Jos mielit talvella Kreetalle, niin tässä vinkkiä mitä mm. helmikuussa Kreetalla tapahtuu. Tämä tapahtui helmikuussa 2018.

”Mieli Kreetalle matkalla jo, matkalaukut pakattu ja parin ensimmäisen päivän ”marssijärjestys” suunniteltu. Vielä vain pitäisi saada lumet pois pihalta että matka edes alkaisi. Työtä ja juhlaa tiedossa perillä; viinimessut ja viinitilohin tutustumista syksyn viinimatkoja varten, kotimme House Kastrin talvihommia, on karnevaaliviikko, tuttujen tapaamista. Ou jee !”

Miten sinne pääsee ?

Turistikauden ulkopuolella ei Kreetalle ole suoria lentoja joten ”pomppimiseksi” menee matka sinne, mutta viis siitä kunhan perille pääsee. Muutamana talvena on ollut Aegean Airlinesilla suoria lentoja Helsingistä Ateenaan lähes talven ympäri ja ne on reititetty mainiosti siten, että lyhyellä vaihtoajalla on mahdollista päästä eteenpäin Kreetalle ja muillekin saarille. Kovin kiitollisia olemme näistä lennoista olleet.

”Helmikuussa 2018 olimme reitittäneet lentojemme aikataulun (Helsinki-Munchen-Ateena-Hania) aika tiukaksi, koska on mukava olla perillä päiväsaikaan, jolloin ehtii lämmittämään asunnon ja tankkaamaan jääkaapin heti alkajaisiksi. Ja ehtii tuloillalliselle paikalliseen suosikkitavernaamme Agioklimaan, joka on avoinna ympärivuoden.

Hieman  tuo lumen tulo hermostutti kun mietti nopeita vaihtoaikoja kentillä, mutta Helsinki-Vantaa toimii (jos joku toimii) myräkälläkin ja matkaan päästiin. Munchenissä oltiin prikulleen aikataulun mukaisesti. Siitä eteenpäin ei edes hermostuttanut enää. Aamuöinen herätyskään ei niin harmittanut kun kahden maissa iltapäivällä laskeuduimme Haniaan. Aurinko häikäisi silmiä ja talven kirpakoihin keleihin tottunut iho kiitti leppeää länsituulta. Viinimessut Iraklionissa, Archanesin alue, laskiaiskarnevaalit   –  täältä tullaan !

Tsiknopempti

Laskeutuminen kotikreetalle kutkuttaa joka kerta yhtä mukavasti vatsanpohjaa ja hymy  –  ellei suorastaan autuas virnistys  –  hiipii kasvoille kun koneen ovet avataan. Tällä kertaa kentällä oli retkuettamme vastassa talkkarimme Hilde joka oli onnistunut herättelemään talviunilla olleen automme pressun alta. Auto täyttyi neljän ihmisen matkatavaroista ääriään myöten, tavaraa kulkee uskomattoman paljon suuntaan jos toiseenkin vaikka kakkoskodissamme asuukin perusvarustus, kuten vaatteet ja hygieniatarvikkeetkin. Kummallista!

Pakaaseista löytyi mm. tyhjiä pahvisia viinipullohylsyjä (viinimessuille matka), Fazerin sinistä (lahjontaa varten), Bemer-hoitoalusta (kevään hyvinvointikursseja varten), verenpainemittari . Ylimääräiseksi kotona käynyt, mistä muusta vuokrahuoneistosta löytyy verenpainemittarikin ? Ja muutama Suomen kesässä tarpeettomaksi osoittautunut hellevaate. Tähän aikaan vuodesta niillä ei ole toki käyttöä, mutta kun seuraavan kerran taas tulen saarelle maaliskuun lopussa on pakaasit täynnä kevään ja syksyn kursseilla tarvittavaa rekvisiittaa, kuten karstat. Ja tyhjiä kardemummatuubeja, niistä sitten lisää myöhemmin.

Kotiutuminen kävi joutuin. Tulopäivänämme sattui olemaan Kreikan ortodoksien tsiknopempti -niminen juhlapäivä. Tsiknopempti voitaneen kääntää suomeksi esim. tuoksuva tai käryävä tai palava torstai ja tämä päivä aloittaa vuotuisen Suuren Paaston joka päättyy 40 päivää myöhemmin pääsiäisyönä. Käryt ja tuoksut tulevat  lähes joka pihassa kuumana olevista grilleistä ja niissä kypsyvistä kokonaisista lampaista ja muista herkuista. Tänä päivänä syödään lihaa, ja paljon. Ja juodaan viiniä. Paljon. Ja rakia. Paljon. Tuoksujen johtamina päädyimme mekin tulopäivän dinnerille lähitavernaan.

Dionysoksen matkassa

Viinin vuoksi Kreetalle blogista voit lukea lisää viinimessuista sekä vähän muutakin viiniin liittyvää.

Samalla reissulla katsastimme Archanesin kylän majoitustarjonnan ja karnevaalitunnelman. Ja Mezedopolio Agoran. Eipä ollut moitteen sijaa missään. Archanesin vieressä kohoaa korkeusiin Juktas-vuori jolla on useampiakin vaelluspolkuja. Ne jouduimme jättämään seuraavaan kertaan. Siihen ei luultavasti kovin kauaa mene.

Rethymnonin karnevaaleissa 18.2.2018

”Säiden puolesta epävakaisen viikon päätteeksi sunnuntai valkeni  aurinkoisena ja lämpimänä. Viikon varrelle osuneet sateet olivat tulleet toivotusti lumena vuorille ja ajellessamme Plataniaksesta kohti Rethymnonia maisemat olivat henkeäsalpaavan kauniita.

Perillä jätimme auton Fortezza-linnoituksen liepeille, olimme paikalla hyvissä ajoin ja kaffet kera lettujen ja tuoreiden mansikoiden maistui rantakadulla. Kaupunki kuhisi elämää jo puolenpäivän maissa;  väki oli vähintäänkin värikästä ja fiilis oli kuin vappuna Ullanlinnanmäellä. Karnevaalikulkuevaatteet oli viritelty päälle ja tunnelma odottavan kiihtynyt.

Kreikan suurin karnevaalikulkue on järjestetty Rethymnonissa jo vuodesta 1914 alkaen joka vuosi ja tänäkin vuonna kulkueväkeä oli saapunut tuhansia joka puolelta Kreikkaa. Seisoimme tanakasti juhlakadun varressa jo tuntia ennen kulkueen alkua koska kadunvarsipaikat ovat kortilla myöhemmin ja kreikkalaiset eivät tunnetusti ole niitä kohteliaimpia mitä tulee jonotukseen tai paikkojen pitämiseen.

Ryhmä toisensa perään ohitti meidät, osa ilman kummempaa ”kätkettyä” viisautta sanomanaan, mutta oman osansa irvailusta saivat niin Angela Merkel (jonka pillin mukaan Tsipras tanssii), kuin lääkeyhtiö Novartis´kin jonka miljardiluokan lahjuksia juuri tutkitaan.  Suomalainen sisu punnittiin ja parin perkeleen voimin saimme pidettyä paikkamme kadunvarressa, tosin siinä tungoksessa joutui seisomaan hieman kierossa ja korkkiruuvilla koko ajan ja kun turnauskestävyytemme loppui 4,5 tuntia myöhemmin, ei kulkueen häntää edes näkynyt vielä. Olo tuon seisomisen jäljiltä oli  –  fyssarini arviota lainatakseni   – ”takakiree ja kieroonkasvanut”.  Meteli oli korviahuumaava koko päivän ja joka paikassa, joten jätimme kaupungin taaksemme ja päätimme etsiä vähän kauempaa jonkin rauhallisen, hiljaisen ruokapaikan.

Korvien tinnitus loppui noin Apokoronoun tienoilla joten kurvasimme Vamosin kylään, vanhaan kunnon Sterna tou Blomosifiin syömään.  Tulipa maistettua viime syksyn viinisadon tuotoskin  –  ja erinomaiseksi havaittua. Mainio päätös mukavalla päivälle !

Talvisen Kreetan arkielämää tahdittavat rutiinit niin paikallisilla kuin meillä ”turisteillakin”. Itse en oikein tiedä mihin kastiin kuulumme, emme ole paikallisia mutta emme myöskään turisteja. Meillä on koti täällä ja lähes puolet vuodesta asumme saarella. Kyläläiset ovat jo antaneet meille statuksen, olette Plataniaslaisia. Ja se lämmittää kyllä kovasti sydäntä. Olemme otettuja tästä. Osa paikallisista, heistäkin jotka ovat ”lomalla” turistitöistä, saattaavat olla töissä oliivinkorjuussa suvun oliivitarhoilla tai appelsiini- tai vihannestarhoilla. Tarpeellinen lisä luppokauden tienesteihin.

Alkutalvesta, kohta loppiaiseen päättyvän jouluvapaan jälkeen, alkaa jo uuden sesongin valmistelu, tavernoja, kahviloita, majoitustiloja ja pikkupuoteja siivoillaan hiljakseen ja remontoidaan. Matkatoimistojen varauslistoja tutkitaan, kunnan turistitoimistojen väki spekuloi tulevaa. Turistin toiveita pyritään täyttämään. Mielestäni hyvä esimerkki oli muutama vuosi sitten kun tavernojen sisäänheittäjiä yritettiin saada kuriin. Toki kuri näyttää taas höltyneen, mutta aika mukavalta tuntui kun Hanian kujilla ei joku ollut ihan kirjaimellisesti hihassa roikkumassa. Itselläni menee helposti hermo, ellei kohtelias ”ei kiitos, mukavaa päivän jatkoa” -kommentti riitä. Leivästä kysymys, ymmärrän, mutta minun pennoseni eivät ainakaan silloin päädy kyseiseen tavernaan. Monta hyvääkin tavernaa on saattanut jäädä käymättä tämän vuoksi.

Talvella sisäänheittäjiä ei tietenkään ole. Ympärivuoden avoinna olevat tavernat saavat asiakkaansa ihan muista syistä, josta tärkein tietenkin on hyvä ruoka. Turistimenuut vaihtuvat, talvella kysytään ”mitä teillä on tänään tarjolla?”. Siitä sitten valitaan.

Osa-aika kreetalaisina auttelemme ystäviämme oliivinpoiminnassa, omat oliivit on korjattu yleensä päivässä, vain 25 puuta, ei siinä kauan mene. Retkeilemme ja etsiskelemme uusia kyliä, uusia kujia, uusia tavernoita, uusia rantoja ja näkemisen arvoisia reittejä. Aikaa on ajella hissukseen, katsella, pysähdellä, nautiskella. Seurataan kevään tuloa merkkejä vihreällä ja vehreällä saarella. Lehtipuut ovat vielä talvilevossa, mutta aina yhtä sykähdyttävää on nähdä ensimmäiset mantelipuut kukassa. Siitä tietää että talven selkä on taittunut.

Talven tulon taas tunnistaa siitä kun nenään tuleen palavan oliivipuun tuoksu. Takat, zombat on sytytetty. Zomba vastaa lähinnä meidän porinmatti-tyylistä kaminaamme. Siitä lämmön saa nopeasti ja huone-ilma kuivaa hyvin. Yleensä noissa kamiinoissa on myös pieni uuni, jossa ruoka valmistuu omia aikojaan. Meidän naapurustossa varsinaiset leivinuunit sijaitsevat ulkosalla. Niillä kun paistetaan leipää ja haudutellaan ruokaa myös kesällä. Leivinuunin lämmittäminen asunnon sisällä kesällä on mahdotonta, lämpöä kun saattaa olla ulkona ilman uuniakin suomalaisen hellelukeman verran.

Kun naapuritalon kohdalle kadun varteen alkaa ilmestyä risuja, klapeja ja vähän isompaakin puuta poltettavaksi, on leivontapäivä lähellä. Yritän olla paikalla. Leivontapäivänä nimittäin saataa ”savukorvauksena” saada lämpimäisiä.

Noin suomalaisen mittapuun mukaan rantaelämään sopivia päiviä osuu myös talvelle. Meri on vielä marraskuussa ja joulukuussakin ihan siedettävää, noin kaksikymmentä asteista. Olen viettänyt rantapäivää Elafonisissa joulupäivänä jolloin lämmintä oli +25 ja matalassa laguunissa saman verran. Viileämmät kuulaat talvipäivät ovat oivallisia patikoinnille. Jos sataa, niin kaminaan tuli ja kirja käteen. Kreetan talvea ei voi verrata Kaukoitään tietenkään, ja taitaa Kanarian saarillakin olla tasaisemmat sääolosuhteet, mutta ei eteläinen Välimeri ole ollenkaan huono vaihtoehto.

Talvimatkailu onkin saarella toistuvasti esiin nouseva keskustelunaihe.

Mutta nyt on kesä ja ihan kohta Juhannus, nautitaan siitä !