fbpx

Viimeisimmät postaukset

Mitä tapahtuu jos onkin koko bändi leirillä Vamosissa

Niin, mitä tapahtuu jos koko bändi päätyy leirille Vamosiin? Allaolevan taltioinnin kirjoitti Timo Ahonen, lukekaahan itse.

Koko bändi leirillä Vamosissa ?

Luettuamme jonkin lehtijutun Kreetalla järjestettävistä biisileireistä, laitoimme Heikki Salolle viestiä ja kysyimme: Voiko leirille ilmoittautua kokonainen bändi? No, Heikin vastaus oli, että kokonaisia bändejä ei leirin pitkän historian kuluessa mukana ole vielä ollutkaan, mutta ilman muuta! Ei siis ollut mitään veruketta kieltäytyä lähtemästä, koska selvästi meillä oli halu saada ammattilaisten ohjausta omaan harrastetoimintaamme ja olivathan leirin vetäjät Heikki Salo ja Tuija Rantalainen rautaisia alansa ammattilaisia. Hiukan oli pupu pöksyissä, mutta odotukset korkealla. Omien tekemisten asettaminen ammattilaisten arvioitavaksi oli tietenkin aika jännittävää.

Ai ketkä me?

Ollaan neljän hengen kokoonpano nimeltä Alakulo Bros. Nimikin jo kertoo, että kyse on jo elämää nähneistä miehistä, joille on syttynyt palo tehdä lauluja elämän varrella koetusta. Kukaan meistä ei ole muusikko koulutukseltaan tai ammatiltaan, vaan kuka mitäkin.

Meitä yhdistää kuitenkin se, että jo koulupoikina soitimme, ja soitamme edelleen, yhtyeessä Tetetermite, joka on vaikuttanut Jyväskylässä since 1964, välillä tosin pitkään telakalla olleena. Me neljä ukkoa tuosta porukasta kiinnostuimme siitä, miten omia biisejä tehdään, vaikka covereidenkin soittaminen on mukavaa. Ja totuushan on, että mistä niitä covereita tulisi, jollei joku tee uusia biisejä? Jos olet utelias kuulemaan, miten tuo Alakulo Bros soi, niin mene YouTubeen ja kirjoita hakukenttään ”alakulo bros”, niin löydät kymmenkunta biisiämme videoiden höystäminä.

Pakkasimme sitten joitain helposti kuljetettavia soittimia ja laulun tekeleitä kapsäkkeihin ja nousimme pelottomasti (tai oikeastaan lähes kaikki pelot voitettuamme) Kreetan koneeseen syyskuussa 2019. Jo tuota ennen olimme hiukan tutustuneet tuleviin leirikavereihin ja leirin vetäjiin yhteisen WhatsApp-ryhmän kautta.

Fabrica Farm ja kreetalainen kulttuuri

Biisintekoleiri pidettiin pienessä noin 900 asukkaan Vamosin kylässä Kreetalla lähellä Haniaa. Majoituimme ja opiskelimme idyllisellä maatilalla eli Fabrica Farmilla, jossa oli mainiot ja nykyaikaiset majoittumis- ja kokoontumistilat pienissä taloissa. Farmilla on omaa viininviljelyä, oliivipuita ja yrttien kasvatusta. Kylä ja sen keskustassa sijaitseva taverna, jossa kävimme aamupalalla ja vietimme useampiakin iltoja jutellen ja musisoiden, oli loistava ja ystävällinen ympäristö vapaa-ajan viettoon.

Mielenkiintoiset retket ja kulttuuripläjäykset vaikkapa Vamosin kylän historiasta ja oliiviöljyjen olemuksesta järjesti Kreetan maku -matkatoimisto ja sen todella osaavat ja kaikissa pulmissamme avustaneet vetäjät. Viikkoon mahtui myös illallinen vuoristossa lammaspaimenten vieraana, jossa paimenet valmistivat vuohenjuustoa ja musiikki soi. Farmilla vieraili myös paikallisia tosi taitavia muusikoita soittelemassa yhdessä leirin vetäjien kanssa.

Paimenten illan paikallisten “pöytä”

Leirillä oli myös vilkasta yhteistä yömusisointia, jossa erityisesti Alakulon veljekset Olli ja Stewe kunnostautuivat… siis niille, joita ei vielä nukuttanut. Kuvaavaa tunnelmalle oli, että kun tuo yömusisointi oli jatkunut jo yli puolen yön ensimmäisenä iltana, niin näimme Farmia pitävän pariskunnan lähestyvän terassiamme ja arvelimme heidän tuovan meille ”pyyhkeitä” metelin pitämisestä. Olimme kuitenkin väärässä: isäntä toikin kevyttä yöpalaa ja hänen puolisonsa esitti uskomattoman kauniilla ja syvällä äänellään kreikkalaisia laulelmia.

Biisileiri bändimme näkökulmasta

Vetäjinä kurssilla olivat Heikki Salo (sanoitus) ja Tuija Rantalainen (sävellys). Heidän lisäksensä meitä oli 12 osallistujaa, ”aikuisia ihmisiä” kaikki ja tosi mukavaa ja avointa porukkaa, jokaisella oma historiansa, mikä toi rikkautta yhteisen viikkomme keskusteluihin ja yhdessäoloon. Opetusta ja itsenäistä musiikin tekemistä oli kuusi tuntia päivässä. Aluksi Heikki piti meille miniluentosarjan biisin tekemisen keskeisistä periaatteista ja saloista. Monelle meistä se avasi ihan uuden tavan katsoa ja kirjoittaa laululyriikkaa. Välillä aina pidettiin yhteisiä klinikoita, joissa käytiin läpi seinälle heijastettuja biisien tekstejä ja ideoitiin niitä yhdessä tosi positiivisessa hengessä. Loppuviikko liittyi säveltämiseen ja valmistautumiseen soittoharjoituksilla pienellä kulttuuritalolla pidettyyn konserttiin, jossa kaikki uudet biisit esitettiin.

Ideana oli: ”Jokainen osaa tehdä laulun.”

Leirillä oli sekä kokeneita soittajia/laulajia että henkilöitä, jotka eivät soittaneet mitään soitinta tai laulaneet. Heidän osaltaan Tuija sävelsi ja esitti biisit ja hänen tuekseen koottiin muista leiriläisistä erilaisia kokoonpanoja. Yhtä esitettyä laulua loppukonsertissamme kuvitti myös erään leiriläisen koskettava tanssiesitys.

Me teimme yhden uuden biisin yhdessä. Sen nimi on Neljä miestä nurmikolla. Sen ideana oli aikoinaan vietetty loppukesän yö kesämökillä Itä-Suomessa. Tuona yönä Olli opetti meille tähtien nimiä. Ensimmäinen sanaversiomme ei mennyt Heikiltä läpi ollenkaan. Hän kysyi: Missä on pihvi? Hänen ajatuksensa oli, että tavallisten ihmisten elämä on niin tylsää, että jos siitä haluaa tehdä laulun, täytyy reilusti vaan valehdella. Niinpä päätimme biisin koukuksi paljastaa sen loppupuolella, että tähtiä opettava kaveri onkin sokea, joka osoittelee tähtiä valkoisella kepillään! -hän joka on sokea, näkeekin eniten! Eli kyllä se pihvi sitten lopulta löytyi…

Leirillä klinikoitiin myös kolmea Alakulo-biisiä, jotka ovat jo YouTubessa. Silloin vielä keskeneräiseen Tanssijan elämää biisiin Tuija lauloi osuuden nopeasti kämppäämme kyhätyssä leiristudiossa. Leiri oli kokonaisuudessaan melko sanoituspainotteinen, johtuen varmaankin siitä, että Tuija Rantalainen oli täystyöllistetty säveltäessään sellaisia sanoituksia, joille ei ollut säveltäjää tai esittäjää. Mainiota oli, että Heikki antoi erittäin asiantuntevaa ja kannustavaa palautetta Timolle myös uusista sanoituksista, joita ei vielä ollut sävelletty.

Molemmat ohjaajat olivat todella kannustavia ja auttavaisia kaikkia meitä amatöörejä kohtaan ja kaikki palaute, jonka saimme, oli todella hyvällä ja ystävällisellä tavalla rakentavaa, mutta samalla kriittistä ja siten biisien kehittelyä edistävää. Uskomme, että tämän saman kokemuksen ja tunteen jakavat kaikki leirillä olleet, joista monet tulivat tekemään elämänsä ensimmäistä omaa laulua. Kaikkia meitä leiriläisiä kannustettiin myös klinikoilla antamaan toisillemme ”lahjoja” eli omia ideoitamme toisten tekemien biisien kehittämiseen. Näistä lahjoista biisin tekijä voi sitten ottaa käyttöönsä, mitä itse parhaaksi kokee.

Kurssilaiset kantapöydässään Sterna tou Blumosifissä

Sydämellisesti suosittelemme

Siis kaiken kaikkiaan erittäin positiivinen ja mielenkiintoinen ja unohtumaton viikko. Kovasti suosittelemme, jos omien laulujen teko vähänkin kiinnostaa! Ja jos sinulla on soittokavereita tai ystäviä, joiden kanssa haluat tehdä lauluja, niin tuo Vamosin viikko on mainio tapa rentoutua hyvien ystävien seurassa ja perehtyä laulujen tekemisen saloihin ja kehittää omaa yhteistä lauluntekoharrastusta!

Koko bändi leirillä Vamosissa eli Alakulo Bros;

Timo Ahonen, Tero ”Tete” Ansio Teuvo ”Stewe” Kaipainen ja Olli Serimaa

Melkein koko bändi leirillä Vamosissa

Elämäsi Laulu – workshop on tulossa jälleen, 20-27.9.2020, toivotamme teidät tervetulleeksi iloiseen luovaan joukkoomme !

Maalauksen matkassa 6-13.9.2020

Kuvailmaisun iloa ja värien voimaa Vamosissa (myös Vedamaalausta)

Viikko kokoaa yhteen meidät kuvailmaisun ja taiteen ystävät. Voit tulla mukaan elämäsi ensimmäiselle maalauskurssille tai sitten ties kuinka monennelle. Löydät uutta, syvennät aikaisempaa kokemustasi ja ennen kaikkea – osaat ja onnistut varmasti.  Maalaamisen lisäksi pääsemme retkille ja seikkailemaan Vamosin kotifarmimme lähellä ja vähän kauempanakin oleviin kyliin ja niiden elämään. Nautimme kuuluisasta hyvästä kreetalaisesta ruuasta. Ja annamme sielun levätä saaren lämmössä keväisen kauniissa miljöössä.

Maalauspäivinä pääset tutustumaan ja kokeilemaan erilaisia helppoja tekniikoita ja innostavia tapoja tehdä kuvia. Löydät itsellesi luontaisen ilmaisun tavan ja kädenjäljen. Pidempään maalausta harrastaneena saat uusia tulokulmia ja sisältöjä omaan työskentelyyn. Ohjelmassa on kevyttä teoriaa, innostavia harjoituksia sekä aiheissa mukana ripaus Kreetan mytologiaa. Kurssia ohjaa taiteilija ja kuvailmaisun opettaja Kirsi Ryynänen.

Viikon ohjelma

Tulopäivä sunnuntai 6.9. Saapuminen Hanian kentälle joko Norwegianin tai Finnairin aamulennolla noin klo 10.00. Kuljetus Vamosiin, jossa majoitumme.  Syömme tavernassa yhteisen lounaan, tutustumme toisiimme ja menemme siestalle. Illalla kokoonnumme farmilla, tutustumme työskentelytiloihin ja nautimme yhdessä iltapalaa.

Maanantai 7.9. Aamiainen omaan tahtiin tai tavernassa. Työskentelyä.  Lounas. Työskentelyä. Iltäkävely paikallishistorian valossa vanhankylän kujilla, mahdollisesti uimaretki sekä illallinen naapurikylässä.   

Tiistai 8.9. Aamiainen kuten yllä. Työskentelyä. Kevyt lounas. Työskentelyä. Illalla retki Paimenten luo vuorille ja siellä runsas ateria.

Keskiviikko 9.9. Aamiainen tuttuun tapaan. Työskentelyä. Lounas farmilla. Työskentelyä. Käydään illalla uimassa.

Torstai 10.9. Aamiainen tuttuun tapaan. Työskentelyä. Lounas farmilla. Työskentelyä. Iltaretki Surin naapurikylään, käydään ihmettelemässä sen kivestä kasvavia iäkkäitä ja graafisen kauniita oliivipuita, joita voimme luonnostella, ja sieltä uimaan ja syömään…

Perjantai vapaapäivä 11.9.

Lauantaina 12.9. retkipäivä. Lähdetään heti aamiaisen jälkeen ja suunnataan etelärannikolle. Noustaan Askífun ylängön kautta ylös Kallikratiin ylängölle, jossa käydään yrttikahvilassa, jaloitellaan tasangolla ja laskeudutaan Miriokefálan kautta Argirúpoliin ja syödään lopuksi värikkäässä Arkudenassa ´maailman paras ateria´. Sitten Vamosiin pakkaamaan…

Sunnuntaina 13.9. Aamiainen omaan tahtiin ja lähtö kentälle klo 8

Matkan hinta riippuu majoitusvaihtoehdosta:

   880 €  jaettu 2h huone  
   980 €  oma huone
1 070 €  oma pieni huoneisto
   940 € / hlö, oma pieni huoneisto kahdelle

Hintaan sisältyy
– majoitus valitussa huonetyypissä
– lentokenttäkuljetukset
– viikon ohjelma retkineen
– oppaan ja matkanjohtajan palvelut
– ohjelmassa tummennettuna merkatut ateriat – pruukaavat olla runsaita.. – opetus, 4 kurssipäivää  

Hintoihin eivät sisälly
– lennot, matkavakuutus, aamiainen

Lisämaksusta
50 € / vko, runsas maalaisaamiainen tavernassa

Farmillla majoitumme huoneistoihin, joissa on kaksi kahden vuoteen makuuhuonetta ja ne ovat kahdessa kerroksessa, makuuhuone/kerros ja kussakin oma kylpyhuone. Alakerrassa ovat terassi ja tupakeittiö ja
yläkerrassa parvekkeet. Jos haluaa majoittua omassa pienessä huoneistossa, se sijaitsee n. 700 – 800 metrin päässä alempana kylällä.

Kysythän tarvittaessa tarkennuksia!

HUOM!
Matkalle mahtuu 7 lähtijää ja matka toteutuu, jos lähtijöitä on vähintään 5.
Matkan peruutus- ja muut ehdot määräytyvät Finnairin ja Kreetan maku Oy:n yleisten ehtojen mukaan.

Maalaustarvikkeet ja välineet: Jokainen työskentelee kurssilla omilla väreillä ja välineillä. Suosittelen akryylivärejä, ne ovat helppo- ja monikäyttöiset. Mikäli väri-maailma on sinulle uusi, niin autan mielelläni hankinnoissa. Pienellä varustuksella pääsee hyvin alkuun ja nyt on hyvä varustautua ”matkapakkauksella”.

Siveltimiä erilevyisiä, palettiveitsi, pieni tela, kertakäyttölautasia, akvarellipaperia ja vaikka muutamia valmiiksi päällystettyjä kovapohjia ja muistiinpanovälineet voi olla mukana. Kurssipaikalla on astioita vedelle ja sivellin-huoltoon.

Otathan yhteyttä Kreetan Makuun, jos haluat lisää tietoa kohteesta tai majoittumisesta. Jos taas haluat lisää tietoa kurssin sisällöstä, ota yhteyttä kirsi@piitta.fi

Valkoisten Vuorten kutsu

Valkoisten Vuorten kutsu, Hanian alueen vuoristomajat, Tavri 

Jos rannat ja tavernat eivät ole ainoa asia, joka sinua Kreetalla kiinnostaa, niin yksi loistava tapa tutustua Kreetan saareen, on patikointi. Jo viikon reissulla näet paljon ja kauas, ihan kirjaimellisestikin. Reitit kun pakostakin nousevat kukkuloille ja vuorille, vaikka välillä palaatkin merenpinnan tasolle. Helpoin tapa ottaa saari haltuun, ellei ihan katuja halua tallata, on hakeutua E4 vaellusreitistölle, ja valita sieltä itsellesi sopiva pätkä tai parikin. Kuule Valkoisten Vuorten kutsu. 

Rantojen kulkijat

Rannikon reitit kulkevat sopivasti kylien välissä, joten ruokaa et tarvitse niin paljon mukaan. Illalla yleensä olet jo seuraavassa kylässä ja patojen äärellä. Vettä tarvitset runsaasti ellei kyseisellä reittipätkällä ole erikseen mainittu makean veden saantimahdollisuutta. Vuorten ylitys saattaa vaatia yöpymisen luonnossa. Mikäpä upeampaa kuin nukkua tähtitaivaan alla ja kuunnella tuulen huminaa.

Otathan huomioon

Jos Suomessa suuri riski vaelluksilla on paleltuminen, niin Kreetalla se on ehdottomasti juomaveden loppuminen. Pidä huoli ettei tämä pääse missään olosuhteissa tapahtumaan. Ja valitse viileä aika vuodesta vaelluksellesi. E4 on Euroopan pitkän matkan vaellusreittien verkosto, joka kulkee läpi Euroopan maiden. Tietoa reitistöstä on saatavilla netistä ja Hanian vuorikiipeilijöiden (EOS) toimistosta (Mountaineering Club of Chania ). 

Suomen Lapissa Metsähallitus vuokraa tunturimajoja tai vuodepaikkoja, joko korvausta vastaan tai majoittua voi jopa ilmaiseksi. Kreetalla majat omistaa ja niitä hallinoi yleensä yksityiset yhdistykset. Hanian alueella siis tuo EOS. Jos tarvitset “selän sijaa”, ota yhteys yhdistyksen toimistoon ensin.

Valkoisten Vuorten kutsu

Aiemmin facebook-sivuillamme kerroin Kallergin majasta (Kallergi Shelter) Omaloksen ylätasangolta vielä ylöspäin. Siellä on kesäsesonkina ollut paikalla isäntä, joka hoitaa varaustilannetta ja valmistaa yksinkertaista kotiruokaa.  Muut ovat avoinna tarpeen eli varausten mukaan. Tai sitten saat avaimet majaan ja muonitat itse itsesi.

Tässä blogissa enemmän Tavrin majasta, mutta e.m. Kallergin lisäksi löytyy myös Volikas Kambi Keramian kylän yläpuolella ja Svouriti Valkoisten Vuorten sylissä Amountseran tasangon yläpuolella. Näitä kaikkia siis huoltaa pääasiassa vapaaehtoisvoimin EOS. Valtionapua majojen huoltoon ja kunnossapitoon saadaan jos saadaan.

Toki reittejä kulkee rannikon tuntumassakin, joskaan sielläkään ei kovin tasaisia reittejä ole. Jos kuitenkin kuulet vuorten kutsun, niin tässä tämä vinkki.  

Tavri 

Matkalla Tavriin ? Olet menossa Askifoun tasangolle. Jos liikut yleisillä kulkuneuvoilla, tarkista bussien aikataulut KTEL Hania -sivustolta. Jos liikut omalla autolla, lähde kansallistieltä Vrissesistä kohti Hora Sfakionia. Kun laskeudut Askifoun tasangolle, ensimmäisenä on Kareksen pieni kylä, jossa on Toisen Maailmansodan aikaisista tavaroista kerätty sotamuseo. Museo on aika lupaava sana tuolle ”tavarakokoelmalle”, mutta aiheesta kiinnostuneille siellä kyllä riittää ihmeteltävää.  

Jatka Karesista vielä muutama kilometri ja aja sisään Ammoudarin kylään. Jos haluat kokemuksen ihan aidosta vuoriston ukkokuppilasta, tältä kylältä niitä löytyy. Pysähdy kahville ja nauti vaikka sfakialainen piirakka kahvikupposen kera. Sfakialainen piirakka on “match made in heaven”, suolaisen ja makean herkullinen liitto. Lettumainen piirakka sisältää mizitra-juustoa, se tarjotaan tuoreeltaan pannukuumana, päälle valutetaan vuoriston hunajaa. Nam !

Ammoudarista eteenpäin

Kylän keskeltä, kahvilan kulmalta lähtee sekä tie että polku ylös Tavriin. Tietä pitkin voi ajaa, jos maavaraa on autossa hiukankin eikä kuski  –  tai matkustajat  –  ole heikkohermoisia. Tie on soratie, se kiemurtelee ylös 7,5 km osin jyrkänteen reunalla, kaiteita ei tietenkään ole. Kannattaa pitää peukut pystyssä ettei satu ketään tulemaan vastaan. Ohittaminen on paikkapaikoin mahdotonta ja peruuttaminen, noh, jännittävää ainakin. Kyllä sopu sijaa antaa ja joustaminen kannattaa aina. Viisas väistää, eikö niin. Maisemien katselua varten auto kannattaa tietenkin pysäyttää, sillä näkymät ovat huikeat. Koko Askifou avautuu alapuolella. Parhaiten ehdit nauttia, jos tuon matkan ylös kävelet. 

Hyvällä tuurilla, ja jos olet aamupäivällä liikkeellä, näet kun korppikotkat lähtevät tasangolta yläilmoihin. Aurinko lämmittää laaksojen ilmaa ja luo näin nosteita, joita linnut pystyvät hyödyntämään. Itselleni upein kokemus on ollut, kun istuin autossa jyrkänteen reunalla, ja katselin kymmenen korppikotkan nousevan siipienkärkien lähes hipaistessa auton kylkeä. Ensimmäisenä ei tullut mieleen astua autosta ulos ja mennä kuvaamaan. On ne sen verran hurjan näköisiä, siipivälikin melkein kolmimetrinen. 

Jos valitset polun Tavriin, niin päädyt toki kapuamaan ylämäkeä sypressimetsikössä, mutta kyllä se hieman oikaisee. Kävelyaika näin on noin 1,5-2 tuntia, riippuen kulkijan kunnosta ja otettujen valokuvien määrästä. Alastuloon aikaa menee noin tunti.

Vuorten rauhassa

Tavri sijaitsee noin 1200m merenpinnan yläpuolella. Se on valmistunut vuonna 1992 neljän vuoden uurastuksen tuloksena. Majaan mahtuu kerrallaan 45 henkilöä ja siellä on mukavuudet, se lämmitetään tarvittaessa puilla, sähkön tuottaa generaattori ja juokseva vesikin löytyy. Jopa vessat ja suihkut. Talon ulkoseinään on rakennettu kiipeilyseinä.

Tavrissa voi majailla myös talvella, mutta silloin on otettava huomioon, että noin ylhäällä vuoristossa talven sateet tulevat lumena ja Ammoudarin kylästä ei välttämättä pääse autolla ylös. Tai jos satut lumen tullessa olemaan ylhäällä, niin siellä sitten odottelet kiltisti, kun lumi sulaa. Eväiden kantaminen repussa tuon puolentoistatunnin matkan hangessa käy extremestä. Ja karsii repusta kyllä ylimääräiset gourmeet. EOS toki pitää kuivamuonavarastoja majalla ja lumesta voi aina sulattaa vettä, mutta… Uudenvuoden tienoot majalla on yleensä varattuna EOS:n omalle porukalle.

Jos olet reppureissaaja ja patikointimatkalla niin Tavrista pääset jatkamaan matkaa mm. Kastron huipulle (2219mpy), voit kävellä Sfakianon rotkon kautta Hora Sfakioniin, tai laskeutua Kavin rotkoon. Tai jatkat Katsivelin majalle E4 reitistöä pitkin. 

Päiväretkellä voit mainiosti ajella aamusta Askifouhun, nousta Tavriin ja viettää päivää Tavrin jälkeisellä Niatoksen ylängöllä, aivan Valkoisten Vuorten juurella. Palatessasi takaisin Ammoudarin kylään maistuu varmasti ansaittu ateria paikallisessa tavernassa. Vuohenlihaa, perunoita, vihanneshöystöä, kreetalainen salaatti ja paikallista romeikoa. Voiko kreetalaisempaa makua ollakaan? Kreetan Makua?

Talvella Askifoun tasangolla saattaa olla lunta, sinne pääsee jos pääsee. Ja pois pääsee tai sitten ei. On Kreetalla talvella tekemistä muutenkin, siitä lisää blogissamme aiemmin.

Miten toimit, jos maa järisee?


Viime viikkoina maa on järissyt Kreetan eteläpuolella ja Kreikan länsipuolella. Iltalehti on uutisoinut näistä. Jos olisit Kreikassa, miten toimisit, jos maa järisee? Juoksetko ulos rakennuksesta, autosta, veneestä? Suojaudutko? Miten? Mitä sitten kun lamput lakkaavat heilumasta ja tavernan lasit kolisemasta?

Kreikan matkailuministeriö on antanut ohjeita. Tärkeintä on pysyä rauhallisena. Toiseksi tärkeintä on pysyä rauhallisena pitkään, välttää paniikkia ja muistaa, että me tunnemme tavallisesti vain runsaan 4 Richterin järistykset.

Vuonna 2000 voimaan tulleiden rakennusmääräysten mukaisesti pystytetyt rakennukset on vahvistettu kestämään melko tavalliset 5 Richterin järistykset ja suuremmatkin. Kreetalla talot ovat matalia, kaupungeissakin harvoin viittä kerrosta korkeampia. Herkintä aluetta lienee edelleenkin Iraklionin seutu.

Rypyttynyttä etelärannikkoa
Kreetan etelärannikko kohoaa jyrkästi 2000 metriin Afrikan laatan työntyessä sen alle

Kun majoitut, ota selvää hotellin hätäuloskäytävistä ja portaikoista, jotta tiedät miten liikkua ja toimia, jos maa järisee ja tärähtelee lomasi aikana. Katsele huoneistoasi myös sillä silmällä, mieti mikä olisi paras paikka jos Poseidon päättää päästää villit härkänsä juoksemaan maan alla olevissa luolissa.

Me suomalaiset asumme maapallon turvallisimmalla maaperällä. Meillä ei ole korkeita vuoria, rotkoja eikä tulivuoria. Maanjäristyksetkin ovat harvinaisia. Emme ole tottuneet emmekä opppineet toimimaan silloin, kun maaperä liikkuu. Matkanjärjestäjät eivät myöskään mielellään puhu maanjäristysten mahdollisuudesta – he eivät halua pelotella ja luoda uhkia – mutta meistä on välttämätöntä ohjeistaa myös matkailijoita eikä vain henkilökuntaa. Tosi paikan tullen jokaisen on osattava toimia. Monta maanjäristystä kokeneina kokosimme alle eri viranomaisten antamista ohjeista listan:

Toimi näin, jos maa järisee ja tärisee:


Jos olet sisällä

  • pysy rauhallisena
  • suojaa itsesi menemällä polvillesi jonkun suuren muttei korkean huonekalun viereen. Pidä kiinni esim. pöydän tai sängyn jalasta, mutta älä mene huonekalun alle (varsinkaan jos rakennus tuntuu sortuvan)
  • jos tukevaa huonekalua ei ole, mene keskelle lattiaa polvillesi. Pysy mahdollisimman matalana ja peitä pääsi ja kaulasi vaikka kiertämällä käsivarret pääsi ympärille.
  • jos olet sängyssä, pysy siinä ja suojaa pääsi tyynyllä, mutta varo seiniltä tai katosta putoavia esineitä
  • pysy etäällä kaikesta mahdollisesta kaatuvasta, putoavasta tai rikkoutuvasta, kuten ikkunoista, peileistä, lampuista, kirjahyllyistä tai mistä tahansa muusta, joka saattaisi vahingoittaa sinua.
  • älä poistu rakennuksesta ellei se ole yksikerroksinen omakotitalo
  • älä mene parvekkeelle
  • älä mene porraskäytävään tai hissiin järinän kestäessä.

Jos olet isossa rakennuksessa, kauppakeskuksessa, hotellin julkisissa tiloisssa tms.

  • pysy rauhallisena
  • älä lähde ryntäämään ulko-ovelle. Paniikissa voit jäädä jalkoihin!
  • suojaa pääsi ja kaulasi vaikka laukulla
  • pysyttele etäällä suurista lasi-ikkunoista,
  • kaikesta putoavasta tai kaatuvasta
  • ulkoseinistä
  • pysy paikallasi kunnes järistys vaimenee
  • noudata henkilökunnan (hotelli) tai järjestysmiesten antamia ohjeita

Jos olet ulkotiloissa

  • mene kauas rakennuksista aukealle paikalle
  • lyhtypylväistä
  • sähkö- tai kaasujohdoista
  • puista
  • suojaa päätäsi ja kaulaasi käsivarsillasi tai vaikkapa laukullasi, takillasi tms.
  • pysy ulkotiloissa ja muista että aukiot ovat turvallisimpia paikkoja oleskella järistyksen jälkeen
  • pysy rauhallisena ja rauhoita muita

Jos olet autossa

  • pysähdy turvalliseen paikkaan
  • kauas kaikesta kaatuvasta tai romahtavasta tai pettävästä
  • älä estä muita autoja liikkumasta
  • älä aja tunneleihin, alikulkuihin, silloille, rinteille rakennetuille teille
  • varo jyrkänteiltä alas vyöryvää
  • lähde liikkeelle vasta kun ajaminen on turvallista
  • varo silloinkin siltoja, tunneleita tms. jotka ovat saattaneet vahingoittua

Jos olet rannalla

  • varo kaikkea kaatuvaa tai sortuvaa
  • poistu ranta-alueelta ylemmäs sisämaahan tsunamivaaran takia. Jos se syntyy, se ei tule välittömästi
  • pysy rauhallisena, älä panikoi


Kun järinä päättyy

  • poistu rakennuksesta aukealle paikalle
  • auta muita pääsemään ulos rakennuksista
  • älä käytä hissiä. Sähkö saattaa katketa tai olla katkeamassa jälkijäristyksen tullessa
  • muista, että jälkijäristys tai useampi on sääntö, ei poikkeus.
  • ranta ei ole sopiva aukea paikka. Siellä on tsunamin vaara.
  • puistot, suuret pihat jne. ovat sopivia paikkoja
  • käytä puhelinta vai välttämättömiin soittoihin
  • liity paikallisten seuraan, he kuuntelevat ohjeita radiosta ja televisiosta ja muista viestintäkanavista.
  • Jos tarvitset apua, soita numeroon 100 (poliisi) tai 199 (palokunta) tai kansainväliseen hätänumeroon 112. Älä välitä, ettet osaa hyvää englantia, eivät hekään sitä puhu äidinkielenään.
Tällaisia rotkoja ei synny, jos maa järisee. Tämä on revennyt miljoonia vuosia sitten.

Kreeta on oma mannerlaattansa

Kreeta sattuu sijaitsemaan Euroopan ja Afrikan mannerlaattojen yhtymäkohdassa, jossa se kelluu omana pienenä laattanaan. Afrikka tunkee sen ja Euroopan alle. Eurooppa joutuu nostamaan helmojaan juuri Kreetan kohdalla.

Tämä siirrosten alue kulkee suurena kaarena Kreikan ja Italian välisellä merialueella, kuitenkin lähempänä Kreikkaa, laskeutuu Peloponnesoksen länsireunaa, kiertää Kreetan länsipuolitse eteläiselle Libyanmerelle, kaartaa Gavroksen saaren eteläpuolelta itään ja nousee Turkkiin.

Kun toinen mannerlaatta puskee toisen alle, on maanpinnan muodoissa näkyvissä ns. lumilapioefekti. Suomalaisena tunnet sen hyvin: jos työnnät lumikolalla pehmeää lunta, rypyttyy se reunan edessä. Jokainen uusi ryppy nostaa edellisiä entistä korkeammalle. Kunnes se korkein kaatuu menosuuntaan. Sillä reunalla on loivempaa.

Jos pääsisit tarkastelemaan Kreetaa ilmasta, näkisit saman. Eteläreunalla korkeita vuoria. Pohjoisemmas mennessä loivenee. Vuoret eivät kaadu, mutta kuluvat ja kallistuvat. Jos olet asunut pidemmän aikaa Kreetalla, olet saattanut huomata, miten esim. lähirantasi muodot ovat muuttuneet muutamassa vuodessa.

Kävin viime vuonna katsomassa sitä Hersonissosin rantaa, jossa lapseni oppivat uimaan. Siellä oli kivien välissä matala allas, jossa vesi vaihtui, mutta syvyyttä oli vain puoli metriä. Se oli turvallinen ja mukava paikka. Sitä ei enää ollut. Se oli kadonnut kokonaan, samoin se pieni luonnon muovaama kivinen allas, jonka poikki kulki kolmen kiven polku ja jonka reunalla kissallamme oli tapana kalastaa… Koko kiviranta oli muuttanut muotoaan. Muutos ei ollut veden aikaansaama, se oli tektoninen.

Suurinta osaa järistyksistä et tunne. Toukokuun 9. päivänä Kreikassa rekisteröitiin lähes 60 järähtelyä, kaikki pieniä, alle 3.6 R. Seuraavana päivänä Ateenan yliopiston geofysiikan laitoksen sivuilla olevassa kartassa oli vain 35 merkintää. Yllä olevassa linkissä on hetki hetkeltä päivittyvä reaaliaikainen kartta Kreikan maanjäristyksistä.

Viime vuosina aktiivinen alue on ollut Kreetasta länteen olevalla merialueella, syvällä. Toinen lähes yhtä aktiivinen on nyt syvänne Ierapetran eteläpuolella.

Kreetallakin on sattunut historiallisena aikana yksi todella suuri järistys heinäkuun 9.päivänä vuonna 365 jKr. Sen on laskettu olleen 8,3 Richteriä ja se keikautti koko saarta. Siihen liittyi myös tuhoisa tsunami. Ja siihen päättyi Rooman valtakunnan aika Kreetalla ja Bysantin aika alkoi.

Pysytään rauhallisena, se on tärkein viranomaisten välittämä viesti. Suojaudutaan itse ja autetaan toisiamme. Myötätunto ja välittäminen auttavat meitä pitkälle tässä elämässä.

Paikoitellen pohjoisrannikkokin on jyrkkää. Tämä kuva on Sudanlahdelta.
Sudanlahden reunavuoret nousevat noin 200 metriin

Talvella Kreetalla tapahtuu

Jos mielit talvella Kreetalle, niin tässä vinkkiä mitä mm. helmikuussa Kreetalla tapahtuu. Tämä tapahtui helmikuussa 2018.

“Mieli Kreetalle matkalla jo, matkalaukut pakattu ja parin ensimmäisen päivän ”marssijärjestys” suunniteltu. Vielä vain pitäisi saada lumet pois pihalta että matka edes alkaisi. Työtä ja juhlaa tiedossa perillä; viinimessut ja viinitilohin tutustumista syksyn viinimatkoja varten, kotimme House Kastrin talvihommia, on karnevaaliviikko, tuttujen tapaamista. Ou jee !”

Miten sinne pääsee ?

Turistikauden ulkopuolella ei Kreetalle ole suoria lentoja joten “pomppimiseksi” menee matka sinne, mutta viis siitä kunhan perille pääsee. Muutamana talvena on ollut Aegean Airlinesilla suoria lentoja Helsingistä Ateenaan lähes talven ympäri ja ne on reititetty mainiosti siten, että lyhyellä vaihtoajalla on mahdollista päästä eteenpäin Kreetalle ja muillekin saarille. Kovin kiitollisia olemme näistä lennoista olleet.

“Helmikuussa 2018 olimme reitittäneet lentojemme aikataulun (Helsinki-Munchen-Ateena-Hania) aika tiukaksi, koska on mukava olla perillä päiväsaikaan, jolloin ehtii lämmittämään asunnon ja tankkaamaan jääkaapin heti alkajaisiksi. Ja ehtii tuloillalliselle paikalliseen suosikkitavernaamme Agioklimaan, joka on avoinna ympärivuoden.

Hieman  tuo lumen tulo hermostutti kun mietti nopeita vaihtoaikoja kentillä, mutta Helsinki-Vantaa toimii (jos joku toimii) myräkälläkin ja matkaan päästiin. Munchenissä oltiin prikulleen aikataulun mukaisesti. Siitä eteenpäin ei edes hermostuttanut enää. Aamuöinen herätyskään ei niin harmittanut kun kahden maissa iltapäivällä laskeuduimme Haniaan. Aurinko häikäisi silmiä ja talven kirpakoihin keleihin tottunut iho kiitti leppeää länsituulta. Viinimessut Iraklionissa, Archanesin alue, laskiaiskarnevaalit   –  täältä tullaan !

Tsiknopempti

Laskeutuminen kotikreetalle kutkuttaa joka kerta yhtä mukavasti vatsanpohjaa ja hymy  –  ellei suorastaan autuas virnistys  –  hiipii kasvoille kun koneen ovet avataan. Tällä kertaa kentällä oli retkuettamme vastassa talkkarimme Hilde joka oli onnistunut herättelemään talviunilla olleen automme pressun alta. Auto täyttyi neljän ihmisen matkatavaroista ääriään myöten, tavaraa kulkee uskomattoman paljon suuntaan jos toiseenkin vaikka kakkoskodissamme asuukin perusvarustus, kuten vaatteet ja hygieniatarvikkeetkin. Kummallista!

Pakaaseista löytyi mm. tyhjiä pahvisia viinipullohylsyjä (viinimessuille matka), Fazerin sinistä (lahjontaa varten), Bemer-hoitoalusta (kevään hyvinvointikursseja varten), verenpainemittari . Ylimääräiseksi kotona käynyt, mistä muusta vuokrahuoneistosta löytyy verenpainemittarikin ? Ja muutama Suomen kesässä tarpeettomaksi osoittautunut hellevaate. Tähän aikaan vuodesta niillä ei ole toki käyttöä, mutta kun seuraavan kerran taas tulen saarelle maaliskuun lopussa on pakaasit täynnä kevään ja syksyn kursseilla tarvittavaa rekvisiittaa, kuten karstat. Ja tyhjiä kardemummatuubeja, niistä sitten lisää myöhemmin.

Kotiutuminen kävi joutuin. Tulopäivänämme sattui olemaan Kreikan ortodoksien tsiknopempti -niminen juhlapäivä. Tsiknopempti voitaneen kääntää suomeksi esim. tuoksuva tai käryävä tai palava torstai ja tämä päivä aloittaa vuotuisen Suuren Paaston joka päättyy 40 päivää myöhemmin pääsiäisyönä. Käryt ja tuoksut tulevat  lähes joka pihassa kuumana olevista grilleistä ja niissä kypsyvistä kokonaisista lampaista ja muista herkuista. Tänä päivänä syödään lihaa, ja paljon. Ja juodaan viiniä. Paljon. Ja rakia. Paljon. Tuoksujen johtamina päädyimme mekin tulopäivän dinnerille lähitavernaan.

Dionysoksen matkassa

Viinin vuoksi Kkreetalle blogista voit lukea lisää viinimessuista sekä vähän muutakin viiniin liittyvää.

Samalla reissulla katsastimme Archanesin kylän majoitustarjonnan ja karnevaalitunnelman. Ja Mezedopolio Agoran. Eipä ollut moitteen sijaa missään. Archanesin vieressä kohoaa korkeusiin Juktas-vuori jolla on useampiakin vaelluspolkuja. Ne jouduimme jättämään seuraavaan kertaan. Siihen ei luultavasti kovin kauaa mene.

Rethymnonin karnevaaleissa 18.2.2018

Säiden puolesta epävakaisen viikon päätteeksi sunnuntai valkeni  aurinkoisena ja lämpimänä. Viikon varrelle osuneet sateet olivat tulleet toivotusti lumena vuorille ja ajellessamme Plataniaksesta kohti Rethymnonia maisemat olivat henkeäsalpaavan kauniita.

Kuva, joka sisältää kohteen ulko, ruoho, vuori, kenttä

Kuvaus luotu automaattisesti
White mountains, Lefka Ori

Perillä jätimme auton Fortezza-linnoituksen liepeille, olimme paikalla hyvissä ajoin ja kaffet kera lettujen ja tuoreiden mansikoiden maistui rantakadulla. Kaupunki kuhisi elämää jo puolenpäivän maissa;  väki oli vähintäänkin värikästä ja fiilis oli kuin vappuna Ullanlinnanmäellä. Karnevaalikulkuevaatteet oli viritelty päälle ja tunnelma odottavan kiihtynyt.

Kreikan suurin karnevaalikulkue on järjestetty Rethymnonissa jo vuodesta 1914 alkaen joka vuosi ja tänäkin vuonna kulkueväkeä oli saapunut tuhansia joka puolelta Kreikkaa. Seisoimme tanakasti juhlakadun varressa jo tuntia ennen kulkueen alkua koska kadunvarsipaikat ovat kortilla myöhemmin ja kreikkalaiset eivät tunnetusti ole niitä kohteliaimpia mitä tulee jonotukseen tai paikkojen pitämiseen.

Ryhmä toisensa perään ohitti meidät, osa ilman kummempaa “kätkettyä” viisautta sanomanaan, mutta oman osansa irvailusta saivat niin Angela Merkel (jonka pillin mukaan Tsipras tanssii), kuin lääkeyhtiö Novartis´kin jonka miljardiluokan lahjuksia juuri tutkitaan.  Suomalainen sisu punnittiin ja parin perkeleen voimin saimme pidettyä paikkamme kadunvarressa, tosin siinä tungoksessa joutui seisomaan hieman kierossa ja korkkiruuvilla koko ajan ja kun turnauskestävyytemme loppui 4,5 tuntia myöhemmin, ei kulkueen häntää edes näkynyt vielä. Olo tuon seisomisen jäljiltä oli  –  fyssarini arviota lainatakseni   – ”takakiree ja kieroonkasvanut”.  Meteli oli korviahuumaava koko päivän ja joka paikassa, joten jätimme kaupungin taaksemme ja päätimme etsiä vähän kauempaa jonkin rauhallisen, hiljaisen ruokapaikan.

Kuva, joka sisältää kohteen henkilö, ulko, henkilöt, seisominen

Kuvaus luotu automaattisesti
Kulkueissa kaikki mukana

Kuva, joka sisältää kohteen ulko, henkilö, tie, urheilu

Kuvaus luotu automaattisesti
Täällähän ne smurfit on
Kuva, joka sisältää kohteen ulko, mies, henkilöt, pitäminen

Kuvaus luotu automaattisesti

Korvien tinnitus loppui noin Apokoronoun tienoilla joten kurvasimme Vamosin kylään, vanhaan kunnon Sterna tou Blomosifiin syömään.  Tulipa maistettua viime syksyn viinisadon tuotoskin  –  ja erinomaiseksi havaittua. Mainio päätös mukavalla päivälle !

Talvisen Kreetan arkielämää tahdittavat rutiinit niin paikallisilla kuin meillä “turisteillakin”. Itse en oikein tiedä mihin kastiin kuulumme, emme ole paikallisia mutta emme myöskään turisteja. Meillä on koti täällä ja lähes puolet vuodesta asumme saarella. Kyläläiset ovat jo antaneet meille statuksen, olette Plataniaslaisia. Ja se lämmittää kyllä kovasti sydäntä. Olemme otettuja tästä. Osa paikallisista, heistäkin jotka ovat “lomalla” turistitöistä, saattaavat olla töissä oliivinkorjuussa suvun oliivitarhoilla tai appelsiini- tai vihannestarhoilla. Tarpeellinen lisä luppokauden tienesteihin.

Alkutalvesta, kohta loppiaiseen päättyvän jouluvapaan jälkeen, alkaa jo uuden sesongin valmistelu, tavernoja, kahviloita, majoitustiloja ja pikkupuoteja siivoillaan hiljakseen ja remontoidaan. Matkatoimistojen varauslistoja tutkitaan, kunnan turistitoimistojen väki spekuloi tulevaa. Turistin toiveita pyritään täyttämään. Mielestäni hyvä esimerkki oli muutama vuosi sitten kun tavernojen sisäänheittäjiä yritettiin saada kuriin. Toki kuri näyttää taas höltyneen, mutta aika mukavalta tuntui kun Hanian kujilla ei joku ollut ihan kirjaimellisesti hihassa roikkumassa. Itselläni menee helposti hermo, ellei kohtelias “ei kiitos, mukavaa päivän jatkoa” -kommentti riitä. Leivästä kysymys, ymmärrän, mutta minun pennoseni eivät ainakaan silloin päädy kyseiseen tavernaan. Monta hyvääkin tavernaa on saattanut jäädä käymättä tämän vuoksi.

Talvella sisäänheittäjiä ei tietenkään ole. Ympärivuoden avoinna olevat tavernat saavat asiakkaansa ihan muista syistä, josta tärkein tietenkin on hyvä ruoka. Turistimenuut vaihtuvat, talvella kysytään “mitä teillä on tänään tarjolla?”. Siitä sitten valitaan.

Osa-aika kreetalaisina auttelemme ystäviämme oliivinpoiminnassa, omat oliivit on korjattu yleensä päivässä, vain 25 puuta, ei siinä kauan mene. Retkeilemme ja etsiskelemme uusia kyliä, uusia kujia, uusia tavernoita, uusia rantoja ja näkemisen arvoisia reittejä. Aikaa on ajella hissukseen, katsella, pysähdellä, nautiskella. Seurataan kevään tuloa merkkejä vihreällä ja vehreällä saarella. Lehtipuut ovat vielä talvilevossa, mutta aina yhtä sykähdyttävää on nähdä ensimmäiset mantelipuut kukassa. Siitä tietää että talven selkä on taittunut.

Talven tulon taas tunnistaa siitä kun nenään tuleen palavan oliivipuun tuoksu. Takat, zombat on sytytetty. Zomba vastaa lähinnä meidän porinmatti-tyylistä kaminaamme. Siitä lämmön saa nopeasti ja huone-ilma kuivaa hyvin. Yleensä noissa kamiinoissa on myös pieni uuni, jossa ruoka valmistuu omia aikojaan. Meidän naapurustossa varsinaiset leivinuunit sijaitsevat ulkosalla. Niillä kun paistetaan leipää ja haudutellaan ruokaa myös kesällä. Leivinuunin lämmittäminen asunnon sisällä kesällä on mahdotonta, lämpöä kun saattaa olla ulkona ilman uuniakin suomalaisen hellelukeman verran.

Kun naapuritalon kohdalle kadun varteen alkaa ilmestyä risuja, klapeja ja vähän isompaakin puuta poltettavaksi, on leivontapäivä lähellä. Yritän olla paikalla. Leivontapäivänä nimittäin saataa “savukorvauksena” saada lämpimäisiä.

Noin suomalaisen mittapuun mukaan rantaelämään sopivia päiviä osuu myös talvelle. Meri on vielä marraskuussa ja joulukuussakin ihan siedettävää, noin kaksikymmentä asteista. Olen viettänyt rantapäivää Elafonisissa joulupäivänä jolloin lämmintä oli +25 ja matalassa laguunissa saman verran. Viileämmät kuulaat talvipäivät ovat oivallisia patikoinnille. Jos sataa, niin kaminaan tuli ja kirja käteen. Kreetan talvea ei voi verrata Kaukoitään tietenkään, ja taitaa Kanarian saarillakin olla tasaisemmat sääolosuhteet, mutta ei eteläinen Välimeri ole ollenkaan huono vaihtoehto.

Talvimatkailu onkin saarella toistuvasti esiin nouseva keskustelunaihe.

Mutta nyt on kesä ja ihan kohta Juhannus, nautitaan siitä !

Miksi Kreetalla on paljon pieniä kirkkoja oudoissa paikoissa?

Edelleenkin ihmettelen Kreetalla liikkuessani kummallisissa paikoissa noköttäviä pieniä kirkkoja. Samalla ihailen tapaa, jolla niiden paikat on valittu. Millaisia tarinoita niillä on? Miksi niitä on paljon niinkin mahdottomissa paikoissa kuin vuorten huipuilla?

Kuka niihin kiipeää? Kiivetäänkö sinne joka sunnuntaiaamu? Aasillako se pappi sinne menee? Käykö niissä joku ihan oikeasti? Pidetäänkö niissä palveluksiakin? Miten niin ne ovat yksityisiä? Mitä se tarkoittaa?

Pieni yksityinen kirkko ja hautausmaa Kandanosin jättipuiden nurkalla
Tämä vanha pieni kirkko sijaitsee itseään paljon vanhempien oliivipuiden tarhassa

                  

PALJON pieniä kirkkoja

Olet saattanut bongata useita huippuja, joiden laella olevalta kirkolta voisi aueta komea näköala, jos sinne tien löytäisi. Tai rotkonpohjan kirkkoja tai vuorenrinteen hyllyllä tasapainoilevia?  Jos siellä kerran on kirkko, niin luulisi sinne nyt tien olevan.

Mutta kun katsoo Googlen karttaa ja yrittää löytää reittiä, saattaa vetää vesiperän. Tietä ei yksinkertaisesti löydy. Miten sinne kuljetaan? Käydäänkö siellä lainkaan? Miten rakennusmateriaalit on aikanaan sinne viety, jos ei tietä ole? Paikaltako ne on kerätty?

Kreetalaisten mielen maisemaan ei kuulu asioiden tekeminen helpoksi. Päinvastoin. Jos näkee vaivaa, on saavutus arvokkaampi. Retki huipulle voisi ollakin pyhiinvaellus.

Kaukana asutuksesta olevia pieniä kirkkoja kutsutaan nimellä exóglisi, lyhenne sanoista exo-egglisia, ulkokirkko. Useimmat niistä ovat yksityisiä tai ainakin ne ovat sitä aluksi olleet. Ne on pystytetty suvun tai kylän tai yhden henkilön toimesta.

Taustalla on ollut jonkn henkilökohtainen ongelma, johon on haettu ratkaisua. Avun antaja on ollut Pyhä henkilö. Apu on koettu niin suurena, että jälkipolvillekin on haluttu jättää muistutus ratkaisusta. Etteivät unohtaisi sitä Pyhää, joka esi-isiä auttoi. Että muistettaisiin olla kiitollisia.

Näiden pienten kirkkojen synnystä kertovissa tarinoissa mainitaan uni, tai näky tai sisäinen vaatimus pystyttää kirkko. Samalla hieman jännittävän tuntuinen ja pelottava, demonien ja tzinnien asuttama paikka tulee näin pyhitetyksi. Tämä on siis lyhyt selitys, mutta tarina alkaa kaukaa, ihan aikojen alusta, ja on täynnä yllättäviä käänteitä ja muodonmuutoksia. Metamorfooseja kreikaksi.

Monet jo kivikautisten asukkaiden palvontapaikat jatkoivat pyhinä paikkoina läpi minolaisajan, mykeneläiskauden, roomalaisajan ja nyt niissä on kristillinen pyhättö. Paikka on pysynyt samana, ongelmakin on pysynyt suurinpiirtein samana kaikki vuosituhannet, vain palvonnan kohde on vaihtanut ulkoasua.

Me luterilaiset miellämme, että kirkko on yhden Jumalan palvelemista varten, mutta nämä pienet kirkot onkin nimetty Pyhien (= pyhimyksien) tai pyhien tapahtumien mukaan. Kun on monta auttavaa Pyhää, on myös paljon kirkkoja. (Ortodoksit huomauttavat, että he eivät käytä sanaa pyhimys vaan sanaa Pyhä. Sanalla pyhimys on painolastia ja he liittävät sen roomalaiskatolisuuteen ja Simon Templeen.)

Miksi PIENIÄ kirkkoja?

Kirkkojen pienuus on monen asian summa. Olisi helppoa sanoa, että suuria kirkkoja rakennettiin ekalla bysanttilaiskaudella (365 – 824), mutta pieniä kirkkoja toisella bysanttilaiskaudella (961-1204).

Niiden väliin asettuu Kreetan emiraatti, siis se aika, jolloin arabit pitivät saarta hallussaan. Heitä kutsutaan mieluummin saraseeneiksi, muhamettilaisiksi merirosvoiksi. Bysantti onnistui heittämään heidät saarelta 961, mutta Kreeta oli kovin köyhtynyt. Niin kirkotkin pienenivät. Tuon aikaisia kirkkoja on saarella vielä paljon, mutta monet ovat huonokuntoisia.

Bysantin jälkeen saarta hallitsivat venetsialaiset. he olivat roomalaiskatolisia, kielsivät ortodoksisen kirkkohallinnon, mutta sallivat kirkkojen rakentamisen. Köyhän ortodoksiväestön kustantamat kirkot olivat pieniä, mutta komeus saattoikin olla sisäpuolella. Tuolta ajalta Kreetalla on muutaman hyvän kirkkomaalarin, kuten Joannis Pagoménosin, mestarinäytteitä.

Pienet kirkot on rakennettu ja nimetty lukemattomien Pyhien mukaan. Merten rannoilla on Pyhän Nikitaksen kappeleita, hänhän suojelee merirosvoilta. Pyhä Johannes Rigologos (=Vapisija) varjelee malarialta. Hänelle pyhitettyjä kirkkoja on runsaasti akselilla Jorjúpoli-Armeni- Kalives, onhan siellä ollut soisia alueita.

Pyhä Haralambos on saanut kirkkoja sinne, missä rutto on jyllännyt. Pyhän Nikolaoksen kirkot ovat lähes järjestään meren rannalla ja Pyhän Antin löytää luolista.

Turkkilaiseen aikaan (1669-1898) maata omistaneet ortodoksit pystyttivät kirkkoja omille mailleen. Taustalla oli maaomistukseen ja verotukseen liittyvä laki, jonka mukaan islaminuskoinen ottomaanivaltio ei voinut pakkolunastaa sellaista maata, jolla sijaitsi vääräuskoisten uskonnonharjoittamiseen liittyvä rakennus. Kirkon piti vielä olla pieni, ja jos se sai luvan kellotapulin pystyttämiseen, oli sen oltava matalampi kuin minareetti.

Yksityinenkin henkilö voi nykyäänkin rakentaa kirkon. Mutta jos sen haluaa pyhittää, pitää sille hakea lupa alueen mitropolista ja samalla lahjoittaa kirkko maineen piispanistuimelle. Vain tällaisissa kirkoissa voidaan viettää panijiriä, ristisaattoa. Se on kerran vuodessa tapahtuva juhla, jota juhlitaan silloin kun on kirkkoa varjelevan Pyhän muistopäivä eli kalenterin nimipäivä.

Voit lukea lisää näistä kirjasta Koko kylän pidot..

Pyhä Katariina, huipulla Sfakian Anópolin takana. Kirkolta alkaa polku alas Lutroon ja rannaton meri näkyy hienosti.

Paljon pieniä kirkkoja, paljon Pyhiä

Mennäänpä taaksepäin ajassa pari tuhatta vuotta ja vähän enemmän. Kreetalla oli jo minolaisaikaan ollut kirjava joukko jumalattaria ja jumalia hoitelemaan monenlaisia pulmia.

Oli pääjumala Dias, josta myöhemmin tuli Zeus, oli tämän aviopuoliso Rhea, oli merten isoäiti Posedaeja, oli taivaan jumalatar Ourania, oli käärmejumalattaria, oli synnytyksessä naisia auttava Eileithia, oli Diktinna-Britomartis ja maaäiti, jonka syliin kuvattiin pieni poika.

Avarasyliset ja vieraanvaraiset kreikkalaiset asuttivat jumalansa Pantheoniin (= kaikki jumalat). Sinne mahtui mukaan myös iso joukko muunmaalaisia. Sitten tuli kristinusko. Ja vaatimus yhdestä jumalasta. Miten kävi?

Tavallinen kansa oli tottunut hakemaan apua monenkirjavalta auttajajoukolta. Yksi osasi lapsenpäästön, toinen varjeli satoa, kolmas paransi silmän, neljäs piti myrskyt loitolla, viides heinäsirkat ja kuudes kulkutaudit.

Vanha kaarti, uudet vaatteet

Nyt tämä vanha jumalkaarti puettiin uusiin kuteisiin, ne saattoivat muuttua naisesta mieheksi ja saada uuden nimenkin, mutta ennen kaikkea ne saivat uuteen aikaan päivitetyt ominaisuudet. Kaikkien näiden kerrosten alta pilkahtelee väliin vieläkin vanhoja hameenhelmoja. Väliin luulen näkeväni muinaisten jumalattarien vilauttelevan nilkkojaan kaapujensa alta.  

Oppimattomat maalaispapit eivät olleet turhan tarkkoja opin puhtauden suhteen – elettiin kaukana kirkkoisistä ja näiden käskyistä ja kirkolliskokouksista. Niin Neitsyt Mariasta tuli Panagiá (=kaikki pyhät) eikä Ajía María, yksi Pyhä. Hyvä yritys, mutta ei se ihan niin kuitenkaan mennyt.

Jumala itse tuntuu nielaisseen ihan kokonaisena Zeun, joka Kreetalla edelleenkin tunnetaan nimellä Dias, vieraanvaraisuuden jumala. Zeus oli taivaiden valtias, sään ja ukkosen herra. Sateen langetessa saattaa kuulla vanhan väen vieläkin sanovan ´jumala sataa´. Ja kun Psiloritiksen rinteiden lammaspaimen vannoo puhuvansa totta, ei hän vanno sitä käsi Raamatulla ja Jumalan nimeen, vaan edelleenkin Diaksen!

Dionysos (=Diaksen synnyttämä) viinin ja viininkorjuun jumala on nyt Ajíos Dionysios ja säilyy nimissä Sissi ja Dennis. Ikivanha meren jumalatar joutui vaihtamaan sukupuolta ja muuttui Poseidoniksi ja vähitellen Pyhäksi Nikolaokseksi, merta kyntävien suojelijaksi.

Auringonjumala Helios ajoi tulisilla vaunuillaan taivaankannen poikki ja niin Ilias hänen jalanjäljissään nousee vuoren huipulta tulivaunuissa taivaaseen joka heinäkuun 20. päivänä. Sitä juhlitaan monilla vuorenhuipuilla, mm. Jukhtasvuorella Iraklionista etelään Arhánesin viininviljelyalueen keskellä.

Metsästyksen ja villin luonnon suojelijatar oli minolaiseen aikaan Diktinna, Dikti-vuorella syntynyt, joka päivitettiin myöhemmin muotoon Britomartis ja Artemis. Mutta vajaat parituhatta vuotta sitten tämäkin entinen nymfi vaihtoi sukupuolta ja hänestä tuli mies, Pyhä Artemis. Nykyään nimi Artemis voi olla myös naisen nimi, vaikka se onkin s-päätteinen maskuliiniseen tapaan.

Myös Dimitra, viljan ja kasvillisuuden jumalatar, on muuttunut mieheksi. Hän ratsastaa mustalla hevosella ja tuo talven Dimitris-nimisenä 26.10. Hänet yhdistetään nykyisin oliivinkorjuun aloittamiseen ja sateiden tuloon. Dimitriksen vastapari on Pyhä Jorgos, 23. huhtikuuta, siis puolta vuotta aikaisemmin/myöhemmin valkoisella hevosella saapuva kesäkauden aloittaja.

Jorgon haarniskaisen virkapuvun alta saattaisi paljastua entinen Hefaistos. Monet muutkin jumalat kulkevat valepuvussa, joten heitä saattaa olla vaikea tunnistaa parin tuhannen vuoden ikäisissä rievuissaan, ja jotkut ovat paenneet maan alle.

Tällaisen kohtalon on saanut Afrodite, joka tosin esiintyy joskus naisen nimenä. Pyhä Katariina on ottanut hoitaakseen Afroditen vakavampina pidettyjä tehtäviä. Lisäksi kerrotaan, että maaäidin rinnuksilla aterioinut poikalapsi eläisi edelleen ja olisi perinyt nimensä äidiltään (=Khrist).

Pienen kirkon ikonostaasi voi olla näin karu. Vasemmalla Pantokrator, oikealla Ajíos Ioannis Prodromos eli Johannes Kastaja

Miksi kannattaa opetella tunnistamaan kenelle kirkko on pyhitetty?

Tunnistaminen saattaa antaa sinulle uuden näkökulman kreetalaisuuteen. Alat ehkä hahmottaa piilossa olevia voimavirtoja, niitä jotka ovat vaikuttaneet siihen, kenen apua on kaivattu.

Tarpeet ovat olleet hyvin arkisia. Pyhän Mamaksen pienet kirkot ovat ja olivat ennemminkin lampaiden juottopaikkoja kuin hartauden harjoittamiseen tarkoitettuja, haarniskapukuista siivekästä arkkienkeli Mikaelia on tarvittu riitoja ratkomaan ja Mikaelin jalkojen juuresta lammasvarkaudesta epäilty saattoi hakea turvaa.  

Jos kirkon nimi ei näy opastuskylteissä eikä kartoissa, helpottuu tunnistaminen jos pääset kirkkoon sisälle. Ikonostaasi pystytetään tietyn säännön mukaan: keskellä on kuninkaan portti.

Sen oikealla puolen ensimmäisenä on Pantokrator (=Kaikkivaltias) ja hänestä seuraava on se, jolle kirkko on pyhitetty. Ikonissa lukee usein nimi, tosin se saattaa olla vanhahtavin kyrillisin kirjaimin.

Ikonien maalaus noudattaa tarkkoja sääntöjä, kullakin Pyhällä on omat symbolinsa ja niiden tunteminen helpottaa tunnistusta. Jos haluat oppia lisää, ota kuva ikonista ja etsi sen avulla vastaavanlaisia netistä. Tai aloita vaikka https://iconreader.wordpress.com/-sivustolta tai https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_pyhimyksist%C3%A4. Huomaa että roomalaiskatolisilla on usein samoja Pyhiä.

Usein on niin, että lähikylissä on tiheässä kyseisen Pyhän nimelle kastettuja. Nimi on saattanut periytyä suvussa kauan, sillä lapset saavat nimen usein isovanhemman mukaan. Nimeä kantavat kokevat kirkon omakseen ja siitä tulee paikka, jossa käydään nimipäivänä ja suurina juhlina, siellä käydään vihillä ja kastetaan omat lapset.

Mistä tiedän milloin juhlitaan panijíriä?

Kirkolla saatetaan myös viettää panijiriä (=kaikki kiertää kirkon ympäri) kerran vuodessa Pyhän nimipäivänä. Sen yhteydessä on usein isohko kansanjuhla, joko aattoiltana tai seuraavana päivänä tai iltana. Niitä organisoivat kyläyhdistykset, yksityiset (kirkonrakentajat), kylän tavernat jne.

Panijirit ovat avoimia kaikille. Rohkeasti vaan mukaan!  Kirjassani Koko kylän pidot kerron miten naapurikylän Manolis näki unessa isoäitinsä, joka saattoikin olla Pyhä Paraskeva ja millainen kirkko ja panijiri siitä seurasi.  Myös kirjassa Pyhät pässit vieraillaan useammassa kuin yhdessä panijírissä.

Löydät lisää tietoa Kreetalla juhlittavista Pyhistä sekä kokonaisen Pyhäin kalenterin uudesta opaskirjastani Ihana Kreeta – läntinen Hanian alue. Siihen on listattu useimmat Kreetan vuosittaiset panijirit ja paikat.

Panijirien yhteydessä järjestettävät iltajuhlat keräävät runsaasti väkeä. Niiden pitopaikkana voi vuorenhuipun lisäksi olla kirkkoaukio tai muu (lähellä) sijaitseva suurempi (ulko)tila, johon lähiravintolat ja kahvilat kattavat pitkät pöydät. Tai sitten kyläyhdistys hoitelee tarjottavat. Useimmiten tarjoilut ovat maksullisia, mutta edullisia.

Ruokalista on yksinkertainen, etukäteen valmistettu menu, joka sisältää tavallisimmin muutaman mezeen, pääruuan ja salaatin sekä vettä. Oluet ja viinit jokainen tilaa erikseen. Tanssittamisesta huolehtii tunnettu muusikko yhtyeineen ja ilonpito jatkuu myöhään.

Paikallisissa lehdissä (esim. Ta Haniotika Nea) on organisoijien ilmoituksia lähipäivien panijireistä. Jos et itse osaa lukea kreikankielisiä ilmoituksia, pyydä hotellin respaa avuksi tai kysy paikallisilta olisiko lähialueilla lomaviikollasi sopivaa tilaisuutta.

Seuraa myös tolppailmoituksia, joissa on suuri valokuva liiransoittajista ja sen alapuolella kerrotaan päivämäärä ja paikka. Valokuvaa se ja kysy joltakulta mitä-missä-milloin.

Vasemman puoleinen ilmoitus kutsuu soitannolliseen iltajuhlaan Fanurioksen päivän aattona 26. elokuuta Ajíi Pantesin kylään. Oikeanpuoleinen Vafésin kylään Johannes Rigologosin panijíriin 28.8.

Helppo ja antoisa retki – kiveen kaivettu luostari

Kauas ei tarvitse mennä. Voit tehdä helpon ja antoisan retken Ajía Irínin kiveen kaivettuun nunnaluostariin Rethimon kaupungin takaisille vuorille. Hyppää punaiseen kaupunkisaittareita ajavaan bussiin, sillä pääset helpoimmin! Kiveen kaiverretusta luostarista on hienot näköalat ja voit vaikka jäädä lounaalle naapurikylään yhden bussikierroksen ajaksi!

Bussi ajaa luostarin eteen. Jos haluat pidemmän vierailuajan, kerro bussinkuljettajalle. Tai kerro, että kävelet viereiseen Russospitin kylään ja syöt siellä ja palaat vasta seuraavalla kierroksella. Tarkista kuitenkin aika vielä kuljettajan kanssa!

Oven edustalla on mustista ja valkoisista rantakivistä koottu herkän kaunis mosaiikki kynnysmaton tilalla. Ei siihen raski jalkojaan pyyhkiä, niin kaunis se on. Helteisenä päivänä sisätilojen varjo ja viileys on helpotus, se on lahja, armo, siunaus, rakkaus, lempeys, se hellii paahteesta varjoon tulevaa.

Kiveen kaivettu

Kävin syyskuussa. Avoimen oven edessä päivysti kissa. Se kuitenkin vilahti sisään kun vieraita tuli. Sain oppaakseni ujon nunna Prodromin. Hän kertoi, että samalla kun turkkilaiset tuhosivat Arkadin luostarin vuonna 1866, tuhottiin tämäkin. Se oli jo toinen hävitys eikä se enää toipunut.

Pyhälle Irenelle omistettu luostari on saaren vanhimpia, ehkä jo 900-luvulta, mutta varmasti1300-luvulta. Tuhoutuneen ja tyhjäksi jääneen luostarin kunnostustyöt alkoivat 1990 ja se sai valmistuttuaan vuosittain jaettavan Europa Nostra-tunnustuksen upeasta entisöinnistä. Luostari ei ole mahtipontinen ja suuri vaan herkällä vaistolla kaiverrettu kuin kameekoru.

Piha on kaunis ja henkii harmoniaa, silmät lepäävät yksityiskohdissa. Muratti kiertyy kauniisti keljan kiviseiniin ja harmaan nukan peittämät juorun lehdet heijastavat valopisaroita iltapäivän varjossa. Kiven pinta on harmaantunut vuosisatojen kuluessa ja kohta jo kiiltää. Kiveen kaivettu on ihmisen mittapuulla ikuinen.

Kun kuljet pihalla, katso tarkkaan. Kirkon seinä, allasi oleva piha ja viereinen seinä ovat samaa yhtenäistä kiveä. Kirkko on kaivettu kiveen, poistettu se mikä oli liikaa, kaiverrettu kirjaimellisesti. Pienessä keljassa asui 1600-luvulla erakkomunkki, nyt siihen on haudattu rakastettu mitropoliitta. Ennen tuhoa luostarissa asuivat munkit, nyt sen on nunnien hoidossa.

Kevään 2019 tuhot luostarin mailla

Seinä ja lattia ovat samaa kiveä
Huomaa, miten seinät ja lattia on kaivettu kiveen…

Mesaran tasangolta kotoisin oleva luostarin johtajatar, igumenia, kutsui aikanaan maanviljelijäisänsä avuksi, kun nunnat olivat ostaneet kaksi peltoa. Isä tuli traktorilla ja muokkasi pelloista oliivitarhat. Vuosia niistä saatiin öljyä ja se oli nunnien talouden tärkeä selkäranka. Mutta kevään 2019 sateissa osa puista ja pelloista vyöryi alas. Öljyä ei ehkä saada jokuseen vuoteen. Lisäksi lyhin tie Retímnosta luostariin on poikki. Turisteja ja muita kävijöitä ei tule entiseen malliin.

Alhaalla kaupungissa tien alkupäässä, siellä missä kyltit ovat, ei tien puuttumista kerrota, ja niin minäkin pääsin autolla kukkuloille kiivetessäni näköetäisyydelle mutten perille. Viimeisessä mutkassa oli rinne valahtanut tielle. Niissä on täytynyt kadota todella paljon oliivipuita ja rinnepeltoja, niin suuri on haava kukkulan kyljessä. Etsin kiertotien, joka kulki Milin rotkon reunaa ja kääntyi sitten Russóspitiin kiertoajelubussia seuraten. Viiden kilometrin matka onkin nyt kymmenen ennen kuin tie taas on kunnossa.

Tämä oli tien kunto 2019, mutta puuttuva pätkä on luvattu valmiiksi vuoteen 2020 mennessä. Silloin matka ylös luostariin lyhenee ja retki on entistä helpompi ja varmasti antoisa!

Luostarissa on naisenergiaa..!

Kirkossa odotti yllätys. Se oli täynnä hyvin kauniita ikoneita ja puuleikkauksia. Hartaudella valmistettuja. Osa holveistakin oli maalattu vastikään. Tyyli on tyystin erilainen kuin miesmaalareilla, nämä kuvat ovat herkkiä, pastellisia, selvästi naisellisia, keveästi soljuvia, kuin kevättuulen henkäys. Yksi nunnista on kirkkomaalari. Noita kattoja ei maalata tikapuilla seisten. Ne pitää maalata joko selällään tai kyljellään telineellä maaten tai ehkäpä joskus istuenkin. Kasvoille ja vaatteille putoaa maalia. Joka kerta pensseliä kastettaessa pitää nousta ja vaihtaa asentoa. Jokainen uusi värierä pitää sekoittaa ja hiertää ahtaassa tilassa, sen jälkeen keplotella uuteen makuuasentoon. Entä miten kaarevassa pinnassa toteuttaa perspektiivin niin, että se näyttää oikealta myös silloin kun lattialla seisten tähyää korkeuksiin pää kenossa? – Oi, hänen olkansa ja selkänsä ovatkin jatkuvasti kipeinä, tunnustaa nunna Prodromi.

Nunnat maalaavat myös ikoneita, jopa tilauksesta, ja heidän pienestä myymälästään voi vaikka tilata nimikkoikonin. Siellä on myös ihan oikeita käsinmaalattuja, mutta myös edullisempia nykytekniikoilla valmistettuja.

Nunnilla on myös muut kädentaidot hallussa. Myymälässä on kauniita liinoja, kangaspuissa kudottuja kuvioita reunoillaan. Pitsejä. Kirjailuja. Solmeiluja. Biologinunnan valmistamia shampoita, voiteita, tuoksuja sekä kirkkaanvihreää likööriä, jossa maistuu ja tuoksuu tuoksupelargonia.  Yöpöydälläni on nyt pullo rauhoittavaa öljyä, josta tipan sivelen nukkumaan mennessäni iholle. Näen unia matkoista kauas hieman outoihin maisemiin. i

Annan vinkin: hyppää Rethimnossa Vageliksen punaisen kiertoajelubussin kyytiin ja aja hop-in-hop-off-bussilla koko iso kierros. Se kestää puolitoista tuntia ja pysähtyy myös Ajía Irinin luostarin portilla. Voit hypätä pois ja jatkaa matkaa seuraavalla vuorolla, mutta kerro sen kuljettajalle. Käy luostarin myymälässä ja ilahduta nunnia ostamalla pieni matkamuisto tai toinenkin. Jos puolentoista tunnin kierros luostarissa tuntuu liian pitkältä, voit palata kävellen pari kilometriä läheiseen Russóspitin kylään ja sen tavernaan, jonka edestä myös pääsee bussiin.

Huomaat samankuin minäkin. Ei tarvitse mennä kaus, kun on jo käynyt kaukana, aikojen takana, rauhoittavassa maailmassa.

Tavernan omistajalla on hymy herkässä
Russóspitin tavernassa saa aurinkoisen palvelun ja hyvää ruokaa luostarikäynnin päätteeksi

Viinin vuoksi Kreetalle

Jamas !

Useimmat teistä tuntevat ouzon ja retsinan ja Mythos-oluen. Mutta miten on laita kreetalaisten viinien? Kreetalla on kolmisenkymmentä varteenotettavaa viinitilaa, joista useimpiin pääsee myös vierailulle ja maistelemaan. Suosittelen tutustumaan. Viinin vuoksi Kreetalle kannattaa tulla. Myös.

Iraklionin helmikuiset viinimessut

Yksi tapa on tutustua aiheeseen on Iraklionin helmikuiset viinimessut. Kreetan viinintuottajien yhdistys järjestää kerran vuodessa kolmipäiväiset messut joissa pääset keskitetysti tutustumaan saaren viinin tuotantoon. Kattavasti mutta kompaktisti. Ammattilaiset pääsevät sinne ilmaiseksi (ennakkorekisteröinti), mutta myös maallikot ovat tervetulleita pientä sisäänpääsyä vastaan.

Talvella Kreetalle ?

Nyt parina talvena on Aegean Airlinesilla ollut suoria lentoja Helsingistä Ateenaan lähes talven ympäri, pari kertaa viikossa. Ne on aikataulutettu mainiosti siten, että lyhyellä vaihtoajalla pääsee Ateenasta eteenpäin Kreetalle, ja toki muillekin saarille. Toivottavasti tämä jatkuu, sillä Kreetalle todella kannattaa tulla myös talvella.

Ympäri vuoden avoinna olevia hotelleja on ainakin suuremmissa kaupungeissa, ja osassa pienempiäkin. Rantakohteissa hotellit sulkeutuvat talvikaudeksi, vain paikalliset jäävät viettämään rauhaisaa talveaan. Matkailukin on talvella rauhallisempaa ja leppoisampaa kuin kesän kiihkeinä kuukausina. Silloin helle, auringonotto ja meri ei ole SE juttu, vaikka toki aurinko ja meri ovat paikallaan. Eikä tarvita avantoa voidakseen pulahtaa mereen.

Dionysoksen matkassa

Kreetan Maulla on aika ajoin viinimatkoja omassa ohjelmassaan, räätälöimme myös ohjelmia valmiille ryhmille. Viinimessut ovat meille kiinnostava kohde. Jo yhden päivän visiitti sinne antaa riittävän kuvan saaren tuotannosta ja sen monipuolisuudesta. Pakko tunnustaa että omat makunystyräni ovat amatöörin eikä useat hyvätkään viinit pysy aina mielessä. Paitsi tietenkin ne VAU-elämykset. Mutta mielenkiintoiset tilat sensijaan pysyvät.

Viinilajikkeita on saarella lähes kaksikymmentä, valtaosa kotoperäisiä. Viinejä valmistetaan joko yhdestä lajikkeesta kerrallaan tai sekoitteina. Messuilla itselleni vanhojen tuttujen viinitilojen  –  kuten Karavitakis, Manousakis, Toplou, Lyrarakis  –  lisäksi mieleen jäivät erityisesti Gavalas, Silva-Daskalaki, Strataridakis ja Stilianou, joista ainakin osa valikoituu aina viiniviikkojemme matkaohjelmaan mukaan.

Lyrarakiksen viineistä viittä saa tällä hetkellä Alkosta, niiden maahantuoja on Gavrielides Foods. ZaZaZu on heidän kuohuviininsä ja sillä oli messuilla oma osastonsa. Iloksemme kuulimme, että heidän tuotteensa on otettu hyvin vastaan Suomessa, joten ehkä niitä tarjolla meille vastaisuudessakin. Kuvassa aurinkoinen esittelijä.

Kuohuviinin iloista esittelyä !

Kyllähän meille muutama muukin erinomainen kreetalainen viini mahtuisi Alkon valikoimiin, valitettavasti vain monet tilat ovat kovin pieniä eli tuontatomäärät ovat pieniä Alkon valikoimiin. Ja  –  ehkä myös onneksi  –  pieninä ja spesiaaleina haluavat pysyäkin.

Manousakisilla ainakin on verkkokauppa jonka kautta toimitus onnistuu kotiovelle Suomeen, eikä kuljetuskulu / plo ole mikään mahdoton. Tila sijaitsee Vatolakkosin kylässä lähellä Haniaa. Lähellä Haniaa, Pontikianan kylässä, sijaitsee myös Karavitakisin tyylikäs viinitila.

Talviretkellämme saimme myös audienssin pienelle mutta laadukkaalle Stilianoun tilalle, joka sekin jatkaa jo viidennessä polvessa orgaanista viinituotantoaan. Tämä viides polvi joka meitä vierailulla opasti, vanhempien ollessa vielä messuilla, vaikutti kovin nuorelta, mutta jo nyt oli kaverilla tietämys ja asenne enemmän kuin kohdillaan. Kun pahoittelimme, että hän joutui olemaan poissa messuilta meidän vuoksemme, hän hymähti, että tänään on koulupäivä. Koulupäivä? “Niin, minä olen 16 vuotias.” Autolla kuitenkin poika pihaan päräytti. Kun ihmettelimme asiaa, hän vinkkasi silmää, “peltoteitä vain.” Siellähän tila todella oli oliivi- ja viinitahojen keskellä.

Kuva, joka sisältää kohteen ulko, ruoho, rakennus, vihreä

Kuvaus luotu automaattisesti
Stilianoun viinitila lepää kauniisti vihreiden kukkuloiden keskellä.

Stilianoun tila sijaitsee Kounavin kylässä, vajaan puolen tunnin ajomatkan päässä Iraklionista. Alue on ollut viininviljelyaluetta jo tuhansia vuosia ja lähellä sijaitsevassa Vathipetron raunioalueella on Kreetan vanhimman tunnetun viininpuristamon rauniot, Minolaiselta ajalta. Mikäli tuolle alueella menee kannattaa ehdottomasti viivähtää pari päivää ja majoittua vaikkapa Archanesin kylässä. Siellä myös ympärivuotista majoitusta on saatavilla.

Archanes

Archanes sijaitsee 14 km Iraklionista etelään ja vain 7 km Knossoksesta. Juktas-vuoren rinteille asettuva kylä oliivi-ja viinitarhojen keskellä on todella viehättävä. Sen kahdesta osasta, yläkylästä että alakylästä, varsinkin yläkylä on vähän haasteellinen liikuntarajoitteisille. Kylä on elävä talvellakin ja siellä on useita tavernoita, ja sen majoitustilat on pääsääntöisesti remontoitu vanhoihin taloihin ja ovat pieniä ja siksi yksilöllisiä.

Achanesin alueella on ollut asutusta jo noin 5000 vuotta, sen alueelta löytyy arkeologisia kaivauksia sekä Minolainen, Bysanttiin keskittynyt ja kansanperinnemuseo. Patikoinnista kiinnostuneelle alueelta löytyy useita vaellusreittejä joista osa kuuluu saarenlaajuiseen E4-vaellusreitistöön. Viinin vuoksi Kreetalle tulevat pääsevät tutustumaan upeaan luontoon.

Miden Agan viinitalo Haniassa

Pölyhuiskulle olis töitä 😉

Ellet halua tulla talvella Kreetalla, ei hätää. “Viinin perässä Kreetalle”-teman voit mainiosti toteuttaa sesonkinakin. Silloin suosittelen aloittamaan Miden Agan– nimisestä erityisesti viineihin panostavasta kaupasta. Vuosien kokemuksellaan omistajatar Maria Andronidou on erittäin asiansa osaava ja innostunut opas tähän aiheeseen. Vietin taannoin hyvän tovin hänen puodissaan, sain huiman määrän tietoa mistä kreetalainen ”terroir” muodostuu eli miten maaperä,  muu kasvillisuus ja jopa lähistöllä kasvavat yrtitkin vaikuttavat viinien makuvivahteisiin. Miden Agan löytyy Haniasta, linkissä lisätietoja.

Perusteellisen teorian jälkeen maistelin neljää eri viiniä, kahta valkoista ja kahta punaista. Aika maisteluun varataan etukäteen ja silloin voi myös jonkin verran vaikuttaa minkälaisiin viineihin tai minkä viinitilan viineihin haluaa tutustua. Marialla on valikoimissaan yli tuhat viiniä, ja jos jotain puuttuu, niin kuin meidän kohdallamme kävi, niin seuraavana päivänä se oli maistettavissa/ostettavissa.  Jos haluaa perusteellisen opastuksen nimenomaan Kreetalaisiin viineihin niin tämä on loistava paikka aloittaa.

Miden Agan ja Maria Andronidou

Kreetan Maku räätälöi teille mielellään viinimatkoja, parista päivästä vaikka viikon matkoihin. Kysy rohkeasti tarjousta. Syksyisin meillä on viininkorjuupäivä, seuraapa tilannetta kotisivultamme ja lähde viinin vuoksi Kreetalle.

Kuva, joka sisältää kohteen ulko, ruoho, vuori, kenttä

Kuvaus luotu automaattisesti
Valkoisten vuorten suojassa kypsyy Kreetalainen viini.

Omia suosikkeja on Karavitakis Wineryn Eliá-sarjan viinit, Manousakis Wineryn Mrs, Stratiridakis Wineryn Barbatus ja Stilianoun Theon Dora – viinit. Niin ja Lyrarakisin Assyrtiko.

Tilaathan myös tilata uutiskirjeemme !