Matkailijan ikuinen ongelma. Miten valita hyvä taverna tai hyvää ruokaa tarjoava taverna? Millaisia kriteerejä tarvitsen, jotta osaan valita? Millaista kulttuuri- ja paikallisten olojen tuntemusta valinnassani tarvitsen?

Jos olet käynyt samassa kohteessa useita kertoja, olet varmaan huomannut, miten jollakin paikalla oleva taverna saa joka vuosi uuden yrittäjän kun taas toiset palvelevat vuosikymmenestä toiseen samalla paikalla ja jopa samalla ruokalistalla!

Viime vuosien uutena tulokkaana ovat erityisesti kreikkalaisen nuorison rakastamat kahvila-ravintolat, joiden ruokalistalla on vain erikoiskahveja, jättimäisiä (ja ah! niin herkullisia) sandwichejä lisukkeineen sekä jumalaisia kakkupaloja, suuria nekin. Eivät voileivät ole koskaan ennen kuuluneet kreikkalaiseen elämään, leipä on perinteisesti täällä ollut työkalu, jolla kaavitaan soosit suuhun! Ehkäpä sen uusi rooli vaikuttaa nerokkaalta.

Entisenä alan ammattilaisena kokosin alle hyvät neuvot, näillä pääset alkuun. Siis alkuun. Ne herättävät ajatuksia ja voit peilailla omia kokemuksiasi näihin jakamiini huomioihin.

Keskityn tässä tavernoihin ja ravintoloihin, en monenkirjavaan (kansainväliseen) välipalatarjontaan. Turistikohteissa sinulle lienevät tulleet tutuiksi kreetalaisen keittiön monet variaatiot perinteisestä moderniin kreetalaiseen ja välimerelliseen keittiöön.

Tavernakategoriat

Ennen kuin kerron, miten valita hyvä taverna, kerron millaisilla nimillä erilaisia kreikkalaisia ruokapaikkoja kutsutaan

• tavernoiden ylempää kastia ovat estiatóriot. Kääntäisin nimen ravintolaksi. Sen tunnistaa useimmiten korkealaatuisesta imagostaan, pöytäliinoista, pulloissa myytävistä viineistä ja usein vain ilta-ajan aukiolosta.
• tavallisessa tavernassa on matalampi kynnys, pääset sisään vaikka uimapuvussa nauttimaan ateriaa. Ennen niissä oli ruutuliinat ja kiikkerät tuolit. Ne alkavat olla mennyttä, mutta ruokalistat tarjoilevat vähän kaikkea. Viinit useimmiten karahveissa.
• tavernoiden lisäksi löydät mezeravintoloita (mezedopolío), joissa voit tilata monia erilaisia makupaloja pieninä annoksina pöytääsi. Usein ne tuodaan keskelle pöytää yhteisesti nautittavaksi vanhaan kreikkalaiseen tapaan.
• ouzería on erikoistunut tarjoilemaan sellaisia alkupaloja ja (kala)ruokia, joiden juomaksi sopii uuso. Ouzerioita ei Kreetalta juuri löydä, ne ovat ennemminkin Egeanmeren saariston juttuja. Ja tavallisesti kesäkäytössä.
• rakádiko on sitten ihan aito kreetalainen, jos sellaisen jostain löydät. Sen mezeet on valittu sopimaan rakin kyytipojaksi. Usein auki vain talvella.
• ovelistírio on erikoistunut pystyvartaisiin, siis isoon vartaaseen, josta vuollaan pitan väliin siivuja. Istut pöydässä aterioidessasi. 
• suvlatzídikosta saa samaa, mutta eniten myydään suvlakia. Pohjana on sana suvla, joka tarkoittaa vaakatasossa kypsennettävää varrasta, suvlaki on pieni sellainen. Katuruokaa, viet ruuan mukanasi ja syöt muualla.

Ne 19 vinkkiä valita hyvä taverna

Et löydä hyvää tutkimalla ruokalistaa tai katselemalla paikkaa ulkoa. Mutta kun olet jo asiakkaana, kiinnitä huomiota seuraaviin asioihin. Opit nopeasti arvioimaan paikan luonteen.

1. Onko tavernalla sisäänheittäjiä? 

Vain kesän avoinna olevat tavernat saavat asiakkaansa matkailijoista. Jos taverna sijaitsee vilkkaalla rantakadulla, on vuokra kallis ja henkilökunta kirjavataustaista ulkomaalaista, jotka usein eivät edes puhu kreikkaa. Asiakaskunta ja henkilökunta vaihtuu koko ajan eikä ruoan laatuun tai palveluun panosteta. 

Tällöin tarvitaan sisäänheittäjiä. Monikielisten sisäänheittäjien ammattikunnan tehtävä on houkutella asiakkaita, ainakin heidän kieltään ymmärtäviä, tavernaan. He saavat usein palkkionsa sen mukaan, montako asiakasta he sisään johdattavat. 

He arvioivat sulavasti kokemattomuutesi, lompakkosi paksuuden ja asiantuntemattomuutesi. Laskuun lisätään sisäänheittäjän oma palkkio, väliin röyhkeästi, varsinkin Rethimnon vanhassa satamassa. Ruoka- ja juomalistakin voi olla piilossa, niin ettet sitä näe, tarjoilija vain ehdottelee ruokia ja juomia. 

Kun pyydät laskua, saat paperilapun, jolle hinta on häthätää raapustettu, mutta koko aikana et ole tiennyt tilaamiesi ruokien ja juomien hintoja. Summa voi olla jopa moninkertainen. Olet oikeutettu saamaan ihan kunnollisen laskun. Muutoin ei laskua tarvitse maksaa. Jos riitaa tulee, pyydä turistipoliisi asiaa selvittämään.

2. Ympärivuotinen taverna = kreikkalaisia asiakkaita

Paras suositus tasosta on tavernan ympärivuotisuus. Näitä on vähän. Kreikkalaiset asiakkaat ovat laatutietoisia, saapuvat usein perhekunnittain isoina seurueina, istuvat pitkään ja ovat kovaäänisiä. Ja kuluttavat rahaa.

Heillä on usein erityistoiveita ja jos hyvä taverna ne täyttää, ovat he asiakkaina uskollisia. Ympärivuotisen tavernan laadun takeena on ympäri vuoden palkkaa saava henkilökunta. Se ei ole itsestäänselvyys vaan suuri poikkeus. 

Jos ravintoloitsija pitää hyvän huolen henkilökunnastaan, saa asiakas laatua. Silloin tulevat myös kreikkalaiset asiakkaat, joilla on enemmän aikaa istua tavernoissa silloin kun me turistit olemme poissa.

3. Hyvä taverna – sisustus ja kattaus

Korkeatasoisen näköinen, tyylikäs paikka ei välttämättä ole kallis eikä halpojen narutuolien kokoelma kerro mitään ruuasta.

Kun etsit tasokasta paikkaa, törmäät Kreetalla kahdentyyppisiin tavernoihin: osa on kangaspöytäliinojen paikkoja, joita pyöritetään ammattimaisesti usein keittiömestarin voimin. Kattaus on kaunista, sisustus tyylikästä ja ruoka huolella tehtyä. 

Näitä paikkoja on suurimmissa turistikeskuksissa. Ruokien hinnat ovat 10-20 % korkeampia kuin keskivertotavernassa ja annosten esillepano on viimeistelty. Tällaisessa tavernassa saattaa olla oma viinikellari ja tarjoilija osaa kertoa viineistä ja niiden sopivuudesta monta olennaista seikkaa. 

Ruokalistalta saatat tällöin bongaat sanan éstiatorio´. Kyse on ravintolasta eikä tavernasta. Tyylikkäät tavernat tekevät tuloaan ja sekalainen narutuolien kokoelma alkaa olla enää syrjäkylien ja sivukujien kalustoa.

Syrjässä turistivirroista löydät kyllä tavernoita, joissa on sekalainen kokoelma tuoleja ja liinoja, sisustuskamaa alkaen pässinpäistä ja sarvista ja seinälle viritetyistä isovanhempien työkaluista, mutta eivät nekään kerro mitään ruuan tasosta. 

Hyvä ruoka mainostaa itse itseään, uskovat kreetalaiset. Spartalainen paikka ei heitä karkota ja sana kiertää kyllä kreikkalaisen asiakaskunnan keskuudessa, mutta me ulkomaan eläjät emme kuule näitä puskaradion viestejä. 

Turistit taas pysyttelevät poissa spartalaistyylisistä paikoista, vaikka ruoka olisi kuinka hyvää. Mitä enemmän monenkirjavaa matkailijoita houkuttelevaa krääsää tavernassa on, sitä varmemmin kreikkalaiset sitä karttavat. He myös karttavat paikkoja, joissa ruokalistalla on valokuvat annoksista.

4. Perhetavernat

Omistajaperheen osaamisen ympärille rakentuneet perhetavernat, usein kylissä. Perhe omistaa kiinteistön ja osaamisen. Saat sitä mitä perhe osaa valmistaa. Laajennettua kotikeittiötä. Ruokalistat eivät vaihdu juurikaan, tosin sesongit huomioidaan, sillä tarjottavat valmistetaan useimmiten siitä mitä itse viljellään ja kasvatetaan. Tarjoilijatkin ovat oman perheen jäseniä.

Ruuat tehdään aamulla ja niin siestan aikana tarjoilijana saattaa olla mummo tai koululainen. Aukioloajat perheen menojen mukaan. Mikään ei välttämättä muutu vuosikymmeniin. Perhetavernat saattavat olla korkeatasoisia ruokapaikkoja. Niissähän valmistetaan oman perheen suosikkiruokalajeja.

Alan ammattikoulutusta ei ole, kokin taidot ovat itse opittuja, sisustus, kattaus ja ruokalista ovat kotikutoisia. Näiden paikkojen joukossa on todellisia helmiä, hyvää kreetalaista kotiruokaa valmistavia tavernoita, jotka pitävät tasonsa korkeana. 

He hankkivat ruokatarpeensa joko omasta puutarhasta tai luotetulta viljelijältä suoraan ilman välikäsiä, valmistavat oman viinin, oliiviöljy on omaa, lampaat omasta tarhasta ja lähes kaikki muukin. 

Näin on varsinkin siellä, missä tukkuautot eivät liiku, silloin on turvattava naapuriin ja kylän omiin antimiin. Silloin ruokalistallakin on vain sitä, mitä itse on tuotettu. Ja sen valmistamisessa ollaan perfektionisteja.

5. Keittiön ammattitaito

Hyvän tavernan sydän on keittiö. Jos siitä huolehtii ammattitaitoinen omistaja-keittiömestari, olet hyvissä käsissä. Tutki ruokalistaa. Jos siellä on perinteisten suosikkien joukossa harvemmin eteen tulevia raaka-aineita, kuten esimerkiksi simpukoita, saatat olla löytänyt helmen…

Tällaisia tavernoita löytää rantakylistä, niitä voi olla vuokra- tai omistustiloissa ja niiden menestys perustuu keittiön ammattitaitoon. Näillä on usein mielenkiintoinen ruokalista, raaka-aineet hankitaan luotetulta välittäjältä, meno kunnianhimoisempaa kuin tavallisessa mestassa jne. 

Palveluun panostetaan. Usein auki matkailusesongin ajan, tai jos kreikkalaisia asiakkaita, myös ympäri vuoden. Hinnat hieman edellisiä korkeampia, täällä panostetaan laatuun ja kiivetään joka vuosi hieman edellistä korkeammalle.

6. Erikoistuminen

Myös erikoistuneet tavernat vetävät kreikkalaisia asiakkaita, esim. jotkut kalatavernat tai vaikkapa syöttöpossua tarjoilevat paikat. Niiden osaaminen on korkeatasoista. Nämä saattavat olla perhetavernoita, jolloin laatu nojaa kalastajaan, etanoiden kasvattajaan, juustojen tekijään, lampuriin tms. Eikä riitä, että raaka-aineet ovat hyviä, myös keittiön on osattava asiansa.

Rantakylien kirouksena ovat usein ravintoloitsijaa vaihtavat kiinteistöt. Yksi tai kaksi sesonkia ja sitten pillit pussiin, tavoitteet eivät täyttyneet, ei osattu löytää omaa koloa, ei erikoistuttu millään saralla. Taustalla on usein liian ahne vuokraisäntä tai yrittäjä, joka pyrkii maksimoimaan voitot, ei osaa organisoida eikä saa hyvää henkilökuntaa. Tällöin palkataan sisäänheittäjiä.

7. Henkilökunnan kansallisuus

Ilman ulkomaalaisvahvistusta eivät matkailupalvelut pyörisi. Rantakylien kokeilla ja tarjoilijoilla on kirjavat taustat. Et ehkä erota ulkomaalaisia kreetalaisista ellet kysy. Moni Jannis sanoo olevansa kreetalainen, vaikka puhuukin vain auttavasti kreikkaa. 

Usein kotomaa on itäisessä Euroopassa tai itäisen Välimeren alueella. Albaanit tulivat töihin jo 80-luvulla, heitä on jo toinen tai kolmas sukupolvi. Kesät tarjoilijoina, talvet hedelmiä poimimassa.  

Romanialaisiin ja bulgaareihin on totuttu, serbejä, syyrialaisia, valkovenäläisiä, ukrainalaisia, georgialaisia jne. EU:n alueelta tulevat ovat etusijalla, heillä on henkilötunnukset.

8. Bussiryhmät

Jos tavernaan vyöryy bussilastillinen toisensa jälkeen ulkomaalaisia turisteja, ole varuillasi. Ruuan taso on usein itsepalvelutasoa, mutta keittiö- ja salityöskentely on hyvin organisoitua.  Ryhmä on ruokittava tietyssä ajassa, tarkoittaa kiirettä. Taverna ei pyri miellyttämään yksittäistä ruokailijaa vaan matkatoimistoa /ryhmänjohtajaa, joka asiakkaat tuo.

9. Piiiitkä vai lyhyt ruokalista

Ymmärrä, että jos ruokalista on pitkä, ei se voi olla tavernassa valmistettua vaan se ostetaan tukusta pakasteina. Kaivetaan pakkasesta, kun tilaus keittiöön saapuu ja lämmitetään. 

Annoskokoinen mussaká, se, joka tuodaan eteesi ruskeassa saviruukussa, ostetaan tukusta pakasteena, kuten moni muukin. Pitkällä ruokalistalla tarjotaan vähän kaikkea jokaiselle eikä osata juuri mitään kunnolla.

Lyhyt ruokalista tavallisimmin elää koko ajan, ottaa huomioon sesongit ja yllättävästi löytyneet raaka-aineet. Se vaatii keittiöltä suurta joustavuutta ja sopii pienille tavernoille, joissa ei ole liian kiire…

10. Annoskuvat ruokalistalla

eivät useinkaan ole kyseisen paikan ruuista napattuja. Ruokalistapalveluja kauppaavat yritykset käyttävät samoja kuvia ympäri maata, tavernoitsija vain saa eteensä luettelon, josta voi valita sen kuvan, joka lähinnä muistuttaa hänen tavernansa annosta.

10. Sijainti suhteessa keskustaan tai rantaan

Rantakadulla/kauppakadulla/keskeisellä paikalla/iltamenojen äärellä nostaa aina hintaa.

Sijainti rantahiekalla/uimarannalla. Usein kunta, jonka alueella rantatavernat sijaitsevat, vuokraa alueita kovaan vuosihintaan. Eniten maksavat pysyvät vuosikausia. Mitä keskeisempi sijainti, sitä kovempi vuokra.

11. Suosituksia, palkintoja, kunniatauluja yms.

Suosituksia, esim. kunniatauluja, palkintoja tms. Hyvä juttu, kertovat siitä, että tavernalla on tavoite pysyä kyseisessä laatuohjelmassa. 

12. Virity puskaradion taajuudelle

ja kysy vaikkapa hotellin/ supermarketin/ kahvilan/ leipomon/ kioskin/ kaupan henkilökunnalta missä he käyvät itse syömässä silloin kun käyvät/kävivät. Kysy usealta niin saat mistä valita. Kysy myös miksi he valitsevat juuri sen. Kysy mistä löytyy hyvä taverna.

Sivulauseessa he vastatessaan saattavat paljastaa, että se on serkun tai enon taverna. Tämä maininta ei kerro ruoan tasosta mitään, mutta saattaa tuoda mukavia henkilökohtaisia kontakteja, varsinkin jos kerrot saapuneesi suosittelijan ehdotuksesta. 

Trip Advisor saattaa antaa hyviä vinkkejä, mutta oma kokemukseni on, että parhaimmat paikat puuttuvat sieltä. Siellä ovat ne, joihin matkailijat helpoimmin eksyvät, mutta harvinaiset helmet ovat muualla.

13. Jos etsit tuoretta kalaa, 

saat sitä varmimmin kalaan erikoistuneista tavernoista, mutta ilman sisäänheittäjiä! Parhaimmat kalatavernat löytyvät rannoilta hieman syrjästä.

Ruokalistalla on oltava merkintä siitä, onko kala tuoretta vai pakasteesta. Jos merkintää ei ole, voit uskoa ettei muukaan informaatio ole kovin luotettavaa. Kaupunkitavernoiden ruokalistoilla monet kalat ovat jo kasvatettuja annoskaloja ja ylen arvokkaita.

14. Opettele mezéruokailu

varsinkin jos liikut seurueessa: silloin jokainen seurueen jäsen tilaa esim. 2-3 erilaista alkupalaa (orektiká) yhteiseksi iloksi keskelle pöytää. Jos teitä on neljä, saatte näin jo kasaan 8-12 erilaista alkupalaa. 

Miten kertoa tarjoilijalle, että tulevat yhteiseksi iloksi? Näytä, pyöräytä vaikka kättäsi pöydän yllä, kun annoksia tuodaan! Ei ole mikään häpeä tai kiusallinen asia tehdä näin, päinvastoin. Kreikkalaiset itse syövät näin ja kutsuvat tällaista tapaa nimellä sintrofiá.

Alkupaloja tuodaan sitä mukaa kun niitä valmistuu, vähitellen. Niiden kanssa nautitaan leipää. Alkupala-annoksissa ei ole useinkaan ottimia, ja se saa meidät hämmennyksiin: miten toimia? Ei ole tarkoituskaan tuoda ottimia. 

Jokainen ottaa lautaselta oman osuutensa omalle lautaselleen omilla syömävälineillään. Ruokien jakaminen synnyttää yhteisön, sintrofian, kestiystävyyden. Vierustoverin  kanssa alkaa juttu luistaa kun on sovittava ruoan jakamisesta. 

Samassa pöydässä ruokaileminen ja ruoan jakaminen saa aikaan myös oksitosiinin virtaamisen Se on se hormoni, joka yhdistää meidät lujin sitein pöytäkumppaneihin, tuo hyvän olon ja rentouttaa.

15. Leipä tuodaan korissa

eikä se aina ole leikattu viipaleiksi, vain viilletty. Se ei ole huolimattomuutta vaan mielestäni korkeampaa sivistystä. Silloin joku ruokailijoista voi ottaa leivänmurtajan roolin, isännän tai emännän sijan, ja murtaa leivästä palat jokaiselle. Se kuuluu hyvään kreetalaiseen käytökseen. Tämäkin kuuluu sintrofia-ajatteluun. 

Murrettu leivänpala ei ole atomistinen pala, jonka päälle voi levittää siististi levitteen ja päällysteet (ja joka pidemmälle vietynä johtaa voileipäkulttuuriin). 

Murrettua palaa käytetään ruoan syömiseen! Sillä voidaan kaapia lautaselta herkulliset liemet, sen päälle voidaan nostella suupala kerrallaan vaikkapa mezépöydän tahnoja, sen päälle voi lorotella oliiviöljyä, sen saa syödä sormin: se kuuluu hyviin tapoihin.

Kahviloissa ja baareissa olet saanut juomasi viereen pähkinöitä tai muuta suolaista naposteltavaa. Jos menet turistikeskusten ulkopuolelle ja tilaat pelkän alkoholijuoman, saatat saada sen viereen pienen lautasellisen vaikkapa tikuiksi leikattuja vihanneksia, pari lihapullaa, juustopölkkyjä, korppuja, härkäpavun palon… ja kun tilaat toisen, saat lisää. 

Nämä tulevat pöytään siis tilaamatta. Ne kuuluvat juoman hintaan, sillä Kreikassa ei koskaan pelkästään juoda, sen kanssa aina napostellaan. On käynyt minullekin niin, että olen kaljapullon viereen saanut kahvilassa seitsemää laatua naposteltavaa eikä lounaalle enää ole tehnyt mieli.

16. Kreikkalaiset näkevät vaivaa ruokansa eteen

Ajetaan kauemmas keskustasta pieniin, jopa syrjäisiin ranta- tai vuoristotavernoihin. Ne hakevat kalansa joka aamuyö merestä. Omistaja saattaa olla kalastaja ja silloin hinnat ovat edullisia ja valikoima jotain ihan muuta kuin kalakaupassa. 

Hyviä paikkoja on paljon etelärannikon pienissä lahdenpoukamissa. Löydät myös tavernoita, jotka kasvattavat omat kalansa, usein silloin puroforelleja tai sampia. Kokeile myös mustekaloja, esim. tuore kalmari friteerattuna on upea ja paljon maukkaampi kuin pakasteesta valmistettu. 

Hiiligrillissä kypsennetty kahdeksanlonkeroinen ansaitsee erikoismaininnan, samoin seepia, kun se haudutetaan vaikkapa fenkolin kanssa padassa (seepia mureutetaan usein pakastaen se ennen käyttöä).

17. Kreikkalaiseen sivistykseen kuuluu ruuanlaittotaito ja taito keskustella siitä 

Erityisesti miehet kunnostautuvat tällä alueella. Seitsemän miestä, ei-ammattilaista, saattaa keskustella innokkaasti tunnin verran kahdeksanlonkeroisen tuoreudesta kertovista merkeistä tai tunnistaa viinistä monestako lajikkeesta se koostuu. 

Kreetalainen (mies) noutaa lampaanlihat teurastajalta, ei supermarketin tiskiltä. Tai vielä paremmin, tilaa lampurilta. Pakasteita hyljeksitään, eineksiä ei käytetä, valmisruokia ei osteta vaan raaka-aineita. Kotiruokakin tehdään itse alusta asti. 

Kukaan ei ajattele, että se vie paljon aikaa ja sen ajan voisi käyttää paremminkin. Ruuanlaitto ei siis ole ajan haaskausta vaan kulttuuria. Korkeaa sellaista. Kuin viulun soitto.

18. Varaudu näkemään vaivaa ruokapaikan eteen

vaikka vuokraamaan auto, jotta pääset vapaasti liikkumaan. Yhdistä siihen pari mukavaa pysähdystä, käy vaikka ukkokuppilassa, heittäydy juttusille, katsele maisemia, jätä auto tien vierelle ja tee pieni kävely vaikka kylän kujille, oliivilehtoihin, jokivarteen, kappelin kulmalle. 

Älä ahnehdi kilometrejä äläkä syö kiireesti. Ota rauhallisesti, anna ruokailun kestää vaikkapa useita tunteja. Juttele muiden asiakkaiden, tarjoilijan, isäntäväen kanssa, kysele kylän kuulumisia. Hidas syöminen on Kreikassa korkeinta sivistystä, korkeinta kulttuuria.

19. Ja lopuksi

Kali oreksí, hyvää ruokahalua!
Huomasitko jotain tuttua tuossa toivotuksessa? Sana óreksi on samaa juurta kuin an-oreksia, ruokahaluttomuus…

Tuoreessa opaskirjassani Ihana Kreeta- läntinen Hanian alue on reittien ohella kerrottu aika monta hyvää tavernaa…