväkeä taputtelemaan ja pussailemaan ja kyselemään miten menee, mutta jos niin ei Kreetalla tee niin ei vaan välitä ja on huono ihminen.

Kahden yön jälkeen tuli siirtokäsky ortopediselle osastolle. Kättely, halaukset ja onnentoivotukset veivät varmaan puoli tuntia. Erityisesti Kostas vannotti minua käymään perheen luontaistuotekaupassa keväällä. Jos itse ei ole enää hengissä niin tytär kyllä antaa hyvät hinnat.

Sitten seurana oli Ali, pakistanilainen rakennustyöläinen, joka oli pudonnut neljästä metristä ja telonut nilkkansa oikein kunnolla. Kyselin vähän piloillani että olivathan työnantajan vakuutukset varmasti kunnossa? Ihan pokkana hän vastasi ettei tietenkään, sairaanhoitohan on ilmaista Kreikassa, myös vierastyöläisten kohdalla. Häh??? Tätä troikka ei varmaan koskaan tajunnut ja toivottavasti ei tajuakaan..

Ali keskittyi enimmäkseen hoitsujen kiusaamiseen ja flirttailuun. Eivät ne pahastuneet, antoivat samalla mitalla takaisin ja käskivät kääntyä Allahin puoleen jos meno ei tyydytä.

Kolmantena iltana minäkin sain vierailijoita: Soula ja Vasilis, meidän henkiystävät, porhalsivat sisään pussukoineen: rinkeleitä ja keksejä ja appelsiineja. Onko kaikki hyvin, jos jotain puuttuu niin minulla on kyllä suhteita ja saan asiat kuntoon, uhosi Vasilis.

Alin kanssa en ehtinyt tehdä mitään tulevaisuuden suunnitelmia, yhtäkkiä punkka kuskattiin röntgenin kautta taas kirurgisella osastolle, nyt huoneeseen 3. Tässä huoneessa ainoa englantia puhuva oli Manolis, joka pitää apartementoksia Aspron kylässä Kaliveksen liepeillä. Puhuttiin paljon, bisnestä siis. Enkelinomainen tyttärensä Maria vietti isänsä kanssa kaikki yöt heräten jokaisen valitukseen ja auttamalla vessaan monta kertaa yössä. Tosi fiksu likka joka heti rupesi minua tenttaamaan kaikesta mahdollisesta, erityisesti elämästä Suomessa. Aina tullessaan sillä oli joku hauska juttu mielessä ja maailman aurinkoisin hymy.  40 vuotta sitten olisin varmasti vienyt matkamuistona mukanani…

Sitten sain yllätysvieraan. House Kastrin luottohieroja, Maria, tupsahti ovesta sisään. Marialla on aika pitkä ura hoitajana Ruotsissa, joten hän halusi kaikki yksityiskohdat hoidon tasosta. En voinut muuta kun kehua, erityisesti hoitajien jaksamista ja välittämistä. ’Niin, siksihän minä lähdinkin Ruotsista, kreikkalainen ei  sitä kylmää hoitoa  vaan kestänyt’.   Taas tuli ajattelemisen aihetta, ehkä sairaanhoidon taso ei olekaan kiinni piirien jaosta tai tietoliikenteen yhteensopivuudesta vaan välittämisestä. En taida kuitenkaan taida vielä tästä väsätä yleisönosastoon kirjoitusta, antaa pölyn ensin laskeutua ensin Suomessa. Sitä paitsi ei mulla oikeasti Suomessakaan ole ollut mitään valittamista sairaaloissa. Ruotsista en tiedä.

Varattu lentoni tuli ja meni, vielä pari päivää jotta saadaan veriarvot kuntoon ja vuodot loppumaan. Plasmaa ja litra uutta verta, kyllä se siitä. Välillä kävi fyssarin kaveri tarjoamassa sopivaa haarniskaa joka pitää rangan suorassa ja antaa mahdollisuuden liikkua. Maksoi Eur 250 mutta mieluummin niin kuin neljä viikkoa punkan pohjalla liikkumatta..

Lauantai-iltana tapahtui sellaista jota Suomessa tai Ruotsissa ei varmaan näe eikä koe. Yhdentoista maissa, juuri ennen yövuoron vaihtumista alkoi käytävän puolella meteli yltyä ja meidän huoneeseen tulvi reilusti tupakansavua. Maria nousi punkasta ja sadatteli ovea sulkiessaan että voi, ei taas. Hoitsut siellä vähän juhli työviikon loppumista. Kukaan ei kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota, sattuuhan sitä. Suomessa koko porukka olisi varmaan telkien takana.

Maanantaiaamuna sain lopulta sen lappoputken pois kyljestäni joten olo kohentui kertaheitolla. Panssari kiinni ja ryhdikkäälle kävelylenkille pitkin sairaalan käytäviä. Lääkäri sanoi vielä tiistaiaamuna ottavansa viimeisen verikokeen ja röntgenin että kotiinlähtö ja lentäminen varmasti olisivat riskittömiä. Kaikki hyvin ja vähän ajan kuluttua tohtori Jorgos tuli kaikkien testitulosten, hoitodokumenttien ja Suomen lääkärille osoitettujen kirjeiden kanssa hyvästelemään. Valitteli että meni vähän aikaa kun kaikki piti kääntää englanniksi. Tämä Jorgos muuten ei koko viikon aikana ollut poissa osastolta kuin sunnuntaiaamupäivän, muuten koko ajan juoksi huoneesta toiseen. Ei ole kuulemma ehtinyt kun on vähän lääkäripulaa, kurssituksia ja muutenkin. Hei vaan ja otetaan kaljat kun nähdään joskus Haniassa…

Ei tarvinnut edes mennä kassan kautta,   riittää ihan hyvin kun Suomesta meilaan heille sitten kopion eurooppalaisesta Kela-kortista. En ole selvillä miten tämä systeemi pelaa mutta Hanian sairaala ei minulta rahaa eikä sitoumuksia tahtonut. Aika jännää.

Ennen lähtöä fyssari tuli vielä antamaan viimeisiä ohjeita. Kiittelin kovasti hyvästä hoidosta ja kysyin olisiko jotain tapaa korvata kaikki, onko jotain säätiötä tms.  Ai ei ole vai, no entäs jos lahjoitan tämän haarniskan sitten keväämmällä kun en itse enää  – toivottavasti  – tarvitse. Hyvä idea kuulemma, niistä on kova pula kun harvalla on varaa hankkia sellaista vaikka tarvitsisi. Tuot sitten suoraan ortopediselle osastolle.Vähän liikuttuneena halasimme lämpimästi ja lähdin.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt istun Laajasalon kodissani tätä kirjoittamassa. Talossa on lämmintä eikä vedä, lumiaura on jo putsannut kadun ja kaikki on rauhallista ja turvallista , kukaan ei mölyä ei naura eikä vieraitakaan ole paljon käynyt häiritsemässä.

Jotenkin vaan olen jämähtänyt miettimään koko kokemusta; kaikki ne tyypit, hymyt, vitsit ja pyyteetön auttaminen 800 euron kuukausiliksalla teki kyllä vaikutuksen joka ei hevin unohdu. Välillä ne jutut vielä naurattaakin, vaikkei vielä oikein pystykään hytkymään.

Oikeasta elämisen mallista en vieläkään tiedä, jostain Kreetan ja Suomen  välimaastosta se kai löytyy. Täytyy sanoa että juuri nyt jompaankumpaan suuntaan olen vähän kallellani…

Haarniska pitää ryhdin hyvänä mutta tipaton tammikuu ei nyt onnistunut !

 

 

Kirjoittamisen iloa aarteiden saarella – vapaudu kirjoittamisen lukoista

Kurssi sisältää paljon kirjoittamisen harjoituksia NLP-menetelmiä hyödyntäen sekä seikkailuja, elämyksiä ja ihanaa ruokaa.

Voit tulla kurssille työstämään omaa tekstiäsi tai verryttelemään kirjoittajan taitojasi. Kurssi on Vamosin kylällä ja koulutustilat sijaitsevat idyllisellä maatilalla.

TULOPÄIVÄ 02.10.2018

  • Tuloateria valmiina lautasella huoneistoissa odottamassa, sillä monet ovat matkustaneet koko yön
  • Kokoontuminen illansuussa farmilla, tulo-info virvokkeineen, orientoituminen paikkaan ja viikkoon, lyhyt luento ja tehtävä
  • Kävelemme kylän läpi tavernaan, jossa syömme illallisen

TOINEN PÄIVÄ, 3.10.

  • aamiainen klo 8.30-10 tavernassa, josta omatoiminen siirtyminen kokoustilaan farmille
  • miten aloitan kirjoittajan päivän hyvin?   Kirjoittamisen lukot ja miten pääsen niistä yli?
  • Yhteinen omakustanteinen lounas
  • Tunteet kirjoittamisen takana ja mitä niille voisi tehdä? Mikä minua estää kirjoittamasta tai kirjoittamasta eri tavalla kuin ennen?
  • iltaretki oliivitarhaan, jonka päätteeksi nousemme ylös vuorille paimenten luokse illalliselle

KOLMAS PÄIVÄ, 4.10.

  • aamiainen tavernassa
  • rajoittavat uskomukset kirjoittamisen esteenä. Kirjoitusharjoitus ja sen purku
  • lounas farmilla
  • kävelykirjoittamista: kuljetus lähikylään (rantakylään sään salliessa), jossa harjoitustehtävä ja sen purku, pulahdus mereen ja lopuksi illallinen kylän tavernassa

NELJÄS PÄIVÄ, 5.10.

  • aamiainen
  • Mistä iloa ja innostusta, kun kirjoittaminen tökkii? Mistä aikaa kirjoittamiseen? Lähdetään retkelle Argirúpoliin ottamaan asiasta selvää. Harjoituksia. Neitsyeiden lähde, lyhyt kävely, lounas, Ajia Dynamin dynaamiset lähteet ja kahvit kyläkahvilassa. Harjoitus. Paluu Vamosiin

VIIDES PÄIVÄ, 6.10. sunnuntai, vapaapäivä.

  • Rannat ja lähikylät odottavat tai voit suunnata ostoksille kulttuurikaupunki Haniaan. Merjalta voit kysyä etukäteen loistavia vinkkejä paikoista, jonne matkailija ei tavallisesti löydä!

KUUDES PÄIVÄ, 7.10.

  • aamiainen
  • kirjoitusharjoitus Vamosin kylällä
  • omakustanteinen lounas
  • harjoituksen purku ja asiaa kirjoittamisesta. Illalla syödään yhdessä Vamosin tavernassa

 

  • SEITSEMÄS PÄIVÄ, 8.10.
  • aamiainen
  • yhteenveto viikosta
  • yhteinen lähtöjuhla, aloitetaan valmistelut hyvissä ajoin porukalla ja viritetään tilan ulkouuniin tulet, tehdään piirakoita ja ruokaa yhdessä, syödään ja juhlitaan

KAHDEKSAS PÄIVÄ, 9.10.

  • aamiainen
  • paluukuljetus kentälle, bai-bai!

 

MAJOITUSVAIHTOEHDOT JA KURSSIMAKSUT

Hinta määräytyy majoitusvaihtoehdon mukaan. Osallistujat majoittuvat vierastaloissa, joissa 2-3 makuuhuonetta, keittiönurkkaus ja oleskelutila, kylpyhuoneet, terassit ja/tai parvekkeet. Vierastalot sijaitsevat joko farmilla (koulutuspaikka) tai kylässä, max. n. 1 kilometrin etäisyydellä farmista. Katso tästä majoitusvaihtoehtoja! 

 

Majoitusvaihtoehdot ja kurssimaksut:

– Kaksi henkilöä / makuuhuone isommassa huoneistossa 1205€ / henkilö
– Yksi henkilö / makuuhuone isommassa huoneistossa 1275€ / henkilö
– Yksi henkilö pienessä huoneistossa (yksi makuuhuone, jossa parisänky) 1380€ / henkilö
– Pariskunta pienessä huoneistossa (yksi makuuhuone, jossa parisänky) 1240€ / henkilö

 

Kurssimaksuun sisältyy:

– kirjoittajakurssi
– lentokenttäkuljetukset Hania-Vamos-Hania
– majoitus
– aamiaiset
– lulopäivän lounas
– 5 illallista, joista osa retkien ja iltaohjelmien yhteydessä (omakustanteiset ruokajuomat)
– 3 retkeä
– läksiäisjuhla

Huomioitavaa

Suosittelemme Norwegianin aamulentoa klo 7.05 Helsingistä Haniaan. Se laskeutuu klo 11 ja olemme sitä vastassa. Muista noutamisista sovitaan erikseen.

Jokainen ostaa ja varaa omat lentonsa sekä mahdolliset jatkokuljetukset kotimaassa. Me järjestämme lentokenttäkuljetukset. Voit niin halutessasi tulla saarelle jo aiemmin ja ilmestyä Vamosiin vasta kun kurssi alkaa. Tai voit jäädä saarelle vielä muutamaksi päiväksi. Meiltä saa vinkkejä!

Tulopäivän lounasta lukuun ottamatta lounaat eivät sisälly kurssimaksuun.

Ilmoittautuminen

Koulutukseen otetaan 12 osallistujaa ilmoittautumisjärjestyksessä.

Ilmoittaudu Terhi terhi@metsaanmeni.fi, kysy 050 5829623

Virallinen matkanjärjestäjä on Kreetan Maku Oy

 

Lue vielä nämä!

Matkat – Yleistä

 

Lintumaailmaanko ?

Tämä matkatoimiston kanssa puuhasteleminen tuntuu avaavan aivan uusia sivuja ja maailmoja, asiat ja ideat vaan yhtäkkiä kehittyvät kun jostain innostuu.

Esimerkiksi nyt kävi näin:

Viime vuoden keväällä järjestimme erittäin onnistuneen, paljon hehkutetun valokuvausleirin. Vapaapäivänä sitten kaksi kaveria halusi päästä tutustumaan Länsi-Kreetan lintuihin ja kysyivät voisinko lähteä kuskiksi. Mikäs siinä,satuin tietämään pari paikkaa joissa olen nähnyt selvästikin alan miehiä valtavien putkiensa kanssa. Aamutuimaan ylös ja autonkeula kohti Aradenan aluetta jossa olemme aiemmin nähneet hanhikorppikotkia. Sillan kupeessa olevasta kahvilasta kyselin missä kotkia olisi nähtävillä. Ukko teki kädellään laajan kaaren tarkoittaen kai, että vähän joka paikassa. Sitten vielä että no mihin aikaan, johon hän vastasi että puoli kahdeltatoista. Ymmärsin että suunnilleen puoliltapäivin.

Meillä oli hyvin aikaa joten ajelimme rauhassa pikkutietä Agios Ioannikseen ja siitä etelään kohti rotkon reunaa herrojen samalla tarkkaillessa vuoren rinnettä. Käytännön syistä minä enemmänkin tarkkailin tietä. ’Tuolla!!’ he intoilivat yhdestä suusta. Rinteessä kuulemma oli korppikotkaparvi istuskelemassa kelon päällä, viisi tai kuusi kappaletta. Minä en vieläkään nähnyt mitään, vasta aikani kiikarin kanssa tuhrattuani sain ne okulaariin. Komeita, kyllä. Ammattimiehiä selvästi, antennit viritettyinä myös lentäviin tipuihin. Tasan 11.30  ne kaikki nousivat siivilleen ja selvästi uteliaina liihottivat puiden latvoja viistäen tutkimaan että mitä tyyppejä nyt taas. Kamerat oli sarjatulella ja miehet aivan innoissaan. Minäkin yritin jotain säälittävällä 280 millisellä.

Pikkuhiljaa siirryimme seuraavaan kohteeseen eli Plataniaksen lähellä sijaitsevalle Agia-järvelle, josko sieltäkin löytyisi jotain herroja kiinnostavaa näin muuttoaikaan. Minun mielestä siellä on vain ollut lokkeja ja muita vesisotkia. Heti perillä toinen totesi että tämähän on paratiisi!! Ai missä, minä ihmettelin. Kolmisen tuntia ne siellä hääräsivät jutellen muunmaalaistenkin kanssa ihan käsittämättömyyksiä. Illalla kotona Kari kyseli että hän taitaa jättää valokuvaustunnin huomenna väliin jos voisin aamulla ajaa hänet taas järvelle aikaisin aamulla. Siis koko päiväksi koska loppuryhmä oli lähdössä ihan muihin maisemiin. Niin tietysti.

Heitin sitten ihan sattumalta että jos pojat kykenee kokoamaan hyvän ryhmä niin minä voin kyllä järjestää ohjelman myös lintuharrastijille. Ei kuulemma tuota ongelmia, joten  otin yhteyttä puolituttuun oppaaseen joka vakuutti pystyvänsä hoitamaan homman. Marraskuussa ryhmä tuli täyteen ja sen jälkeen onkin ollut puuhaa. On tutkittu mitä lintuja missäkin on nähtävillä mihinkäkin aikaan, rakennettu hienoja excellejä taksonomisen järjestyksen mukaan ja tavailtu lintujen latinalaisia nimiä silmät tihruten iltamyöhään. Vähän kuviakin on katseltu kun esimerkiksi ei ollut ihan selvää miltä hemppo näyttää…

Nyt jo odotellaan innolla kevättä, vaikka vähän vielä jännittää minkälaiseen soppaan nyt on tullut lusikkansa laitettua.

Sitä paitsi tämä puuha on oikeasti ruvennut kiinnostamaan, taidan olla ihan täysillä mukana kiikarit kaulalla aivan hörhönä.

Se kai tässä toiminnassa vetää puoleensa että tapaa uusia fiksuja ihmisiä ja oppii uusia asioita. Ei se sen kummempaa kai ole, eläkeläiselläkään.

Tarkoitus on järjestää näitä uudelleen, kaiken tämän duunin jälkeen, joten jos löytyy muitakin kiinnostuneita niin saa ottaa yhteyttä.

Kimi

Ja tuon loistavan kuvan hanhikorppikotkasta otti Kari Sundqvist, kiitos että saimme käyttää tuota kuvaa !

 

 

 

 

 

Kyläreissuja pyhimysten luo

 

Tulevaa Kreetan länsipään opaskirjaa varten olen koonnut juhlakalenteria, siis sellaista, jossa on paitsi kreetalaiset juhlapyhät, myös tärkeimmät panijírit. Nehän ovat pyhimysjuhlia, siis pyhimyksen nimipäiviä. Nimipäiville ovat kaikki tervetulleita. Ei tarvitse olla uskovainen tai harras kirkossa kävijä, ei suinkaan, uteliaisuus riittää. Näitä pyhimysjuhlia on ympäri vuoden, onhan nimipäiviäkin. Eivätkä pelkästään pyhimykset juhli, vaan ne kaikki, jotka ovat saaneet nimensä kyseisen pyhimyksen mukaan. Kreetalaiset tuntevatkin pyhimyksensä hyvin ja siis nimipäivänsä myös. Syntymäpäiviä ei ole tapana juhlia, vain nimipäiviä. Ortodoksinen kirkko osaa näissä nimipäiväjärjestelyissä olla hyvin maanläheinen, vai mitä sanot seuraavasta: maaliskuun 25. päivä juhlitaan Neitsyt Marian ilmestystä. Maria siis sai tietää olevansa raskaana. Siitä on yhdeksän kuukautta jouluun. Maaliskuisena Marian-päivänä viettävät nimipäiviään naimattomat Mariat. Naineiden Marioiden nimipäivä on elokuun 15. päivä.

Helmikuussa, 40 päivää joulusta, vietetään Jeesuksen kirkottamisen juhlaa, ypapantia. Vastasyntynyt siis vietiin temppeliin siunattavaksi. Tämän tapauksen muistoa juhlitaan Kreetalla mielenkiintoisessa paikassa, jossa ovat päällekkäisinä kerrostumina sekä kivikautiset uskomukset että mytologia että ortodoksisuus, kaikki tiiviisti yhteen kietoutuneina.

Paikka on Arkudiotissan eli Karhuttaren luola Akrotírin niemimaalla Guverneton luostarin naapurissa. Luolassa on vanhastaan palvottu Artemis-jumalatarta, jonka tiedettiin huolehtivan metsästäjistä, villieläimistä, luonnosta ja kuun kierrosta. Näin myös naisen kierrot, raskaus ja synnyttäminen kuuluivat Artemille. Yksi luolan stalagmiiteista muistuttaa suurta karhua, yhtä Artemiin ilmenemismuodoista, onhan karhua pidetty hyvänä lapsiaan puolustavana äitinä. Kreikkalaisessa mytologiassa karhut suojelivat vastasyntynyttä Zeus-lasta. Tästä ne palkittiin ja niistä tuli Ursa Major ja Ursa Minor taivaalle eli iso ja pieni otava. Arkudiotissan luolan suuaukolla olevassa kirkossa Jeesus-lapsen kirkottaminen on siis päivän teemana 2. helmikuuta. Joskus vielä menen mukaan!

Panijírit vetävät minua puoleensa siksi, että jaksan edelleenkin hämmästellä kuinka hienoihin paikkoihin kirkkoja on rakennettu. Niitä on rotkoissa, kallionkielekkeillä, luolissa, tasapainoilemassa kahden kiven päällä, vuorten huipuilla, lähteiden nurkalla, ruusutiheikköjen suojassa, meren rannoilla, oudosti kasvavien plataanien alla, tammimetsiköissä…Niiden rakentamisen eteen on nähty vaivaa. Ne kertovat historiaa. Niitä kannattaa opetella lukemaan. Jos noista ajoista ei meille ole muuta konkreettista jäänyt kuin nuo kirkot, niin miksemme raottaisi niiden ovia ja samalla kurkkaisi menneisyyteen, sinne josta tulemme?

Olen ihmetellyt miksi Kalivesin lähialueilla on tavallista tiheämmässä Johannes Teologin kirkkoja, siis hänen, joka kirjoitti ilmestyskirjan Patmoksen saarella. Vasta menneenä syksynä sain vinkin: niiden tiheyteen vaikutti se, että Kalivesin yläpuolisilla kukkuloilla Apterassa sijaitseva luostari toimi Patmoksen luostarin alaisuudessa. Se  oli alueen tärkein uskonnollinen keskus eikä siis ihme, että uusia lähelle nousseita kirkkoja pyhitettiin omalle hyvin tunnetulle Johannekselle.

Kalívesin kylän entisillä takamailla on myös yllättävän monta Johannes Rigologosin kirkkoa. Kukas hän sitten on? Rigologos, Vapisija, on Johannes Kastaja, jonka ruumis tarinan mukaan jäi vapisemaan mestauksen jälkeen. Tästä vedettiin se johtopäätös, että Johannes voisikin auttaa kaikkia niitä, jotka vapisevat malarian kourissa kovassa kuumeessa. Niin näitä kirkkoja löytyy kylistä, joissa malariaepidemioita esiintyi säännöllisesti. Johannes Rigologos seuraa aikaansa ja suojelee nykyään myös Parkinsoniin sairastuneita.

Kun ennen aikaan ei tauteihin ollut kummoisiakaan parannuskeinoja, ymmärtää hyvin, että kulkutaudit olivat pelättyjä ja kaikki mahdollinen apu otettiin vastaan. Lääkelaatikko ja annostelulusikka kourassa kuvattua Pyhää Panteleimonia on myös huudettu avuksi moneen vaivaan, sen kertoo jo pyhimyksen nimikin (pan+eleimon=kaikki kulkutaudit). Ja sitten Haralambos! Hänelle pystytettiin kirkkoja aina ruttoepidemioiden jälkeen, Haralambos kun suojelee siltä. Hänen tulisi varmaan päivittää osaamisensa, rutto kun on kovasti harvinaistunut.

Korjaus: sain kommentin, jonka mukaan pan+eleimon ei olekaan kaikki kulkutaudit, vaan kaikki siunaus! Ja minä kun olen harahaoppia levittänyt ainakin 20 vuotta. Pyydän anteeksi. Aina pitää tarkistaa, sen tässä oppi! Kiitos korjauksesta, Jukka Jauhiainen!

Mitäs sanot, alkaako pienten kirkkojen kutsu houkuttaa?