fbpx
Miten ne oliivit korjataankaan?

Miten ne oliivit korjataankaan?

Matkatoimistomme Kreetan Maku organisoi ensimmäisen ikinä oliivinkorjuuviikon lokakuun puolivälissä Vamosissa. Sieltä on pari kolme kilometriä Tsivarasin kylään, jossa Happy Oliven öljyt valmistuvat. Tsivaras on ihan pieni, korkeintaan sadan asukkaan kylä, Vamos on monta kertaa suurempi ja sijaitsee korkeammalla Apokoronasin kukkuloilla. Sieltä näkee hyvin Sudanlahden yli Akrotirin niemimaalle aina Hanian lentokentän takaisille vuorille. Väliin iltaisin seuraan kentälle laskeutuvien ja sieltä nousevien koneiden valoja.

Lokakuun alussa oliivin satotoiveet eivät näyttäneet hyviltä. Takana kuuma kevät, kuuma ja sateeton kesä, ei pisaaraakaan vettä moneen kuukauteen. Sadonkorjuu oli jo kymmenkunta päivää myöhässä tavallisesta eikä vettä vain kuulunut pieniä aivan paikallisia kuuroja lukuun ottamatta. Oliiveissa ei ollut vielä juurikaan öljyä. Jos korjuuseen ei päästä kuivuuden takia niin miten käy oliivinkorjuuviikkomme? Vai voisivatko sateet estää korjuun?

Toisen työ on toisen lepo

Liian kuivaa vai liian märkää?

Matkatoimistomme isäntäperheellä, maaseutumatkailun konkareilla, Nikos ja Lola Frantzeskakisilla on Vamosissa pieni ´farmi´, jossa majoitusliiketoiminnan lisäksi kasvaa koko joukko oliivipuita kanojen, kukkojen, ankkojen ja hanhien lomassa. Alun perin meidän piti olla muualla kuin Nikon omassa tarhassa, mutta kun kuivuusjakso oli ollut kovin intensiivinen, ei Nikon ollut ollut mahdollista taivutella muita viljelijöitä turisteja höösäämään. Muiden mielestä oli hieman liian aikaista aloittaa, vaikka oltiin jo myöhässä. Oliivimarjassa oliivikiven ja hedelmälihan suhde oli väärä, hedelmälihaa oli niin vähän kiven ympärillä, ettei siitä vielä saada öljyä irti millään. Jos normaali suhde on 4-5 kg marjoja/kilo öljyä, niin nyt tarvittiin 8-12 kg marjoja öljykiloon. Ei kannata, supisivat viljelijät. Nikos oli kuitenkin jo ennakoinut tilanteen ja kastellut puitaan parisen viikkoa. jotta saisi järjestettyä meille elämyksen.


Matkatoimiston tehtävänä on luvattujen palveluiden toteuttaminen. Mitä teen, jos oliivinkorjuuseen ei lainkaan päästä. Mitä lähemmäs korjuuviikkoa tultiin, sitä selvemmin huoleen oli aihetta ja epätoivoni kasvoi. Sääennusteen mukaan kuivuudesta ei enää olisikaan huolta, vaan vettä sataisi joko enemmän tai vähemmän joka päivä! Sadolle se olisi hyvä, mutta ei sateella oliiveja korjata, ne saattavat alkaa käydä kun marjan pinnalla oleva ohut vahakerros liukenee pois.

Jokaisella on oma taktiikkansa

Aiheeseen tutustumassa

Ensimmäisen korjuupäivä koitti harmaana. Nautimme aamukaffeet paksun pilvipeiton alla. Varmuuden vuoksi vein ryhmän Melissakisin erottamoon visiitille, tutustuisimme aiheeseen edes videoita katselemalla. Erottamossa ei kellään ollut vielä kiire ja saimme haastateltavaksi yhden Melissakisin perhedynastian nuorimmista jäsenistä, Panajotisin. Hän paljasti, että erottamon listoilla on noin 1500 viljelijää, joista aktiivisia on noin 1000. Vasta aivan ensimmäiset viljelijät olivat korjanneet oliiveja joistakin tarhoistaan ja ensimmäisenä saatu sato menee pääasiassa lääke- ja kosmetiikkateollisuudelle.
Näin sadonkorjuun alussa satoa ei ole saatu rantakylien alueelta, joista korjuu tavallisesti alkaa vaan hieman sisempää, Valkoisten vuorten rinteiltä sellaisista tarhoista, jotka ovat aurinkoisilla rinteillä. Siellä kasvaneissa oliiveissa oli jonkin verran jo öljyä.
Nyt edessä olevat sadekuurot saisivat oliivit turpoamaan, saataisiin pelättyä parempi sato, saataisiin ainakin jotain. Jos tulisi kunnolla vettä viikon tai kahden päästä, olisi se oliiveille siunaus ja antaisi taas monelle perheelle toivoa, selitti Panajiotis. Hän maistatutti meillä monenlaisia öljyjä, vahvanmakuisia, mietoja, huonoksi mennyttä latteaa vanhaa öljyä, perinteistä tsunati-lajiketta ja tietenkin ihan uutta, edellisiltaista. Ja opimme mitä opimme.

Tästä säkkiin

Entäs jos sataa?

Reipas sadekuuro rohahtikin niskaamme kohta erottamolta lähdön jälkeen ja arvelinkin jo koko korjuun siirtyvän seuraaviin päiviin. Kävelin isäntiemme Nikon ja Lolan luo kysymään neuvoa ja pyörittelin päässäni monia skenaarioita siihen, mitä sanoisinkaan ryhmälleni, jonka oli määrä olla kello 16 liittymässä korjuuporukkaan.
– Katso taivaalle, ohjeisti Nikos.
– Harmaata näkyy, pilviä, enemmän ja enemmän, tuolta etelästä niitä vyöryy vuorten yli ja tuollahan ylhäällä sataa…
– Älä sinnepäin katso, katso itätaivasta. Mitä näet?
– Hajanaisia pilviä aika korkealla, aurinkoa läikittäin…
-Tällaisilla ilmoilla sade ei tule tähän kohtaan etelästä vaan idästä. Siellä on kaunista. Kahden tunnin päästä on vielä kauniimpaa. Usko pois, vakuutti Nikos.
Vaikea oli uskoa, mutta viestitin ryhmälle, että korjuu toteutuu. Varasuunnitelmat pyörivät kuitenkin päässäni, en antaisi ilmojen herran huijata minua. Noh, miten kävi? Nikon sääennuste piti paikkansa.

Oliivit vieritetään verkon yhteennurkkaan ja siitä säkkeihin

Tamppausta ja säkittämistä

Pihalle oli jo kurvannut jesarilla paikatulla skootterillaan Panajiotis, kylällä sekatyömiehenä tunnettu vanhempi mies. Ja heti perään saapui Ilias. Molemmat ovat päivätöissä muualla ja auttavat tarvittaessa iltapäivisin Nikoa farmilla. Edellisen illan suussa miehet olivat valmistelleet korjuutapahtumaa ja kuljettaneet puiden alle kaiken tarvittavan. He ehtivät korjata vain hetken oliiveja. Niitä oli muutama laatikollinen, aivan liian vähän. Nyt olisi tärkeää saada reippaasti lisää kun kerran aikakin oli varattu erottamosta.

Miehet käynnistivät ravistimet, joilla saatiin oliivit irtoamaan yläoksista, meille hennommille annettiin kouraan piiskat, kolmipiikkiset. Nikos neuvoi tamppaamaan oksia kuin mattoa. Senhän me osasimme! Vihreitä marjoja alkoi putoilla verkoille. Maa oli hieman kosteaa, mutta kuivahti kyllä eikä hapettumisesta olisi nyt pelkoa, sillä oliivit olisivat muutaman tunnin kuluttua jo erottamossa.


Kolme tuntia me ahersimme, pimeään saakka. Huomasimme kyllä, että nämä Nikon tosimiehet ahersivat ihan toisella puolella tarhaa apunaan Gina, georgialainen, jo kauan Vamosissa asunut ja kreetalaistunut rouva. Seurasimme miten Gina siirteli raskaita verkkoja puiden alla aina sinne minne miehet ravistimineen olivat menossa. Ymmärsimme sentään auttaa. Verkolle pudotetut oliivit kasattiin keoksi vierittämällä eikä sekään ihan kevyttä hommaa ollut. Keon päälle kertyneet isommat oksat ja lehdet haravoitiin pois ja marjat kauhottiin säkkeihin. Yksi piti suuta auki ja pari muuta kauhoi oliiveja ämpäriin ja täytti säkin toisensa perään. Miehet kantoivat ne peräkärryyn, joka jo tarhassa odotti. Nikos hyppäsi rattiin ja lähti viemään eka kuormaa erottamoon. Siellä on kullekin viljelijälle varattu oma parkkiruutu, johon päivän mittaan kuljetettiin korjatut oliivit.

Gina näytti väsyneeltä ja niin kysyinkin vointiaan. Hän kertoi siivoavansa aamuisin erottamon (!), sieltä hän liftaa kolme kilometriä Vamosiin (kaikki tuntevat hänet ja ottavat kyytiin kun hän tienvarressa seisoo), saapuu valmistamaan meille aamiaista Nikon farmille, jatkaa alemmas kylälle ja siivoaa muutaman majoitusyksikön, palaa farmille siivoamaan ja tiskaamaan ja auttaa vielä lopuksi oliivitarhassa! Ehtii kotiin kun on jo pimeää. Kun tyrmistyneenä kuuntelin hänen päiväaikatauluaan hän vain totesi, että on taottava silloin kun rauta on kuumaa…ja hymyili leveästi. Eikä hän ole enää nuori. Tämä matkailun loppusesonki on ollut raskas kaikille, vierastyövoimaa ei ole ollut koronan takia.

Early Harvestia eka pullollinen!

Vuoden kohokohta

Pimeän laskeuduttua lähdimme sovittuun aikaan Nikon kanssa erottamoon. Öljyn erottaminen kestää noin tunnin, ja sen aikana viljelijän päässä risteilevät monenmoiset ajatukset. Jännittävä tunti. Lopussa selviää kuinka hyvin vuoden ponnistukset ovat tuottaneet tulosta. Millaista öljyä saadaan? Olisiko jotain pitänyt tehdä toisin?


Oman vuoron aikana seurataan oliivien punnitusta, niiden siirtymistä puhaltimeen ja pesuun. Puhallin siivoaa lehdet ja loput oksat pois, pesulinjalla oliivit pestään juomavedellä putipuhtaiksi. Pesurista ne siirtyvät hiljalleen murskaimeen, josta ne johdatetaan vaivaamoon runsaaksi puoleksi tunniksi. Sen aikana öljy alkaa nousta massan pinnalle. Kun se on erottunut, siirretään koko massa linkoon. Sen yhdestä putkesta tulee kuivaa massaa, toisesta kasvisvettä ja kolmannesta vihreää tuoksuvaa öljyä! Sen hapettumisen aste tarkistetaan – se on illan jännittävin vaihe. Kuinka tasokasta tuli? Tuleeko hyvä hinta? Nikos murahteli tyytyväisenä, hyvää on, 0,4 % eka erä. – Ihan odotettu, totesi hän, saivathan se päälleen sateen ja olivat märkiä, vähän korkeampaa lukua (=huonompaa) odotin.


Me lähdimme ansaitulle illalliselle tavernaan mukanamme pullollinen tuoreelle ruoholle tuoksuvaa early harvest-öljyä. Siellä meitä jo osattiin odottaa! Saimme alkupaloiksi tulella paahdettua leipää, lorotimme lautaselle reippaasti vihreää öljyä, pari kierrosta suolamyllystä, puristimme sitruunaa ja huokaillen ja ahhatellen, suupieliä pyyhkien hymyilimme ja herkuttelimme. Viereinen pöytä katseli kadehtien. Tavernan isäntäväki sai myös maistiaiset ja pari kanta-asiakastakin. Vanha mantinada-värssyssä runoillaan jotenkin niin, että tulehan poika illalla kylään niin tarjoan tuoretta öljyä ja leipää…

Risumettässä

Toinen korjuu sujui jo rutiinilla

Noh, seuraavan sunnuntaina jännitettiin korjuuta ja säätä taas. Aamuyöllä satoi kunnon kuuron ja ajattelin taaskin, ettei korjuu toteudu, mutta niin vain kymmeneltä oli jo ruoho kuivaa, samoin puut. Tuuli auttoi.


Nyt meitä oli enemmän ja puolet meistä pääsi tamppaamaan puita. Korjuukavereistamme Ilias nuorimmaisena kiipesi vuorossa olevaan puuhun, käynnisti moottorisahan ja pudotteli alas suuria raskaita oliiveja täynnä olevia oksia. Samalla tulivat puut karsituiksi, mikä toistuu 2-4 vuoden välein. Me tamppasimme näitä oksia – olihan se helpompaa kuin kurottaa puuhun. Jotkut verkot olivat rikki, hiiret olivat syöneet niihin reikiä, joten kaksi meistä oli verkonpaikkaajina. Iso parsineula ja paksua narua, sillä siitä selvittiin. Tähän hommaan valittiin tietenkin koruompelua ja nimikoimista aikaisemmin harrastaneet😉!


Kaffetauko auttoi jaksamaan. Kolmisen tuntia kului nopeasti ja sen jälkeen meitä odotti runsas sadonkorjuulounas ihan katetussa pöydässä salaatteineen, viineineen, alkupaloineen ja jälkiruokineen! Kyllä kelpasi varsinkin kun jokainen sai mukaansa tuoretta öljyä tuliaisiksi! Täältä voit tilata itsellesi saman makuelämyksen!

Verkonpaikkaaja

Jotta viikko olisi täydellinen

Jotta viikosta jäisi muitakin mielikuvia kuin oliivinkorjuu, teimme joka päivä retkiä ympäristöön, otimme osaa rakinpolttoon, nousimme Valkoisille vuorille, kävimme ihmettelemässä miten 3000 vuotta vanha oliivipuu jaksaa vieläkin kasvattaa marjaa ja näyttää hyvinvoivalta ja energiseltä. Onkohan siinä öljyssä todella jotain joka auttaisi meitäkin pysymään terveinä? Uimistakaan emme unohtaneet ja tietenkin söimme joka päivä kunnon kreetalaisen aterian mihin ikinä sitten menimmekin. Ja aina ruoka oli erinomaista. Poikkesimme myös ukkokuppiloissa ahkerasti siitä syystä, että olemme havainneet niiden olevan kylän vanhusten toimintakeskuksia. Arvelimme saavamme aikaan vipinää ja virikkeitä kun isompi joukko pyrähtää tupaan rakille ja kaffelle harmaana lokakuisena päivänä! Ihan kuin olisimme olleet päivän piristys!


Ensi vuonnakin pääsee mukaan, tarkkaa ohjelmaa emme ole vielä lyöneet lukkoon, mutta lokakuun puolivälistä noin viikko 41 on tähän varattu.

Kun haluat tietää lisää oliiviöljystä ja sen käytöstä, poikkea lukemaan nämä: https://ihanakreeta.fi/2021/02/mita-on-hyva-extra-virgin/#more-1798 ja https://ihanakreeta.fi/2020/10/miten-oliivista-tulee-oljya/

Kun haluat tilata itsellesi viimeisimmän sadon oliiviöljyä, niin täältä sitä löytää!

Saatat myös tykkää seuraavista

Kommentointi

Your email address will not be published. Required fields are marked *