Vamos sijaitsee noin 38 km:n päässä Hanian lentokentästä etelään, viiden kilometrin etäisyydellä saaren päästä päähän kulkevasta päätiestä, ja 8-10 kilometrin etäisyydellä merestä (Kalives/Georgioupoli).
Kylä sijaitsee pohjoiseen laskevan, mäntyjä ja sypressejä kasvavan kukkulan rinteellä. Sen jalkojen juuressa oliivi- ja viinitarhat ulottuvat Sudanlahteen saakka, jossa on kaksi suomalaisten hyvin tuntemaa lomakohdetta, Kalives ja Almirída. Koillisessa kohoaa hieman yli 500 metriä korkea Drapanonniemi. Se on helppo tunnistaa, se näyttää Saanatunturin peilikuvalta.
Vamosin selän takana aukeaa Georgioúpolis-Vrisses-Arméni-Kalíves-jokilaakso, joka sekin on hopeanharmaiden oliivipuulehtojen täplittämä. Laaksossa kulkee saaren itä-länsisuuntainen päätie. Sen takana nousee Valkoisten vuorten seinä runsaaseen 2500 metriin. Georgioupoliin (nimi lausutaan Jorjúpoli) on matkaa kymmenen kilometriä alamäkeen niin kuin Kalívesiinkin, joka on linnuntietä noin kolmen kilometrin päässä, mutta tietä pitkin seitsemän kilometrin etäisyydellä.
Vamosiin kannattaa tulla illan suussa, tehdä kävelyretki kylällä, pysähtyä kahvilaan hetkeksi ja syödä ateria kulttitavernaksi muodostuneessa Sterna tou Blumosifissä. Pöytä kannattaa varata puh. (30) 28 250 kesäiltoina tai sitten tulla ajoissa. Spiros, poninhäntäinen paikan isäntä pitää hyvästä musiikista; elävääkin on tarjolla usein kesän viikonloppuina. Seuraa täältä mitä tavernassa tapahtuu https://www.facebook.com/sterna.toubloumosifi/. Kesäiltoina musiikin soidessa saattaa omakin väki riehaantua tanssimaan.
Vamosissa on matkailijan hyvä asua
Kylän asukkaat ovat tottuneet puhaltamaan yhteen hiileen ja luomaan näin jotain ainutlaatuista ja todellista. Kylä toivottaa mieluiten tervetulleiksi yksittäin matkustavat sekä pienet ryhmät, jotka viipyvät useamman päivän. Massamatkailukohteeksi ei haluta. Kreetan Maku tarjoaa vaihtelevia ohjelmapaketteja pienryhmille, joiden minimikoko on neljä henkeä, ideaali 12-15 henkeä. Sitä suuremmat ryhmät ovat tervetulleita pitkällä ennakkovarauksella. Majoitustiloina on kauniisti kunnostettuja vanhoja rakennuksia (linkki Vamosin majoitustiloihin) sekä kylän sydämessä sekä uusia vanhaan tyyliin rakennettuja taloja kylän reunoilla. Kylästä löytyy pienille ryhmille tiloja monenlaisiin kokouksiin, seminaareihin, koulutustilaisuuksiin, harrastustapaamisiin jne.
Kyläyhdistys järjestää jatkuvasti erilaisia tilaisuuksia ja juhlia, kuten juhannusjuhlat ja pyhimysjuhlat, joihin kaikki voivat ottaa osaa. Usein nämä tilaisuudet syntyvät hyvin lyhyellä aikataululla improvisoiden ja niitä saattaa kesäaikaan olla jopa useampia viikossa, talvella harvemmin, jolloin sisätilat asettavat rajoituksia.
Näin syntyi kreikkalainen konsepti maaseutumatkailusta ja niin Kreikan Maaseutumatkailuliiton päämajakin on Vamosissa. Tässä sivussa Apokoronasin sisämaan kylät ovat saaneet maaseutumatkailusta nostetta. Rannoilla ei ole ollut tilaa suurille hotellikomplekseille, joten tänne on rakennettu paljon huviloita ja pienempiä majoitusyksiköitä. Monen kylän vanhan keskustan talot ovat siirtyneet uusille omistajille, jotka usein ovat ulkomaalaisia. Rakennukset on kuitenkin kunnostettu pieteetillä ja vanhaa rakennustapaa noudattaen.
Vamosin menneisyys
Nimi Vamos kuulostaa espanjalaiselta nimeltä, vaikka onkin kreetalainen. Kukaan ei kuitenkaan tunnu tietävän mistä nimi on peräisin. Kylän syntyhistoria alkanee 800-luvulta, joten kreetalaisten kylien seurassa se on melko nuori. Uskomuksen mukaan saaren tuolloin valloittanet saraseenit, algerialaiset merirosvot, rakensivat kylän kukkuloille tukikohtansa, sieltä kun näki sekä pohjoisenpuolen merelle että itään päin Rethymnonin suuntaan aukeavalle Georgioupoliin (lausutaan Jorjúpoli) lahdelle
Arabialaismenneisyydestä ei liene jäljellä muuta kuin nimi. Venetsialaiset saapuivat Vamosiin vuonna 1212 ja heitä asui siellä noin vuoteen 1538 saakka. Aika oli suhteellisen rauhallista, vaikka korkeat maataloustuotteille asetetut verot saivat kreetalaiset aina väliin kuohuksiin ja ottamaan yhteen saaren feodaalihallitsijoiden kanssa. Vuoden 1583 väestökirjanpito manitsee Vamosissa olleen 271 asukasta. Väestökirjanpitoa tarvittiin mieslukumäärän selvittämiseksi, sodan sattuessa tiedettiin montako miestä voitiin kutsua aseisiin.
Turkkilaisten valloitettua saaren 1645 tuli Vamosista varuskunta. Kylä sai turkkilaisen nimen Sultanije tai Serailiki, suuren hallintorakennuksen, seraljin, mukaan. Vamos oli hyvin kansainvälinen, oli paljon upseeristoa ja seuraelämää, oli kahviloita, ravintoloita, valokuvaamo, hotelli, oli kreetalaisia, juutalaisia, armenialaisia ja turkkilaisia, oli moskeija ja ortodoksiset kirkot, oli sanomalehtiä, puhuttiin montaa kieltä, oli poikakoulu ja tyttökoulu. Siltä ajalta on myös monta edelleenkin pystyssä olevaa porvaristyylistä asuinrakennusta, joista käytetään nimitystä konáki. Konáki seisoo omalla tontillaan, arvokkaan tuntuiset portaat johtavat etuovelle tai useammalle, julkisivu katsoo kadulle. Näissä asui virkamiehiä, joilla oli työn puolesta hevonen, joten omaa tallia ei useinkaan tarvittu.
Vanhat kreetalaiset talot taas käänsivät selkänsä kadulle, josta portti johti pihalle. Piha oli toiminnan keskus, siellä oli myös eläinsuojat ja sieltä oli käynti sisälle. Vanhassa keskustassa on useita kunnostettuja konáki-rakennuksia ja kun jatkat peremmälle, löydät kalderimin, leveän, kivetyn kadun, jonka varrelta ovipielistä voit vielä bongata aasien ja hevosten kiinnittämistä varten olevia kivisiä pidikkeitä. Hevosella sai liikkua vain turkkilainen, kreikkalaisille suotiin aasit.
Vuoden 1866 kapinoinnin jälkeen Kultainen Portti (Osmannivaltion keskushallintoa kutsuttiin nimellä Portti, se sijaitsi silloisessa Konstantinopolissa, nyk. Istanbulissa) muodosti kapinoivasta Hanian ja Rethymnonin välisessä vuoristossa sijaitsevasta Sfakiasta oman läänin, jonka pääkaupungiksi tuli Vamos ja jonka hallitsijaksi nimitettiin Savas-pasha. Strateginen sijainti Rethimon-Hania-tien yläpuolella, paikassa josta voi lisäksi vartioida Sudanlahtea ja rannikkoliikennettä, auttoi Vamosia kasvamaan läänin henkiseksi keskukseksi. Savas-pashaa voi kiittää asioihin tarttumisesta. Ensinnäkin, Vamosiin saatiin aikanaan hyvin edistyksellinen ruutuasemakaava, jollainen on myös Neapoliissa, jonne sama pasha on jättänyt myös hienot kädenjäljet. Hän teetätti paikkakuntalaisilla taksvärkkinä teitä, siltoja, varuskuntarakennuksia, komeita hallintorakennuksia, kouluja jne. Kylään rakennettiin jopa kaunis moskeija sotilaiden käyttöön. Vallankumoukselliset myöhemmin polttivat ja hajottivat sekä moskeijan että seraljin. Entinen varuskunta-alue kasvaa pinjaa ja mäntyjä kukkulan harjalla kylän yläpuolella ja sitä vastapäätä oleva koulukeskus sijaitsee entisen seraljin paikalla.
Kreetan itsenäistyminen alkoi Vamosista
Turkkilaishallinnon aikana Vamos oli usein sotanäyttämönä sijaintinsa takia. Vuoden 1866 kapinan aikaan Vamosissa majaili Sahin-passan komentamana egyptiläinen varuskunta, jonka kapinalliset sfakialaiset piirittivät. Rethimnonin varuskunnasta lähetettiin 5000 turkkilaista sotilasta turkkilais-kreetalaisen Bardin johdolla egyptiläisten avuksi. Sata sfakialaista kapinallista pysäytti joukon kylän laidalla, Bardis surmattiin ja loput pakenivat Haniaan. Tästä eteenpäin varuskunnan koko kasvoi 2500 mieheen. Vuonna 1896 Kreetan itsenäisyyttä ajaneet sfakialaiset kehottivat Porttia tyhjentämään Vamosin varuskunnan, nimittämään Kreetan hallitsijaksi kristityn, rajoittamaan veronkannon määrän 15 000 turkkilaiseen liiraan, rajoittamaan Kreetalla olevien turkkilaissotilaiden määrän 4000 mieheen ja nimittämään kyläpoliiseiksi sekä kreikkalaisia että turkkilaisia kylien asukkaiden kansallisuuden mukaan. Portti ei hyväksynyt näitä vaatimuksia.
Vamoslaisen munkin ja vastarintasankarin Papamalekosin johtama 4000 miehen joukko piiritti Vamosin kylän 16.5.1896 ja katkaisi kaikki yhteydet Haniaan. Piirityksen jatkuessa Hanian turkkilaiset aloittivat vastatoimenpiteenä kristittyjen surmaamisen sekä kaupungissa että lähikylissä ja lähettivät apujoukkoja Vamosiin. Vallankumoukselliset saivat kuitenkin tukkilaiset perääntymään Kalivesiin. Kaksi sataa turkkilaista oli kuollut ja heiltä jäi paljon sotamateriaalia. Vallankumoukselliset palasivat Vamosiin ja polttivat seraljin ja muut turkkilaisten hallinnoimat rakennukset. Kreikan tukemana he pyrkivät vapauttamaan saarensa turkkilaisten vallasta ja itsenäistymään. Vamosin tapahtumat herättivät suurta huomiota jopa ulkomailla. Taas kerran syntyi ajatus Kreetan vapauttamisesta vieraan vallan alaisuudesta ja niin kutsuttiin koolle Yleinen Vallankumousneuvosto. Se vannoi valansa Pyhän Hengen kirkossa, joka sijaitsee Vamosin alaosassa Tsikolianán naapurustossa kylästä länteen. Kahta vuotta myöhemmin sfakialaiset onnistuivat muun Kreetan tukemana vapauttamaan saarensa turkkilaisten vallasta ja itsenäistymään.
Vamosista on kotoisin sanomalehtimies Dimitris Lambrákis, joka on perustanut suositun sanomalehden Ta Nea ja jonka jälkeläiset omistavat nykyisen Lambrákis-kustantamon ja tv-kanavan Mega. Perheellä ja kylällä on edelleenkin lämpimät suhteet. Pääkadun varrella koulun alapuolella on Lambrákisin rintakuva. Papamalekosin patsas pystytettiin 1964 pääkadun varteen Pyhän Nikolaoksen kirkkoa vastapäätä.
Näytä Vamos suuremmalla kartalla…