fbpx

Viimeisimmät postaukset

Amatööri biisiään metsästämässä

”Juu, kyllä me ollaan Railan kanssa ajateltu osallistua kurssiin kanssa”, kuulin Merjan sanovan workshopin tutustumistilaisuudessa. Siis mitä ???

Sinä sunnuntaina, syyskuussa 2018, laskeutui saarelle toista kertaa kymmenkunta enemmän tai vähemmän amatööriä synnyttämään sitä ”elämänsä laulua”, joka oli odotellut ehkä jo pidemmän aikaa mielen syövereissä ulospääsyään. Ja minä, joka olin juuri kuullut osallistuvani workshopiin. Eikä mielessä ollut yhtään mitään. Minä kun kuvittelin vain mahdollistavani kurssin teknistä toteutusta, jotta muilla olisi työrauha.

Jo toinen perinteinen …

Workshop toteutettiin edellisen vuoden syksyllä ensimmäisen kerran, ja kuten luotsit silloinkin lupasivat, jokainen osallistuja lähti saarelta kotiin biisi kainalossaan. Tänä vuonna osallistujissa oli mm. pari rakennusalan ammattilaista, kokki, toimittaja, valokuvaaja, näyttelijä ja eläkkeellä oleva opettaja, muutamat omien soittimiensa kanssa.

Ensimmäinen kynnys

Maanantai alkoi sanoituksen suunnittelulla. Aloitimme parityöskentelyllä ja arvottu parini kuuli ensimmäisenä, ja myös ensimmäisen ajatuksen, tulevan biisin ideasta. Sen hän referoi sen sittemmin koko ryhmälle. Sitten vaan kaikki töihin, tiistaina tekstin piti olla jo syntynyt. Ensimmäinen kynnys!

Oma aiheeni löytyi aika nopeasti ja tekstiä suoltui helpohkosti. Jos kirjoittaa tekstiä “keskiäkäisestä” miehestä, ei aihe heti tule loppuun käsitellyksi. Luotsien ohjeet mielessä, riimitellen, rytmitellen, tiivistellen, sovitellen, yliviivaten, toistellen. Intro, A-osa, väliosa, kertosäe, outro, ja mitä niitä nyt oli.

Tiistaiaamuna sanat ensin luotsien syyniin ja sitten koko porukan klinikka jossa tekstit esiteltiin muille. Vau, mitä lyriikoita ihmiset olivat saaneet aikaiseksi !

Seuraava kynnys

Keskiviikkona aloitettiin säveltäminen. Toinen kynnys. Omalta kohdaltani se tarkoitti erinäisiä kummallisia lallatuksia puhelimen sanelimeen matkalla kotiin Vamosista. Tzitzifeen kohdalla oli ensimmäinen ininä purkissa ja ennen Kalivesin mutkia toinen, joka jäi jotenkin korvamadoksi soimaan. Varioin sitä moottoritienosuuden Plataniakseen saakka, eipä se juuri siitä kummennut. Yöksi jäi hautumaan, josko se aamulla ?  Muut työt nappasivat ajan aamusta ja päädyin raakileineni taas luotsin pakeille. Ei voi kuin hattua nostaa sille, miten ammattilaiset saivat piipityksestäni jonkun tolkun ja saimme jopa ensimmäisen äänityksen aikaiseksi josta sitten jatkaisin biisini sävelen kanssa. Miten ihmeessä ihminen onnistuu ”säveltämään” biisin, jota ei itsekään opi?

Torstain vapaapäivä ei juuri helpotusta tuonut, ei pysynyt sävel päässäni, ei. Perjantaina viilattiin taas porukalla ja ryhmä kuuli toistensa tuotokset ensimmäisen kerran. Olipa upeita juttuja kehittymässä. Biisit äänitettiin säestettyinä ja taas kämpille harjoittelemaan. Lauantaina sitten matinea jossa kaikkien biisit esitetään. Vielä siis kolmaskin kynnys ylitettävänä ! Aika pahasti olin epämukavuusalueelle päätynyt, näinköhän tästä edes hengissä selviää?

Ensiesitys

Lauantaina aamupäivällä tehtiin loppuviilauksia ja iltapäivällä matinea upeassa vanhassa koulussa. Ulkopuolisia kuulijoita osui paikalle tusinan verran, mistä lie asiasta kuulleet ?

Yhdeksän uutta biisiä sai ensiesityksensä, yhdeksän hyvin erilaista biisiä. Lauluja tuskasta, kaipuusta, lauluja rakkaista ihmisistä jos muistakin, laulu moottoripyöräilyn ihanuudesta, laulu syntymättömälle, laulu puista ja siitä mikä puu olisin, jos… Lyhyesti lauluja toiveista ja eletystä elämästä.

Kurssin läpi meitä lempeästi ja päättäväisesti luotsanneet Tuija Rantalainen ja Heikki Salo ovat mestareita, myös opettajina. He saivat kaivettua, kannustettua, kutiteltua ulos meidän sekalaisesta joukkiosta upeita juttuja. Suurensuuri kiitos ja vielä häiveenä –  perisuomalaisittain – anteeksi 🙂

Tätä kirjoittaessani on taas sunnuntai, kuuntelen viereisen ortodoksikirkon palvelusta ja pappien jollotusta. Mietin josko ensi kerralla voisi vaan jollotella proosaa kuten nuo juuri kuulemani papit ? Siis mitä ??? Ensi kerralla ??

Jälkikirjoitus heinäkuussa 2021

Ja niinhän siinä kävi että syksyn 2019 Elämäsi Laulun tutustumisillassa ilmoittauduin vapaaehtoisesti tekemään sanoituksen seuraavaan biisiini. Hämmästyttävin asia, ja asia jonka huomasin vasta nyt kun tuon ylläolevan 2018 kirjoittamani tekstin luin, on että biisin sanoitus syntyi lähes itsestään seisoessani kirkossa tuohus kädessä, satunnaisen tuttavan siunaustilaisuudessa. Kannattaa näköjään miettiä mitä ajattelee !

Tämä kurssi siis 12-19.9.2021, tulkaahan mukaan !

Kaksiviikkoinen Kreetan toukokuussa 2021

Rajat alkavat raottua

Ulkonaliikkumiskielto loiveni ja tavernat alkoivat availla oviaan. Viimein oli aika lähteä kotiimme Kreetalle. Pakollista kunnossapitopuuhaa kun on yllin kyllin niin ulkonaliikkumiskielto ei sitä juurikaan helpota. Siksi vasta nyt. Epäileviä tuomaita matkamme suhteen riitti; milloin arveltiin lentojen peruuntuvan, milloin rajojen sulkeutuvan, milloin koronan yltyvän, milloin …

Lentoja toki peruttiin ja kyllähän se huolestutti kun Aurinkoinen peruutti pakettimatkansa touko – kesäkuulta. Tällä kertaan Finnair kuitenkin toimi notkeasti, kone vaihtui pienempään ja ensimmäinen suora lento Haniaan tänä keväänä toteutui kuin toteutuikin 16.5.

Taskussa oli niin PLF-lomake kuin negatiivinen koronatestikin. Tiedot tarkastettiin Helsinki-Vantaalla jo ennen kuin sain edes tarkistuskortin lennolle. Seuraavaksi ne tarkistettiin Hanian kentällä jo ennen kuin pääsi tavaroitaan matkatavarahihnalta vastaanottamaan. Koneen täyttöaste Kreetalle oli noin 80%. Eihän se määrä vielä saarelaisia pelasta mutta loi positiivisen fiiliksen kuitenkin.

Meitä tarkkailtiin Botanical Parkin portilla

Platanias herää

Pelotti tulla tänne, olin huolissani paikallisista. Pelkäsin näkeväni tyhjiä kauppoja, masentuneita ihmisiä, anarkiaa. Näin remontissa olevan Plataniaksen pääkadun. Kätevää, juuri kun ensimmäiset turistilennot saapuvat, niin revitään katu auki ja pöllytetään juuri avanneiden, toki vain muutaman, kaupan ja tavernan tilat. “Ettei jäis viime tippaan ;-)”, teki mieli kysäistä. Tohinaa siis riitti. Pari päivään myöhemmin tilalla oli hieno uusi asfaltti. Pöly laskeutui ja paikat siivottiin, taas. Muutama taverna ja puoti oli auki, monia valmistauduttiin avaamaan. Vain muutama tyhjä liikehuoneisto, joissa ovessa lappu “vuokrattavana”. Jututtamani tavernoitsija kertoi että noin 5-10 tavernaa/kahvilaa on lopettanut. Mielestäni se on todella vähän Plataniaksen alueen noin neljästäsadasta purtavaa tarjoavasta paikasta. Kurjuutta on helpottanut toki Kreikan hallituksen määräys, ettei vuokria saa periä mikäli paikat on suljettuina pandemiatilanteesta johtuvien hallituksen määräysten vuoksi. Hallitus korvaa vuokranantajille 80% menetetystä tulosta. Onneksi näin on, muuten tilanne olisi katastrofi.

Ruoka tulee monille omasta takaa, omilta viljelyksiltä. Saarella kun ollaan niin täällä on totuttu omavaraisiksi. Monella perheellä on pieniä kotitarveviljelyitä joista saadaan perunat, sipulit ja vihannekset. Vaihdantatalous, joka ei oikeastaan ole kadonnut kokonaan muutenkaan, on voimissaan. “Minulla on muutama ylimääräinen tomaatti, mitä sinulla ?” Kun on ruokaa, ja ehkä vähän myös rakia, elämä pysyy jotenkin uomissaan. Näin ei tietenkään voi jatkua loputtomiin, mutta aina yhtä toiveikkaasti tulevaan suhtaudutaan. Aina nämä paikalliset jaksavat minut yllättää. Paljon olisi opiksi otettavaa asenteessa meilläkin. Toki pidempään turistessa paljastuu myös piiloteltu huolestuneisuus.

Haniassa liikehdintää toki on ollut, nuoriso on turhautuneena lähtenyt liikkeelle. Paikkoja on tuhottu, poliisi ei ole isosti puuttunut asiaan, tilanne on ollut kovin räjähdysaltis ja maltti on ollut valttia. Nämäkin hälinät ovat rauhoittumaan päin, kun turismin mukanaan tuomat työt alkavat haitata ”harrastusta”.

Red Arrows ylilennollaan

”Hyvin meillä, eihän täällä sentään sota ole”. 80-vuotta sitten oli.

Ensimmäisellä saarellaoloviikollamme on muisteltiin Kreetan taistelua. Juhlallisuuksia rajoitti mikäpäs muukaan kuin korona; pienellä porukalla muisteltiin Plataniaksen sotamuseolla, kukkaseppeleitä ilmestyi hiljalleen pitkin viikkoa muistomerkeille. Isomman juhlallisuudet olivat sunnuntaina, Malemen lentokentällä paljastettiin muistomerkki. Spektaakkeliin osallistuivat niin laskuvarjohyppääjät kuin Red Arrows taitolentoryhmäkin, samoin yhdellä koneella vuoristorataa taituroinut lentäjä. House Kastrin kattoterassilla olin aitiopaikalla seuraamassa mutta noin nopeista kulkijoista ei juuri kuvia otettu. Malemen sotilashaustausmaalle laskettiin seppeleitä. Omat juhlallisuutensa olivat toki myös liittoutuneiden hautausmaalla Soudassa. Ehkä näiden aikojen muistelu juuri nyt on auttanut asettamaan nykyiset vaikeudet omaan mittaluokkaansa. Kuten ystävämme 81v totesi, ”eihän täällä sentään sotaa ole”.

Itselleni käynti Malemen sotilashautausmaalla herätti ristiriitaisia tunteita. 4400 hautaa, valtaosa nuoria miehiä, kuollut Kreetan taistelun ensimmäisinä päivinä. Kun taas luki Merjan maanantaina 24.5. kirjoittaman tarinan mitä saksalaiset mm. tekivät, niin on vaikea löytää itsestään sympatiaa. Tosin valtaosa Malemessa lepäävistä oli nuorukaisia, jotka lähetettiin ”pelastamaan” paikallisia. Mitä kaikkea ihmisellä teetetäänkään ”oikeanmukaisuuden” nimissä ja kenen oikeanmukaisuuden? On vaikeaa pysyä tunteettomana ja vielä vaikeampaa puolueettomana.

Sota ei ole reilua, koskaan.

Kaukaisimmat kunnianosoitukset ehkä

Ensimmäisen viikon aavekaupunkimaisen hiljaisuuden  –  ja tien valmistumisen jälkeen  –  alkoi yksi jos toinenkin puoti availla oviaan, päivä päivältä enemmän. Turisteja oli todella vähän, mutta jokusia näkyi. En tiedä kuinka tietoisia he tullessaan tänne olivat paikan hiljaisuudesta mutta nyt ainakin jäi täysin väärä kuva Plataniaksen rannikosta, olipa se sitten positiivinen (ihanan rauhallista) tai negatiivinen (tylsän hiljaista). 

Tiluksien kunnostamisen ohella olemme käyneet tarkistamassa muutamia perusvierailupaikkojamme. Botanical Park and Gardens on avoinna ja voimissaan. Aina kun siellä käyn jotain uutta on syntynyt ja jotain uutta koko ajan rakennetaan. Toukokuun lopussa puistossa työskenteli 5 puutarhuria. Suosittelemme lämpimästi. Useilla meidän kursseillakin siellä poiketaan, milloin kirjoittamassa, milloin kuvaamassa, milloin viemässä shindon liikkeitä päivittäiseen liikkumiseen. Siellä olet kuin toisessa maailmassa. Kolimbarin perjantaimarkkinat ovat ennallaan,samoin myös Haniassa toimivat toripäivät. Aika mukavasti näytti ainakin olleen maskit käytössä tungoksessa, niin myyjillä kuin ostajillakin. 

Hyvää ruokahalua – kali oreksi !

Kreetan Maun kummipuutarhaan Temeniaan osutimme käyntimme sunnuntaipäivälle. Tarha on paikallaan ja puut hyvinvoivia kertoi Sifis. Taverna ennallaan; Vasiliki-rouva vastaa keittiöstä, Sifis antikristo-lampaasta (jota siis valmistetaan sunnuntaisin), ruuan juoksuttaa pöytiin Adella ja kaiken keskellä viilettävät milloin milläkin pyörillä kulkevalla vehkeellä lapsukaiset Nefeli ja Prokopis. Pieni punapäinen Prokopis kävi esittelemässä kissanpoikansa, kuvaa en ehtinyt napata, vikkelä nuori mies. Viiden kuukauden ravintontolan kiinnipitämisen jälkeen hekin ovat täynnä tarmoa ja kiitollisia saadessaan taas palvella asiakkaita. 

Talollisen arkea

Talonhuollollisia hommia piisaa; House Kastrin allasalueen laakeripuuta jouduimme karsimaan. Vaikka se kaunis onkin niin lehdet tuppaavat putoilemaan uima-altaaseen ja haittaamaan vedenpuhdistusta. Napsimme talkoilla talteen tuoreimmat lehdet, ne kuivuvat nyt ja pääsevät mukaamme Suomeen. Lähtiköhän ns. lapasesta, vai tarvitsenko todella 10 muovikassillista laakerinlehtiä. Jos Suomi olisi tuona lauantaina voittanut euroviisut niin seppeletarpeista ei juhlinta olisi kiinni jäänyt. Muutenkin karsittavaa riittää, bougainvillea, viiniköynnös, parimetriseksi venähtäneet ruusut, oliivipuut pitää siistiä vaikka perusleikkaus tehtiinkin jo korjuun yhteydessä.

Vielä pitäisi ehtiä kalkita rungot, kestäisivät paremmin kesän kuumuutta, minulla kun ei ole kastelujärjestelmää puilleni. Ei niillä ole sellaista ollut koskaan, vanhimmat ovat jo parisataa vuotta paikallaan kasvaneet. Nuorimmatkin puut ovat sotien jälkeen istutettuja, sen jälkeen kun saksalaiset lähtivät tontilta, joka oli heidän kenttäkeittiönsä tässä mäellä.

Laakerinlehtiä piisaa, rittäisikö nämä tulevaksi talveksi?

Merellinen ja suolainen ilmasto aiheuttaa omat haasteensa. Minä halusin parvekkeiden kaiteet mustasta raudasta, nyt ne pitää maalata melkein joka vuosi. Kaikki mikä voi ruostua ruostuu vuodessa. Muutenkin nurkkia kohennellaan, maalaillaan, tilkitään, petsataan, maalataan. Eli ihan sitä samaa mitä muutkin paikalliset. Samalla vaihdellaan mäen kuulumiset ohikulkijoiden kanssa, kuka kuollut, kuka mennyt naimisiin, monta lasta syntynyt, kenestä tullut jaja (isoäiti). Elämä soljuu rauhalliseen tahtiinsa.

Auto on huollettu ja vakuutukset maksettu. Polkupyörä samoin, tänä vuonna tuli vähän isompi remontti.Kun nostelin sitä varastosta kadulle kuului naks-naks-naks-naks, pinna kerrallaan katkeili, niin eturenkaasta kuin takaakin. Eipä siinä muu auttanut kun kuskata se polkupyörätohtorille Haniaan. Eilen vein, tänään hain. Molemmat vanteet ovat uudet, muutenkin täyshuolto vaihteille ja ketjuille. 110€. Fillarointi Haniasta Plataniakseen oli jännittävää. Aiemmin kerroin blogissani pyöräilystä tällä saarella, eipä juuri ole tavat muuttuneet, mutta hengissä selvisin. Kotiinpäin pyöräillessä tuli huomioiduksi että kaupat ja tavernat todella aukeavat kiihtyvällä vauhdilla. Tämä vaiheeseen olen tottunut yleensä huhtikuun alkupuolella, nyt puolitoista kuukautta myöhässä. Toivotan onnea ja menestystä ihan jokaiselle heistä. 

Rannat ovat siistejä ja tyhjiä, tosin en ole rantaihminen joten käsitykseni saattaa olla vajaa. Maanantaina olin tässä Plataniaksen kohdalla rannalla, vartin jaksoin, meitä oli näkyvissä neljä, kaksi paikallista, kaksi suomalaista. Baari oli auki hetken. Ja kelithän ovat mitä parhaimmat. 

Maskien käytöstä on myös kyselty. Käytäntö on vähintääkin väljä. Tarjoilijat ravintoloissa, vain ulkotilat siis auki tällä hetkellä, käyttävät maskeja. Samoin myyjät kaupoissa joissa olen käynyt. Asiakasmäärää rajoitetaan kaupoissa ja apteekeissa, tosin väkeä niin vähän etten siihen käytännössä ole törmännyt. Tuoreet turistit käyttävät maskeja, valtaosa niin paikallisista kuin aiemmin tulleista suhtautuu vapaammin. Etäisyyksiä on helppo pitää näillä väkimäärillä. Poliisin en ole nähnyt puuttuvan kertaakaan. Mitkä ovat käytännöt ja rajoitteet syksyllä, sitä myös kysellään. Sitä ei kukaan voi tietää vielä. Lähellä matkaa kannattaa tarkistaa tiedot lentoyhtiöltä, rajavalvonnasta ja kohdemaan viranomaisten sivuilta. Kaikki on yhtä sekavaa. Näillä kuitenkin mennään nyt.

Virustilanne tänään 19.6. suhteutettuna sataatuhatta asukasta kohden on koko Kreikassa 100,8, Kreetalla luku on 76,1 ja Hanian läänissä 91,9. Laskeva käyrä siis sielläkin, toivottavasti tänä jatkuu ja voimme vihdoin kääntää katseet tulevaan.

Voikaa hyvin, pysykää terveinä, Kreeta meitä jo odottelee !

Juomaveden keräystä

Kaalikääryleet ja sulttaanitar Valide

Tämä on tositarina siitä miten pikkutytöstä tuli vaikutusvaltainen nainen, miten ortodoksitytöstä tuli islaminuskoinen, miten kreetalaisesta maalaispapin tyttärestä tuli ottomaanivaltakunnan mahtavin nainen.

Ottomaanit tulevat

Evmania Voria syntyi vuonna 1642 Mylopotamoksen alueella Retimnon läänissä. Venetsialaisaikaa oli vielä vähän jäljellä. Saaren linnoituksia parannettiin ja pelättiin ottomaanien valmistelevan hyökkäystä Kreetalle aikomuksenaan katkaista venetsialaisten kauppareitit Välimerellä. Kesäkuun 13.päivänä 1645 Haniasta länteen sijaitsevan Aj Thodorin saaren läheisyyteen purjehti 450 laivan ja 50 000 miehen ottomaanilaivasto.
Aj Thodorin linnake joutui jo ensimmäisten tuntien aikana turkkilaisten ruokalistalle. Sen päällikkö ei 70 asemiehensä voimalla kyennyt linnoitusta puolustamaan, joten hän avasi portit ja teeskenteli antautuvansa. Kun turkkilaisia oli sisällä mojova määrä, räjäyttivät puolustajat ruutikellarin niin, että linnoitus lensi ilmaan tappaen sekä puolustajia että hyökkääjiä.
Seuraavaksi ottomaanit hyökkäsivät Hanian kimppuun, mutta se pisti hanakasti vastaan ja turkkilaisten tappiot olivat suuret. Kaupunkia puolusti vajaat 1800 miestä ja se antautui 22. elokuuta. Muutamat henkiin jääneet sotilaat samoin kuin kaikki kynnelle kykenevät pakenivat Súdan satamaan ja sieltä eteenpäin. Kaupunkiin jääneet vietiin orjamarkkinoille, kaupunki sen hautausmaita myöten ryöstettiin, kirkot ja luostarit poltettiin.

Retimnon valloitetaan

Seuraavan vuoden syyskuussa ottomaanit lähestyivät Retimnoa, jota puolusti vain kourallinen sotilaita. Kaupunkia johtanut venetsialainen rehtori lähetti monta laivallista naisia ja lapsia (todennäköisesti vain venetsialaisia) turvaan Candiaan (Iraklion), mutta siellä heitä ei otettu vastaan, sillä saarella oli puhjennut rutto ja pelättiin epidemiaa. He kiersivät laivoillaan saarelta saarelle etsien turvaa, jota ei mistään löytynyt.
Retimnon puolustajat antautuivat 1646 marraskuussa. Keväällä 1648 koko Kreeta Candiaa lukuunottamatta oli turkkilaisten hallussa. Nämä asettivat kovat verot kreetalaisille, joiden kylät ja ansiomahdollisuudet oli tuhottu. Aikalaisten merkinnät kertovat, miten vaimot ja lapset ryöstettiin orjiksi ja miten miehet joko katosivat, tappoivat itsensä tai kääntyivät muslimeiksi säästääkseen nahkansa.

Tytöt haaremiin, pojat janitsaareiksi

Tällainen oli siis maailma Evmanian lapsuudessa. Emme tiedä miten mylopotamolainen pikkulikka päätyi sulttaanin hoviin, mutta arveluja voidaan esittää. Maantietä ei ollut Retimnon ja Candian välillä, meritse kuljettiin. Milopotamoksen laakso on rehevää ja viljavaa, siellä oli runsaasti kyliä ja kirkkoja ja siksi paljon ryöstettävää. Ehkä äitikin ryöstettiin, ehkä lapsi oli kaunis ja kiinnitti turkkilaisten huomion. Käytäntö oli, että ryöstetyt pojat joutuivat janitsaarikoulutukseen. Siitä selvinneistä tuli usein julmia ja pelättyjä sotilaita. Miehet vietiin laivoihin soutuorjiksi. Naiset ja tytöt kauneimmasta päästä vietiin haaremeihin, joita oli jokaisella isolla ja pienellä päälliköllä. Lapsenryöstöjä pidettiin ottomaanikauden pahimpana vitsauksena eivätkä ne rajoittuneet vain turkkilaiskauden alkuun vaan ne olivat tavallisia vielä 1800-luvullakin.

Kreetalta Topkapiin

Evmanian kerrotaan olleen viisivuotias ryöstähetkellä. Hänet kuljetettiin monen muun ryöstetyn lapsen ohella Konstantinopoliin (nyk. Istanbul) ja siellä vielä sulttaanin haaremiin kasvatettavaksi. Miksi Evmania päätyi sulttaanin haaremiin eikä alempien päälliköiden, on epäselvää, mutta kreikkalaiset historian harrastajat epäilevät syyn olleen joko tytön kauneudessa tai hyvässä käytöksessä.
Evmanian turkkilaiseksi nimeksi tuli Emetullah Rabia Gülnûş Sultanín. Hän sai Topkapissa hyvän kasvatuksen, hänet kastettiin muslimiksi ja kerrotaan, että hän herätti jo varhain kasvinkumppaninsa ja tulevan sulttaani Mehmet IV:n huomion. Mehmet otti hänet lempivaimokseen ja mukaan metsästysretkille ja myös sotaretkelle, kestiväthän ne vuosia. Mukana seurasi iso osa hovia, mm. sulttaanin äiti, sisaret palveluskuntineen sekä vanhin, vuonna 1664 syntynyt poika Mustafa (1664-1703). Vaimo ja lapset olivat mukana ainakin Puolan sotaretkillä vuosina 1672-3. Pariskunnan pojista Ahmed (1673-1736) syntyi nykyisen Serbian alueella Mehmet IV:n metsästysretken aikana. Myös Wienin porteille v. 1683 suuntautuneella sotaretkellä sulttaanitar poikineen oli mukana.
Elämä haaremissa oli kovaa, siellä sai pitää puoliaan ja juonia, jotta selvisi hengissä. Validen tiedetään surmanneen tavalla tai toisella sulttaanin suosiosta kilpailleita haaremitanssijoita ja pitäneen huolen, että hänen poikansa nousivat valtaistuimelle.

Validen arvonimi

Molemmista pojista tuli peräjälkeen sulttaaneja, jolloin näiden äiti sai arvonimen Valide. Hän oli valtakunnan korkea-arvoisin nainen, hänellä oli oma talous ja omat tulot, hän naitti tyttärensä korkea-arvoisten upseerien kanssa, vieraili tyttäriensä luona lupia kyselemättä ja vaikutti kulisseissa sekä sisä- että ulkopolitiikkaan. Poikansa Mustafan rinnalla hän oli mukana vierailuilla ja paraateissa ja kerrotaan, että Mustafa huomioi äitiään jatkuvasti julkisesti antamalla tälle komeita lahjoja ja kunnianosoituksia. Alamaiset eivät hänestä pitäneet ja syyksi arvellaan se, että hän viihtyi paremmin Edirnessä kuin Istanbulissa ja halusi koko hovin muuttavan sinne. Edirne (ent. Adrianopolis) sijaitsee Balkanilla Evrosjoen varrella muutaman kilometrin päässä Kreikan rajasta.
Mustafa kuoli 39-vuotiaana vuonna 1703. Valide hoiteli toisen poikansa Ahmedin valtaistuimelle ja toimi edelleen vahvasti kulisseissa. Ahmed antoi hallituskautensa alussa äitinsä asua Edirnessä juuri tämän epäsuosion takia, mutta salli tämän myöhemmin asettua Konstantinopoliin (Istanbul) ja teki tästä jopa neuvonantajansa.

Kaarle XII ja kaalikääryleet


Kaarle XII oli samoihin aikoihin hävinnyt Pultavan taistelun 1709 Venäjää vastaan ja paennut ottomaanien suojeltavaksi. Varoja oleskeluun hänellä ei ollut, mutta hän lupasi maksaa oman ja noin tuhannen henkeä käsittäneen sotilasosastonsa oleskelun päästyään takaisin Ruotsiin. Hänen kerrotaan hankkiutuneen hyviin väleihin Validen kanssa, joka sai kuin saikin poikansa Ahmedin julistamaan sodan Venäjälle v. 1710. Se oli lyhyt eikä Kaarle ollut tyytyväinen. Hän vehkeili ja yritti uutta yhteenottoa Venäjää vastaan ja vähitellen Ahmed kyllästyi hankalaan vieraaseensa ja vangitsi tämän. Kaarle passitettiin kotiarestiin Edirneen, josta hän sai 1714 luvan palata Ruotsiin. Valide kuoli vuotta myöhemmin.Kaarle oli sotaretkellään ihastunut viininlehtikääryleisiin, dolmás. Kaarlen kokit mukauttivat sotatuliaisina saadun reseptin vallitseviin oloihin ja niin ruotsalaiset kutsuvat kaalikääryleitään nimellä kåldolmar.

Sulttaanitar Validen moskeijat

Sulttaanitar Valide muisti syntyperänsä ja lahjoitti hallinnoimiensa hyväntekeväisyysrahastojen kautta moskeijat Haniaan, Retimnoon ja Iraklioniin. Niistä hänet muistetaan. Retimnonissa on ainoa jäljellä oleva, siitäkin vain minareetti on näkyvissä Neljän marttyyrin aukiolla, josta keskiaikainen kaariportti johtaa vanhan kaupungin kujille.

Kun haluat ymmärtää paremmin mitä kaikkea Kreeta kätkee sisäänsä, käy kirjapuodissamme!

Vamos Laulu Fabrika, laululeiri 12-19.9.2021

Vamos Laulu Fabrika 2021

on workshop tyyppinen elämyksellinen laulu kaikille laulun tekemisestä kiinnostuneille. Leiri järjestetään Vamoksen kylässä Kreetalla. Sanoittajat, säveltäjän, soittajat, sovittajat  –  kaikki ovat tervetulleita !  Leiri on jo ties kuinka mones…

Biisileirin rakenne on yksinkertainen. Kokoonnumme joka päivä kirjoittamaan yhdessä tai erikseen, ihan kuinka kullekin sopii. Klinikoimme porukalla tuotoksiamme periaatteella ”kaikki auttavat kaikkia” ja simsalabim – hyviä lauluja syntyy! Vapaa-aikana retkeilemme saarelle, tapaamme paikallisia muusikoita ja syömme hyvin.

Leirin primus motor ja yksi biisintekijöistä on Heikki Salo. Oppaana toimii Merja Tuominen-Gialitaki ja kreikkalaisina isäntinä Nikos ja Lola Frantzeskakis.

VAMOS LAULU FABRIKA 12-19.9.2021, VIIKON OHJELMA

SUNNUNTAI 12.9. Tulopäivä

– nouto Haniasta aamukoneilta noin klo 10.00.
– saapuminen ja majoittuminen Vamosiin, lounaat odottamassa huoneissa.
– 17-19.00 get together tilaisuus farmin amfiteatterissa, johdanto viikon ohjelmaan
– 19.00 lähtö kävelylle kylään ja tuloillallinen Taverna Blumosifissä

MAANANTAI 13.9.

– 8.00-9.30 aamiainen taverna Blumosifi
– 10.00-13.00 biisinteko alkaa farmin kokoustilassa
– 13.00-14.00. Lounas farmilla (omakustanteinen, min. 10 hlöä á 12 e)
– työskentelyä
– kävelyretki Karidi-Kalamitsi ja yhteinen illallinen.

TIISTAI 14.9.

– 8.00-9.30 aamiainen taverna Blumosifi
– 10.00-13.00 työskentelyä, 1. sessio päättyy
– 13.00-14.00. Lounas farmilla
– Klinikka farmin kokoustilassa
– 17.30 lähtö illan veneretkelle Marathiin, jossa uidaan ja syödään
– paluu veneellä noin klo 22.00

KESKIVIIKKO 15.9.

– 8.00-9.30 aamiainen taverna Blumosifi
– 10.00-13.00 työskentelyä
– 13.00-14.00. Lounas farmilla
– klo 15 päättyy 2. sessio, klinikka alkaa
– 19.00 yhteinen illallinen farmilla, kera paikallisten muusikoiden

TORSTAI 16.9. VAPAAPÄIVÄ, aamiainen tavernassa

PERJANTAI 17.9.

– 8.00-9.30 aamiainen tavernassa
– 10.00-13.00 3. sessio alkaa
– 13.00-14.00. Lounas farmilla
– työskentelyä
– klo 17.00 kaupunkiretki Rethimnoon

LAUANTAI 18.9.

– 8.00-9.30 aamiainen Tavernassa
– 10.00-13.00 3. sessio päättyy, klinikka
– 13.00-14.00. Lounas farmilla
– työskentelyä
– 19.00 viimeinen ehtoollinen Tavernassa
– 21.00 tavernassa musiikillista ilottelua…ja irrottelua

SUNNUNTAI 19.9.

– aamiaispaketti mukaan edellisenä iltana

Hinnat:

  • puolikas huoneesta 1000 € (huoneistossa, jossa kaksi makkaria ja siis 3-4 henkeä)
  • oma huone 1100 € (huoneistossa, jossa 2-3 -4 makuuhuonetta)
  • oma pieni huoneisto yhdelle 1200  €/henkilö
  • oma pieni huoneisto kahdelle /= parivuode /1200 €/henkilö

Leirimaksu sisältää:

  • Kuljetukset Hanian lentokentältä Vamosiin ja takaisin.
  • majoituksen
  • biisileirin valmennuksen
  • Kuusi täyttä illallista, joista osa iltaohjelmien ja retkien yhteydessä. Vapaapäivänä jokainen huolehtii illallisen itse.
  • 3 Iltaretkeä kuljetuksineen ja illallisineen (kävely-, kaupunki-ja veneretki)
  • Illanvieton farmilla kreetalaisten muusikoiden kera
  • läksiäisillallisen kylän tavernassa
  • HUOM! Jokainen hommaa itse omat lentolippunsa. Norwegianin DY 2950 (meno) ja DY 2951 (paluu) tai Finnairin AY1855 ja AY1856 lennot ovat aikataulujensa puolesta kätevimmät, ja kuljetukset ajoittuvat näille lennoille.
  • Itse ostettu lentolippu Kreetalle maksaa n. 350-550 euroa riippuen ostohetkestä. Mitä aikaisemmin  ostat, sitä edullisemmat lennot saat.

Ota huomioon:

  • Moni matkalainen on vähentänyt matkan kustannukset verotuksessaan ja maksanut itselleen myös päivärahoja.

Majoituksesta:

  • Kolmen tai neljän hengen majoitustilat ovat huoneistoja. Niissä on yksi tai kaksi kahden hengen makuuhuonetta. Jos makuuhuoneita on yksi, silloin kolmannella on oma soppi/parvi tms. Kylpyhuonetilat ovat yhteiset, samoin parvekkeet, terassit tms. sekä yhteiset keittiö- ja oleskelutilat.
  • Kahden hengen majoitustiloissa on kahden hengen makuuhuone, kylpytilat, keittiönurkkaus ja oleskelutilat.

Ja vielä:

  • Jokainen matkalainen vastaa itse vakuutuksistaan.
  • Voit ottaa mukaan myös puolisosi, ystäväsi jne.

Miten toimit?

  1. Päätä lähteä mukaan. Kysy Heikiltä vamos@heikkisalo.com vieläkö mahtuu. Jos hän vastaa jees
  2. Osta lentoliput mieluimmin Norwegian D8702 ja D8703 tai Finnairin AY1856 ja AY1857 lennoille.
  3. Ilmoita Heikille osoitteeseen  vamos@heikkisalo.com millaisen majoitusmuodon haluat.
  4. Jää iloisena odottamaan ennakkovarausmaksua, se tulee toukokuun loppuun mennessä.
  5. Ala iloisena säästämään leirimaksun loppusummaa, josta tulevan laskun eräpäivä on kuukautta ennen matkaasi.
  6. Haaveile.
  7. Toteuta haaveesi.

VIIKKO PURJEHDUSTA KREIKAN SAARISTOSSA

Ja porukka tuli hyvällä tuulella takaisin.

Näkövammaiset Purjehtijat ry:n järjestämällä purjehduksen alkeiskurssilla kesällä -97 heräsi muutaman noviisin mielessä ajatus. Miltähän tuntuisi kulkea tuulivoimalla Kreikan saaresta toiseen.  –  Kokeillaan, sanoi Suorlahden Eki, kokenut purjehduksen opettaja. Kerätään porukka ja vuokrataan sieltä valmiiksi varustettu vene. Alla esitellyn purjehdusporukan tuntien tiedän, että moisia kommentteja ei voi heittää ilman että niistä joutuu vastuuseen. Juuri niinhän siinä sitten kävi.

Kahdeksan hengen porukka kasattiin osin tutuista ja osin tuntemattomista, mutta innokkaista seiloreista, joista seitsemällä oli kokemusta jo ennestään; vain minä olin täydellinen ummikko purjehduksen suhteen. Porukkaan pääsemisestä saan kiittää vanhaa ystävyyssuhdetta seurueen toiseen naispuoliseen gastiin, jonka mukana jo aiemminkin olin erinäisiin keitoksiin joutunut. Siispä luotin jo siihen että tulipa matkasta muuten mitä tahansa, niin ikävää siitä ei ainakaan tule. Talven mittaan kokoonnuimme niin purjehduskoulutuksen kuin ”kokin koeponnistuksenkin” merkeissä ja homma alkoi ummikollekin hahmottua.

Viikko ja 135 merimailia

Tällä (kirjoittamis-) hetkellä toukokuinen viikko ja 135 merimailia matkapurjehdusta Dodekanesian saaristossa on jo kaukana takana, vuosikymmenten takana. Kahdeksan henkilöä; kolme näkevää, viisi näkövammaista –  kuusi miestä ja ”kaksi helvetin hyvää jätkää” –  harjoitteli purjehduksen  taitoja niin hyvässä tuulessa, tyynessä, kuin myrskyssäkin. 

Matka alkoi lentäen Kosin saarelle, jossa odotti vuokravene valmiiksi huollettuna ja ennakkoon tilatuin ruokavaroin lastattuna. Atlantin kertaalleen ylipurjehtinut ”alipäällystö” Erkka tarkasti kippari Suorlahden kanssa veneen kunnon sillä välin kun muu joukkio tarkasti lähitavernan.  Ensimmäisen illallisen nautimme tavernassa Kosin satamassa, mutta yöksi majoituimme jo veneelle. Jokaiselle löytyi makuusija joskin vähän ahtaanlainen. Ensimmäisen yön nukuin omassa “kehdossani”, mutta muut yöt kannella tähtitaivaan alla. Siellä riitti happea ja sain nauttia auringonnousuista.

Saaria joihin ei massaturismi yllä

Porukkamme yhteisenä haaveena oli seilata paikkoihin joihin suuret turistilaumat eivät poikkea. Ensimmäisenä päivänä purjehdimme hyvässä tuulessa Turkin aluevesirajaa viistäen kohti pientä Agathonisin saarta. Saaren vakituinen asukasluku oli parin sadan paikkeilla. Vuohia saarella sensijaan on reippaasti enemmän kuin kaksijalkaisia. Etelän säkkipimeä yö yllätti, kun näkevien piti johdattaa joukkio takaisin veneelle. Otettiin siis näkövammaiset oppaiksi ja veneelle päädyttiin. Ei siitä toki puuttunut koomisiakaan piirteitä. 

Aamulla matkamme jatkui Heikin ja Vepun pitäessä lokikirjaa. Päivät purjehdimme, illat ja yöt vietimme satamissa. Samoksella poikkesimme täydentämässä makeavesivarastoamme, muuten saari oli mielestämme liiaksi turismin merkkaama ja matka jatkui. Arki-nimisen saaren nelisenkymmentä asukasta ja kolme tavernaa sen sijaan täyttivät toiveemme tutustua pienen kreikkalaisen saaren ilmapiiriin. Purjeveneiden runsas lukumäärä saaren pikkuisessa satamassa varmaankin selitti väkiluvun ja tavernoiden määrän edullisen suhdeluvun. Arkin saarella pääsimme myös seuraamaan ehkä aidointa paikallista iltaelämää spontaaneine soittoesityksineen ja tansseineen. Jotkut seiloreistamme ”pääsivät” jopa harjoittelemaan tanssia. Tiedättehän kreikkalaisen vieraanvaraisuuden.

Patmoksella löysimme ”rauhan” saaren luostarista, jonne kipusimme yhtenä kuumana aamupäivänä. Silloin nimittäin paistoi jo aurinko. Edellispäivän 20 metriä sekunnissa puhaltanut tuuli ja raekuurot olivat vielä hyvässä muistissa. Kiitos oikein valitun kurssin ja kokeneen kipparin me selvisimme hyvin. Toisenlaiset olivat tunnelmat muutaman tunnin myöhemmin viereemme rantautuneella ranskalaisella venekunnalla. Keulapurje oli revennyt, vene kaatunut ja haukannut melkoisesti vettä sisäänsä uudelleen pystyyn noustessaan. Kateeksi ei käynyt juuri lainkaan, kun he vieläkin hiukan kalpeina kanniskelivat patjojaan ulos kuivumaan.

Taatusti tuoretta !

Kokki pääsi kokeilemaan

Ruhtinaalliset aamiaiset ja päivän lounasvälipalat teimme veneellä itse, iltaisin tutustuimme tavernoissa kreikkalaiseen, tunnetusti herkulliseen ruokakulttuuriin. Kerran sentään kokkimme TImo pääsi kokeilemaan pastakastikkeen valmistusta keikkuvassa veneessä. Ruoka kyllä maistui, mutta hellan putsannut allekirjoittanut joutui lausumaan muutaman tarkoin valitun sanan miesten keittiösiisteydestä. 

Puuhaa riittää kaikille

Oliko tässä reissussa mitään järkeä? Ainakin venekunta oli matkan jälkeen tyytyväinen. Sosiaalisia yhdessäolotaitoja harjoiteltiin, eikä kenenkään varpaan asento ärsyttänyt toista liiaksi, vaikka kokeneet purjehtijat sellaisestakin vaarasta varoittivat. Purjeveneessä on paljon tehtävää, monesta niistä näkövammaiset selviytyvät vallan mainiosti. Mm. ohjaus hyvällä tuulella, purjeiden hoito ohjeiden mukaan, lokikirjan pito, ruuanlaitto. Ilman niitä ei vene kulje. Näkeviä ja kokeineta tarvitaan mukaan, mutta työtä riittää kaikille.

Merja oli saanut kanssasi ennakkotehtäväkseen sivistää muita alueen ja Kreikan kulttuurihistorialla. Apuna olivat Leroksella. –  jossa myös vierailimme. –  asuvan Göran Schiltin Kreikan saaristosta kertovat kirjat.  Niistä lohkesi tiedonmuruja aina sopivasti kansikeskusteluihin, joita Jukka ansiokkaasti inspiroi. Tilanne tosin ryöstäytyi Jukalla helposti lauluksi, mies kun on entinen teekkari, mieleltään kai ikiteekkari. 

Vaikka maisemia ei näkisikään, antaa toisenlainen ilmasto, kieli, ruoka, juoma ja kulttuuri uusia aistimuksia myös näkövammaisille. Purjehtiessa meren äänet eivät peity moottorin meluun. Matkan parhaita hetkiä kaikille olivat ne, kun tuulen viritessä moottorin saattoi sammuttaa ja nostaa purjeet venettä kuljettamaan. Puolen päivän tyvenen aikaan, pidimme lounas-ja uintitauon. Ummikon kyselyyn voiko veneestä sukeltaa, on vettä tarpeeksi, kuului kipparin lakooninen vastaus: anna mennä, vettä on veneen alla yli 80 metriä.

Itselleni viikko purjehduksen opettelua Kreikan saaristossa antoi kimmokkeen uuteen harrastukseen ja niinpä tähyilenkin jo kovasti ensi kevättä ja ”uusia tuulia”. Ja satunpa myös tietämään että Merja ja kokkinsa Timo ovat ostaneet reissun jälkeen oman H-veneensä, ja tarvitsevat myös näkeviä avustajia.

Jälkikirjoitus.

Tämä reissu siis tehtiin vuonna -98. Ja tarina on siltä ajalta. Valtaosa tämän purjehduksen seiloreista oli näkövammaisia kilpapurjehtijoita, minä pääsin mukaan ummikkona koska ”sä edes näät jotain”.  Heillä matka purjehduksen parissa jatkui, osalla ehkä vieläkin. Suorlahden Ekin tapasin viimeksi matkamessuilla, hän luotsaa edelleen purjehtijoita maailman merillä.

Kuvat on vanhoja, olen ottanut tätä blogia varten kuvat vanhoista paperikuvista, siksi laatu on mitä on.

Taverna Leroksella

Kreetan Maku nyt

Aika harvakseltaan olemme Merjan kanssa tavanneet kasvokkain tämän talven aikana, toki ”näköpuheluin” useinkin. Nyt kun oli vuotuisten tilinpäätösten aika, oli ihana syy istahtaa ihan nokakkain pariksi päiväksi. Tilinpäätöksetkin valmistui ja paljon, paljon pulinaa parin päivän ajan. Missä menee Kreetan Maku nyt?

Viime vuodesta ei paljon kerrottavaa jäänyt, kaikki vuoden matkat ja kurssit peruuntuivat. Meilläkin. Sen sijaan keskityimme olemaan näkyvillä facebookissa, kirjoittamalla blogeja ja uutiskirjeitäkin. Olemme yli vuoden ajan, pientä joulutaukoa lukuun ottamatta, joka päivä kirjoittaneet jotain fb-sivullemme. Välillä hippusia, välillä pidempiä stooreja, ruoka-ohjeita, vinkkejä käymistämme kohteista, joskus jotain ajankohtaistakin. Vinkkejä olemme saaneet myös teiltä, tahtomattannekin ehkä. Jokin teiltä tullut kommentti on herättänyt muiston joka jalostunut tarinaksi. Jatkakaa toki kommentointia. Itsestään nämä jutut eivät synny, se on kovaa työtä. Siksi olemme kovin kiitollisia, että olette jaksaneet seurata, antaa anteeksi pienet kirjoitusvirheet, pienet muotoseikat, pienet asiavirheetkin ehkä. Kirjoitamme asioista jotka olemme itse eläneet ja kokeneet. Siksi osa saarta on toistaiseksi jäänyt vähän varjoon. Se ei tee siitä osasta saarta yhtään vähäpätöisempää. Odottakaahan vaan kun pääsemme taas reissuun!

Kummipuutoiminnan uudet kuviot

Merkittävin asia ehkä oli kummipuutoiminnan siirtyminen uudelle yritykselle. Yritys nimeltä “Happy Olive” jatkaa, paitsi kummipuutoimintaa, niin oliiviöljyn ja muidenkin elintarvikkeiden maanhantuontia. Yhtiötä luotsaavat Merja ja yhtiökumppaninsa Joni Pyrstöjärvi. Happy Olive nimellä toimi aiemmin paitsi Kreetan Maun kummipuu-verkkokauppa, myös Merjan ja Jonin oliiviöljykauppa, jossa myös oli tarjolla meidän kummipuut. Tämä oli sekavaa meille ja varsinkin asiakkaille, joten selkiytimme työnjaon tältä osin. Oliiviöljyyn liittyvät asiat kuuluvat vastaisuudessa Happy Olive On:n toimenkuvaan. Joni Pyrstöjärvi on hurmaavan nuoresta iästään huolimatta jo muutaman vuoden elintarvikkeiden maanhantuontia harjoittanut yrittäjä, joten hänen saatiin lentävä lähtö.

Tämän muutoksen myötä Temenian kummipuutarha tulee jäämään valikoimasta pois. Temenia on upea tarha, mutta logistisesti hankalasti toispuol saarta. Jäljelle jäävät ja mahdolliset uudet tarhat sijaitsevat Apokoronoun alueella.  Näin kummiuteen kuuluvien öljyjen toimitus saadaan jouhevammaksi ja myös edullisemmaksi teille. Tarhoilla vierailut ovat helpompi järjestää myös asiakkaille. Kaikki tähän mennessä tänä vuonna tehdyt tilaukset Temenian tarhaan hoidetaan tietenkin loppuun. Puitakin voi käydä tämän vuoden ajan vielä mainiosti halailemassa. Uunituoreen Happy Olive yrityksen löydät täältä.

Verkkokauppatoimintaa myös Kreetan Maulle

Myös Kreetan Maku on kehittelemässä pienimuotoista verkkokauppaa matkojen ohella. Ajatuksia tästä on ollut jo aiemmin, samoin tuoteideoita, tuotteista ei ole pulaa. Suunnittelemme pienten spottierien tuontia, kun jotain kivaa löytyy minkä arvelemme teitä kiinnostavan. Ei elintarvikkeita, ne kulkevat siis Happy Oliven kautta, mutta kaikkea muuta kreetalaista/kreikkalaista on tulossa. Onko sinulla hyvä vinkki mitä haluaisit meidän etsivän sinulle, kerrohan!

Webinaarit

Toinen asian johon nyt on aikaa ollut tutustua, ja joka tulee vielä kevään aikana kommunikointikanavaksemme on webinaarit. Mikäli ehdimme oppia ja saada tekniikan toimimaan, ihka ensimmäinen olisi jo huhtikuun loppupuolella. Webinaarissa olemme molemmat “paikalla” ja kerromme mitä meille kuuluu, mitä meillä on tarjolla teille. Meille voi esittää myös kysymyksiä ja toiveita tulevista matkoistamme. Pyrimme tekemään webinaareista myös tallenteet, jotka ovat katsottavissa muutaman viikon, ellei alkuperäinen webinaariaika satu sopimaan. Paikalla tulee olemaan myös kurssiemme vetäjiä, joko ihan livenä tai videon välityksellä. Meistä tämä on vallan mainio tapa tarjota teille mahdollisuus “tavata” meidät ja jutella. Sitä oikeaa tapaamista odotellessa. 

Tampere26

Kovasti kurkotamme myös kaukaisempaan tulevaisuuteen. Tampere on hakemassa kulttuuripääkaupunkistatusta vuodelle 2026, yhtenä kolmesta suomalaisesta hakijasta. Tähän projektiin on valittu yhtenä osana myös sellainen aineeton tuote kuin ”Elämäsi Laulu”. Siis se Heikki Salon ja Tuija Rantalaisen kehittämä konsepti jossa jokainen joka haluaa voi synnyttää elämänsä laulun. Nämä workshopit on toteutettu Vamosissa Kreetalla Kreetan Maku Oy:n kanssa, tänäkin syksynä yksi kurssi 19-26.9. Tuon kurssinimen ovat Heikki ja Tuija rekisteröineet omaan käyttöönsä ja mikäli hanke toteutuu, se lisää kivasti kurssitoimintaa myös Vamosiin. Tästä projektista lisää myöhemmin. Ja unohdetaan nyt sellainen pikkujuttu, minkä ikäisiä me ollaan vuonna 2026.

Syksyn kursseja odottelemme kovasti ja uskomme että ne saadaan toteutettua

Kurssit aloittaa Vamosissa Heikki Salo

  • (12-19.9) Vamos Laulu Fabrica 2021 on workshop-tyyppinen elämyksellinen laululeiri kaikille laulun tekemisestä kiinnostuneille. Sanoittajat, säveltäjät, soittajat, sovittajat  –  kaikki ovat tervetulleita ! Biisileirin rakenne on yksinkertainen. Kokoonnumme joka päivä kirjoittamaan yhdessä tai erikseen, ihan kuinka kullekin sopii. Klinikoimme porukalla tuotoksiamme periaatteella ”kaikki auttavat kaikkia” ja simsalabim – hyviä lauluja syntyy! Kysy lisää Heikiltä vamos@heikkisalo.com

Siitä jatkaa Elämäsi Laulu Heikin ja Tuija Rantalaisen kera

  • (19-26.9.)Oletko pöytälaatikkorunoilija? Haluaisitko kerran elämässäsi tehdä laulun? Kepeän rallin, tai rakkauslaulun aviopuolisollesi, ystävillesi, lapsille? Pelkäätkö, ettet osaa? Älä huolehdi, sillä kauniissa Vamosin kylässä sinulla on oppaanasi ensiluokkaiset valmentajat, Heikki Salo ja Tuija Rantalainen. He takaavat, että kotimatkalla sinulla on matkalaukussasi oma biisi, jonka olet sanoittanut ja säveltänyt ihan itse, tai yhdessä ystäväsi kanssa. Sinun ei tarvitse osata laulaa tai soittaa mitään soitinta, voit silti tehdä laulun. PS. me ollaan Merjan kanssa tehty kans, me tiedetään

Matka myytteihin ja mysteereiden maailmaan astrologi-kirjailija Erkki Lehtirannan luotsaamana

  • (29.9-6.10.)Lähde kanssamme mysteerien ja pyhien paikkojen, kirkkaan tähtitaivaan, parantavan vuoristoenergian ja viininkorjuun täyttymysmatkalle iloiselle Kreetalle. Matkaa johdattelevat  Erkki astrologi-kirjailija Erkki Lehtiranta ja kumppaninsa Leena Niemelä sekä Kreetan maun ja saaren asiantuntija Merja Tuominen-Gialitaki. 

Kirjoittamisen maailmaan pääset joko Plataniaksessa …

  • (6-13.10.)Luova kirjoittaminen – omasta elämästä mielikuvituksen maailmoihin ! Tulehan tutustumaan luovan kirkoittamisen saloihin. Plataniaksen yläkylässä, kirkon kupeessa ja kukkuloissa voit päästää irti kaavoista ja antaa luovuutesi kukkia kilpaa syksy kukkien kanssa ! Luovan kirjoittamisen saloihin sinut opastaa ihana Taija Tuominen ! Yhteistyössä Hämeen Kesäyliopiston kanssa.

… tai Vamosissa

  • (6-13.10.) Viikko NLP-kirjoittamista, Kreetan ihmeitä ja hyvää ruokaa hyvässä seurassa, mikä sen parempaa! Rentoudut ja kirjoittaminen alkaa sujua ihan itsestään, tuotat tekstiä ja ihmettelet itsekin, miten minä tällaista nyt saan aikaan.. Kreeta osaa avata lukkoja, siinä on taikaa… Vetäjänä Terhi Friman

Ja kaksi ihan uutta juttua, tule meille pilottimatkalle kehittämään uutta 

  • (13-20.10.)Ensimmäinen oliivinpoimintamatka on ensi lokakuussa. Yhdistimme siihen myös syksyn toisen suuren tapahtuman, rakinpolton! Tarjolla on rentoa ulkonaoloa, oliivinpoimintaa, ihania yhteisiä ruokailuja. Jotain ihan muuta kuin turistirannalla köllöttelyä. Vaikkei sitäkään kukaan kiellä jos kelit sen sallivat, meri on vielä lämmin. Retkiä, tutustumista saareen, kaikki ilman kiirettä ja pönötystä..
  • (20-27.10.)Syksymme päättää Teatteri-ilmaisun taikaa. Tämä viikko on tarkoitettu ihan kaikille, joita teatterityö kiinnostaa ja kutkuttaa, erityisesti amatööreille. Evääksi kurssilta saat esiintymisvarmuutta, paljon naurua, uusia kavereita, ehkä aivan uuden harrastuksen. Vetäjinä Svante Martin ja Eija Orpana-Martin

Talvitauon jälkeen päästään kevääseen 2022

  • Suunnitteilla matka karnevaaliaikaan Kreetalle, noin 4-11.3., matkaan sisältyy Rethymnonin karneevaaleihin tutustuminen, puhtaan maanantain piknik rannalle leijoja lennättämään, paastonajan ruokiin tutustumista ja vierailu viinitilalla ja olutpanimolla, kelien mukaan tarjolla retkiä rannoille ja rotkoihin. Tästä tulee superkiva juttu, kevät on tuoreimmillaan tuolloin, vedet ovat vielä kylmät joten rantalomaa tästä ei tule. Tarkka ohjelma hintoineen julkaistaan myöhemmin.
  • Suunnitteilla : Keväät vihreät ja vehreät; villiyritit ja kukat ja kevään herääminen. Aistit hereille talviunesta, tuoksut mieleen ja maut kieleen. Perinteinen Vamospaketti. Tarkempi ohjelma ja hinnat myöhemmin. 
  • (10-17.4.)Lintuharrastajat Kreetalla; Kreetan keväinen vihreä ja vehreä luonto kutsuu. Niin sinua kuin lintujakin. Lintuharrastajan unelmaretki taas tarjolla, tule mukaan. Lintuoppaana Jarmo Koistinen (Tringa ry).
  • (17-24.4.) Valokuvauksen workshop Platanias. Kreetan keväinen, vehreä luonto, turkoosi Välimeri sekä viehättävät pikkukaupungit ja kylät tarjoavat hienot puitteet niin loman viettoon kuin valokuvaukseen. Opettajinamme Kikka Niittynen ja Mirka Both, Muurlan Opistolta.Tule  kanssamme kokemaan Kreeta kameran kautta!
  • (24.4.-1.5.) Repullinen kehonhuoltoa Kreetalla. “Viikon loma palautti tapaturmassa menettämäni luottamuksen kehoon. Riitan ja Pekan lempeä ohjaus sekä Kreetan luonto auttoi prosessissa.” Tule mukaan voimaan hyvin ja oppimaan omasta kehostasi mm. shindon ja TRE:n opein. Tällä matkalla kohti hyvinvointia teitä ohjaa Riitta Mursula-Innanen ja Pekka Innanen. Retkillä teitä luotsaavat Riitan ja Pekan lisäksi Raila ja Kim. Yhteistyössä Muurlan Opiston kanssa.
  • (1-8.5.) Maalauksen matkassa ! Mukaan kurssille ja matkalle voi tulla riippumatta aikaisemmasta maalauskokemuksesta. Avoin mieli riittää!  Aikaisemmin esim. Vedic Art-kursseilla olleet saavat uutta sisältöä omaan työskentelyyn. Jokaiselle löytyy oma ja sopiva kokonaisuus. Opettajana toimii taiteilija Kirsi Ryynänen eli Piitta
  •  

Eikös näillä jo pääse suunnittelemaan ! Kaikista näistä kursseista löytyy lisätietoa kotisivumme “Matkat”-osiosta.

Kurssit toteutetaan viileinä kausina, ei sitä kesäkuumalla kukaan jaksa. 

House Kastrissa, joka toimii kurssitilana ja majoitustilana Plataniaksessa, on vuokrattavissa huoneistoja kurssikauden ulkopuolellakin. Isot (2mh) hienosti varustetut huoneistot, joissa mm. ilmastointi, 4 parveketta, pyykinpesukone ja astianpesukone, yhteiskäytössä kattoterassi ja pieni uima-allasalue, muutama sata metriä rantakadulta mutta yläkylän rauhassa. Tämän blogin lukijoille tarjouksena 100€/vko alennus kesä-elokuun viikoista, jos varaus on maksettu 30.4.2021 mennessä. Ota yhteys raila@kreetanmaku.fi

Iloisena hienoista ideoista kohti kotia

v. 1821 – KREIKAN VALTION SYNTY

Kuluvalla viikolla Kreikassa juhlittiin pandemian varjossa maan 200-vuotista itsenäisyyttä. Itse asiassa tuon päivän julistus ei merkinnyt suvereenia itsenäisyyttä, vaan se johti pitkään itsenäisyystaisteluun ottomaanihallintoa vastaan, taistelut päättyivät vasta vuonna 1829. Tässä blogissa lyhyesti Kreikan valtion synty.

Lähtölaukaus 25.3.1821

Maaliskuun 25 päivä on myös Marian ilmestyspäivä, suuri juhlapäivä ortodokseille. Marianpäivän juhlassa vuonna 1821 Kalavritassa, Agia Lavran luostarissa Patran piispa Germanos nosti ylös piispallisen lippunsa; siniristilipun jota nykyisin pidetään myös ensimmäisenä versiona Kreikan valtion lipusta. Tätä lipunnostoa pidetään vapaussodan alkulaukauksena. Varsinainen itsenäisyysjulistus annettiin uutenavuotena 1822.

Koko ottomaanien hallintoaikaa Bysantissa Konstantinopolin (nyk. Istanbul)  kukistumisesta, vuodesta 1453 alkaen,  leimasivat jatkuvat kapinat, ei ainoastaan Kreikassa vaan koko Balkanilla. Ottomaanien valtakunta ulottui Euroopassa Kreikan lisäksi pohjoisessa aina Tonavalle saakka. Balkanin kansojen kapinahenki ei johtunut vain uskonnosta (muhamettilaiset vs ortodoksit) vaan myös epäoikeudenmukaisesta hallinnosta ja taloudellisesta riistosta. Ottomaanivaltakunnan kristityistä kreikkalaiset olivat parhaassa asemassa sekä kulttuurisessa että taloudellisessa mielessä. Kauppa ja merenkulku kukoisti ja kreikkalaiset pääsivät korkeisiin virkoihin ottomaanien hallinnossa. Konstantinopoli ja koko Anatolia olivat edelleen puoliksi kreikkalaisia alueita ja kreikkalaisia siirtokuntia löytyi jopa Mustaltamereltä, Italiasta ja Egyptistä asti.

Orloff-kapina

Ehkä merkillepantavin yritys vapautua ottomaaneista oli ns. Orloff-kapina vuonna 1770. Venäjän pyrkimyksenä oli lopettaa ottomaanien valta Euroopassa ja yhdistää Balkanin ortodoksikirkot Venäjän ortodoksikirkkoon. Siinä sivussa taattaisiin myös kätevästi ongelmaton pääsy Mustaltamereltä Välimerelle. Kreikkalaiset uskoivat Venäjän lupauksiin ja lähtivät innolla kapinaan, joka kuitenkin epäonnistui surkeasti. Yrityksen epäonnistumien johti massiivisiin kostotoimenpiteisiin ja suoranaiseen kansanmurhaan. Yksi kreikkalaisista kapinajohtajista oli kreetalainen Daskalojannis, Joannis Vlahos, jonka osallisuudesta, rohkeudesta ja kuolemasta syntyi yksi kreetalaisista sankaritarinoista. Sulttaanin verinen kurinpalautus kapinallisten rankaisemiseksi julkistettiin laajalti eurooppalaisessa lehdistössä, jossa se herätti inhoa ja kauhua ottomaaneja kohtaan. Daskalojanniksesta löydät lisää tästä linkistä.

Orloff-kapina ja nouseva valistusaate innostivat kreikkalaisen sivistyneistön konkreettisiin suunnitelmiin vapauden saavuttamiseksi. Kreikkalaisia asui ja opiskeli eurooppalaisissa suurkaupungeissa ja yliopistoissa. Näin tietoisuus Kreikan asemasta eurooppalaisen kulttuurin kehtona levisi valistuksen hengessä. Eihän nyt mitenkään käynyt laatuun että tuollainen maa pysyisi vääräuskoisten sortamana. Itsenäisyydestä unelmoiva sivistyneistö muodosti Odessassa kansainvälisen ’salaseuran’, Filiki Eterian, joka valmisteli vapaussotaa ja hankki eurooppalaisten suurvaltojen tukea.

Myhrbergin maisemissa Palamidin linnoituksella.

Myös suomalaisia taisteli Kreikan vapaussodassa

Kreikan vapauden puolesta taistoon lähti myös  –  romanttisessa puuskassa ehkä  –  huomattava määrä eurooppalaisia taistelijoita. Kuuluisin heistä ehkä Lordi Byron, joka menehtyi punatautiin Messolonghissa vuonna 1824. Sotaan osallistui ainakin kaksi suomalaistakin, luutnantti Gustav Sass sekä August Myhrberg. Luutnantti Sass kaatui taistelussa niin ikään Messolonghissa. August Myhrberg selvisi taisteluista ja toimi ensimmäisen presidentin Jiannis Kapodistrian neuvonantajana,  josta hänet palkittiin Kreikan valtion eläkkeellä ja maatilalla. Siitä hän kuitenkin kieltäytyi koska jälleen tie kutsui seikkailijaa. Myhrberg oli aikansa Che Quevara, vapaustaistelija joka jo vuonna 1823 osallistui Espanjan sisällissotaan siirtyäkseen vuonna 1824 ranskalaisen ratsuväkiosaston mukana Kreikkaan.  Hän toimi aina sodan loppuun saakka Balamidin linnoituksen johtajana Nafplionissa ja tunnettiin nimellä Murad Bey, kreikkalainen versio Myhrbergistä. Kummankin vapaussoturin kunniaksi on pystytetty muistolaatat, Myhrbergin laatan Nafplionissa olen itsekin nähnyt. Sassin laattaa Messolonghissa on vielä löytämättä.

Kreikalla ei luonnollisestikaan ollut juuri omia ajanmukaisia asevoimia, joten päävastuun sodankäynnistä kantoivat suurvallat. Kreikan vastarinnan symboliksi nousivat ’kleftit’, jotka olivat ottomaanihallintoa paenneita vuoristolaisbandiitteja, jotka elättivät itsensä ryöstelemällä. (Kleftis = varas, vrt kleptomani).  Kleftit muodostivat suurempia ryhmiä jotka taistelivat ottomaaneja vastaan menestyksellisesti, vähän saman malliin kuin andartet saksalaisia vastaan toisen maailmansodan aikana.

Taistelu jatkuu

Ottomaanien sulttaanilla Mahmud II:lla oli kai muita kiireitä koska hän komensi egyptiläisen vasallinsa, Ibrahim Pashan hoitelemaan Kreikan ongelman. Vallankumous oli jo pahasti uhattuna vuonna 1825 kun pashan joukot kukistivat Messolonghin kuukauden piirityksen jälkeen ja sen jälkeen valtasivat Ateenan. Britannia, Ranska ja Venäjä havahtuivat kriittiseen tilanteeseen ja lähettivät vahvat merivoimat Kreikan vesille. Seurasi Navarinon meritaistelu jossa ottomaanien laivasto tuhottiin. Ranskalaiset painostivat egyptiläisen pashan lähtemään kotiinsa ja sulttaani joutui yhä ahtaammalle.

Ratkaisu syntyi kun venäläis-turkkilainen sota päättyi sulttaanin antautumiseen 14. syyskuuta 1829. Seuranneessa Adrianopolin (nyk. Edirne Turkin ja Kreikan rajalla) rauhassa  Balkanin valtiot järjestettiin uuteen uskoon ja sulttaani myöntyi Kreikan itsenäisyyteen. Uusi valtio rajoittui Peloponnesokseen ja Mannerkreikassa alueeseen Ateenasta etelään eli se oli huomattavasti nykyistä pienempi. Useiden selkkausten ja sotien jälkeen nykyiset rajat astuivat lopullisesti voimaan vuonna 1923.  Ensimmäisenä pääkaupunkina toimi vuodet 1821-1834 Nafplion, siitä jatkoi Ateena.

Lähes kymmenen vuoden taisteluissa kreikkalaisia kuoli noin 50.000, ottomaaneja 115.000 ja egyptiläisiäkin 5000.

Pääministerinä toimi entinen venäjän tsaarin neuvonantaja ja ulkoministeri ja kansainvälisesti tunnustettu diplomaatti korfulainen Jannis Kapodistria.  Hänet kuitenkin salamurhattiin vuonna 1831. Tämä oli vastasyntyneelle valtiolle paha takaisku. Olihan Kapodistria itsenäisyysprojektin pääarkkitehti, joka muun muassa oli päävastuussa uuden valtion perustuslaista, erittäin edistyksellisestä sellaisesta, valistuksen hengessä. Kapodistrian elämänkertaan voi tutustuaa lukuisten eri teosten kautta.

Ensimmäiseksi kuninkaaksi valittiin Baijerin prinssi Otto, jonka kuninkuus jatkui 30 vuotta.

Kreikan asema eurooppalaisen kulttuurin alkulähteenä siis takasi sille itsenäisyyden suurvaltojen avulla. Tuntuu hassulta, että nuo suurvallat vannoivat pienen kansan itsemääräämisoikeuden nimeen samalla kun ne itse vielä surutta käyttivät siirtomaavaltaa omissa dominioissaan. Mutta saatiinpahan islam pois Euroopasta…

Vähän samanlainen asetelma oli Kreikan EU-neuvotteluissa sekä europäätöksessä; ei niinkään kiinnitetty huomiota faktoihin vaan ovet avattiin kohteliaasti meidän kaikkien kulttuuriselle äidille.

Kreikan itsenäisyyden aika on ollut hyvin turbulenttia, sodat ja kriisit ovat seuranneet toisiaan ja hallinto on ollut epävakaa. Me kaikki filhelleenit tietysti toivomme että seuraavat 200 vuotta olisivat vakaampia ja kreikkalaisetkin pääsisivät nauttimaan rauhasta ja taloudellisesta menestyksestä. Upeat kreikkalaiset sen tosiaan ansaitsisivat.

Tämän vuoden matkamessujen kohdemaana piti luonnollisesti olla Kreikka, Matkamessut on nyt siirretty ensi vuodelle, normaaliaikaan tammikuun loppuun. Siellä Kreikka on kohdemaana, juhlitaan silloin yhdessä !

Hanialainen nälkä

En olisi koskaan uskonut joutuvani kertomaan, että monella kreetalaisella on todellinen hätä. Aikaisemminkin töitä oli tarjolla vain kesäkuukausiksi, talven yli laahauduttiin miten kuten ja sitten kun koitti kevät, löytyi taas töitä, sai palkkaa ja taas selvisi seuraavaan syksyyn. Jos kertyi riittävästi työpäiviä, sai sairasvakuutuksen ja saattoi saada talvellakin pienen työttömyysavustuksen. Keväällä teki jo tiukkaa.

Mutta kun sitä kesää ei viime vuonna tullutkaan. Tuli sen sijaan työttömyyttä, sairautta ja syrjäytymistä, pahaa oloa. Lock down on jatkunut nyt tasan neljä kuukautta. Millaista on olla äiti ja isä, joilla ei ole tarjota lapsilleen edes ruokaa riittävästi? Ylettyisikö kädenojennus täältä meren ja vuorten yli ja tavoittaisi edes muutaman?

Hanian kaupungin viranomaisten mukaan pelkän kaupungin, ei läänin, alueella on yli tuhat nälkäistä, ihan kirjaimellisesti. Ja määrä kasvaa nyt jo kovaa vauhtia koko ajan.

`Meillä oli ennen 400 avustettavaa, nyt luku on yli viidensadan, TEVA avustaa noin 1200 henkeä, sielläkin 15 % lisäys. TEVAn piiriin kuuluvat kaikki ne, joiden vuositulo jää alle 4500 euron, jäi siis viime verovuotena (!). Saamme joka päivä puheluita tarvitsevilta, todellisia hätäpuheluita. Jos ajattelette kuinka moni matkailualan ihminen on ollut jo kauan työttömänä, tarjoilijat, taiteilijat, hotellityöntekijät, siivoojat, puutarhurit, ymmärrätte, kuinka suuri ongelma on,´ sanoo Eleni Zervudáki, Hanian varakaupunginjohtaja.

TEVA on EU:n oma ruoka-ohjelma kaikkein hädänalaisimmille. Joka kuukausi määrä lisäntyy noin sadalla, hän sanoo.

Ehkä huomasit kymmenkunta päivää sitten näillä Kreetaa koskevilla mesekanavilla käydyn keskustelun Hanian kaupungin nälkäisistä perheistä. Haniassa asuva Johanna Litmo kävi tuolloin Social Groecery/Kunnallista/Sosiaalista päivittäistavarakauppaa ylläpitävän rouva Irini Kanterakin puheilla ja pyysi saada lisää tietoa ja ohjeita lahjoituksiin.

Rouva Kanteraki kertoi, että heidän avustustoimintansa kohdistuu runsaaseen 500 avustettavaan yksikköön pelkästään Hanian kaupungin (dimos) alueella. Näistä perheitä on 380, muut yksin asuvia. Nämä runsaat 500 elävät köyhyysrajan alapuolella; heidän vuositulonsa veroilmoituksen mukaan on alle 4500 €.

Kuukausittain jaettava avustuspaketti yksin asuville on noin 25- 35 euron arvoinen, perheellisille noin 60 euron. Se sisältää pesuaineita, shampoota, vaippoja ja kuivamuonaa, kuten jauhoja, riisiä, papuja, korppuja, säilykemaitoa jne.. Kahvia siihen ei saada mahtumaan, oli rouva Kanteraki kertonut. Näistä avustuksista vastaa siis kunta. Pieni laskutoimitus 380 x 60 + 130 x 35 antaa jo tulokseksi lähes 30 000 euroa! Se on suuri summa muutenkin heikosti voivalle kaupungille.

Pienikin apu, varsinkin säännöllisesti toistuva, saattaa jo tehdä runsaamman maitoannoksen tai kahvipaketin lahjoittamisen mahdolliseksi. Kuten huomaat, tuohon kunnalliseen ostoskoriin ei saada mahtumaan sen paremmin vihanneksia kuin hedelmiäkään saati minkäänlaisia herkkuja.

Monet paikalliset yritykset ja yksityiset avustavat kunnan kauppaa kuukausittain sekä rahalla että elintarvikkeilla. Kaupat antavat pois viimeistä käyttöpäivää/parasta ennen-päivää lähestyviä elintarvikkeita, maahantuojat saattavat lahjoittaa kokonaisia lavallisia esim. säilykemaitoa, pesuaineita, vessapaperia jne.

Nopeasti pilaantuvat vihannekset ja hedelmät löytävät tarvitseville usein seurakuntien tai luostareiden kautta. Niitä on myös jaettu kylien keskusaukiolla tarvitseville. Kahvilat, jotka nyt ovat take-away-paikkoja, antavat usein kupillisen kuumaa sitä pyytävälle tai tuntemilleen kulmakuntansa heikommin pärjääville. Hätä naapurista on kova ja se saa ihmiset toimimaan spontaanisti.

Jokaisessa Kreetan kunnassa toimii kyseinen Kunnallinen Ruokakauppa. Löysin Apokoronasin kunnan sivut, jossa kerrotaan avustettavia olevan noin 150, lisäksi sieltä käsin jaetaan vapaaehtoisvoimin vaateavustuksia ymmärtääkseni myös Haniaan. Tosin nyt jo neljä kuukautta jatkuneen lock downin aikana se ei ole ollut mahdollista.

Monissa supermarketeissa kassojen vieressä on keräilykori, johon on voinut sujauttaa omien ostosten yhteydessä tehdyt lahjoitukseksi aiotut elintarvikkeet.

Jos omatuntosi vaatii toimia niin lahjoitukset todella kelpaavat ja menevät lyhentämättöminä eniten apua tarvitseville.


Voit maksun saajaksi laittaa Social Grocery of the Municipality of Chania,
maksun aiheeksi Donation ( = lahjoitus).
Tili on Kansallispankissa, National Bank of Greece TAI ΕΘΝΙΚΗ ΤΡΑΠΕΖΑ,
BIC/SWIFT ETHNGRAA
IBAN GR 05011 0489 0000 0489 20124 137.

Kohtaan viesti voit kirjoittaa vaikka Finland tai donation from Finland. Laita lahjoitus toistuvaksi niin moneksi kuukaudeksi kuin haluat. Jos kirjoitat viestin ei viitenumeroa tarvita.

Johanna juuri kertoi Facessa, että 10 päivän aikana on jo kertynyt 470 euroa! Hieno saavutus! Pystymme vielä isompaan!