fbpx

YLENSYÖMISEN TILINTEKO

Syksyn hyvinsyöntikurssista Kreetalla on nyt toivuttu yli kaksi kuukautta joten kokemuksia pilottikurssista voi jo ehkä lähestyä kiihkottomasti.Kuten ehkä muistatte, ajatus kurssista syntyi vastapainoksi perinteisille ruoanvalmistuskursseille, joissa osallistujat itsekin osallistuivat aterioiden valmistukseen ja pääsivät näin lähemmäksi raaka-aineita ja valmistustapoja. Näitä taitoja on sitten mukava kokeilla kotona räntäsateessa ystävien kanssa. Jotenkin jäi vaan semmoinen tunne että jotkut (lähinnä ehkä äijät) olisivat ehkä enemmän kiinnostuneita näiden herkkujen maistelemisesta ammattilaisten valmistamana. Näinhän se vähän olikin, ennätysajassa ilman sen kummempaa markkinointia kahdeksan rohkeata ilmottautui. Kolme paruskuntaa oli jo ennen tuttuja ja neljäs soitteli todeten että ‘tää on niin hullu kurssi että meidän Urhokin (nimi muutettu) haluaa osallistua vaikkei se yleensa mihkään lähre’

Joten tuumasta toimeen ja ravintoloita valmistelemaan ja syntyviä kaloreita miettimään. Ei ei, liikaa ei syödä , tietenkään, joten laitetaan tuohon väliin lounaaksi kevyt kala-ateria ja korvataan yksi iltaruoka tutustumalla paikalliseen pika-ruokameininkiin. Viinitila- ja panimovieraluihin liitetään vain vähän mezeä lounaaksi. Koko systeemi näytti varsin kohtuulliselta, emmekä todella halunneet että maksavat ahmattiasiakkaat kulkevat nälkäisinä.

Unohdimme kokonaan ettei kreetalaisessa ravintolassa voi syödä kevyesti, vaikka tosissaan yrittää.

Heti torstaina ajoimme Drakonakseen Ntounias-ravintolaan. Se jossa Stelios paistelee perunoita kadun varressa ja keittiössä kaikki valmistetaan puu-uuneissa. Porukka oli innoissaan ja lounaasta tuli vähän tavanomaista tukevampi, vaikka lihaa ei kovin paljon ollutkaan. Kasviksetkin kyllä täyttävät, huomasimme, varsinkin kun ne kypsytetään runsaassa oliiviöljyssä. Ei hätää, illalla ohjelmassa on vain tutustuminen Plataniaksen pikaruokapaikkaan, joka sinänsä on vierailun arvoinen.

Ahtauduimme vähän kalseaan, vaatimattomaan tilaan ja selitin vierailun luonteen omistajalle. Jotain ihan pientä vain, vähän souvlakeja, kebab-tikkuja, salaattia. Sellaisia maistelujuttuja, tiäks sä? Juu juu, asia selvä meillä on sellainen maistelulautanen, niitä ehkä kaksi. Ok, kaikki hyvin kunnes tarjoilija kantoi pöytiin kaksi metrin pituista lankku täynnä erilaisia lihoja, pekonia, lihapullia leipää, salaattia jne. Ruokaryhmä selvitti ehkä portsuunasta kolmasosan, joka käsittääksemme oli tarkoitettu B-junnujen koko jalkapallojoukkueelle.

Kalaravintola Argentina´ssa oli tarkoitus syödä legendaarinen kreetalainen kalakeitto eikä juuri paljon muuta. No, ehkä tonnikalacarpaccio olisi kuitenkin paikallaan alkupalaksi, joku halusi simpukoita, tottakai vähän tzatzikia ja favaa, leipää vähän. Ihan normaalia, siis toistaiseksi, kunnes kävi ilmi että tilaamamme kala josta keitto valmistettiin oli nelikiloinen vonkale, josta vaan osa käytettiin sopan valmistukseen, loppu, ehkä 2 kiloa, tarjoiltiin pääruokana valtavina fileinä. kaikki olivat aivan ähkyinä ja tulevaan illalliseen Mesklan lammasparatiisissa oli venähtäneen lounaan takia selviämisaikaa kolme tuntia. Tässä vaiheessa oli maanantai, eli vasta viides täysi kurssipäivä, ja aloin huolestuneena kuunnella vinkumista ja murinaa, että ‘ku ei oikeesti pysty’. Vähän tuli epäuskoinen olo että joudutaanko kurssi keskeyttämään (ensimmäistä kertaa Kreetanmaun historiassa) kun osallistujat ei jaksa enää??? Kohtalo kuitenkin puuttui peliin, koska pikkutie Mesklaan oli suljettu tulvakorjausten takia ja vaihtoehtoreitti ei ollut pimeyden laskeutuessa kovin houkutteleva. Pohdin jo mielessäni vaihtoehtoravintolaa mutta yksimielinen, syvä helpotuksen huokaus takapenkiltä ruokailun peruuntumisesta oli niin vaikuttava että päädyimme hakemaan Drakianasta muutaman piirakan ja söimme ne iltapalaksi House Kastrin katolla.

Kreetalla ei ihan oikeasti voi syödä kevyesti, ymmärtääkseni ravintoloitsija ei voi ottaa sellaista riskiä, että asiakkaat levittävät huhua että joutuvat lähtemään hänen tavernastaan nälkäisinä. Saattaa myös olla että keskiverto saksalaisturistilla on sormensa pelissä tällaisessa tapakulttuurissa. Toisaalta, kyllähän kreikkalaisetkin syövät valtavia annoksia, mutta vain kerran päivässä.

Hyvinsyöntikurssista sukeutui siis oikeasti ylensyömiskurssi eli meni vähän överiksi. Toisaalta ryhmä oli erittäin mukava ja hauskaa oli koko ajan joten konsepti on kyllä erittäin hyvä. Hyvän ruoan äärellä mieli on hyvä, sen huomasi taas.

Kokemuksesta viisastuneena olemme hiukan viilanneet ensi kevään kurssia. Ohjelmaan kuuluu päivittäin vain yksi täysi ateria, lounas tai iltapala jätetään omalla vastuulle. Olutpanimo- ja viinitilavierailuun toki sisältyy kevyt meze joka riittänee lounaaksi. Eli rajoitamme vähän ahmimista ja lisäämme hiukan olut- ja viinipuolta…

Ongelma edelleenkin on, että saarella on niin paljon erinomaisia ja vaihtelevia ravintoloita erilaisissa ympäristöissä, että niin paljon jää kokematta kun on vaan viikko aikaa. Minkä tavernan tohtii jättää pois ohjelmasta, tuntuu ihan luottamuksen pettämiseltä koska niissä kaikissa on oma tyylinsä ja henkensä.

Yleisesti ottaen olemme kyllä oikealla tiellä. Lokakuussa katsastimme Georgian ruokatarjonnan, jonka pitäisi olla maailman parasta. Ei ole, vaan toiseksi parasta. Marraskuussa kiertelimme Pohjois-Kreikassa ja henkilökunnan kysellessä mistä tulemme, he kommentoivat että ‘ooh, Kreetalla ruoka vasta hyvää onkin’.

Ensi kevään retki on toukokuun alussa, jolloin sesongin ruokalajit ovat vähän erilaisia tuoreine yrtteineen ja villivihanneksineen. Tervetuloa mukaan kokeilemaan uutta konseptia, kurssi ohjelmineen on luettavissa kotisivuiltamme.

Saatat myös tykkää seuraavista

1 Comment

  • Kyllä olet Kim varsinainen sanaseppo, me Eevan kanssa luimme ja nauroimme kokemuksiamme ja nautimme Greetalaisesta hyvästä ruuasta sekä mukavan isäntäparin seurasta sekä kurssikavereista,niinkuin yläterassilla sanoa tohdin,että tämä on ollut paras matkani. Kiitos Kim, toivotan tässä myös sinulle ja Railalle Hyvää alkavaa vuotta.

Kommentointi

Your email address will not be published. Required fields are marked *