fbpx

Plakias yllättää

Mistä sen löytää ja mitä sieltä löytää?

Kreetan etelärannikolla, Rethimnon eteläpuolella sijaitseva Plakiás on nuori kylä, vasta noin 60-vuotias. Se katselee Libyanmerelle suojaisen lahtensa pohjukasta ja sen läpi virtaa Kotsífun rotkosta purkautuva joki. Laakson reuna nousee amfiteatterimaisesti kohden vuoria, joiden juurella on useita kyliä. Sellia on lähin, sinne johtaa monelle mutkalle väännetty tie suoraan kylän länsipäästä.

Itäisellä reunalla ovat Mirthiós ja Mariú ja vielä idempänä Asómatos. Kaikista on komeat näköalat alas Plakiaan hevosenkenkämaiseen rantaan ja kauas Libyanmerelle.

Rantatörmää pitkin länteen kiemurteleva tie johdattaa noin kolmen kilometrin päässä sijaitsevaan Súdaan (tämä on eri Súda kuin Hanian satama). Tien alapuolella on useita pieniä poukamia, joihin tieltä laskeutuu kapeita polkuja. Súdan rannalla on tavernoita ja kahviloita sekä pieni palmumetsikkö.

Itään päin kylän pitkä hiekkaranta tyssää Kakomúrin (=pahanaama) kiviseen seinään. Sen huippu kohoaa noin 230 metriin. Sen takaa löytyy Kalypson ranta, pieni vuonomainen lahti, jonne on rakennettu hotelli. Lahti on ollut merellä laivoja ryöstelevien rosvojen oiva piilopaikka. Merirosvouksessa saarelaiset ovat kunnostautuneet tuhansien vuosien ajan vaikka eivät sitä nykyisin haluakaan muistaa.

Kakomurin takana on joukko pieniä lahdenpoukamia hiekkarantoineen ja tavernoineen. Damnonin hiekkarannalla on tavernoita ja vesiurheilumahdollisuuksia. Siitä itään rantaa pitkin kiertää hiekkatie, josta pääsee laskeutumaan pienelle Ammúdakin rannalle tai sen takana olevalle pääasiassa nudistien suosiossa olevalle Klisidin hietikolle.

Niiden takana peremmällä on Ammudin ranta sekä Skhinarian ranta, joihin kumpaankin johtaa asfaltoitu tie. Niistäs seuraava onkin sitten jo Prevelin luostarin palmuranta.

Satamasta pääsee pidemmille ja lyhyemmille veneretkille

Kylän takana pystysuoraan nousevat vuoret estävät pohjantuulia puskemasta ja niin tällä alueella talvet ovat lämpimiä. Öiset lämpötilat eivät juuri laske alle +10 C-asteen ja päivisin lämpötilat ovat useimmiten +15 C-asteen paremmalla puolella. Sateita sattuu, mutta rannalla sataa harvemmin kuin ylempänä rinteillä. Kesän lämpötilat ovat korkeita, sillä pohjoinen meltemi ei tänne osu. Mereltä nousee kuitenkin virkistävä ilmavirta.

Plakias Stone Age Project

Muinaistutkijat ovat olleet kiinnostuneita alueen rannoilla näkyvistä terasseista, jotka vihjaavat varhaisista merenrannoista, ajoista satojatuhansia, jopa miljoonia vuosia sitten.

Tutkijat mallinsivat muiden saarien löytöpaikkoja ja päätyivät etsimään Kreetalta alueita, joista keräilytaloudessa elävät saattaisivat löytää tietynlaista kvartsia sekä piikiveä, makeaa vettä ja siitä löydettävää syötävää.

Kuva on lainattu tutkimusta esittelevältä sivulta Plakias Stone Age Project. Nuolet osoittavat eri-ikäisten merenrantojen muodostamta terassit ja niiden iät

Kreikkalais-amerikkalainen tutkijaryhmä aloitti työnsä kesällä 2008 ja päätyi selvittämään olisiko Prevelin-Plakiaan välisellä rantakaistaleella ollut elämän mahdollisuuksia uuden ja vanhan kivikauden väliin jäävällä mesoliittisellä kaudella noin (11 000-9000 v. eaa).

He eivät pelkästään löytäneet elämän edellytyksiä vaan myös vanhan kivikauden aikaisia työkaluja sekä luolia Damnonin rannan ylärinteiltä, joissa on asuttu mesoliittisellä kaudella.

Ne ovat vanhimmat ikinä saarelta löydettyjä ja niitä ovat käyttäneet Homo sapiensia edeltäneet sukulaisemme matkoillaan Välimeren yli, päättelevät tutkijat. Nämä hominit ja hominidit osasivat merenkulun, tieto joka keikauttaa päälaelleen aikaisemman teorian siitä, että hominidit kulkivat vain maakannaksia pitkin uusille alueille. Nämä löydöt saattavat muuttaa käsitystämme siitä miten Eurooppa asutettiin.

Ajoitus on vielä epätarkka, mutta kyse on vanhasta kivikaudesta noin 1,5 miljoonaa- 250 000 v. ennen nykyaikaa. Jatkotutkimuksissa pyritään ajoittamaan löydöt paljon tarkemmin samalla kun kaivauksia on jatkettu mesoliittisissä kerrostumissa.

Muita kaivauksia…

Pelkästään arkeologisia kaivauksia ei alueella ole tehty. Jo 1900-luvun alkupuolella louhittiin ruskohiiltä ilmeisesti pienten höyrylaivojen tarpeisiin, ja toisen maailmansodan aikana Wehrmacht jatkoi toimintaa.

Saksalaiset rakensivat pienen hotellin, tavernan sekä teitä, mutta vasta 1960-luvulla yläkylien Sellian, Mirthiosin ja Asomatosin kylien kalastajat alkoivat perheineen asettua asumaan rannalle ja saivat seurakseen hippejä.

Nyt hipit ovat kaikonneet ja matkailusta on jo kehittynyt elinkeino monelle perheelle. Tällä alueella on hyvät mahdollisuudet kasvaa paljon isommaksi. Rantakatu alkaa satamasta ja kiertää lahden pohjukkaa vajaan kahden kilometrin mittaisena kaarena päättyen Kakomúrin kallioiseen niemeen.

Sen juurella on dyynejä, nyt syyskuussa täynnä merinarsisseja ja nudisteja. Dyynien takana pystysuoraan kohoavaa seinää kutsutaan nimellä Paligremnos, vanhajyrkkä.

Rannat ja muuta tekemistä

Plakiaan satamasta voi vuokrata venekuljetuksia vaikka Preveliin tai muille lähirannoille. Sukellustakin voi opetella ja harrastaa. Hieman kylän ulkopuolella on suuret hyvin hoidetut hevostallit (noin 30 hevosta), josta pääsee vaikka ratsastusretkille.

Kyliin, oliivitarhoihin, rotkoihin ja lähirannoille vie polkuja. Kiinnostavana tutkimiskohteena ovat myös Kakamurin kyljessä ammottavat kaksi suurta reikää. Ne ovat ihmisen muokkaamia luolia, joihin ruskohiili kuljetettiin ilmeisesti kapearaiteisilla malmivaunuilla lastattavaksi vuoren kylkeen ankkuroiviin höyrylaivoihin. Taskulamppu mukaan ja varovaisuutta, viimeiseen aukon pohjalle voi pudota.

Plakiaan reunalla on hyvin hoidetut ratsastustallit

Läntisen rantatien varrella on useita poukamia ja ylempänä tavernoita ja kahviloita moneen makuun. Niitä on myös jokaisessa yläkylässä, samoin kuin lukemattomia huviloita ja villoja vuokrattavaksi.

Prevelin luostari on vanha kaunis retkikohde. Lähempänä oleva Finikasin luostari on uusi, samoin uuteen uskoon kunnostettu Arkkienkeli Mikaelin luostari lännempänä.

Palvelut


Plakiaasta löytyy kahviloiden, tavernoiden ja turistimyymälöiden lisäksi supermarketteja, leipomoita, lihakauppoja, kalakauppa, apteekkeja, koulut, lääkäri, pankkiautomaatti, taksi ja autovuokraamoita. Bussiyhteys useamman kerran päivässä Rethimnoon. Jopa sähköpyöriä oli vuokrattavana.

Kesäaikainen palvelutarjonta on huomattavan suurta mutta talveksi suurin osa matkailusta elävistä yrityksistä sulkeutuu.

Kylän koulu tuo kylään kuitenkin elämää, lapsethan tuodaan yläkylistä. Samalla kun vanhemmat tuovat ja noutavat lapsiaan ja kuljettavat harrastuksiin, asioivat he kylällä ja tekevät ostokset. Illat ovat sitten hiljaisempia, mutta pari tavernaa ja kahvilaa pysyy avoinna ympäri vuoden.

Plakiaan täysikuu


Olin saanut kuulla, että kylässä on outo valoilmiö. Hieman hävetti kysyä sen perään, niin outo sen kuvaus oli: syksyisten täydenkuiden aikaan kuun valo heijastuu jostain kivestä mereen niin, että koko meri on valistu. Ei tuollaista ihan heti todesta ota.

Kysyin kuitenkin asiaa ja sain hyvän selityksen: syys-tammikuun välisinä täydenkuun öinä kuu loistaa sellaisesta kulmasta, että se valaisee Paligremnon pystysuoran seinämän ja heijastaa valonsa veteen. Seinämä on niin iso, että kun hyvin sattuu, on meren syvyydet valaistu. Mustekalat, joita valo houkuttaa, nousevat silloin valaistuun rantaveteen…

Kerran kuussa siis paikallisissa kotikeittiöissä varmaan kokataan itsekerättyä mustekalaa…ehkäpä ensi täydenkuun aikaan harrastan keäilytaloutta muinaisten esi-isien tapaan ja kerään mustekaloja Paligremnon juurelta…

Plakias ja tyyni syyskuun aamu

Valkoisten Vuorten kutsu

Valkoisten Vuorten kutsu, Hanian alueen vuoristomajat, Tavri 

Jos rannat ja tavernat eivät ole ainoa asia, joka sinua Kreetalla kiinnostaa, niin yksi loistava tapa tutustua Kreetan saareen, on patikointi. Jo viikon reissulla näet paljon ja kauas, ihan kirjaimellisestikin. Reitit kun pakostakin nousevat kukkuloille ja vuorille, vaikka välillä palaatkin merenpinnan tasolle. Helpoin tapa ottaa saari haltuun, ellei ihan katuja halua tallata, on hakeutua E4 vaellusreitistölle, ja valita sieltä itsellesi sopiva pätkä tai parikin. Kuule Valkoisten Vuorten kutsu. 

Rantojen kulkijat

Rannikon reitit kulkevat sopivasti kylien välissä, joten ruokaa et tarvitse niin paljon mukaan. Illalla yleensä olet jo seuraavassa kylässä ja patojen äärellä. Vettä tarvitset runsaasti ellei kyseisellä reittipätkällä ole erikseen mainittu makean veden saantimahdollisuutta. Vuorten ylitys saattaa vaatia yöpymisen luonnossa. Mikäpä upeampaa kuin nukkua tähtitaivaan alla ja kuunnella tuulen huminaa.

Otathan huomioon

Jos Suomessa suuri riski vaelluksilla on paleltuminen, niin Kreetalla se on ehdottomasti juomaveden loppuminen. Pidä huoli ettei tämä pääse missään olosuhteissa tapahtumaan. Ja valitse viileä aika vuodesta vaelluksellesi. E4 on Euroopan pitkän matkan vaellusreittien verkosto, joka kulkee läpi Euroopan maiden. Tietoa reitistöstä on saatavilla netistä ja Hanian vuorikiipeilijöiden (EOS) toimistosta (Mountaineering Club of Chania ). 

Suomen Lapissa Metsähallitus vuokraa tunturimajoja tai vuodepaikkoja, joko korvausta vastaan tai majoittua voi jopa ilmaiseksi. Kreetalla majat omistaa ja niitä hallinoi yleensä yksityiset yhdistykset. Hanian alueella siis tuo EOS. Jos tarvitset “selän sijaa”, ota yhteys yhdistyksen toimistoon ensin.

Valkoisten Vuorten kutsu

Aiemmin facebook-sivuillamme kerroin Kallergin majasta (Kallergi Shelter) Omaloksen ylätasangolta vielä ylöspäin. Siellä on kesäsesonkina ollut paikalla isäntä, joka hoitaa varaustilannetta ja valmistaa yksinkertaista kotiruokaa.  Muut ovat avoinna tarpeen eli varausten mukaan. Tai sitten saat avaimet majaan ja muonitat itse itsesi.

Tässä blogissa enemmän Tavrin majasta, mutta e.m. Kallergin lisäksi löytyy myös Volikas Kambi Keramian kylän yläpuolella ja Svouriti Valkoisten Vuorten sylissä Amountseran tasangon yläpuolella. Näitä kaikkia siis huoltaa pääasiassa vapaaehtoisvoimin EOS. Valtionapua majojen huoltoon ja kunnossapitoon saadaan jos saadaan.

Toki reittejä kulkee rannikon tuntumassakin, joskaan sielläkään ei kovin tasaisia reittejä ole. Jos kuitenkin kuulet vuorten kutsun, niin tässä tämä vinkki.  

Tavri 

Matkalla Tavriin ? Olet menossa Askifoun tasangolle. Jos liikut yleisillä kulkuneuvoilla, tarkista bussien aikataulut KTEL Hania -sivustolta. Jos liikut omalla autolla, lähde kansallistieltä Vrissesistä kohti Hora Sfakionia. Kun laskeudut Askifoun tasangolle, ensimmäisenä on Kareksen pieni kylä, jossa on Toisen Maailmansodan aikaisista tavaroista kerätty sotamuseo. Museo on aika lupaava sana tuolle ”tavarakokoelmalle”, mutta aiheesta kiinnostuneille siellä kyllä riittää ihmeteltävää.  

Jatka Karesista vielä muutama kilometri ja aja sisään Ammoudarin kylään. Jos haluat kokemuksen ihan aidosta vuoriston ukkokuppilasta, tältä kylältä niitä löytyy. Pysähdy kahville ja nauti vaikka sfakialainen piirakka kahvikupposen kera. Sfakialainen piirakka on “match made in heaven”, suolaisen ja makean herkullinen liitto. Lettumainen piirakka sisältää mizitra-juustoa, se tarjotaan tuoreeltaan pannukuumana, päälle valutetaan vuoriston hunajaa. Nam !

Ammoudarista eteenpäin

Kylän keskeltä, kahvilan kulmalta lähtee sekä tie että polku ylös Tavriin. Tietä pitkin voi ajaa, jos maavaraa on autossa hiukankin eikä kuski  –  tai matkustajat  –  ole heikkohermoisia. Tie on soratie, se kiemurtelee ylös 7,5 km osin jyrkänteen reunalla, kaiteita ei tietenkään ole. Kannattaa pitää peukut pystyssä ettei satu ketään tulemaan vastaan. Ohittaminen on paikkapaikoin mahdotonta ja peruuttaminen, noh, jännittävää ainakin. Kyllä sopu sijaa antaa ja joustaminen kannattaa aina. Viisas väistää, eikö niin. Maisemien katselua varten auto kannattaa tietenkin pysäyttää, sillä näkymät ovat huikeat. Koko Askifou avautuu alapuolella. Parhaiten ehdit nauttia, jos tuon matkan ylös kävelet. 

Hyvällä tuurilla, ja jos olet aamupäivällä liikkeellä, näet kun korppikotkat lähtevät tasangolta yläilmoihin. Aurinko lämmittää laaksojen ilmaa ja luo näin nosteita, joita linnut pystyvät hyödyntämään. Itselleni upein kokemus on ollut, kun istuin autossa jyrkänteen reunalla, ja katselin kymmenen korppikotkan nousevan siipienkärkien lähes hipaistessa auton kylkeä. Ensimmäisenä ei tullut mieleen astua autosta ulos ja mennä kuvaamaan. On ne sen verran hurjan näköisiä, siipivälikin melkein kolmimetrinen. 

Jos valitset polun Tavriin, niin päädyt toki kapuamaan ylämäkeä sypressimetsikössä, mutta kyllä se hieman oikaisee. Kävelyaika näin on noin 1,5-2 tuntia, riippuen kulkijan kunnosta ja otettujen valokuvien määrästä. Alastuloon aikaa menee noin tunti.

Vuorten rauhassa

Tavri sijaitsee noin 1200m merenpinnan yläpuolella. Se on valmistunut vuonna 1992 neljän vuoden uurastuksen tuloksena. Majaan mahtuu kerrallaan 45 henkilöä ja siellä on mukavuudet, se lämmitetään tarvittaessa puilla, sähkön tuottaa generaattori ja juokseva vesikin löytyy. Jopa vessat ja suihkut. Talon ulkoseinään on rakennettu kiipeilyseinä.

Tavrissa voi majailla myös talvella, mutta silloin on otettava huomioon, että noin ylhäällä vuoristossa talven sateet tulevat lumena ja Ammoudarin kylästä ei välttämättä pääse autolla ylös. Tai jos satut lumen tullessa olemaan ylhäällä, niin siellä sitten odottelet kiltisti, kun lumi sulaa. Eväiden kantaminen repussa tuon puolentoistatunnin matkan hangessa käy extremestä. Ja karsii repusta kyllä ylimääräiset gourmeet. EOS toki pitää kuivamuonavarastoja majalla ja lumesta voi aina sulattaa vettä, mutta… Uudenvuoden tienoot majalla on yleensä varattuna EOS:n omalle porukalle.

Jos olet reppureissaaja ja patikointimatkalla niin Tavrista pääset jatkamaan matkaa mm. Kastron huipulle (2219mpy), voit kävellä Sfakianon rotkon kautta Hora Sfakioniin, tai laskeutua Kavin rotkoon. Tai jatkat Katsivelin majalle E4 reitistöä pitkin. 

Päiväretkellä voit mainiosti ajella aamusta Askifouhun, nousta Tavriin ja viettää päivää Tavrin jälkeisellä Niatoksen ylängöllä, aivan Valkoisten Vuorten juurella. Palatessasi takaisin Ammoudarin kylään maistuu varmasti ansaittu ateria paikallisessa tavernassa. Vuohenlihaa, perunoita, vihanneshöystöä, kreetalainen salaatti ja paikallista romeikoa. Voiko kreetalaisempaa makua ollakaan? Kreetan Makua?

Talvella Askifoun tasangolla saattaa olla lunta, sinne pääsee jos pääsee. Ja pois pääsee tai sitten ei. On Kreetalla talvella tekemistä muutenkin, siitä lisää blogissamme aiemmin.

Talvella Kreetalla tapahtuu

Jos mielit talvella Kreetalle, niin tässä vinkkiä mitä mm. helmikuussa Kreetalla tapahtuu. Tämä tapahtui helmikuussa 2018.

“Mieli Kreetalle matkalla jo, matkalaukut pakattu ja parin ensimmäisen päivän ”marssijärjestys” suunniteltu. Vielä vain pitäisi saada lumet pois pihalta että matka edes alkaisi. Työtä ja juhlaa tiedossa perillä; viinimessut ja viinitilohin tutustumista syksyn viinimatkoja varten, kotimme House Kastrin talvihommia, on karnevaaliviikko, tuttujen tapaamista. Ou jee !”

Miten sinne pääsee ?

Turistikauden ulkopuolella ei Kreetalle ole suoria lentoja joten “pomppimiseksi” menee matka sinne, mutta viis siitä kunhan perille pääsee. Muutamana talvena on ollut Aegean Airlinesilla suoria lentoja Helsingistä Ateenaan lähes talven ympäri ja ne on reititetty mainiosti siten, että lyhyellä vaihtoajalla on mahdollista päästä eteenpäin Kreetalle ja muillekin saarille. Kovin kiitollisia olemme näistä lennoista olleet.

“Helmikuussa 2018 olimme reitittäneet lentojemme aikataulun (Helsinki-Munchen-Ateena-Hania) aika tiukaksi, koska on mukava olla perillä päiväsaikaan, jolloin ehtii lämmittämään asunnon ja tankkaamaan jääkaapin heti alkajaisiksi. Ja ehtii tuloillalliselle paikalliseen suosikkitavernaamme Agioklimaan, joka on avoinna ympärivuoden.

Hieman  tuo lumen tulo hermostutti kun mietti nopeita vaihtoaikoja kentillä, mutta Helsinki-Vantaa toimii (jos joku toimii) myräkälläkin ja matkaan päästiin. Munchenissä oltiin prikulleen aikataulun mukaisesti. Siitä eteenpäin ei edes hermostuttanut enää. Aamuöinen herätyskään ei niin harmittanut kun kahden maissa iltapäivällä laskeuduimme Haniaan. Aurinko häikäisi silmiä ja talven kirpakoihin keleihin tottunut iho kiitti leppeää länsituulta. Viinimessut Iraklionissa, Archanesin alue, laskiaiskarnevaalit   –  täältä tullaan !

Tsiknopempti

Laskeutuminen kotikreetalle kutkuttaa joka kerta yhtä mukavasti vatsanpohjaa ja hymy  –  ellei suorastaan autuas virnistys  –  hiipii kasvoille kun koneen ovet avataan. Tällä kertaa kentällä oli retkuettamme vastassa talkkarimme Hilde joka oli onnistunut herättelemään talviunilla olleen automme pressun alta. Auto täyttyi neljän ihmisen matkatavaroista ääriään myöten, tavaraa kulkee uskomattoman paljon suuntaan jos toiseenkin vaikka kakkoskodissamme asuukin perusvarustus, kuten vaatteet ja hygieniatarvikkeetkin. Kummallista!

Pakaaseista löytyi mm. tyhjiä pahvisia viinipullohylsyjä (viinimessuille matka), Fazerin sinistä (lahjontaa varten), Bemer-hoitoalusta (kevään hyvinvointikursseja varten), verenpainemittari . Ylimääräiseksi kotona käynyt, mistä muusta vuokrahuoneistosta löytyy verenpainemittarikin ? Ja muutama Suomen kesässä tarpeettomaksi osoittautunut hellevaate. Tähän aikaan vuodesta niillä ei ole toki käyttöä, mutta kun seuraavan kerran taas tulen saarelle maaliskuun lopussa on pakaasit täynnä kevään ja syksyn kursseilla tarvittavaa rekvisiittaa, kuten karstat. Ja tyhjiä kardemummatuubeja, niistä sitten lisää myöhemmin.

Kotiutuminen kävi joutuin. Tulopäivänämme sattui olemaan Kreikan ortodoksien tsiknopempti -niminen juhlapäivä. Tsiknopempti voitaneen kääntää suomeksi esim. tuoksuva tai käryävä tai palava torstai ja tämä päivä aloittaa vuotuisen Suuren Paaston joka päättyy 40 päivää myöhemmin pääsiäisyönä. Käryt ja tuoksut tulevat  lähes joka pihassa kuumana olevista grilleistä ja niissä kypsyvistä kokonaisista lampaista ja muista herkuista. Tänä päivänä syödään lihaa, ja paljon. Ja juodaan viiniä. Paljon. Ja rakia. Paljon. Tuoksujen johtamina päädyimme mekin tulopäivän dinnerille lähitavernaan.

Dionysoksen matkassa

Viinin vuoksi Kkreetalle blogista voit lukea lisää viinimessuista sekä vähän muutakin viiniin liittyvää.

Samalla reissulla katsastimme Archanesin kylän majoitustarjonnan ja karnevaalitunnelman. Ja Mezedopolio Agoran. Eipä ollut moitteen sijaa missään. Archanesin vieressä kohoaa korkeusiin Juktas-vuori jolla on useampiakin vaelluspolkuja. Ne jouduimme jättämään seuraavaan kertaan. Siihen ei luultavasti kovin kauaa mene.

Rethymnonin karnevaaleissa 18.2.2018

Säiden puolesta epävakaisen viikon päätteeksi sunnuntai valkeni  aurinkoisena ja lämpimänä. Viikon varrelle osuneet sateet olivat tulleet toivotusti lumena vuorille ja ajellessamme Plataniaksesta kohti Rethymnonia maisemat olivat henkeäsalpaavan kauniita.

Kuva, joka sisältää kohteen ulko, ruoho, vuori, kenttä

Kuvaus luotu automaattisesti
White mountains, Lefka Ori

Perillä jätimme auton Fortezza-linnoituksen liepeille, olimme paikalla hyvissä ajoin ja kaffet kera lettujen ja tuoreiden mansikoiden maistui rantakadulla. Kaupunki kuhisi elämää jo puolenpäivän maissa;  väki oli vähintäänkin värikästä ja fiilis oli kuin vappuna Ullanlinnanmäellä. Karnevaalikulkuevaatteet oli viritelty päälle ja tunnelma odottavan kiihtynyt.

Kreikan suurin karnevaalikulkue on järjestetty Rethymnonissa jo vuodesta 1914 alkaen joka vuosi ja tänäkin vuonna kulkueväkeä oli saapunut tuhansia joka puolelta Kreikkaa. Seisoimme tanakasti juhlakadun varressa jo tuntia ennen kulkueen alkua koska kadunvarsipaikat ovat kortilla myöhemmin ja kreikkalaiset eivät tunnetusti ole niitä kohteliaimpia mitä tulee jonotukseen tai paikkojen pitämiseen.

Ryhmä toisensa perään ohitti meidät, osa ilman kummempaa “kätkettyä” viisautta sanomanaan, mutta oman osansa irvailusta saivat niin Angela Merkel (jonka pillin mukaan Tsipras tanssii), kuin lääkeyhtiö Novartis´kin jonka miljardiluokan lahjuksia juuri tutkitaan.  Suomalainen sisu punnittiin ja parin perkeleen voimin saimme pidettyä paikkamme kadunvarressa, tosin siinä tungoksessa joutui seisomaan hieman kierossa ja korkkiruuvilla koko ajan ja kun turnauskestävyytemme loppui 4,5 tuntia myöhemmin, ei kulkueen häntää edes näkynyt vielä. Olo tuon seisomisen jäljiltä oli  –  fyssarini arviota lainatakseni   – ”takakiree ja kieroonkasvanut”.  Meteli oli korviahuumaava koko päivän ja joka paikassa, joten jätimme kaupungin taaksemme ja päätimme etsiä vähän kauempaa jonkin rauhallisen, hiljaisen ruokapaikan.

Kuva, joka sisältää kohteen henkilö, ulko, henkilöt, seisominen

Kuvaus luotu automaattisesti
Kulkueissa kaikki mukana

Kuva, joka sisältää kohteen ulko, henkilö, tie, urheilu

Kuvaus luotu automaattisesti
Täällähän ne smurfit on
Kuva, joka sisältää kohteen ulko, mies, henkilöt, pitäminen

Kuvaus luotu automaattisesti

Korvien tinnitus loppui noin Apokoronoun tienoilla joten kurvasimme Vamosin kylään, vanhaan kunnon Sterna tou Blomosifiin syömään.  Tulipa maistettua viime syksyn viinisadon tuotoskin  –  ja erinomaiseksi havaittua. Mainio päätös mukavalla päivälle !

Talvisen Kreetan arkielämää tahdittavat rutiinit niin paikallisilla kuin meillä “turisteillakin”. Itse en oikein tiedä mihin kastiin kuulumme, emme ole paikallisia mutta emme myöskään turisteja. Meillä on koti täällä ja lähes puolet vuodesta asumme saarella. Kyläläiset ovat jo antaneet meille statuksen, olette Plataniaslaisia. Ja se lämmittää kyllä kovasti sydäntä. Olemme otettuja tästä. Osa paikallisista, heistäkin jotka ovat “lomalla” turistitöistä, saattaavat olla töissä oliivinkorjuussa suvun oliivitarhoilla tai appelsiini- tai vihannestarhoilla. Tarpeellinen lisä luppokauden tienesteihin.

Alkutalvesta, kohta loppiaiseen päättyvän jouluvapaan jälkeen, alkaa jo uuden sesongin valmistelu, tavernoja, kahviloita, majoitustiloja ja pikkupuoteja siivoillaan hiljakseen ja remontoidaan. Matkatoimistojen varauslistoja tutkitaan, kunnan turistitoimistojen väki spekuloi tulevaa. Turistin toiveita pyritään täyttämään. Mielestäni hyvä esimerkki oli muutama vuosi sitten kun tavernojen sisäänheittäjiä yritettiin saada kuriin. Toki kuri näyttää taas höltyneen, mutta aika mukavalta tuntui kun Hanian kujilla ei joku ollut ihan kirjaimellisesti hihassa roikkumassa. Itselläni menee helposti hermo, ellei kohtelias “ei kiitos, mukavaa päivän jatkoa” -kommentti riitä. Leivästä kysymys, ymmärrän, mutta minun pennoseni eivät ainakaan silloin päädy kyseiseen tavernaan. Monta hyvääkin tavernaa on saattanut jäädä käymättä tämän vuoksi.

Talvella sisäänheittäjiä ei tietenkään ole. Ympärivuoden avoinna olevat tavernat saavat asiakkaansa ihan muista syistä, josta tärkein tietenkin on hyvä ruoka. Turistimenuut vaihtuvat, talvella kysytään “mitä teillä on tänään tarjolla?”. Siitä sitten valitaan.

Osa-aika kreetalaisina auttelemme ystäviämme oliivinpoiminnassa, omat oliivit on korjattu yleensä päivässä, vain 25 puuta, ei siinä kauan mene. Retkeilemme ja etsiskelemme uusia kyliä, uusia kujia, uusia tavernoita, uusia rantoja ja näkemisen arvoisia reittejä. Aikaa on ajella hissukseen, katsella, pysähdellä, nautiskella. Seurataan kevään tuloa merkkejä vihreällä ja vehreällä saarella. Lehtipuut ovat vielä talvilevossa, mutta aina yhtä sykähdyttävää on nähdä ensimmäiset mantelipuut kukassa. Siitä tietää että talven selkä on taittunut.

Talven tulon taas tunnistaa siitä kun nenään tuleen palavan oliivipuun tuoksu. Takat, zombat on sytytetty. Zomba vastaa lähinnä meidän porinmatti-tyylistä kaminaamme. Siitä lämmön saa nopeasti ja huone-ilma kuivaa hyvin. Yleensä noissa kamiinoissa on myös pieni uuni, jossa ruoka valmistuu omia aikojaan. Meidän naapurustossa varsinaiset leivinuunit sijaitsevat ulkosalla. Niillä kun paistetaan leipää ja haudutellaan ruokaa myös kesällä. Leivinuunin lämmittäminen asunnon sisällä kesällä on mahdotonta, lämpöä kun saattaa olla ulkona ilman uuniakin suomalaisen hellelukeman verran.

Kun naapuritalon kohdalle kadun varteen alkaa ilmestyä risuja, klapeja ja vähän isompaakin puuta poltettavaksi, on leivontapäivä lähellä. Yritän olla paikalla. Leivontapäivänä nimittäin saataa “savukorvauksena” saada lämpimäisiä.

Noin suomalaisen mittapuun mukaan rantaelämään sopivia päiviä osuu myös talvelle. Meri on vielä marraskuussa ja joulukuussakin ihan siedettävää, noin kaksikymmentä asteista. Olen viettänyt rantapäivää Elafonisissa joulupäivänä jolloin lämmintä oli +25 ja matalassa laguunissa saman verran. Viileämmät kuulaat talvipäivät ovat oivallisia patikoinnille. Jos sataa, niin kaminaan tuli ja kirja käteen. Kreetan talvea ei voi verrata Kaukoitään tietenkään, ja taitaa Kanarian saarillakin olla tasaisemmat sääolosuhteet, mutta ei eteläinen Välimeri ole ollenkaan huono vaihtoehto.

Talvimatkailu onkin saarella toistuvasti esiin nouseva keskustelunaihe.

Mutta nyt on kesä ja ihan kohta Juhannus, nautitaan siitä !