Vamos – 10 vuotta ja 700 laulua
Vedettyäni lukemattomia laulunkirjoituskursseja Suomessa 90-luvun alkupuolelta vuoteen 2010, alkoi mielessäni kyteä ajatus leireistä ulkomailla.
Pidän siitä, että kurssilaiset viedään omaan kuplaan, irti arjesta ja normaalista. Ei ole myöskään haitaksi, jos viikon aikana porukka saa kiksejä, elämyksiä, joita voi myöhemmin muistella, mutta joista saa virikkeitä kirjoittamiseen myös paikan päällä.
Parhaat elämykset saa tietenkin kanssaleireilijöistä. Välillä tuntuu, että Facebook on puolillaan ryhmiä, jotka ovat syntyneet kursseillani. Nykyään ostan uuteen puhelimeeni aina mahdollisimman paljon muistitilaa, koska kurssien WhatsApp-ryhmät eivät suostu hiipumaan.
Kun itse aloittelin laulujen kirjoittamista, se oli hyvin yksinäistä puuhaa. Nykyään biisejä luodaan porukoissa, ja vaikka haluaisitkin tehdä yksin laulusi, toisten lauluntekijöiden palaute kirjoitusprosessin keskellä voi siivittää tekijää uljaisiin suorituksiin.
Vuonna 2010 eksyin puolivahingossa vaimoni kanssa Kreetalle
Viikko oli lomaa, pyöräilimme isolla joukolla saarta ympäri. Joku opas oli sairastunut ja tuuraajaksi oli palkattu Merja. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Kun kerroin vaimolleni pitäväni Merjan kanssa palaverin laululeirien järjestämiseksi Kreetalla, hän vastasi: Ihanaa, Heikki!
Rakastuin Merjan tapaan kertoa tarinoita. Niissä Kreetan historia, tavat ja uskomukset, ruokakulttuuri ja nykypäivä lomittuvat niin hienosti, että kuulija, pompatessaan ulos Suomi-rooleistaan, saa tilalle kokonaisen uuden maailman. Merjan tarinoiden kuulija lakkaa olemasta turisti. Hänestä tulee seikkailija.
Myöhemmin, kun Kreetan maun joukkoon liittyivät Raila ja Kim, tarinoiden aihealueet ovat lisääntyneet. Railan hauskat jutut suomalaisen ja kreetalaisen elämänasenteiden törmäämisistä tai Kimin sotahistorian kertomukset ovat unohtumattomia.
Mutta eihän lauluntekijäkään tarinoilla elä. Kreetalainen isäntämme Nikos ja hänen aina viehättävä vaimonsa Lola ovat kymmenen vuoden aikana vieneet meitä leiriläisiä retkille vuoristoon, merelle, viinitarhoille, oliiviöljypuristamoihin, mehiläistarhoille, luostareihin, leipomoihin jne. Päivät värkätään biisejä, illat seikkaillaan.
”Tulin tänne Kreetalle syömään”
Aion kyllä tulevan viikon aikana kirjoittaa biisejä, mutta jos olen rehellinen, tulin tänne Kreetalle syömään, tokaisi kerran Hurriganes-kitaristi Janne Louhivuori, kun laskeuduimme Hanian kentälle. Hän oli mukana jo toista kertaa, ja tiesi, mikä meitä odottaa.
Laskin kerran, että nautimme Vamos-viikon aikana n. 60 eri ruokalajia. Ja uskomatonta on, että vielä kymmenen vuoden jälkeen törmään joka syksy uusiin, ennen maistamattomiin ruokalajeihin.
Syynä tähän on tietenkin Nikos, joka etsii joka vuosi meille sadan kilometrin säteeltä kaikki parhaat ravintolat. Iltaisin, kun päivän biisihommat ovat ohi, huilaamisen jälkeen hyppäämme useinkin autoon ja ajelemme kohti sykähdyttäviä makunautintoja. Saatamme löytää itsemme Rethymnonin parhaasta kalaravintolasta, tai sitten keskeltä vuoristoja, jossa paimenet lypsävät lampaat ja valmistavat nuotiolla juustoa ja makkaroita. Me istumme raakalaudasta tehtyjen pöytien ympärillä, syömme, syömme, laulamme, syömme ja laulamme.
Nikosin veli Spiros ylläpitää Vamosissa loistavaa Sterna tou Blumosifi ravintolaa, joka on meidän kotitavernamme. Useinkaan ei kannata lähteä merta edemmäs kalaan.
Jammailua paikallisten muusikoiden kanssa
Kostas, Takis, Makis ja muut paikalliset muusikot, joihin olemme vuosien varrella tutustuneet, ovat aina valmiita kertomaan meille kreetalaisesta Rebetiko-musiikista ja konsertoimaan, mutta myös improvisoimaan ja jammailemaan kanssamme uusien ja vanhojen suomibiisien parissa. Samat soittajat soittivat Mikis Theodorákisin hautajaisissa. Miettikääpä, millaisia musiikillisia siltoja me heidän kanssaan pääsemme kulkemaan.
Soittajien lisäksi olemme vuosien varrella tutustuneet kyläläisiin ja isäntäväen sukulaisiin ja työntekijöihin niin läheisesti, että heistä on tullut ystäviä.
Tänä syksynä minua pyydettiin vihkimään eräs pariskunta. Mielelläni, vastasin! Etsiskelen paraikaa sopivan kokoista toogaa.
Kymmenen vuoden aikana leirit ovat kiteytyneet kahdenlaisiksi:
Vamos Laulu Fabrika on tarkoitettu lauluja jo pidempään kirjoittaneille. Säveltäjille, sanoittajille ja sovittajille. Laulu Fabrika ei ole kurssi, vaan laulunkirjoitusleiri. Osallistujat kirjoittavat joko kimpassa tai yksin omaan tahtiin. Viikon aikana kokoonnumme säännöllisesti klinikoimaan tehtyjä biisejä. Vertaispalaute rehottaa ja jokainen osallistuja auttaa toistaan saamaan laulunsa kohti kunniakasta lopputulosta. Vuorotellen kukin saa apua. Uskomatonta on, mutta klinikoiden läpi vaeltaa joka vuosi keskimäärin 65 laulua. Niitä on kiva sitten myöhemmin kuunnella radioista tai soittaa suoratoistosta.
Elämäsi Laulu® on allekirjoittaneen ja Tuija Rantalaisen yhteinen kurssi, joka on tarkoitettu vasta-alkajille tai sellaisille ihmisille, jotka eivät ole milloinkaan ennen tehneet laulua. Meillä on takuu: lähde meidän kanssamme viikoksi Kreetalle seikkailemaan, syömään ja nauttimaan auringosta. Kun palaat kotiin, sinulla on mukanasi itse tekemäsi laulu!
Me olemme vetäneet Elämäsi Laulu®-kurssia jo vuosien ajan, ja jokainen osallistuja on tehnyt oman laulunsa.
Otamme jokaista osallistujaa hellästi kädestä. Näytämme, miten lauluja sanoitetaan ja sävelletään, pukkaamme purren merelle ja sitten pidämme huolta, ettei se uppoa. Kun pursi viikon lopulla saapuu satamaan, se on valmis laulu. Joku kertoo elämänsä tarinan, toinen kirjoittaa tuutulaulun lapsenlapselleen, kolmas värkkää hienon kupletin. Taivas rajana. Osallistujan ei tarvitse osata soittaa mitään instrumenttia, eikä tarvitse laulaakaan, jos ei halua, homma pelittää silti.
Me emme Tuijan kanssa ole minkään lajin terapeutteja, mutta olemme huomanneet, että laulun kirjoittaminen voimaannuttaa ja rentouttaa ihmistä erikoisella tavalla. Nauruja ja kyyneleitä, niitä riittää näillä viikoilla. Kysykää vaikka Merjalta tai Railalta.
Täältä voitte kuunnella heidän kirjoittamat biisinsä:
Mikkeliläinen Timo Nyström, joka muuten juuri vastikään voitti para-ammunnan MM-kullan, osallistui muutama vuosi sitten Elämäsi Laulu® kurssille. Hän teki leirillä laulun tulevalle opaskoiralleen, joka sai sittemmin nimen Gandalf. Tässä hänen laulunsa Hau on hei: https://www.youtube.com/watch?v=81J7-OeVPnQ&t=5s
Jokainen ihminen osaa tehdä laulun!
Me Tuijan kanssa tiedämme sen, koska olemme päässeet todistamaan tapahtumaa jo kymmeniä kertoja. Jos sinua kiinnostaa löytää itsestäsi seikkailija ja lauluntekijä, lähde meidän mukaamme. Vielä ehtii! Vamos!
Heikki Salo
