Minulta kysytään useasti: millainen on kevät Kreetalla? Ja aina vastaan yhtä ymmyrkäisesti:  öööö… tuota…! Vastaaminen ei ole helppoa, kun oman laskutapani mukaan vuodessa on kaksi kevättä. Ensimmäinen kevät tulee syys-lokakuussa, kun sateet alkavat, silloin kun me odotamme talvea alkavaksi täällä Suomessa. Kreetan toinen kevät, noin 5 kuukautta myöhemmin, on kiihkeä ja intensiivinen vaihe, jolloin luonto kilpailee kukkaan puhkeamisessa. Kumpi on oikea? Vai kuuluvatko ne yhteen? Vai olisiko puhuttava pitkästä vihreästä talvesta, jonka alku on hidas ja loppu hurmioituneen vauhdikas?

Kumman kevään sinä olet kokenut?

On hieno hetki kun syykuun lopulla tukahduttavan, pitkään jatkuneen kesän jälkeen taivaalla soutavat ensimmäiset pilvet! Ne ovat olleet poissa 4-5 kuukautta, joten usko tai älä, niitä ehtii jo kaivata. Ensin on vain muutama poutapilvi korkealla. Pohjoispuolen merellä horisontissa saattaa näkyä pilvirintama, mutta se pysyy paikallaan eikä ryömi kohti. Kreikan mantereen yllä on jo matalapaineita, mutta vielä menee kuukausi ennen kuin ne uskaltautuvat meren yli Kreetan pohjoisrannikolle.

Syyskuussa on keskimäärin 5 pilvistä päivää, joista sateisia on 2-3. Sipulikasvit heräävät ensimmäisten joukossa. Niille riittää yökaste. Korkeat jättimerisipulit peittävät rinteet. Kivien koloissa kukkivat ensimmäiset syklaamit ja krookukset, katseilta piilossa molemmat.  

Lokakuussa sateiden määrä lisääntyy. Aurinko paistaa jo sen verran viistosti ja lyhyemmästi, että illat ovat viileitä. Sade kastelee maan nopeasti ja muutaman päivän päästä hento vihreä ruoho itää asfaltin reunoilla. Siellä se ruoho ensimmäisenä näkyy. Osa lehtipuista pudottaa lehtensä samaan aikaan kun ruohovartiset kasvit heräävät. Päivä päivältä vihreys leviää ja kasvaa korkeutta, pian se jo peittää rinteet ja kivikot. Mutta sää kylmenee. Kasvu jatkuu mutta hidastuu. Sataa, tuulee, on viileää. Yksittäisten  sadepäivien sijaan tulee matalapaineita, monen päivän ketjuja.

Vuodenvaihteen jälkeen alkaa uusi vaihe

Tammikuu on usein kylmin ja vetisin, mutta helmikuussa talvi nöyrtyy, etelätuulet lämpimine sateineen saapuvat. Luonto karistaa puuduttavan hitaan energian niskastaan, lämmin sade tuo ripeyden, kasvit alkavat innolla työntää nuppujaan. Puut, pensaat, ruusut ja ruohovartiset puhkeavat kukkaan järjettömällä vauhdilla. Osa talvehtineista linnuista lähtee ylittämään pohjoista merta ja tilalle tulee uusia eteläisen meren ylitettyään. Päivät ovat sokaisevan kirkkaita, illat vielä viileitä.

On olemassa sanonta, jonka mukaan kesä, kalokéri (=hyvät säät) alkaa silloin kun viikunassa on täysi lehti ja loppuu, kun se lehtensä pudottaa. Tämä tarkoittaa toukokuun ja lokakuun välistä aikaa.

Mistä nämä ihanuudet löytyy?

On vaikea uskoa, että kesäisin niin kuiva saari voi olla näin villinä kukinta-aikaan! Kreetalla on muuten yli 200 endeemistä, so. ainoastaan tältä saarelta tavattavaa kasvia.

Kun lähdet laaksoihin ja kyliin niin jokaisen mutkan takaa avautuu entistä kauniimpi näkymä. Taustalla lumihuippuiset vuoret, kirkkaansininen taivaan kaari korkealla, valkoiset iirikset etualalla. On sinisiä peltoja, punaisia peltoja, keltaisia peltoja, valkoisia peltoja. Ei tiedä mitä eniten ihailisi, mistä ne kauneimmat kuvat ottaisi. Ja lintujen taukoamaton sound track helisee korvissa koko ajan.

Ylätasangoilla, joista lumi on juuri sulanut, on alppikasveja, tulppaaniniittyjä, sinisiä vuokkoja ja punaisia, isoja leinikkejä keltaisina ja valkoisina ryppäinä, kukkivia pensaita, pioneja… Sinne me talutamme kanssamme kevään kukkamatkoille osallistuvat.  Runsaus on ylitsevuotavaa. Ei uskoisi, että kaikki tämä ihanuus kuihtuu pois toukokuussa.

Lähde kävelemään ulos luontoon, pois kylien keskustoista. Etsiydy rannoille, rantaniityille. Vuokraa pyörä allesi. Pysähdy ja haistele, kuvaa ja kävele, tutki, kumarru ja poimi pieni kimppu. Saatat löytää unikkopellon tai kirjokohokin peittämän rannan. Hanki kasvikirja tai lataa puhelimeesi sovellus, joka auttaa sinua nimeämään löytöjäsi! Ota kuvia, mene lähelle, vielä lähemmäs! (Minä käytän PlantNet-sovellusta).

Vuokraisitko auton ja uskaltautuisit sisämaahan?  Kukkivia niittyjä, keltaisia rinteitä, punaisia gladioluksia oliivipuiden alla. Mikroilmastot vaihtelevat kylästä kylään. Keltainen nuokkukäenkaali on valloittanut oliivilehdot. Valkoinen saunio ja bellis, tuhatkaunokki ovat ottaneet haltuunsa kiviaitojen reunukset ja keltaiset kakkarat joutomaat. Jalkaudu, pysähdy tien varteen, lähde lyhyelle tutkimusmatkalle kävellen. Ei kukaan pahastu siitä, että kuljet hiekkateitä tai että taivuttelet appelsiinipuun kukkivia oksia nenäsi eteen!  Tai että alat tanssia punaisen unikkopellon reunalla! Siitä vaan! Tai lähde kanssamme viikoksi kukkivalle Kreetalle (xx matkan linkki) kun sen taas seuraavan kerran organisoimme! Mutta ei hätää, vaikka kukkamatkaa ei olisikaan, et voi matkoillamme välttää kevään kauneutta, viemme sinut  retkille hienoille paikoille! 

Ellet uskalla auton rattiin, hyppää bussiin. Mieluummin sellaiseen, joka lähtee sisämaahan ja nousee vuorille.  Niissä näkee enemmän kuin turistirannikkoa edes takaisin sahaavissa. Bussien aikataulut löydät https://www.e-ktel.com/en/services/dromologia. Tuo sivu on englanninkielinen ja voit sieltä vaikka printata itsellesi aikataulut. Käy Paleóhorassa, sen retken teet päivässä. Tai ota Haniasta bussi Sujiaan (Sougia) tai Hóra Sfakíoniin (Chora Sfakion). Saat muitakin elämyksiä kuin kukkivia niittyjä!

Että minnekö sitä sisämaassa menisi? Tästä löydät aika monta kivaa reittiä!